Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies jätti minut täysin pulaan vauvan kanssa
09.07.2022 |
Miehelle tuli viime viikolla kova flunssa, oli kolme päivää täysin sängyn pohjalla ja siitä vielä perjantain ja viikonlopun toipilaana. Minä perhevapaalaisena kotona vauvan kanssa. Vein miehelle teetä, keittoa ja parasetamolia sänkyyn. No, viime sunnuntaina sitten tauti alkoi jyllätä minullakin. Reilu 38 astetta kuumetta, nenä tukossa, heikotti. Siitä kaksi päivää niin myös vauva luonnollisesti sairastui. Mies ei suostunut jäämään töistä pois hoitaakseen vauvaa, että olisin saanut levätä (kuten hän sai ollessaan sairaana). Sanoi, ettei voi olla enää oman saikun jälkeen pois, Pomo ei tykkää. Tavallaan ymmärrän paineen, mutta ei kovin reilu tilanne minua kohtaan. Mies on siis ns ihan tavallisessa toimistotyössä, ei esim pelasta ihmisiä työkseen.
Olin ihan jaksamisen rajoilla itse sairaana ja hoidin tukkoisen vauvan siinä samalla. Vauva halusi olla sylissä koko ajan tietysti kipeänä.
Homma huipentui torstaina siihen, että minulla puhkesi kaiken huipuksi kauhea migreeni. En voi ottaa migreenilääkettä imetyksen takia eikä sitä olisi kotona ollutkaan kun en ole sitä raskauden aikanakaan voinut käyttää. Oksensin ja tärisin vessassa, aura siihen päälle. Vauva huutaa olohuoneessa. En ole koskaan tuntenut oloani yhtä avuttomaksi ja kamalaksi. Soitin tietysti miehelle, että tulee kotiin auttamaan. Ei meinannut millään uskoa, että tilanne on niin paha. Vasta kun sanoin erää soitan ambulanssin niin suostui lähtemään töistä ja tuli alkuiltapäivästä kotiin. Minä makasin loppupäivän sängyssä, Mies toi vauvan imetykselle ,mutta muuten hoisi hänet. Perjantaina eli eilen oloni oli vähän parempi, mutta flunssainen edelleen ja kuin jyrän alle jäänyt.
Kauheaksi tilanteen tekee se, että miehen lapsuuden ystävän häät ovat tänä viikonloppuna. Oli sovittu, että mies lähtee Perjantaina jo puolen päivän aikaan ajamaan juhlapaikkakunnalle ja tulee sunnuntaina kotiin. On odottanut juhlia tammikuusta lähtien. Minun ja vauvan oli tarkoituskin jäädä kotiin, koska en tunne tätä kaveriporukkaa hyvin eikä huvittanut lähteä pienen vauvan kanssa matkaamaan isoon tapahtumaan koronan takia. Oletin, että mies ymmärsi torstain tilanteesta, että osanotto täytyy perua ja hänen täytyy jäädä hoitamaan vauvaa ,jotta minä pystyn toipumaan. Eilen aamulla kuitenkin vähätteli asiaa ja sanoi lähtevänsä kun olihan minun migreeni hellittänyt jo. Vauva on edelleen kipeä, nukkuu max kahden tunnin pätkissä, minulla voimat aivan loppu ja flunssa edelleen.
No mies siis lähti eilen. Meidän ainoalla autolla. Kävi pikaisesti kaupassa, jääkaappi ammottu tyhjyyttä. Koti aivan sekaisin, pyykkivuori eteisessä ja minun olo aivan kauhea edelleen. Meillä oli kauhein riita tähän astisen suhteen aikana. Nyt mietin mitä teen, olo on petetty. Olisi ollut helpompi kuulla vaikka miehen pettäneen kuin että tahallaan jättää minut täysin pulaan tilanteessa, jossa olen ihan avuton ja poikki. Perusteli asiaa sillä että juhlat ovat hänelle tärkeät ja töistä ei voinut olla paineen takia pois kun juuri oli oma saikku alla. Joo uskon ja ymmärrän tämäkin puolen, mutta eihän tämä kaikki voi minun päälleni kaatua?
Emme ole mitään teinejä. Miehellä on vastuullinen työ, meillä on omistusasunto jne. Jotenki mies on elämässä siis tähän asti onnistut kantamaan vastuuta. Nyt tuntuu etten edes tunne koko ihmistä enää. Anteeksi avautuminen vauvapalstalla, en tiedä mitä pitäisi tehdä.
Kommentit (1874)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi, oi miksi valitsette tällaisia miehiä?
t. Vastuunsa kantava mies, joka ei kelpaa kenellekään
On se jännä juttu, että aina ne miehet ovat parasta isämateriaalia, jotka eivät ole koskaan edes pitäneet vauvaa sylissään. Saati edes seurustelleet koskaan.
Olisin varmasti hyvää isämateriaalia ja toivoisin kovasti joskus isäksi tulevani. Mutta kaltaiseni lyhyt, hintelä, korkeaääninen ja olemukseltaan vähän feminiininen mies ei sytytä naisia, joten voi jäädä haaveeksi. Hyvä isämateriaali ei taida olla se, mikä on mielessä, kun treffiseuraa valikoidaan
Mistä sinä TIEDÄT olevasi hyvä isä? En minäkään osannut odottaa, että äitinä huudan kuin hyeena miehelleni ja lähden ovet paukkuen äitini luokse karkuun perhehelvettiä hermot riekaleina. Oletko koskaan edes hoitanut lapsia? Minustakaan ei tullut ollenkaan se täydellinen äiti ja vaimo mitä kuvittelin olevani. Ja mulla oli kuitenkin kokemustakin lasten hoidosta jonkun verran. Mies olisi voinut tehdä tästä kaikesta helpompaa. Ja mun kohdalla kävi sentään HYVIN, koska mies sentään tajusi jotain lopulta ja ryhdistäytyi. Ei tarvinnut erota. Mutta luottamus meni kuitenkin sen verran, etten enää uusia lapsia halunnut.
Toisaalta täällä palstalla jatkuvasti todetaan, että lapsia ei pidä tehdä, jos niitä ei jaksa hoitaa. Tai jos joku katuu, että on tehnyt lapsia, hänet teilataan suoralta kädeltä, kyllä koska TÄYTYY etukäteen tietää varmasti, millaista elämä lapsen tai lasten kanssa olisi.
Elämä on kuitenkin niin monimutkaista, että moni asia voi tulla yllätyksenä. Voit olla vaikka kuinka pitkään puolisosi kanssa, mutta silti tulee yllätyksenä, millainen hän on kumppanini. Oma kokemukseni äitinä on, että olen joutunut antamaan monia asioita miehelle pikkulapsiajalta anteeksi, että olemme voineet jatkaa yhdessä eteenpäin. Alkaen ihan siitä, että mies tuli krapulassa synnärille katsomaan vauvaa ensimmäisen kerran synnytyksen jälkeen ja silloinkin pahasti myöhässä. Se kirpaisee edelleen yli vuosikymmenen jälkeenkin.
Onneksi olen pystynyt antamaan anteeksi ja mies on todella ryhdistäytynyt isänä. Edelleen minä äitinä olen kasvatusvastuussa enemmän, mutta mies on selkeästi parantanut tapojaan. Hän on jälkeenpäin myöntänyt, että vauva- ja pikkulapsiaika oli hirveää. Nyt teinien kanssa on ihan hyvä isä, vaikka minä enemmän pidän huolta siitä, että lapsilla on rajat ja rakkautta. Mies ei koskaan tule ymmärtämään, miten kipeästi sattui, että hän jätti minua yksin lasten ollessa pieniä. Hän yritti, mutta ei vain ollut riittävän empaattinen kyetäkseen aidosti sellaiseen isyyteen, jota minä toivoin pienille lapsille. Onneksi se on takana ja olemme onnellisia. Pystyin hyväksymään lopulta mieheni sellaisena isänä kuin hän on.
Miehet, kun teette lapsia, on hyvä muistaa, että sen jälkeen nainen aina ensisijaisesti näkee teidät isyyden kautta, että siitä tulee miehen mitta eli kunnioituksen, seksikkyyden ja rakkauden ensisijainen mittari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvitellaanpa ap tilanne sellaiseksi että hän olisi yh. Olisi pärjättävä tuli mitä tuli.
Olin yh kun nuorin lapseni syntyi, ikäeroa lapsilla 1 v 7 kk.
Mies petti joten siinä syy eroon.
En ollut heikkoa tekoa, pärjäsin kahden lapsen kanssa silloinkin kun itse olin kipeänä, tai lapset sairasteli. Sairaalareissujakin oli. Toki oli tilanteita joissa jouduin turvautumaan muiden apuun, onneksi oli lähisukulaiset n. 100 km päässä ja hätätilanteissa käytettävissä.
Minullakin on migreeni. Oli pieni vauva ja taapero, kohtaus iski. Ei auttanut muuta kuin selvitä.
Ei tämä mikään pissimiskilpailu ole. Kyllähän apkin selvisi mutta luottamus siihen omaan kumppaniin meni ainakin hetkellisesti. Ihan niinkuin sinulla, kun miehesi petti.
Parisuhteessa ainakin yleensä luotetaan siihen, että se kumppani on tukena hyvinä ja huonoina hetkinä. Ap:n mies ei ollut huonona hetkenä tukena ja apuna. Kyse ei oikeastaan ole edes häihin lähdöstä, koska sekin olisi voinut olla ok, jos olisi huolehtinut, että kotona kaikki on kunnossa ja antanut ap:n levätä pyydettäessä ennen reissua. Ap:n mies jätti kokonaan huomioimatta kumppaninsa huonon olon. Puhumattakaan pienestä vauvasta.
Niinpä. Parisuhteen perusta on luottamus ja kun sitä ei enää ole, ei ole parisuhdettakaan. Luottamus on helppo menettää, mutta vaikea hankkia takaisin. Vaikka sen takaisin saisikin, se ei ole enää samanlaista kuin aiemmin.
On paljon helpompaa olla yksinhuoltaja kuin se että yrittää jakaa vanhemmuuden itsekkään ihmisen kanssa. Puhun kokemuksesta. Jos ap olisi ollut vauvan syntymästä alkaen yksin vastuussa vauvasta olisi hän joutunut ennakoimaan ja suunnittelemaan kaiken valmiiksi. Eikä tarvitsi katkeroitua tai kantaa vihaa toisen itsekkään käytöksen vuoksi.
Ap:n mies on kuunnellut kirkossa, kuinka ystäväpariskunta on luvannut rakastaa toisiaan myötä- ja vastamäessä. Onkohan siinä kohtaa miettinyt omia lupauksiaan omalle vaimolleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aivan järkyttynyt ja ihan todella surullinen, millaiseen ahdingossa ap ja monet kommentoijat on jätetty yksin. :( Vaikka asiaa miten tahansa kääntelisi ja vääntelisi, ei sitä saa selitettyä kauniiksi miehen kannalta, ihan käsittämättömän julmaa toimintaa. Voimia <3
Tämä tuntuu olevan tavattoman yleistä. Minunkin mieheni katsoi aikoinaan ihan asialliseksi lähteä pelaamaan sählyä ja jättää mut selviämään puolitoistavuotiaan ja vastastasyntyneen hoidosta rintatulehduksen nostamassa 39,5 asteen kuumeessa. Meni luotto ja kunnioitus pitkäksi aikaa, vaikka kyse olikin vain parista, kolmesta tunnista.
Minun mieheni taas katsoi ihan asialliseksi lähteä viikonlopuksi kestitsemään kavereitaan mökille, kun meidän 1,5 -vuotias oli vakavasti sairaana. Lapsella oli korkea kuume, koko alavartalo verisessä ihottumassa, jne. Kahden vuorokauden aikana kävin neljällä eri lääkärillä, ennen kun diagnoosi saatiin ja oikeat lääkkeet.
Tai en minä siis yksin ollut. Seuranani olivat kaksi muuta lastamme, 5v ja 3v, jotka "näppärästi" kulkivat minun ja vuosikkaan kanssa eri päivystyksissä... :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman yön huonosti nukkuminen tai kovan migreenikohtauksen jälkeinen tila vastaa parin promillen humalaa. AP:llä oli nämä molemmat. Hän EI ollut kykenevä hoitamaan pientä vauvaa. Nämä samat ihmiset, jotka täällä ulvovat kuorossa että ap oli vaan laiska tai tyhmä, olisivat ihan varmasti lynkanneet ihmisen, joka jättäisi nelikuisen vauvan kännisen aikuisen hoitoon.
Hävetkää.
No mites sitten jos nää eroaa (kuten täällä suositellaan) ja ap jää kokonaan yksin? Ja tulee migreeni ja flunssa ja lapsi on kipeä. Mites sitten hoituu hommat?
Ajattelitko, että eron tullen miehen vastuu lapsistaan katoaa kuin taikaiskusta? Saattaa laki ja viranomaiset olla toista mieltä.
Laki ja viranomaiset eivät voi pakottaa etävanhempaa eron jälkeen tekemään yhtään mitään muuta kuin maksamaan elatusmaksua.
Jaa, haluan etävanhemmaksi.
Viiden äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvitellaanpa ap tilanne sellaiseksi että hän olisi yh. Olisi pärjättävä tuli mitä tuli.
Olin yh kun nuorin lapseni syntyi, ikäeroa lapsilla 1 v 7 kk.
Mies petti joten siinä syy eroon.
En ollut heikkoa tekoa, pärjäsin kahden lapsen kanssa silloinkin kun itse olin kipeänä, tai lapset sairasteli. Sairaalareissujakin oli. Toki oli tilanteita joissa jouduin turvautumaan muiden apuun, onneksi oli lähisukulaiset n. 100 km päässä ja hätätilanteissa käytettävissä.
Minullakin on migreeni. Oli pieni vauva ja taapero, kohtaus iski. Ei auttanut muuta kuin selvitä.
Ei tämä mikään pissimiskilpailu ole. Kyllähän apkin selvisi mutta luottamus siihen omaan kumppaniin meni ainakin hetkellisesti. Ihan niinkuin sinulla, kun miehesi petti.
Parisuhteessa ainakin yleensä luotetaan siihen, että se kumppani on tukena hyvinä ja huonoina hetkinä. Ap:n mies ei ollut huonona hetkenä tukena ja apuna. Kyse ei oikeastaan ole edes häihin lähdöstä, koska sekin olisi voinut olla ok, jos olisi huolehtinut, että kotona kaikki on kunnossa ja antanut ap:n levätä pyydettäessä ennen reissua. Ap:n mies jätti kokonaan huomioimatta kumppaninsa huonon olon. Puhumattakaan pienestä vauvasta.
Niinpä. Parisuhteen perusta on luottamus ja kun sitä ei enää ole, ei ole parisuhdettakaan. Luottamus on helppo menettää, mutta vaikea hankkia takaisin. Vaikka sen takaisin saisikin, se ei ole enää samanlaista kuin aiemmin.
Jotkut yksinkertaisuuksissaan kuvittelevat, että tuolla viitataan vain tyyliin pettämiseen (siis jonkun toisen naisen/miehen kanssa), mutta luottamuksen voi tosiaan menettää myös siten, ettei ole se luotettava peruskallio, johon toinen voi tarvittaessa turvautua. Tässäkin ap:n ystävä oli sellainen (lupasi tulla paikalle, vaikka hänen pienet lapsensa sitten altistuisivat taudille), mutta mies vain ohitti ap:n tarpeet. Toki luottamus voi myös mennä esim. siten, että toinen huijaa toista jossain talousasioissa tms.
Hyvin monella tapaa voi luottamuksen menettää, ja jos näin käy, sitä on vaikea korjata (eikä se epäluotettava tosiaan aina edes yritä korjata, kun on aidosti epäluotettava).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun "mies" sai flunssan synnärillä. Jäin itse sitten kepeästi synnyttelemään kun hänellä oli niin kova korvakipu että piti lähteä kotiin.
Itse olisin voinut pysyä vaikkapa lapsettomana aivan hyvin, mutta parisuhteen myötä niitä lapsia sitten tuli. Tämä esikoisen synnytyskeikka oli hänelle kuulemma niin raskas että piti ottaa ryyppyä sillä välin kun synnytin. Tuli viinalta haisevana synnärille. Sterilisaatiosta kuulin vasta myöhemmin ja tein sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvitellaanpa ap tilanne sellaiseksi että hän olisi yh. Olisi pärjättävä tuli mitä tuli.
Olin yh kun nuorin lapseni syntyi, ikäeroa lapsilla 1 v 7 kk.
Mies petti joten siinä syy eroon.
En ollut heikkoa tekoa, pärjäsin kahden lapsen kanssa silloinkin kun itse olin kipeänä, tai lapset sairasteli. Sairaalareissujakin oli. Toki oli tilanteita joissa jouduin turvautumaan muiden apuun, onneksi oli lähisukulaiset n. 100 km päässä ja hätätilanteissa käytettävissä.
Minullakin on migreeni. Oli pieni vauva ja taapero, kohtaus iski. Ei auttanut muuta kuin selvitä.
Ei tämä mikään pissimiskilpailu ole. Kyllähän apkin selvisi mutta luottamus siihen omaan kumppaniin meni ainakin hetkellisesti. Ihan niinkuin sinulla, kun miehesi petti.
Parisuhteessa ainakin yleensä luotetaan siihen, että se kumppani on tukena hyvinä ja huonoina hetkinä. Ap:n mies ei ollut huonona hetkenä tukena ja apuna. Kyse ei oikeastaan ole edes häihin lähdöstä, koska sekin olisi voinut olla ok, jos olisi huolehtinut, että kotona kaikki on kunnossa ja antanut ap:n levätä pyydettäessä ennen reissua. Ap:n mies jätti kokonaan huomioimatta kumppaninsa huonon olon. Puhumattakaan pienestä vauvasta.
Niinpä. Parisuhteen perusta on luottamus ja kun sitä ei enää ole, ei ole parisuhdettakaan. Luottamus on helppo menettää, mutta vaikea hankkia takaisin. Vaikka sen takaisin saisikin, se ei ole enää samanlaista kuin aiemmin.
Jotkut yksinkertaisuuksissaan kuvittelevat, että tuolla viitataan vain tyyliin pettämiseen (siis jonkun toisen naisen/miehen kanssa), mutta luottamuksen voi tosiaan menettää myös siten, ettei ole se luotettava peruskallio, johon toinen voi tarvittaessa turvautua. Tässäkin ap:n ystävä oli sellainen (lupasi tulla paikalle, vaikka hänen pienet lapsensa sitten altistuisivat taudille), mutta mies vain ohitti ap:n tarpeet. Toki luottamus voi myös mennä esim. siten, että toinen huijaa toista jossain talousasioissa tms.
Hyvin monella tapaa voi luottamuksen menettää, ja jos näin käy, sitä on vaikea korjata (eikä se epäluotettava tosiaan aina edes yritä korjata, kun on aidosti epäluotettava).
Ja yleensä myös tämä epäluotettava kääntää asian päinvastoin. Sinä olet syyllinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman yön huonosti nukkuminen tai kovan migreenikohtauksen jälkeinen tila vastaa parin promillen humalaa. AP:llä oli nämä molemmat. Hän EI ollut kykenevä hoitamaan pientä vauvaa. Nämä samat ihmiset, jotka täällä ulvovat kuorossa että ap oli vaan laiska tai tyhmä, olisivat ihan varmasti lynkanneet ihmisen, joka jättäisi nelikuisen vauvan kännisen aikuisen hoitoon.
Hävetkää.
No mites sitten jos nää eroaa (kuten täällä suositellaan) ja ap jää kokonaan yksin? Ja tulee migreeni ja flunssa ja lapsi on kipeä. Mites sitten hoituu hommat?
Ajattelitko, että eron tullen miehen vastuu lapsistaan katoaa kuin taikaiskusta? Saattaa laki ja viranomaiset olla toista mieltä.
Laki ja viranomaiset eivät voi pakottaa etävanhempaa eron jälkeen tekemään yhtään mitään muuta kuin maksamaan elatusmaksua.
Isä joka ajattelee noin joutaakin joutua pelkäksi kukkaroksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman yön huonosti nukkuminen tai kovan migreenikohtauksen jälkeinen tila vastaa parin promillen humalaa. AP:llä oli nämä molemmat. Hän EI ollut kykenevä hoitamaan pientä vauvaa. Nämä samat ihmiset, jotka täällä ulvovat kuorossa että ap oli vaan laiska tai tyhmä, olisivat ihan varmasti lynkanneet ihmisen, joka jättäisi nelikuisen vauvan kännisen aikuisen hoitoon.
Hävetkää.
No mites sitten jos nää eroaa (kuten täällä suositellaan) ja ap jää kokonaan yksin? Ja tulee migreeni ja flunssa ja lapsi on kipeä. Mites sitten hoituu hommat?
Miten niin kokonaan yksin? Voihan se ap jättää lapsen miehelle. Tai heille voi tulla viikko-viikko huoltajuus. Sitten miehen ei olekaan enää niin helppo hylätä sairasta lastaan kun tekee mieli bilettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman yön huonosti nukkuminen tai kovan migreenikohtauksen jälkeinen tila vastaa parin promillen humalaa. AP:llä oli nämä molemmat. Hän EI ollut kykenevä hoitamaan pientä vauvaa. Nämä samat ihmiset, jotka täällä ulvovat kuorossa että ap oli vaan laiska tai tyhmä, olisivat ihan varmasti lynkanneet ihmisen, joka jättäisi nelikuisen vauvan kännisen aikuisen hoitoon.
Hävetkää.
Migreenistä kärsivänä totean, ettei se estä kotivaran hankkimista silloin kun kohtaus ei ole päällä. Ap:lla ei ole elämänhallinta kunnossa. Minulla on aina vettä, kuivamuonaa, mehukeittoja, käsipyyhkeitä jne kaikkea tarpeellista ettei tulisi aloituksen kaltaista tilannetta. Valittaminen ei auta kun maidot on jo lattialla.
Se kotivarahan meni juuri ennen viikonloppua eikä ap:n mies täydentänyt sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvitellaanpa ap tilanne sellaiseksi että hän olisi yh. Olisi pärjättävä tuli mitä tuli.
Olin yh kun nuorin lapseni syntyi, ikäeroa lapsilla 1 v 7 kk.
Mies petti joten siinä syy eroon.
En ollut heikkoa tekoa, pärjäsin kahden lapsen kanssa silloinkin kun itse olin kipeänä, tai lapset sairasteli. Sairaalareissujakin oli. Toki oli tilanteita joissa jouduin turvautumaan muiden apuun, onneksi oli lähisukulaiset n. 100 km päässä ja hätätilanteissa käytettävissä.
Minullakin on migreeni. Oli pieni vauva ja taapero, kohtaus iski. Ei auttanut muuta kuin selvitä.
Ei tämä mikään pissimiskilpailu ole. Kyllähän apkin selvisi mutta luottamus siihen omaan kumppaniin meni ainakin hetkellisesti. Ihan niinkuin sinulla, kun miehesi petti.
Parisuhteessa ainakin yleensä luotetaan siihen, että se kumppani on tukena hyvinä ja huonoina hetkinä. Ap:n mies ei ollut huonona hetkenä tukena ja apuna. Kyse ei oikeastaan ole edes häihin lähdöstä, koska sekin olisi voinut olla ok, jos olisi huolehtinut, että kotona kaikki on kunnossa ja antanut ap:n levätä pyydettäessä ennen reissua. Ap:n mies jätti kokonaan huomioimatta kumppaninsa huonon olon. Puhumattakaan pienestä vauvasta.
Niinpä. Parisuhteen perusta on luottamus ja kun sitä ei enää ole, ei ole parisuhdettakaan. Luottamus on helppo menettää, mutta vaikea hankkia takaisin. Vaikka sen takaisin saisikin, se ei ole enää samanlaista kuin aiemmin.
Jotkut yksinkertaisuuksissaan kuvittelevat, että tuolla viitataan vain tyyliin pettämiseen (siis jonkun toisen naisen/miehen kanssa), mutta luottamuksen voi tosiaan menettää myös siten, ettei ole se luotettava peruskallio, johon toinen voi tarvittaessa turvautua. Tässäkin ap:n ystävä oli sellainen (lupasi tulla paikalle, vaikka hänen pienet lapsensa sitten altistuisivat taudille), mutta mies vain ohitti ap:n tarpeet. Toki luottamus voi myös mennä esim. siten, että toinen huijaa toista jossain talousasioissa tms.
Hyvin monella tapaa voi luottamuksen menettää, ja jos näin käy, sitä on vaikea korjata (eikä se epäluotettava tosiaan aina edes yritä korjata, kun on aidosti epäluotettava).
Tämä on niin totta. Mieheni on ap:n miehen tavoin käyttäytyvä isä lapsillemme. Minä olen menettänyt täydellisesti luottamukseni häneen ja siihen, että hän olisi tiukan paikan tullen tukenani. Valitsin kuitenkin (ainakin toistaiseksi) eron sijaan elämisen ns. henkisenä yksinhuoltajana. Tämä tarkoittaa sitä, että en tee yhden yhtä suunnitelmaa elämässäni (tai lasten elämässä), joka olisi jossain määrin miehen kontribuutiosta riippuvainen.
Olen yrittänyt tehdä kaikki ratkaisuni lasten etua ajatellen. Vain tulevaisuus (lasten) näyttää onko ratkaisuni ollut oikea vai väärä. Mutta varmaa on, että vanhuuttani en kyseisen henkilön kanssa vietä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäketju muistuttaa minua elävästi siitä, miksi päätin aikoinaan olla mieluummin yh kuin huonon miehen kanssa. Sitä lähinnä ihmettelen, mikä saa jotkut naiset vihaamaan toisia naisia niin paljon kuin täällä muutamat näyttävät vihaavan. Se on kai jotain sisäistettyä misogyniaa.
Tsemppiä ap:lle ja pistä mies koville. Jos hän ymmärtää tekemänsä virheen, niin teillä on toivoa, ellei, niin... Tämä on ratkaiseva hetki, ikään kuin ennakkotapaus suhteessanne ja viitoittaa tietä sille, miten mies tulevaisuudessa käyttäytyy.
"Pistä mies koville"? Miksi?
Mitä jos miehelle annettaisiin tämä neuvo? Tiesittekö miten yleistä on naisten miehiin kohdistama väkivalta tänäpäivänä.
Ei suhteessa ketään laiteta koville.
Tämä! Ketään ei kuulu pistää koville suhteessa, vaan keskustella asiat aikuismaisesti läpi. Koville pistäminen kuulostaa lapselliselta yläastemeiningiltä, mikä ei kuulu aikuiseen elämään eikä parisuhteeseen. Todellakaan suhteessa ei ketään laiteta koville.
Mies pistetään koville, eli sen kanssa keskustellaan se asia läpi väkisin, koska normaali keskustelu ei sen kanssa onnistu tai se ei vaan tajua millään, ja jotkut asiat on niin tärkeitä, että niiden pitää mennä kalloon. Ei tuo ole mitään väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on katkeria akkoja linjoilla. En ihmettele yhtään jos on ero tullut, eihän tuommoisten kaikkitietäväien kanssa kykene yhteiseloon. Omassa ajattelutavassa ja toimintamallissa ei kertakaikkiaan nähdä mitään vikaa.
Mä en jaksaisi tuommoisia ihmisiä varmaan viikkoakaan.Voi ei, onko äiskä jättänyt leikkaamatta leivän reunukset pikku jonnelta kun on niin känkkis 😂
Mikä komenteleva ja syyttelevä pikkumatami sinä sitten olet? :D Et ole kuules yhtään sen parempi, joten turha kiillotella sädekehää. Pilaat omalta osaltasi niiden nuorten naisten ja miesten maineen, jotka ovat hyvätapaisia ja vastuullisia.
Kas, pikku jonnen alter ego, eli pikku jonnen äippä, tuli ketjuun puolustamaan pienokaistaan. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvitellaanpa ap tilanne sellaiseksi että hän olisi yh. Olisi pärjättävä tuli mitä tuli.
Olin yh kun nuorin lapseni syntyi, ikäeroa lapsilla 1 v 7 kk.
Mies petti joten siinä syy eroon.
En ollut heikkoa tekoa, pärjäsin kahden lapsen kanssa silloinkin kun itse olin kipeänä, tai lapset sairasteli. Sairaalareissujakin oli. Toki oli tilanteita joissa jouduin turvautumaan muiden apuun, onneksi oli lähisukulaiset n. 100 km päässä ja hätätilanteissa käytettävissä.
Minullakin on migreeni. Oli pieni vauva ja taapero, kohtaus iski. Ei auttanut muuta kuin selvitä.
Ei tämä mikään pissimiskilpailu ole. Kyllähän apkin selvisi mutta luottamus siihen omaan kumppaniin meni ainakin hetkellisesti. Ihan niinkuin sinulla, kun miehesi petti.
Parisuhteessa ainakin yleensä luotetaan siihen, että se kumppani on tukena hyvinä ja huonoina hetkinä. Ap:n mies ei ollut huonona hetkenä tukena ja apuna. Kyse ei oikeastaan ole edes häihin lähdöstä, koska sekin olisi voinut olla ok, jos olisi huolehtinut, että kotona kaikki on kunnossa ja antanut ap:n levätä pyydettäessä ennen reissua. Ap:n mies jätti kokonaan huomioimatta kumppaninsa huonon olon. Puhumattakaan pienestä vauvasta.
Niinpä. Parisuhteen perusta on luottamus ja kun sitä ei enää ole, ei ole parisuhdettakaan. Luottamus on helppo menettää, mutta vaikea hankkia takaisin. Vaikka sen takaisin saisikin, se ei ole enää samanlaista kuin aiemmin.
Jotkut yksinkertaisuuksissaan kuvittelevat, että tuolla viitataan vain tyyliin pettämiseen (siis jonkun toisen naisen/miehen kanssa), mutta luottamuksen voi tosiaan menettää myös siten, ettei ole se luotettava peruskallio, johon toinen voi tarvittaessa turvautua. Tässäkin ap:n ystävä oli sellainen (lupasi tulla paikalle, vaikka hänen pienet lapsensa sitten altistuisivat taudille), mutta mies vain ohitti ap:n tarpeet. Toki luottamus voi myös mennä esim. siten, että toinen huijaa toista jossain talousasioissa tms.
Hyvin monella tapaa voi luottamuksen menettää, ja jos näin käy, sitä on vaikea korjata (eikä se epäluotettava tosiaan aina edes yritä korjata, kun on aidosti epäluotettava).
Tämä on niin totta. Mieheni on ap:n miehen tavoin käyttäytyvä isä lapsillemme. Minä olen menettänyt täydellisesti luottamukseni häneen ja siihen, että hän olisi tiukan paikan tullen tukenani. Valitsin kuitenkin (ainakin toistaiseksi) eron sijaan elämisen ns. henkisenä yksinhuoltajana. Tämä tarkoittaa sitä, että en tee yhden yhtä suunnitelmaa elämässäni (tai lasten elämässä), joka olisi jossain määrin miehen kontribuutiosta riippuvainen.
Olen yrittänyt tehdä kaikki ratkaisuni lasten etua ajatellen. Vain tulevaisuus (lasten) näyttää onko ratkaisuni ollut oikea vai väärä. Mutta varmaa on, että vanhuuttani en kyseisen henkilön kanssa vietä.
Sama täällä, odotan ja yritän jotenkin pitää elämän lasten isän kanssa asiallisena, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun nuorin osaa huolehtia itsestään niin vaihdan maisemaa.
Vielä joudutaan saman katon alla asumaan.
You made your bed,just lie in it :))
Vierailija kirjoitti:
You made your bed,just lie in it :))
Jos huomaa pedanneensa väärin/huonosti, on parempi korjata tilanne, kuin jäädä siihen makaamaan.
Teen vapaaehtoisena eläinsuojelutyötä ja toimin usein sijaiskotina omaa kotia etsiville kissoille. Minulla on usein pieniä pentuja täällä.
Tästä on jo useampi vuosi, kun sain hoidettavakseni kolme alle kahden viikon ikäistä pentua, joiden emo oli menehtynyt. Tuon ikäiset pennut vaativat pulloruokintaa kolmen tunnin välein. Onnistuin saamaan ruokamyrkytyksen ja menin ihan jäätävän huonoon kuntoon. Oksensin lähes taukoamatta ja minulle nousi korkea kuume. Miesystäväni, jonka kanssa emme tuollain edes asuneet samalla paikkakunnalla, otti töistä palkatonta vapaata, ajoi 70 km luokseni ja otti pennut hoitaakseen, jotta minä saan sairastaa rauhassa.
En siis pyytänyt mieheltä mitään ja sanoin hänelle, että saan varmasti apua muilta vapaaehtoistyöntekijöiltä. Mies kuitenkin prioirisoi minut ja kissanpennut (!!!) ykköseksi.
Tämän varjolla tuntuu ihan käsittämättömältä lukea miehistä, joille omat lapset eivät merkkaa mitään.
Alue: Aihe vapaa
Mikä komenteleva ja syyttelevä pikkumatami sinä sitten olet? :D Et ole kuules yhtään sen parempi, joten turha kiillotella sädekehää. Pilaat omalta osaltasi niiden nuorten naisten ja miesten maineen, jotka ovat hyvätapaisia ja vastuullisia.