Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12623)
Miettikää, millaisen mallin parisuhteesta lapset saavat tuossa kuviossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikainen anteeksianto noin törkeän pettämisen jälkeen ei kuulosta aidolta. Kuulostaa siltä, että tyttiksellä on vaan kiire nousta sosioekonomisella asteikolla yhteenmuuton kautta.
Kuulosti erittäin ikävältä, että isällä on enemmän aikaa tyttöystävän lapselle, kuin omilleen. Suosittelisin keskittymään omiin lapsiin.Samaa mieltä. Paljon on täällä tullut ymmärtäviä kannanottoja. Minun sympatiat ovat kuitenkin kyllä Tyttiksen puolella. Toivon, että Tyttis pelastaisi itsensä ja lapsensa niin pian kuin mahdollista tästä melko sairaasta kuviosta.
M36:lla olisi nyt todellinen kasvun paikka viheltää peli poikki. Olla muutama vuosi yksin, keskittyä omiin lapsiinsa ja omaan henkiseen kasvuunsa...
Olen eri, mutta samaa mieltä kuin edellienen.
Tyttis lapsineen on jostain syystä jäänyt tähän kahden vahvan manipuloivan ihmisen melko omituisen kuvion keskelle kuin peura ajovaloihin.
On enemmän kuin todennäköistä, että tyttis koki yhden elämänsä kovimman järkytyksen, kun M36 paljastui pettäjäksi, ja että vielä uusi lapsi exän kanssa tulossa. Tyttis ei osaa tai uskalla olla vihainen, näyttää loukkaantumistaan ja poistua kuviosta. Hänen pitäisi viedä itsensä ja lapsensa turvaan. Nyt hän odottaa ex-avioparin tekevän ratkaisuja oman elämänsä ja lapsensa puolesta.
Surettaa tyttiksen puolesta.
Toivon sydämestäni så kalla Tyttys (joka vielä pienellä kirjoitetaan) jättää tuon kauhupariskunnan taakseen ja terapian kautta uuteen elämään. Tuommoisen jälkeen ja noin lyhyen suhteen myötä ei kannata energiaa enempää tuhlata.
Ja tuo mieslapanen menköönsä itteensä ennen kuin edes haaveilee uusista naisista.
On monia, jotka eivät kestä olla hetkeäkään yksin. Itse en ole sellainen, mutta historiassani on kuitenkin yksi erittäin epätyydyttävä ihmissuhde, jossa roikuin vuosikausia, vaikka sain siitä vain ahdistusta. Ei ollut rohkeutta katkaista suhdetta, kun pelkäsin, että se aiheuttaisi vielä pahemman ahdistuksen. Lopulta oltiin kuitenkin tilanteessa, ettei ollut muuta ratkaisua kuin päästää irti. Ei tullut ahdistusta. Nyt olen ollut yksin 20 vuotta ja hyvin menee.
Olen kirjoittanut jo kaksikin kommenttia m36 liittyen. Molemmat on sensuroitu ja jätetty julkaisematta.
Olen ollut itse tuossa Tyttiksen asemassa, tosin ei uutta vauvaa kuvioissa. Mutta tosi traumaattinen kokemus oli. Mies siis palasi exänsäkassa yhteen. Kuten uskoakseni käy m36 kohdallakin.
Itse kävin terapiassa suhteen jälkeen.
Olisin vain halunnut avata m36 silmiä, kuten muutkin, hänen ja exänsä toiminnasta ja Tyttiksen kohtelusta.
Mutta ilmeisesti, vaikka muutkin kirjoittavat yhtä suoraan, minun kommenttini ovat sitten katsottu julkaisemattomiksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen kirjoittanut jo kaksikin kommenttia m36 liittyen. Molemmat on sensuroitu ja jätetty julkaisematta.
Olen ollut itse tuossa Tyttiksen asemassa, tosin ei uutta vauvaa kuvioissa. Mutta tosi traumaattinen kokemus oli. Mies siis palasi exänsäkassa yhteen. Kuten uskoakseni käy m36 kohdallakin.
Itse kävin terapiassa suhteen jälkeen.Olisin vain halunnut avata m36 silmiä, kuten muutkin, hänen ja exänsä toiminnasta ja Tyttiksen kohtelusta.
Mutta ilmeisesti, vaikka muutkin kirjoittavat yhtä suoraan, minun kommenttini ovat sitten katsottu julkaisemattomiksi.
Täällä on aika sinisilmäistäkin kommentointia. Jumatsuide kukaan normaalijärkinen, aikuinen nainen ei pitkään tuommoista kattele. Ja joku ilkesi vielä epäillä, että tämä petetty uusi nainen olisi tuon m3jotain statuksen perässä. Ei ole mitään statusta tollaisella miehellä. Uusi nainen voi olla vielä järkyttynyt ja vasta alkaa sulatella tapahtuneita. Etääntyy omaan elämäänsä. Mitä hänen lapsensakin ajattelisi tuosta?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M36,
Kommenttejasi odotellaan. Olet saanut täällä aika ryöpyn vastaasi ja minä kun luulin, että täällä saa avautua ja purkaa mieltään... niin minä olen tehnyt.
Rohkenethan kuitenkin kertoa kuulumisiasi, heittäköön kiven se ensimmäinen, joka täysin synnitön on...
Tuumis🌻
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin M36, että olisit nyt hetken ihan yksinäsi. Miettisit mitä SINÄ haluat. Ilman että yksikään nainen on sitä sinulle kertomassa.
Tuo soppa kuulostaa melkoiselta.
Exäsi ei ainakaan ole sinusta irti. Haluaako edes?
Entä SINÄ, mitä sinä haluat?
Kenet sinä haluat?
Rakastatko tyttistä oikeasti, kerta eksyit exän kanssa sänkyyn useasti?
Osaatko olla yksin?Jos mökki on sinun. Tee exälle selväksi milloin hän voi siellä käydä. Ja se, että muulloin ei ole tervetullut.
Jokainen eron jälkeinen elämä on omanlaisensa. Jokaisella eronneella parilla. Joillain toimii yhteys, joillain ei. Joillain se joskus palaa, joillain ei koskaan. Jotkut ovat ystäviä, useat eivät. Jne. Että, ei sillä ehkä kauheasti ole väliä, vaikkei kokemusta eron jälkeisestä elämästä ollut. Te luotte omanlaisenne eron jälkeisen elämän. Sinä luot sinun elämästäsi sellaisen kun halut.
Kaikkea ei voi sinulta vaatia lasten varjolla. Sinun ei tarvitse huolehtia talosta. Jos se on sinun omistuksessa, sitten voit toimia kuten vuokraisäntä. Jos se on exän omistuksessa, hän huolehtii.
Kyllä kolmen lapsen kanssa pärjää yksin. Jopa 1v 2v ja vauva yhdistelmällä, miksi ei sitten kun lapset jo koululaisia?
Jos haluat lapset luoksesi, voitko muuttaa lähemmäs?
Edelleen. Sinä voit jatkossakin pitäytyä joka toinen vkonloppu sopimuksessa. Tai sopimusta voidaan muuttaa, miten parhaaksi näette.
Älä anna exän pompottaa sinua lasten hyvään vedoten.
Tai sitten, palaa exän kanssa yhteen. Oletko sinä oikeasti päässyt hänestä koskaan irti?
Kenties suhteenne loppui pettämiseen? Nykyisin olisit valmis pettämisen antamaan anteeksi? Oliko ero äkkinäinen päätös?Ehjä, toimiva, rakastava ydinperhe on aina lapsille paras. Jokaiselle perheenjäsenelle helpoin ratkaisu. Aina se ei ole mahdollista, erinäisistä syistä. Mutta silloin kun se on mahdollista saada, on neuvoni tehdä sen eteen kaikki.
Mutta, nyt, ole tarkka omista oikeuksistasi. Ennen kaikkea omasta tahdostasi. Selvitä itsellesi mitä haluat. Oikeasti. Nyt tuossa sopassa on exä, nykyinen, sisko ja vanhemmat sun muut mukana työntämässä oman lusikkansa sekaan.
Joskus asioihin tarvitsee etäisyyttä nähdäkseen tarkemmin.
Keskity itseesi, ja lapsiisi. Mieti, mitä sinä haluat. Käy juttelemassa jollekkin ulkopuoliselle.
Melkein neuvoisin ottamaan vaikka kuukauden paussin kaikista naisista.
Se, että menette ulkopuolisen kanssa keskustelemaan asioista on hyvä.
Aseta rajat.
Ap
AP,
tätä sinun kasvutarinaasi on ollut huikeaa seurata sivusta.
Olet kokenut täydellisen muodonmuutoksen reilussa vuodessa, olet joutunut menemään läpi henkisestä lihamyllystä, koonnut itsesi ja palaset ja nyt olet rakentamassa itseäsi ja elämääsi kokonaan uudelleen.
Lisäksi vaikuttaa siltä, että olet kasvanut ja jalostunut henkisesti todella paljon, nuo yllä antamasi neuvot ovat viisaita ja tulevat suoraan sydämestä. Lisäksi ne avaavat uusia näkökulmia tilanteeseen.
Sitä sanotaan, että vaikeudet kasvattavat ihmistä ja että kovassa paineessa hiilestä muodostuu timantteja. Siltä todellakin vaikuttaa. Sinä olit vuosi sitten täysin hajalla ja voimaton, mutta nyt pystyt myötätuntoisesti tukemaan toisia, jotka rimpuilevat oman kiperän tilanteensa kanssa eivätkä tiedä, kuinka päästää irti. Vaikeuksien kautta olet kohonnut aivan uudelle tasolle, ja se kohoaminen jatkuu.
* Respect*
Kiitos sinulle näistä sanoistasi.
Tunnen olevani aivan eri ihminen mikä olin vuosi sitten.
Havahdun asiaan usein, lähes päivittäin. Sisälläni on aivan uudenlainen rauha. Vaikka vaikeita asioita on edessä, paniikki on pois.
Se, että voin tehdä päätöksiä ajattelematta mitä toinen ajattelee, se ettei jatkuvasti tarvitse suorittaa. Olla valmiina, milloin mihinkin. Elämässä on aivan uudenlainen rentous. Ja luottamus siihen, että asiat hoituu.
Olen aiemminkin kertonut, miten minut on yllättänyt ympärilläni olevien, hyvää minulle haluavien, aidosti välittävien ihmisten määrä. Minä en todellakaan ole yksin. Olen saanut elämääni valtavasti avautumalla itse. Enää ei tarvitse salata, keksiä selityksiä eikä ylläpitää kulissia.
Olin kaikesta siitä parisuhteesta henkisesti ihan loppu. Jatkuvasti väsynyt.
Lähes päivittäin tulee uusia ymmärryksen hetkiä. Että aivan, niinhän se ja sekin asia oli jo aivan alussa. Olen ollut silloin nuorena todella naivi, sinisilmäinen ja vietävissä.
M36, kerro ihmeessä kuulumisiasi. Ymmärrettävästi tässä ketjuassa on petettyjä ihmisiä joihin sinun tekosi sattuu, koska tuo mieleen oman kokemuksen.
Mutta olen varma, että tämä tarinan toisen puolen kuuleminen opettaa meille jokaiselle jotain.
Asioiden aito, oikea oivaltaminen ja ymmärtäminen vie aikaa. Kuten sanoin, itse törmään uusiin ymmärryksen hetkiin lähes päivittäin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totuus tekee vapaaksi olkoon syntinen kuinka. Vapauttaa myös petoksen kohteen. Teoilla on seurauksensa ja se on jo armoa että on vastuullinen myös lähimmäisilleen. Mielellään ensin itselleenkin. Saa kait täällä purkautuu myös se objektivoitu 'tyttiskin'.
Päästät vaan irti, se vapauttaa. Asioilla on tapana järjestyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi varmasn m36 saa kommentteja kun hänen suirimmat huolenaiheensa on exä ja hän itse.
Mutta tianteesta tyttiksen kannalta on hyvin vähän mietiskelyä ja huolehtimista.
Miten Tyttis jaksaa ja saa saako tukea mistään, esimerkiksi m36:ltä.
Ihan kuin m36 ei oikeakseen pahoittelisi tapahtunutta.
To on pelkkä puolustella, ettei oikein tiedä Miten erotaan ja toimitaan eronneena.
Onhan se aikuisena ihmisenä selvää, että kun ottaa uuden tyttöystävän niin se on erittäin loukkaavaa vierailla toistuvasti myössamaan aikaan exän sängyssä.
Vaikka ei vauvaakasn olisi tulossa. Vielä kauheampaa Tyttikselle kun on vauva tulossa exän kanssa.
M36 saa purkaa sydäntään, mutta emme me kaikki ihan päätäkään silitä. Jos ratkaisu pitäisi tehdä.
Tyttistä ei saa roikottaa vaikka nämä kaksi muuta eivät oikein osaa päättää mitä Tyttikselle tehdään.
Itsehän pyysin suorasukaista palautetta. Palautetta on nyt saatu. Ruoskinnan ymmärrän, mutta olen saanut myös paljon pohdittavaa. Olen työstänyt asioita ja työstän niitä jatkossakin. Haluan erityisesti kiittää nimimerkkejä AP, Kuurankukka ja MaratonParkuja erinomaisista postauksista.
Kävin tiistaina exän kanssa neuvolassa. Sanoin aiemmassa postauksessa, että olen sopeutunut lapseen. No, se oli teoreettista pohdintaa. Nyt jouduin ensimmäistä kertaa vasta asian oikeasti kohtaamaan, kun exä makasi tutkittavana raskausvatsa esillä. Sydänääniäkin kuunneltiin. Tunnustamisesta keskusteltiin. Tunnustaa voi ennen syntymää tai syntymän jälkeen. Tai sitten testien kautta. Etukäteen tunnistamalla saisin yhteishuoltajuuden ja voisin jäädä vanhempainvapaalle syntymästä. Muissa vaihtoehdoissa exä saisi yksinhuoltajuuden ja joituisin neuvottelemaan yhteishuoltajuudesta isyyden vahvistamisen jälkeen. Tai näin asiat ymmärsin. Hieman painostamiselta tuntui, vaikka se tuskin oli tarkoituksena. Tunnustaa voi raskausviikon 30 jälkeen. Tänään on rv 23+1, laskurista katsottuna. Tunnustaa voisin seuraavalla neuvolakäynnillä syyskuun puolivälissä. Tällähetkellä mietin, että haluanko huoltajuutta lainkaan. Exän projektihan tämä on. Tyhjää uhoa, tiedän sen.
Yritän vastailla muutamiin kysymyksiin. Olenko varma, että lapsi on minun? Sopivaan aikaan olimme perhelomalla. Jos exä olisi hankkiutunut raskaaksi ennen tai jälkeen matkan, niin luulisi näkyvän lasketussa ajassa. Exä myös sanoo että se on minun. Tunnustamisessa on myös molemmilla totuudessapysymisvelvollisuus. Sitten on myös tämä koko show, jonka hän on järjestänyt. Minähän olisin vain iloinen, jos hän olisi löytänyt jonkun muun. Tämän olen hänelle myös kertonut. Ja varmaan juuri siksi hän ei ole ketään etsinytkään. Kun minulla on ollut tämä ajatusvinouma, että minun kuuluu huolehtia hänestä, kunnes hän löytää jonkun muun. Siitähän nämä talosta huolehtimiset ynnä muut kumpuaa. Aivan kuin hän ei olisi täysivaltainen aikuinen. Exä puolestaan on kertonut tasaisin väliajoin että avioliittomme päättänyttä syrjähyppyä lukuunottamatta hänellä ei koskaan ole ollut muita kumppaneita kuin minut. Että eron jälkeen hän ensimmäisenä vuotena hän kävi muutamilla treffeillä, mutta kahvitteluja kummempaa hän ei harrastellut. Varauksella tietysti suhtaudun.
M36 jatkaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jatkuu
Oliko ero äkkinäinen päätös ja voisinko palata exän kanssa yhteen? Ero oli äkkinäinen päätös. Kun sain tietää exän pettämisestä, keräsin vaihtovaatteita ja lähdin. Otin yhteyttä asianajajaan ja kohta ero olikin jo vireessä. Terapiaan en suostunut enkä anteeksipyyntöjä kuunnellut. Olin täynnä loukattua ylpeyttä. Luulen että siitä tämä show johtuu. Exä halusi osoittaa kaksoismoraalini. Että kuinka itse sorruin pettämään, vaikka tuomitsin hänet niin kovin. Vaikka nyt onkin paremmin ymmärrystä exän pettämiseen, niin yhteenpaluusta en haaveile. Itsemääräämisoikeuttani on loukattu. Asia olisi helponpi hyväksyä, jos kyseessä olisi vahinkoraskaus. Luulen ettei exäkään halua palata yhteen. Nykytilanne tuntuu sopivan hänelle. Arvelen että juuri exän suunnitelmia tyttis selvitteli, kun kävi tätä tapaamassa ennen kuin palasi luokseni.
Miksi asun kaukana ja voisinko muuttaa lähelle? Koska sovimme, että lapset ovat minulla vain viikonloppuja ja lomia, niin asuinpaikalla ei ollut väliä. Muutin tarkoituksella hieman kauemmas epäonnistuneena yrityksenä paeta exää. Muutenhan tämä on täydellinen. Riittävästi tilaa kaikille. Muuttamista olen miettinyt. Lainaa on vielä paljon eikä myyntikään varmasti hetkessä sujuisi. Olen myös harkinnut asunnon vuokraamista läheltä. Katsotaan.
Tietääkö tyttis kaikesta mitä kerron täällä ja miksi kirjoitan pienellä? Ei kaikesta. Hän tietää pettämisen koko laajuuden. Tuntee nyt myös salaisuuden. Mitään elämäni rakkaus -juttuja en tietenkään ole kertonut. Onko se edes outoa, että koen niin nuoruudesta alkaneesta pitkästä parisuhteesta? Pienellä kirjoitan siksi, kun se ei ole hänen nimensä. Tuntui kömpelöltä kirjoittaa monta kertaa lähekkäin tyttöystävä, niin se typistyi tyttikseksi.
-M36
Vierailija kirjoitti:
jatkuu
Oliko ero äkkinäinen päätös ja voisinko palata exän kanssa yhteen? Ero oli äkkinäinen päätös. Kun sain tietää exän pettämisestä, keräsin vaihtovaatteita ja lähdin. Otin yhteyttä asianajajaan ja kohta ero olikin jo vireessä. Terapiaan en suostunut enkä anteeksipyyntöjä kuunnellut. Olin täynnä loukattua ylpeyttä. Luulen että siitä tämä show johtuu. Exä halusi osoittaa kaksoismoraalini. Että kuinka itse sorruin pettämään, vaikka tuomitsin hänet niin kovin. Vaikka nyt onkin paremmin ymmärrystä exän pettämiseen, niin yhteenpaluusta en haaveile. Itsemääräämisoikeuttani on loukattu. Asia olisi helponpi hyväksyä, jos kyseessä olisi vahinkoraskaus. Luulen ettei exäkään halua palata yhteen. Nykytilanne tuntuu sopivan hänelle. Arvelen että juuri exän suunnitelmia tyttis selvitteli, kun kävi tätä tapaamassa ennen kuin palasi luokseni.
Miksi asun kaukana ja voisinko muuttaa lähelle? Koska sovimme, että lapset ovat minulla vain viikonloppuja ja lomia, niin asuinpaikalla ei ollut väliä. Muutin tarkoituksella hieman kauemmas epäonnistuneena yrityksenä paeta exää. Muutenhan tämä on täydellinen. Riittävästi tilaa kaikille. Muuttamista olen miettinyt. Lainaa on vielä paljon eikä myyntikään varmasti hetkessä sujuisi. Olen myös harkinnut asunnon vuokraamista läheltä. Katsotaan.
Tietääkö tyttis kaikesta mitä kerron täällä ja miksi kirjoitan pienellä? Ei kaikesta. Hän tietää pettämisen koko laajuuden. Tuntee nyt myös salaisuuden. Mitään elämäni rakkaus -juttuja en tietenkään ole kertonut. Onko se edes outoa, että koen niin nuoruudesta alkaneesta pitkästä parisuhteesta? Pienellä kirjoitan siksi, kun se ei ole hänen nimensä. Tuntui kömpelöltä kirjoittaa monta kertaa lähekkäin tyttöystävä, niin se typistyi tyttikseksi.
-M36
Voi M36. Miettimistä ja päätöksiä piisaa. Paljon olet jo asioita pohtinutkin. Jos jatkat yhdessä tyttiksen (naisystävä!) kanssa, teidän pitää molempien tehdä se päätös, että Te OlettePari. Ja Teidän perhe. Muu tulee sitten. Salaisuutesi otettiin kai vastaan melko tyynesti, kun et sitä enempää kommentoinut.
Syyskuuhun asti on aikaa miettiä, mikä on osuutesi uuden vauvan elämässä. Käytä harkinta-aika huolella.
Tuumis🌻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saanko kertoa teille uneni? Ei ole oikein muita, kelle sen kertoisin. En ole aiemmin kirjoittanut tähän ketjuun, lukenut olen kyllä moneen kertaan. Taustalla on avioliitto, joka päättyi mieheni narsistiseen, tempoilevaan käyttäytymiseen, alkoholismiin ja henkiseen väkivaltaan. Avioeron aika oli pelottavaa ja todella vaikeaa, siinä oli kaikkea mahdollista: raivoamista, hyvittelyä, viivyttelyä, puhumattomuutta, uhkailua, jopa tappouhkauksia.
Kävelin unessa pitkin tunnelia ja estin, tahattomasti ja ehkä vähän tahallisestikin, takanani tulevaa autoa pääsemästä ohitseni eteenpäin. Autoilijamies suuttui, tuli ulos autosta ja haukkui minua. Hän otti käteni käteensä ja alkoi kylmän vihan vallassa, silleen ilkeän ja ylimielisen rauhallisesti viillellä terävällä puukolla kämmentäni. Seisoin paikallani ja katsoin kauhuissani, kun hän viilsi pieniä verettömiä viiltoja, isompia verta tihkuttavia viiltoja ja pieniä neliskanttisia verisiä koloja kämmeneeni. Niitä oli paljon ja ne muodostivat rivejä ja kuvioita. En temponut kättäni vaan yritin hyvitellä häntä ja sanoa hunajaisesti ääneen jotain kehuvaa saadakseni hänet rauhoittumaan ja olemaan tappamatta minua. Sitten tilanne päättyi ja seuraavaksi vaeltelin jossakin, mutta kukaan ei nähnyt tai uskonut, että minua oli viillelty - viillot näkyivät selvästi ja niissä oli verta mutta veri ei vuotanut. Lopulta minun piti mennä jonkun ryhmän kanssa kylpylään uimaan, ja selitin jossain palvelutiskillä pitkään ja hädissäni, etten voi mennä uimaan käteni viiltojen takia. Palvelutiskin nainen ei ymmärtänyt ja katsoi vain hämmentyneesti ohitseni. Menin odotustilan tuolille istumaan, painuin kumaraan ja aloin itkeä, kun tajusin, ettei kukaan näe viiltojani. Siihen itkuun heräsin.
Olen vieläkin ihan järkyttynyt. Minulla on läheisiä, joille olen puhunut asioistani, ja he todellakin kuuntelevat minua tarkasti ja empaattisesti. Mietin vain, onko minussa sellaisiakin haavoja, joita en edes itse näe...
Hei vielä kaikille. Alussahan tätä keskustelua luultiin yhden ihmisen vuoropuheluksi itsensä kanssa. Vastaaminen kommenttiin kun saattoi tulla piakkoin. Eipä enää ole moista kuulunut, kun selkeästi nimimerkillisiäkin osallistujia on monta.
Tuli vaan mieleen
Tuumis🌻
Vierailija kirjoitti:
Saanko kertoa teille uneni? Ei ole oikein muita, kelle sen kertoisin. En ole aiemmin kirjoittanut tähän ketjuun, lukenut olen kyllä moneen kertaan. Taustalla on avioliitto, joka päättyi mieheni narsistiseen, tempoilevaan käyttäytymiseen, alkoholismiin ja henkiseen väkivaltaan. Avioeron aika oli pelottavaa ja todella vaikeaa, siinä oli kaikkea mahdollista: raivoamista, hyvittelyä, viivyttelyä, puhumattomuutta, uhkailua, jopa tappouhkauksia.
Kävelin unessa pitkin tunnelia ja estin, tahattomasti ja ehkä vähän tahallisestikin, takanani tulevaa autoa pääsemästä ohitseni eteenpäin. Autoilijamies suuttui, tuli ulos autosta ja haukkui minua. Hän otti käteni käteensä ja alkoi kylmän vihan vallassa, silleen ilkeän ja ylimielisen rauhallisesti viillellä terävällä puukolla kämmentäni. Seisoin paikallani ja katsoin kauhuissani, kun hän viilsi pieniä verettömiä viiltoja, isompia verta tihkuttavia viiltoja ja pieniä neliskanttisia verisiä koloja kämmeneeni. Niitä oli paljon ja ne muodostivat rivejä ja kuvioita. En temponut kättäni vaan yritin hyvitellä häntä ja sanoa hunajaisesti ääneen jotain kehuvaa saadakseni hänet rauhoittumaan ja olemaan tappamatta minua. Sitten tilanne päättyi ja seuraavaksi vaeltelin jossakin, mutta kukaan ei nähnyt tai uskonut, että minua oli viillelty - viillot näkyivät selvästi ja niissä oli verta mutta veri ei vuotanut. Lopulta minun piti mennä jonkun ryhmän kanssa kylpylään uimaan, ja selitin jossain palvelutiskillä pitkään ja hädissäni, etten voi mennä uimaan käteni viiltojen takia. Palvelutiskin nainen ei ymmärtänyt ja katsoi vain hämmentyneesti ohitseni. Menin odotustilan tuolille istumaan, painuin kumaraan ja aloin itkeä, kun tajusin, ettei kukaan näe viiltojani. Siihen itkuun heräsin.
Olen vieläkin ihan järkyttynyt. Minulla on läheisiä, joille olen puhunut asioistani, ja he todellakin kuuntelevat minua tarkasti ja empaattisesti. Mietin vain, onko minussa sellaisiakin haavoja, joita en edes itse näe...
Hui. Olipas uni. Heräsitkö kylmään hikeen ja sydämentykytykseen? Oliko viiltelijäsi millään lailla inha-ukkosi oloinen?
Kuulostaa aika osuvalta tuo, että haavoja on - vielä. Kaikki ei ulospäin näy. Onko erosta paljon aikaa?
Tuumis🌻
[
Hui. Olipas uni. Heräsitkö kylmään hikeen ja sydämentykytykseen? Oliko viiltelijäsi millään lailla inha-ukkosi oloinen?
Kuulostaa aika osuvalta tuo, että haavoja on - vielä. Kaikki ei ulospäin näy. Onko erosta paljon aikaa?
Tuumis🌻[/quote]
No joo kyllä heräsin kauhuun, suruun ja sydämentykytykseen. Vieläkin meinaa pulssi nousta kun ajattelen unta. Ei ollut eksäni näköinen, mutta se kylmänviileä raivo oli tuttua. Ero on ihan tuore, vähän vielä keskenkin...
En minäkään osaa päästää irti. Mies kohtelee minua kuin ilmaa. Haluaisin vaan rakastaa ja olla rakastettu.
Voi M36. Miettimistä ja päätöksiä piisaa. Paljon olet jo asioita pohtinutkin. Jos jatkat yhdessä tyttiksen (naisystävä!) kanssa, teidän pitää molempien tehdä se päätös, että Te OlettePari. Ja Teidän perhe. Muu tulee sitten. Salaisuutesi otettiin kai vastaan melko tyynesti, kun et sitä enempää kommentoinut.
Syyskuuhun asti on aikaa miettiä, mikä on osuutesi uuden vauvan elämässä. Käytä harkinta-aika huolella.
Tuumis🌻[/quote]
Olen eri mieltä. Ei ole mitään Teidän perhettä. M36:lla on jo lapsia ja niiden pitäisi olla tärkeämpiä, kuin kotileikki uuden tyttöystävän kanssa.
Olen eri, mutta samaa mieltä kuin edellienen.
Tyttis lapsineen on jostain syystä jäänyt tähän kahden vahvan manipuloivan ihmisen melko omituisen kuvion keskelle kuin peura ajovaloihin.
On enemmän kuin todennäköistä, että tyttis koki yhden elämänsä kovimman järkytyksen, kun M36 paljastui pettäjäksi, ja että vielä uusi lapsi exän kanssa tulossa. Tyttis ei osaa tai uskalla olla vihainen, näyttää loukkaantumistaan ja poistua kuviosta. Hänen pitäisi viedä itsensä ja lapsensa turvaan. Nyt hän odottaa ex-avioparin tekevän ratkaisuja oman elämänsä ja lapsensa puolesta.
Surettaa tyttiksen puolesta.