Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12623)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jatkuu
Oliko ero äkkinäinen päätös ja voisinko palata exän kanssa yhteen? Ero oli äkkinäinen päätös. Kun sain tietää exän pettämisestä, keräsin vaihtovaatteita ja lähdin. Otin yhteyttä asianajajaan ja kohta ero olikin jo vireessä. Terapiaan en suostunut enkä anteeksipyyntöjä kuunnellut. Olin täynnä loukattua ylpeyttä. Luulen että siitä tämä show johtuu. Exä halusi osoittaa kaksoismoraalini. Että kuinka itse sorruin pettämään, vaikka tuomitsin hänet niin kovin. Vaikka nyt onkin paremmin ymmärrystä exän pettämiseen, niin yhteenpaluusta en haaveile. Itsemääräämisoikeuttani on loukattu. Asia olisi helponpi hyväksyä, jos kyseessä olisi vahinkoraskaus. Luulen ettei exäkään halua palata yhteen. Nykytilanne tuntuu sopivan hänelle. Arvelen että juuri exän suunnitelmia tyttis selvitteli, kun kävi tätä tapaamassa ennen kuin palasi luokseni.
Miksi asun kaukana ja voisinko muuttaa lähelle? Koska sovimme, että lapset ovat minulla vain viikonloppuja ja lomia, niin asuinpaikalla ei ollut väliä. Muutin tarkoituksella hieman kauemmas epäonnistuneena yrityksenä paeta exää. Muutenhan tämä on täydellinen. Riittävästi tilaa kaikille. Muuttamista olen miettinyt. Lainaa on vielä paljon eikä myyntikään varmasti hetkessä sujuisi. Olen myös harkinnut asunnon vuokraamista läheltä. Katsotaan.
Tietääkö tyttis kaikesta mitä kerron täällä ja miksi kirjoitan pienellä? Ei kaikesta. Hän tietää pettämisen koko laajuuden. Tuntee nyt myös salaisuuden. Mitään elämäni rakkaus -juttuja en tietenkään ole kertonut. Onko se edes outoa, että koen niin nuoruudesta alkaneesta pitkästä parisuhteesta? Pienellä kirjoitan siksi, kun se ei ole hänen nimensä. Tuntui kömpelöltä kirjoittaa monta kertaa lähekkäin tyttöystävä, niin se typistyi tyttikseksi.
-M36
Voi M36. Miettimistä ja päätöksiä piisaa. Paljon olet jo asioita pohtinutkin. Jos jatkat yhdessä tyttiksen (naisystävä!) kanssa, teidän pitää molempien tehdä se päätös, että Te OlettePari. Ja Teidän perhe. Muu tulee sitten. Salaisuutesi otettiin kai vastaan melko tyynesti, kun et sitä enempää kommentoinut.
Syyskuuhun asti on aikaa miettiä, mikä on osuutesi uuden vauvan elämässä. Käytä harkinta-aika huolella.
Tuumis🌻
Salaisuus otettiin tyynesti vastaan. Oli kyllä selvästi varuillaan, kun varoittelin että pitää olla hys hys. Pelkäsi varmaan, että nyt sitä taas mennään. Mutta ei se kai juuri mitään ole verrattuna tähän exän kanssa olleeseen sekoiluun. Minun puolestanihan sen voisi huudella vaikka koko maailmalle. Mutta suhtaudun siihen niin että se kuuluu perheen vanhemmille kunnes henkilö itse on tarpeeksi vanha. Nyt sen tuntee siis 5 henkilöä.
-M36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[
Hui. Olipas uni. Heräsitkö kylmään hikeen ja sydämentykytykseen? Oliko viiltelijäsi millään lailla inha-ukkosi oloinen?
Kuulostaa aika osuvalta tuo, että haavoja on - vielä. Kaikki ei ulospäin näy. Onko erosta paljon aikaa?
Tuumis🌻
No joo kyllä heräsin kauhuun, suruun ja sydämentykytykseen. Vieläkin meinaa pulssi nousta kun ajattelen unta. Ei ollut eksäni näköinen, mutta se kylmänviileä raivo oli tuttua. Ero on ihan tuore, vähän vielä keskenkin...
Voit toki täällä purkaa mieltäsi, jos tahdot ja se helpottaa...
Tsemppiä sulle
Tuumis🌻
Vierailija kirjoitti:
Voi M36. Miettimistä ja päätöksiä piisaa. Paljon olet jo asioita pohtinutkin. Jos jatkat yhdessä tyttiksen (naisystävä!) kanssa, teidän pitää molempien tehdä se päätös, että Te OlettePari. Ja Teidän perhe. Muu tulee sitten. Salaisuutesi otettiin kai vastaan melko tyynesti, kun et sitä enempää kommentoinut.
Syyskuuhun asti on aikaa miettiä, mikä on osuutesi uuden vauvan elämässä. Käytä harkinta-aika huolella.
Tuumis🌻
Olen eri mieltä. Ei ole mitään Teidän perhettä. M36:lla on jo lapsia ja niiden pitäisi olla tärkeämpiä, kuin kotileikki uuden tyttöystävän kanssa.
Tyttikselläkin on lapsi, joka on rakas M36:lle. Yhteistä elämää heidän kanssa jo... miten kauan?
En syyllistäisi M36:tta, totuus on usein tarua ihmeellisempää...
Helppo huudella randomina. Ota nimimerkki, jos tahdot, että sinut otetaan tosissaan!!!
Tuumis🌻
Hullusti nää viestit tänään linkittyy/ei linkity. Tänään ollut tosi hidasta. Tehdään varmaan jotain uusia hienoja versioita, ettei kukaan tiedä kenelle vastaa...
Tuumis🌻
Hei M36, olet nyt todella vaikeassa tilanteessa. Käytät myös paljon aikaa asioiden pohtimiseen, mikä onkin nyt todella tärkeää.
Tuumiksen viesti oli hyvä. Jos haluat jatkaa tyttiksen kanssa ja jos hän sinut vielä huolii, sinun on päätettävä, että te olette pari ja perhe. Se tarkoittaa, että sinun tulee vetää rajat eksän suuntaan. Älä enää suostu pompoteltavaksi lasten varjolla. Etkä myöskään ole vastuussa eksästä enää millään tavalla, olipa hänellä uutta miestä tai ei. Se tehtävä ei kuulu sinulle.
Pari uutta näkökulmaa minulla heräsi kun luin tekstisi. Ensinnäkin, vaikka olisi kuinka pitkä parisuhde teinistä asti tai ensimmäinen avioliitto, ei se välttämättä tarkoita, että hän on elämäsi nainen. Se, kuka on elämäsi nainen, on tunne. Se voi olla myös tyttis. Tai joku muu. Kuka sydäntäsi oikeasti hallitsee, on kuitenkin hyvin tärkeä kysymys, joka sinun olisi syytä selvittää ennen kuin teet päätöksiä.
Toiseksi, mainitsit, että loukattu ylpeytesi on saanut sinut tekemään nopeitakin ratkaisuja kuten ero eksästä aikoinaan. Nyt tunnet aivan oikeutetusti itsemääräämisoikeuttasi loukatun, kun eksä on tehnyt päätöksen lapsesta sinun selän takana ja sinua hyväksikäyttäen. Olisi nyt tärkeää pohtia, oletko jälleen tekemässä päätöstä vain sen vuoksi, että ylpeyttäsi on loukattu. Vai mitä oikeasti haluat tehdä?
Olisiko sinulla mahdollisuutta vetäytyä yksin jonnekin, vaikka mökille, pohtimaan asioita? Ilman kontaktia kehenkään. Etenkään eksään. Tai edes tyttikseen. Tai lähteä jonnekin matkalle pohtimaan asioita yksin? Tai voisitko mennä terapiaan pohtimaan asioita vaikka edes muutamaksi kerraksi? Ammattilainen voisi saada sinut pohtimaan asioita uudesta näkökulmasta ja saisit vastauksia.
Kaikki viisaus tehdä oikeita ratkaisuja on sinussa. Se pitää nyt vain kaivaa esiin. Tavalla tai toisella.
Tämä on vain minun näkemykseni tilanteeseen näin ulkopuolelta. Toivon, että jatkat analysointia myös täällä. Uskon, että moni muukin oppii tästä ketjusta kaikenlaista. Minä ainakin olen oppinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko liittyä tähän keskusteluun. Otsikon kautta löysin tänne ja kaksi päivää meni kahlata ketjuläpi.
Moni asia myös koskettaa itseäni ja löydän paljon samankaltaisuuksia päähenkilöiden exiin.
Ap:lle haluaisin sanoa: olet hieno, vahva ihminen. Älä ikinä epäile sitä! Miehesi on narsisti. Mies joka ei osaa puhua tunteistaan. Kun hänellä on paska olo hän mielummin tekee paskan olon sinulle kuin käsittelee omia asioita. Lasten kanssa toimii äärimmäisen väärin.
28v
Hieno nähdä, että olet huomannut että saat ja ansaitset onnen. Nämä sinun viestit kosketti minua hyvin paljon. Ja avasi silmiä.
Itsellä siis kanssa noin vuoden kestänyt kriisi avopuolison kanssa. Tai oikeastaan pitempääkin jo. Sen ja monen muun asian seurauksena itsellä keskivaikea masennus. Käymme pariterapiassa ja minä käyn yksilö terapiassa.
Meillä suurimpia ongelmia juurikin se puhumattomuus. Nimenomaan puolison puolelta. Ei halua tai kiinnostusta puhua mistään syvällisemmästä. Olemme olleet 18 v yhdessä ja koko suhteenajan en ole tuntenut itseäni millään tavalla tärkeäksi hänelle. Ja tämä puhumattomuus on yksi niistä syistä.
En tiedä miksi tänne kirjoitan. Ehkä taidän tarinat kosketti ja ajattelin että omaakin oloa helpottaisi kirjottaa. Tossa vain siis pintaraapasu ja tuskin aukeaa, mutta silti terapeuttista kirjoittaa.
T ihmemies85
Viestin 1375 unennäkijälle haluaisin vastata jotain omakohtaisesta kokemuksesta.
Myös minulla on tilanne eli exästä eroonpääsy vielä päällä. Olen kirjoittanut lyhyesti tarinani tänne joskus keväällä.
Minäkin näen eron jälkimainingeissa ja jonkinlaisessa kestojärkytystilassa olevana erittäin ahdistavia unia. Uneni ovat eron jälkeen muuttuneet hyvin tarkkarajaisiksi ja yksityiskohtaisiksi. Olen usein ahdistavissa paikoissa (niin kuin sinä tunnelissa), kuten luolissa, syvällä maan alla olevissa rakennelmissa, joista on vaikea tai mahdoton päästä pois. Näen usein unia, joissa uhkaan tippua tai hukkua jäiseen veteen.
Kuten sinulla unessasi, minuakaan ei kuunnella tai oteta tosissaan, kun yritän painajaisissani puhua ihmisille ja pyytää apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmemies85, sinulla kuten kaikilla muillakin on oikeus olla parisuhteessa, jonka koet itsellesi tyydyttäväksi ja hyväksi. Älä jää huonoon suhteeseen. Voit ajatella niin, että saat hyvän parisuhteen joko nykyisen puolison kanssa tai sitten jonkun muun. 28 tarina antaa sinulle näkymän siitä, millainen jo lähitulevaisuus voi olla.
Ja olen täsmälleen samaa mieltä kauniista sanoistasi Aplle!
Unien näkijöille sanoisin, että unet ovat meidän keino käsitellä tapahtunutta. Luonnollinen osa prosessia.
Voimaa ja valoa.
olipa helppoa, mies lähti vihdoin viimein ja jäin kotiini . Mihin sitä kotoa lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M36:lle. Aiemmin tässä ketjussa on ehdotettu tuumaustauon ottamista, olen samaa mieltä. Jotenkin kirjoituksistasi tulee vaikutelma, että sinulla on yhteys poikki omiin tunteisiin. Loukatun ylpeyden tunnistat, mutta se on tunne, josta käsin ei synny järkiperäistä tai empaattista toimintaa eikä totuudenmukaisia päätöksiä. Kannattaisi todella miettiä syvällisesti, mitkä ovat sinun omat arvot ja tavoitteet elämässä. Kirjoituksistasi ei välity todelliset tunteesi exääsi, tyttistä tai lapsiasi kohtaan. Totta kai käytännön asioiden ratkominen on myös tärkeää, mutta vasta sen jälkeen, kun tietää mitä haluaa ja mitä kohti on menossa. Olennaista on ennen kaikkea turvata kaikkien kuviossa olevien lasten hyvinvointi. Se on teidän aikuisten vastuulla.
Kannattaa olla myös realisti. On kovin epätodennköistä, että suhde tyttiksen kanssa tulee olemaan ikinä ennallaan paljastusten jälkeen. Luottamus on rikottu ja pahasti. Useat suhteet eivät sellaisesta selviä. Ainakin asia vaatii ajallisesti pitkää ja perin pohjaista työstämistä. Myöskin exäsi rajattomuus ei tule poistumaan itsekseen vaan vaatii jämäkkää rajojen vetämistä.
Kuka muka jatkaisi suhdetta, jos jo kahden vuoden seurustelun aikana toinen pettää törkeästi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
jatkuu
Oliko ero äkkinäinen päätös ja voisinko palata exän kanssa yhteen? Ero oli äkkinäinen päätös. Kun sain tietää exän pettämisestä, keräsin vaihtovaatteita ja lähdin. Otin yhteyttä asianajajaan ja kohta ero olikin jo vireessä. Terapiaan en suostunut enkä anteeksipyyntöjä kuunnellut. Olin täynnä loukattua ylpeyttä. Luulen että siitä tämä show johtuu. Exä halusi osoittaa kaksoismoraalini. Että kuinka itse sorruin pettämään, vaikka tuomitsin hänet niin kovin. Vaikka nyt onkin paremmin ymmärrystä exän pettämiseen, niin yhteenpaluusta en haaveile. Itsemääräämisoikeuttani on loukattu. Asia olisi helponpi hyväksyä, jos kyseessä olisi vahinkoraskaus. Luulen ettei exäkään halua palata yhteen. Nykytilanne tuntuu sopivan hänelle. Arvelen että juuri exän suunnitelmia tyttis selvitteli, kun kävi tätä tapaamassa ennen kuin palasi luokseni.
Miksi asun kaukana ja voisinko muuttaa lähelle? Koska sovimme, että lapset ovat minulla vain viikonloppuja ja lomia, niin asuinpaikalla ei ollut väliä. Muutin tarkoituksella hieman kauemmas epäonnistuneena yrityksenä paeta exää. Muutenhan tämä on täydellinen. Riittävästi tilaa kaikille. Muuttamista olen miettinyt. Lainaa on vielä paljon eikä myyntikään varmasti hetkessä sujuisi. Olen myös harkinnut asunnon vuokraamista läheltä. Katsotaan.
Tietääkö tyttis kaikesta mitä kerron täällä ja miksi kirjoitan pienellä? Ei kaikesta. Hän tietää pettämisen koko laajuuden. Tuntee nyt myös salaisuuden. Mitään elämäni rakkaus -juttuja en tietenkään ole kertonut. Onko se edes outoa, että koen niin nuoruudesta alkaneesta pitkästä parisuhteesta? Pienellä kirjoitan siksi, kun se ei ole hänen nimensä. Tuntui kömpelöltä kirjoittaa monta kertaa lähekkäin tyttöystävä, niin se typistyi tyttikseksi.
-M36
Ei ole itsemääräämisoikeuden loukkaamista, jos ei itse huolehdi ehkäisystä. Jo alakoulussa opetetaan miten vauvoja tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on. Jos nainen tekee lapsen vastoin miehen tahtoa. Tahallaan. Pahinta mitä nainen voi miehelle tehdä. Ei myöskään ajattele yhtään lasta. Ainoastaan omaa minä-minä-oikeutta saada lapsi, oli olosuhteet miten surkeat tahansa!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on. Jos nainen tekee lapsen vastoin miehen tahtoa. Tahallaan. Pahinta mitä nainen voi miehelle tehdä. Ei myöskään ajattele yhtään lasta. Ainoastaan omaa minä-minä-oikeutta saada lapsi, oli olosuhteet miten surkeat tahansa!
Koulussa jo opetettu, se ehkäisee joka ei halua lapsia, oli sitten mies tai nainen. Jos mies ei halua lapsia, mies joko ei harrasta seksiä, tai käyttää kondomia, tai hankkii vasektomian. Silloin ei ole epäluotettavaksi osoittautuneen naisen "armoilla". Nyt mies on itse mokannut, harrastanut monesti suojaamatonta seksiä ex-vaimon kanssa ja pettänyt naisystäväänsä, ja koittaa sitten itse uhriutua kun tilanteesta on tullut katastrofi. Ei ole aikuista vastuullista käytöstä.
Tilanne on mitä on. Ketjun mies ei voi vaikuttaa aiemmin tekemiinsä valintoihin, vain tuleviin valintoihin. Ensimmäiseksi miehen pitää kasvaa aikuiseksi. Ottaa vastuu itsestään ja teoistaan. Löytää omat rajansa. Löytää toisten rajat. Kunnioittaa rajoja. Huolehtia lapsista. Olla pompottelematta naisystäväänsä, ja naisystävän lasta. Olla suostumatta ex-vaimonsa pompoteltavaksi. Tähän sisältyy mm. dna-testi isyyden selvittämiseksi, se on nähdäkseni välttämätön. Ex-vaimon kanssa pitää sopia asiat kirjallisesti, ja sitten pitäytyä sovitussa.
Hyvästä terapeutista voisi olla apua.
Minua aina ihmetyttää joidenkin ihmisten kova kiire uuteen suhteeseen.
Vaikka vanhakin suhde on vielä ihan riipinraapin.
Otetaan siihen kärsimään ja pettymään uusi ihminen uskottelemalla hänelle ja itselleen, että on muka valmis uuteen ja vanhaan ei ole mitään haikailua tai yhteyksiä kuin lapset.
Vielä pahempi kun puhutaan vielä valheellisesti rakkaudesta tälle uudelle.
Tietenkin normaalisti se uusi ihmine tämän uskoo, niinkuin luonnollista onkin.
Varsinkin jos ei ole ennen törmännyt vastaavaan tapaukseen. Se on ikävää, että usein tämä uusi silloin saa niin kovat traumat, että vaikuttaa tuleviin suhteisiin ja tietenkin häneen omaan itseenkin.
Sitä minäkin m36 kohdalla ihmettelen miksi ihmeessä on harrastanut seksiä exän kanssa ehkäisemättä.
Kun on uusikin nainen kuvioissa.
Tietenkin selkärangatonta on ylipäänsä tässä tilanteessa harrastaa minkäänlaista seksiä exän kanssa.
Tiedän, että näitä tapahtuu. Mutta ei silloin pidä ihmetellä ja voivotella miten tässä nyt näin kävi sitten kun kakat on housuissa.
"Otin tietoisen riskin ja ratsastin..."
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on. Jos nainen tekee lapsen vastoin miehen tahtoa. Tahallaan. Pahinta mitä nainen voi miehelle tehdä. Ei myöskään ajattele yhtään lasta. Ainoastaan omaa minä-minä-oikeutta saada lapsi, oli olosuhteet miten surkeat tahansa!
Kyllä ainakin tässä m36 tapauksessa olivat molemmat yhdessä tekemässä sit pahaa.
Mies oli sukupuoiyhteydessä toisena osapuolena mukana ja ilmeisesti ehkäisi huonosti tai huolimattomasti.
Ei se lapsi neitseellisesti alkunsa saanut.
Olen se yllätyseron kokenut, joka kirjoitti vähän aikaa sitten.
Mulla on todella pahoja vaikeuksia käsitellä eroa tällä hetkellä. En ymmärrä, miten mies käyttäytyi loppuun asti normaalisti kuin mitään ongelmia ei olisi ja sanoi rakastavansa vielä saman päivän aikana kuin ero tuli. Sitten jätti lapun ja hävisi. Yksi keskustelu meillä on ollut, mutta en siitä saanut oikein mitään irti. Syynä on oma aika ja oman persoonan löytäminen. Minusta tuntuu, että tuo on tekosyy. Tuntuu huijatulta. Oliko koko suhde miehen osalta esitystä? Miten voi rakastaa jotakuta ja yhtäkkiä jättää? Miksei voinut puhua aiemmin? Miten elämän tärkeimpään ihmiseen voi niin kylmästi katkaista välit.
Mun itsetunto on palasina. Tuntuu etten voi luottaa ihmisiin enää. Masentaa. En halua elää ilman puolisoani, koska olin hänen kanssaan onnellisempi kuin koskaan aiemmin. Surettaa kaikki meidän muistot, pienet rutiinit ja tavat, jotka nyt on menneisyyttä sitten.
Toivon joka päivä että hän ottaisi yhteyttä ja sanoisi että tämä oli virhe.
Miten toinen ei voi näyttää mitään tunteita ja olla niin kylmä?
Minä ainakin tarkoitin vauvan tunnustamisella ihan oikeata isyystestiä. Ei siis mitään pelkkää suullista vaan, että ihan lääketieteellisesti testataan voiko m36 olla vauvan isä.
Suulisestihan voidaan sanoa ihan mitä vaan.
Myös ei silloin koskaan jälkeenpäin, tuli mitä tilanteita tahansa, ole aihetta spekuoida vauvan biologisesta isyydestä.
Se olsii kaikille selvempää.
Koska uskon, että epäselviä tilanteita jatkossakin tulee.
Olisi ainakin yksi asia selvitetty.
Minua kyllä kiinnostaa, voi olla, että on jo kerrottukin, miten Tyttis suhtautui ja miten voimakkaasti m36 kertomaan exän vauvauutiseen.