Kaveri varaa minulle ajan kalenteristaan niinkuin jollekin asiakkaalle

Entä sitten, meillä on ihmisiä, joilla on myös vapaa-ajan projekteja, kuten vaikkapa oma sivutoiminen yritys, josta halutaan kehittää pääelinkoino itselle. Silloin asiat sovitaan kalenterin kanssa.

Varaisivatpa edes sen ajan kalenteristaan. Meillä on viiden kaveruksen porukka, joiden kesken yritetään tavata säännöllisesti. Sovimme aina seuraavat tapaamiset hyvissä ajoin, koska kaikilla on niin paljon menoa.

Sitten sovittu päivä koittaa, ja peruutuksia alkaa sadella:

"Sovinkin tähän jotakin muuta päälle."

"Lähdin mökille."

"Tori-ostaja tulee hakemaan meiltä tavaraa."

"En jaksakaan tulla, väsyttää liikaa."

Kaipa olen itse jotenkin konservatiivi, mutta minun mielestäni jo sovitun tapaamisen päälle ei sovita muuta ilman, että kysytään muilta ensin. Hätätilanteet, sairastumiset ja muut on asia erikseen.

Näen sieluni silmin, kun hän varaa audienssin sinulle puhelimeltaan. :D

Vierailija kirjoitti:

Tunnustan että itsekin syyllistyn tähän. Ei tarvitse olla hämillään tai ottaa sitä henkilökohtaisena loukkauksena, ap. Meistä jotkut vaan on oikeesti kiireisiä ja aikatauluttaminen parantaa elämänhallintaa.

Vanhemmillani on ollut 1990-luvulta alkaen kalenteri, johon merkitsivät milloin mennään vierailuille ja milloin meille tulee ystäviä tai sukulaisia käymään. Tietysti joka vuosi uusi kalenteri ja uudet vierailuajat.

En jaksa olla tällaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Usein myös peruvat sen 2kk sitten tehdyn varauksen tuntia kahta ennen.

Vierailija kirjoitti:

Varaisivatpa edes sen ajan kalenteristaan. Meillä on viiden kaveruksen porukka, joiden kesken yritetään tavata säännöllisesti. Sovimme aina seuraavat tapaamiset hyvissä ajoin, koska kaikilla on niin paljon menoa.

Sitten sovittu päivä koittaa, ja peruutuksia alkaa sadella:

"Sovinkin tähän jotakin muuta päälle."

"Lähdin mökille."

"Tori-ostaja tulee hakemaan meiltä tavaraa."

"En jaksakaan tulla, väsyttää liikaa."

Kaipa olen itse jotenkin konservatiivi, mutta minun mielestäni jo sovitun tapaamisen päälle ei sovita muuta ilman, että kysytään muilta ensin. Hätätilanteet, sairastumiset ja muut on asia erikseen.

Ennen järjestin tällaisia tapaamisia, mutta peruutusten tai sitten kauhean kiireen (eli tapaamiset jäi puolitiehen) vuoksi lopetin. Nyt kaverit valittavat kun ei koskaan nähdä, pitäisi nähdä jne. mutta kukaan ei ole valmis tekemään mitään. Onneksi toisen kaveriporukan kanssa pidetään kiinni siitä mitä sovitaan.

Rasittavaa elämää tällainen. Mistä sitä tietää onko enää edes mitään juteltavaa kuukausien päästä.

Ap, pitäiskö sinunkin hankkia elämä?

Kaverisi on varmaan ihana petikaveri.

Annas kun katson, seksiä voitaisiin harrastaa ensi kuun 18. pvä klo 20 - 20:05. Kai viisi minuuttia riittää sinulle?

Mulla on muutama tällainen ystävä. Yksi asuu ulkomailla ja ilmoittaa yleensä pari tuntia aiemmin, että nyt hän voisi tavata minut jollain juna-asemalla, lentokentällä tai jonkun muun matkustusalueen risteyskohdassa- Herää kysymys, miksi yleensä haluaa nähdä minut kun aikaa on noin puoli tuntia ja jos minulle ei sovi hänen esittämä aikansa, niin sitten emme näe. Toisen elämä on niin täynnä tapahtumia, että laittaa kaiken kalenteriin. Nyt hän on tavannut samanhenkisen miehen. On vähän hengästyttävää katsella Insta- postauksia, kun tämä pariskunta on jo tyyliin viikonloppuisin kuudelta aamulla lenkillä, kahdeksalta on käyty jo koiraa ulkoiluttamassa, aamupalalla ja ollaan matkalla jonnekin. Tässä välissä on tietty ehditty postaamaan jo Instaankin, faceen ja twitteriin, että mitä sinä päivänä on kalenterissa. Illalla tulee sitten päivitys koko päivän tapahtumista, pusu- ja halikuvia ja 15 valokuvaa päivän tapahtumista. Olen pikkuhiljaa hivuttautunut pois tuosta seurasta....

Olen lukenut tätä ketjua ja jotain en nyt vaan ymmärrä. Miksi ei saisi katsoa kalenteriaan? Pitäisikö olla niin hyvä muisti, että muistaa kaikki pakolliset menot, kun kalenterin katsominen on niin loukkaavaa? Työvuorot pitäisi muistaa useita viikkoja etukäteen? Muut sovitut ajat? Tunnen ihmisiä, jotka ihan ilman kalenteria vaan sopivat tapaamisen ja sovittuna päivänä ei näy, ei kuulu, kun oli muuta. Kun nokka näytti muuhun suuntaan! 

Elämäni on oma yrityksen takia erittäin aikataulutettua, teen pitkää päivää, eli paljon töitä. Nyt kun lapset ovat aikuisia, ja olen eronnut, niin en jaksa aikatauluttaa vapaa-aikaani. Koska se on usein kavereiden näkemisen edellytys, niin ei niitä tule nähtyä sitten paljoakaan. Koira on siitä hyvä, että se kanssa on helppo sopia aikatauluista. Teen paljon töitä kotona, joten olen kyllä koiran kanssa hyvin paljon, ennen kun joku ehtii arvostelemaan. Itse olen tyytyväinen näin.

Ihmettelen näitä, jotka suuttuu kun kaveri ei vastaa puhelimeen. Miksette laita WA-ääniviestiä (jos on pakko kälättää), jonka vastaanottaja voi sitten kuunnella silloin kun itselle sopii. Jotenkin itsekästä tuollainen "silloin pitää vastata soittoon kun mulle sopii!" Mä en ainakaan edes tykkää puhua puhelimessa ja usein ei vaan pysty vastata, koska työt/lapset/kotityöt/harrastukset jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei kalenteriaikatauluttajat!

Ihan vaa kaverin puolesta kyselen, että onko nää palstakirjoittelutkin aikataulutettu sinne kalenteriin eikä ystäviä tai kavereita voi sen vuoksi nähdä?

On. Ne on sarakkeessa oma aika. 

Voi ei. Onpa surullista, että palstakommentoinnit ajaa ystävyyssuhteiden edelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä varaan kalenterista aikaa jopa mun omalle aikuiselle lapselleni ja lapsenlapsilleni. Vuorotyö, ja usein tarjotaan lisävuoroja, niin pakko tehdä näin.

Ap:n mielestä vuorotyö on vain huono tekosyy! Lapset, lapsenlapset, puoliso, vanhemmat ja lemmikki ovat myös typeriä tekosyitä.

Ei sanonut niin.

Ai niin, se äänensävy. Senhän pitää olla sellainen, että ap ei tunne itseään asiakkaaksi.

Haluat itse että ystäväsi puhuvat sulle etäisen asiallisesti ja buukkaavat viistoista minuuttia tapaamista ensi vuoden tammikuulle?

Ehkä toisten ajankäyttöä arvostelevat jankuttajat ovat ihan itse syynä siihen, ettei kukaan halua varata heille enempää aikaa kuin varttitunnin kolmen kuukauden päähän (ja samalla toivovat, että mäkättäjä unohtaa koko asian). Kumma kun niille positiivisille ihmisille tuntuu löytyvän helpommin aikaa... 

Vierailija kirjoitti:

Varaisivatpa edes sen ajan kalenteristaan. Meillä on viiden kaveruksen porukka, joiden kesken yritetään tavata säännöllisesti. Sovimme aina seuraavat tapaamiset hyvissä ajoin, koska kaikilla on niin paljon menoa.

Sitten sovittu päivä koittaa, ja peruutuksia alkaa sadella:

"Sovinkin tähän jotakin muuta päälle."

"Lähdin mökille."

"Tori-ostaja tulee hakemaan meiltä tavaraa."

"En jaksakaan tulla, väsyttää liikaa."

Kaipa olen itse jotenkin konservatiivi, mutta minun mielestäni jo sovitun tapaamisen päälle ei sovita muuta ilman, että kysytään muilta ensin. Hätätilanteet, sairastumiset ja muut on asia erikseen.

Tämä. Sovittu tapaaminen pidetään, eikä peruta sitä viime tingassa sen takia, että tuli just nyt mieleen jotain kivempaa tekemistä. Hirveän epäkohteliasta! Eipä sitten tarvitse ihmetellä, että toiset eivät enää halua sopia yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osuvasti kirjoitettu tuo aloittajan kommentti, että kaveri on kuin joku kampaaja, joka ehdottaa aikaa. Itsekin koen kyllä hyvin hankalana, että miten vaikeaa joidenkin kanssa on sopia tapaamista. Mulla on perhe, työ ja kotityöt, mutta kyllä mä silti useimmiten pystyn sopimaan vaikka samalle päivälle jonkun matalan kynnyksen tapaamisen esim. yhteisen lenkin. Silloin, kun lapset oli pienempiä, niin asia oli tietysti eri, mutta en mä nyt silloinkaan kalenterin kanssa joutunut parin viikon päähän sopimaan. Musta on vaan jotenkin sääli, miten kiireiseksi ihmiset aika pitkälti itse oman elämänsä aikatauluttaa. Koska loppupeleissä se kiire on tosiaan melko pitkälti ihan itsestä ja omista valinnoista kiinni, vaikka tämä onkin epäsuosittu mielipide. 

Aika paljon vaikuttaa myös yksilön temperamentti ja kuinka introvertti on. Itse olen aika hitaastilämpiävä ja introvertti, ja tämä näkyy esimerkiksi siinä, etten kauhean helpolla lähde spontaanisti pienellä varoitusajalla tekemään juttuja. Siis vaikkei mulla olisi tiedossa menoja, jos joku laittaa viestiä lähdetkö tänään kahville tai lenkille, en välttämättä lähde, koska en ole orientoitunut sellaiseen toimintaan, vaan saatan tarvita aikaa vain ladatakseni akkuja työ- tai koulupäivän jälkeen, ehkä olen ajatellut käydä yksin metsäkävelyllä tai valokuvaamassa tai mitä ikinä - en kuitenkaan välttämättä ole millään tapaa varsinaisesti kiireinen.

Toisaalta jos on hyvä ja virkeä fiilis, saatan hyvin lähteäkin. Tähän vaikuttaa vähän myös kuka kysyy, mitä läheisempi ihminen, sen vähemmän se vie energiaa. Tykkään kyllä kaikista kavereistani, mutta kyllä mulla menee enemmän sosiaalista energiaa etäisempien kavereiden tapaamiseen kuin ystävän, jonka olen tuntenut koko elämäni. Tämä voi tietty olla vaikea ymmärtää, jos itse on kovin ekstrovertti. En kyllä itse joudu silti sopimaan tapaamisia minnekään parin viikon päähän, niin kiireistä mun tuttavapiirissä ei yleensä ole, vaan ihan päivän tai parinkin varoitusaika voi olla ihan riittävä, joskus toki pitää se tapaaminen sopia pidemmänkin ajan päähän.

Nämä akkujaan lataavat tyypit ovat kyllä jännä ilmiö. Aina lataamassa niitä akkujaan.

Kävelylenkki? Ei, minun tarvitsee ladata akkuja.

Mennään valokuvaamaan yhdessä? Ei käy, kun pitää ladata akkuja.

Minusta teidän akkujen lataajien pitäisi ehkä olla kokonaan ilman kavereita. Kaikki kun tietävät kuinka tylsää se on seistä ladattava puhelimenkin vieressä. Älkää asettaako muita ihmisiä tilanteeeen, jossa he kuvittelevat, että olette joskus täyteen ladattuja ja kykenette vähän vaativampiin toimintoihin.

Vaikutat niin aggressiiviselta ihmiseltä, että ei ihme jos sun kavereista moni sanoo mieluummin lataavansa akkujaan kuin viettää aikaa kanssasi. En oikeasti ymmärrä miten tuollaisestakin voi pahastua. Ihmiset on erilaisia, eikä ainakaan mun ystävistä kenellekään ole koskaan ollut mikään ongelma, jos ei jaksa lähteä puolen tunnin varoitusajalla kahville, oli syy mikä hyvänsä.

Kuten sanoin tuossa kommentissa, tapaan mielelläni ystäviäni vaikka päivän tai parin varoitusajalla, joka on mielestäni ihan kohtuullinen aika. En ymmärrä, miksi pitäisi hyppiä spontaanisti toisen pillin mukaan vain, koska joku sattuu ehdottamaan tapaamista samana päivänä. Jokainen saa päättää miten aikaansa käyttää eikä kenelläkään ole moiseen mitään velvoitetta. Et selvästi ole itse introvertti, jos et ymmärrä, että lenkki yksin on ihan eri asia kuin mennä lenkille kaverin kanssa. Haluan tavata ystäviäni niin, että molemmat nautimme siitä, joten jos haluan mieluummin rauhoittua työpäivän jälkeen yksin luonnossa, niin ei siinä pitäisi olla mitään pahaa. Eikä toki oikeassa elämässä olekaan, ystäviä kun ehtii tavata kyllä ihan riittämiin siitä huolimatta, että ottaa myös itselleen aikaa. Minusta on myös mukavampaa niille ystäville sanoa rehellisesti, että tänään en jaksa, kuin alkaa vedota johonkin olemattomiin kiireisiin. Samalla on helppo ehdottaa, sopisiko tapaaminen paremmalla ajalla toisena ajankohtana.

Voi olla, että olen agressiivinen ihminen ja se saattaa olla sinusta samalla tavalla huvittava kuin minusta sinä ja sinunkaltaiset akkujen lataajat. Minä osaan olla sekä intro, että ekstrovertti. En jostain syystä vaan tarvitse aina ladata niitä akkuja kun ystävä soittaa ja pyytää tavata.

Minulle ei myöskään aina ole tärkeää se, että nautinto minä tapaamisista. Joskus minulle on tärkeintä, että ystäväni nauttii ja saa iloa, onnea ja hyötyä siitä mitä seurani tuo, eikä se nyt ole maailman tärkeintä vaikken minä nyt aina olekaan niin täydellisessä olotilassa. Jos ystävälläni on tarve puhua jollekin tai siis minulle, minä kyllä kykenen pääsemään asian yli, etten ole kaikkein parhaimmillani ja kykenemään nauttimaan maksimitasolla yhteisestä ajasta.

Rauhoitu, juuri sinä itse, juuri niinkuin, sinä haluat.

Minulle ei enää sanota, että ladataan akkuja. Olen poistanut kaikki akkujen lataajat jo ajat sitten elämästäni. Ladatkoon he yksin akkujaan, niin paljon kuin tarvis on. Minulla ei ole aikaa eikä haluja odotella akkujen lataajia.

Tarkennan vielä, etten ole millään tavoin pahastunut asiasta. You do you. Minä teen omat ratkaisut ja ilmaisen vaan mielipiteen asiasta, tästä minusta aika jännästä akkuilmiöstä.

Akkujen lataamisessa on kyse myös terveydestä huolehtimisesta ja kuulostaa siltä ettet välitä ystäviesi terveydestä. Itse olen melko introvertti (silti minulla on paljon kavereita, joita myös tapaan). Minulla oli fyysinen sairaus, joka vaikutti toimintakykyyni ja jaksamiseeni. Tästä syystä pomolta tuli jatkuvasti paskaa palautetta, vaikken koskaan ollut pois töistä ja hommani hoidin aina moitteetta, minua oli vain kiva haukkua kun minusta näki että olo oli huono. En enää pystynyt nukkumaan. Samaan aikaan kaverit vaativat tapaamisia kuka minnekin. Tapaamisten tarkoitus oli päästä purkamaan minulle murheensa, mutta minun murheitani ei käsitelty koskaan. Näistä syistä henkinen paine oli valtava eikä akkujen lataamiseen ollut koskaan tilaisuutta. Koin että minun velvollisuuteni ja olemassaoloni tarkoitus oli olla vain jonkinlaisena hyödykkeenä muille. Niinpä sairastuin vakavaan uupumukseen. Lopulta pääsin leikkaukseen, jolla tuo fyysinen sairaus saatiin parannettua. Sen ansiosta pääsin pikkuhiljaa eroon myös uupumuksesta ja pomokin lopetti haukkumisen. Sen opin, että jatkossa todellakin kalenteroin kaikki tapaamiset enkä enää laita muita ihmisiä oman terveyteni edelle. Jätin pois sellaiset "ystävät" jotka eivät minun terveydestäni välittäneet pätkääkään eivätkä ikinä tarjonneet apua. 

Että ei asiat aina ole niin mustavalkoisia eikä kalenteroijat sitä piruuttaan tee eikä todellakaan halua mitenkään hankaloittaa muiden elämää. Sen ymmärrän kyllä ettei jotain yksittäistä ihmistä kukaan jaksa ikuisesti odotella jos tapaaminen ei koskaan sovi. Mutta näiltä akkujen lataajiltakin voisi joskus vaikka kysyä onko kaikki hyvin tai voisiko sitä latautumista vaikka jotenkin auttaa. :) 

Vierailija kirjoitti:

Jäärä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiireisillä ihmisillä pakko varata aika kalenterista tai muuten ei koskaan ehdi nähdä ystäviä.

Kenellä oikeasti niin kiire vapaa-ajalla? Aamutoimet, töihin, kotiin, vapaa-aika alkaa ennen ajoissa nukkumaan menoa. Se aika täyttyy vapaaehtoisista menoista. Puhumattakaan viikonlopuista. Täydet kalenterit ovat vain muoti-ilmiö ja yritys kuulua johonkin sosiaaliseen ryhmään ilman sen kummempaa tarkoitusta eli jonninjoutavaa. Kiure on oikeasti onnettomuutta paettaessa tai synnytykseen mentäessä. Tekokiure on itseaiheutettua, tarpeetonta oman "tärkeyden" korostamista ystävien tapaamisen kustannuksella.

No ehkä ne vapaaehtoiset menot ovat sellaisia mistä se kyseinen henkilö kuitenkin nauttii tai kokee muuten tärkeäksi? Ei minun ole pakko käydä ratsastamassa joka viikko, mutta haluan käydä. Eikä mun ole pakko käydä espanjan tunneillakaan, mutta käyn, koska haluan oppia espanjaa.

No tämäpä justiinsa. Minäkin opiskelen kieliä ja esim. matkustelen paljon ja käyn monissa tapahtumissa koska haluan, saan niistä iloa ja nautintoa ja voimia arkeeni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moi! Olis kiva nähdä.

Kyllä se minua hämmensi ja jotenkin loukkasi, kun kalenterin kanssa varattiin aikaa kävelylle.

Koin itseni jonkun suoritukseksi.

Tajusin, että hän vaan organisoi.

Itse en halua sellaista järjestettyä elämää. En vaan jaksa. Tykkään spontaanista.

Työpäivät on jo itsessään yhtä lukujärjestyksessä pysymistä.

Spontaaniuden odottaminen toiselta tarkoittaa, että odottaa hänen priorisoivan sinut työn, puolison, harrastusten, lasten edelle. Eräänlaista mustasukkaisuutta, eikä mielestäni kovin tervettä.

Joskus spontaani tapaaminen voi toki onnistua, jos esimerkiksi puhelun aikana käy ilmi, että kummallakin on vapaata ja että kahvi/pizza/shoppailu kiinnostaa.

Itse en jätä tärkeitä ihmissuhteita pelkästään tällaisen varaan. Jos minulta kysyy, satunko olemaan vapaa ja keskustassa, niin useimmiten en ole. Olen kumppanin kanssa tai töissä.

Spontaani on itsekäs eikä ajattele muita

mites sitä nyt muuten voi tavat kun sopimalla ajan vai haluatko rampata ovelleen kokeilemassa josko olisi kotona? hän on ilmeisein kiireinen joten ota tuo positiivisesti, että hän kaiken kiireen keskellä varaa aikaa juuri sinun kanssasi