Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12626)
Hei yllätyseron kokenut, kuulostaa oudolta tulla jätetyksi paperilapulla. Olitteko kauan yhdessä? Voithan yrittää vielä jutella. Kuitenkin mikäli toinen ei enää rakasta, et voi tilanteelle mitään. Haluaisitko olla vielä miehen kanssa, joka on noin epävarma tunteistaan vaikka se olisi mahdollista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuurankukka kirjoitti:
Hei yllätyseron kokenut, kuulostaa oudolta tulla jätetyksi paperilapulla. Olitteko kauan yhdessä? Voithan yrittää vielä jutella. Kuitenkin mikäli toinen ei enää rakasta, et voi tilanteelle mitään. Haluaisitko olla vielä miehen kanssa, joka on noin epävarma tunteistaan vaikka se olisi mahdollista?
Kolme vuotta asuimme kaksi niistä yhdessä. Haluaisin jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Toinen teki selväksi, että ei halua jatkaa, joten pitää vain hyväksyä. Tuntuu vain pahalta tuo miehen ns. harhaanjohtaminen, jolloin minulla ei ollut etukäteen mitään keinoa varautua eroon etukäteen.
Yllätyseron kokenut, on mahdotonta ymmärtää mikä tilanteenne on tällä perusteella. Mutta jättäisin sinulle sellaisen näkökulman, että joskus tunteet vaan muuttuvat ja sille ei voi mitään. Joskus ihmiset yrittävät viimeiseen asti ennen eroa. Hän voi myös tuntea sinua kohtaan edelleen rakkautta, vaikka se ei olisikaan romanttista. Ei kannata jäädä roikkumaan, sillä silloin tuhlaat vaan omaa elämääsi.
Hei yllätyseron kokenut, olen pahoillani puolestasi. Minun ex sanoi minulle usein, miten rakastaa. Kunnes lopulta sanoi, ettei ole rakastanut enää vuosiin. Eli kaikki oli valhetta. Sanat pelkkiä sanoja. Tosin, hänellä muutenkaan ei sanat ja teot kohdanneet.
On kamala tunne tulla jätetyksi, harhaan johdetuksi. Se tunne on musertava.
Mutta, ikävä kyllä siinä ei auta muu kun elää se tunne läpi. Se ottaa sen aikaa kun ottaa. Ja lopulta helpottaa. Aaltoliikettä on varmasti luvassa, parempia aikoja ja sitten taas romahduksia.
Voimia sinulle. Hyväksy asia, anna itsellesi aikaa surra se läpi. Päästä irti. Vaikeaa, tiedän. Mutta ainut mahdollisuus.
Itsellä tänään vaikempi päivä.
Tulevat taistot pelottaa, tekisi mieli perua koko homma.
Mitä en tietenkään tee.
Tämä huonompi päivä johtuu siitä, että jouduin eilen viestittämään enemmän exän kanssa, ja pääsi valuttamaan sitä myrkkyään mun päälle. Pitkästä aikaa tuli taas fyysinen ahdistus.
Mutta, onneksi pääsen niistä jo paremmin yli, hengitän, lähdin koiran kanssa ulos. Annoin exälle lyhytsanaiset, napakat ja puoleni pitävät vastaukset. En enää muserru vaatimustensa alla ja ala panikoimaan.
Mutta semmonen pahaolo siitä jäi. Lisäksi olen huomisesta alkaen yksin. Lapset muualla, sekin lisää tätä oloa. Ja se, että uusi nainen menee minun entiseen anoppilaan lapsiensa kanssa ja minun lapsien kanssa, ja minulla ei enää ole sinne asiaa. Irti päästämistä siitäkin, erossa menettää niin paljon kaikkea, ja välillä ne ikävät tunteet puskee pintaan. Lopulta tässä erossa helpoin on ollut päästää irti miehestä, vaikeinta lasten asiat ja kaikki muu mitä eron myötä menettänyt, koti, ihmiset...
Vaikka, toisaalta yritän itselleni puhua, että tätä tämä on, opettele nyt olemaan ja tee mitä tahdot.
Ja ne työkuviotkin meni taas uusiksi. Eli, talous tiukkenee eikä paranekkaan.
Jotenkin mulle alkais riittämään nämä vastoinkäymiset. Koitan kyllä ajatella, että joku tarkoitus asioilla aina on. Ja lopulta kaikki järjestyy. Tuntuu vaan että kaikki menee aina sen vaikeimman kautta. Koska tämä tasaantuu ja helpottuu?
Tekis mieli mennä piiloon jonnekkin koloon ja pysyä siellä, antaa kaiken olla, unohtaa kaikki, luovuttaa.
No, kyllä se tästä. Kohta on taas parempi. Asiat järjestyy kyllä, joskus.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun rakkaus on loppu niin se on loppu. Mitä te jäätte junnaamaan menneeseen ja tuhlaamaan elämäänne suruun? Ei ketään voi pakolla vaatia jäämään. Maailma on täynnä miehiä, uutta kehiin tai ellei nappaa niin etsikää muuta elämäänne. Ihme uhriutumista.
Ei se ole niin helppoa. Tunteita ei voi käskeä. Tunne on aina vahvempi kuin järki. Älkää jääkö yksin vaikeiden asioiden kanssa. Hakekaa apua. Jos ei läheisistä löydy tukea hakekaa kiireellistä aikaa vaikka kirkon perheasianneuvottelukeskuksesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M36: olet kyllä harvinaisen paska mies. Toivottavasti tyttiksen silmät avautuu.
Ap, hienoa kuulla sinun kuulumisiasi. Olet kyllä joutunut kärsimään kovasti. On todella hienoa, että pystyt puolustamaan itseäsi, lapsiasi ja saat siihen apua. Kuulostaa siltä, että mitä vähemmän olet exän kanssa tekemisissä, sitä paremmin voit. Olisiko sinun mahdollista löytää joku oma maailma jolla ei ole mitään tekemistä avioeron tai lasten kanssa? Joku uusi harrastus vaikka. Pitäisin myös tärkeänä, että tapaisit ihmisiä etkä jäisi yksin kotiin miettimään asioita jatkuvasti. Sinne tinderiinkin voi mennä ja saada sieltä uusia ystäviä. Elämää on muuallakin kuin exän ja entisen maailman puitteissa. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa ketjussa ollut vilkasta viimeisen viikon.
Yllätyseron kokeneelle haluan sanoa, että samaistun kokemaasi kovasti. Itselläni oli suhdetta takana 28 vuotta, oltiin paljon yhdessä, ei riidelty ja seksiäkin oli ihan loppuun asti ja miehen ilmoitus siitä, että ei ole onnellinen tuli minulle aivan puskista. Kaikki noi mitä kirjoitat, että miksi ei voinut puhua aiemmin tai miten voi rakastaa ja sitten jättää ykskaks - noita samoja asioita tuli pyöritettyä mielessä kuukausitolkulla. Tuntui, että oma elämä ja menneisyyskin mureni kertaheitolla. Toivoin yli 10 kk, että mies tajuaa tehneensä virheen ja palaisi kotiin, jossa siis minä ja lapsemme asutaan vieläkin. Miehellä oli taustalla samoja asioita, kun ei ole ikinä asunut yksin yms.
Kyllä se totuus vaan on, että exältäni loppui rakkaus (romanttinen) ja tahtotilaa yhdessä oloon ei enää ollut. Nyt on mennyt 1v + 1 kk, enkä tähän päivään mennessä ole saanut mitään selitystä. Olen hyväksynyt tilanteen, mutta olisin ansainnut jonkinlaisen varoituksen miehen todellisista tunteista aiemmin, että kaikki ei olisi tullut täydellisenä shokkina ja olisin ansainnut myös hieman keskustelua syistä, jotta olisin helpommin päässyt jatkamaan elämääni.
Tiedän, että olet nyt surun vaikeassa vaiheessa ja jokainen suree sen ajan kun tarvitsee, anna surulle lupa. Yritän kuitenkin lohduttaa, että siitä surusta selviää, ihan oikeasti tulee se päivä kun helpottaa. Minulla se vei 10 kk, mutta nyt elämä tuntuu jälleen hyvältä.
Täällä on vähän ilkeitä ja ajattelemattomia viestejä tullut ketjuun. Toivoisin, että jatkuisi vastedes taas "hyvänmielenketjuna".
Elämä on ihmeellistä, totuus taruakin ihmeellisempää. Olisi mukava, että jokainen halutessaan voisi purkaa ajatuksiaan, eikä teilattaisi.
Tämmöistä toivoo Tuumis🌻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmemies85 - Kiitos kirjoituksestasi !
Kosketti minua paljonkin.
Exäni masennus ja erohalut tulivat minulle täysin yllätyksenä ja en ikinä saanut selvyyttä siitä, että tuliko ensin masennus ja rakkaus loppui vai toisinpäin että ensin loppui rakkaus ja tuli masennus. Minulle asia olisi ollut kovinkin tärkeä ja merkityksellinen. Koen, että meillä ei ollut kriisiä niin hyvin ex esitti loppuun asti, että kaikki hyvin ja että on onnellinen. Tuo puhumattomuus on todella iso pulma, luotin aina siihen, että jos olisi ongelmia niin niistä puhuttaisiin ja tämä oli se yksi syy lopulta päästää irti kun tajusin, että vaikka mies haluaisikin palata yhteen niin en voisi ikinä luottaa siihen, että sama ei tapahtuisi uudelleen. Aina sydämessäni olisi se pelko.
Se mikä viestissäsi oli upeata, että käytte pariterapiassa myös. Minun korvaani se kuulostaa halusta yrittää viimeiseen asti. Tahtotila olla yhdessä löytyy. Tähän nähden minut heitettiin käytöstä pois kun vanha rätti.
Haluan muistuttaa kuitenkin Sinua, että meillä jokaisella on vain yksi elämä ja oikeus olla onnellinen. Joskus se onnellisuus vaatii eron. Olet ansainnut olla onnellinen, pitkäkään suhde ei ole "elinkautinen". Olen iloinen puolestanne, että kuitenkin yritätte ensin kaikin tavoin pitää suhteenne kasassa.
Kuurankukka, olet aivan oikeassa, mitä vähemmän olen exän kanssa tekemisissä, sen parempi minun oloni on.
Minulla on myös pikkuhiljaa alkanut olemaan elämää tämän kaiken ulkopuolella. Tapaan ihmisiä, teen asioita. Tosin, liian usein kuitenkin edelleen jään kotiin.
Toisaalta, olen tietoisesti antanut itselleni aikaa, olla ja tehdä miten sattuu huvittamaan. Ajattelen, ettei minulla ole kiire juosta tekemään ja touhuamaan, jos haluan olla kotona, olen kotona. Haluan kohdata jokaisen tunteen minkä tämä eteeni tuo.
Ja toisaalta olen opetellut tarvittaessa siirtämään ajatukset muualle esimerkiksi kirjan tai jonkun hyvän sarjan avulla, lähtemällä ulos jne.
Nyt nämä hyökyy päälle, kun tiedän pian olevan sen lopullisen väännön aika. Aika laittaa asiat kuntoon, ja se pelottaa minua.
Mutta, kun se vääntö on käyty, tarkoittaa se toivottavasti sitä, että voin olla exän kanssa tekemisissä entistä vähemmän.
Pian alkaa arki, ja pääsen ihmisten keskelle.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lle vielä. Samaistun niin tuohon tunteeseen kun exän lisäksi täytyy päästää niin monesta muustakin henkilöstä irti. Meillä kuului lähipiiriin exäni koko suku, Hänen kaksi siskoa ja siskojen 8 lasta (aikuisia nyt kaikki) ja exäni vanhemmat. Heillä on keskenään todella läheiset välit ja exän vanhemmat olivat minulle läheisempiä kun oma suku. Elivät mukana äitini hautaamisen yms. Reissattiin paljon yhdessäkin ja kuuluivat elämäämme lähes viikottain. Niin vaan se menee, olen nähnyt Heidät jouluna ja 50v juhlissani. Kipeätä on tehnyt päästää irti ja ymmärtää, että näin se vaan menee. Onneksi poikani on isovanhempiensa kanssa yhteydessä.
Myös monta pitkäaikaista "ystävää" hävisi, joiden kanssa oltiin tekemisissä 28 vuotta, mutta olivat alkujaan miehen "puolelta".
Sinulla Ap tekee tuplakipeätä se toki, että exäsi jo esittelee uutta naista siinä kuviossa. Voihan itselläkin olla jo se tilanne tietämättäni.
Niinpä. Avioero ei ole välttämättä vain puolisosta. Siskon mies piti minua pikkusiskonaan, hänellä kun ei omaa ollut. Eron jälkeen Minä jouduin eroon Veljestäni. Tosi outoa oli alkuun. Syytönhän minä heidän eroon olin.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Avioero ei ole välttämättä vain puolisosta. Siskon mies piti minua pikkusiskonaan, hänellä kun ei omaa ollut. Eron jälkeen Minä jouduin eroon Veljestäni. Tosi outoa oli alkuun. Syytönhän minä heidän eroon olin.
Aina valitaan puolensa.
Tuttu tunne tuo irti päästämisen vaikeus, minulla eri asiaan liittyen. Luin jostain että se liittyy lapsuuden kokemuksiin. Siihen että kun on tapahtunut joskus jotain hyvää niin sitä ajattelee että kyllä tämä tästä vielä muuttuu. Se on myös osa läheisriippuvuutta. Siitä pääsee, mutta se vie aikaa. Ongelma on siinä, että toksisuus elämässä yleensä vain siirtyy. Muutos lähtee itsestä, koska voi muuttaa vain itseään , ei toista ihmistä. Haluaako itselleen huonoa vai parempaa?! Miksi ihminen haluamalla haluaa itselleen huonoa, janoaa sellaista joka ei sinusta välitä. Asia ei parane vaihtamalla, ellei pohjalla oleviin syihin perehdy. Siitä alkaa paranemisprosessi. Tsemppiä kaikille asiaa pohtiville!
Onpa viisas edellinen kirjoitus! 28, miten mökkimiehen kanssa kävi?
Vierailija kirjoitti:
Onpa viisas edellinen kirjoitus! 28, miten mökkimiehen kanssa kävi?
No, hyvin meni. Vietettiin yhdessä 8 päivää (7 yötä) putkeen. Viikko sitten sunnuntaina lähdettiin yhteiselle viiden päivän matkalle, käytiin pikaisesti luonani vaihtamassa matkakamani ja ajettiin yhdeksi yöksi mökkimiehen kotiin ja siitä sitten vielä sinne pariksi yöksi jossa tarinamme alkoi. Ihana viikko oli. Tajusin, että heinäkuussa olemme viettäneet mökkimiehen kanssa vähintään 15 päivää yhdessä ja se on jo aika hyvin kun olin siskoni kanssa 8 päivää reissussa.
No kerron, että olen pitänyt mökkimiehen ja pojan erossa toisistaan. Nyt kuitenkin poikani pääsee muutamalle työkeikalle mökkimiehen mukana, tämä idea tuli mökkimieheltä. Ja niin siinä kävi, että kun mökkimies eilen illalla minut kotiin heitti niin halusi tavata poikani. Siinä kättelivät, puhuivat työjuttuja yms. Mä olin ihan varmasti jäätynein/hermostunein siinä porukassa. Hups, sanon minä.
Nyt alkoi arki ja työt + korissa odottaa 10 litraa kantarelleja ja elämää katsellaan hyvillä mielin eteenpäin. Todennäköisesti tapaillaan mökkimiehen kanssa edelleen, niin tai näin, jokatapauksessa elämä tuntuu taas hyvältä (möykky on pois rinnan päältä).
Seksin harrastaminen on molempien vastuulla. Tyttiksen pettäminen on m36 vastuulla. Lapsen hankkiminen tietoisesti vastoin miehen tahtoa on eksän vastuulla. Tyttis ja kaikki lapset ovat viattomia uhreja.