Lue keskustelun säännöt.
Mies jätti minut täysin pulaan vauvan kanssa
09.07.2022 |
Miehelle tuli viime viikolla kova flunssa, oli kolme päivää täysin sängyn pohjalla ja siitä vielä perjantain ja viikonlopun toipilaana. Minä perhevapaalaisena kotona vauvan kanssa. Vein miehelle teetä, keittoa ja parasetamolia sänkyyn. No, viime sunnuntaina sitten tauti alkoi jyllätä minullakin. Reilu 38 astetta kuumetta, nenä tukossa, heikotti. Siitä kaksi päivää niin myös vauva luonnollisesti sairastui. Mies ei suostunut jäämään töistä pois hoitaakseen vauvaa, että olisin saanut levätä (kuten hän sai ollessaan sairaana). Sanoi, ettei voi olla enää oman saikun jälkeen pois, Pomo ei tykkää. Tavallaan ymmärrän paineen, mutta ei kovin reilu tilanne minua kohtaan. Mies on siis ns ihan tavallisessa toimistotyössä, ei esim pelasta ihmisiä työkseen.
Olin ihan jaksamisen rajoilla itse sairaana ja hoidin tukkoisen vauvan siinä samalla. Vauva halusi olla sylissä koko ajan tietysti kipeänä.
Homma huipentui torstaina siihen, että minulla puhkesi kaiken huipuksi kauhea migreeni. En voi ottaa migreenilääkettä imetyksen takia eikä sitä olisi kotona ollutkaan kun en ole sitä raskauden aikanakaan voinut käyttää. Oksensin ja tärisin vessassa, aura siihen päälle. Vauva huutaa olohuoneessa. En ole koskaan tuntenut oloani yhtä avuttomaksi ja kamalaksi. Soitin tietysti miehelle, että tulee kotiin auttamaan. Ei meinannut millään uskoa, että tilanne on niin paha. Vasta kun sanoin erää soitan ambulanssin niin suostui lähtemään töistä ja tuli alkuiltapäivästä kotiin. Minä makasin loppupäivän sängyssä, Mies toi vauvan imetykselle ,mutta muuten hoisi hänet. Perjantaina eli eilen oloni oli vähän parempi, mutta flunssainen edelleen ja kuin jyrän alle jäänyt.
Kauheaksi tilanteen tekee se, että miehen lapsuuden ystävän häät ovat tänä viikonloppuna. Oli sovittu, että mies lähtee Perjantaina jo puolen päivän aikaan ajamaan juhlapaikkakunnalle ja tulee sunnuntaina kotiin. On odottanut juhlia tammikuusta lähtien. Minun ja vauvan oli tarkoituskin jäädä kotiin, koska en tunne tätä kaveriporukkaa hyvin eikä huvittanut lähteä pienen vauvan kanssa matkaamaan isoon tapahtumaan koronan takia. Oletin, että mies ymmärsi torstain tilanteesta, että osanotto täytyy perua ja hänen täytyy jäädä hoitamaan vauvaa ,jotta minä pystyn toipumaan. Eilen aamulla kuitenkin vähätteli asiaa ja sanoi lähtevänsä kun olihan minun migreeni hellittänyt jo. Vauva on edelleen kipeä, nukkuu max kahden tunnin pätkissä, minulla voimat aivan loppu ja flunssa edelleen.
No mies siis lähti eilen. Meidän ainoalla autolla. Kävi pikaisesti kaupassa, jääkaappi ammottu tyhjyyttä. Koti aivan sekaisin, pyykkivuori eteisessä ja minun olo aivan kauhea edelleen. Meillä oli kauhein riita tähän astisen suhteen aikana. Nyt mietin mitä teen, olo on petetty. Olisi ollut helpompi kuulla vaikka miehen pettäneen kuin että tahallaan jättää minut täysin pulaan tilanteessa, jossa olen ihan avuton ja poikki. Perusteli asiaa sillä että juhlat ovat hänelle tärkeät ja töistä ei voinut olla paineen takia pois kun juuri oli oma saikku alla. Joo uskon ja ymmärrän tämäkin puolen, mutta eihän tämä kaikki voi minun päälleni kaatua?
Emme ole mitään teinejä. Miehellä on vastuullinen työ, meillä on omistusasunto jne. Jotenki mies on elämässä siis tähän asti onnistut kantamaan vastuuta. Nyt tuntuu etten edes tunne koko ihmistä enää. Anteeksi avautuminen vauvapalstalla, en tiedä mitä pitäisi tehdä.
Kommentit (1874)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aivan järkyttynyt ja ihan todella surullinen, millaiseen ahdingossa ap ja monet kommentoijat on jätetty yksin. :( Vaikka asiaa miten tahansa kääntelisi ja vääntelisi, ei sitä saa selitettyä kauniiksi miehen kannalta, ihan käsittämättömän julmaa toimintaa. Voimia <3
Tämä tuntuu olevan tavattoman yleistä. Minunkin mieheni katsoi aikoinaan ihan asialliseksi lähteä pelaamaan sählyä ja jättää mut selviämään puolitoistavuotiaan ja vastastasyntyneen hoidosta rintatulehduksen nostamassa 39,5 asteen kuumeessa. Meni luotto ja kunnioitus pitkäksi aikaa, vaikka kyse olikin vain parista, kolmesta tunnista.
Minun mieheni taas katsoi ihan asialliseksi lähteä viikonlopuksi kestitsemään kavereitaan mökille, kun meidän 1,5 -vuotias oli vakavasti sairaana. Lapsella oli korkea kuume, koko alavartalo verisessä ihottumassa, jne. Kahden vuorokauden aikana kävin neljällä eri lääkärillä, ennen kun diagnoosi saatiin ja oikeat lääkkeet.
Tai en minä siis yksin ollut. Seuranani olivat kaksi muuta lastamme, 5v ja 3v, jotka "näppärästi" kulkivat minun ja vuosikkaan kanssa eri päivystyksissä... :(
Hyi h******i.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvitellaanpa ap tilanne sellaiseksi että hän olisi yh. Olisi pärjättävä tuli mitä tuli.
Olin yh kun nuorin lapseni syntyi, ikäeroa lapsilla 1 v 7 kk.
Mies petti joten siinä syy eroon.
En ollut heikkoa tekoa, pärjäsin kahden lapsen kanssa silloinkin kun itse olin kipeänä, tai lapset sairasteli. Sairaalareissujakin oli. Toki oli tilanteita joissa jouduin turvautumaan muiden apuun, onneksi oli lähisukulaiset n. 100 km päässä ja hätätilanteissa käytettävissä.
Minullakin on migreeni. Oli pieni vauva ja taapero, kohtaus iski. Ei auttanut muuta kuin selvitä.
Ei tämä mikään pissimiskilpailu ole. Kyllähän apkin selvisi mutta luottamus siihen omaan kumppaniin meni ainakin hetkellisesti. Ihan niinkuin sinulla, kun miehesi petti.
Parisuhteessa ainakin yleensä luotetaan siihen, että se kumppani on tukena hyvinä ja huonoina hetkinä. Ap:n mies ei ollut huonona hetkenä tukena ja apuna. Kyse ei oikeastaan ole edes häihin lähdöstä, koska sekin olisi voinut olla ok, jos olisi huolehtinut, että kotona kaikki on kunnossa ja antanut ap:n levätä pyydettäessä ennen reissua. Ap:n mies jätti kokonaan huomioimatta kumppaninsa huonon olon. Puhumattakaan pienestä vauvasta.
Niinpä. Parisuhteen perusta on luottamus ja kun sitä ei enää ole, ei ole parisuhdettakaan. Luottamus on helppo menettää, mutta vaikea hankkia takaisin. Vaikka sen takaisin saisikin, se ei ole enää samanlaista kuin aiemmin.
Jotkut yksinkertaisuuksissaan kuvittelevat, että tuolla viitataan vain tyyliin pettämiseen (siis jonkun toisen naisen/miehen kanssa), mutta luottamuksen voi tosiaan menettää myös siten, ettei ole se luotettava peruskallio, johon toinen voi tarvittaessa turvautua. Tässäkin ap:n ystävä oli sellainen (lupasi tulla paikalle, vaikka hänen pienet lapsensa sitten altistuisivat taudille), mutta mies vain ohitti ap:n tarpeet. Toki luottamus voi myös mennä esim. siten, että toinen huijaa toista jossain talousasioissa tms.
Hyvin monella tapaa voi luottamuksen menettää, ja jos näin käy, sitä on vaikea korjata (eikä se epäluotettava tosiaan aina edes yritä korjata, kun on aidosti epäluotettava).
Tämä on niin totta. Mieheni on ap:n miehen tavoin käyttäytyvä isä lapsillemme. Minä olen menettänyt täydellisesti luottamukseni häneen ja siihen, että hän olisi tiukan paikan tullen tukenani. Valitsin kuitenkin (ainakin toistaiseksi) eron sijaan elämisen ns. henkisenä yksinhuoltajana. Tämä tarkoittaa sitä, että en tee yhden yhtä suunnitelmaa elämässäni (tai lasten elämässä), joka olisi jossain määrin miehen kontribuutiosta riippuvainen.
Olen yrittänyt tehdä kaikki ratkaisuni lasten etua ajatellen. Vain tulevaisuus (lasten) näyttää onko ratkaisuni ollut oikea vai väärä. Mutta varmaa on, että vanhuuttani en kyseisen henkilön kanssa vietä.
Sama täällä, odotan ja yritän jotenkin pitää elämän lasten isän kanssa asiallisena, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun nuorin osaa huolehtia itsestään niin vaihdan maisemaa.
Vielä joudutaan saman katon alla asumaan.
Tästä tulee se klassinen "ihan puskista, kun meillä oli kaikki niin hyvin"- ero.
Vierailija kirjoitti:
Teen vapaaehtoisena eläinsuojelutyötä ja toimin usein sijaiskotina omaa kotia etsiville kissoille. Minulla on usein pieniä pentuja täällä.
Tästä on jo useampi vuosi, kun sain hoidettavakseni kolme alle kahden viikon ikäistä pentua, joiden emo oli menehtynyt. Tuon ikäiset pennut vaativat pulloruokintaa kolmen tunnin välein. Onnistuin saamaan ruokamyrkytyksen ja menin ihan jäätävän huonoon kuntoon. Oksensin lähes taukoamatta ja minulle nousi korkea kuume. Miesystäväni, jonka kanssa emme tuollain edes asuneet samalla paikkakunnalla, otti töistä palkatonta vapaata, ajoi 70 km luokseni ja otti pennut hoitaakseen, jotta minä saan sairastaa rauhassa.
En siis pyytänyt mieheltä mitään ja sanoin hänelle, että saan varmasti apua muilta vapaaehtoistyöntekijöiltä. Mies kuitenkin prioirisoi minut ja kissanpennut (!!!) ykköseksi.
Tämän varjolla tuntuu ihan käsittämättömältä lukea miehistä, joille omat lapset eivät merkkaa mitään.
Wow, ihan vetää sanattomaksi moinen pyyteettömyys.
Siis mikä tässä nyt oli se pointti, jonka takia ihan eroa pohditaan?
Mies ei varmaan käskenyt passata ollessaan kipeä vaan teit sen omasta tahdostasi? Kotona oleva vanhempi hoitaa sairaan lapsen, vaikka olisi itsekin kipeä. Työnantajalla on oikeus pyytää todistus toisen vanhemman työssäolosta jos hänellä maksatetaan sairastuneen lapsen hoidosta aiheutuvat sairasajan palkat.
Kun menet töihin, niin osuu varmaan miehenkin kohdalle joskus että hän ja lapsi ovat samaan aikaan kipeänä. Itse 4 lapsen äitinä kärsin pahasta migreenistä ja olen kaikki lapseni opettanut MYÖS pullolle, jotta voin ottaa lääkkeet.
Välillä harmittaa kun toisella on jokin meno vaikka itse on kovin väsynyt mutta elämä on..
Tulet luultavasti kohtaamaan vielä ihan tositosi monta sairaan lapsen kanssa vietettyä päivää ja niin kauan kun olen vanhempainvapaalla ja kiinni lapsessa niin sairastat taudit todennäköisesti itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä tässä nyt oli se pointti, jonka takia ihan eroa pohditaan?
Mies ei varmaan käskenyt passata ollessaan kipeä vaan teit sen omasta tahdostasi? Kotona oleva vanhempi hoitaa sairaan lapsen, vaikka olisi itsekin kipeä. Työnantajalla on oikeus pyytää todistus toisen vanhemman työssäolosta jos hänellä maksatetaan sairastuneen lapsen hoidosta aiheutuvat sairasajan palkat.
Kun menet töihin, niin osuu varmaan miehenkin kohdalle joskus että hän ja lapsi ovat samaan aikaan kipeänä. Itse 4 lapsen äitinä kärsin pahasta migreenistä ja olen kaikki lapseni opettanut MYÖS pullolle, jotta voin ottaa lääkkeet.
Välillä harmittaa kun toisella on jokin meno vaikka itse on kovin väsynyt mutta elämä on..
Tulet luultavasti kohtaamaan vielä ihan tositosi monta sairaan lapsen kanssa vietettyä päivää ja niin kauan kun olen vanhempainvapaalla ja kiinni lapsessa niin sairastat taudit todennäköisesti itsekin.
Jotkut työnantajat ovat jopa niin höveleitä, että antavat tuollaisessa tapauksessa palkatonta vapaata tai pitää lomapäivän.
Pointti oli se, että mies lähti reissuun vaikka vaimo ja vauva olivat kipeitä. Mies olisi voinut järjestää kotiin kaiken valmiiksi, lähteä vasta lauantaiaamuna ja lähteä häistä takaisin heti sunnuntaiaamuna. Eipä tehnyt.
Ymmärrän hyvin, että neljän lapsen äitinä ei sairaita viitsi passata. Voisit kyllä joskus perheeltä kysäistä, olisiko se kuitenkin välillä mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman yön huonosti nukkuminen tai kovan migreenikohtauksen jälkeinen tila vastaa parin promillen humalaa. AP:llä oli nämä molemmat. Hän EI ollut kykenevä hoitamaan pientä vauvaa. Nämä samat ihmiset, jotka täällä ulvovat kuorossa että ap oli vaan laiska tai tyhmä, olisivat ihan varmasti lynkanneet ihmisen, joka jättäisi nelikuisen vauvan kännisen aikuisen hoitoon.
Hävetkää.
No mites sitten jos nää eroaa (kuten täällä suositellaan) ja ap jää kokonaan yksin? Ja tulee migreeni ja flunssa ja lapsi on kipeä. Mites sitten hoituu hommat?
No nyt et ole ymmärtänyt asian pihviä. Jos olet yksinhuoltaja, niin todennäköisesti varaudut ennalta kaikenlaisiin ongelmatilanteisiin, kuten migreenikohtauksiin, sairastumisiin jne. Huolehdit että kaapeissa on hätävararuokaa, asut paikassa johon saat esim tilattua hätätapauksessa noutoruokaa lapsille, eli lähellä palveluita ja olet rakentanut tukiverkoston itsellesi muista vastaavassa tilanteessa olevista. Olet ottanut selvää yhteiskunnan ja järjestöjen tarjoamista palveluista ja avusta jne. Jos sinulla taas on puoliso, niin normaalisti ihminen olettaa automaattisesti että sitä apua annetaan puolin ja toisin. Ei tarvitse etukäteen varautua ihan kaikkeen joka hetki, kun on kaksi aikuista huolehtimassa lapsista. Voi yleensä luottaa että se toinen auttaa. Kun sitten se toinen osoittautuu epäluotettavaksi tässä suhteessa, niin ethän sinä ole osannut varautua siihen että sitä apua ei puolisolta tulekaan. Eikä mistään muualtakaan, kun et ole tajunnut varautua. Niinpä olet pahemmassa pulassa kuin keskimäärin normaaliälyllä varustettu yksinhuoltaja. Mutta tämä tietysti vain sen ekakerran kun puolison todellinen luonne paljastuu. Sen jälkeen ihmiset yleensä sitten alkavat toimia kuten olisivat yksinhuoltajia. Ja se parisuhde on kyllä taputeltu siinä vaiheessa. Jos ei toiseen voi luottaa, niin parisuhteella ei ole pohjaa. Ja sitten se toinen osapuoli ihmettelee kun ero tulee "yllätyksenä".
Aikuinen aikuiselle. Jos et pärjää lapsen kanssa, niin soitata päivystävään lastensuojeluun tai paikalliseen sairaalaan ja vaadit apua. Kyseessä kuitenkin sinun lapsen terveys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teen vapaaehtoisena eläinsuojelutyötä ja toimin usein sijaiskotina omaa kotia etsiville kissoille. Minulla on usein pieniä pentuja täällä.
Tästä on jo useampi vuosi, kun sain hoidettavakseni kolme alle kahden viikon ikäistä pentua, joiden emo oli menehtynyt. Tuon ikäiset pennut vaativat pulloruokintaa kolmen tunnin välein. Onnistuin saamaan ruokamyrkytyksen ja menin ihan jäätävän huonoon kuntoon. Oksensin lähes taukoamatta ja minulle nousi korkea kuume. Miesystäväni, jonka kanssa emme tuollain edes asuneet samalla paikkakunnalla, otti töistä palkatonta vapaata, ajoi 70 km luokseni ja otti pennut hoitaakseen, jotta minä saan sairastaa rauhassa.
En siis pyytänyt mieheltä mitään ja sanoin hänelle, että saan varmasti apua muilta vapaaehtoistyöntekijöiltä. Mies kuitenkin prioirisoi minut ja kissanpennut (!!!) ykköseksi.
Tämän varjolla tuntuu ihan käsittämättömältä lukea miehistä, joille omat lapset eivät merkkaa mitään.
Minä sain aiemmin tänä vuonna sairauskohtauksen, jonka seurauksena jouduin sairaalaan ja sain pari päivää sairauslomaa. Miehen piti lähteä seuraavana aamuna työmatkalle ulkomaille, mutta hän perui lähtönsä. Hän myös teki sairauslomani ajan etätöitä kotoa, etten joutuisi olemaan yksin pitkiä aikoja. Ymmärtääkseni hänen ei tarvinnut perustella asiaa työnantajalleen sen enempää, vaikkei meillä edes ole lapsia.
Oma kokemukseni näistä "pomo ei tykkää, jos olen poissa"-miehistä on, etteivät nämä yleensä edes kysy mahdollisuutta olla pois töistä. Nämä ovat myös niitä, jotka joutuvat jatkuvasti "jäämään ylitöihin" – eli jäävät työajan päätyttyä toimistolle jauhamaan työkavereiden kanssa p**kaa.
Vierailija kirjoitti:
Teen vapaaehtoisena eläinsuojelutyötä ja toimin usein sijaiskotina omaa kotia etsiville kissoille. Minulla on usein pieniä pentuja täällä.
Tästä on jo useampi vuosi, kun sain hoidettavakseni kolme alle kahden viikon ikäistä pentua, joiden emo oli menehtynyt. Tuon ikäiset pennut vaativat pulloruokintaa kolmen tunnin välein. Onnistuin saamaan ruokamyrkytyksen ja menin ihan jäätävän huonoon kuntoon. Oksensin lähes taukoamatta ja minulle nousi korkea kuume. Miesystäväni, jonka kanssa emme tuollain edes asuneet samalla paikkakunnalla, otti töistä palkatonta vapaata, ajoi 70 km luokseni ja otti pennut hoitaakseen, jotta minä saan sairastaa rauhassa.
En siis pyytänyt mieheltä mitään ja sanoin hänelle, että saan varmasti apua muilta vapaaehtoistyöntekijöiltä. Mies kuitenkin prioirisoi minut ja kissanpennut (!!!) ykköseksi.
Tämän varjolla tuntuu ihan käsittämättömältä lukea miehistä, joille omat lapset eivät merkkaa mitään.
Aivan ihana miesystävä sinulla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teen vapaaehtoisena eläinsuojelutyötä ja toimin usein sijaiskotina omaa kotia etsiville kissoille. Minulla on usein pieniä pentuja täällä.
Tästä on jo useampi vuosi, kun sain hoidettavakseni kolme alle kahden viikon ikäistä pentua, joiden emo oli menehtynyt. Tuon ikäiset pennut vaativat pulloruokintaa kolmen tunnin välein. Onnistuin saamaan ruokamyrkytyksen ja menin ihan jäätävän huonoon kuntoon. Oksensin lähes taukoamatta ja minulle nousi korkea kuume. Miesystäväni, jonka kanssa emme tuollain edes asuneet samalla paikkakunnalla, otti töistä palkatonta vapaata, ajoi 70 km luokseni ja otti pennut hoitaakseen, jotta minä saan sairastaa rauhassa.
En siis pyytänyt mieheltä mitään ja sanoin hänelle, että saan varmasti apua muilta vapaaehtoistyöntekijöiltä. Mies kuitenkin prioirisoi minut ja kissanpennut (!!!) ykköseksi.
Tämän varjolla tuntuu ihan käsittämättömältä lukea miehistä, joille omat lapset eivät merkkaa mitään.
Wow, ihan vetää sanattomaksi moinen pyyteettömyys.
Kyllä! Oli se itsellenikin tuolloin melkoinen yllätys ja todellakin pyyteetöntä. Olimme tuolloin seurustelleet jo liki kolme vuotta, joten mistään vaikutuksen tekemisestä ei ollut kyse. Tosin, mies ihastui ensisilmäyksellä yhteen pennuista, joten tuskin vain minun takiani "uhrautui". Tuosta pennusta tuli sitten miehen ensimmäinen, ihan oma kissa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teen vapaaehtoisena eläinsuojelutyötä ja toimin usein sijaiskotina omaa kotia etsiville kissoille. Minulla on usein pieniä pentuja täällä.
Tästä on jo useampi vuosi, kun sain hoidettavakseni kolme alle kahden viikon ikäistä pentua, joiden emo oli menehtynyt. Tuon ikäiset pennut vaativat pulloruokintaa kolmen tunnin välein. Onnistuin saamaan ruokamyrkytyksen ja menin ihan jäätävän huonoon kuntoon. Oksensin lähes taukoamatta ja minulle nousi korkea kuume. Miesystäväni, jonka kanssa emme tuollain edes asuneet samalla paikkakunnalla, otti töistä palkatonta vapaata, ajoi 70 km luokseni ja otti pennut hoitaakseen, jotta minä saan sairastaa rauhassa.
En siis pyytänyt mieheltä mitään ja sanoin hänelle, että saan varmasti apua muilta vapaaehtoistyöntekijöiltä. Mies kuitenkin prioirisoi minut ja kissanpennut (!!!) ykköseksi.
Tämän varjolla tuntuu ihan käsittämättömältä lukea miehistä, joille omat lapset eivät merkkaa mitään.
Minä sain aiemmin tänä vuonna sairauskohtauksen, jonka seurauksena jouduin sairaalaan ja sain pari päivää sairauslomaa. Miehen piti lähteä seuraavana aamuna työmatkalle ulkomaille, mutta hän perui lähtönsä. Hän myös teki sairauslomani ajan etätöitä kotoa, etten joutuisi olemaan yksin pitkiä aikoja. Ymmärtääkseni hänen ei tarvinnut perustella asiaa työnantajalleen sen enempää, vaikkei meillä edes ole lapsia.
Oma kokemukseni näistä "pomo ei tykkää, jos olen poissa"-miehistä on, etteivät nämä yleensä edes kysy mahdollisuutta olla pois töistä. Nämä ovat myös niitä, jotka joutuvat jatkuvasti "jäämään ylitöihin" – eli jäävät työajan päätyttyä toimistolle jauhamaan työkavereiden kanssa p**kaa.
Kyllä, saman havainnon olen tehnyt itsekin. Olen töissä firmassa, jossa henkilökunnan sukupuolijako menee melko tasan. Työnantaja suhtautuu aivan yhtä suopeasti niin äitien kuin isien poissaoloihin lapsen sairastuessa. Osa miehistä käyttää tätä mahdollisuutta, mutta osa selvästi pakoilee töissä perhevastuutaan. Siellä on sellainen nuorien isien jengi, joka jää aina ylitöihin. Tosiasiassa tämä on ihan vaan hengailua yhdessä.
Tuolloin kun mies lähti hoitamaan kissanpentuja, hän oli vielä tehtaassa töissä ja sen takia joutui palkattomana ottamaan poissaolonsa. Nykyään it-hommissa pystyy ottamaan vapaita tosi joustavasti. Tuntuu kummalliselta ajatus, että naisten työnantajat olisivat niin paljon joustavampia noita lapsen takia tarvittavia vapaita myöntäessään kuin miesten työnantajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teen vapaaehtoisena eläinsuojelutyötä ja toimin usein sijaiskotina omaa kotia etsiville kissoille. Minulla on usein pieniä pentuja täällä.
Tästä on jo useampi vuosi, kun sain hoidettavakseni kolme alle kahden viikon ikäistä pentua, joiden emo oli menehtynyt. Tuon ikäiset pennut vaativat pulloruokintaa kolmen tunnin välein. Onnistuin saamaan ruokamyrkytyksen ja menin ihan jäätävän huonoon kuntoon. Oksensin lähes taukoamatta ja minulle nousi korkea kuume. Miesystäväni, jonka kanssa emme tuollain edes asuneet samalla paikkakunnalla, otti töistä palkatonta vapaata, ajoi 70 km luokseni ja otti pennut hoitaakseen, jotta minä saan sairastaa rauhassa.
En siis pyytänyt mieheltä mitään ja sanoin hänelle, että saan varmasti apua muilta vapaaehtoistyöntekijöiltä. Mies kuitenkin prioirisoi minut ja kissanpennut (!!!) ykköseksi.
Tämän varjolla tuntuu ihan käsittämättömältä lukea miehistä, joille omat lapset eivät merkkaa mitään.
Aivan ihana miesystävä sinulla
Kiitos! Itse kun olen kokenut tuon, en aloittajana miettisi hetkeäkään muuta vaihtoehtoa kuin ero. Riman ei tarvitse olla kissanpentujen pulloruokinnassa asti, mutta omaa lasta ei jukolauta hylätä!
Täällä jotkut naisvihaajamammanpojat kirjoittelee viestejään ja äitimuori tietenkin selän takana kannustaa pientä poikakultaa ja varoittelee ilkeistä naisihmisistä. Olkaa aivan huoleti! Teitä ei nykyajan koulutetut modernit tytöt huoli puolisokseen vaikka olisitte viimeiset kappaleet (lue maanantaikappaleet) maapallolla. Kiitos teidän "ihanien" äitien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä jotkut naisvihaajamammanpojat kirjoittelee viestejään ja äitimuori tietenkin selän takana kannustaa pientä poikakultaa ja varoittelee ilkeistä naisihmisistä. Olkaa aivan huoleti! Teitä ei nykyajan koulutetut modernit tytöt huoli puolisokseen vaikka olisitte viimeiset kappaleet (lue maanantaikappaleet) maapallolla. Kiitos teidän "ihanien" äitien.
Sinäkin kuitenkin jostain syystä koet tarpeelliseksi haukkua naisia luuserimiesten olemassaolosta. Eikö mikään ole miesten vika, naiset ovat ainoat vastuulliset ihmiset maailmassa?
Vierailija kirjoitti:
Täällä jotkut naisvihaajamammanpojat kirjoittelee viestejään ja äitimuori tietenkin selän takana kannustaa pientä poikakultaa ja varoittelee ilkeistä naisihmisistä. Olkaa aivan huoleti! Teitä ei nykyajan koulutetut modernit tytöt huoli puolisokseen vaikka olisitte viimeiset kappaleet (lue maanantaikappaleet) maapallolla. Kiitos teidän "ihanien" äitien.
Me ollaan itsenäisiä naisia. Ei täällä pojat viihdy kirjoittelemassa. Lol
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako nykyään saikkua jos puoliso on kipeänä?
Kyllä, jos perhevapaalla olija on saikulla (eli ei nosta esim. vanhempainvapaan päivärahaa ko. päivältä, vaan sairas-). Eli Kelaan pitää ilmottaa olevansa sairaana, niin toinen saa sitten jäädä hoitamaan lasta (pakkokin, kun toinen saikulla).
Omavastuu on vaan aika korkea, muistaakseni jotain yli viikon eli tämä koskee pidempiä sairauksia (esim. sairaalassa oloa). Ja se ei ole sairauslomaa miehelle, vaan vanhempainvapaata, koska isällä on oikeus vanhempainpäivärahaan jos äiti on sairaana, eikä nosta sitä. Aika korkea kynnys on meilläkin siihen, että mies jäisi hoitamaan kotiin lasta jos itse sairastuisin. Kaikki työnantajat eivät myönnä myöskään palkattomia päiviä niin vaan.
Vierailija kirjoitti:
Täällä jotkut naisvihaajamammanpojat kirjoittelee viestejään ja äitimuori tietenkin selän takana kannustaa pientä poikakultaa ja varoittelee ilkeistä naisihmisistä. Olkaa aivan huoleti! Teitä ei nykyajan koulutetut modernit tytöt huoli puolisokseen vaikka olisitte viimeiset kappaleet (lue maanantaikappaleet) maapallolla. Kiitos teidän "ihanien" äitien.
Ja minkähänlaisia kullannuppu poikia nämä täällä paasaavat modernit nuoret äidit ovat itse kasvattamassa?? Tutkimusten mukaan on nykykasvatus täysin hukassa. Ei ikinä ole ollut näin paljon ongelmia jo alaluokilla kuin nykyisin. Ei tarvitse kuin lähikoulun oppilaita seurata niin suorastaan pelottaa. Poliisikin koululla harva se viikko, jatkuvaa kiusaamista ym.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n mies on kuunnellut kirkossa, kuinka ystäväpariskunta on luvannut rakastaa toisiaan myötä- ja vastamäessä. Onkohan siinä kohtaa miettinyt omia lupauksiaan omalle vaimolleen?
Oletukseni on, että ei ajattele mitään. Ulkoistaa itsensä vastuusta omista tekemisistään. Asiat vaan tapahtuu hänelle. En usko että tuonkaltainen mies kykenee pohdintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä jotkut naisvihaajamammanpojat kirjoittelee viestejään ja äitimuori tietenkin selän takana kannustaa pientä poikakultaa ja varoittelee ilkeistä naisihmisistä. Olkaa aivan huoleti! Teitä ei nykyajan koulutetut modernit tytöt huoli puolisokseen vaikka olisitte viimeiset kappaleet (lue maanantaikappaleet) maapallolla. Kiitos teidän "ihanien" äitien.
Ja minkähänlaisia kullannuppu poikia nämä täällä paasaavat modernit nuoret äidit ovat itse kasvattamassa?? Tutkimusten mukaan on nykykasvatus täysin hukassa. Ei ikinä ole ollut näin paljon ongelmia jo alaluokilla kuin nykyisin. Ei tarvitse kuin lähikoulun oppilaita seurata niin suorastaan pelottaa. Poliisikin koululla harva se viikko, jatkuvaa kiusaamista ym.
Ne on niitä poikia, joiden isät arvottavat kaiken muun oman perheen edelle. Lähtevät vaikka kaverin häihin vaikka kotona on vaimo sairaana hoitamassa lapsia. Noita miehiä ei omat lapset kiinnosta, kun muualla on paljon kivempaa.
Totta. Mies teki mitä teki, nyt kärsiköön seuraukset.