Mitä surullisia elämän realiteetteja olet joutunut oppimaan kantapään kautta?
Itse olen oppinut sen miten äärettömän yksin sitä oikeasti on tässä maailmassa.
Ja usein kuulee sanontaa elämän lyhyt, mutta oikeasti se on äärettömän pitkä.
Tuntuu ettei tämä lopu koskaan.
Tuskat kyllä lisääntyy.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
No että yksin sitä on, ja tulee aina jäämään kuitenkin, turha yrittää muuta. Siis minun kohdallani.
Minun myös. Aina yksin, myös parisuhteessa ollessani. Olen yrittänyt opetella nauttimaan asioiden tekemisestä yksin, mutta kyllä sitä usein miettii, kuinka paljon mukavampia erilaiset tapahtumat ja reissut olisi, jos olisi joku jakamassa kokemuksia. Seksistä nyt puhumattakaan.
Ei haihdu tuska milloinkaan. Tuo tuska laulun tämän kirjoittaa. Tuo tuska kiinni saa kenet vaan. Tuo tuska kiinni saa kenet vain haluaa.
Kaiken katoavaisuus. Menee hetki, niin ei ole minun vanhempia, ei minua, ei minun lapsia. Talo, jossa asun on purettu. Koulu, jota kävin on hävinnyt, tilalla jotain muuta. Kauppa, jossa asioin on lopetettu. Työpaikkani on muisto vain. Kansallisvaltiot tulevat ja menevät. Kulttuurit syntyvät, elävät ja katoavat.
Lapsuuteni kivi, jonka päällä kiipeilin, olla möllöttää vain. Jos sitä ei joku korjaa pois, niin se on siinä vieläkin silloin kun kukaan ei enää muista minua, meitä tai Suomea lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on itsekkäitä. Tänään taas näin, kun vaivalloisesti liikkuvalle vanhukselle ei avattu ovea.
Olisit avanut sen oven itse?
Lottovoittomaata ei ollutkaan.
Loiset ja kelmit sentään voittivat.
Elämä on epäreilua ja karmaa ei ole olemassakaan.
Kun elinvoima heikkenee sielu jää vangiksi raunioon.
Vierailija kirjoitti:
Kaiken katoavaisuus. Menee hetki, niin ei ole minun vanhempia, ei minua, ei minun lapsia. Talo, jossa asun on purettu. Koulu, jota kävin on hävinnyt, tilalla jotain muuta. Kauppa, jossa asioin on lopetettu. Työpaikkani on muisto vain. Kansallisvaltiot tulevat ja menevät. Kulttuurit syntyvät, elävät ja katoavat.
Lapsuuteni kivi, jonka päällä kiipeilin, olla möllöttää vain. Jos sitä ei joku korjaa pois, niin se on siinä vieläkin silloin kun kukaan ei enää muista minua, meitä tai Suomea lainkaan.
Tämä oli järkyttävää. Koko ajan kaikki muuttuu, eikä välttämättä parempaa. Johonkin 20 ikävuoteen asti asiat elämässä ja muutenkin maailmassa oli pysyneet suurin piirtein samana, sitten alkoi rysähdellä muutoksia toisensa perään. Ei siinä pysy mukana, kaikki vaan katoaa ympäriltä.
Luulin, että parisuhteessa on kyse rakkaudesta. Mutta kun rakkaus loppuu, on kyse rahasta.
Ymmärsin ulkonäön voiman vasta kun omani alkoi hiipua ja sitä ennen en osannut käyttää sitä hyödykseni.
Elämä on kovin haurasta.
T: Kaksi ystävää haudanneena.
Vierailija kirjoitti:
Kaiken katoavaisuus. Menee hetki, niin ei ole minun vanhempia, ei minua, ei minun lapsia. Talo, jossa asun on purettu. Koulu, jota kävin on hävinnyt, tilalla jotain muuta. Kauppa, jossa asioin on lopetettu. Työpaikkani on muisto vain. Kansallisvaltiot tulevat ja menevät. Kulttuurit syntyvät, elävät ja katoavat.
Lapsuuteni kivi, jonka päällä kiipeilin, olla möllöttää vain. Jos sitä ei joku korjaa pois, niin se on siinä vieläkin silloin kun kukaan ei enää muista minua, meitä tai Suomea lainkaan.
Veit sanat suustani 💖
sen olen oppinut että laitan panostan hyviin ihmissuhteisiin enkä huonoihin. ihmiset valitettavan usein laittavat aikaa ihmissuhteisiin josta ne saa toiselta osapuolelta vain 10% ja itse lataavat sen 90%.. puhun kaverisuhteista painosanalla
Vierailija kirjoitti:
Tyttöikäisenä en ollut kuullutkaan mistään narsismista. Ei mun järkeen mahtunut että älykäs ihminen alkaa käyttäytymään lapsellisesti ja manipuloivasti. Kyllä nuoren mieleni ihanteellisuus ja altruismi romahti kuin korttitalo.
Mikä on tyttöikäinen, 0-7 v, 7-14 v?
Minä kyllä sain seurata lapsesta asti sukuun naidun narskun toilailuja ja kiusantekoja.
Juljus kirjoitti:
Elämä on kovin haurasta.
T: Kaksi ystävää haudanneena.
Näin on. Oletko itse tuossa kuvassa?
Vierailija kirjoitti:
Olen oppinut kantapään kautta sen, että ihmiset ovat todellsuudessa ihania, sydämmellisiä, naapuriaan rakastavia olioita, jotka eivät toivo kenellekään ihmiselle mitään kuin ikuista hyvänolontunnetta.
ironiaa?
Että ns. marssijärjestys ei ole aina reilu. Nuoria ja lapsia kuolee..... ja jotkut ikäihmiset ovat haudanneet lapsiaan, lapsenlapsiaan ja puolisoitaan... eivätkä itse pääse täältä vaikka odottavat. Surua surun päälle. 😢
Vierailija kirjoitti:
Luulin, että parisuhteessa on kyse rakkaudesta. Mutta kun rakkaus loppuu, on kyse rahasta.
Ymmärsin ulkonäön voiman vasta kun omani alkoi hiipua ja sitä ennen en osannut käyttää sitä hyödykseni.
Eikö näissä yleensä aluksi ole kyse ulkonäöstä / yksin jäämisen pelosta / pænetuksesta.
Sen jälkeen raha / statussymboli / yksin jäämisen pelko 2.0
Olen oppinut kantapään kautta sen, että ihmiset ovat todellsuudessa ihania, sydämmellisiä, naapuriaan rakastavia olioita, jotka eivät toivo kenellekään ihmiselle mitään kuin ikuista hyvänolontunnetta.