Lue keskustelun säännöt.
Mies jätti minut täysin pulaan vauvan kanssa
09.07.2022 |
Miehelle tuli viime viikolla kova flunssa, oli kolme päivää täysin sängyn pohjalla ja siitä vielä perjantain ja viikonlopun toipilaana. Minä perhevapaalaisena kotona vauvan kanssa. Vein miehelle teetä, keittoa ja parasetamolia sänkyyn. No, viime sunnuntaina sitten tauti alkoi jyllätä minullakin. Reilu 38 astetta kuumetta, nenä tukossa, heikotti. Siitä kaksi päivää niin myös vauva luonnollisesti sairastui. Mies ei suostunut jäämään töistä pois hoitaakseen vauvaa, että olisin saanut levätä (kuten hän sai ollessaan sairaana). Sanoi, ettei voi olla enää oman saikun jälkeen pois, Pomo ei tykkää. Tavallaan ymmärrän paineen, mutta ei kovin reilu tilanne minua kohtaan. Mies on siis ns ihan tavallisessa toimistotyössä, ei esim pelasta ihmisiä työkseen.
Olin ihan jaksamisen rajoilla itse sairaana ja hoidin tukkoisen vauvan siinä samalla. Vauva halusi olla sylissä koko ajan tietysti kipeänä.
Homma huipentui torstaina siihen, että minulla puhkesi kaiken huipuksi kauhea migreeni. En voi ottaa migreenilääkettä imetyksen takia eikä sitä olisi kotona ollutkaan kun en ole sitä raskauden aikanakaan voinut käyttää. Oksensin ja tärisin vessassa, aura siihen päälle. Vauva huutaa olohuoneessa. En ole koskaan tuntenut oloani yhtä avuttomaksi ja kamalaksi. Soitin tietysti miehelle, että tulee kotiin auttamaan. Ei meinannut millään uskoa, että tilanne on niin paha. Vasta kun sanoin erää soitan ambulanssin niin suostui lähtemään töistä ja tuli alkuiltapäivästä kotiin. Minä makasin loppupäivän sängyssä, Mies toi vauvan imetykselle ,mutta muuten hoisi hänet. Perjantaina eli eilen oloni oli vähän parempi, mutta flunssainen edelleen ja kuin jyrän alle jäänyt.
Kauheaksi tilanteen tekee se, että miehen lapsuuden ystävän häät ovat tänä viikonloppuna. Oli sovittu, että mies lähtee Perjantaina jo puolen päivän aikaan ajamaan juhlapaikkakunnalle ja tulee sunnuntaina kotiin. On odottanut juhlia tammikuusta lähtien. Minun ja vauvan oli tarkoituskin jäädä kotiin, koska en tunne tätä kaveriporukkaa hyvin eikä huvittanut lähteä pienen vauvan kanssa matkaamaan isoon tapahtumaan koronan takia. Oletin, että mies ymmärsi torstain tilanteesta, että osanotto täytyy perua ja hänen täytyy jäädä hoitamaan vauvaa ,jotta minä pystyn toipumaan. Eilen aamulla kuitenkin vähätteli asiaa ja sanoi lähtevänsä kun olihan minun migreeni hellittänyt jo. Vauva on edelleen kipeä, nukkuu max kahden tunnin pätkissä, minulla voimat aivan loppu ja flunssa edelleen.
No mies siis lähti eilen. Meidän ainoalla autolla. Kävi pikaisesti kaupassa, jääkaappi ammottu tyhjyyttä. Koti aivan sekaisin, pyykkivuori eteisessä ja minun olo aivan kauhea edelleen. Meillä oli kauhein riita tähän astisen suhteen aikana. Nyt mietin mitä teen, olo on petetty. Olisi ollut helpompi kuulla vaikka miehen pettäneen kuin että tahallaan jättää minut täysin pulaan tilanteessa, jossa olen ihan avuton ja poikki. Perusteli asiaa sillä että juhlat ovat hänelle tärkeät ja töistä ei voinut olla paineen takia pois kun juuri oli oma saikku alla. Joo uskon ja ymmärrän tämäkin puolen, mutta eihän tämä kaikki voi minun päälleni kaatua?
Emme ole mitään teinejä. Miehellä on vastuullinen työ, meillä on omistusasunto jne. Jotenki mies on elämässä siis tähän asti onnistut kantamaan vastuuta. Nyt tuntuu etten edes tunne koko ihmistä enää. Anteeksi avautuminen vauvapalstalla, en tiedä mitä pitäisi tehdä.
Kommentit (1874)
Tilanne olisi ollut ihan eri jos mies ei olisi ollenkaan hoitanut vauvaa ap:n sairastaessa, kyseessä olisi ollut mökkiviikonloppu äijien kanssa tai jos ap:n mies alkaisi joka viikonloppu ravaamaan jossain asenteella et mä meen, hoida sä. Tämän poikkeustilanteet vallitessa sen perusteella mitä ap on tilanteesta kertonut, ei saa mitään muuta käsitystä kun chill out nainen ja kerää itsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suoraan sanottuna usko, että Ap:n miehestä kasvaa enää vastuunsa tunteva aviomies ja isä. Hänen tekonsa osoittavat, että tosipaikan tullen hänelle tärkeimpiä asioita ovat oma hauskanpito ja se, mitä joku toinen mies (esimies, häitään juhliva kaveri) hänestä ajattelee.
Tämä on niin syvää itsekkyyttä, että siitä olisi pitänyt kasvaa ohi jo alta kouluikäisenä. Mies saattaa näön vuoksi hyvitellä, mutta oikeasti hän ei tule tajuamaan, miten pahasti hän mokasi. Hänen kokemusmaailmaansa ei kerta kaikkiaan mahdu, että hänen pitäisi tehdä epämiellyttäviä asioita kenenkään sellaisen ihmisen hyväksi, jotka eivät ole häneen suorassa auktoriteettiasemassa. Lapsi ja puoliso ovat hänelle itsestäänselvyyksiä.
Kun ero lopulta tulee (joko tämän tai jonkin myöhemmän tempauksen vuoksi), mies jää ihmettelemään, mitä hän muka teki. Oikea kysymys on, mitä kaikkea hän jätti tekemättä. Esimerkiksi huolehtimatta perheestään, kun nämä kaikkein eniten sitä tarvitsivat. Mutta koska hän ei näe, miten hänen oma toimintansa vaikuttaa puolisoon ja lapsiin, ei hän koe voivansa oikeasti vaikuttaa siihen, miten nämä häneen suhtautuvat. Siksi ero tulee tuntumaan hänestä siltä, kuin häneltä olisi vaadittu mahdottomia.
Jotenkin ironista, että mies lähti juhlimaan jonkun toisen avioliiton alkamista ja tuli siinä samalla kylväneeksi oman eronsa siemenet. Mies voi saman tien alkaa suunnitella omia seuraavia häitään. Epäilemättä hän löytää vielä jonkun toisen, jolle miehen itsekkyys tulee yllätyksenä.
Entä jos mies oikeasti haluaa erota? Ei yksinkertaisesti siedä lapsen tasolle vajonnutta vaimoaan, joka ei ole kasvanut aikuiseksi hänkään. Mies käy töissä, maksaa kaikki perheen kulut, siivoaa, tekee ruokaa, hoitaa lasta - eikä mikään riitä. Kyllä tuossa on jo oivaltanut, että ei kannata jatkaa, ei avioliitto saa olla sitä, että elää kuin avovankilassa ja saa poistua vain töihin ja kauppaan.
Oletan, että siellä on eropaperit jo ainakin henkisesti vetämässä. Elarit on muutaman satasen luokkaa ja ainoa tässä kuviossa häviävä on ap, joka menettää miehen maksaman kodin ja miehen maksaman elintason ja joutuu selviämään pelkästään omilla tuloillaan. Eli menemään töihin vauvan ollessa 9 kk ikäinen.
Älä sekaannu aikuisten asioihin, kun et ymmärrä. Vauva on täysimetyksessä, joten äiti saa joko täyttä palkkaa tai melko suurella prosenttiosuudella palkastaan korvausta. Äidin tulot voivat olla jopa isän tuloja suuremmat. Ja missään tapauksessa mies ei elätä perhettään yksin.
Elaritkin tietysti riippuvat tuloista, joten et voi niiden suuruutta tietää.
Elatusapu ei perustu tuloihin suoraan vaan lapsen elatuksen laskennalliseen tarpeeseen, joita vauvalla ei hirveästi ole. Tästä tarpeesta vanhemmat vastaavat elatuskykyjensä mukaisessa suhteessa. Joten kyllä, vaikka ap:lla ei olisi mitään tuloja niin se max 300e/kk siitä, ettei tarvitse elää kuten ap:n mies ap:n ehdoilla jotuisi elämään on pieni hinta. Itse ainakin maksaisin ja lähtisin. Enkä alkaisi aikuisen ihmisen holhoojaksi samalla kuunnellen kitinää ja hysteriaa.
Toivon että lainaamani mies ei koskaan hommaa lapsia. Empatia ja ymmärrys niin surkeita että tuollaisia geenejä ei kannattaisi laittaa jakoon. Ja lapselle karu kohtalo jos isän mielestä kaverin häät on tärkeämpää kuin oma perhe
Olen itseasiassa nainen ja kyllä laittanut geenini jakoon. Ystävän häät ovat tärkeämmät pitkällä tähtäimellä tilanteessa, jossa sillä perheellä ei ole mitään hemmetin todellista hätää.
Älä viitsi, olet se sama palstauli joka sina tekeytyy naiseksi siinä onnistumatta. Kukaan nainen ei kirjoita kuten edellisissä viesteissäsi teit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suoraan sanottuna usko, että Ap:n miehestä kasvaa enää vastuunsa tunteva aviomies ja isä. Hänen tekonsa osoittavat, että tosipaikan tullen hänelle tärkeimpiä asioita ovat oma hauskanpito ja se, mitä joku toinen mies (esimies, häitään juhliva kaveri) hänestä ajattelee.
Tämä on niin syvää itsekkyyttä, että siitä olisi pitänyt kasvaa ohi jo alta kouluikäisenä. Mies saattaa näön vuoksi hyvitellä, mutta oikeasti hän ei tule tajuamaan, miten pahasti hän mokasi. Hänen kokemusmaailmaansa ei kerta kaikkiaan mahdu, että hänen pitäisi tehdä epämiellyttäviä asioita kenenkään sellaisen ihmisen hyväksi, jotka eivät ole häneen suorassa auktoriteettiasemassa. Lapsi ja puoliso ovat hänelle itsestäänselvyyksiä.
Kun ero lopulta tulee (joko tämän tai jonkin myöhemmän tempauksen vuoksi), mies jää ihmettelemään, mitä hän muka teki. Oikea kysymys on, mitä kaikkea hän jätti tekemättä. Esimerkiksi huolehtimatta perheestään, kun nämä kaikkein eniten sitä tarvitsivat. Mutta koska hän ei näe, miten hänen oma toimintansa vaikuttaa puolisoon ja lapsiin, ei hän koe voivansa oikeasti vaikuttaa siihen, miten nämä häneen suhtautuvat. Siksi ero tulee tuntumaan hänestä siltä, kuin häneltä olisi vaadittu mahdottomia.
Jotenkin ironista, että mies lähti juhlimaan jonkun toisen avioliiton alkamista ja tuli siinä samalla kylväneeksi oman eronsa siemenet. Mies voi saman tien alkaa suunnitella omia seuraavia häitään. Epäilemättä hän löytää vielä jonkun toisen, jolle miehen itsekkyys tulee yllätyksenä.
Entä jos mies oikeasti haluaa erota? Ei yksinkertaisesti siedä lapsen tasolle vajonnutta vaimoaan, joka ei ole kasvanut aikuiseksi hänkään. Mies käy töissä, maksaa kaikki perheen kulut, siivoaa, tekee ruokaa, hoitaa lasta - eikä mikään riitä. Kyllä tuossa on jo oivaltanut, että ei kannata jatkaa, ei avioliitto saa olla sitä, että elää kuin avovankilassa ja saa poistua vain töihin ja kauppaan.
Oletan, että siellä on eropaperit jo ainakin henkisesti vetämässä. Elarit on muutaman satasen luokkaa ja ainoa tässä kuviossa häviävä on ap, joka menettää miehen maksaman kodin ja miehen maksaman elintason ja joutuu selviämään pelkästään omilla tuloillaan. Eli menemään töihin vauvan ollessa 9 kk ikäinen.
Älä sekaannu aikuisten asioihin, kun et ymmärrä. Vauva on täysimetyksessä, joten äiti saa joko täyttä palkkaa tai melko suurella prosenttiosuudella palkastaan korvausta. Äidin tulot voivat olla jopa isän tuloja suuremmat. Ja missään tapauksessa mies ei elätä perhettään yksin.
Elaritkin tietysti riippuvat tuloista, joten et voi niiden suuruutta tietää.
Elatusapu ei perustu tuloihin suoraan vaan lapsen elatuksen laskennalliseen tarpeeseen, joita vauvalla ei hirveästi ole. Tästä tarpeesta vanhemmat vastaavat elatuskykyjensä mukaisessa suhteessa. Joten kyllä, vaikka ap:lla ei olisi mitään tuloja niin se max 300e/kk siitä, ettei tarvitse elää kuten ap:n mies ap:n ehdoilla jotuisi elämään on pieni hinta. Itse ainakin maksaisin ja lähtisin. Enkä alkaisi aikuisen ihmisen holhoojaksi samalla kuunnellen kitinää ja hysteriaa.
Jaa, kyllä meillä on lähemmäs 400e/kk/lapsi, eikä siinä ole ns. elintason siirtoa ollenkaan mukana, koska tienataan exän kanssa aika saman verran. Laskuriin menee esim. ihan todelliset asumiskulut, joista sitten lasketaan lapsen osuus siitä jne. On kaikenlaista sairaskuluvakuutusta jne. ja tietysti pelkät päiväkotimaksut on jo n. 300e/lapsi, joten siitä tulee miehelle jo yksistään 150e/kk, kun nuo kulut siinä lähinnä puolitetaan. Jos isällä huomattavasti korkeammat tulot kuin äidillä, elari voi olla jopa tuhansia.
Ap:n vauva ei ole päivähoidossa tai ole harrastuksia. Ne tietty nostavat elatusapua. Samalla kuitenkin tuloerot tasoittuvat kun molemmat töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suoraan sanottuna usko, että Ap:n miehestä kasvaa enää vastuunsa tunteva aviomies ja isä. Hänen tekonsa osoittavat, että tosipaikan tullen hänelle tärkeimpiä asioita ovat oma hauskanpito ja se, mitä joku toinen mies (esimies, häitään juhliva kaveri) hänestä ajattelee.
Tämä on niin syvää itsekkyyttä, että siitä olisi pitänyt kasvaa ohi jo alta kouluikäisenä. Mies saattaa näön vuoksi hyvitellä, mutta oikeasti hän ei tule tajuamaan, miten pahasti hän mokasi. Hänen kokemusmaailmaansa ei kerta kaikkiaan mahdu, että hänen pitäisi tehdä epämiellyttäviä asioita kenenkään sellaisen ihmisen hyväksi, jotka eivät ole häneen suorassa auktoriteettiasemassa. Lapsi ja puoliso ovat hänelle itsestäänselvyyksiä.
Kun ero lopulta tulee (joko tämän tai jonkin myöhemmän tempauksen vuoksi), mies jää ihmettelemään, mitä hän muka teki. Oikea kysymys on, mitä kaikkea hän jätti tekemättä. Esimerkiksi huolehtimatta perheestään, kun nämä kaikkein eniten sitä tarvitsivat. Mutta koska hän ei näe, miten hänen oma toimintansa vaikuttaa puolisoon ja lapsiin, ei hän koe voivansa oikeasti vaikuttaa siihen, miten nämä häneen suhtautuvat. Siksi ero tulee tuntumaan hänestä siltä, kuin häneltä olisi vaadittu mahdottomia.
Jotenkin ironista, että mies lähti juhlimaan jonkun toisen avioliiton alkamista ja tuli siinä samalla kylväneeksi oman eronsa siemenet. Mies voi saman tien alkaa suunnitella omia seuraavia häitään. Epäilemättä hän löytää vielä jonkun toisen, jolle miehen itsekkyys tulee yllätyksenä.
Entä jos mies oikeasti haluaa erota? Ei yksinkertaisesti siedä lapsen tasolle vajonnutta vaimoaan, joka ei ole kasvanut aikuiseksi hänkään. Mies käy töissä, maksaa kaikki perheen kulut, siivoaa, tekee ruokaa, hoitaa lasta - eikä mikään riitä. Kyllä tuossa on jo oivaltanut, että ei kannata jatkaa, ei avioliitto saa olla sitä, että elää kuin avovankilassa ja saa poistua vain töihin ja kauppaan.
Oletan, että siellä on eropaperit jo ainakin henkisesti vetämässä. Elarit on muutaman satasen luokkaa ja ainoa tässä kuviossa häviävä on ap, joka menettää miehen maksaman kodin ja miehen maksaman elintason ja joutuu selviämään pelkästään omilla tuloillaan. Eli menemään töihin vauvan ollessa 9 kk ikäinen.
Lue viestini uudestaan ja huomaa, että arvelin Ap:n miehen ajattelevan juuri noin, että vaimo vaatii mahdottomia. Ei vaadi. Mahdotonta on ainoastaan syvästi itsekkään aikuisen tinkiä omasta mielihyvästään, jotta muulta perheeltä ei vaadittaisi mahdottomia ihan vain selviytymiseen. T. Se, jolle vastasit
Katsoi asiaa mistä kulmasta tahansa, niin ap:n tapauksessa ero on molemmille paras ratkaisu. Ap viihtyy varmasti vuokrakaksiossa vauvan kanssa paremmin kuin on vaimona miehelle, joka maksaa kaiken, tarjoaa maksuttoman asunnon, hoitaa kotia, käy kaupassa jne. Onhan miehessä paha vika: kerran elämässään hän haluaa parhaan kaverinsa häihin. Vaimo ei tätä salli, koska hän nyt ei vaan halua, että mies olisi onnellinen.
Lusikat jakoon ja molemmat kohti uutta tulevaisuutta. Ap oppi kyllä pärjäämään vauvansa kanssa ja ap:n mies löytää jonkun aikuisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suoraan sanottuna usko, että Ap:n miehestä kasvaa enää vastuunsa tunteva aviomies ja isä. Hänen tekonsa osoittavat, että tosipaikan tullen hänelle tärkeimpiä asioita ovat oma hauskanpito ja se, mitä joku toinen mies (esimies, häitään juhliva kaveri) hänestä ajattelee.
Tämä on niin syvää itsekkyyttä, että siitä olisi pitänyt kasvaa ohi jo alta kouluikäisenä. Mies saattaa näön vuoksi hyvitellä, mutta oikeasti hän ei tule tajuamaan, miten pahasti hän mokasi. Hänen kokemusmaailmaansa ei kerta kaikkiaan mahdu, että hänen pitäisi tehdä epämiellyttäviä asioita kenenkään sellaisen ihmisen hyväksi, jotka eivät ole häneen suorassa auktoriteettiasemassa. Lapsi ja puoliso ovat hänelle itsestäänselvyyksiä.
Kun ero lopulta tulee (joko tämän tai jonkin myöhemmän tempauksen vuoksi), mies jää ihmettelemään, mitä hän muka teki. Oikea kysymys on, mitä kaikkea hän jätti tekemättä. Esimerkiksi huolehtimatta perheestään, kun nämä kaikkein eniten sitä tarvitsivat. Mutta koska hän ei näe, miten hänen oma toimintansa vaikuttaa puolisoon ja lapsiin, ei hän koe voivansa oikeasti vaikuttaa siihen, miten nämä häneen suhtautuvat. Siksi ero tulee tuntumaan hänestä siltä, kuin häneltä olisi vaadittu mahdottomia.
Jotenkin ironista, että mies lähti juhlimaan jonkun toisen avioliiton alkamista ja tuli siinä samalla kylväneeksi oman eronsa siemenet. Mies voi saman tien alkaa suunnitella omia seuraavia häitään. Epäilemättä hän löytää vielä jonkun toisen, jolle miehen itsekkyys tulee yllätyksenä.
Entä jos mies oikeasti haluaa erota? Ei yksinkertaisesti siedä lapsen tasolle vajonnutta vaimoaan, joka ei ole kasvanut aikuiseksi hänkään. Mies käy töissä, maksaa kaikki perheen kulut, siivoaa, tekee ruokaa, hoitaa lasta - eikä mikään riitä. Kyllä tuossa on jo oivaltanut, että ei kannata jatkaa, ei avioliitto saa olla sitä, että elää kuin avovankilassa ja saa poistua vain töihin ja kauppaan.
Oletan, että siellä on eropaperit jo ainakin henkisesti vetämässä. Elarit on muutaman satasen luokkaa ja ainoa tässä kuviossa häviävä on ap, joka menettää miehen maksaman kodin ja miehen maksaman elintason ja joutuu selviämään pelkästään omilla tuloillaan. Eli menemään töihin vauvan ollessa 9 kk ikäinen.
Älä sekaannu aikuisten asioihin, kun et ymmärrä. Vauva on täysimetyksessä, joten äiti saa joko täyttä palkkaa tai melko suurella prosenttiosuudella palkastaan korvausta. Äidin tulot voivat olla jopa isän tuloja suuremmat. Ja missään tapauksessa mies ei elätä perhettään yksin.
Elaritkin tietysti riippuvat tuloista, joten et voi niiden suuruutta tietää.
Elatusapu ei perustu tuloihin suoraan vaan lapsen elatuksen laskennalliseen tarpeeseen, joita vauvalla ei hirveästi ole. Tästä tarpeesta vanhemmat vastaavat elatuskykyjensä mukaisessa suhteessa. Joten kyllä, vaikka ap:lla ei olisi mitään tuloja niin se max 300e/kk siitä, ettei tarvitse elää kuten ap:n mies ap:n ehdoilla jotuisi elämään on pieni hinta. Itse ainakin maksaisin ja lähtisin. Enkä alkaisi aikuisen ihmisen holhoojaksi samalla kuunnellen kitinää ja hysteriaa.
Toivon että lainaamani mies ei koskaan hommaa lapsia. Empatia ja ymmärrys niin surkeita että tuollaisia geenejä ei kannattaisi laittaa jakoon. Ja lapselle karu kohtalo jos isän mielestä kaverin häät on tärkeämpää kuin oma perhe
Olen itseasiassa nainen ja kyllä laittanut geenini jakoon. Ystävän häät ovat tärkeämmät pitkällä tähtäimellä tilanteessa, jossa sillä perheellä ei ole mitään hemmetin todellista hätää.
Puoliso sairaana, vauva sairaana (sairaalassa!) ja mielestäsi "perheellä ei ole mitään hemmetin todellista hätää". En pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa jättäisin sairaan mieheni yksin kotiin sairaan lapsen kanssa joidenkin bileiden takia. Vaikka kuinka olisi parhaan ystävän häät. Miten minä pystyisin edes keskittymään juhliin, kun huolehtisin rakkaitteni voinnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suoraan sanottuna usko, että Ap:n miehestä kasvaa enää vastuunsa tunteva aviomies ja isä. Hänen tekonsa osoittavat, että tosipaikan tullen hänelle tärkeimpiä asioita ovat oma hauskanpito ja se, mitä joku toinen mies (esimies, häitään juhliva kaveri) hänestä ajattelee.
Tämä on niin syvää itsekkyyttä, että siitä olisi pitänyt kasvaa ohi jo alta kouluikäisenä. Mies saattaa näön vuoksi hyvitellä, mutta oikeasti hän ei tule tajuamaan, miten pahasti hän mokasi. Hänen kokemusmaailmaansa ei kerta kaikkiaan mahdu, että hänen pitäisi tehdä epämiellyttäviä asioita kenenkään sellaisen ihmisen hyväksi, jotka eivät ole häneen suorassa auktoriteettiasemassa. Lapsi ja puoliso ovat hänelle itsestäänselvyyksiä.
Kun ero lopulta tulee (joko tämän tai jonkin myöhemmän tempauksen vuoksi), mies jää ihmettelemään, mitä hän muka teki. Oikea kysymys on, mitä kaikkea hän jätti tekemättä. Esimerkiksi huolehtimatta perheestään, kun nämä kaikkein eniten sitä tarvitsivat. Mutta koska hän ei näe, miten hänen oma toimintansa vaikuttaa puolisoon ja lapsiin, ei hän koe voivansa oikeasti vaikuttaa siihen, miten nämä häneen suhtautuvat. Siksi ero tulee tuntumaan hänestä siltä, kuin häneltä olisi vaadittu mahdottomia.
Jotenkin ironista, että mies lähti juhlimaan jonkun toisen avioliiton alkamista ja tuli siinä samalla kylväneeksi oman eronsa siemenet. Mies voi saman tien alkaa suunnitella omia seuraavia häitään. Epäilemättä hän löytää vielä jonkun toisen, jolle miehen itsekkyys tulee yllätyksenä.
Entä jos mies oikeasti haluaa erota? Ei yksinkertaisesti siedä lapsen tasolle vajonnutta vaimoaan, joka ei ole kasvanut aikuiseksi hänkään. Mies käy töissä, maksaa kaikki perheen kulut, siivoaa, tekee ruokaa, hoitaa lasta - eikä mikään riitä. Kyllä tuossa on jo oivaltanut, että ei kannata jatkaa, ei avioliitto saa olla sitä, että elää kuin avovankilassa ja saa poistua vain töihin ja kauppaan.
Oletan, että siellä on eropaperit jo ainakin henkisesti vetämässä. Elarit on muutaman satasen luokkaa ja ainoa tässä kuviossa häviävä on ap, joka menettää miehen maksaman kodin ja miehen maksaman elintason ja joutuu selviämään pelkästään omilla tuloillaan. Eli menemään töihin vauvan ollessa 9 kk ikäinen.
Älä sekaannu aikuisten asioihin, kun et ymmärrä. Vauva on täysimetyksessä, joten äiti saa joko täyttä palkkaa tai melko suurella prosenttiosuudella palkastaan korvausta. Äidin tulot voivat olla jopa isän tuloja suuremmat. Ja missään tapauksessa mies ei elätä perhettään yksin.
Elaritkin tietysti riippuvat tuloista, joten et voi niiden suuruutta tietää.
Elatusapu ei perustu tuloihin suoraan vaan lapsen elatuksen laskennalliseen tarpeeseen, joita vauvalla ei hirveästi ole. Tästä tarpeesta vanhemmat vastaavat elatuskykyjensä mukaisessa suhteessa. Joten kyllä, vaikka ap:lla ei olisi mitään tuloja niin se max 300e/kk siitä, ettei tarvitse elää kuten ap:n mies ap:n ehdoilla jotuisi elämään on pieni hinta. Itse ainakin maksaisin ja lähtisin. Enkä alkaisi aikuisen ihmisen holhoojaksi samalla kuunnellen kitinää ja hysteriaa.
Toivon että lainaamani mies ei koskaan hommaa lapsia. Empatia ja ymmärrys niin surkeita että tuollaisia geenejä ei kannattaisi laittaa jakoon. Ja lapselle karu kohtalo jos isän mielestä kaverin häät on tärkeämpää kuin oma perhe
Olen itseasiassa nainen ja kyllä laittanut geenini jakoon. Ystävän häät ovat tärkeämmät pitkällä tähtäimellä tilanteessa, jossa sillä perheellä ei ole mitään hemmetin todellista hätää.
Puoliso sairaana, vauva sairaana (sairaalassa!) ja mielestäsi "perheellä ei ole mitään hemmetin todellista hätää". En pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa jättäisin sairaan mieheni yksin kotiin sairaan lapsen kanssa joidenkin bileiden takia. Vaikka kuinka olisi parhaan ystävän häät. Miten minä pystyisin edes keskittymään juhliin, kun huolehtisin rakkaitteni voinnista.
Kyseessä ei edes voi olla miehen paras ystävä, koska ap ei edes juuri tunne tätä naimisiinmenevää henkilöä vaikka on ollut miehensä kanssa pitkään yhdessä.
Kannattaa erota ja jättää se lapsi sille miehelle. Kantakoot vastuunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suoraan sanottuna usko, että Ap:n miehestä kasvaa enää vastuunsa tunteva aviomies ja isä. Hänen tekonsa osoittavat, että tosipaikan tullen hänelle tärkeimpiä asioita ovat oma hauskanpito ja se, mitä joku toinen mies (esimies, häitään juhliva kaveri) hänestä ajattelee.
Tämä on niin syvää itsekkyyttä, että siitä olisi pitänyt kasvaa ohi jo alta kouluikäisenä. Mies saattaa näön vuoksi hyvitellä, mutta oikeasti hän ei tule tajuamaan, miten pahasti hän mokasi. Hänen kokemusmaailmaansa ei kerta kaikkiaan mahdu, että hänen pitäisi tehdä epämiellyttäviä asioita kenenkään sellaisen ihmisen hyväksi, jotka eivät ole häneen suorassa auktoriteettiasemassa. Lapsi ja puoliso ovat hänelle itsestäänselvyyksiä.
Kun ero lopulta tulee (joko tämän tai jonkin myöhemmän tempauksen vuoksi), mies jää ihmettelemään, mitä hän muka teki. Oikea kysymys on, mitä kaikkea hän jätti tekemättä. Esimerkiksi huolehtimatta perheestään, kun nämä kaikkein eniten sitä tarvitsivat. Mutta koska hän ei näe, miten hänen oma toimintansa vaikuttaa puolisoon ja lapsiin, ei hän koe voivansa oikeasti vaikuttaa siihen, miten nämä häneen suhtautuvat. Siksi ero tulee tuntumaan hänestä siltä, kuin häneltä olisi vaadittu mahdottomia.
Jotenkin ironista, että mies lähti juhlimaan jonkun toisen avioliiton alkamista ja tuli siinä samalla kylväneeksi oman eronsa siemenet. Mies voi saman tien alkaa suunnitella omia seuraavia häitään. Epäilemättä hän löytää vielä jonkun toisen, jolle miehen itsekkyys tulee yllätyksenä.
Entä jos mies oikeasti haluaa erota? Ei yksinkertaisesti siedä lapsen tasolle vajonnutta vaimoaan, joka ei ole kasvanut aikuiseksi hänkään. Mies käy töissä, maksaa kaikki perheen kulut, siivoaa, tekee ruokaa, hoitaa lasta - eikä mikään riitä. Kyllä tuossa on jo oivaltanut, että ei kannata jatkaa, ei avioliitto saa olla sitä, että elää kuin avovankilassa ja saa poistua vain töihin ja kauppaan.
Oletan, että siellä on eropaperit jo ainakin henkisesti vetämässä. Elarit on muutaman satasen luokkaa ja ainoa tässä kuviossa häviävä on ap, joka menettää miehen maksaman kodin ja miehen maksaman elintason ja joutuu selviämään pelkästään omilla tuloillaan. Eli menemään töihin vauvan ollessa 9 kk ikäinen.
Älä sekaannu aikuisten asioihin, kun et ymmärrä. Vauva on täysimetyksessä, joten äiti saa joko täyttä palkkaa tai melko suurella prosenttiosuudella palkastaan korvausta. Äidin tulot voivat olla jopa isän tuloja suuremmat. Ja missään tapauksessa mies ei elätä perhettään yksin.
Elaritkin tietysti riippuvat tuloista, joten et voi niiden suuruutta tietää.
Elatusapu ei perustu tuloihin suoraan vaan lapsen elatuksen laskennalliseen tarpeeseen, joita vauvalla ei hirveästi ole. Tästä tarpeesta vanhemmat vastaavat elatuskykyjensä mukaisessa suhteessa. Joten kyllä, vaikka ap:lla ei olisi mitään tuloja niin se max 300e/kk siitä, ettei tarvitse elää kuten ap:n mies ap:n ehdoilla jotuisi elämään on pieni hinta. Itse ainakin maksaisin ja lähtisin. Enkä alkaisi aikuisen ihmisen holhoojaksi samalla kuunnellen kitinää ja hysteriaa.
Toivon että lainaamani mies ei koskaan hommaa lapsia. Empatia ja ymmärrys niin surkeita että tuollaisia geenejä ei kannattaisi laittaa jakoon. Ja lapselle karu kohtalo jos isän mielestä kaverin häät on tärkeämpää kuin oma perhe
Olen itseasiassa nainen ja kyllä laittanut geenini jakoon. Ystävän häät ovat tärkeämmät pitkällä tähtäimellä tilanteessa, jossa sillä perheellä ei ole mitään hemmetin todellista hätää.
Älä viitsi, olet se sama palstauli joka sina tekeytyy naiseksi siinä onnistumatta. Kukaan nainen ei kirjoita kuten edellisissä viesteissäsi teit.
Ajattele mitä haluat. Kaikki naiset eivät synny miesviha automaatiolla, rautakanki hanurissa. Jotkut meistä voivat myös nähdä miehet ihmisinä, olla kyvykkäitä omassa elämässään, osata kommunikoida ja kannattaa ehdottomasti tasa-arvoa miesten ja naisten välillä. Se ei kuitenkaan tarkoita kaikille, että miehet tekevät kuten naiset haluavat. Myös siis siinä lastenhoidossa. Kolme lasta olen kasvattanut olematta hetkeäkään mikään tossukka ja miehen kanssa, joka osaa kantaa vastuuta kokonaisuudesta ihan yhtä lailla kun minäkin.
Ymmärrän molempien kannan, myös miehesi. Ehkei hän nähnyt pelkkää flunssaa niin vakavana. Mut ulkopuolinen auttaja olisi ainoa ratkaisu tuossa. Milä siinä on niin vaikea palkata se hoitaja muutamaksi päiväksi? Ennemmin vaikka erotaan? Ratkaisuja on mutta ei haluta maksaa. Pistä mies maksamaan. Kaverin häätkin on tärkeät. Ei sulla sentään vakavaa sairautta ollu. Ilmotus facebookkiin että haetaan lastenhoitotaitoista henkilöä pikaisesti auttamaan, ehkä oisitte jonkun löytäneet...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huisii kirjoitti:
Kiitos ketjusta. Luen näitä aina, kun mies kitisee vauvaa.
Itse en ole koskaan halunnut lasta, mies on sen alusta asti tiennyt. Nyt kuitenkin vuosia jo kitissyt lasta, tiedän jo ennakolta kuinka siinä kävisi. Kaikki vastuu olisi mulla, hyh.
Ihme, että kukaan tekee yhtään lasta. Onhan se nyt naiselle aivan hirveän huono nakki. Ajetaan nainen nurkkaan ja kaadetaan sontaa niskaan loputtomasti.
Eikö ole kivampi keskittyä uraan ja tekemään mielekkäitä asioita elämässä? Ei ne lapset edes ole niin söpöjä ja kivoja. Mikä tahansa kissanpentu voittaa ihmislapsen siinä ihan 6-0.
Ja tuollaista mieslasta en perässäni kiskoisi, lähettäisin utoplaneetalle.
Tämä niin hemmetisti. Minäkään en halua lapsia ja taidan jättäytyä myös sinkuksi, miehistä ei ole kuin vaivaa.
Itsellä tuo on ollut aina kauhuskenaario et itselle sattuu jotain ja vauva jää maidotta, minulla on ollut aina pakkasessa pumpattua maitoa ja sillä menty jos jotain käy, mutta kaikki vauvat ei edes huoli pulloa tai äidillä ei tule maitoa ylimääräistä🙂Itse olen hyödyntänyt jos joskus nukkuu pitkät päikkärit tai yöllä pitemmön pätkän niin äkkiä pumpulle😅Olen ollut rajussa vatsataudissa jossa imetin ja oksensin koko ajan, mutta vauva kyllä sai maidon silti juotua, ei vaikuttanut maidon tuloon vaikka en tosiaan pystynyt juomaan tasan mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suoraan sanottuna usko, että Ap:n miehestä kasvaa enää vastuunsa tunteva aviomies ja isä. Hänen tekonsa osoittavat, että tosipaikan tullen hänelle tärkeimpiä asioita ovat oma hauskanpito ja se, mitä joku toinen mies (esimies, häitään juhliva kaveri) hänestä ajattelee.
Tämä on niin syvää itsekkyyttä, että siitä olisi pitänyt kasvaa ohi jo alta kouluikäisenä. Mies saattaa näön vuoksi hyvitellä, mutta oikeasti hän ei tule tajuamaan, miten pahasti hän mokasi. Hänen kokemusmaailmaansa ei kerta kaikkiaan mahdu, että hänen pitäisi tehdä epämiellyttäviä asioita kenenkään sellaisen ihmisen hyväksi, jotka eivät ole häneen suorassa auktoriteettiasemassa. Lapsi ja puoliso ovat hänelle itsestäänselvyyksiä.
Kun ero lopulta tulee (joko tämän tai jonkin myöhemmän tempauksen vuoksi), mies jää ihmettelemään, mitä hän muka teki. Oikea kysymys on, mitä kaikkea hän jätti tekemättä. Esimerkiksi huolehtimatta perheestään, kun nämä kaikkein eniten sitä tarvitsivat. Mutta koska hän ei näe, miten hänen oma toimintansa vaikuttaa puolisoon ja lapsiin, ei hän koe voivansa oikeasti vaikuttaa siihen, miten nämä häneen suhtautuvat. Siksi ero tulee tuntumaan hänestä siltä, kuin häneltä olisi vaadittu mahdottomia.
Jotenkin ironista, että mies lähti juhlimaan jonkun toisen avioliiton alkamista ja tuli siinä samalla kylväneeksi oman eronsa siemenet. Mies voi saman tien alkaa suunnitella omia seuraavia häitään. Epäilemättä hän löytää vielä jonkun toisen, jolle miehen itsekkyys tulee yllätyksenä.
Entä jos mies oikeasti haluaa erota? Ei yksinkertaisesti siedä lapsen tasolle vajonnutta vaimoaan, joka ei ole kasvanut aikuiseksi hänkään. Mies käy töissä, maksaa kaikki perheen kulut, siivoaa, tekee ruokaa, hoitaa lasta - eikä mikään riitä. Kyllä tuossa on jo oivaltanut, että ei kannata jatkaa, ei avioliitto saa olla sitä, että elää kuin avovankilassa ja saa poistua vain töihin ja kauppaan.
Oletan, että siellä on eropaperit jo ainakin henkisesti vetämässä. Elarit on muutaman satasen luokkaa ja ainoa tässä kuviossa häviävä on ap, joka menettää miehen maksaman kodin ja miehen maksaman elintason ja joutuu selviämään pelkästään omilla tuloillaan. Eli menemään töihin vauvan ollessa 9 kk ikäinen.
Älä sekaannu aikuisten asioihin, kun et ymmärrä. Vauva on täysimetyksessä, joten äiti saa joko täyttä palkkaa tai melko suurella prosenttiosuudella palkastaan korvausta. Äidin tulot voivat olla jopa isän tuloja suuremmat. Ja missään tapauksessa mies ei elätä perhettään yksin.
Elaritkin tietysti riippuvat tuloista, joten et voi niiden suuruutta tietää.
Elatusapu ei perustu tuloihin suoraan vaan lapsen elatuksen laskennalliseen tarpeeseen, joita vauvalla ei hirveästi ole. Tästä tarpeesta vanhemmat vastaavat elatuskykyjensä mukaisessa suhteessa. Joten kyllä, vaikka ap:lla ei olisi mitään tuloja niin se max 300e/kk siitä, ettei tarvitse elää kuten ap:n mies ap:n ehdoilla jotuisi elämään on pieni hinta. Itse ainakin maksaisin ja lähtisin. Enkä alkaisi aikuisen ihmisen holhoojaksi samalla kuunnellen kitinää ja hysteriaa.
Eron jälkeen tuollaiselle urasuuntautuneelle miehelle pahinta ei ole elareiden maksaminen (kai hän nyt sentään on lasta tehdessään sen laskenut, että lapseen tulee menemään rahaa). Tuollaiselle miehelle hirveintä on se, että yhteishuollossa lapsi tulee olemaan täysiä vuorokausia myös isällä siten, että isän täytyy yksin hoitaa se lapsi noina vuorokausina.
Siis aamulla pukea ja pestä hampaat, hoitaa eteiskiukuttelut, viedä päiväkotiin, muistaa ottaa mukaan edellisenä päivänä sieltä tulleet kuravaatteet, jotka tietysti eilen muisti laittaa kuivumaan, ja se retkireppu, kiirehtiä töihin, kiirehtiä töistä päiväkodille, loihtia lapselle ruoka viideksi ja sitten vaihtaa lapselle treenikamat päälle, vessattaa ja viedä harrastukseen, tuoda sieltä, laittaa iltapala, hoitaa iltapesut kiukutteluineen, iltasadut, nukutukset (siis se, kun lapsi tulee 20 kertaa sängystä ylös milloin minkäkin syyn vuoksi), kun lapsii herää painajaisiin, pissahätään (ehkä pissaa jopa sänkyynsä) tai muuten vain nukkuu huonosti, isä heräilee ja nukuttelee arkiyönä, ja sama toistuu seuraavana päivänä. Jossain välissä (eli ehkä kun lapsi jo nukkuu) pitää laittaa tiskit ja pyörittää pyykit, ehkä imuroidakin, kun niiden kuravaatteiden mukana on tullut hirveästi hiekkaa. Ai niin, ja käy lounastauolla ostamassa synttärilahja lapsen kaverille ja vie lapsi synttäreille huomenna. Ja lisää listaan kaikenlaista muuta pientä.
Monesti isät hoitaa vain jotain pientä (esim. hakee hoidosta tai lukee iltasadu ja äiti tekee tuon kaiken muun). Se isäviikkojen pyöritys on uraisälle kova paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suoraan sanottuna usko, että Ap:n miehestä kasvaa enää vastuunsa tunteva aviomies ja isä. Hänen tekonsa osoittavat, että tosipaikan tullen hänelle tärkeimpiä asioita ovat oma hauskanpito ja se, mitä joku toinen mies (esimies, häitään juhliva kaveri) hänestä ajattelee.
Tämä on niin syvää itsekkyyttä, että siitä olisi pitänyt kasvaa ohi jo alta kouluikäisenä. Mies saattaa näön vuoksi hyvitellä, mutta oikeasti hän ei tule tajuamaan, miten pahasti hän mokasi. Hänen kokemusmaailmaansa ei kerta kaikkiaan mahdu, että hänen pitäisi tehdä epämiellyttäviä asioita kenenkään sellaisen ihmisen hyväksi, jotka eivät ole häneen suorassa auktoriteettiasemassa. Lapsi ja puoliso ovat hänelle itsestäänselvyyksiä.
Kun ero lopulta tulee (joko tämän tai jonkin myöhemmän tempauksen vuoksi), mies jää ihmettelemään, mitä hän muka teki. Oikea kysymys on, mitä kaikkea hän jätti tekemättä. Esimerkiksi huolehtimatta perheestään, kun nämä kaikkein eniten sitä tarvitsivat. Mutta koska hän ei näe, miten hänen oma toimintansa vaikuttaa puolisoon ja lapsiin, ei hän koe voivansa oikeasti vaikuttaa siihen, miten nämä häneen suhtautuvat. Siksi ero tulee tuntumaan hänestä siltä, kuin häneltä olisi vaadittu mahdottomia.
Jotenkin ironista, että mies lähti juhlimaan jonkun toisen avioliiton alkamista ja tuli siinä samalla kylväneeksi oman eronsa siemenet. Mies voi saman tien alkaa suunnitella omia seuraavia häitään. Epäilemättä hän löytää vielä jonkun toisen, jolle miehen itsekkyys tulee yllätyksenä.
Entä jos mies oikeasti haluaa erota? Ei yksinkertaisesti siedä lapsen tasolle vajonnutta vaimoaan, joka ei ole kasvanut aikuiseksi hänkään. Mies käy töissä, maksaa kaikki perheen kulut, siivoaa, tekee ruokaa, hoitaa lasta - eikä mikään riitä. Kyllä tuossa on jo oivaltanut, että ei kannata jatkaa, ei avioliitto saa olla sitä, että elää kuin avovankilassa ja saa poistua vain töihin ja kauppaan.
Oletan, että siellä on eropaperit jo ainakin henkisesti vetämässä. Elarit on muutaman satasen luokkaa ja ainoa tässä kuviossa häviävä on ap, joka menettää miehen maksaman kodin ja miehen maksaman elintason ja joutuu selviämään pelkästään omilla tuloillaan. Eli menemään töihin vauvan ollessa 9 kk ikäinen.
Älä sekaannu aikuisten asioihin, kun et ymmärrä. Vauva on täysimetyksessä, joten äiti saa joko täyttä palkkaa tai melko suurella prosenttiosuudella palkastaan korvausta. Äidin tulot voivat olla jopa isän tuloja suuremmat. Ja missään tapauksessa mies ei elätä perhettään yksin.
Elaritkin tietysti riippuvat tuloista, joten et voi niiden suuruutta tietää.
Elatusapu ei perustu tuloihin suoraan vaan lapsen elatuksen laskennalliseen tarpeeseen, joita vauvalla ei hirveästi ole. Tästä tarpeesta vanhemmat vastaavat elatuskykyjensä mukaisessa suhteessa. Joten kyllä, vaikka ap:lla ei olisi mitään tuloja niin se max 300e/kk siitä, ettei tarvitse elää kuten ap:n mies ap:n ehdoilla jotuisi elämään on pieni hinta. Itse ainakin maksaisin ja lähtisin. Enkä alkaisi aikuisen ihmisen holhoojaksi samalla kuunnellen kitinää ja hysteriaa.
Toivon että lainaamani mies ei koskaan hommaa lapsia. Empatia ja ymmärrys niin surkeita että tuollaisia geenejä ei kannattaisi laittaa jakoon. Ja lapselle karu kohtalo jos isän mielestä kaverin häät on tärkeämpää kuin oma perhe
Olen itseasiassa nainen ja kyllä laittanut geenini jakoon. Ystävän häät ovat tärkeämmät pitkällä tähtäimellä tilanteessa, jossa sillä perheellä ei ole mitään hemmetin todellista hätää.
Puoliso sairaana, vauva sairaana (sairaalassa!) ja mielestäsi "perheellä ei ole mitään hemmetin todellista hätää". En pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa jättäisin sairaan mieheni yksin kotiin sairaan lapsen kanssa joidenkin bileiden takia. Vaikka kuinka olisi parhaan ystävän häät. Miten minä pystyisin edes keskittymään juhliin, kun huolehtisin rakkaitteni voinnista.
Kun mies lähti se vauva oli nuhainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi voi. Tommosta se on kun on pieni vauva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suoraan sanottuna usko, että Ap:n miehestä kasvaa enää vastuunsa tunteva aviomies ja isä. Hänen tekonsa osoittavat, että tosipaikan tullen hänelle tärkeimpiä asioita ovat oma hauskanpito ja se, mitä joku toinen mies (esimies, häitään juhliva kaveri) hänestä ajattelee.
Tämä on niin syvää itsekkyyttä, että siitä olisi pitänyt kasvaa ohi jo alta kouluikäisenä. Mies saattaa näön vuoksi hyvitellä, mutta oikeasti hän ei tule tajuamaan, miten pahasti hän mokasi. Hänen kokemusmaailmaansa ei kerta kaikkiaan mahdu, että hänen pitäisi tehdä epämiellyttäviä asioita kenenkään sellaisen ihmisen hyväksi, jotka eivät ole häneen suorassa auktoriteettiasemassa. Lapsi ja puoliso ovat hänelle itsestäänselvyyksiä.
Kun ero lopulta tulee (joko tämän tai jonkin myöhemmän tempauksen vuoksi), mies jää ihmettelemään, mitä hän muka teki. Oikea kysymys on, mitä kaikkea hän jätti tekemättä. Esimerkiksi huolehtimatta perheestään, kun nämä kaikkein eniten sitä tarvitsivat. Mutta koska hän ei näe, miten hänen oma toimintansa vaikuttaa puolisoon ja lapsiin, ei hän koe voivansa oikeasti vaikuttaa siihen, miten nämä häneen suhtautuvat. Siksi ero tulee tuntumaan hänestä siltä, kuin häneltä olisi vaadittu mahdottomia.
Jotenkin ironista, että mies lähti juhlimaan jonkun toisen avioliiton alkamista ja tuli siinä samalla kylväneeksi oman eronsa siemenet. Mies voi saman tien alkaa suunnitella omia seuraavia häitään. Epäilemättä hän löytää vielä jonkun toisen, jolle miehen itsekkyys tulee yllätyksenä.
Entä jos mies oikeasti haluaa erota? Ei yksinkertaisesti siedä lapsen tasolle vajonnutta vaimoaan, joka ei ole kasvanut aikuiseksi hänkään. Mies käy töissä, maksaa kaikki perheen kulut, siivoaa, tekee ruokaa, hoitaa lasta - eikä mikään riitä. Kyllä tuossa on jo oivaltanut, että ei kannata jatkaa, ei avioliitto saa olla sitä, että elää kuin avovankilassa ja saa poistua vain töihin ja kauppaan.
Oletan, että siellä on eropaperit jo ainakin henkisesti vetämässä. Elarit on muutaman satasen luokkaa ja ainoa tässä kuviossa häviävä on ap, joka menettää miehen maksaman kodin ja miehen maksaman elintason ja joutuu selviämään pelkästään omilla tuloillaan. Eli menemään töihin vauvan ollessa 9 kk ikäinen.
Älä sekaannu aikuisten asioihin, kun et ymmärrä. Vauva on täysimetyksessä, joten äiti saa joko täyttä palkkaa tai melko suurella prosenttiosuudella palkastaan korvausta. Äidin tulot voivat olla jopa isän tuloja suuremmat. Ja missään tapauksessa mies ei elätä perhettään yksin.
Elaritkin tietysti riippuvat tuloista, joten et voi niiden suuruutta tietää.
Elatusapu ei perustu tuloihin suoraan vaan lapsen elatuksen laskennalliseen tarpeeseen, joita vauvalla ei hirveästi ole. Tästä tarpeesta vanhemmat vastaavat elatuskykyjensä mukaisessa suhteessa. Joten kyllä, vaikka ap:lla ei olisi mitään tuloja niin se max 300e/kk siitä, ettei tarvitse elää kuten ap:n mies ap:n ehdoilla jotuisi elämään on pieni hinta. Itse ainakin maksaisin ja lähtisin. Enkä alkaisi aikuisen ihmisen holhoojaksi samalla kuunnellen kitinää ja hysteriaa.
Toivon että lainaamani mies ei koskaan hommaa lapsia. Empatia ja ymmärrys niin surkeita että tuollaisia geenejä ei kannattaisi laittaa jakoon. Ja lapselle karu kohtalo jos isän mielestä kaverin häät on tärkeämpää kuin oma perhe
Olen itseasiassa nainen ja kyllä laittanut geenini jakoon. Ystävän häät ovat tärkeämmät pitkällä tähtäimellä tilanteessa, jossa sillä perheellä ei ole mitään hemmetin todellista hätää.
Älä viitsi, olet se sama palstauli joka sina tekeytyy naiseksi siinä onnistumatta. Kukaan nainen ei kirjoita kuten edellisissä viesteissäsi teit.
Ajattele mitä haluat. Kaikki naiset eivät synny miesviha automaatiolla, rautakanki hanurissa. Jotkut meistä voivat myös nähdä miehet ihmisinä, olla kyvykkäitä omassa elämässään, osata kommunikoida ja kannattaa ehdottomasti tasa-arvoa miesten ja naisten välillä. Se ei kuitenkaan tarkoita kaikille, että miehet tekevät kuten naiset haluavat. Myös siis siinä lastenhoidossa. Kolme lasta olen kasvattanut olematta hetkeäkään mikään tossukka ja miehen kanssa, joka osaa kantaa vastuuta kokonaisuudesta ihan yhtä lailla kun minäkin.
Jo pelkkä miesvihasta puhuminen paljastaa sinut mieheksi. En minäkään miehiä vihaa, mutta ap:n miehen kaltaiset vastuuttomat vätykset pistävät vihaksi. En usko hetkeäkään, että teillä on kaikki mennyt 100% tasan, vaikka olisitkin nainen kuten väität.
Oisit soittanu sosiaalipäivystykseen että kipeä vauva ja sä ette pärjää, ja mies häipynyt ilman lupaa omille menoille, hylännyt teidät. ois ne jonkun lähettäneet. Sitten oisvat puhuttanert miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suoraan sanottuna usko, että Ap:n miehestä kasvaa enää vastuunsa tunteva aviomies ja isä. Hänen tekonsa osoittavat, että tosipaikan tullen hänelle tärkeimpiä asioita ovat oma hauskanpito ja se, mitä joku toinen mies (esimies, häitään juhliva kaveri) hänestä ajattelee.
Tämä on niin syvää itsekkyyttä, että siitä olisi pitänyt kasvaa ohi jo alta kouluikäisenä. Mies saattaa näön vuoksi hyvitellä, mutta oikeasti hän ei tule tajuamaan, miten pahasti hän mokasi. Hänen kokemusmaailmaansa ei kerta kaikkiaan mahdu, että hänen pitäisi tehdä epämiellyttäviä asioita kenenkään sellaisen ihmisen hyväksi, jotka eivät ole häneen suorassa auktoriteettiasemassa. Lapsi ja puoliso ovat hänelle itsestäänselvyyksiä.
Kun ero lopulta tulee (joko tämän tai jonkin myöhemmän tempauksen vuoksi), mies jää ihmettelemään, mitä hän muka teki. Oikea kysymys on, mitä kaikkea hän jätti tekemättä. Esimerkiksi huolehtimatta perheestään, kun nämä kaikkein eniten sitä tarvitsivat. Mutta koska hän ei näe, miten hänen oma toimintansa vaikuttaa puolisoon ja lapsiin, ei hän koe voivansa oikeasti vaikuttaa siihen, miten nämä häneen suhtautuvat. Siksi ero tulee tuntumaan hänestä siltä, kuin häneltä olisi vaadittu mahdottomia.
Jotenkin ironista, että mies lähti juhlimaan jonkun toisen avioliiton alkamista ja tuli siinä samalla kylväneeksi oman eronsa siemenet. Mies voi saman tien alkaa suunnitella omia seuraavia häitään. Epäilemättä hän löytää vielä jonkun toisen, jolle miehen itsekkyys tulee yllätyksenä.
Entä jos mies oikeasti haluaa erota? Ei yksinkertaisesti siedä lapsen tasolle vajonnutta vaimoaan, joka ei ole kasvanut aikuiseksi hänkään. Mies käy töissä, maksaa kaikki perheen kulut, siivoaa, tekee ruokaa, hoitaa lasta - eikä mikään riitä. Kyllä tuossa on jo oivaltanut, että ei kannata jatkaa, ei avioliitto saa olla sitä, että elää kuin avovankilassa ja saa poistua vain töihin ja kauppaan.
Oletan, että siellä on eropaperit jo ainakin henkisesti vetämässä. Elarit on muutaman satasen luokkaa ja ainoa tässä kuviossa häviävä on ap, joka menettää miehen maksaman kodin ja miehen maksaman elintason ja joutuu selviämään pelkästään omilla tuloillaan. Eli menemään töihin vauvan ollessa 9 kk ikäinen.
Älä sekaannu aikuisten asioihin, kun et ymmärrä. Vauva on täysimetyksessä, joten äiti saa joko täyttä palkkaa tai melko suurella prosenttiosuudella palkastaan korvausta. Äidin tulot voivat olla jopa isän tuloja suuremmat. Ja missään tapauksessa mies ei elätä perhettään yksin.
Elaritkin tietysti riippuvat tuloista, joten et voi niiden suuruutta tietää.
Vauva on täysimetyksessä eli ikää on mitä tahansa välillä 0 kk - 12 kk. Äitihän itse kirjoitti, että miehen tuloilla eletään ja omistusasuntokin miehellä on, joten jos äidin tulot on miehen tuloja isommat, niin sitä suuremmalla syyllä miehen kannattaa erota. Elareissa kun katsotaan äidinkin tulot ja jos äiti tienaa selkeästi enemmän kuin isä, niin isän ei tarvitse maksaa kuin minimielarit.
Ei yhdenkään ihmisen kannata jäädä tuollaiseen vankilaan. Jos vauvan kanssa haluaa olla, niin lastenvalvojalle ilmoittaa viikko-viikko -vaatimuksen ja asia on sillä selvä. Ap saa sen jälkeen rauhassa sairastaa diagnosoimatonta migreeniään.
Ihan kuin diagnosoimaton migreeni olisi helpompi kuin diagnosoitu ja onhan se diagnosoitu, jos on lääkkeet määrätty. Vai ainako migreenin tullessa pitää mennä lääkäriin vaatimaan pääsyä aivosähkökäyrille, että migreeni saadaan todennettua. Kas, kun migreenin diagnosointi perustuu potilaan kertomukseen oireista, eikä sitä voida tutkia millään halvalla/nopealla kokeella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suoraan sanottuna usko, että Ap:n miehestä kasvaa enää vastuunsa tunteva aviomies ja isä. Hänen tekonsa osoittavat, että tosipaikan tullen hänelle tärkeimpiä asioita ovat oma hauskanpito ja se, mitä joku toinen mies (esimies, häitään juhliva kaveri) hänestä ajattelee.
Tämä on niin syvää itsekkyyttä, että siitä olisi pitänyt kasvaa ohi jo alta kouluikäisenä. Mies saattaa näön vuoksi hyvitellä, mutta oikeasti hän ei tule tajuamaan, miten pahasti hän mokasi. Hänen kokemusmaailmaansa ei kerta kaikkiaan mahdu, että hänen pitäisi tehdä epämiellyttäviä asioita kenenkään sellaisen ihmisen hyväksi, jotka eivät ole häneen suorassa auktoriteettiasemassa. Lapsi ja puoliso ovat hänelle itsestäänselvyyksiä.
Kun ero lopulta tulee (joko tämän tai jonkin myöhemmän tempauksen vuoksi), mies jää ihmettelemään, mitä hän muka teki. Oikea kysymys on, mitä kaikkea hän jätti tekemättä. Esimerkiksi huolehtimatta perheestään, kun nämä kaikkein eniten sitä tarvitsivat. Mutta koska hän ei näe, miten hänen oma toimintansa vaikuttaa puolisoon ja lapsiin, ei hän koe voivansa oikeasti vaikuttaa siihen, miten nämä häneen suhtautuvat. Siksi ero tulee tuntumaan hänestä siltä, kuin häneltä olisi vaadittu mahdottomia.
Jotenkin ironista, että mies lähti juhlimaan jonkun toisen avioliiton alkamista ja tuli siinä samalla kylväneeksi oman eronsa siemenet. Mies voi saman tien alkaa suunnitella omia seuraavia häitään. Epäilemättä hän löytää vielä jonkun toisen, jolle miehen itsekkyys tulee yllätyksenä.
Entä jos mies oikeasti haluaa erota? Ei yksinkertaisesti siedä lapsen tasolle vajonnutta vaimoaan, joka ei ole kasvanut aikuiseksi hänkään. Mies käy töissä, maksaa kaikki perheen kulut, siivoaa, tekee ruokaa, hoitaa lasta - eikä mikään riitä. Kyllä tuossa on jo oivaltanut, että ei kannata jatkaa, ei avioliitto saa olla sitä, että elää kuin avovankilassa ja saa poistua vain töihin ja kauppaan.
Oletan, että siellä on eropaperit jo ainakin henkisesti vetämässä. Elarit on muutaman satasen luokkaa ja ainoa tässä kuviossa häviävä on ap, joka menettää miehen maksaman kodin ja miehen maksaman elintason ja joutuu selviämään pelkästään omilla tuloillaan. Eli menemään töihin vauvan ollessa 9 kk ikäinen.
Älä sekaannu aikuisten asioihin, kun et ymmärrä. Vauva on täysimetyksessä, joten äiti saa joko täyttä palkkaa tai melko suurella prosenttiosuudella palkastaan korvausta. Äidin tulot voivat olla jopa isän tuloja suuremmat. Ja missään tapauksessa mies ei elätä perhettään yksin.
Elaritkin tietysti riippuvat tuloista, joten et voi niiden suuruutta tietää.
Elatusapu ei perustu tuloihin suoraan vaan lapsen elatuksen laskennalliseen tarpeeseen, joita vauvalla ei hirveästi ole. Tästä tarpeesta vanhemmat vastaavat elatuskykyjensä mukaisessa suhteessa. Joten kyllä, vaikka ap:lla ei olisi mitään tuloja niin se max 300e/kk siitä, ettei tarvitse elää kuten ap:n mies ap:n ehdoilla jotuisi elämään on pieni hinta. Itse ainakin maksaisin ja lähtisin. Enkä alkaisi aikuisen ihmisen holhoojaksi samalla kuunnellen kitinää ja hysteriaa.
Toivon että lainaamani mies ei koskaan hommaa lapsia. Empatia ja ymmärrys niin surkeita että tuollaisia geenejä ei kannattaisi laittaa jakoon. Ja lapselle karu kohtalo jos isän mielestä kaverin häät on tärkeämpää kuin oma perhe
Olen itseasiassa nainen ja kyllä laittanut geenini jakoon. Ystävän häät ovat tärkeämmät pitkällä tähtäimellä tilanteessa, jossa sillä perheellä ei ole mitään hemmetin todellista hätää.
Puoliso sairaana, vauva sairaana (sairaalassa!) ja mielestäsi "perheellä ei ole mitään hemmetin todellista hätää". En pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa jättäisin sairaan mieheni yksin kotiin sairaan lapsen kanssa joidenkin bileiden takia. Vaikka kuinka olisi parhaan ystävän häät. Miten minä pystyisin edes keskittymään juhliin, kun huolehtisin rakkaitteni voinnista.
Kun mies lähti se vauva oli nuhainen.
Ei vaan flunssassa, samoin äiti, jolla oli ollut edellispäivänä paha migreenikohtaus eikä hän ollut nukkunut kunnolla moneen yöhön.
Vierailija kirjoitti:
Huisii kirjoitti:
Kiitos ketjusta. Luen näitä aina, kun mies kitisee vauvaa.
Itse en ole koskaan halunnut lasta, mies on sen alusta asti tiennyt. Nyt kuitenkin vuosia jo kitissyt lasta, tiedän jo ennakolta kuinka siinä kävisi. Kaikki vastuu olisi mulla, hyh.
Ihme, että kukaan tekee yhtään lasta. Onhan se nyt naiselle aivan hirveän huono nakki. Ajetaan nainen nurkkaan ja kaadetaan sontaa niskaan loputtomasti.
Eikö ole kivampi keskittyä uraan ja tekemään mielekkäitä asioita elämässä? Ei ne lapset edes ole niin söpöjä ja kivoja. Mikä tahansa kissanpentu voittaa ihmislapsen siinä ihan 6-0.
Ja tuollaista mieslasta en perässäni kiskoisi, lähettäisin utoplaneetalle.
Tämä niin hemmetisti. Minäkään en halua lapsia ja taidan jättäytyä myös sinkuksi, miehistä ei ole kuin vaivaa.
Ite oisin halunnu lapsiavaikka yksin,, mut miehestä ei niin väliä, pelkkä riippa. Lisälapsi
Miksi hankitte vauvan? Se oli virhe, selvästi suhteeenne päättyy kohtapuoliin ja sinun elämäsi on seuraavaksi 18 vuodeksi alistua lastenhoitajaksi, kun mies pääsee vapauteen.