Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12458)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni näillä nimimerkillisillä on lähtökohtaisesti mitätön elämä. Täällä he kokevat itsensä tärkeäksi, heitä kuunnellaan ja kompataan. Suotakoon se heille.
Tämä on täysin totta! Heitä ei arvosteta kotona, työpaikalla eikä kaveripiirissä tai sellaista ei edes ole. Täällä he pääsevät olemaan tärkeitä omasta mielestään. Omien samanlaisten kanssasisarien kesken.
Tässä nyt on esimerkkiä siitä eri mieltä olemisesta. Kaikki miehet innossain komppaisi kun tämä täti tomera menisi heille tätä kertomaa. Oikein fiksuutensa tässä osoittaa mammeli joka komppaa omaa viestiään. Pistäppä vielä mulltipeukut tulille ja poista pari MPn viestiä niin on sulla auvoinen suntakipäivä.
Joo, on asiatto
Joo on tosi asiallista ollut sinun kirjoittelusi tässä eilen ja tänään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta asiallisiin mielipiteisiin on kyllä vastattu asiallisesti. Mutta jos muut tai enemmistö on toista mieltä, he sitten ovat. Enemmän tuntuu siltä, että täällä loukkaannutaan, kun muut ei muuta mieltään ja ala ylistää, miten hyvä mielipide jollain on. Lisäksi tuntuu kyllä kateudelta tuo, miten vakkareiden elämää arvostellaan ihan kuin joku siitä jotain tietäisi.
Kiitos Kuurankukka hyvästä edellisestä kirjoituksesta ja näkemystesi laajemman konseptin avaamisesta.
Sellaisen huomion lisäisin tähän naisten asemaan liittyen, että nainen saa usein aika kohtuutonta paheksuntaa, alentamista tai syyllistämistä siitä (monin eri tavoin), jos mies kohtelee häntä huonosti. Sitä on mielestäni ollut tässäkin ketjussa jonkin verran. Siinäkin mennään taas vikaan.
En näe kyllä, että itse olisit tällaista tehnyt, vaan kommenttisi olen lukenut minäkin lähinnä jämerän suorina, ja vääryyden tuomitsevana, mutta ketjun joissakin Hukassallekin kirjoitetuissa asioissa ja jyrkässä kommentoinnissa, on ollut joskus nähdäkseni jo tuomitseva, syyllistävä tai painostavakin ote. Paheksutaan sitä, miten toinen on niin "lattiarätti". Ja taas se on myös nainen, jonka pitäisi kaikki heti fiksata ja ymmärtää, ehkä pidetään jopa tyhmänä tai saamattomana. Mielestäni tällaisella asenteella kommentoiden mennään helposti jo toisen elämän kunnioituksen rajojen yli.
Ratkaisut eivät siinä vaikeassa asemassa aina ole niin helppoja ja yksinkertaisia tai nopeita, monista eri tekijöistä johtuen. Itse olen helposti siellä heikossa asemassa tai vaikeassa tilanteessa olevan puolella ja rinnalla.
Naisille on vieläkin aika yleistä joustaa suhteessa tasapainottaakseen arjessa vaikkapa toisen itsekeskeisempää luonnetta ja käytöstä. Naiset on perinteisesti myös kasvatettu enempi joustaviksi, empatiaa ja toisista välittämistä korostaen vs. perinteinen miesten kasvatus. Ihan jo tämänkin kasvatusperinteen takia tällaista epäsuhtaa parisuhteissa on vieläkin aika paljon, vaikka paljon muutosta on tässäkin asiassa onneksi tapahtunut. (Viiimeaikoina toisaalta päätään ovat taas nostaneet naisia alentavat asenteet.)
Vaikka osin on myös joitain ihan biologisiakin keskimääräisiä eroja naisten ja miesten kesken esim. empatiassa ja tunteiden kokemisessa, testosteronin vaikutukset tutkimuksissa ovat aika kiistattomia, niin tietenkin sitä maskuliinisuutta voi ilmentää aivan yhtä hyvin niillä positiivisilla tavoilla vs. negtiivisella tavalla ns. "toksinen maskuliinisuus". Eli olen täysin samaa mieltä kanssasi siitä, että miehenä oleminen ei oikeuta perseilyä yhtään enempää kuin naisena oleminen. Naiset voivat myös sortua feminiinisyyden kääntöpuoliin ja sudenkuoppiin tai muuhun ikävään toimintaan, eikä siitäkään saa mitään vapaalippua naiseuden takia. Huono käytös on aina huonoa käytöstä ja isoin yhdistävä tekijä on se, että olemme ihmisiä.
Terv. tuo joka kirjoitti viimeaikoina mm. positiivistenkin tulevaisuudennäkymien merkityksestä ratkaisuja helpottamaan vaikeissa tilanteissa, sekä luottamuksen, rohkeuden ja pärjäämisen tunteiden vahvistamisesta.
Jos nyt minäkin tähän sivukeskusteluun kommentoin vähän:
Mielestäni vähän vaikuttaa siltä, että jos keskustelussa tulee jotain pientä ihan normaalia näkemyseroa jostain asiasta, niin siihen sitten jotkut tarttuu hankasti, kärjistää ja vääntelee asiaa tai ryntää tällaiseen saumaan sitten myös rääpimään vaikka ja sun mitä ikävällä otteella. Joku / jotkut ehkä trollaa ihan tarkoituksellakin.
Asiaton pikkumainen ilkeämielinenkin persooniin menevä ruotiminen hyvinkin kummista asioista, kirjoitustyylistä lähtien, sekä jotkut omituiset ikävät vääristellyt vastakkaisasettelun lietsomiset (feikkipeukutuksineen...) ja provosoivat kommentoinnit, pilaa kyllä keskustelua.
Nämä tällaiset voisi ehkä suurimmaksi osaksi ihan vain sivuuttaakin, eiköhän se keskustelu siitä sitten käänny varsinaisiin aiheisiinkin ja normaaliksi taas?
Eli mitäs jos kommentoitaisiin ja vastattaisiin pääasissa ihan vain keskustelun varsinaisiin aiheisiin ja niitä asiota koskeviin asiallisiin kommentteihin asiallisesti? Näin ketjuun lietsottu ikävä suunta jäisi ilman ruokaa = kommentteja.
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt minäkin tähän sivukeskusteluun kommentoin vähän:
Mielestäni vähän vaikuttaa siltä, että jos keskustelussa tulee jotain pientä ihan normaalia näkemyseroa jostain asiasta, niin siihen sitten jotkut tarttuu hankasti, kärjistää ja vääntelee asiaa tai ryntää tällaiseen saumaan sitten myös rääpimään vaikka ja sun mitä ikävällä otteella. Joku / jotkut ehkä trollaa ihan tarkoituksellakin.
Asiaton pikkumainen ilkeämielinenkin persooniin menevä ruotiminen hyvinkin kummista asioista, kirjoitustyylistä lähtien, sekä jotkut omituiset ikävät vääristellyt vastakkaisasettelun lietsomiset (feikkipeukutuksineen...) ja provosoivat kommentoinnit, pilaa kyllä keskustelua.
Nämä tällaiset voisi ehkä suurimmaksi osaksi ihan vain sivuuttaakin, eiköhän se keskustelu siitä sitten käänny varsinaisiin aiheisiinkin ja normaaliksi taas?
Eli mitäs jos kommentoitaisiin ja vastattaisiin pääasis
Periaatteessa olen ihan samaa mieltä, mutta nyt tuli joku henkilökohtainen raja vastaan siinä, kuinka paljon jaksan katsella tietynlaista käytöstä.
En minä elävässä elämässäkään halua käydä keskustelua mistään tärkeistä aiheista niin, että joku koko ajan huutelee asiattomia sivusta ja yrittää vetää huomion itseensä ilkeyksillä. Lisäksi inhoan jo valmiiksi vaikeassa tilanteessa oleville nälvimistä.
-Liekki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta asiallisiin mielipiteisiin on kyllä vastattu asiallisesti. Mutta jos muut tai enemmistö on toista mieltä, he sitten ovat. Enemmän tuntuu siltä, että täällä loukkaannutaan, kun muut ei muuta mieltään ja ala ylistää, miten hyvä mielipide jollain on. Lisäksi tuntuu kyllä kateudelta tuo, miten vakkareiden elämää arvostellaan ihan kuin joku siitä jotain tietäisi.
Nojaa, joustaminen eronjälkeisissä järjestelyissä käännetään "miehen olemattoman vanhemmuuden" kannattelemiseksi jne. Kuuntelisitko itse tuollaista ihan tuulesta temmattua fidduilua vaikka kavereiltasi? Tuntuu että on niin ensisijaista puolustaa oma näkökulmaa että toisenlaiset kokemukset halutaan mitätöidä esim pukemalla ne sellaiseen uuteen asuun josta alkuperäinen kokemuksen jakaja ei edes puolella sanalla vihjaissut. Niin kuin se olisi jokin haaste tai uhka että jollain on jokin tilanne sujunut toisin kuin itse kuvittelisi sen käyvän. Sitten se herättää sellaista oman kokemuksen kärkevää puolustamista ja keskustelua muutenkin jostain syystä ärsyttävänä pitävät aktivoituvat trollaamaan. Täällä on aiemminkin kysytty olisiko myös vailla nimimerkkiä olevan kirjoituksen lukea jotenkin muuten kuin virheitä tai heikkouksia tai kätkettyjä merkityksiä etsien? Aina ei ole pakko etsiä vasta-argumenttia.
Vierailija kirjoitti:
"Periaatteessa olen ihan samaa mieltä, mutta nyt tuli joku henkilökohtainen raja vastaan siinä, kuinka paljon jaksan katsella tietynlaista käytöstä."
Samoin mulla, kun sinä tänään ihan pokkana syytit kommentoijan keksivän omasta päästään asian, jonka nimimerkillinen oli kuitenkin ihan itse kirjoittanut. Jotain rajaa nyt todella.
En tiedä, kuka nimimerkillinen on kirjoittanut mitä, mutta sen tiedän, että kirjoittipa yksi mitä hyvänsä se ei tee kaikista nimimerkillisistä jotain mt-osastojen potilaita. Kuten on pokkana väitetty. Pokkana on väitetty heistä muutakin aivan älyvapaata, joten ei tässä sinunkaan huutelut mitään päivän valoa kestä. Tai fiksuutta osoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Periaatteessa olen ihan samaa mieltä, mutta nyt tuli joku henkilökohtainen raja vastaan siinä, kuinka paljon jaksan katsella tietynlaista käytöstä."
Samoin mulla, kun sinä tänään ihan pokkana syytit kommentoijan keksivän omasta päästään asian, jonka nimimerkillinen oli kuitenkin ihan itse kirjoittanut. Jotain rajaa nyt todella.
Itse asiassa kirjoitin
"Itse en ainakaan muista tällaista lukeneeni, ja näissä asioissa minulla on melko hyvä muisti. Oli asia miten oli, pidän edelleen äärimmäisen vastenmielisenä sitä, että ammattilaisavun hakeminen mielenterveyden ongelmiin esitetään negatiivisessa valossa."
Eli syytin häntä epäasiallisesta kommentoinnista ja teen niin edelleen.
Edelleenkään en muista Tuumiksen noin sanoneen, mutta voin toki olla väärässä. Ja jos hän on niin kirjoittanut, niin sitä suuremmalla syyllä pidän kommenttia täysin ala-arvoisena yrityksenä käyttää toisen vapaaehtoisesti jakamaa arkaluontoista tietoa häntä vastaan.
Mutta jatka sinä valitsemallasi linjalla. Meillä ei toisillemme ole sanottavaa. Tai ainakaan minulla sinulle.
-Liekki
"Nojaa, joustaminen eronjälkeisissä järjestelyissä käännetään "miehen olemattoman vanhemmuuden" kannattelemiseksi jne"
Kyllä mä olen edelleen sitä mieltä, että jos miehellä on vanhemmuus heikkoa ei ole hyväksi kenellekään, että sitä oman jaksamisen riskeeraamisella kannatellaan.
Enemmän on kyse siitä, että täällä joku kertoo esimerkin, miten hienosti on asiat järjestänyt ja kun muut sanoo, että kiva, että teillä meni hyvin, mutta itsellä ei mennyt tai että jollain muulla ei mennyt, joten siinä tilanteessa tuo sun hieno toimintapa ei toimi niin aletaan älistä, että täällä käännetään eikä kestetä kun toisilla meni hyvin.
Haluasitko sä, että kun kaverisi on vaikeassa tilanteessa joku tulisi kertomaan, että kyllä mä vaan toimin nän fiksusti, miksi et sinäkin toimi? Jankkasi sitä siinä, että ota huomioon nyt tämä näkökulma, äläkä siinä vaan omaasi selitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kuten on pokkana väitetty."
Se luetun ymmärtäminen. On spekuloitu aivan kuten tässä ketjussa on tapana spekuloida ja arvailla kaikkea. Ja ihan loogistakin monesti on. On hieman kumma, että jonkin h:n nimmarin toimia saa spekuloida vaikka miten, mutta ei muiden. Kaksoisstandardit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt minäkin tähän sivukeskusteluun kommentoin vähän:
Mielestäni vähän vaikuttaa siltä, että jos keskustelussa tulee jotain pientä ihan normaalia näkemyseroa jostain asiasta, niin siihen sitten jotkut tarttuu hankasti, kärjistää ja vääntelee asiaa tai ryntää tällaiseen saumaan sitten myös rääpimään vaikka ja sun mitä ikävällä otteella. Joku / jotkut ehkä trollaa ihan tarkoituksellakin.
Asiaton pikkumainen ilkeämielinenkin persooniin menevä ruotiminen hyvinkin kummista asioista, kirjoitustyylistä lähtien, sekä jotkut omituiset ikävät vääristellyt vastakkaisasettelun lietsomiset (feikkipeukutuksineen...) ja provosoivat kommentoinnit, pilaa kyllä keskustelua.
Nämä tällaiset voisi ehkä suurimmaksi osaksi ihan vain sivuuttaakin, eiköhän se keskustelu siitä sitten käänny varsinaisiin aiheisiinkin ja normaaliksi taas?
Eli mitäs jos kommentoitaisiin ja vastattaisiin pääasissa ihan vain keskustelun varsinaisiin aiheisiin ja niitä asiota koskeviin asiallisiin kommentteihin asiallisesti? Näin ketjuun lietsottu ikävä suunta jäisi ilman ruokaa = kommentteja.
Periaatteessa olen ihan samaa mieltä, mutta nyt tuli joku henkilökohtainen raja vastaan siinä, kuinka paljon jaksan katsella tietynlaista käytöstä.
En minä elävässä elämässäkään halua käydä keskustelua mistään tärkeistä aiheista niin, että joku koko ajan huutelee asiattomia sivusta ja yrittää vetää huomion itseensä ilkeyksillä. Lisäksi inhoan jo valmiiksi vaikeassa tilanteessa oleville nälvimistä.
-Liekki
Ymmärrän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kuten on pokkana väitetty."
Se luetun ymmärtäminen. On spekuloitu aivan kuten tässä ketjussa on tapana spekuloida ja arvailla kaikkea. Ja ihan loogistakin monesti on. On hieman kumma, että jonkin h:n nimmarin toimia saa spekuloida vaikka miten, mutta ei muiden. Kaksoisstandardit.
Onko siis spekuloitu, että Hukassa on mt-osaston potilas jolla on tyhjä elämä eikä yhtään ystävää? En yhtään ihmettele jos nämä irvailut alkaa vituttamaan.
Vierailija kirjoitti:
"Nojaa, joustaminen eronjälkeisissä järjestelyissä käännetään "miehen olemattoman vanhemmuuden" kannattelemiseksi jne"
Kyllä mä olen edelleen sitä mieltä, että jos miehellä on vanhemmuus heikkoa ei ole hyväksi kenellekään, että sitä oman jaksamisen riskeeraamisella kannatellaan.
Enemmän on kyse siitä, että täällä joku kertoo esimerkin, miten hienosti on asiat järjestänyt ja kun muut sanoo, että kiva, että teillä meni hyvin, mutta itsellä ei mennyt tai että jollain muulla ei mennyt, joten siinä tilanteessa tuo sun hieno toimintapa ei toimi niin aletaan älistä, että täällä käännetään eikä kestetä kun toisilla meni hyvin.
Haluasitko sä, että kun kaverisi on vaikeassa tilanteessa joku tulisi kertomaan, että kyllä mä vaan toimin nän fiksusti, miksi et sinäkin toimi? Jankkasi sitä siinä, että ota huomioon nyt tämä näkökulma, äläkä siinä vaan omaasi selitä.
Nimetön: "Ainokaiseni hyvinvoinnin vuoksi ..Hommasin toisen asunnon... Olin joustava kaikissa järjestelyissä. En vaan tuossa hetkessä nähnyt mitään tärkeämpää..kuin lapsen selviytyminen aikuisten aikaansaamasta erosta mahdollisimman kolhuitta. Asuimme vuoroviikoin vanhassa kodissa...Aina kun mahdollista menin lapsen kanssa välillä ystävien luo, mökille tai matkoille, että miehen olisi mahdollisimman vaivatonta...enkä todella joustanut siksi että olisin halunnut olla miehelle mieliksi, vaan lapsen vuoksi"
Vakkarit: "
Olisiko lapsen hyvinvoinnista voinut huolehtia yhtä lailla ilman, että olisit erityisesti miettinyt miehesi elämän vaivattomuutta...eikö (teidän yhteisen) lapsen hyvinvointi ollut hänen isälleen yhtä tärkeää?"
"Toivoa yhteenpaluusta saatetaan ruokkia siis eron jälkeen kun asutaanhan vielä saman katon allakin - vaikka olisi tahatonta. Voi vaikeuttaa eteenpäin menoa. "
"mihin pisteeseen saakka on toisen vanhemman tehtävä ylläpitää toisen vanhemman ja lapsien välisiä suhteita?"
"Lapset kyllä hoksaavat hyvin nopeasti sen, mikä lapsen ja vanhemman välisen suhteen laatu ihan oikeasti on..."
Sitten olikin jo kahvit rinnuksilla, hairlekiinit ja joulupöydät
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdotan, että kaikki jotka haluavat osallistua asialliseen keskusteluun ottavat nyt sen nimimerkin tai puumerkin käyttöön ja sitten jäljelle jää anonyymiksi tuo yksi sekopäinen ketjun pilaaja, jonka kommentit voi vain 100% sivuuttaa. Ei sitten tarvitse vääntää tästä kuka sanoi mitäkin vaan voi vain unohtaa hänen olemassaolonsa, koska hänen ainoa motiivinsa on vain pilata hyvä keskustelu.
Yt eräs joka on ketjua kauan seurannut mutta ei kirjoittanut vielä mitään.
Niin juuri. Aivan asiallisia vastauksia, joissa asiaa pohdittiin muulatkin kannalta kuin ainostaan tuon yhden antaman ratkaisun pohjalta. Lisäksi mietittiin myös jaksamista eron jälkeen. Mitä törkeää tai huonoa tuossa muka oli? Sekö että ei alettu joukolla ooh ja aah ihastelemaan miten hienosti joku on eron jälkeen asiansa ratkaissut?
Selvästi täällä on joku erinomainen joka yhä uudeleen suuttuu kun viestinsä eivät saa suitsutusta ja jonkun toisen viestiä kehutaan. Kehutaan kun on yleensä monipuolisempi kuin tuo minä tein näin tehkää muutkin näin.
Kukaan meistä ei tiedä mikä lopulta hukassa kirjoittajaa pitää suhteessaan, emmekä tiedä päättyykö suhde vai mitä käy. Silti olette valmiita vuorenvarmoina tyrmäämään hänen itse miettimän erojärjestelyn, koska se ilmeisesti on liikaa joustoa omalla kustannuksella, antaa turhaa toivoa yhteenpaluusta, antaa ansiotonta hyötyä miehelle joka ei ansaitse kuin korvilleen ja kannattelee hänen suhdettaan lapsiinsa, jonka lapsetkin jo itse huomaavat heikkolaatuiseksi. Ja jos joku kertoo itse rakentaneensa vastaavan järjestelyn ja sen toimineen hyvin, on hän omaa erinomaisuuttaan tuputtava hairlekiinia larppaava helikopterinainen.
Mitäpä jos hukassa miettiikin täysin järkiperäisesti käytännön ratkaisuja, jotka mieskin voisi puolestaan hyväksyä ja jotka olisivat hänen omasta mielestään arjen kannalta toimivia? Onko ne tyrmättävä vain siksi että miehen saattaisi olla mukavampi tavata lapsiaan heidän vanhassa kodissaan kuin esim kaupungilla tai isovanhempien luona? Kumpi on tärkeämpää, luoda toimiva arki perheenjäsenten kannalta vai hankaloittaa exän elämää.
Pitäisi osata päästää irti riitelemisestä, miksi se on niin vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Niin juuri. Aivan asiallisia vastauksia, joissa asiaa pohdittiin muulatkin kannalta kuin ainostaan tuon yhden antaman ratkaisun pohjalta. Lisäksi mietittiin myös jaksamista eron jälkeen. Mitä törkeää tai huonoa tuossa muka oli? Sekö että ei alettu joukolla ooh ja aah ihastelemaan miten hienosti joku on eron jälkeen asiansa ratkaissut?
Selvästi täällä on joku erinomainen joka yhä uudeleen suuttuu kun viestinsä eivät saa suitsutusta ja jonkun toisen viestiä kehutaan. Kehutaan kun on yleensä monipuolisempi kuin tuo minä tein näin tehkää muutkin näin.
Ei, vaan hukassa on alkanut hahmotella eron jälkeistä arkea siitä lähtökohdasta että hän haluaa jäädä yhteiseen kotiin. Teidän tapanne tukea hänen eroprosessointiaan on asettaa tuo suunnitelma naurunalaiseksi ja suoraan sanoa että hukassa tahtoo näin vaan pitää miehestä kynsin hampain kiinni. Joku koittaa puolestaan esittää tukensa suunnitelmalle koska näkee että viimein hukassa alkaa miettiä eroa tosissaan ja hahmotella sen kulkua. Tämaä tuki pitää sitten ampua alas jonkinlaisena toisen kynnysmaton helikopterointina ja huonon isyyden paikkailuna. En ihan ymmärrä nyt motiivianne.
No niin, aikuiset (?) ihmiset, ja röllipeikot...
Joo, on asiattomia kommentteja, jotka voi ohittaa. Niin minäkin ohitan sujuvasti mm tuon multapeukkuhokijan ilmiselvät provoilut. Mutta kun yrität asiallisesti tuoda esille toisenlaista näkökulmaa vaikka hukassa tyypin tilanteeseen niin se saa osakseen ihme viisastelua ja tahallista kärjistymistä tai väärinymmärrystä. Se sitten osaltaan provosoi kiistelyä.