Kaveri varaa minulle ajan kalenteristaan niinkuin jollekin asiakkaalle

Vierailija kirjoitti:

Joo, ei ole normaalia tuollainen kalenterin palvonta. Jos viikonloppua usealle ihmiselle sovitaan niin sitten ok, mutta kyllä iltalenkille tai kahvipposelle kaverin kanssa pitää ehtiä suht spontaanistikin. Perheellinen olen ja töissä.

Hohhoijaa vaan

Mikä sinä olet määrittämään että jonkun _pitää_ ehtiä jonnekin lenkille tai kahville suht spontaanisti?

Työssäkäyvän perheellisen ihmisen elämässä ihan perussettiä, että joutuu katsomaan kalenterista milloin ehditään näkemään.

Aivan normaalia toimintaa. Teen aina itse samoin. 

En ymmärrä ap.n ongelmaa.

Siis haluatko lähteä kahville vai et? 

Onko muka muuta vaihtoehtoa, jos sattuu olemaan aikuinen ihminen,jolla tavanomaiset vastuut velvollisuudet?

Sitä se aikuisena, työtä tekevänä, on.

Jos jo kahden viikon päähän, niin kaverisi priorisoi sut yli monen muun asian, menon ja velvollisuuden. Oletko ikinä laskenut, miten olemattoman vähän ihmisellä on vapaa-aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomalla työttömällä on vaikea käsittää, että työssäkäyvällä perheellisellä on muitakin kiireitä kuin just sä.

Perheellisen on vaikea käsittää että lapsivapaalla sitä ohjelmaa vasta onkin: opiskelu, työt, harrastukset, seurustelu, ystävät ym. Itse seisoo essu päällä tukka sotkussa hämmentämässä puuroa ja välillä tunkee puklupyykkiä koneeseen. Siinä ei paljon kalentereja tarvita.

Ap on joko työtön, lapseton tai trolli. Tai sitten näiden yhdistelmä. 

On juurikin kohteliasta etsiä aika kalenterista, ettei tulisi unohduksia tai peruutuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia ainakin minun ympyröissäni.

Teen 10-12 tunnin työpäiviä ja vielä viikonloppuinakin voi olla työvuoroja, asun osan työvuoroista vielä toisella paikkakunnalla. Spontaanitapaamista samassa talossa asuvan aikuisen lapsenkaan kanssa ei satu viikottain. Nykyisin elämä on useimmilla niin hektistä, että on parasta sopia tapaaminen.

 

Yhä vieläkin, aloituksen pointti ei ollut että tapaaminen pitää sopia, vaan että se tungetaan kahden viikon päähän tietyin aikarajoituksin kuin työhaastattelu. Kaveri ei mielestäni käyttäydy näin.

Etkö nyt millään käsitä??? HÄNELLÄ ON MUUTAKIN TEKEMISTÄ KUIN ISTUA KAHVILLA SINUN KANSSASI. Silti hän on valmis tapaamaan sinua.

Mikä siinä suututtaa? Ilmeisesti se että et ole tyytyväinen omaan tyhjään elämääsi. Sen sijaan että korjaisit oman tilanteesi, kadehdit ns. kaveriasi joka elää elämäänsä eikä vain kuluta aikaansa kuten sinä.

Mutta ongelmasi ratkeaa kyllä. Kaverisi toteaa että jostain syystä et näytä milloinkaan pystyvän tapaamaan ja lakkaa ehdottamasta.

Vierailija kirjoitti:

Joskus nuorena opiskelijana onnistui helpommin sellainen spontaani "Lähdetkö kahville tänään? Joo, toki'- meininki. Sitten kun tullut työt ja perheet niin ei valitettavasti niin vaan lähdetäkään. Sellaista se vaan on.

Jaa. Opiskelijalla vasta ohjelmaa piisaa. Myöhemmin kuin oli vain työtä, kotoilua puolison kanssa ja 1 harrastus viikossa oli aikaa kahvin litkimiseen harva se ilta.

Hämmentävä keskustelu. Ite bookkailen välillä kuukausienkin päähän tapaamisia, jos halutaan isompi porukka paikalle. Jos joku loukkaantuu siitä, että esim. tulevan syksyn viikonloput alkaa olla varattuja, niin voi voi.

Vierailija kirjoitti:

Jos jo kahden viikon päähän, niin kaverisi priorisoi sut yli monen muun asian, menon ja velvollisuuden. Oletko ikinä laskenut, miten olemattoman vähän ihmisellä on vapaa-aikaa?

Aloittaja on varmaan huomannut sen jo pari vuotta sitten.

Minulla on useampi harrastus ja matkustan paljon työkseni. Todellakin mielelläni tapaan kavereita, mutta on varmaan ymmärrettävää, että en esim. kuorotreenejä ala skippaamaan, koska sittenhän konsertti menisi pilalle. Myöskään työmatkoja en voi spontaanisti siirrellä kahvittelun takia. Voin usein kyllä soitella spontaanista ehdotuksesta, esim. illalla hotellilta työpäivän jälkeen. 

eikö olisi paljon vaivalloisempaa, jos aina kun spontaanisti kun haluat nähdä, kaverisi joutuisi vastaamaan ei, vaikka haluaakin sinua nähdä? 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia ainakin minun ympyröissäni.

Teen 10-12 tunnin työpäiviä ja vielä viikonloppuinakin voi olla työvuoroja, asun osan työvuoroista vielä toisella paikkakunnalla. Spontaanitapaamista samassa talossa asuvan aikuisen lapsenkaan kanssa ei satu viikottain. Nykyisin elämä on useimmilla niin hektistä, että on parasta sopia tapaaminen.

 

Yhä vieläkin, aloituksen pointti ei ollut että tapaaminen pitää sopia, vaan että se tungetaan kahden viikon päähän tietyin aikarajoituksin kuin työhaastattelu. Kaveri ei mielestäni käyttäydy näin.

Etkö nyt millään käsitä??? HÄNELLÄ ON MUUTAKIN TEKEMISTÄ KUIN ISTUA KAHVILLA SINUN KANSSASI. Silti hän on valmis tapaamaan sinua.

Mikä siinä suututtaa? Ilmeisesti

Mikäs sua kiihdyttää ventovieraan kahden vuoden takainen aloitus, kun pitää ihan huutaa suuraakkosilla. Menehän välillä pihalle happihypylle niin jaksat loppupäivän olla töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka olette aina vapaita tapaamaan 

-käyttekö töissä, millaiset työmatkat

-Paljonko varaatte aikaa liikunnalle viikossa

-muita harrastuksia

-opiskeletteko 

-onko teillä lapsia/lemmikkejä/kumppania/muuta perhettä/paljon ystäviä

-taloa, jota silloin tällöin pitää myös rempata

-matkusteletteko

-miten ylipäätään vietätte vapaa-aikanne

-laitatteko ruokaa joka päivä, kauanko teillä menee aikaa siivoukseen, pyykkäykseen, ym. kodinhoitoon

 

Arvojärjestyksessäni aika moni asia joustaa, jos ystävä ehdottaa tapaamista. En ole aina vapaa, mutta esim. liikuntaa, muita harrastuksia ja kotihommia voi hyvin siirtää, jotta tapaaminen onnistuu.

Mä en aina

 

Minusta on ymmärrettävää, että jos on maksanut etukäteen harrastuksen, kuten tanssi-, laulu-, kieli- tai pentukurssin, ei ala maksettuja tunteja skippaamaan mennäkseen spontaanisti kahville. 

Kiireisillä on aikataulutettu elämä. Jos on paljon erilaisia menoja, ei voi aina muistaa ulkomuistista, milloin on ja milloin ei ole mitään menoja. Minullakin on tällainen ystävä, joka allakasta katsoo tapaamisjankohdan. Eihän se aina ole mukavalta tuntunut, mutta minkäs teet, jos hän ei kerran muuten osaa sanoa, milloin hänellä on vapaata.

Vasta, jos huomaat, että kaikki muut asiat menevät sinun edellesi, myös muut hänen ystävänsä hän ehtii tavata ennen kuin sinua, niin siinä tapauksessa voi olla aihetta loukkaantua. Silloin tuskin olet kovin korkealla hänen elämänsä tärkeysjärjestyksessä. Koska kyllähän tärkeälle ihmiselle aina joku rakonen löytyy. Yleensä tärkeä ihminen noteerataan jo aikataulusuunnittelun alkuvaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Kiireisillä on aikataulutettu elämä. Jos on paljon erilaisia menoja, ei voi aina muistaa ulkomuistista, milloin on ja milloin ei ole mitään menoja. Minullakin on tällainen ystävä, joka allakasta katsoo tapaamisjankohdan. Eihän se aina ole mukavalta tuntunut, mutta minkäs teet, jos hän ei kerran muuten osaa sanoa, milloin hänellä on vapaata.

Mun elämä ei ole ihan hirveän aikataulutettua, mutta kyllä mä siltikin tarkastan kalenterista, että eihän siinä ole sovittuna muuta. Sitä varten se kalenteri on, että sinne voi kirjata menot, ettei niitä tarvitse aina ulkoa muistaa. Ja kyllä mä joudun varaamaan ihan kalenterista ajan esimerkiksi liikunnalle, koska en ole spontaani liikkuja ja jos en merkitse sitä kalenteriin, sovin siihen helposti muuta. Ja liikunta jää.

Minusta tuossa ei ole mitään erikoista. Kesällä minulla on hiljaisempaa, mutta muulloin on säännöllinen viikkoharrastus kahtena iltana viikossa ja lisäksi epäsäännöllisiä harrastusmenoja iltaisin ja viikonloppuisin. Välillä työkin vie niin paljon voimia, että jotain iltana pitää saada olla vaan ja levätä. Minulla kaverit tietävät tämän kaiken ja toivottavasti eivät loukkaannu, ettei aina ole aikaa - aika kuitenkin löytyy vaikka juuri noin, hyvissä ajoin ennakkoon sopimalla.