Lue keskustelun säännöt.
Mies jätti minut täysin pulaan vauvan kanssa
09.07.2022 |
Miehelle tuli viime viikolla kova flunssa, oli kolme päivää täysin sängyn pohjalla ja siitä vielä perjantain ja viikonlopun toipilaana. Minä perhevapaalaisena kotona vauvan kanssa. Vein miehelle teetä, keittoa ja parasetamolia sänkyyn. No, viime sunnuntaina sitten tauti alkoi jyllätä minullakin. Reilu 38 astetta kuumetta, nenä tukossa, heikotti. Siitä kaksi päivää niin myös vauva luonnollisesti sairastui. Mies ei suostunut jäämään töistä pois hoitaakseen vauvaa, että olisin saanut levätä (kuten hän sai ollessaan sairaana). Sanoi, ettei voi olla enää oman saikun jälkeen pois, Pomo ei tykkää. Tavallaan ymmärrän paineen, mutta ei kovin reilu tilanne minua kohtaan. Mies on siis ns ihan tavallisessa toimistotyössä, ei esim pelasta ihmisiä työkseen.
Olin ihan jaksamisen rajoilla itse sairaana ja hoidin tukkoisen vauvan siinä samalla. Vauva halusi olla sylissä koko ajan tietysti kipeänä.
Homma huipentui torstaina siihen, että minulla puhkesi kaiken huipuksi kauhea migreeni. En voi ottaa migreenilääkettä imetyksen takia eikä sitä olisi kotona ollutkaan kun en ole sitä raskauden aikanakaan voinut käyttää. Oksensin ja tärisin vessassa, aura siihen päälle. Vauva huutaa olohuoneessa. En ole koskaan tuntenut oloani yhtä avuttomaksi ja kamalaksi. Soitin tietysti miehelle, että tulee kotiin auttamaan. Ei meinannut millään uskoa, että tilanne on niin paha. Vasta kun sanoin erää soitan ambulanssin niin suostui lähtemään töistä ja tuli alkuiltapäivästä kotiin. Minä makasin loppupäivän sängyssä, Mies toi vauvan imetykselle ,mutta muuten hoisi hänet. Perjantaina eli eilen oloni oli vähän parempi, mutta flunssainen edelleen ja kuin jyrän alle jäänyt.
Kauheaksi tilanteen tekee se, että miehen lapsuuden ystävän häät ovat tänä viikonloppuna. Oli sovittu, että mies lähtee Perjantaina jo puolen päivän aikaan ajamaan juhlapaikkakunnalle ja tulee sunnuntaina kotiin. On odottanut juhlia tammikuusta lähtien. Minun ja vauvan oli tarkoituskin jäädä kotiin, koska en tunne tätä kaveriporukkaa hyvin eikä huvittanut lähteä pienen vauvan kanssa matkaamaan isoon tapahtumaan koronan takia. Oletin, että mies ymmärsi torstain tilanteesta, että osanotto täytyy perua ja hänen täytyy jäädä hoitamaan vauvaa ,jotta minä pystyn toipumaan. Eilen aamulla kuitenkin vähätteli asiaa ja sanoi lähtevänsä kun olihan minun migreeni hellittänyt jo. Vauva on edelleen kipeä, nukkuu max kahden tunnin pätkissä, minulla voimat aivan loppu ja flunssa edelleen.
No mies siis lähti eilen. Meidän ainoalla autolla. Kävi pikaisesti kaupassa, jääkaappi ammottu tyhjyyttä. Koti aivan sekaisin, pyykkivuori eteisessä ja minun olo aivan kauhea edelleen. Meillä oli kauhein riita tähän astisen suhteen aikana. Nyt mietin mitä teen, olo on petetty. Olisi ollut helpompi kuulla vaikka miehen pettäneen kuin että tahallaan jättää minut täysin pulaan tilanteessa, jossa olen ihan avuton ja poikki. Perusteli asiaa sillä että juhlat ovat hänelle tärkeät ja töistä ei voinut olla paineen takia pois kun juuri oli oma saikku alla. Joo uskon ja ymmärrän tämäkin puolen, mutta eihän tämä kaikki voi minun päälleni kaatua?
Emme ole mitään teinejä. Miehellä on vastuullinen työ, meillä on omistusasunto jne. Jotenki mies on elämässä siis tähän asti onnistut kantamaan vastuuta. Nyt tuntuu etten edes tunne koko ihmistä enää. Anteeksi avautuminen vauvapalstalla, en tiedä mitä pitäisi tehdä.
Kommentit (1874)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suoraan sanottuna usko, että Ap:n miehestä kasvaa enää vastuunsa tunteva aviomies ja isä. Hänen tekonsa osoittavat, että tosipaikan tullen hänelle tärkeimpiä asioita ovat oma hauskanpito ja se, mitä joku toinen mies (esimies, häitään juhliva kaveri) hänestä ajattelee.
Tämä on niin syvää itsekkyyttä, että siitä olisi pitänyt kasvaa ohi jo alta kouluikäisenä. Mies saattaa näön vuoksi hyvitellä, mutta oikeasti hän ei tule tajuamaan, miten pahasti hän mokasi. Hänen kokemusmaailmaansa ei kerta kaikkiaan mahdu, että hänen pitäisi tehdä epämiellyttäviä asioita kenenkään sellaisen ihmisen hyväksi, jotka eivät ole häneen suorassa auktoriteettiasemassa. Lapsi ja puoliso ovat hänelle itsestäänselvyyksiä.
Kun ero lopulta tulee (joko tämän tai jonkin myöhemmän tempauksen vuoksi), mies jää ihmettelemään, mitä hän muka teki. Oikea kysymys on, mitä kaikkea hän jätti tekemättä. Esimerkiksi huolehtimatta perheestään, kun nämä kaikkein eniten sitä tarvitsivat. Mutta koska hän ei näe, miten hänen oma toimintansa vaikuttaa puolisoon ja lapsiin, ei hän koe voivansa oikeasti vaikuttaa siihen, miten nämä häneen suhtautuvat. Siksi ero tulee tuntumaan hänestä siltä, kuin häneltä olisi vaadittu mahdottomia.
Jotenkin ironista, että mies lähti juhlimaan jonkun toisen avioliiton alkamista ja tuli siinä samalla kylväneeksi oman eronsa siemenet. Mies voi saman tien alkaa suunnitella omia seuraavia häitään. Epäilemättä hän löytää vielä jonkun toisen, jolle miehen itsekkyys tulee yllätyksenä.
Entä jos mies oikeasti haluaa erota? Ei yksinkertaisesti siedä lapsen tasolle vajonnutta vaimoaan, joka ei ole kasvanut aikuiseksi hänkään. Mies käy töissä, maksaa kaikki perheen kulut, siivoaa, tekee ruokaa, hoitaa lasta - eikä mikään riitä. Kyllä tuossa on jo oivaltanut, että ei kannata jatkaa, ei avioliitto saa olla sitä, että elää kuin avovankilassa ja saa poistua vain töihin ja kauppaan.
Oletan, että siellä on eropaperit jo ainakin henkisesti vetämässä. Elarit on muutaman satasen luokkaa ja ainoa tässä kuviossa häviävä on ap, joka menettää miehen maksaman kodin ja miehen maksaman elintason ja joutuu selviämään pelkästään omilla tuloillaan. Eli menemään töihin vauvan ollessa 9 kk ikäinen.
Taas joku höpöttää. Missä lukee että mies maksanut kodin ja missä lukee että äiti ei menisi töihin äitiysloman jälkeen. Ei liity tähän tapaukseen mitenkään kun vaimo ja lapsi jätettiin sairaana kotiin ilman apua. Toivon ja tiedän ettei sinunkaltaisillesi suoda perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eläinkunnassakin on usein tyypillistä, että uros käy nussimassa ja naaras hoitaa loput. Se on neutraalia käytöstä. Siksi mieskin voi tehdä samoin! Onhan kyseessä kuitenkin miljoonia vuosia kehittynyt tapa, että naaras hoitaa jälkikasvun. Äidin vaistot nääs!
Voi herrajumala, olisit ollut edes peruskoulun biologiantunnit hereillä 🙄
Naisten pitää ihan oikeasti lopettaa hyväksymästä tämmönen toiminta, että miehet pukkaa lapsia maailmaan mutta ei kanna niistä vastuuta. Ihan oikeesti, lopettakaa olemasta kynnysmattoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kenetkäs sä soitat sit paikalle auttamaan jos eroot ja oot yksi ja sama toistuu?? Joku ulkopiolinen apu sun on jokatapauksessa saatava. Ala nyt jo ettiä lspsenlikkaa. Outoa uusavuttomuutta. Nää asiat pitää olla valmiina, turvaverkot jos tarvetta tulee. Missäs on suku, kaverit, kummit? Ootko sillat polttanu, missä appi ja anoppi?
Ai lakkaako isä olemasta isä ja vastuussa, jos eroavat?
No voihan se olla itsekin kipeenä! Tai kuollu. Tai ulkomaan matkalla. Ei sitä nainen voi kaikkea kasata miehen varaan omassa sairaudessa tai lapsenhoidossa. Itsekin on otettava vastuuta jos mies on kykenemätön/ tärkeä meno hänelle., eikä jäädä katkeruuteen. Sulla on omakin vastuu omasta hyvinvoinnistasi. Soita joku muu auttamaan. Yksityisillä firmoillahan on noita sairaan lapsen hoitoapuja saatavana.
Tässä niin klassikko provo kuin olla voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miesten itsekkyys on loputonta. En ole koskaan tavannut epäitsekästä miestä.
Sinkkuna parempi.
Mulla on. On erinomainen puoliso ja onnellinen liitto vielä perhevuosien jälkeenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suoraan sanottuna usko, että Ap:n miehestä kasvaa enää vastuunsa tunteva aviomies ja isä. Hänen tekonsa osoittavat, että tosipaikan tullen hänelle tärkeimpiä asioita ovat oma hauskanpito ja se, mitä joku toinen mies (esimies, häitään juhliva kaveri) hänestä ajattelee.
Tämä on niin syvää itsekkyyttä, että siitä olisi pitänyt kasvaa ohi jo alta kouluikäisenä. Mies saattaa näön vuoksi hyvitellä, mutta oikeasti hän ei tule tajuamaan, miten pahasti hän mokasi. Hänen kokemusmaailmaansa ei kerta kaikkiaan mahdu, että hänen pitäisi tehdä epämiellyttäviä asioita kenenkään sellaisen ihmisen hyväksi, jotka eivät ole häneen suorassa auktoriteettiasemassa. Lapsi ja puoliso ovat hänelle itsestäänselvyyksiä.
Kun ero lopulta tulee (joko tämän tai jonkin myöhemmän tempauksen vuoksi), mies jää ihmettelemään, mitä hän muka teki. Oikea kysymys on, mitä kaikkea hän jätti tekemättä. Esimerkiksi huolehtimatta perheestään, kun nämä kaikkein eniten sitä tarvitsivat. Mutta koska hän ei näe, miten hänen oma toimintansa vaikuttaa puolisoon ja lapsiin, ei hän koe voivansa oikeasti vaikuttaa siihen, miten nämä häneen suhtautuvat. Siksi ero tulee tuntumaan hänestä siltä, kuin häneltä olisi vaadittu mahdottomia.
Jotenkin ironista, että mies lähti juhlimaan jonkun toisen avioliiton alkamista ja tuli siinä samalla kylväneeksi oman eronsa siemenet. Mies voi saman tien alkaa suunnitella omia seuraavia häitään. Epäilemättä hän löytää vielä jonkun toisen, jolle miehen itsekkyys tulee yllätyksenä.
Entä jos mies oikeasti haluaa erota? Ei yksinkertaisesti siedä lapsen tasolle vajonnutta vaimoaan, joka ei ole kasvanut aikuiseksi hänkään. Mies käy töissä, maksaa kaikki perheen kulut, siivoaa, tekee ruokaa, hoitaa lasta - eikä mikään riitä. Kyllä tuossa on jo oivaltanut, että ei kannata jatkaa, ei avioliitto saa olla sitä, että elää kuin avovankilassa ja saa poistua vain töihin ja kauppaan.
Oletan, että siellä on eropaperit jo ainakin henkisesti vetämässä. Elarit on muutaman satasen luokkaa ja ainoa tässä kuviossa häviävä on ap, joka menettää miehen maksaman kodin ja miehen maksaman elintason ja joutuu selviämään pelkästään omilla tuloillaan. Eli menemään töihin vauvan ollessa 9 kk ikäinen.
Älä sekaannu aikuisten asioihin, kun et ymmärrä. Vauva on täysimetyksessä, joten äiti saa joko täyttä palkkaa tai melko suurella prosenttiosuudella palkastaan korvausta. Äidin tulot voivat olla jopa isän tuloja suuremmat. Ja missään tapauksessa mies ei elätä perhettään yksin.
Elaritkin tietysti riippuvat tuloista, joten et voi niiden suuruutta tietää.
Elatusapu ei perustu tuloihin suoraan vaan lapsen elatuksen laskennalliseen tarpeeseen, joita vauvalla ei hirveästi ole. Tästä tarpeesta vanhemmat vastaavat elatuskykyjensä mukaisessa suhteessa. Joten kyllä, vaikka ap:lla ei olisi mitään tuloja niin se max 300e/kk siitä, ettei tarvitse elää kuten ap:n mies ap:n ehdoilla jotuisi elämään on pieni hinta. Itse ainakin maksaisin ja lähtisin. Enkä alkaisi aikuisen ihmisen holhoojaksi samalla kuunnellen kitinää ja hysteriaa.
Toivon että lainaamani mies ei koskaan hommaa lapsia. Empatia ja ymmärrys niin surkeita että tuollaisia geenejä ei kannattaisi laittaa jakoon. Ja lapselle karu kohtalo jos isän mielestä kaverin häät on tärkeämpää kuin oma perhe
Olen itseasiassa nainen ja kyllä laittanut geenini jakoon. Ystävän häät ovat tärkeämmät pitkällä tähtäimellä tilanteessa, jossa sillä perheellä ei ole mitään hemmetin todellista hätää.
Älä viitsi, olet se sama palstauli joka sina tekeytyy naiseksi siinä onnistumatta. Kukaan nainen ei kirjoita kuten edellisissä viesteissäsi teit.
Ajattele mitä haluat. Kaikki naiset eivät synny miesviha automaatiolla, rautakanki hanurissa. Jotkut meistä voivat myös nähdä miehet ihmisinä, olla kyvykkäitä omassa elämässään, osata kommunikoida ja kannattaa ehdottomasti tasa-arvoa miesten ja naisten välillä. Se ei kuitenkaan tarkoita kaikille, että miehet tekevät kuten naiset haluavat. Myös siis siinä lastenhoidossa. Kolme lasta olen kasvattanut olematta hetkeäkään mikään tossukka ja miehen kanssa, joka osaa kantaa vastuuta kokonaisuudesta ihan yhtä lailla kun minäkin.
Jo pelkkä miesvihasta puhuminen paljastaa sinut mieheksi. En minäkään miehiä vihaa, mutta ap:n miehen kaltaiset vastuuttomat vätykset pistävät vihaksi. En usko hetkeäkään, että teillä on kaikki mennyt 100% tasan, vaikka olisitkin nainen kuten väität.
Ai sä meinaat että tästä ketjusta ei paista mitenkään lähtökohtainen ajatus siitä, että mies on itsekäs sika samalla, kun kaikki se mitä ap kertoo miehen tehneen jätetään huomioimatta? Kuten sinäkin, vastuuntunnoton vätys?
Sekä minä, että mieheni olisimme vastaavista lähtökohdista menneet ystävän häihin. Kumpikin meistä kokee osaavansa ja käytännössä osaa hoitaa flunssasta lasta vaikka olisikin puolikuntoinen.
Minä en lähtisi jonkun tuttavan häihin kun kuumeinen mies ilman tukiverkkoja hoitaa kuumeista vauvaa. En veisi autoa enkä jättäisi miestä ja vauvaa ilman ruokaa. Ja tosiaan, häät oli tuttavan, ei ystävän, koska hääpari ei ollut aloittajalle tuttu.
Kyseessä oli lapsuudenystävä. Ilmenee aloituksesta. Ellet itse ymmärrä lapsuudenystävien merkitystä ruuhkavuosia eläville, niin säälin todella sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suoraan sanottuna usko, että Ap:n miehestä kasvaa enää vastuunsa tunteva aviomies ja isä. Hänen tekonsa osoittavat, että tosipaikan tullen hänelle tärkeimpiä asioita ovat oma hauskanpito ja se, mitä joku toinen mies (esimies, häitään juhliva kaveri) hänestä ajattelee.
Tämä on niin syvää itsekkyyttä, että siitä olisi pitänyt kasvaa ohi jo alta kouluikäisenä. Mies saattaa näön vuoksi hyvitellä, mutta oikeasti hän ei tule tajuamaan, miten pahasti hän mokasi. Hänen kokemusmaailmaansa ei kerta kaikkiaan mahdu, että hänen pitäisi tehdä epämiellyttäviä asioita kenenkään sellaisen ihmisen hyväksi, jotka eivät ole häneen suorassa auktoriteettiasemassa. Lapsi ja puoliso ovat hänelle itsestäänselvyyksiä.
Kun ero lopulta tulee (joko tämän tai jonkin myöhemmän tempauksen vuoksi), mies jää ihmettelemään, mitä hän muka teki. Oikea kysymys on, mitä kaikkea hän jätti tekemättä. Esimerkiksi huolehtimatta perheestään, kun nämä kaikkein eniten sitä tarvitsivat. Mutta koska hän ei näe, miten hänen oma toimintansa vaikuttaa puolisoon ja lapsiin, ei hän koe voivansa oikeasti vaikuttaa siihen, miten nämä häneen suhtautuvat. Siksi ero tulee tuntumaan hänestä siltä, kuin häneltä olisi vaadittu mahdottomia.
Jotenkin ironista, että mies lähti juhlimaan jonkun toisen avioliiton alkamista ja tuli siinä samalla kylväneeksi oman eronsa siemenet. Mies voi saman tien alkaa suunnitella omia seuraavia häitään. Epäilemättä hän löytää vielä jonkun toisen, jolle miehen itsekkyys tulee yllätyksenä.
Entä jos mies oikeasti haluaa erota? Ei yksinkertaisesti siedä lapsen tasolle vajonnutta vaimoaan, joka ei ole kasvanut aikuiseksi hänkään. Mies käy töissä, maksaa kaikki perheen kulut, siivoaa, tekee ruokaa, hoitaa lasta - eikä mikään riitä. Kyllä tuossa on jo oivaltanut, että ei kannata jatkaa, ei avioliitto saa olla sitä, että elää kuin avovankilassa ja saa poistua vain töihin ja kauppaan.
Oletan, että siellä on eropaperit jo ainakin henkisesti vetämässä. Elarit on muutaman satasen luokkaa ja ainoa tässä kuviossa häviävä on ap, joka menettää miehen maksaman kodin ja miehen maksaman elintason ja joutuu selviämään pelkästään omilla tuloillaan. Eli menemään töihin vauvan ollessa 9 kk ikäinen.
Älä sekaannu aikuisten asioihin, kun et ymmärrä. Vauva on täysimetyksessä, joten äiti saa joko täyttä palkkaa tai melko suurella prosenttiosuudella palkastaan korvausta. Äidin tulot voivat olla jopa isän tuloja suuremmat. Ja missään tapauksessa mies ei elätä perhettään yksin.
Elaritkin tietysti riippuvat tuloista, joten et voi niiden suuruutta tietää.
Vauva on täysimetyksessä eli ikää on mitä tahansa välillä 0 kk - 12 kk. Äitihän itse kirjoitti, että miehen tuloilla eletään ja omistusasuntokin miehellä on, joten jos äidin tulot on miehen tuloja isommat, niin sitä suuremmalla syyllä miehen kannattaa erota. Elareissa kun katsotaan äidinkin tulot ja jos äiti tienaa selkeästi enemmän kuin isä, niin isän ei tarvitse maksaa kuin minimielarit.
Ei yhdenkään ihmisen kannata jäädä tuollaiseen vankilaan. Jos vauvan kanssa haluaa olla, niin lastenvalvojalle ilmoittaa viikko-viikko -vaatimuksen ja asia on sillä selvä. Ap saa sen jälkeen rauhassa sairastaa diagnosoimatonta migreeniään.
Vauvaa ei todellakaan pidetä täysimetyksessä kuin max 6kk, nykyään 4kk taitaa olla suositus. Sitten aloitetaan ruuan harjoittelu. Ja silloin äideillä on vielä palkka/ansiosidonnainen tuki.
1,5 Vuotta on WHOn ehdoton minimi. Kansainvälinen suositus. Vai onko tissisi tärkeemmät säilyä " käytyämättöminä"??
Valehtelet.
Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee kuuden kuukauden täysimetystä ja kahden vuoden rintaruokintaa.
https://www.hel.fi/sote/perheentuki-fi/0-1-vuotiaat/vauvan-imetys-ja-ru…
Vierailija kirjoitti:
Millä perusteella miehen työnantajan pitäisi tuo sairaslomailu kustantaa, jos mies on terve ja lapsella on toinen aikuinen kotona (ja ilmeisesti ei lääkärintodistusta kyvyttömyydestä hoitaa lasta)? Ei ainakaan meidän alan työsopimus tuohon taivu.
Mies varmasti voi soittaa pomolleen että tarvitsee PALKATONTA vapaata, koska tilanne sen vaatii.
Se oli ainoa mikä tässä avauksessa stressasi, että ap piti miehen työnantajan maksuvelvollisuutta itsestäänselvyytenä. Kyllä tässä tapauksessa jos mies jää kotiin, niin sitten myös palkka joustaa tarvittavan määrän alaspäin.
Niin, kotona oli kyllä ap, mutta hän oli kyvytön hoitamaan lasta pahan migreenikohtauksen takia. Ymmärrätkö? Migreenikohtauksessa ei lähdetä lääkäriin hakemaan mitään todistuksia kun ei pysy edes pystyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä hävettäisi olla mies, joka jättää oman perheensä sairaana kotiin ja lähtee 3 päiväksi juhlimaan kaverin häitä (perheen perustamista). Kummastuttaa muutoinkin, minkälainen mies odottaa kieli pitkällä jotain kaverin häitä. Ja anoppina hävettäisi silmät päästä, että tuommoisen vätyksen paskonut ja jättänyt kasvattamatta. Appenakin miettisin ja katsoisin tiiviisti peiliin, että minkälaisen miehen ja isän mallin sitä on tullut antaneeksi. Miniä kuumeessa ja migreenissä pienen kuumeisen vauvan kanssa ja mies lähtee aneluista huolimatta ovet paukkuen.. kaverin häihin. Siinä on kyllä perusarvot ai sitten ihan perusluonne kovasti pielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suoraan sanottuna usko, että Ap:n miehestä kasvaa enää vastuunsa tunteva aviomies ja isä. Hänen tekonsa osoittavat, että tosipaikan tullen hänelle tärkeimpiä asioita ovat oma hauskanpito ja se, mitä joku toinen mies (esimies, häitään juhliva kaveri) hänestä ajattelee.
Tämä on niin syvää itsekkyyttä, että siitä olisi pitänyt kasvaa ohi jo alta kouluikäisenä. Mies saattaa näön vuoksi hyvitellä, mutta oikeasti hän ei tule tajuamaan, miten pahasti hän mokasi. Hänen kokemusmaailmaansa ei kerta kaikkiaan mahdu, että hänen pitäisi tehdä epämiellyttäviä asioita kenenkään sellaisen ihmisen hyväksi, jotka eivät ole häneen suorassa auktoriteettiasemassa. Lapsi ja puoliso ovat hänelle itsestäänselvyyksiä.
Kun ero lopulta tulee (joko tämän tai jonkin myöhemmän tempauksen vuoksi), mies jää ihmettelemään, mitä hän muka teki. Oikea kysymys on, mitä kaikkea hän jätti tekemättä. Esimerkiksi huolehtimatta perheestään, kun nämä kaikkein eniten sitä tarvitsivat. Mutta koska hän ei näe, miten hänen oma toimintansa vaikuttaa puolisoon ja lapsiin, ei hän koe voivansa oikeasti vaikuttaa siihen, miten nämä häneen suhtautuvat. Siksi ero tulee tuntumaan hänestä siltä, kuin häneltä olisi vaadittu mahdottomia.
Jotenkin ironista, että mies lähti juhlimaan jonkun toisen avioliiton alkamista ja tuli siinä samalla kylväneeksi oman eronsa siemenet. Mies voi saman tien alkaa suunnitella omia seuraavia häitään. Epäilemättä hän löytää vielä jonkun toisen, jolle miehen itsekkyys tulee yllätyksenä.
Entä jos mies oikeasti haluaa erota? Ei yksinkertaisesti siedä lapsen tasolle vajonnutta vaimoaan, joka ei ole kasvanut aikuiseksi hänkään. Mies käy töissä, maksaa kaikki perheen kulut, siivoaa, tekee ruokaa, hoitaa lasta - eikä mikään riitä. Kyllä tuossa on jo oivaltanut, että ei kannata jatkaa, ei avioliitto saa olla sitä, että elää kuin avovankilassa ja saa poistua vain töihin ja kauppaan.
Oletan, että siellä on eropaperit jo ainakin henkisesti vetämässä. Elarit on muutaman satasen luokkaa ja ainoa tässä kuviossa häviävä on ap, joka menettää miehen maksaman kodin ja miehen maksaman elintason ja joutuu selviämään pelkästään omilla tuloillaan. Eli menemään töihin vauvan ollessa 9 kk ikäinen.
Älä sekaannu aikuisten asioihin, kun et ymmärrä. Vauva on täysimetyksessä, joten äiti saa joko täyttä palkkaa tai melko suurella prosenttiosuudella palkastaan korvausta. Äidin tulot voivat olla jopa isän tuloja suuremmat. Ja missään tapauksessa mies ei elätä perhettään yksin.
Elaritkin tietysti riippuvat tuloista, joten et voi niiden suuruutta tietää.
Elatusapu ei perustu tuloihin suoraan vaan lapsen elatuksen laskennalliseen tarpeeseen, joita vauvalla ei hirveästi ole. Tästä tarpeesta vanhemmat vastaavat elatuskykyjensä mukaisessa suhteessa. Joten kyllä, vaikka ap:lla ei olisi mitään tuloja niin se max 300e/kk siitä, ettei tarvitse elää kuten ap:n mies ap:n ehdoilla jotuisi elämään on pieni hinta. Itse ainakin maksaisin ja lähtisin. Enkä alkaisi aikuisen ihmisen holhoojaksi samalla kuunnellen kitinää ja hysteriaa.
Toivon että lainaamani mies ei koskaan hommaa lapsia. Empatia ja ymmärrys niin surkeita että tuollaisia geenejä ei kannattaisi laittaa jakoon. Ja lapselle karu kohtalo jos isän mielestä kaverin häät on tärkeämpää kuin oma perhe
Olen itseasiassa nainen ja kyllä laittanut geenini jakoon. Ystävän häät ovat tärkeämmät pitkällä tähtäimellä tilanteessa, jossa sillä perheellä ei ole mitään hemmetin todellista hätää.
Älä viitsi, olet se sama palstauli joka sina tekeytyy naiseksi siinä onnistumatta. Kukaan nainen ei kirjoita kuten edellisissä viesteissäsi teit.
Ajattele mitä haluat. Kaikki naiset eivät synny miesviha automaatiolla, rautakanki hanurissa. Jotkut meistä voivat myös nähdä miehet ihmisinä, olla kyvykkäitä omassa elämässään, osata kommunikoida ja kannattaa ehdottomasti tasa-arvoa miesten ja naisten välillä. Se ei kuitenkaan tarkoita kaikille, että miehet tekevät kuten naiset haluavat. Myös siis siinä lastenhoidossa. Kolme lasta olen kasvattanut olematta hetkeäkään mikään tossukka ja miehen kanssa, joka osaa kantaa vastuuta kokonaisuudesta ihan yhtä lailla kun minäkin.
Jo pelkkä miesvihasta puhuminen paljastaa sinut mieheksi. En minäkään miehiä vihaa, mutta ap:n miehen kaltaiset vastuuttomat vätykset pistävät vihaksi. En usko hetkeäkään, että teillä on kaikki mennyt 100% tasan, vaikka olisitkin nainen kuten väität.
Ai sä meinaat että tästä ketjusta ei paista mitenkään lähtökohtainen ajatus siitä, että mies on itsekäs sika samalla, kun kaikki se mitä ap kertoo miehen tehneen jätetään huomioimatta? Kuten sinäkin, vastuuntunnoton vätys?
Sekä minä, että mieheni olisimme vastaavista lähtökohdista menneet ystävän häihin. Kumpikin meistä kokee osaavansa ja käytännössä osaa hoitaa flunssasta lasta vaikka olisikin puolikuntoinen.
Minä en lähtisi jonkun tuttavan häihin kun kuumeinen mies ilman tukiverkkoja hoitaa kuumeista vauvaa. En veisi autoa enkä jättäisi miestä ja vauvaa ilman ruokaa. Ja tosiaan, häät oli tuttavan, ei ystävän, koska hääpari ei ollut aloittajalle tuttu.
Kyseessä oli lapsuudenystävä. Ilmenee aloituksesta. Ellet itse ymmärrä lapsuudenystävien merkitystä ruuhkavuosia eläville, niin säälin todella sinua.
Minun nuoruuden ystäväni tutustuivat kyllä mieheenikin. En pidä ystävänä sellaista, joka ei tapaa minua sen vertaa, että tuntisi lapseni toisen vanhemman. Oikea ystävä pyydettäisiin kummiksikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suoraan sanottuna usko, että Ap:n miehestä kasvaa enää vastuunsa tunteva aviomies ja isä. Hänen tekonsa osoittavat, että tosipaikan tullen hänelle tärkeimpiä asioita ovat oma hauskanpito ja se, mitä joku toinen mies (esimies, häitään juhliva kaveri) hänestä ajattelee.
Tämä on niin syvää itsekkyyttä, että siitä olisi pitänyt kasvaa ohi jo alta kouluikäisenä. Mies saattaa näön vuoksi hyvitellä, mutta oikeasti hän ei tule tajuamaan, miten pahasti hän mokasi. Hänen kokemusmaailmaansa ei kerta kaikkiaan mahdu, että hänen pitäisi tehdä epämiellyttäviä asioita kenenkään sellaisen ihmisen hyväksi, jotka eivät ole häneen suorassa auktoriteettiasemassa. Lapsi ja puoliso ovat hänelle itsestäänselvyyksiä.
Kun ero lopulta tulee (joko tämän tai jonkin myöhemmän tempauksen vuoksi), mies jää ihmettelemään, mitä hän muka teki. Oikea kysymys on, mitä kaikkea hän jätti tekemättä. Esimerkiksi huolehtimatta perheestään, kun nämä kaikkein eniten sitä tarvitsivat. Mutta koska hän ei näe, miten hänen oma toimintansa vaikuttaa puolisoon ja lapsiin, ei hän koe voivansa oikeasti vaikuttaa siihen, miten nämä häneen suhtautuvat. Siksi ero tulee tuntumaan hänestä siltä, kuin häneltä olisi vaadittu mahdottomia.
Jotenkin ironista, että mies lähti juhlimaan jonkun toisen avioliiton alkamista ja tuli siinä samalla kylväneeksi oman eronsa siemenet. Mies voi saman tien alkaa suunnitella omia seuraavia häitään. Epäilemättä hän löytää vielä jonkun toisen, jolle miehen itsekkyys tulee yllätyksenä.
Entä jos mies oikeasti haluaa erota? Ei yksinkertaisesti siedä lapsen tasolle vajonnutta vaimoaan, joka ei ole kasvanut aikuiseksi hänkään. Mies käy töissä, maksaa kaikki perheen kulut, siivoaa, tekee ruokaa, hoitaa lasta - eikä mikään riitä. Kyllä tuossa on jo oivaltanut, että ei kannata jatkaa, ei avioliitto saa olla sitä, että elää kuin avovankilassa ja saa poistua vain töihin ja kauppaan.
Oletan, että siellä on eropaperit jo ainakin henkisesti vetämässä. Elarit on muutaman satasen luokkaa ja ainoa tässä kuviossa häviävä on ap, joka menettää miehen maksaman kodin ja miehen maksaman elintason ja joutuu selviämään pelkästään omilla tuloillaan. Eli menemään töihin vauvan ollessa 9 kk ikäinen.
Älä sekaannu aikuisten asioihin, kun et ymmärrä. Vauva on täysimetyksessä, joten äiti saa joko täyttä palkkaa tai melko suurella prosenttiosuudella palkastaan korvausta. Äidin tulot voivat olla jopa isän tuloja suuremmat. Ja missään tapauksessa mies ei elätä perhettään yksin.
Elaritkin tietysti riippuvat tuloista, joten et voi niiden suuruutta tietää.
Elatusapu ei perustu tuloihin suoraan vaan lapsen elatuksen laskennalliseen tarpeeseen, joita vauvalla ei hirveästi ole. Tästä tarpeesta vanhemmat vastaavat elatuskykyjensä mukaisessa suhteessa. Joten kyllä, vaikka ap:lla ei olisi mitään tuloja niin se max 300e/kk siitä, ettei tarvitse elää kuten ap:n mies ap:n ehdoilla jotuisi elämään on pieni hinta. Itse ainakin maksaisin ja lähtisin. Enkä alkaisi aikuisen ihmisen holhoojaksi samalla kuunnellen kitinää ja hysteriaa.
Toivon että lainaamani mies ei koskaan hommaa lapsia. Empatia ja ymmärrys niin surkeita että tuollaisia geenejä ei kannattaisi laittaa jakoon. Ja lapselle karu kohtalo jos isän mielestä kaverin häät on tärkeämpää kuin oma perhe
Olen itseasiassa nainen ja kyllä laittanut geenini jakoon. Ystävän häät ovat tärkeämmät pitkällä tähtäimellä tilanteessa, jossa sillä perheellä ei ole mitään hemmetin todellista hätää.
Älä viitsi, olet se sama palstauli joka sina tekeytyy naiseksi siinä onnistumatta. Kukaan nainen ei kirjoita kuten edellisissä viesteissäsi teit.
Ajattele mitä haluat. Kaikki naiset eivät synny miesviha automaatiolla, rautakanki hanurissa. Jotkut meistä voivat myös nähdä miehet ihmisinä, olla kyvykkäitä omassa elämässään, osata kommunikoida ja kannattaa ehdottomasti tasa-arvoa miesten ja naisten välillä. Se ei kuitenkaan tarkoita kaikille, että miehet tekevät kuten naiset haluavat. Myös siis siinä lastenhoidossa. Kolme lasta olen kasvattanut olematta hetkeäkään mikään tossukka ja miehen kanssa, joka osaa kantaa vastuuta kokonaisuudesta ihan yhtä lailla kun minäkin.
Jo pelkkä miesvihasta puhuminen paljastaa sinut mieheksi. En minäkään miehiä vihaa, mutta ap:n miehen kaltaiset vastuuttomat vätykset pistävät vihaksi. En usko hetkeäkään, että teillä on kaikki mennyt 100% tasan, vaikka olisitkin nainen kuten väität.
Ai sä meinaat että tästä ketjusta ei paista mitenkään lähtökohtainen ajatus siitä, että mies on itsekäs sika samalla, kun kaikki se mitä ap kertoo miehen tehneen jätetään huomioimatta? Kuten sinäkin, vastuuntunnoton vätys?
Sekä minä, että mieheni olisimme vastaavista lähtökohdista menneet ystävän häihin. Kumpikin meistä kokee osaavansa ja käytännössä osaa hoitaa flunssasta lasta vaikka olisikin puolikuntoinen.
Minä en lähtisi jonkun tuttavan häihin kun kuumeinen mies ilman tukiverkkoja hoitaa kuumeista vauvaa. En veisi autoa enkä jättäisi miestä ja vauvaa ilman ruokaa. Ja tosiaan, häät oli tuttavan, ei ystävän, koska hääpari ei ollut aloittajalle tuttu.
Kyseessä oli lapsuudenystävä. Ilmenee aloituksesta. Ellet itse ymmärrä lapsuudenystävien merkitystä ruuhkavuosia eläville, niin säälin todella sinua.
Perheen turvallisuuden ja terveyden tulee olla ykkösprioriteetti jokaiselle perheelliselle, myös miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai miehesi työnantajan olisi maksettava miehesi palkka, miehen hoitaessa lasta, kun lapsenne sairastaa, vaikka sinä olet kotona? Ei se nyt ihan niin mene.
Mihin tää maa on menossa, kun 2/3 alanuolittaa tätä.
Tässä faktaa:
Tilapäiseen hoitovapaaseen oikeutetut vanhemmat eivät saa yhtäaikaisesti jäädä hoitamaan sairastunutta lasta. Tämä koskee myös tilanteita, joissa toinen vanhemmista on ollut yövuorossa ja toisella vanhemmista on aamuvuoro.
Sä oot nyt ihan kujalla. Ei tässä kukaan hoida sairasta lasta. Vaan lapsen äiti olisi perhevapaalta saikulla, jolloin kukaan ei nostaisi mitään perhevapaarahoja ko. päiviltä. Isällä on silloin oikeus tilapäisesti nostaa (koska äiti on estynyt, lääkärintodistus toki tarvitaan).
Minä olin synnytyksen jälkeen osin sairaalahoidossa useita kuukausia, ja sairauslomatodistuksella miehelle syntyi oikeus hakea vanhempainrahaa mun sijasta ja lakisääteinen oikeus jäädä kotiin hoitamaan lasta... toki omavastuuaika 9+1 päivää, jolloin Kela ei maksanut mitään.
Työnantajat sen sijaan noudattavat työsopimuslakia/TESiä jossa puolison sairastamisen takia ei ole itsestäänselvyys, että olisi oikeutettu palkalliseen vapaaseen, mutta palkatonta noissa tilanteissa on toki oikeus saada alle 10v. lapsen hoidon järjestämiseksi. Tilapäinen hoitovapaa koskee ainakin meidän TESissä vain tilanteita, jossa lapsi on sairas, ja molemmat vanhemmat eivät voi käyttää tätä samanaikaisesti. Eli vaikka puoliso olisi kipeä, mutta kotona, ei toinen voi noin vaan jäädä kotiin, vaan työnantajalla on oikeus saada selvitys miksei toinen vanhempi voi hoitaa sairasta lasta.
Ollaan jouduttu monet kerrat huomaamaan, että kotona olevan vanhemman sairastumisen varalta tässä maassa ei ole mitään toimivaa systeemiä, vaan on usein työnantajasta kiinni, miten näihin suhtaudutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kenetkäs sä soitat sit paikalle auttamaan jos eroot ja oot yksi ja sama toistuu?? Joku ulkopiolinen apu sun on jokatapauksessa saatava. Ala nyt jo ettiä lspsenlikkaa. Outoa uusavuttomuutta. Nää asiat pitää olla valmiina, turvaverkot jos tarvetta tulee. Missäs on suku, kaverit, kummit? Ootko sillat polttanu, missä appi ja anoppi?
Missä ne sukulaiset ja ystävät nyt kelläkin on. Minä olen miehen työn takia muuttanut useita kertoja. Sukulaiset ja ystävät asuivat lasten syntyessä satojen kilometrien päässä. Pahimmillaan monen tuhannen kilometrin päässä. Eivät kaikki synny ja kuole samassa kotikylässä.
Höpö höpö. En usko hetkeäkään etteikö tosipaikan tullen joku 4 isovanhemmasta ( jos on) tulisi vaikka kaukaakin auttamaan kun pyydetään. Harvalla ei ole ketään, toki niitäkin on.
Ja oisiko aika alkaa tutustua vaikka naapureihin, työkavereihin?
Samaa mieltä. Miehen äidin olisi pitänyt tulla jo perjantaina, itse asiassa heti ap:n sairastuttua jo aikaisemmin viikolla, hoitamaan poikansa velvollisuuksia. Toki olisi saanut saman taudin, mutta mitäpä ÄITI ei LAPSENSA eteen tekisi. Kun tuommoisen vätyksen kasvattanut, pitäisi äidissä olla naista myös jäljet korjaamaan. Tietystion perheitä, joissa ollaan luonnevikaisia narskuja jo monessa polvessa eikä omata empatia ja häpyä lain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä perusteella miehen työnantajan pitäisi tuo sairaslomailu kustantaa, jos mies on terve ja lapsella on toinen aikuinen kotona (ja ilmeisesti ei lääkärintodistusta kyvyttömyydestä hoitaa lasta)? Ei ainakaan meidän alan työsopimus tuohon taivu.
Mies varmasti voi soittaa pomolleen että tarvitsee PALKATONTA vapaata, koska tilanne sen vaatii.
Se oli ainoa mikä tässä avauksessa stressasi, että ap piti miehen työnantajan maksuvelvollisuutta itsestäänselvyytenä. Kyllä tässä tapauksessa jos mies jää kotiin, niin sitten myös palkka joustaa tarvittavan määrän alaspäin.
Niin, kotona oli kyllä ap, mutta hän oli kyvytön hoitamaan lasta pahan migreenikohtauksen takia. Ymmärrätkö? Migreenikohtauksessa ei lähdetä lääkäriin hakemaan mitään todistuksia kun ei pysy edes pystyssä.
Ja montakos minuuttia se sun kohtauksesi kestää? Itseltäni ei ole kertaakaan tasapaino pettänyt, tää ei mikään epilepsia ole
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten itsekkyys on loputonta. En ole koskaan tavannut epäitsekästä miestä.
Sinkkuna parempi.
Mulla on. On erinomainen puoliso ja onnellinen liitto vielä perhevuosien jälkeenkin.
Olet todella onnekas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suoraan sanottuna usko, että Ap:n miehestä kasvaa enää vastuunsa tunteva aviomies ja isä. Hänen tekonsa osoittavat, että tosipaikan tullen hänelle tärkeimpiä asioita ovat oma hauskanpito ja se, mitä joku toinen mies (esimies, häitään juhliva kaveri) hänestä ajattelee.
Tämä on niin syvää itsekkyyttä, että siitä olisi pitänyt kasvaa ohi jo alta kouluikäisenä. Mies saattaa näön vuoksi hyvitellä, mutta oikeasti hän ei tule tajuamaan, miten pahasti hän mokasi. Hänen kokemusmaailmaansa ei kerta kaikkiaan mahdu, että hänen pitäisi tehdä epämiellyttäviä asioita kenenkään sellaisen ihmisen hyväksi, jotka eivät ole häneen suorassa auktoriteettiasemassa. Lapsi ja puoliso ovat hänelle itsestäänselvyyksiä.
Kun ero lopulta tulee (joko tämän tai jonkin myöhemmän tempauksen vuoksi), mies jää ihmettelemään, mitä hän muka teki. Oikea kysymys on, mitä kaikkea hän jätti tekemättä. Esimerkiksi huolehtimatta perheestään, kun nämä kaikkein eniten sitä tarvitsivat. Mutta koska hän ei näe, miten hänen oma toimintansa vaikuttaa puolisoon ja lapsiin, ei hän koe voivansa oikeasti vaikuttaa siihen, miten nämä häneen suhtautuvat. Siksi ero tulee tuntumaan hänestä siltä, kuin häneltä olisi vaadittu mahdottomia.
Jotenkin ironista, että mies lähti juhlimaan jonkun toisen avioliiton alkamista ja tuli siinä samalla kylväneeksi oman eronsa siemenet. Mies voi saman tien alkaa suunnitella omia seuraavia häitään. Epäilemättä hän löytää vielä jonkun toisen, jolle miehen itsekkyys tulee yllätyksenä.
Entä jos mies oikeasti haluaa erota? Ei yksinkertaisesti siedä lapsen tasolle vajonnutta vaimoaan, joka ei ole kasvanut aikuiseksi hänkään. Mies käy töissä, maksaa kaikki perheen kulut, siivoaa, tekee ruokaa, hoitaa lasta - eikä mikään riitä. Kyllä tuossa on jo oivaltanut, että ei kannata jatkaa, ei avioliitto saa olla sitä, että elää kuin avovankilassa ja saa poistua vain töihin ja kauppaan.
Oletan, että siellä on eropaperit jo ainakin henkisesti vetämässä. Elarit on muutaman satasen luokkaa ja ainoa tässä kuviossa häviävä on ap, joka menettää miehen maksaman kodin ja miehen maksaman elintason ja joutuu selviämään pelkästään omilla tuloillaan. Eli menemään töihin vauvan ollessa 9 kk ikäinen.
Älä sekaannu aikuisten asioihin, kun et ymmärrä. Vauva on täysimetyksessä, joten äiti saa joko täyttä palkkaa tai melko suurella prosenttiosuudella palkastaan korvausta. Äidin tulot voivat olla jopa isän tuloja suuremmat. Ja missään tapauksessa mies ei elätä perhettään yksin.
Elaritkin tietysti riippuvat tuloista, joten et voi niiden suuruutta tietää.
Elatusapu ei perustu tuloihin suoraan vaan lapsen elatuksen laskennalliseen tarpeeseen, joita vauvalla ei hirveästi ole. Tästä tarpeesta vanhemmat vastaavat elatuskykyjensä mukaisessa suhteessa. Joten kyllä, vaikka ap:lla ei olisi mitään tuloja niin se max 300e/kk siitä, ettei tarvitse elää kuten ap:n mies ap:n ehdoilla jotuisi elämään on pieni hinta. Itse ainakin maksaisin ja lähtisin. Enkä alkaisi aikuisen ihmisen holhoojaksi samalla kuunnellen kitinää ja hysteriaa.
Toivon että lainaamani mies ei koskaan hommaa lapsia. Empatia ja ymmärrys niin surkeita että tuollaisia geenejä ei kannattaisi laittaa jakoon. Ja lapselle karu kohtalo jos isän mielestä kaverin häät on tärkeämpää kuin oma perhe
Olen itseasiassa nainen ja kyllä laittanut geenini jakoon. Ystävän häät ovat tärkeämmät pitkällä tähtäimellä tilanteessa, jossa sillä perheellä ei ole mitään hemmetin todellista hätää.
Älä viitsi, olet se sama palstauli joka sina tekeytyy naiseksi siinä onnistumatta. Kukaan nainen ei kirjoita kuten edellisissä viesteissäsi teit.
Ajattele mitä haluat. Kaikki naiset eivät synny miesviha automaatiolla, rautakanki hanurissa. Jotkut meistä voivat myös nähdä miehet ihmisinä, olla kyvykkäitä omassa elämässään, osata kommunikoida ja kannattaa ehdottomasti tasa-arvoa miesten ja naisten välillä. Se ei kuitenkaan tarkoita kaikille, että miehet tekevät kuten naiset haluavat. Myös siis siinä lastenhoidossa. Kolme lasta olen kasvattanut olematta hetkeäkään mikään tossukka ja miehen kanssa, joka osaa kantaa vastuuta kokonaisuudesta ihan yhtä lailla kun minäkin.
Jo pelkkä miesvihasta puhuminen paljastaa sinut mieheksi. En minäkään miehiä vihaa, mutta ap:n miehen kaltaiset vastuuttomat vätykset pistävät vihaksi. En usko hetkeäkään, että teillä on kaikki mennyt 100% tasan, vaikka olisitkin nainen kuten väität.
Ai sä meinaat että tästä ketjusta ei paista mitenkään lähtökohtainen ajatus siitä, että mies on itsekäs sika samalla, kun kaikki se mitä ap kertoo miehen tehneen jätetään huomioimatta? Kuten sinäkin, vastuuntunnoton vätys?
Sekä minä, että mieheni olisimme vastaavista lähtökohdista menneet ystävän häihin. Kumpikin meistä kokee osaavansa ja käytännössä osaa hoitaa flunssasta lasta vaikka olisikin puolikuntoinen.
Minä en lähtisi jonkun tuttavan häihin kun kuumeinen mies ilman tukiverkkoja hoitaa kuumeista vauvaa. En veisi autoa enkä jättäisi miestä ja vauvaa ilman ruokaa. Ja tosiaan, häät oli tuttavan, ei ystävän, koska hääpari ei ollut aloittajalle tuttu.
Kyseessä oli lapsuudenystävä. Ilmenee aloituksesta. Ellet itse ymmärrä lapsuudenystävien merkitystä ruuhkavuosia eläville, niin säälin todella sinua.
Perheen turvallisuuden ja terveyden tulee olla ykkösprioriteetti jokaiselle perheelliselle, myös miehelle.
Muttakun kenelläkään ei todellisuudessa ollut mitään hätää!!! Missä hemmetin vauvaharmoniassa sä olet elänyt? Välillä sitä lasta hoidetaan kipeänä ja väsyneenä! Ap ei ollut missään akuutissa tilassa vaan väsynyt ja puolikuntoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kenetkäs sä soitat sit paikalle auttamaan jos eroot ja oot yksi ja sama toistuu?? Joku ulkopiolinen apu sun on jokatapauksessa saatava. Ala nyt jo ettiä lspsenlikkaa. Outoa uusavuttomuutta. Nää asiat pitää olla valmiina, turvaverkot jos tarvetta tulee. Missäs on suku, kaverit, kummit? Ootko sillat polttanu, missä appi ja anoppi?
Missä ne sukulaiset ja ystävät nyt kelläkin on. Minä olen miehen työn takia muuttanut useita kertoja. Sukulaiset ja ystävät asuivat lasten syntyessä satojen kilometrien päässä. Pahimmillaan monen tuhannen kilometrin päässä. Eivät kaikki synny ja kuole samassa kotikylässä.
Höpö höpö. En usko hetkeäkään etteikö tosipaikan tullen joku 4 isovanhemmasta ( jos on) tulisi vaikka kaukaakin auttamaan kun pyydetään. Harvalla ei ole ketään, toki niitäkin on.
Ja oisiko aika alkaa tutustua vaikka naapureihin, työkavereihin?Samaa mieltä. Miehen äidin olisi pitänyt tulla jo perjantaina, itse asiassa heti ap:n sairastuttua jo aikaisemmin viikolla, hoitamaan poikansa velvollisuuksia. Toki olisi saanut saman taudin, mutta mitäpä ÄITI ei LAPSENSA eteen tekisi. Kun tuommoisen vätyksen kasvattanut, pitäisi äidissä olla naista myös jäljet korjaamaan. Tietystion perheitä, joissa ollaan luonnevikaisia narskuja jo monessa polvessa eikä omata empatia ja häpyä lain.
Miksei papan? Miksi se on aina nainen joka hoitaa, vaikka mieskin olisi kykenevä auttamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä perusteella miehen työnantajan pitäisi tuo sairaslomailu kustantaa, jos mies on terve ja lapsella on toinen aikuinen kotona (ja ilmeisesti ei lääkärintodistusta kyvyttömyydestä hoitaa lasta)? Ei ainakaan meidän alan työsopimus tuohon taivu.
Mies varmasti voi soittaa pomolleen että tarvitsee PALKATONTA vapaata, koska tilanne sen vaatii.
Se oli ainoa mikä tässä avauksessa stressasi, että ap piti miehen työnantajan maksuvelvollisuutta itsestäänselvyytenä. Kyllä tässä tapauksessa jos mies jää kotiin, niin sitten myös palkka joustaa tarvittavan määrän alaspäin.
Niin, kotona oli kyllä ap, mutta hän oli kyvytön hoitamaan lasta pahan migreenikohtauksen takia. Ymmärrätkö? Migreenikohtauksessa ei lähdetä lääkäriin hakemaan mitään todistuksia kun ei pysy edes pystyssä.
Ja sitä ei voi palkattomalla lomalla hoitaa, vaan ainoastaan miehen saama palkallinen sairasloma parantaa tilanteen?
Ai hitto, mä en ole vielä tavannut miestä jonka onnellisuus olisi yksistä kaverin häistä kiinni. Mutta ehkä niitäkin sitten on.