Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Voi ihana 28 se kamala möykky on pois! Mahtavaa.

Kiva kuulla sinun kuulumisiasi. Ja aivan huippua, että ne kuulumiset on noin hyviä.

Minulla on tänään se vanha möykky kaverina. Onneksi se on näin painavana nykyisin harvinainen vieras.

Varmaan monen asian summa, että tänään painaa paljon.

Edelleen lasten lähtö on aina vaikea paikka. Ja kaikki muu siihen päälle.

Ja tajusin juuri, että olen tainnut unohtaa syödä tänään.

Tuota kuurankukan ehdottamaa tinderiä pohdiskelin tuossa ulkoillessani. Ja päädyin siihen, että en ole siihen vielä valmis. Ensin ajattelin, että miksi ei, juttuseuraa yksinäisiin hetkiin. Sitten mietin, että nyt on tärkeää, että hyvinvointi ja hyvä olo elämääni tulee minusta itsestäni. Minun on tehtävä asioita jotka lähtevät itsestäni ja tuottavat elämääni hyvinvointia. En halua ottaa riskiä, että vielä rikkinäisenä ajautuisin siihen, että huomaisin ammentavani elämääni sisältöä jostain toisesta ihmisestä. En halua sitä.

Tänään yksinäisyys painaa paljon, tuntuu pahalle, mutta varmasti huomenna on jo parempi päivä. Ehkä jo tänään?

Aion ottaa puhelun ystävälle, pyytää häntä valamaan minuun uskoa. Sitten otan koiran ja lähden ulkoilemaan aivan uusiin maisemiin. Ja ennen sitä, syön jotain. Jo se, että olen unohtanut syödä ja juonut vain kahvia aiheuttaa ahdistusta.

Ja siitä vanhasta möykystä huolimatta, olen ulkoillut, käynyt pyörällä kaupassa jne.. enää en lamaannu sängyn pohjalle näin huononakaan päivänä.

Ap

Aivan ihanaa 28, että kuulostat noin onnelliselta! Antaa uskoa kaikille, että eronkin jälkeen on elämää. Kannattaa ottaa vain rohkeasti vastaan se mitä elämällä on tarjota.

Usein eteenpäin erosta lopullisesti pääsee vasta uuden ihmissuhteen avulla enkä itse näe siinä mitään pahaa, päinvastoin. Moni on ollut huonossa suhteessa tai ilman rakkautta jo pitkään, joten ei näissä tilanteissa ole mitään sääntökirjaa.

Eteenpäin vaan, se on elämän myönteistä meininkiä!

Siitä olen samaa mieltä, että sääntökirjaa ei tilanteissa ole.

Jokainen tekee, niin kun itsestä parhaalle tuntuu.

Minä itse en vielä luota itseeni. En halua löytää itseäni tilanteesta, jossa jälleen toinen ihminen määrittelee vahvasti minun elämääni. Pelkään kadottavani itseni, jos liian pian rupean mihinkään suhde viritelmiin. Pelkään alkavani jälleen elämään liikaa jonkun toisen toiveiden mukaisesti.

Kuten joku kirjoitti, ei syyt muutu vaihtamalla, jollei niihin syihin pureudu. Ja minä aion antaa itselleni aikaa pureutua syihin. Ja opetella tuntemaan itseni uudelleen, monen vuoden jälkeen. Kuka minä olen, mitä minä haluan? Ja miten saavutan haluamani asiat. Pelkään nyt repaleisena törmääväni seuraavaan vahvaan, hankalaan, manipuloivaan ihmiseen joka saa minut taas hukkaamaan itseni.

Toki, jos samanlainen yllätys jostain tulee vastaan kun 28:lla tuli, niin sitten eletään elämä sen hetken mukaisesti. Ja otetaan hetkestä kiinni.

Ap

Naisille on aina hankalaa ja vaikeaa kun kaikki asiat ja kaikki ihmiset ei tee juuri niin kuin nainen on suunnitellut etukäteen

Kiitos Ap ja Kuurankukka kommenteista.

Olen samaa mieltä, että sääntökirjaa ei ole.

Kyllä me mökkimiehen kanssa naureskeltiin ja muisteltiin meidän tapaamisen hulluutta niissä samoissa maisemissa missä tavattiin. Kohtasimme silloin kun vähiten kumpikaan sitä odotti, kumpikaan ei etsinyt uutta ihmistä. Itse olin 3 vuorokautta aiemmin päästänyt irti, olin 10 kk roikkunut yksipuolisessa rakkaudessa. Sydän ja mieli repaleisena eksyin toisen syliin ja yllätyksenä se alkoi minua eheyttämään.

Se on jännä kuinka se laastari saa ketjureaktion koko elämääni, se voima siitä hyvästäolosta kun on hyvää seuraa, saa koskettaa yms. Ja silti, ei tämä ole rakkautta, kahdella aikuisella on hyvä olla keskenään, en oikeasti edelleenkään usko että tämä kestää. Tämä 8 yhteistä päivää näytti hyvin sen kuinka erilaisia me ollaan ja kuinka voimakas persoona mökkimies on, toki kiltti ja ihana minua kohtaan, mutta en kyllä osaisi ajatella että ikinä voisin asua hänen kanssaan. Tällä hetkellä tuntuu, että voisin aina asua yksin.

Tärkeä ihmissuhde kyllä.

No, elämä on yllätyksiä täynnä ja kaikista peloistani huolimatta vuoden 2023 kesäloma oli aivan ihana.

Vierailija kirjoitti:

Tuttu tunne tuo irti päästämisen vaikeus, minulla eri asiaan liittyen.  Luin jostain että se liittyy lapsuuden kokemuksiin. Siihen että kun on tapahtunut joskus jotain hyvää niin sitä ajattelee että kyllä tämä tästä vielä muuttuu. Se on myös osa läheisriippuvuutta. Siitä pääsee, mutta se vie aikaa. Ongelma on siinä, että toksisuus elämässä yleensä vain siirtyy. Muutos lähtee itsestä, koska voi muuttaa vain itseään , ei toista ihmistä. Haluaako itselleen huonoa vai parempaa?! Miksi ihminen haluamalla haluaa itselleen huonoa, janoaa sellaista joka ei sinusta välitä. Asia ei parane vaihtamalla, ellei pohjalla oleviin syihin perehdy.  Siitä alkaa paranemisprosessi. Tsemppiä kaikille asiaa pohtiville!

Sinä selvästi tiedät mistä kirjoitat. Olisiko sinulla neuvoja tähän paranemisprosessiin?

Miehellä on toinen nainen, johon on ihastunut mutta ei kuitenkaan ole vielä ihan varma, haluaako jättää sinut.

Pistä mies ulkoruokintaan. Tuollainen mateleminen ei saa häntä palaamaan ja hän arvostaa sinua yhä vähemmän.

Päästä irti - irti päästä.

Tää on niin tyhmä juttu että selkeesti trollausta, onneks olkoon sait satoja kommentteja keksitystä tarinasta...

Oi voi.

M36, voitko päivittää?

Ymmärrän, jos et. Täällä ollut 'hiukan' levotonta...

Hyvä ap! Ihan oikein mietit että nyt tutustut itseesi, omiin toiveisiisi ja vahvuuksiksi.

Opettelet elämään itsenäisesti vahvana naisena.

Jos elämä tuo eteesi mukavan sopivan miehen niin sitten tartut hetkeen viisaampana.

Hyvää kesän jatkoa kaikille💐

Vierailija kirjoitti:

Naisille on aina hankalaa ja vaikeaa kun kaikki asiat ja kaikki ihmiset ei tee juuri niin kuin nainen on suunnitellut etukäteen

Tässä tyypillinen kontrolloijan kommentti. Hän luulee, että nainen haluaa kaiken menevän omien suunnitrlmien mukaan, koska ei huomaa/tajua, että hän itse on se joka haluaa kaiken menevän juuri siten, kun hän itse haluaa. Ja kun toinen sitten joskus yrittää saada omankin mielipiteensä kuuluviin,on se tälläisen henkilön mielestä sitä, että toinen yrittää koko ajan  "määrätä" kaikesta.

Ja tämä ihminen on mielestään aina oikeassa.

itse olen jo yli 60v ja ollut  suhteessa, jossa ei sananavaltaa ole minulla ollut. Olen liian kiltti ja myönnyn liian helposti toisen tahtoon. Lisäksi nuorempana luulin, että mies kyllä tietää asiat paremmin.

Nyt olen pikkuhiljaa tajunnut, että olen sittenkin se järkevämpi/tietävämpi osapuoli. Mies pätee asioissa joista hänellä ei ole mitään käsitystä ja kaikki menee päin persettä, kun tehdään kuten mies on halunnut.

Ja kaiken lisäksi mies on niitä, jotka luulee aina olevansa oikeassa.

Eilen puhuttiin yhdestä rakennusjutusta, joka tehtiin noin 20v sitten. Mies sanoi, että hän teki siitä puoli metriä suuremman, kuin mitä oli piirustuksissa. Että rakennuksen piti olla 4.5 m pitkä, mutta hän  teki siitä 5 m pitkän. Minä sanoin, että minusta sen pitikin olla 5m pitkä. Siihen mies sanoi, että hän lähtee etsimään piirustuksia ja kun sanoin, että mitä suotta, ihan samahan tuo on, niin mies sanoi, että hän etsii ne sen takia, että tietää olleensa oikeassa:D

Miehen täytyy aina sanoa viimeinen sana ja pakko ollaa aina oikeassa.

Kyllähän tuo ero alkaa pikkuhiljaa houkuttelemaan aina vain enemmän. 

Saisi loppuelämän elää niin kuin haluaa, eikä niin, kuin toinen määrää.

Niin kauan kun kieltäytyy olemasta muiden kanssa, antaa exän hallita edelleen. On väkivaltaa itseään kohtaan kieltäytyä olemasta onnellinen kenenkään muun kanssa.

Hei kaikki, MaratonParkuja tässä, onpa ollut taas paljon ajatuksia herättäviä kirjoituksia, toivottavasti saan "paperille" edes jotain niistä selkokielellä.

Ensimmäisenä mieleen nousee tuo ajatus, että pitäisi löytää elämään uusi ihminen, joka veisi ajatuksia pois entisestä. Kyllä, jos todellakin onnistuu asiassa kuten 28v, eli ihminen ja tilanne ovat täsmälleen oikeat ja molemmat ovat samalla sivulla. Valitettavasti tämä on kyllä aikamoinen onnenpotku, kuten 28vkin todentaa ja tietää. Riskipeliä siis, aikamoisesti. Tinderit ja muut sovellukset voivat (kuulemma, tästä ei kyllä ole omaa kokemusta, mutta kavereilla paljon) aika raadollista hommaa. Se, mikä alkaa kepeänä jutusteluna ja hauskana ihmisiin tutustumisena muuttuu äkkiä painostavaksi ja ahdistavaksi. Vaikka mätsit viuhuu, kohtaamisen ovat pinnallisia, uuteen siirrytään sekunnissa, jos ei ala menemään oman tahdon mukaan, seksiä vongataan ilkeästikin asentoja ehdotellen, jne. Ei sitä kestäisi ehkä, vaikka ei rikki olisikaan.

Toisena mieleen nousee tuo, kun ei saa vastauksia. Oma käsitys niistä on, että yleensä silloin vastaukset ovat sellaisia, että ne onkin vaikea kuulla. Eli toinen kuvittelee, että kertomatta jättäminen on parempi = kuitenkin pitäisi sanoa jotain semmoista, jota ei halua/kestä kuulla. Pelkuruutta, ilman muuta. Oman edun tavoittelua, joku harhainen käsitys, että kun itse on jo mennyt eteenpäin, niin toinenkin sen tekee, kun nyt vaan tästä...jotenkin...silleen...no niinno...ja tottahan se on. Se, mitä vastauksitta jättävä ei halua ajatella, on, että hän pitkittää sitä toisen eteenpäin menemistä. Joskus se tehdään tietoisest, koska voi olla, että haluankin palata takaisin, jos tämä mitä mulla on meneillään ei onnistukaan/mun onkin huonompi olla yksin. Ja huonompikin voi tarkoittaa mitä vaan, taloudellista tilannetta, sitä, että on tylsää yksin, jne.

Hyvin hyvin hyvin harvoin kuitenkaan ihan oikeasti kukaan lähtee minnekään itsensä etsimisretkelle hyvästä tai edes ok suhteesta, jossa on mitään rakkauden tunteita jäljellä. Oikeasti. Kyllä se on aina tekosyy sille, että en nyt vaan halua olla tässä, sun kanssa. Olkoot ne syyt sitten mitä tahansa, rakkauden loppuminen tai toinen ihminen. Eikö se ole jo vitsi, vika ei ole sinussa, vaan minussa? No sure hell it is. 

Olisi vain kiva, jos se sydämestä myönnettäisiin ja  kerrottaisiinkin vielä sille toisellekin.

Olen tosi iloinen, että ap ja 28v ennen kaikkea ja ehkä vähän me muutkin voimme tuoda sitä sanomaa, että KYLLÄ, tämäkin menee ohitse. Aikansa se ottaa ja olen varma, että kaikki meistä olisivat mielellään ihmisiä, jotka eron tullessa voisivat todeta,, että aivan juu, mitä mä paskalla, kun ei ole peltoakaan, mutta kun se nyt jostain syystä ei onnistu näillä tunneskaaloilla, joita itseen on asetettu tai asennettu. En kyllä tiedä, onko ikävä kyllä vaiko herran kiitos, että seuraavissa suhteissamme olemme kyllä mekin sitten kovempia, nopeampia laskemaan irti.

M36lle vielä henk.koht. viesti näiden yleisluontoisten juttujen lisäksi: olen monen muun kanssa samaa mieltä, että DNA testi pitää tehdä. Se pitää tehdä sen vuoksi, että on viesti niin Tyttikselle kuin Exälle, että et nielaise kaikkea Exän sanomaa totuutena, vaan osaat ajatella sitä, että sinua ehkä vedetetään ja osaat varmistua siitä, että ei.

Se on tärkeä viesti tulevaisuutta ajatellen.

Täällä on Tinder aiheuttanut paljon keskustelua. Haluaisin sen verran korjata, etten tarkoittanut Tinderiä sinänsä, vaan ylipäätään sitä että ihmiset hakeutuisivat rohkeasti toistensa seuraan. Olipa tapa mikä tahansa.

Haluaisin sen verran myös korjata, että en pidä terveellisenä sitä, että eron jälkeen jäädään juututaan menneeseen, rakennetaan menneelle elämälle surun temppeleitä ja väistetään mahdollisuutta päästä tilanteesta eteenpäin. Joskus eteenpäin pääsee vain uuden ihmissuhteen avulla. Se on itse asiassa melko tavallistakin. En näe siinä mitään pahaa, kunhan vain ollaan rehellisiä itselle ja muille.

Sen sijaan kannatan kyllä lämpimästi sitä, että ihmiset tutustuisivat omaan sisimpäänsä, omiin tarpeisiin ja haluihin ja siihen millaisen tulevaisuuden haluavat. Olivatpa parisuhteessa tai eronneita tai sinkkuja. Itsetutkiskelu vie asioita eteenpäin. Joskus siihen tarvitaan ammattiapua. Joskus vertaistuki, kuten tämänkaltaiset ketjut, ovat hyödyksi. Joskus riittää kun pohtii itsekseen.

Jokainen parisuhde, ero ja ihminen on erilainen, joten mitään yleispätevää sääntökirjaa ei ole. Ihmiset antaessaan neuvoja myös helposti heijastavat omia elämänkokemuksiaan, mikä on hyvin inhimillistä.

Kaiken tämän sanottuani: Go 28! Nauti onnesta. Olet sen todellakin ansainnut. Kuten me kaikki muutkin tietysti.

Surun keskellä loppuvaiheessa mietin Tinderiä, mutta minulle se ajatus oli vieras ja jopa todella pelottava asia. Ystävättäreni sitä minulle suositteli, mutta mm. tätä palstaa lukeneena niin ajattelin, että en tunneihmisenä kestä sitä maailmaa. Toivoin, että joskus aidosti kohtaan ihmisen. Olin ehkä myös saanut päähäni, että 50v nainen (hieman ylipainoinen) on jo ohittanut "parasta ennen päiväyksen". Näin jälkikäteen olen tajunnut, että exältä alkoi tulemaan sellaisia pieniä kommentteja ulkonäköön yms. Ei painosta, mutta muista ikäänkin kuuluvista asioista.

Se miten mökkimieheen tutustuin ja ensimmäistä iltaa vietettiin niin todellakin mökkivaatteilla suoraan saunan jälkeinen puna naamalla ja hän syystä tai toisesta iski minuun silmänsä.

Ei tähän eron jälkeiseen elämään ole ohjekirjaa ja minusta Ap ajattelee todella fiksusti, että tutkiskelee itseään ja opettelee ensin elämään ns. "yksin" itsensä kanssa. Jos Sydän on vielä täysin rikki niin varmasti viisas ratkaisu. Asia kerrallaan. Pääasia, että Ap tekee niitä asioita, jotka tuntuvat hyvältä, on se sitten hyvä kirja, pitkät ulkoilut tai keskustelut ystävän kanssa.

Minulle kävi näin, kohtasin ihmisen jonka kanssa voin keskustella ihan mistä vaan, nykyään keskustelemme myös entisestä elämästämme rehellisesti, mutta kunnioitan sitä, että existämme puhumme kuitenkin aina nätisti. Siis henkilöistä nätisti, mutta asioista rehellisesti. Nauramme paljon ja hyvän seksin lisäksi kun olemme yhdessä niin kaikki muukin hellyys/läheisyys on sallittua. Elämme kuitenkin täysin omaa itsenäistä elämää, eikä ole mitenkään outoa että voi mennä monta päivää, että emme edes viestittele. Tämä kaikki on minulle ok.

Nyt kun se suru ja möykky on väistynyt niin tämä oma arkinen elämäkin on alkanut näyttämään ihan hyvältä. Paljon on mukavia viikonloppuja tulossa ystävien kanssa syyskuussa (ihan ilman mökkimiestä) ja tästä pidän kiinni, eli ikinä en enää halua olla kiinni miehessä niin täysin kun exäni kanssa olin.

Anteeksi pitkä sepustukseni taas, tämä ketju saa pääni aina rullaamaan.

M36:lle suosittelen vasektomiaa.

Vierailija kirjoitti:

Hei kaikki, MaratonParkuja tässä, onpa ollut taas paljon ajatuksia herättäviä kirjoituksia, toivottavasti saan "paperille" edes jotain niistä selkokielellä.

Ensimmäisenä mieleen nousee tuo ajatus, että pitäisi löytää elämään uusi ihminen, joka veisi ajatuksia pois entisestä. Kyllä, jos todellakin onnistuu asiassa kuten 28v, eli ihminen ja tilanne ovat täsmälleen oikeat ja molemmat ovat samalla sivulla. Valitettavasti tämä on kyllä aikamoinen onnenpotku, kuten 28vkin todentaa ja tietää. Riskipeliä siis, aikamoisesti. Tinderit ja muut sovellukset voivat (kuulemma, tästä ei kyllä ole omaa kokemusta, mutta kavereilla paljon) aika raadollista hommaa. Se, mikä alkaa kepeänä jutusteluna ja hauskana ihmisiin tutustumisena muuttuu äkkiä painostavaksi ja ahdistavaksi. Vaikka mätsit viuhuu, kohtaamisen ovat pinnallisia, uuteen siirrytään sekunnissa, jos ei ala menemään oman tahdon mukaan, seksiä vongataan ilkeästikin asentoja ehdotellen, jne. Ei sitä kestäisi ehkä, vaikka ei rikki olisikaan.

Toisena mieleen nousee tuo, kun ei saa vastauksia. Oma käsitys niistä on, että yleensä silloin vastaukset ovat sellaisia, että ne onkin vaikea kuulla. Eli toinen kuvittelee, että kertomatta jättäminen on parempi = kuitenkin pitäisi sanoa jotain semmoista, jota ei halua/kestä kuulla. Pelkuruutta, ilman muuta. Oman edun tavoittelua, joku harhainen käsitys, että kun itse on jo mennyt eteenpäin, niin toinenkin sen tekee, kun nyt vaan tästä...jotenkin...silleen...no niinno...ja tottahan se on. Se, mitä vastauksitta jättävä ei halua ajatella, on, että hän pitkittää sitä toisen eteenpäin menemistä. Joskus se tehdään tietoisest, koska voi olla, että haluankin palata takaisin, jos tämä mitä mulla on meneillään ei onnistukaan/mun onkin huonompi olla yksin. Ja huonompikin voi tarkoittaa mitä vaan, taloudellista tilannetta, sitä, että on tylsää yksin, jne.

Hyvin hyvin hyvin harvoin kuitenkaan ihan oikeasti kukaan lähtee minnekään itsensä etsimisretkelle hyvästä tai edes ok suhteesta, jossa on mitään rakkauden tunteita jäljellä. Oikeasti. Kyllä se on aina tekosyy sille, että en nyt vaan halua olla tässä, sun kanssa. Olkoot ne syyt sitten mitä tahansa, rakkauden loppuminen tai toinen ihminen. Eikö se ole jo vitsi, vika ei ole sinussa, vaan minussa? No sure hell it is. 

Olisi vain kiva, jos se sydämestä myönnettäisiin ja  kerrottaisiinkin vielä sille toisellekin.

Olen tosi iloinen, että ap ja 28v ennen kaikkea ja ehkä vähän me muutkin voimme tuoda sitä sanomaa, että KYLLÄ, tämäkin menee ohitse. Aikansa se ottaa ja olen varma, että kaikki meistä olisivat mielellään ihmisiä, jotka eron tullessa voisivat todeta,, että aivan juu, mitä mä paskalla, kun ei ole peltoakaan, mutta kun se nyt jostain syystä ei onnistu näillä tunneskaaloilla, joita itseen on asetettu tai asennettu. En kyllä tiedä, onko ikävä kyllä vaiko herran kiitos, että seuraavissa suhteissamme olemme kyllä mekin sitten kovempia, nopeampia laskemaan irti.

M36lle vielä henk.koht. viesti näiden yleisluontoisten juttujen lisäksi: olen monen muun kanssa samaa mieltä, että DNA testi pitää tehdä. Se pitää tehdä sen vuoksi, että on viesti niin Tyttikselle kuin Exälle, että et nielaise kaikkea Exän sanomaa totuutena, vaan osaat ajatella sitä, että sinua ehkä vedetetään ja osaat varmistua siitä, että ei.

Se on tärkeä viesti tulevaisuutta ajatellen.

Hyvin sanottu, Maratonparkuja. Puit sanoiksi sen mitä en itse osannut. Vaikka M36 olisi täysin varma, että syntyvä lapsi on hänen lapsensa, DNA testi pitää tehdä. Nimen omaan testin tekemisen antaman viestin takia.

Ja koska M36:n ex manipuloi läheisiään, en ihmettelisi vaikka tulisi yllätys, ex eksynyt sänkyyn baarituttavuuden kanssa ja nyt koittaa laittaa M36:n vastuuseen lapsesta. Ex pääsisi itse silloin sosiaalisestikin helpommalla, ja saisi itselleen ja lapselleen monia etuja (taloudellisia, sosiaalisia, itselleen vapaa-aikaa kun vauvakin on "etäisän" luona sisarusten kanssa jne.). Vielä M36:lle: tiedätkö että laskettu aika määritellään sen perusteella, milloin naisella on ollut viimeiset raskautta edeltävät kuukautiset? Eli lasketun ajan perusteella ei voi laskea edes viikon tarkkuudella vauvan siittämishetkeä. Siitä voi laskea vain raskaana olevan naisen raskautta edeltävien kuukatisien alkamispäivän.

28v, vieläkö exälläsi on avaimet kotiisi?

Oletteko saaneet sen myyntiin yksimielisyyttä?

Mahtavaa että elämäsi on nyt parempaa.

Kuurankukka kirjoitti:

Täällä on Tinder aiheuttanut paljon keskustelua. Haluaisin sen verran korjata, etten tarkoittanut Tinderiä sinänsä, vaan ylipäätään sitä että ihmiset hakeutuisivat rohkeasti toistensa seuraan. Olipa tapa mikä tahansa.

Haluaisin sen verran myös korjata, että en pidä terveellisenä sitä, että eron jälkeen jäädään juututaan menneeseen, rakennetaan menneelle elämälle surun temppeleitä ja väistetään mahdollisuutta päästä tilanteesta eteenpäin. Joskus eteenpäin pääsee vain uuden ihmissuhteen avulla. Se on itse asiassa melko tavallistakin. En näe siinä mitään pahaa, kunhan vain ollaan rehellisiä itselle ja muille.

MaratonParkuja tässä, luulen, että olemme koko lailla kumminkin samoila sivuilla, ehkä painotuksissa jonkun verran eroa😁 eli en ajatellutkaan, että sinusta ihmisten pitää rynnätä Tinderiin!

Mutta oman kokemukseni mukaan kumminkin totean, että siitähän tässä onkin kyse, epäterveistä valinnoista. Siis siitä, että suhteessa on ylipäätään vastoin omaakin järkeä ensin roikuttu liian pitkään, sen loppuessa ollaan pihalla siitä, mitä hittoa tässä tapahtui ja ei osata suunnistaa oikein minnekään.

Ainakin itse tiedostin siinä tilanteessa olevani niin rikki, että en todellakaan kyennyt minkäänlaiseen suhteeseen. Edes kevyeen. Olen aika onnellinen, että tajusin edes sen. Siis sen, että olen tilassa, jossa en onnistuisi hankkimaan itselleni mitään muuta kuin harmia ja draamaa. Joko väärien ihmisten vuoksi, jotka haluaisivat vaan hyväksikäyttää, ajautuisin samanlaisiin tilanteisiin, ottaisin aivan väärin hyvääkin tarkoittavat sanat ja eleet, riitelisin, pyytelisin anteeksi, draamailisin...

Toisin sanoen siis: jatkaisin epäterveiden valintojeni sarjaa.