Lue keskustelun säännöt.
Kaveri varaa minulle ajan kalenteristaan niinkuin jollekin asiakkaalle
Kahvittelu tai muu tapaaminen saattaa mennä kahden viikonkin päähän kun kaverini selaa kalenteriaan. "sopisko 13päivä siinä kello 17 aikaan?"
Oon vähän hämillään mistä on kyse. Ei voida koskaan nähdä spontaanisti vaan kaikki näkemiset pitää järjestellä ja aikatauluttaa.
Kommentit (861)
Sehän on kiva, että varaa kaverille aikaa, eikö niin kuulu tehdäkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko pitkää ketjua, mutta tuosta aloituksen kommentista muistui mieleen, kun nuorina miehen kanssa ehdotettiin samoissa piireissä pyörivälle tuttavapariskunnalle, että voitaisiin joku ilta tulla heillä käymään. No, nämä rupesivat selaamaan kalenteriaan ja 2 kk kuluttua olisikin löytynyt sopiva aika. Se vierailu jäi sitten kyllä toteutumatta...
Oliko teidän kalenterit sitten vielä pidemmälle täynnä kun heidän?
Meidän elämässämme ei menty kalenterin mukaan ollenkaan. Olisi sopinut vaikka viikon tai parin päästä, mutta ei sitten lähdetty heidän ainoaa vapaa-iltaansa kahden kuukauden kuluttua ottamaan.
Sebbo kirjoitti:
Olin treffeillä neidin kanssa, oltiin tunnettu yhteisten kavereiden kautta jo pidempään, oli hauskaa. Rupateltiin luonani pitkälle yöhön. Lopun koettaessa sanoin että oli tosi hauskaa ja olis kiva ottaa uudestaan. Viehättävä daami otti pokkana kalenterin esiin, viikon päästä torstaina käy hyvin, hymyssä suin. Kiva, minäkin hymyillen, tyrmistyneisyyteni peitellen, kerran viikkoon?, jätin sanomatta.
Tinderistä löytyi seuraa viikonlopulle, istuttiin baarissa puolityhjään pöytään ja... tän edellisen deitin paras ystävä ja muita yhteisiä tuttujahan siinä istui. Salatut elämät 4 real.
Miten edellisen deitin paras ystävä liittyy tähän juttuun? Ethän sä sen kanssa ollut deiteillä aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiireisillä ihmisillä pakko varata aika kalenterista tai muuten ei koskaan ehdi nähdä ystäviä.
Kenellä oikeasti niin kiire vapaa-ajalla? Aamutoimet, töihin, kotiin, vapaa-aika alkaa ennen ajoissa nukkumaan menoa. Se aika täyttyy vapaaehtoisista menoista. Puhumattakaan viikonlopuista. Täydet kalenterit ovat vain muoti-ilmiö ja yritys kuulua johonkin sosiaaliseen ryhmään ilman sen kummempaa tarkoitusta eli jonninjoutavaa. Kiure on oikeasti onnettomuutta paettaessa tai synnytykseen mentäessä. Tekokiure on itseaiheutettua, tarpeetonta oman "tärkeyden" korostamista ystävien tapaamisen kustannuksella.
On lasten lääkärit, harrastuksiin viennit, koulun tapaamiset ym. Mitä useampi lapsi sitä enemmän viemistä ja asioiden hoitoa. Siihen päälle joka ikinen päivä lapsiperheessä tapahtuvat pyykinpesut, vaatehuollot, ruokailut, ym. Ym.
Kuinka usein teillä on lääkäri tai koulun tapaaminen? Meillä koululla käydään tyyliin kerran vuoteen oppimiskeskustelussa, nekin usein etänä, ja ei tietenkään iltaisin, koska opettajien työaika. Vaatehuoltoonkaan ei mene paljoa aikaa: pari minuuttia kun pyykit menee koneeseen ja viitisen minuuttia, kun ripustaa puhtaat. Joo, on paljon kaikkea sälää ja kotitöitä, mutta yleensä se on kyllä omasta priorisoinnista ja puolison kanssa sopimisesta kiinni, ehtiikö kaverin kanssa kahvitella. (Yksinhuoltajalla toki hankalaa, kun ei ole toista aikuista taloudessa.)
No kerran vuodessa mulla on lääkärin yleistarkastus, kerran vuodessa silmälääkäri ja kahdesti vuodessa käyn putsauttamassa hampaat hammaslääkärillä, joskus hampaidenvalkaisu. Kahden viikon välein terapia-aika. Lisäksi on pari sairautta joiden takia joudun käymään silloin tällöin erikoislääkärillä. Tuohon lisäksi kolmen lapsen lääkäriajat ja kahden koiran ja kahden kissan eläinlääkäriajat. Lapsien kanssa sitten koulutapaamiset ja heidän harrastukset (ja omat) päälle ja myös järjestetään kivaa tekemistä yhdessä lasten kanssa. Tuon lisäksi meillä on vielä usein kissoja/kissanpentuja sijaishoidossa ja pentujen kanssa täytyy olla tarkkana että ruokinta hoituu säännöllisin väliajoin.
😂 Nyt oli niin raskasta luettavaa, että itse en edes soittaisi sinulle varatakseni aikaa.
Normaali elämä on sinulle liian raskasta?
Onko lääkärikäynnit vähintään kahden viikon välein normaalia elämää?
Vierailija kirjoitti:
Sebbo kirjoitti:
Olin treffeillä neidin kanssa, oltiin tunnettu yhteisten kavereiden kautta jo pidempään, oli hauskaa. Rupateltiin luonani pitkälle yöhön. Lopun koettaessa sanoin että oli tosi hauskaa ja olis kiva ottaa uudestaan. Viehättävä daami otti pokkana kalenterin esiin, viikon päästä torstaina käy hyvin, hymyssä suin. Kiva, minäkin hymyillen, tyrmistyneisyyteni peitellen, kerran viikkoon?, jätin sanomatta.
Tinderistä löytyi seuraa viikonlopulle, istuttiin baarissa puolityhjään pöytään ja... tän edellisen deitin paras ystävä ja muita yhteisiä tuttujahan siinä istui. Salatut elämät 4 real.
Miten edellisen deitin paras ystävä liittyy tähän juttuun? Ethän sä sen kanssa ollut deiteillä aiemmin.
No toisin kuin me miehet, naiset puhuvat keskenään. Just tuollaisista asioista. Erityisesti tuollaisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normi-Ali kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiireisillä ihmisillä pakko varata aika kalenterista tai muuten ei koskaan ehdi nähdä ystäviä.
Kenellä oikeasti niin kiire vapaa-ajalla? Aamutoimet, töihin, kotiin, vapaa-aika alkaa ennen ajoissa nukkumaan menoa. Se aika täyttyy vapaaehtoisista menoista. Puhumattakaan viikonlopuista. Täydet kalenterit ovat vain muoti-ilmiö ja yritys kuulua johonkin sosiaaliseen ryhmään ilman sen kummempaa tarkoitusta eli jonninjoutavaa. Kiure on oikeasti onnettomuutta paettaessa tai synnytykseen mentäessä. Tekokiure on itseaiheutettua, tarpeetonta oman "tärkeyden" korostamista ystävien tapaamisen kustannuksella.
On lasten lääkärit, harrastuksiin viennit, koulun tapaamiset ym. Mitä useampi lapsi sitä enemmän viemistä ja asioiden hoitoa. Siihen päälle joka ikinen päivä lapsiperheessä tapahtuvat pyykinpesut, vaatehuollot, ruokailut, ym. Ym.
Kuinka usein teillä on lääkäri tai koulun tapaaminen? Meillä koululla käydään tyyliin kerran vuoteen oppimiskeskustelussa, nekin usein etänä, ja ei tietenkään iltaisin, koska opettajien työaika. Vaatehuoltoonkaan ei mene paljoa aikaa: pari minuuttia kun pyykit menee koneeseen ja viitisen minuuttia, kun ripustaa puhtaat. Joo, on paljon kaikkea sälää ja kotitöitä, mutta yleensä se on kyllä omasta priorisoinnista ja puolison kanssa sopimisesta kiinni, ehtiikö kaverin kanssa kahvitella. (Yksinhuoltajalla toki hankalaa, kun ei ole toista aikuista taloudessa.)
No kerran vuodessa mulla on lääkärin yleistarkastus, kerran vuodessa silmälääkäri ja kahdesti vuodessa käyn putsauttamassa hampaat hammaslääkärillä, joskus hampaidenvalkaisu. Kahden viikon välein terapia-aika. Lisäksi on pari sairautta joiden takia joudun käymään silloin tällöin erikoislääkärillä. Tuohon lisäksi kolmen lapsen lääkäriajat ja kahden koiran ja kahden kissan eläinlääkäriajat. Lapsien kanssa sitten koulutapaamiset ja heidän harrastukset (ja omat) päälle ja myös järjestetään kivaa tekemistä yhdessä lasten kanssa. Tuon lisäksi meillä on vielä usein kissoja/kissanpentuja sijaishoidossa ja pentujen kanssa täytyy olla tarkkana että ruokinta hoituu säännöllisin väliajoin.
😂 Nyt oli niin raskasta luettavaa, että itse en edes soittaisi sinulle varatakseni aikaa.
Normaali elämä on sinulle liian raskasta?
Onko lääkärikäynnit vähintään kahden viikon välein normaalia elämää?
Mulla on fysioterapia parin viikon välein, en ole pitänyt tuota mitenkään erikoisena itse, mutta kaippa se sitten on...
Sama kuin äsken kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sebbo kirjoitti:
Olin treffeillä neidin kanssa, oltiin tunnettu yhteisten kavereiden kautta jo pidempään, oli hauskaa. Rupateltiin luonani pitkälle yöhön. Lopun koettaessa sanoin että oli tosi hauskaa ja olis kiva ottaa uudestaan. Viehättävä daami otti pokkana kalenterin esiin, viikon päästä torstaina käy hyvin, hymyssä suin. Kiva, minäkin hymyillen, tyrmistyneisyyteni peitellen, kerran viikkoon?, jätin sanomatta.
Tinderistä löytyi seuraa viikonlopulle, istuttiin baarissa puolityhjään pöytään ja... tän edellisen deitin paras ystävä ja muita yhteisiä tuttujahan siinä istui. Salatut elämät 4 real.
Miten edellisen deitin paras ystävä liittyy tähän juttuun? Ethän sä sen kanssa ollut deiteillä aiemmin.
No toisin kuin me miehet, naiset puhuvat keskenään. Just tuollaisista asioista. Erityisesti tuollaisista.
Mä olen eri, mutta en kyllä vieläkään pysy kärryllä tässä tarinassa. Siis sä menit treffeille jonkun toisen kanssa, mutta kuitenkin vielä aiot tavata neidin numero ykkösen ja nyt ajattelet että hänen kaverinsa kertoo neiti ykköselle, että näki sut neiti kakkosen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkinä ote mun kalenterista tällä viikolla
Ma
töitä 9-17
töiden jälkeen kotosalla, siivoan, sulatan jääkaapin. Boilerin korjaajan pitäisi tulla kohta.
Ti
töitä 9-17
töiden jälkeen kipaisen suutarin luona ja pari tuntia ranskan kurssilla.
Ke
töitä 9-17
töiden jälkeen kampaaja-aika, värjäys vie noin kolme tuntia
To
töitä 9-17
Töihin liittyvä tapahtuma normaalin työajan jälkeen.
Pe
töitä 10 -18 , ennen töitä verikokeeseen
ravintolaan miehen kanssa töiden jälkeen. Pakkailua huomista reissua varten
La ja Su
viikonloppureissu toiseen kaupunkiin miehen kanssa
Lisäksi sitten kaupassakäynnit, pyykkihuolto, ruuanlaitot sun muut. Koitan myös harrastaa päivittäin liikuntaa (lenkille tai joogaa kotosalla), mutta yritän saada tuon hoidettua ennen töihinlähtöä.
Kuulostaa ihan kauhealta. Minä olisin hoitanut noista vapaa-ajan jutuista pakollisen työtapahtuman lisäksi vain yhden asian. Broilerin korjaus ja jääkaapin sulatus sitten varmaan. Suutarit, kampaajat ja ravintolat saisivat jäädä toiseen viikkoon. Etenkin jos on reissukin tulossa. Mutta mikäs siinä jos energiaa riittää ja tuntuu siltä ettei ole vaaraa palaa loppuun.
Luin ensin että "töihin liittyvä tapaturma työajan jälkeen", ja tämän kalenteri-ihmisen kohdalla olisin uskonut että tapaturmatkin aikataulutetaan etukäteen.
Aivan kammottava kalenterielämä.
Jos tapaturma olisi tullakseen niin olisihan se kyllä kiva, että sen pystyisi aikatauluttaan niin ei tulisi silloin kun on vaikka joku kiva loma tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka olette aina vapaita tapaamaan
-käyttekö töissä, millaiset työmatkat
-Paljonko varaatte aikaa liikunnalle viikossa
-muita harrastuksia
-opiskeletteko
-onko teillä lapsia/lemmikkejä/kumppania/muuta perhettä/paljon ystäviä
-taloa, jota silloin tällöin pitää myös rempata
-matkusteletteko
-miten ylipäätään vietätte vapaa-aikanne
-laitatteko ruokaa joka päivä, kauanko teillä menee aikaa siivoukseen, pyykkäykseen, ym. kodinhoitoon
Eipä ole ainuttakaan vastausta tullut. Nämä ainavapaat taitaa olla sellaisia, että heillä ei itsellään ole oikein mitään omaa elämää ja siksi olettavat, että muillakaan ei ole.
Onko "oma elämä" yhtä kuin kalenterin täyttäminen osittain turhanpäiväisillä asioilla niin että saa juosta tukka putkella pitkin poikin joka ikinen päivä?
Jokainen itse on paras henkilö päättämään mikä on hänelle turhanaikasta ja mikä ei. Jos ne on siellä kaverin kalenterissa niin todennäköisesti ne eivät ole turhanaikaisia hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä työ, jossa paljon iltaa ja viikonloppua, mutta kalenterointia tehdään nyt jo ensi syksylle. Kaverilla puolestaan normaali vuorotyö, jossa vuorot tietää sen noin kolmen viikon päähän. On oikeasti aika vaikeaa välillä saada aikatauluja sopimaan, mutta totta kai kalentereiden kanssa aikataulutusta tehdään, eikä kumpikaan ihmettele tätä.
Vierailija kirjoitti:
Mä aloin harkita myös tätä asiaa. Yks tosi vanha kaveri ei koskaan vastaa, kun yritän soittaa. Tekstaa seuraavana päivänä. Aina. Muutama päivä sitten taas sama homma. Muutenkin ollaan yhteyksissä 3-4 krt vuodessa, että ei todellakaan riesaksi asti.
Hän toivotti hauskaa vappua. Mä tekstasin et olisin vain jutellut, mutta anti olla vaan.
Siihen loppui kai meidän kaveruus. Alan ymmärtää, että mua ei tarvita.
En tiedä mitä mä olen hänelle tehnyt.
Tylyä, mutta antaa nyt sitten olla. Oli joskus hauskaa kimpassa.
Tänään hän sitten soitti parin tunnin päästä. Ei huvittanut vastata. En tiedä luuliko mun kyselevän vappubileitä tms ja sitten soittaa että kekkerit oli jo. Tai he menee jonnekin. Tuli typerä olo. En mä ole ennenkään sinne tupannut. Eikä mulle tarvii valehdella.
Hänellä mies, mulla ei. Että taasko pääsin mustasukkaisuuden keskelle. En aio ottaa yhteyksiä. Eilen mulle olis sopinut juttelu, mutta en mä sitä siirrä hänelle sopivampaan päivään.
Jos ei käy, niin asia selvä. Antaa olla vaan.
Mä olisin aikoinaan tarvinnut apua. En saanut. Nyt jos hän tarvii, niin soittakoon jollekin joka tulee jeesimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelen, teen kahta työtä ja mulla on alle 10v lapset, joten todellakin joudun kalenteriin merkitsemään jopa kavereiden tapaamiset, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No antaa kyllä ihmisestä ikävän kuvan, jos kaverille on aikaa vasta kuukauden päästä.
Olin viime tammikuussa isossa leikkauksesta. Tuollainen kiireinen, tärkeä kaverini kysyi vasta huhtikuussa miten meni ja olenko jo toipunut.
Onneksi mulla oli hyviä ystäviä tukena. Tulivat välillä käymään ja viestittelivät päivittäin.Harva isosta leikkauksesta hetkessä toipuu. Oisko voinu olla, että odotti sinun pyytävän apua, mikäli tarvit? Jotkut nyt vain osaa antaa tilaa toipuvalle.
Miksi et itse pyytänyt käymään?Ehkä tunnen itse ystäväni paremmin? Ei hän odottanut että voi auttaa. On vain sellainen ihminen, ettei ole kiinnostunut muiden tukemisesta ja tilanteista.
Se sinun on hyväksyttävä, kaikki eivät ole empaattisia tai muuten auttavaisia. Sinä annat itsestäsi huonon kuvan, kun oletat kaiken pyörivän sinun ja sinun leikkauksen sekä toipumisen ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No antaa kyllä ihmisestä ikävän kuvan, jos kaverille on aikaa vasta kuukauden päästä.
Olin viime tammikuussa isossa leikkauksesta. Tuollainen kiireinen, tärkeä kaverini kysyi vasta huhtikuussa miten meni ja olenko jo toipunut.
Onneksi mulla oli hyviä ystäviä tukena. Tulivat välillä käymään ja viestittelivät päivittäin.Harva isosta leikkauksesta hetkessä toipuu. Oisko voinu olla, että odotti sinun pyytävän apua, mikäli tarvit? Jotkut nyt vain osaa antaa tilaa toipuvalle.
Miksi et itse pyytänyt käymään?Kuuluu normaaleihin käytöstapoihin kysyä miten meni, miten voit, jaksamista, jos tiedät että iso leikkaus on tehty. Joskus voi unohtua mutta silloin jotenkin pahoitellaan tai päivitellääm ajan kulkua ja kiirettä.
No johan se kysyi HUHTIKUUSSA! Mikä tässä on ongelma. Ehkä itse olen ihminen, joka antaa tilaa toiselle. Kysellään kuulumisia puolin ja toisin. Ei loukkaannuta, jos se ei tapahdu silloin kun itse sitä haluaa. Meiton moneksi.
Vierailija kirjoitti:
En ole kiireinen ihminen vaan päinvastoin.
Mutta on olemassa "kavereita" joihin en osaa laittaa välejä poikki mutta en jaksaisi nähdäkään koska tapaamiset on tosi raskaita.
Välttelen ja perun aika paljon koska joudun oikeasti keräämään voimia siihen tapaamiseen. Olen liian kiltti enkä kehtaa sanoa suoraankaan. Teeskentelen kiireistä ja saatan sanoa että sopisiko ensi viikolla mutta en sano edes päivää, enkä vaan koskaan ota yhteyttä. Nämä kaverit vaan on sellaisia että he ei ymmärrä näitä vihjeitä vaan aina jankkaa ja jankkaa uusia tapaamisia.
Tapaamiset venyy aina tuntikausien mittaiseksi joten senkin puoelsta en jaksa spontaaneja juttuja tällöisten ihmisten kanssa koska todellakin siihen menee siis koko päivä.
Sama juttu!
Sillä on katsos muutakin tekemistä kuin nähdä sua.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset järjestää aikaa sille mikä on tärkeetä, ei siinä sen kummempaa. Tässäkin ketjussa on kerrottu syitä aikatauluille, kalentereille ja spontaaneille tapaamisille, kaikelle on syynsä ja se on prioriteetit.
Jos itse vaadit täyden huomion aina, sun tapaamista ei voi sopia muuten kuin järjestämällä kaikki muut velvollisuudet toisten käsiin siksi aikaa. Jos taas kykenet ottamaan ystäväsi tilanteen huomioon, järjestyy tapaamiset huomattavasti helpommin.
Ja kun sulle järjestetään aikaa kuin asiakkaalle, olet jostain syystä päätynyt velvollisuudeksi. Silloin on hyvä miettiä millainen kaverisuhde tämä tällainen oikein on.
Hyvin kirjoitettu, tiivistetty totuus. Samaa mieltä.
Kyllähän sitä voi spontaanistikin jotain ehdottaa mutta ei pidä suuttua, jos se ei sovi. Jos haluaa olla varma, että tapaaminen onnistuu niin parempi sopia aika etukäteen.
Mun ajanhallinta on niin onnetonta, että pakko ilmoittaa, millon voi nähdä. Muistan paremmin, kun merkitsen kaiken kalenteriin. Yksinkertaista. Jää se turha säätäminen ja varmistelu vähemmälle.
Joskus nuorena opiskelijana onnistui helpommin sellainen spontaani "Lähdetkö kahville tänään? Joo, toki'- meininki. Sitten kun tullut työt ja perheet niin ei valitettavasti niin vaan lähdetäkään. Sellaista se vaan on.