Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12629)
Taitaa m36 haluta pitää edelleen takaporttia auki eksälle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taitaa m36 haluta pitää edelleen takaporttia auki eksälle
Paluu yhteen olisikin järkevin vaihtoehto 3 lapsen kannalta.
Olen naimisissa, 15v. sitten hullaannuin miltei rakastuin 25v. vanhempaan mieheen. Kyllä oli vaikeaa päästää irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin se mies on tyytymätön?
On kenties paljon poissa kotoa koska käy jo toisen naisen luona.
Minuun. Arkeen. Lapsiin. Siihen ettei yhteistä aikaa ole. Teinien kanssa elämä on melkosta vääntämistä. Teen asiat väärin. Mielestään on vain rahottaja. Vaikka minä en ikinä ole häneltä rahaa vailla. Maksan omat ja lasten menot, ja laskut. Kun rahat ei riitä, tingin lähinnä omista menoista. Hän hoitaa lainan lyhennykset. + omat menonsa
Siitäkin on sitä mieltä, että maksaa meidän muiden kiittämättömien asumista. Lapsetkaan eivät osaa olla asiasta kiitollisia.
Mä ymmärrän sua 😔
M36, olet saanut täällä myös asiatonta palautetta, joten ymmärrän hyvin tuskasi. Varmaankin silti ymmärrät että tilanteesi herättää kaikenlaisia ajatuksia.
Rohkenen heittää kehiin seuraavan ajatuksen. Vaikka tämä on hyvän mielen ketju, niin itse olen ainakin oppinut eniten kun joku on rohjennut kysyä hankaliakin kysymyksiä tai jopa kyseenalaistaa ajatuksenjuoksuni.
Tekstisi kuulostaa kovin tekniseltä, asiat on mietitty. Mutta kuten joku kysyikin aikaisemmin, miltä tuntuu? Se lienee kuitenkin olennaisin kysymys jatkoa ajatellen. Missä on sydämesi? Kerroit, että pakenit töihin ja tekosyy olla tyttiksestä erossa on saada arki rullaamaan. Mitä kaikkea lienee tämän takana? Minua jäi mietityttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, tiedän tunteen.
Sydän ei päästä irti vaikka järki on sanonut jo iät ajat, että ei ole mitään toivoa enää. Hän elää toisaalla sitä elämää mitä meidän piti elää yhdessä.
Minä yksin sydän pirstaleina.
T. Menneisyyden vanki
Kiitos rohkaisevista viesteistä
Niinkuin otsikkokin sanoo, pitäisi osata päästää irti.. Se on vaikeaa, koska olen täysin varma että puolisoni on SE elämäni rakkaus.
Aina sitä toivoo, että asiat muuttuisi. Ymmärrän todella hyvin 28v: exää. Ja jopa näen paljon samaa. Itsellä myös välillä vain pakko päästä pois kotonta. Yleensä keskellä yötä lähden ajamaan vain autoa ja koluan kaikkia nuoruuden paikkoja läpi. Ja haikailen. Lääkityksen myötä tämä tosin vähentynyt, koska uni tulee helpommin. Ei kukaan halua olla masentunut. Ei 28v exäkään.
28v kyllä tosin antoi tilaa ja aikaa, mutta silti mies ei halunnut jakaa tunteitaan. Surullista.
Teit oikein kun päästit irti.
Ap:lle suosittelisin murehtimis hetkeä.
Laita ylös asiat mitä murhehdit. Ne mille voit tehä jotain, tee. Ne mihin et voi vaikuttaa tai muuttaa, älä kuluta energiiaa niihin. Mutta älä murehdi iltaisin.
Helpommin sanottu kuin tehty, i know..
T: Ihmemies85
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo, mitä kuurankukka sanoi, että ne herättelevät ja kyseenalastavatkin kysymykset ja ajatukset tässä ketjussa on myös antaneet paljon. Joutuu ajattelemaan asioita myös toiselta kantilta.
Kunhan niitä asioita oikeasti miettii ja pureskelee, silloin siitä saa itselleen jotain. Joko uutta ajatusta tai vahvistusta omille ajatuksille.
Vertaistuki samankaltaista kokeneilta, lohdutus, myötätunto muiden ero tarinat, ne on tämän ketjun parhautta. Mielestäni.
Omia ajatuksia sen verran, että monesti huomaan vielä exää ja mennyttä elämää miettäni, ja hänen nykyistä elämää (liikaa!!!) välillä ihan ärsyttää jos ajatuksia tulee mieleen ensimmäisenä aamulla kun herää.
Mutta yhtä usein huomaan kuinka paljon parempi on nyt, niitä asioita missä törmään johonkin mikä oli suhteessa huonosti tulee vastaan usein.
Vaikka täällä joku ketju missä joku epäilee kumppanin pettävän, muistan sen raastavan tunteen odotella toista yöllä kotiin epätietoisena tai sen tunteen kun löytyi kortsuja, milloin missäkin muodossa. No, ei jatkuvasti mutta useamman kerran suhteen aikana kuitenkin.
Muistan sen kun itse sain osakseni aivan älyttömiä syytöksiä milloin mistäkin. Muistan sen yksinäisyyden, kun aina jäin yksin, kun joku muu tekeminen meni minun kanssa olemisen edelle.
Muistan sen kun yritin silotella, ettei tulisi riitaa, en yhtään jaksanut sitä riitaa, olisin vain halunnut tavallista tasasta elämää. Silottelin omaa käytöstä, omia tekemisiä, koitin olla isän ja lasten välissä jne. Yhtä munankuorilla kävelyä. Hetken asiat hyvin ja sitten matto vetästiin jalkojen alta.
Muistan se pahanolon, yksinäiset piilossa itkemiset.
Voin sanoa, että ei ole ikävä. Ei yhtään. Vaikka huomaan miettiväni, liian usein, miten ex nyt on niin erilainen uuden kumppaninsa kanssa? Mutta onko se totuus? Pysyykö se? Ja lopulta onko sillä mulle mitään väliä mitä nyt on, hänellä. Vain sillä on väliä, että minulla on nyt paljon parempi olla, ilman sitä huonoa parisuhdetta. Ja kuten niin usein ennenkin olen sanonut, on vain hyvä asia, jos lapsilla on nykyään mukavampi, osallistuvampi isä.
Ja johonkin oivallukseen asian suhteen huomaan havahtuvani lähes päivittäin. Niitä tulee monesti kun kävelen koiran kanssa, semmosia ahaa lamppuja.
Joten m36, anna sinäkin itsellesi lupa oikeasti pysähtyä ja miettiä asioita. Niiden paikoilleen loksahtelu ottaa aikaa, ja tarvitsee aikaa.
Ja minulla myös etäisyys ja tiedon hankkiminen on auttaneet. Mutta, kaikki me olemme yksilöitä ja erilaisia. Mikä toimii yhdellä ei toimi toisella.
Ap
Esimerkiksi just nyt, valokuvasta missä olen koirien kanssa metsässä, tuli mieleen, miten aina kävin lenkillä yksin. Ei ex koskaan lähtenyt mukaan, tai no, todella todella harvoin.
Ja nykyään lenkkeilee säännöllisesti uuden naisensa kanssa. Jopa niin että hänen ja meidän lapsia mukana.
Tämä tuntu semmosena pistona, että niin, semmosta se meidän yhteiselämä oli.
Ajatuksena, olisiko sitä voinut muuttaa paremmaksi?
Toteamuksena, että ei olisi. Kyllä sitä yritettiin.
Ja sitten lopulta hyväksyntä, että ihan sama mitä hänellä on nyt, minulla on näin parempi ja yhdessä ei ollut hyvä kenelläkään.
Tämä nyt ihan esimerkkinä, kun tuli sopivasti tuon edellisen tekstin jälkeen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo, mitä kuurankukka sanoi, että ne herättelevät ja kyseenalastavatkin kysymykset ja ajatukset tässä ketjussa on myös antaneet paljon. Joutuu ajattelemaan asioita myös toiselta kantilta.
Kunhan niitä asioita oikeasti miettii ja pureskelee, silloin siitä saa itselleen jotain. Joko uutta ajatusta tai vahvistusta omille ajatuksille.
Vertaistuki samankaltaista kokeneilta, lohdutus, myötätunto muiden ero tarinat, ne on tämän ketjun parhautta. Mielestäni.Omia ajatuksia sen verran, että monesti huomaan vielä exää ja mennyttä elämää miettäni, ja hänen nykyistä elämää (liikaa!!!) välillä ihan ärsyttää jos ajatuksia tulee mieleen ensimmäisenä aamulla kun herää.
Mutta yhtä usein huomaan kuinka paljon parempi on nyt, niitä asioita missä törmään johonkin mikä oli suhteessa huonosti tulee vastaan usein.
Vaikka täällä joku ketju missä joku epäilee kumppanin pettävän, muistan sen raastavan tunteen odotella toista yöllä kotiin epätietoisena tai sen tunteen kun löytyi kortsuja, milloin missäkin muodossa. No, ei jatkuvasti mutta useamman kerran suhteen aikana kuitenkin.
Muistan sen kun itse sain osakseni aivan älyttömiä syytöksiä milloin mistäkin. Muistan sen yksinäisyyden, kun aina jäin yksin, kun joku muu tekeminen meni minun kanssa olemisen edelle.
Muistan sen kun yritin silotella, ettei tulisi riitaa, en yhtään jaksanut sitä riitaa, olisin vain halunnut tavallista tasasta elämää. Silottelin omaa käytöstä, omia tekemisiä, koitin olla isän ja lasten välissä jne. Yhtä munankuorilla kävelyä. Hetken asiat hyvin ja sitten matto vetästiin jalkojen alta.
Muistan se pahanolon, yksinäiset piilossa itkemiset.
Voin sanoa, että ei ole ikävä. Ei yhtään. Vaikka huomaan miettiväni, liian usein, miten ex nyt on niin erilainen uuden kumppaninsa kanssa? Mutta onko se totuus? Pysyykö se? Ja lopulta onko sillä mulle mitään väliä mitä nyt on, hänellä. Vain sillä on väliä, että minulla on nyt paljon parempi olla, ilman sitä huonoa parisuhdetta. Ja kuten niin usein ennenkin olen sanonut, on vain hyvä asia, jos lapsilla on nykyään mukavampi, osallistuvampi isä.Ja johonkin oivallukseen asian suhteen huomaan havahtuvani lähes päivittäin. Niitä tulee monesti kun kävelen koiran kanssa, semmosia ahaa lamppuja.
Joten m36, anna sinäkin itsellesi lupa oikeasti pysähtyä ja miettiä asioita. Niiden paikoilleen loksahtelu ottaa aikaa, ja tarvitsee aikaa.
Ja minulla myös etäisyys ja tiedon hankkiminen on auttaneet. Mutta, kaikki me olemme yksilöitä ja erilaisia. Mikä toimii yhdellä ei toimi toisella.Ap
Hei Ap, tilanteesi tuli mieleeni kun luin äsken IS.n sivulta artikkelia, jossa puhuttiin avioliitoista, jotka päättyvät riitoihin.
"Suhteen päättyessä täytyy päästää irti myös kumppanin hyvistä puolista. Se saattaa johtaa tunnekuohuihin, jotka eivät aina saa toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla.
– Se on yksi syy, miksi eron hetkellä on riitoja. Täytyy päästää irti myös siitä toisen ihanasta puolesta. Toisesta täytyy tehdä paholainen, jotta pääsee eroon myös kaikesta ihanasta.
Viha voi olla ensisijainen ulospäin näkyvä tunnetila erotilanteessa.
– Kiukun taustalla voi olla kuitenkin surua menetetyn suhteen hyvistä puolista."
Kun tässä ketjussa on tarkoitus herättää uusia ajatuksia ja avata uusia näkökulmia, niin minulle tuli voimakkaasti mieleen tämä:
Entä jos exäsi inhottava käytös sinua kohtaan johtuikin/johtuukin juuri tuosta yllä mainitusta syystä?
Koko artikkeli löytyy täältä:
Kiitos tästä, uudesta näkökulmasta exän käytökseen.
Mistäpä sen tietää, saattaahan taustalla olla jotain tuommoista?
Toki, hän on minun äitiyttäni arvostellut jo kauan ennen eroilmoitusta.
Mutta, mistäpä minä tiedän kauanko on salassa suhdetta rakennellut ja tehnyt eroa itsekseen, ennen kun minulle siitä puhui?
Jos sanoo, ettei rakastanut vuosiin, niin voihan se kaikki ilkeys ja inhottavuus olla/ollut tästä johtuvaa?
Ja lapsia kohtaan myös, koska itsellään ollut vaikea olla salaillessaan asioita.
Nyt voi olla vapaammin, rennommin kun ei enää tarvitse salata mitään.
Mutta mulle pitää vielä ilkeillä.
No, siinäpä ilkeilee. Olen itse vastaamatta samalla mitalla, jospa se joskus loppuisi.
Joko jätän ilkeilynsä huomiotta, tai vastaan hyvin asiallisesti, asiaan. Ja itse viestitän vain asiasta, kun oikeasti tarve.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei kaikille, 28 v täällä ihmettelee elämäänsä ja miten yllätyksellistä se voi olla. Tulin kotiin juuri mökkimiehen luota ja erossa oltiin välissä alle viikko. Lapseni yllätti ja oli itse leiponut sämpylät + tehnyt valtavan hyvää kantarellikeittoa. Nyt tässä maha täynnä mietin, että huomenna mökkimies ja poikani tekevät isomman tiimin kanssa 3 vuorokautta töitä yhdessä (ai kaameeta).
Tänään mökkimies puki oikein puhehousut jalkaan ja keskusteltiin pitkään meistä ja niin siinä vaan on käynyt, että se juhannus muutti kaiken ja se juhannusta edeltävä tilanne oli täysin paniikkireaktio kun mökkimies huomasi, että tunteita on enemmän kuin halusi myöntää. Mökkimies on nauttinut suunnattomasti yksin asumisesta pitkän avioliiton jälkeen ja siitä, että on voinut hyvällä omalla tunnolla tehdä töitä 24/7. Nyt myönsi, että 8 päivän reissumme jälkeen heräsi useana yönä siihen, että etsi minua vierestänsä. Myönsi, että pomsahdan hänen mieleen kesken työjuttujen yms. Keskusteltiin ja todettiin, että näin on hyvä, että molemmilla on tämä oma elämä, mutta olemme yhdessä mahdollisimman paljon. Onhan tähän nyt ykskaks tullut toinen sävy kuin alkuun, silloin se oli "vaan aivot räjäyttävää nautintoa" ns. rusinat pullasta meininkiä, mutta ehkä se pullakin on alkanut maistumaan. Nykyään olen välillä mökkimiehen luona niin, että sillä on työjuttujakin, mutta sain nyt oman avaimen ja käyn tutustumassa kaupunkiin. Ei olisi uskonut tätä vielä 4 kk sitten.
28 v yhdessä kirjoitti:
Hei kaikille, 28 v täällä ihmettelee elämäänsä ja miten yllätyksellistä se voi olla. Tulin kotiin juuri mökkimiehen luota ja erossa oltiin välissä alle viikko. Lapseni yllätti ja oli itse leiponut sämpylät + tehnyt valtavan hyvää kantarellikeittoa. Nyt tässä maha täynnä mietin, että huomenna mökkimies ja poikani tekevät isomman tiimin kanssa 3 vuorokautta töitä yhdessä (ai kaameeta).
Tänään mökkimies puki oikein puhehousut jalkaan ja keskusteltiin pitkään meistä ja niin siinä vaan on käynyt, että se juhannus muutti kaiken ja se juhannusta edeltävä tilanne oli täysin paniikkireaktio kun mökkimies huomasi, että tunteita on enemmän kuin halusi myöntää. Mökkimies on nauttinut suunnattomasti yksin asumisesta pitkän avioliiton jälkeen ja siitä, että on voinut hyvällä omalla tunnolla tehdä töitä 24/7. Nyt myönsi, että 8 päivän reissumme jälkeen heräsi useana yönä siihen, että etsi minua vierestänsä. Myönsi, että pomsahdan hänen mieleen kesken työjuttujen yms. Keskusteltiin ja todettiin, että näin on hyvä, että molemmilla on tämä oma elämä, mutta olemme yhdessä mahdollisimman paljon. Onhan tähän nyt ykskaks tullut toinen sävy kuin alkuun, silloin se oli "vaan aivot räjäyttävää nautintoa" ns. rusinat pullasta meininkiä, mutta ehkä se pullakin on alkanut maistumaan. Nykyään olen välillä mökkimiehen luona niin, että sillä on työjuttujakin, mutta sain nyt oman avaimen ja käyn tutustumassa kaupunkiin. Ei olisi uskonut tätä vielä 4 kk sitten.
Tätä on 28:n tarinan kehittymistä on niin hykerryttävää seurata! Tulee hyvä mieli joka kerta asian käänteistä lukiessa, ja tämä sinun tapauksesi antaa toivoa kaikille niille, joiden alta matto on tempaistu varoittamatta pois ja tuntuu että ero on maailmanloppu. Elämä tosiaan voi muuttua yllättäen - myös hyvään suuntaan.
Miteköhänn se kolmen elämäsi miehen (poikasi, mökkimies ja exä) yhteistapaaminen mahtaa sujua? Huomennako se on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläsi on jo toinen.. järjestelevät vain asioita
Jäät kuin nalli kalliolle ja muutaman vuoden päästä mies ihmettelee että mitä tapahtui jatkat jo omaasi muualla
Mahtaako miehesi olla about50v
Vierailija kirjoitti:
28 v yhdessä kirjoitti:
Hei kaikille, 28 v täällä ihmettelee elämäänsä ja miten yllätyksellistä se voi olla. Tulin kotiin juuri mökkimiehen luota ja erossa oltiin välissä alle viikko. Lapseni yllätti ja oli itse leiponut sämpylät + tehnyt valtavan hyvää kantarellikeittoa. Nyt tässä maha täynnä mietin, että huomenna mökkimies ja poikani tekevät isomman tiimin kanssa 3 vuorokautta töitä yhdessä (ai kaameeta).
Tänään mökkimies puki oikein puhehousut jalkaan ja keskusteltiin pitkään meistä ja niin siinä vaan on käynyt, että se juhannus muutti kaiken ja se juhannusta edeltävä tilanne oli täysin paniikkireaktio kun mökkimies huomasi, että tunteita on enemmän kuin halusi myöntää. Mökkimies on nauttinut suunnattomasti yksin asumisesta pitkän avioliiton jälkeen ja siitä, että on voinut hyvällä omalla tunnolla tehdä töitä 24/7. Nyt myönsi, että 8 päivän reissumme jälkeen heräsi useana yönä siihen, että etsi minua vierestänsä. Myönsi, että pomsahdan hänen mieleen kesken työjuttujen yms. Keskusteltiin ja todettiin, että näin on hyvä, että molemmilla on tämä oma elämä, mutta olemme yhdessä mahdollisimman paljon. Onhan tähän nyt ykskaks tullut toinen sävy kuin alkuun, silloin se oli "vaan aivot räjäyttävää nautintoa" ns. rusinat pullasta meininkiä, mutta ehkä se pullakin on alkanut maistumaan. Nykyään olen välillä mökkimiehen luona niin, että sillä on työjuttujakin, mutta sain nyt oman avaimen ja käyn tutustumassa kaupunkiin. Ei olisi uskonut tätä vielä 4 kk sitten.Tätä on 28:n tarinan kehittymistä on niin hykerryttävää seurata! Tulee hyvä mieli joka kerta asian käänteistä lukiessa, ja tämä sinun tapauksesi antaa toivoa kaikille niille, joiden alta matto on tempaistu varoittamatta pois ja tuntuu että ero on maailmanloppu. Elämä tosiaan voi muuttua yllättäen - myös hyvään suuntaan.
Miteköhänn se kolmen elämäsi miehen (poikasi, mökkimies ja exä) yhteistapaaminen mahtaa sujua? Huomennako se on?
Huomenna on se yhteistapaaminen. Kyllä mökkimieheltä pääsi "voi ei" parahdus kun kerroin miten poika on kyydin järjestänyt paikalle, pakko mun oli varoittaa. Poika itse sanoi, että isä vaan jättää sovittuun paikkaan, eikä jää odottamaan.
Mä olen tällä hetkellä onnellinen ja tyytyväinen elämääni ja elämäni alkaa täyttymään tekemisistä ja asioista. Eilen minuun otti yksi ystävä yhteyttä, joka oli todella läheinen minulle ennen eroa, siis exän kautta pariskunta joiden kanssa vietettiin todella paljon aikaa 28 vuoden aikana. Eilen tuli viesti ja kysely mitä minulle kuuluu ja pahoittelut kun ei ole ollut yhteydessä vaikka niin usein on minua miettinyt. Pyysi minut heille yökyläilemään ensiviikonlopuksi ja aion mennä.
Ja minusta todella tuntui, että ero oli maailmanloppu, sydän revittiin rinnasta, mutta elämä on yllätyksiä täynnä. Aika onni, että kohtasin hyvän ihmisen, alusta asti tuntui luonnolliselta ja päätin luottaa fiilikseen ja antaa mennä. Nyt en enää haikaile menneitä. Ja enhän mä Teille tätä kertonut, mutta menneellä viikolla vietin exän kanssa 6 tuntia, mentiin sienimetsään. Lähdin kun toinen pyysi ja rakastan sienestämistä ja ajattelin käyttää ajomatkat (yht lähes 2h) puhumiseen/kuuntelemiseen. Mutta EI tullut puhumisesta mitään, lapseen liittyviä asioita puhuttiin, mutta muuri/verho laskeutui kun yritin puhua mistään muusta. Siis, en tajua onko exä ollut aina noin mykkä. Ja ei exän kanssa noussut enää mitään tunteita tai kipua, tuntui, että toinen on tärkeä ja läheinen ihminen, mutta ei mitään muuta. Aika avoimesti, puhuin kuinka paljon olen pois kotoolta yms, mutta exä ei selkeästi halua kuulla mitään. Poika käyttää sanoja, että isää ei kiinnosta, en tiedä, joko niin tai suojelee itseään tiedolta.
Kaiken kaikkiaan asiat on todella hyvin ja minusta välittäviä ihmisiä on yllättävän paljon, kun vaan pääsin sieltä synkästä kuopasta pois. Ja todellakin näillä kirjoituksillani on vain tarkoitus osoittaa, että elämä on yllätyksiä täynnä. Kun vaan synkimpinä aikoina muistaa, että sitä kyllä selviää kun antaa surulle tarvittavan ajan, tavalla tai toisella helpottaa kyllä.
Eikä se laastaritoiminta kaikille sovi, minulle se oli viimeinen potku takalistoon ja ehkä pikkuhiljaa osoittumassa hieman toisenlaiseksi ihmissuhteeksi, mutta niin täydelliset puhehousut mökkimies omistaa, että elämä on aika paljon helpompaa ...... kun asioista puhutaan rehellisesti ja suoraan, sitä kunnioitan valtavasti.
Ihanaa 28! Onpa ihana kuulla! Olen niin iloinen puolestasi. Tänään olen itse hieman alamaissa, mutta kirjoituksesi pelasti päiväni!
Tuli muuten mieleeni yksi kysymys sinulle 28. Koska joskus olemme pitkään huonoissa suhteissa ja huomaamme vasta uudessa suhteessa miten paljon paremmin asiat voivat olla. Nimittäin kun totesit, että onkohan eksäsi ollut aina mykkä. Onko hän joskus ollut hyvä kommunikoimaan? Tapahtuiko muutos kun suhteessa alkoi alamäki ja iski masennus? Vai kultaako aika muistot? Oliko hän alunperin ihminen, jolla ei vaan ollut puhehousuja?
Kuurankukka kirjoitti:
Tuli muuten mieleeni yksi kysymys sinulle 28. Koska joskus olemme pitkään huonoissa suhteissa ja huomaamme vasta uudessa suhteessa miten paljon paremmin asiat voivat olla. Nimittäin kun totesit, että onkohan eksäsi ollut aina mykkä. Onko hän joskus ollut hyvä kommunikoimaan? Tapahtuiko muutos kun suhteessa alkoi alamäki ja iski masennus? Vai kultaako aika muistot? Oliko hän alunperin ihminen, jolla ei vaan ollut puhehousuja?
Hyviä kysymyksiä Kuurankukka. Haluan kuitenkin sanoa, että en koe olleeni huonossa suhteessa, kyllä minulla oli hyvä, kiltti ja rakastava mies. Väittäisin, että 27 vuotta rakasti minua ihan tosissaan ja sitten asiat pikkuhiljaa muuttui. Kun se suhde ei toisen esittämisen takia ollut huono minulle, se oli todellakin raaka kerralla shokkiin saattaminen se ero. Ja "pienet jäljet" se on minuun jättänyt, eli mökkimiehen kanssa huomaan joskus tutkailevani Hänen jokaista tunnetilaa. Yhdet nolot kyyneleetkin sain aikaiseksi yhteisen 8 päivän aikana, mutta mökkimies hämillään sanoi heti, että nyt keskustellaan asia läpi ja niin puhuttiin ja kerroin, että huomaamatta analysoin liikaa, reagoin ja vanhat haavat nousi pintaan. Ja siis aivan turhasta reagoin, olin herkillä ihanan reissun jälkeen, mutta parasta siinä oli se, toisen reagointi ja kuinka helppoa aiheesta oli heti keskustella ja Huom! keskustella eikä niin, että minä puhun ja toinen vaan mykkänä kuuntelee.
Ja laukalle tämä minun kirjoitukseni taas meni.
Eli exään palattaessa, niin mä olen kyllä varma, että kunnon puhehousuja ei ole ollut koskaan, mutta kyllähän se tilanne jotenkin paheni loppua kohti. Olin oppinut siihen että tunneasioista yms ei puhuta, mutta ystävilleni aina sanoin, että tärkeintä minulle on se miten exäni näyttää arjessa ja tekemisillään sen rakkauden ja luotin, että jos ongelmia tulee niin puhehousut puetaan jalkaan (kuinka väärässä olin). Nyt exä on kuin muuri ja kun vietettiin se 6 h yhdessä niin jotain kysyin sen kesälomasta yms. niin se ahdistus sille heti iski ja muuri. Tiuskasin sille takaisin, että hänen loma ei minulle kuulu, eli ei tarvitse kertoa, mutta tarkoituksena oli vain "jutustella" niinkuin ihmiset/ystävät tekevät.
Nyt mökkimiehen kanssa huomaa kuinka erilaista kun kaikesta voi puhua ja nimenomaan puhutaan yhdessä.
Pakko palata töiden kimppuun, mutta halaus sinulle Kuurankukka ja toivottavasti mielialasi paranee pian.
Ja lyhyesti vielä, että keskittyminen työhöni on nyt hieman haastavaa kun mietin, että kuulenkohan mökkimiehestä, pojasta vai exästäni ensin. En uskalla olla kehenkään Heistä yhteydessä. Tapasivatkohan kaikki aamulla, ai hitto kutkuttavaa. Samoin tosi jännää, että poikani on tavannut kerran mökkimiehen 5 min ja siellä ne nyt menevät 3 päivää yhdessä (useampi henkilö kyllä). Mökkimies on niin toisenlainen kaikella tapaa kuin pojan isä, että aika jännää sanon minä.
Kiva kun kommentoit, mielestäni täällä on tilaa kaikkien tarinoille. Kukapa ei katuis tekemiään asioita, ihmiset on erehtyväisiä.
Tsemppiterkut teille kaikille🌻
Tuumis
Ps ehkä se testi olis ihan hyvä. Varmuuden vuoksi.
Meinaatko olla mukana neuvolassa/ultrassa?