Lue keskustelun säännöt.
Mies jätti minut täysin pulaan vauvan kanssa
09.07.2022 |
Miehelle tuli viime viikolla kova flunssa, oli kolme päivää täysin sängyn pohjalla ja siitä vielä perjantain ja viikonlopun toipilaana. Minä perhevapaalaisena kotona vauvan kanssa. Vein miehelle teetä, keittoa ja parasetamolia sänkyyn. No, viime sunnuntaina sitten tauti alkoi jyllätä minullakin. Reilu 38 astetta kuumetta, nenä tukossa, heikotti. Siitä kaksi päivää niin myös vauva luonnollisesti sairastui. Mies ei suostunut jäämään töistä pois hoitaakseen vauvaa, että olisin saanut levätä (kuten hän sai ollessaan sairaana). Sanoi, ettei voi olla enää oman saikun jälkeen pois, Pomo ei tykkää. Tavallaan ymmärrän paineen, mutta ei kovin reilu tilanne minua kohtaan. Mies on siis ns ihan tavallisessa toimistotyössä, ei esim pelasta ihmisiä työkseen.
Olin ihan jaksamisen rajoilla itse sairaana ja hoidin tukkoisen vauvan siinä samalla. Vauva halusi olla sylissä koko ajan tietysti kipeänä.
Homma huipentui torstaina siihen, että minulla puhkesi kaiken huipuksi kauhea migreeni. En voi ottaa migreenilääkettä imetyksen takia eikä sitä olisi kotona ollutkaan kun en ole sitä raskauden aikanakaan voinut käyttää. Oksensin ja tärisin vessassa, aura siihen päälle. Vauva huutaa olohuoneessa. En ole koskaan tuntenut oloani yhtä avuttomaksi ja kamalaksi. Soitin tietysti miehelle, että tulee kotiin auttamaan. Ei meinannut millään uskoa, että tilanne on niin paha. Vasta kun sanoin erää soitan ambulanssin niin suostui lähtemään töistä ja tuli alkuiltapäivästä kotiin. Minä makasin loppupäivän sängyssä, Mies toi vauvan imetykselle ,mutta muuten hoisi hänet. Perjantaina eli eilen oloni oli vähän parempi, mutta flunssainen edelleen ja kuin jyrän alle jäänyt.
Kauheaksi tilanteen tekee se, että miehen lapsuuden ystävän häät ovat tänä viikonloppuna. Oli sovittu, että mies lähtee Perjantaina jo puolen päivän aikaan ajamaan juhlapaikkakunnalle ja tulee sunnuntaina kotiin. On odottanut juhlia tammikuusta lähtien. Minun ja vauvan oli tarkoituskin jäädä kotiin, koska en tunne tätä kaveriporukkaa hyvin eikä huvittanut lähteä pienen vauvan kanssa matkaamaan isoon tapahtumaan koronan takia. Oletin, että mies ymmärsi torstain tilanteesta, että osanotto täytyy perua ja hänen täytyy jäädä hoitamaan vauvaa ,jotta minä pystyn toipumaan. Eilen aamulla kuitenkin vähätteli asiaa ja sanoi lähtevänsä kun olihan minun migreeni hellittänyt jo. Vauva on edelleen kipeä, nukkuu max kahden tunnin pätkissä, minulla voimat aivan loppu ja flunssa edelleen.
No mies siis lähti eilen. Meidän ainoalla autolla. Kävi pikaisesti kaupassa, jääkaappi ammottu tyhjyyttä. Koti aivan sekaisin, pyykkivuori eteisessä ja minun olo aivan kauhea edelleen. Meillä oli kauhein riita tähän astisen suhteen aikana. Nyt mietin mitä teen, olo on petetty. Olisi ollut helpompi kuulla vaikka miehen pettäneen kuin että tahallaan jättää minut täysin pulaan tilanteessa, jossa olen ihan avuton ja poikki. Perusteli asiaa sillä että juhlat ovat hänelle tärkeät ja töistä ei voinut olla paineen takia pois kun juuri oli oma saikku alla. Joo uskon ja ymmärrän tämäkin puolen, mutta eihän tämä kaikki voi minun päälleni kaatua?
Emme ole mitään teinejä. Miehellä on vastuullinen työ, meillä on omistusasunto jne. Jotenki mies on elämässä siis tähän asti onnistut kantamaan vastuuta. Nyt tuntuu etten edes tunne koko ihmistä enää. Anteeksi avautuminen vauvapalstalla, en tiedä mitä pitäisi tehdä.
Kommentit (1874)
Millä perusteella miehen työnantajan pitäisi tuo sairaslomailu kustantaa, jos mies on terve ja lapsella on toinen aikuinen kotona (ja ilmeisesti ei lääkärintodistusta kyvyttömyydestä hoitaa lasta)? Ei ainakaan meidän alan työsopimus tuohon taivu.
Mies varmasti voi soittaa pomolleen että tarvitsee PALKATONTA vapaata, koska tilanne sen vaatii.
Se oli ainoa mikä tässä avauksessa stressasi, että ap piti miehen työnantajan maksuvelvollisuutta itsestäänselvyytenä. Kyllä tässä tapauksessa jos mies jää kotiin, niin sitten myös palkka joustaa tarvittavan määrän alaspäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suoraan sanottuna usko, että Ap:n miehestä kasvaa enää vastuunsa tunteva aviomies ja isä. Hänen tekonsa osoittavat, että tosipaikan tullen hänelle tärkeimpiä asioita ovat oma hauskanpito ja se, mitä joku toinen mies (esimies, häitään juhliva kaveri) hänestä ajattelee.
Tämä on niin syvää itsekkyyttä, että siitä olisi pitänyt kasvaa ohi jo alta kouluikäisenä. Mies saattaa näön vuoksi hyvitellä, mutta oikeasti hän ei tule tajuamaan, miten pahasti hän mokasi. Hänen kokemusmaailmaansa ei kerta kaikkiaan mahdu, että hänen pitäisi tehdä epämiellyttäviä asioita kenenkään sellaisen ihmisen hyväksi, jotka eivät ole häneen suorassa auktoriteettiasemassa. Lapsi ja puoliso ovat hänelle itsestäänselvyyksiä.
Kun ero lopulta tulee (joko tämän tai jonkin myöhemmän tempauksen vuoksi), mies jää ihmettelemään, mitä hän muka teki. Oikea kysymys on, mitä kaikkea hän jätti tekemättä. Esimerkiksi huolehtimatta perheestään, kun nämä kaikkein eniten sitä tarvitsivat. Mutta koska hän ei näe, miten hänen oma toimintansa vaikuttaa puolisoon ja lapsiin, ei hän koe voivansa oikeasti vaikuttaa siihen, miten nämä häneen suhtautuvat. Siksi ero tulee tuntumaan hänestä siltä, kuin häneltä olisi vaadittu mahdottomia.
Jotenkin ironista, että mies lähti juhlimaan jonkun toisen avioliiton alkamista ja tuli siinä samalla kylväneeksi oman eronsa siemenet. Mies voi saman tien alkaa suunnitella omia seuraavia häitään. Epäilemättä hän löytää vielä jonkun toisen, jolle miehen itsekkyys tulee yllätyksenä.
Entä jos mies oikeasti haluaa erota? Ei yksinkertaisesti siedä lapsen tasolle vajonnutta vaimoaan, joka ei ole kasvanut aikuiseksi hänkään. Mies käy töissä, maksaa kaikki perheen kulut, siivoaa, tekee ruokaa, hoitaa lasta - eikä mikään riitä. Kyllä tuossa on jo oivaltanut, että ei kannata jatkaa, ei avioliitto saa olla sitä, että elää kuin avovankilassa ja saa poistua vain töihin ja kauppaan.
Oletan, että siellä on eropaperit jo ainakin henkisesti vetämässä. Elarit on muutaman satasen luokkaa ja ainoa tässä kuviossa häviävä on ap, joka menettää miehen maksaman kodin ja miehen maksaman elintason ja joutuu selviämään pelkästään omilla tuloillaan. Eli menemään töihin vauvan ollessa 9 kk ikäinen.
Älä sekaannu aikuisten asioihin, kun et ymmärrä. Vauva on täysimetyksessä, joten äiti saa joko täyttä palkkaa tai melko suurella prosenttiosuudella palkastaan korvausta. Äidin tulot voivat olla jopa isän tuloja suuremmat. Ja missään tapauksessa mies ei elätä perhettään yksin.
Elaritkin tietysti riippuvat tuloista, joten et voi niiden suuruutta tietää.
Elatusapu ei perustu tuloihin suoraan vaan lapsen elatuksen laskennalliseen tarpeeseen, joita vauvalla ei hirveästi ole. Tästä tarpeesta vanhemmat vastaavat elatuskykyjensä mukaisessa suhteessa. Joten kyllä, vaikka ap:lla ei olisi mitään tuloja niin se max 300e/kk siitä, ettei tarvitse elää kuten ap:n mies ap:n ehdoilla jotuisi elämään on pieni hinta. Itse ainakin maksaisin ja lähtisin. Enkä alkaisi aikuisen ihmisen holhoojaksi samalla kuunnellen kitinää ja hysteriaa.
Toivon että lainaamani mies ei koskaan hommaa lapsia. Empatia ja ymmärrys niin surkeita että tuollaisia geenejä ei kannattaisi laittaa jakoon. Ja lapselle karu kohtalo jos isän mielestä kaverin häät on tärkeämpää kuin oma perhe
Olen itseasiassa nainen ja kyllä laittanut geenini jakoon. Ystävän häät ovat tärkeämmät pitkällä tähtäimellä tilanteessa, jossa sillä perheellä ei ole mitään hemmetin todellista hätää.
Älä viitsi, olet se sama palstauli joka sina tekeytyy naiseksi siinä onnistumatta. Kukaan nainen ei kirjoita kuten edellisissä viesteissäsi teit.
Ajattele mitä haluat. Kaikki naiset eivät synny miesviha automaatiolla, rautakanki hanurissa. Jotkut meistä voivat myös nähdä miehet ihmisinä, olla kyvykkäitä omassa elämässään, osata kommunikoida ja kannattaa ehdottomasti tasa-arvoa miesten ja naisten välillä. Se ei kuitenkaan tarkoita kaikille, että miehet tekevät kuten naiset haluavat. Myös siis siinä lastenhoidossa. Kolme lasta olen kasvattanut olematta hetkeäkään mikään tossukka ja miehen kanssa, joka osaa kantaa vastuuta kokonaisuudesta ihan yhtä lailla kun minäkin.
Jo pelkkä miesvihasta puhuminen paljastaa sinut mieheksi. En minäkään miehiä vihaa, mutta ap:n miehen kaltaiset vastuuttomat vätykset pistävät vihaksi. En usko hetkeäkään, että teillä on kaikki mennyt 100% tasan, vaikka olisitkin nainen kuten väität.
Ai sä meinaat että tästä ketjusta ei paista mitenkään lähtökohtainen ajatus siitä, että mies on itsekäs sika samalla, kun kaikki se mitä ap kertoo miehen tehneen jätetään huomioimatta? Kuten sinäkin, vastuuntunnoton vätys?
Sekä minä, että mieheni olisimme vastaavista lähtökohdista menneet ystävän häihin. Kumpikin meistä kokee osaavansa ja käytännössä osaa hoitaa flunssasta lasta vaikka olisikin puolikuntoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suoraan sanottuna usko, että Ap:n miehestä kasvaa enää vastuunsa tunteva aviomies ja isä. Hänen tekonsa osoittavat, että tosipaikan tullen hänelle tärkeimpiä asioita ovat oma hauskanpito ja se, mitä joku toinen mies (esimies, häitään juhliva kaveri) hänestä ajattelee.
Tämä on niin syvää itsekkyyttä, että siitä olisi pitänyt kasvaa ohi jo alta kouluikäisenä. Mies saattaa näön vuoksi hyvitellä, mutta oikeasti hän ei tule tajuamaan, miten pahasti hän mokasi. Hänen kokemusmaailmaansa ei kerta kaikkiaan mahdu, että hänen pitäisi tehdä epämiellyttäviä asioita kenenkään sellaisen ihmisen hyväksi, jotka eivät ole häneen suorassa auktoriteettiasemassa. Lapsi ja puoliso ovat hänelle itsestäänselvyyksiä.
Kun ero lopulta tulee (joko tämän tai jonkin myöhemmän tempauksen vuoksi), mies jää ihmettelemään, mitä hän muka teki. Oikea kysymys on, mitä kaikkea hän jätti tekemättä. Esimerkiksi huolehtimatta perheestään, kun nämä kaikkein eniten sitä tarvitsivat. Mutta koska hän ei näe, miten hänen oma toimintansa vaikuttaa puolisoon ja lapsiin, ei hän koe voivansa oikeasti vaikuttaa siihen, miten nämä häneen suhtautuvat. Siksi ero tulee tuntumaan hänestä siltä, kuin häneltä olisi vaadittu mahdottomia.
Jotenkin ironista, että mies lähti juhlimaan jonkun toisen avioliiton alkamista ja tuli siinä samalla kylväneeksi oman eronsa siemenet. Mies voi saman tien alkaa suunnitella omia seuraavia häitään. Epäilemättä hän löytää vielä jonkun toisen, jolle miehen itsekkyys tulee yllätyksenä.
Entä jos mies oikeasti haluaa erota? Ei yksinkertaisesti siedä lapsen tasolle vajonnutta vaimoaan, joka ei ole kasvanut aikuiseksi hänkään. Mies käy töissä, maksaa kaikki perheen kulut, siivoaa, tekee ruokaa, hoitaa lasta - eikä mikään riitä. Kyllä tuossa on jo oivaltanut, että ei kannata jatkaa, ei avioliitto saa olla sitä, että elää kuin avovankilassa ja saa poistua vain töihin ja kauppaan.
Oletan, että siellä on eropaperit jo ainakin henkisesti vetämässä. Elarit on muutaman satasen luokkaa ja ainoa tässä kuviossa häviävä on ap, joka menettää miehen maksaman kodin ja miehen maksaman elintason ja joutuu selviämään pelkästään omilla tuloillaan. Eli menemään töihin vauvan ollessa 9 kk ikäinen.
Älä sekaannu aikuisten asioihin, kun et ymmärrä. Vauva on täysimetyksessä, joten äiti saa joko täyttä palkkaa tai melko suurella prosenttiosuudella palkastaan korvausta. Äidin tulot voivat olla jopa isän tuloja suuremmat. Ja missään tapauksessa mies ei elätä perhettään yksin.
Elaritkin tietysti riippuvat tuloista, joten et voi niiden suuruutta tietää.
Vauva on täysimetyksessä eli ikää on mitä tahansa välillä 0 kk - 12 kk. Äitihän itse kirjoitti, että miehen tuloilla eletään ja omistusasuntokin miehellä on, joten jos äidin tulot on miehen tuloja isommat, niin sitä suuremmalla syyllä miehen kannattaa erota. Elareissa kun katsotaan äidinkin tulot ja jos äiti tienaa selkeästi enemmän kuin isä, niin isän ei tarvitse maksaa kuin minimielarit.
Ei yhdenkään ihmisen kannata jäädä tuollaiseen vankilaan. Jos vauvan kanssa haluaa olla, niin lastenvalvojalle ilmoittaa viikko-viikko -vaatimuksen ja asia on sillä selvä. Ap saa sen jälkeen rauhassa sairastaa diagnosoimatonta migreeniään.
Vauvaa ei todellakaan pidetä täysimetyksessä kuin max 6kk, nykyään 4kk taitaa olla suositus. Sitten aloitetaan ruuan harjoittelu. Ja silloin äideillä on vielä palkka/ansiosidonnainen tuki.
Vierailija kirjoitti:
No voi voi. Tommosta se on kun on pieni vauva.
Mutta kun sen miehen pitäisi lakata olemasta pieni vauva viimeistään sen jälkeen kun taloon saapuu oikea vauva.
Ap, kenetkäs sä soitat sit paikalle auttamaan jos eroot ja oot yksi ja sama toistuu?? Joku ulkopiolinen apu sun on jokatapauksessa saatava. Ala nyt jo ettiä lspsenlikkaa. Outoa uusavuttomuutta. Nää asiat pitää olla valmiina, turvaverkot jos tarvetta tulee. Missäs on suku, kaverit, kummit? Ootko sillat polttanu, missä appi ja anoppi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suoraan sanottuna usko, että Ap:n miehestä kasvaa enää vastuunsa tunteva aviomies ja isä. Hänen tekonsa osoittavat, että tosipaikan tullen hänelle tärkeimpiä asioita ovat oma hauskanpito ja se, mitä joku toinen mies (esimies, häitään juhliva kaveri) hänestä ajattelee.
Tämä on niin syvää itsekkyyttä, että siitä olisi pitänyt kasvaa ohi jo alta kouluikäisenä. Mies saattaa näön vuoksi hyvitellä, mutta oikeasti hän ei tule tajuamaan, miten pahasti hän mokasi. Hänen kokemusmaailmaansa ei kerta kaikkiaan mahdu, että hänen pitäisi tehdä epämiellyttäviä asioita kenenkään sellaisen ihmisen hyväksi, jotka eivät ole häneen suorassa auktoriteettiasemassa. Lapsi ja puoliso ovat hänelle itsestäänselvyyksiä.
Kun ero lopulta tulee (joko tämän tai jonkin myöhemmän tempauksen vuoksi), mies jää ihmettelemään, mitä hän muka teki. Oikea kysymys on, mitä kaikkea hän jätti tekemättä. Esimerkiksi huolehtimatta perheestään, kun nämä kaikkein eniten sitä tarvitsivat. Mutta koska hän ei näe, miten hänen oma toimintansa vaikuttaa puolisoon ja lapsiin, ei hän koe voivansa oikeasti vaikuttaa siihen, miten nämä häneen suhtautuvat. Siksi ero tulee tuntumaan hänestä siltä, kuin häneltä olisi vaadittu mahdottomia.
Jotenkin ironista, että mies lähti juhlimaan jonkun toisen avioliiton alkamista ja tuli siinä samalla kylväneeksi oman eronsa siemenet. Mies voi saman tien alkaa suunnitella omia seuraavia häitään. Epäilemättä hän löytää vielä jonkun toisen, jolle miehen itsekkyys tulee yllätyksenä.
Entä jos mies oikeasti haluaa erota? Ei yksinkertaisesti siedä lapsen tasolle vajonnutta vaimoaan, joka ei ole kasvanut aikuiseksi hänkään. Mies käy töissä, maksaa kaikki perheen kulut, siivoaa, tekee ruokaa, hoitaa lasta - eikä mikään riitä. Kyllä tuossa on jo oivaltanut, että ei kannata jatkaa, ei avioliitto saa olla sitä, että elää kuin avovankilassa ja saa poistua vain töihin ja kauppaan.
Oletan, että siellä on eropaperit jo ainakin henkisesti vetämässä. Elarit on muutaman satasen luokkaa ja ainoa tässä kuviossa häviävä on ap, joka menettää miehen maksaman kodin ja miehen maksaman elintason ja joutuu selviämään pelkästään omilla tuloillaan. Eli menemään töihin vauvan ollessa 9 kk ikäinen.
Älä sekaannu aikuisten asioihin, kun et ymmärrä. Vauva on täysimetyksessä, joten äiti saa joko täyttä palkkaa tai melko suurella prosenttiosuudella palkastaan korvausta. Äidin tulot voivat olla jopa isän tuloja suuremmat. Ja missään tapauksessa mies ei elätä perhettään yksin.
Elaritkin tietysti riippuvat tuloista, joten et voi niiden suuruutta tietää.
Elatusapu ei perustu tuloihin suoraan vaan lapsen elatuksen laskennalliseen tarpeeseen, joita vauvalla ei hirveästi ole. Tästä tarpeesta vanhemmat vastaavat elatuskykyjensä mukaisessa suhteessa. Joten kyllä, vaikka ap:lla ei olisi mitään tuloja niin se max 300e/kk siitä, ettei tarvitse elää kuten ap:n mies ap:n ehdoilla jotuisi elämään on pieni hinta. Itse ainakin maksaisin ja lähtisin. Enkä alkaisi aikuisen ihmisen holhoojaksi samalla kuunnellen kitinää ja hysteriaa.
Toivon että lainaamani mies ei koskaan hommaa lapsia. Empatia ja ymmärrys niin surkeita että tuollaisia geenejä ei kannattaisi laittaa jakoon. Ja lapselle karu kohtalo jos isän mielestä kaverin häät on tärkeämpää kuin oma perhe
Olen itseasiassa nainen ja kyllä laittanut geenini jakoon. Ystävän häät ovat tärkeämmät pitkällä tähtäimellä tilanteessa, jossa sillä perheellä ei ole mitään hemmetin todellista hätää.
Älä viitsi, olet se sama palstauli joka sina tekeytyy naiseksi siinä onnistumatta. Kukaan nainen ei kirjoita kuten edellisissä viesteissäsi teit.
Ajattele mitä haluat. Kaikki naiset eivät synny miesviha automaatiolla, rautakanki hanurissa. Jotkut meistä voivat myös nähdä miehet ihmisinä, olla kyvykkäitä omassa elämässään, osata kommunikoida ja kannattaa ehdottomasti tasa-arvoa miesten ja naisten välillä. Se ei kuitenkaan tarkoita kaikille, että miehet tekevät kuten naiset haluavat. Myös siis siinä lastenhoidossa. Kolme lasta olen kasvattanut olematta hetkeäkään mikään tossukka ja miehen kanssa, joka osaa kantaa vastuuta kokonaisuudesta ihan yhtä lailla kun minäkin.
Jo pelkkä miesvihasta puhuminen paljastaa sinut mieheksi. En minäkään miehiä vihaa, mutta ap:n miehen kaltaiset vastuuttomat vätykset pistävät vihaksi. En usko hetkeäkään, että teillä on kaikki mennyt 100% tasan, vaikka olisitkin nainen kuten väität.
Ai sä meinaat että tästä ketjusta ei paista mitenkään lähtökohtainen ajatus siitä, että mies on itsekäs sika samalla, kun kaikki se mitä ap kertoo miehen tehneen jätetään huomioimatta? Kuten sinäkin, vastuuntunnoton vätys?
Sekä minä, että mieheni olisimme vastaavista lähtökohdista menneet ystävän häihin. Kumpikin meistä kokee osaavansa ja käytännössä osaa hoitaa flunssasta lasta vaikka olisikin puolikuntoinen.
Minä en lähtisi jonkun tuttavan häihin kun kuumeinen mies ilman tukiverkkoja hoitaa kuumeista vauvaa. En veisi autoa enkä jättäisi miestä ja vauvaa ilman ruokaa. Ja tosiaan, häät oli tuttavan, ei ystävän, koska hääpari ei ollut aloittajalle tuttu.
Vierailija kirjoitti:
Ap, kenetkäs sä soitat sit paikalle auttamaan jos eroot ja oot yksi ja sama toistuu?? Joku ulkopiolinen apu sun on jokatapauksessa saatava. Ala nyt jo ettiä lspsenlikkaa. Outoa uusavuttomuutta. Nää asiat pitää olla valmiina, turvaverkot jos tarvetta tulee. Missäs on suku, kaverit, kummit? Ootko sillat polttanu, missä appi ja anoppi?
Missä ne sukulaiset ja ystävät nyt kelläkin on. Minä olen miehen työn takia muuttanut useita kertoja. Sukulaiset ja ystävät asuivat lasten syntyessä satojen kilometrien päässä. Pahimmillaan monen tuhannen kilometrin päässä. Eivät kaikki synny ja kuole samassa kotikylässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suoraan sanottuna usko, että Ap:n miehestä kasvaa enää vastuunsa tunteva aviomies ja isä. Hänen tekonsa osoittavat, että tosipaikan tullen hänelle tärkeimpiä asioita ovat oma hauskanpito ja se, mitä joku toinen mies (esimies, häitään juhliva kaveri) hänestä ajattelee.
Tämä on niin syvää itsekkyyttä, että siitä olisi pitänyt kasvaa ohi jo alta kouluikäisenä. Mies saattaa näön vuoksi hyvitellä, mutta oikeasti hän ei tule tajuamaan, miten pahasti hän mokasi. Hänen kokemusmaailmaansa ei kerta kaikkiaan mahdu, että hänen pitäisi tehdä epämiellyttäviä asioita kenenkään sellaisen ihmisen hyväksi, jotka eivät ole häneen suorassa auktoriteettiasemassa. Lapsi ja puoliso ovat hänelle itsestäänselvyyksiä.
Kun ero lopulta tulee (joko tämän tai jonkin myöhemmän tempauksen vuoksi), mies jää ihmettelemään, mitä hän muka teki. Oikea kysymys on, mitä kaikkea hän jätti tekemättä. Esimerkiksi huolehtimatta perheestään, kun nämä kaikkein eniten sitä tarvitsivat. Mutta koska hän ei näe, miten hänen oma toimintansa vaikuttaa puolisoon ja lapsiin, ei hän koe voivansa oikeasti vaikuttaa siihen, miten nämä häneen suhtautuvat. Siksi ero tulee tuntumaan hänestä siltä, kuin häneltä olisi vaadittu mahdottomia.
Jotenkin ironista, että mies lähti juhlimaan jonkun toisen avioliiton alkamista ja tuli siinä samalla kylväneeksi oman eronsa siemenet. Mies voi saman tien alkaa suunnitella omia seuraavia häitään. Epäilemättä hän löytää vielä jonkun toisen, jolle miehen itsekkyys tulee yllätyksenä.
Entä jos mies oikeasti haluaa erota? Ei yksinkertaisesti siedä lapsen tasolle vajonnutta vaimoaan, joka ei ole kasvanut aikuiseksi hänkään. Mies käy töissä, maksaa kaikki perheen kulut, siivoaa, tekee ruokaa, hoitaa lasta - eikä mikään riitä. Kyllä tuossa on jo oivaltanut, että ei kannata jatkaa, ei avioliitto saa olla sitä, että elää kuin avovankilassa ja saa poistua vain töihin ja kauppaan.
Oletan, että siellä on eropaperit jo ainakin henkisesti vetämässä. Elarit on muutaman satasen luokkaa ja ainoa tässä kuviossa häviävä on ap, joka menettää miehen maksaman kodin ja miehen maksaman elintason ja joutuu selviämään pelkästään omilla tuloillaan. Eli menemään töihin vauvan ollessa 9 kk ikäinen.
Älä sekaannu aikuisten asioihin, kun et ymmärrä. Vauva on täysimetyksessä, joten äiti saa joko täyttä palkkaa tai melko suurella prosenttiosuudella palkastaan korvausta. Äidin tulot voivat olla jopa isän tuloja suuremmat. Ja missään tapauksessa mies ei elätä perhettään yksin.
Elaritkin tietysti riippuvat tuloista, joten et voi niiden suuruutta tietää.
Vauva on täysimetyksessä eli ikää on mitä tahansa välillä 0 kk - 12 kk. Äitihän itse kirjoitti, että miehen tuloilla eletään ja omistusasuntokin miehellä on, joten jos äidin tulot on miehen tuloja isommat, niin sitä suuremmalla syyllä miehen kannattaa erota. Elareissa kun katsotaan äidinkin tulot ja jos äiti tienaa selkeästi enemmän kuin isä, niin isän ei tarvitse maksaa kuin minimielarit.
Ei yhdenkään ihmisen kannata jäädä tuollaiseen vankilaan. Jos vauvan kanssa haluaa olla, niin lastenvalvojalle ilmoittaa viikko-viikko -vaatimuksen ja asia on sillä selvä. Ap saa sen jälkeen rauhassa sairastaa diagnosoimatonta migreeniään.
Vauvaa ei todellakaan pidetä täysimetyksessä kuin max 6kk, nykyään 4kk taitaa olla suositus. Sitten aloitetaan ruuan harjoittelu. Ja silloin äideillä on vielä palkka/ansiosidonnainen tuki.
1,5 Vuotta on WHOn ehdoton minimi. Kansainvälinen suositus. Vai onko tissisi tärkeemmät säilyä " käytyämättöminä"??
Mies jätti minut pian vauvan syntymän jälkeen. Nyt erosta jo kolme vuotta aikaa ja lapsi siis kolmivuotias. Alkoi käydä joka toinen viikonloppu isällään kun täytti vuoden. Pari kertaa on isä ilmoittanut että on sairaana ja silloin lapsi ei sinne mene. Kun minä ja/tai lapsi sairastamme pärjäämme kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai miehesi työnantajan olisi maksettava miehesi palkka, miehen hoitaessa lasta, kun lapsenne sairastaa, vaikka sinä olet kotona? Ei se nyt ihan niin mene.
Kyllä se menee, jos myös toinen vanhempi on sairas, eikä pysty lapsesta huolehtimaan niin kuin terveenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suoraan sanottuna usko, että Ap:n miehestä kasvaa enää vastuunsa tunteva aviomies ja isä. Hänen tekonsa osoittavat, että tosipaikan tullen hänelle tärkeimpiä asioita ovat oma hauskanpito ja se, mitä joku toinen mies (esimies, häitään juhliva kaveri) hänestä ajattelee.
Tämä on niin syvää itsekkyyttä, että siitä olisi pitänyt kasvaa ohi jo alta kouluikäisenä. Mies saattaa näön vuoksi hyvitellä, mutta oikeasti hän ei tule tajuamaan, miten pahasti hän mokasi. Hänen kokemusmaailmaansa ei kerta kaikkiaan mahdu, että hänen pitäisi tehdä epämiellyttäviä asioita kenenkään sellaisen ihmisen hyväksi, jotka eivät ole häneen suorassa auktoriteettiasemassa. Lapsi ja puoliso ovat hänelle itsestäänselvyyksiä.
Kun ero lopulta tulee (joko tämän tai jonkin myöhemmän tempauksen vuoksi), mies jää ihmettelemään, mitä hän muka teki. Oikea kysymys on, mitä kaikkea hän jätti tekemättä. Esimerkiksi huolehtimatta perheestään, kun nämä kaikkein eniten sitä tarvitsivat. Mutta koska hän ei näe, miten hänen oma toimintansa vaikuttaa puolisoon ja lapsiin, ei hän koe voivansa oikeasti vaikuttaa siihen, miten nämä häneen suhtautuvat. Siksi ero tulee tuntumaan hänestä siltä, kuin häneltä olisi vaadittu mahdottomia.
Jotenkin ironista, että mies lähti juhlimaan jonkun toisen avioliiton alkamista ja tuli siinä samalla kylväneeksi oman eronsa siemenet. Mies voi saman tien alkaa suunnitella omia seuraavia häitään. Epäilemättä hän löytää vielä jonkun toisen, jolle miehen itsekkyys tulee yllätyksenä.
Entä jos mies oikeasti haluaa erota? Ei yksinkertaisesti siedä lapsen tasolle vajonnutta vaimoaan, joka ei ole kasvanut aikuiseksi hänkään. Mies käy töissä, maksaa kaikki perheen kulut, siivoaa, tekee ruokaa, hoitaa lasta - eikä mikään riitä. Kyllä tuossa on jo oivaltanut, että ei kannata jatkaa, ei avioliitto saa olla sitä, että elää kuin avovankilassa ja saa poistua vain töihin ja kauppaan.
Oletan, että siellä on eropaperit jo ainakin henkisesti vetämässä. Elarit on muutaman satasen luokkaa ja ainoa tässä kuviossa häviävä on ap, joka menettää miehen maksaman kodin ja miehen maksaman elintason ja joutuu selviämään pelkästään omilla tuloillaan. Eli menemään töihin vauvan ollessa 9 kk ikäinen.
Älä sekaannu aikuisten asioihin, kun et ymmärrä. Vauva on täysimetyksessä, joten äiti saa joko täyttä palkkaa tai melko suurella prosenttiosuudella palkastaan korvausta. Äidin tulot voivat olla jopa isän tuloja suuremmat. Ja missään tapauksessa mies ei elätä perhettään yksin.
Elaritkin tietysti riippuvat tuloista, joten et voi niiden suuruutta tietää.
Elatusapu ei perustu tuloihin suoraan vaan lapsen elatuksen laskennalliseen tarpeeseen, joita vauvalla ei hirveästi ole. Tästä tarpeesta vanhemmat vastaavat elatuskykyjensä mukaisessa suhteessa. Joten kyllä, vaikka ap:lla ei olisi mitään tuloja niin se max 300e/kk siitä, ettei tarvitse elää kuten ap:n mies ap:n ehdoilla jotuisi elämään on pieni hinta. Itse ainakin maksaisin ja lähtisin. Enkä alkaisi aikuisen ihmisen holhoojaksi samalla kuunnellen kitinää ja hysteriaa.
Toivon että lainaamani mies ei koskaan hommaa lapsia. Empatia ja ymmärrys niin surkeita että tuollaisia geenejä ei kannattaisi laittaa jakoon. Ja lapselle karu kohtalo jos isän mielestä kaverin häät on tärkeämpää kuin oma perhe
Olen itseasiassa nainen ja kyllä laittanut geenini jakoon. Ystävän häät ovat tärkeämmät pitkällä tähtäimellä tilanteessa, jossa sillä perheellä ei ole mitään hemmetin todellista hätää.
Älä viitsi, olet se sama palstauli joka sina tekeytyy naiseksi siinä onnistumatta. Kukaan nainen ei kirjoita kuten edellisissä viesteissäsi teit.
Ajattele mitä haluat. Kaikki naiset eivät synny miesviha automaatiolla, rautakanki hanurissa. Jotkut meistä voivat myös nähdä miehet ihmisinä, olla kyvykkäitä omassa elämässään, osata kommunikoida ja kannattaa ehdottomasti tasa-arvoa miesten ja naisten välillä. Se ei kuitenkaan tarkoita kaikille, että miehet tekevät kuten naiset haluavat. Myös siis siinä lastenhoidossa. Kolme lasta olen kasvattanut olematta hetkeäkään mikään tossukka ja miehen kanssa, joka osaa kantaa vastuuta kokonaisuudesta ihan yhtä lailla kun minäkin.
Jo pelkkä miesvihasta puhuminen paljastaa sinut mieheksi. En minäkään miehiä vihaa, mutta ap:n miehen kaltaiset vastuuttomat vätykset pistävät vihaksi. En usko hetkeäkään, että teillä on kaikki mennyt 100% tasan, vaikka olisitkin nainen kuten väität.
Ai sä meinaat että tästä ketjusta ei paista mitenkään lähtökohtainen ajatus siitä, että mies on itsekäs sika samalla, kun kaikki se mitä ap kertoo miehen tehneen jätetään huomioimatta? Kuten sinäkin, vastuuntunnoton vätys?
Sekä minä, että mieheni olisimme vastaavista lähtökohdista menneet ystävän häihin. Kumpikin meistä kokee osaavansa ja käytännössä osaa hoitaa flunssasta lasta vaikka olisikin puolikuntoinen.
Minä en lähtisi jonkun tuttavan häihin kun kuumeinen mies ilman tukiverkkoja hoitaa kuumeista vauvaa. En veisi autoa enkä jättäisi miestä ja vauvaa ilman ruokaa. Ja tosiaan, häät oli tuttavan, ei ystävän, koska hääpari ei ollut aloittajalle tuttu.
Ap ei nyt varsinaisesti kirjoitustensa perusteella vaikuta ihmiseltä, kenelle miehelle tärkeät asiat olisivat mitenkään tutustumisen arvoisia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etkö tiedä, kuinka kamalaa flunssa on miehille? :( Niille se on kymminkertasesti pahempi vaiva kuin naisille.
Tai tältä se tuntuu. Muututaan yhtäkkiä takaisin pikkupojaksi, joka tarvitsee "äidin" hoivaa. Jos se onkin se vaimo tai tyttöystävä joka sairastuu, eikö likka kumminkin pärjää kipeänäkin? Niin varmaan miehen oma äiti teki.
Itseasiassa luin vastikään (vanhan jutun), että miesflunssa on tosiaan pahempi (tai ainakin sen kestäminen heikompaa kuin naisilla, vaikka ap:n tapaus migreeneineen kuulostaakin oikeasti paljon pahemmalta kuni mitä mies kärsi) eikä vain hieman halventavasti sanottuna "miesflunssa".
Tutkimusten mukaan miehen immunologiseen puolustuskykyyn flunssaviruksia vastaan vaikuttavat heikentävästi muun muassa hormonit, kuten testosteroni. Newfoundlandin Memorial yliopiston apulaisprofessorin Kyle Suen mukaan flunssassa miehillä on kuin onkin naisia pahempia oireita. (2020, bmj, theguardian)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kenetkäs sä soitat sit paikalle auttamaan jos eroot ja oot yksi ja sama toistuu?? Joku ulkopiolinen apu sun on jokatapauksessa saatava. Ala nyt jo ettiä lspsenlikkaa. Outoa uusavuttomuutta. Nää asiat pitää olla valmiina, turvaverkot jos tarvetta tulee. Missäs on suku, kaverit, kummit? Ootko sillat polttanu, missä appi ja anoppi?
Missä ne sukulaiset ja ystävät nyt kelläkin on. Minä olen miehen työn takia muuttanut useita kertoja. Sukulaiset ja ystävät asuivat lasten syntyessä satojen kilometrien päässä. Pahimmillaan monen tuhannen kilometrin päässä. Eivät kaikki synny ja kuole samassa kotikylässä.
Höpö höpö. En usko hetkeäkään etteikö tosipaikan tullen joku 4 isovanhemmasta ( jos on) tulisi vaikka kaukaakin auttamaan kun pyydetään. Harvalla ei ole ketään, toki niitäkin on.
Ja oisiko aika alkaa tutustua vaikka naapureihin, työkavereihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, kenetkäs sä soitat sit paikalle auttamaan jos eroot ja oot yksi ja sama toistuu?? Joku ulkopiolinen apu sun on jokatapauksessa saatava. Ala nyt jo ettiä lspsenlikkaa. Outoa uusavuttomuutta. Nää asiat pitää olla valmiina, turvaverkot jos tarvetta tulee. Missäs on suku, kaverit, kummit? Ootko sillat polttanu, missä appi ja anoppi?
Ai lakkaako isä olemasta isä ja vastuussa, jos eroavat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis kaupassa käynnistä: Mies kävi siis kaupassa ennen lähtöään, mutta osti siis tyyliin jauhelihaa, kanaa ja vihanneksia joista mun olosi pitänyt pökkyrässä alkaa valmistamaan ateriaa. Mitään "pikaruokaa" eli helppoa syötävää, vaikka smoothieita ja jogurttia, ei tuonut.
ApNo olisit sanonut sille, mitä sen pitää tuoda. Ei kai se ole mikään ajatustenlukija.
Taidat olla jo muidenkin epäilemä trolli, ei kukaan nyt noin nuija ole. Uli uli. Mitäköhän keksit seuraavaksi?Hmm. Jostain syystä ainakin minun kumppani ymmärtää mitä kaupasta pitää tuoda, jos olen sairaana ja hän lähtee muualle. Tietää, että en todellakaan jaksa itse kokata mitään. Joko hän valmistaa ruuan valmiiksi TAI ostaa nopeaa ja helppoa syötävää. En tiedä, mutta ihan itsekin älyän tällaisia asioita, jos toinen on sairaana. Etkö sinä?
Mun mies ei älyä, MUTTA hän osaa kysyä ennen kauppaan lähtöään mitä minä toivoisin hänen sieltä tuovan. Eikä mun tarvitse selittää että Saarioisen se ja Snellmanin tämä. Riittää jos sanon että tuo jotain valmisruokaa, jugurttia, smoothieta. Kyllä se ne sitten osaa ihan itse katsoa, kun ensin on varmistanut että haluanko ruoka-aineita vai jotain valmista.
Älyätkö sinä vai kysytkö sinäkin?
Kyllä mäkin kysyn. Lähinnä sen takia, että haluan että toisella on mahdollisimman hyvä olla, ja voin tuoda juuri sitä mitä hän kaipaa. Meillä yleensä kysytään juuri sen takia, että voitaisiin toteuttaa toisen toiveet mahdollisimman hyvin ja tehdä toisen olo mahdollisimman mukavaksi. Ero on lähinnä se, että mä älyän ihan sanomatta, että kauppahommat pitää hoitaa, ja suunnilleen sen mitä pitää tuoda, kysyn tarkennuksia. Miehelle pitää sanoa että mene kauppaan ja tuo sieltä asiat X, Y ja Z.
Meillä siis sillain perinteinen tilanne, että mun vastuulla on tietää mitä pitää tehdä, mies vain pyydettäessä toteuttaa. Lapsia ei ole, ja mies ei napise, vaan tekee mitä pyydetään, joten tilanne on siedettävä. Lasten kanssa tätä ei jaksaisi.
Miesten itsekkyys on loputonta. En ole koskaan tavannut epäitsekästä miestä.
Sinkkuna parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa, joka ei millään pysty ymmärtämään, miten jotkut kaverin häät on jollekin miehelle niin tärkeät, että niitä odottamalla odottaa puoli vuotta ja hyvillä mielin poistuu sairaana olevan pienen vauvansa luota viikonlopuksi? Ymmärrän, että omat häät voi olla tärkeä asia, mutta että kaverin. Kivahan se toki on, että kaveri pääsee naimisiin ja silleen, mutta ei sen isompi juttu. En vain käsitä.
Samaa ihmettelen. Häät on muutenkin sellainen juhla, jonne mennään yleensä perheen kanssa. Koko ajatus, että aikuinen mies on odottanut kaverinsa häitä jo puoli vuotta, tuntuu ihan koomiselta. Tulee mieleen ketju, jossa aikuinen mies oli odottanut/suunnitellut juhannusta kavereiden kanssa koko vuoden ja lähti juhliin yksin, kun kumppani ei mahtunut mökkiin.
Normaali tunne-elämällä varustettu olisi huolissaan rakkaistaan ja ainakin jollakin tavalla järjestäisi apua kotiin, jos hänen on "pakko" mennä häihin. Voimia ap, hankala tilanne!
ei ole aina. usein lapsia ei ole kutsuttu. silloin olisi ihan järkevää, että vauvan oma vanhempi jää hoitamaan
Vierailija kirjoitti:
Oisit soittanu sosiaalipäivystykseen että kipeä vauva ja sä ette pärjää, ja mies häipynyt ilman lupaa omille menoille, hylännyt teidät. ois ne jonkun lähettäneet. Sitten oisvat puhuttanert miestä.
Joo tää! "Ilman lupaa" ja en pärjää koska "olin nuhakuumeessa ja sain toissapäivänä migreenikohtauksen" ja sanokaa miehelle että on sika ja tulee nyt heti kotiin hoivaamaan mua.
Ihan satavarmasti oltaisiin kriisipäivystyksessä hetken oltu sanattomia.
Vierailija kirjoitti:
Melko tuore isä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tuon töihinmenon paineen, mutta nuo häät mies olisi ihan hyvin voinut jättää väliin huolehtiakseen perheestään.
En edes ymmärrä, miten mies pystyisi mitenkään nauttimaan juhlista tietäessään vaimonsa ja lapsensa olevan samaan aikaan hankalassa tilanteessa. Vai menikö hän juhliin jostakin velvollisuuden tunteesta, muiden takia ja sosiaalisen paineen vuoksi, vaikka olisi mieluummin ollut kotona?
Mies meni sinne todennäköisesti siksi, että vaimo oli rakentanut vahvan vauvavankilan eikä mies enää jaksanut olla siinä. Tämä on kunnolliselle miehelle ainoa asia, jota hän on pitkään toivonut ja vaimo on 6 kk ajan tehnyt kaikkensa, että se ei onnistu, koska silloinhan vaimo joutuu hoitamaan vauvaa. Ap:n kertoman mukaan mies on huolehtinut vauvasta 2/3 ja lapsen äiti vain 1/3, joten ottaahan se naista päähän, kun palvelija onkin omapäinen.
Kun on 6 kk ajan kuunnellut valitusta siitä, että onko sun kaverit meitä tärkeämpiä (eikä mies ole koko aikana saanut tietenkään kavareita edes tavata, ettei vauva sairastu), niin ehkä tämä oli epätoivoisen miehen viimeinen yritys saada itselleen oma elämä. Aika moni tuore aviomies joutuu tekemään vastaavaa, koska ei jaksa vaimon vaatimuksia maksaa kaikki, tehdä kaikki ja kuunnella vielä valitusta siihen päälle.
Olipa satuilua, vielä ihan todennäköisesti näin :D
Sori, kaikkien liitot ei ole tollaset kuin sun. Ja säkin voit erota, ei tollaseen tarvi tyytyä.
Missä lukee, että omistusasunto on miehen? Minusta ap kirjoittaa, että meillä on omistusasunto. Eiköhän ap omista siitä n. puolet. Ap:lla on väliaikaisesti pienemmät tulot, kun on perhevapaalla. Kun menee taas töihin, tilanne voi olla ihan toinen. Itse erosin lasten ollessa pieniä ja ostin exäni ulos meidän asunnostamme, ex-mies oli se, joka muutti kaksioon. Elarit toki maksaa, eli aika tarkkaan puolet lasten laskennallisista kuluista (joissa on myös lasten osuus asumiskulusta mukana). Jos ovat avioliitossa ilman avioehtoa, mies joutuu maksamaan perhevapaista tasinkona korvausta exälleen. Taloudellinen vastuu perhevapaista kun katsotaan olevan yhteinen.
Miksi ap:n pitäisi mennä töihin, kun lapsi on 9kk? Isän vastuu lapsen elatuksesta ei katoa mihinkään, kun erotaan. Isä voi jäädä sitten vuorostaan perhevapaalle, jos äiti päättääkin mennä töihin (kaikki ei tosiaan viihdy kotona pitkään). Ja äitiviikkoina äiti vain vie tällöin päiväkodin sijasta lapsen isälle hoitoon päiväksi.
Lisäksi isä menettää maineensa työpaikalla. Sehän on ihan tutkittu juttu, että perheelliset miehet pärjäävät työelämässä paremmin. Se, että vaimo haluaa erota ja lasta näkee mahd. vain joka toinen viikonloppu, on kolaus miehen maineelle.