Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Tulinpa lukemaan ketjua tyhjästä, tapahtumattomasta elämästäni, tämä kun on ainut mitä minulla on:-) Pisti hymähdyttämään viikonlopun jälkeen, johon mahtui hyvin erilaisia tapahtumia kahdella paikkakunnalla. Mutta joo.

En ainakaan itse ole mielestäni tyrmännyt mitään saati yrittänyt saada suunnitelmia naurunalaisiksi. Mielestäni tässä nyt ylireagoidaan aika vahvasti. Mutta olen kyllä ilmaissut huoleni siitä, että eronkin jälkeen ilmeisesti Hukassa kokee, että on hänen tehtävänsä järjestää miehen elämä mahdollisimman helpoksi, joko "nuorikkonsa luona tai itsekseen". Suunnitelma ei myös sisältänyt mitään elementtejä, jotka suuntaavat hänen oman hyvinvointinsa paranemiseen.

Olen siis sitä mieltä, että olisi hyvin terveellistä, jos hän ajattelisi itseäänkin. Nyt huomio on vahvasti edelleen miehessä. Mutta kyllähän totta kai jokainen tekee ihan omat päätöksensä ja jokaisen ajatteluprosessi on omansa. En vaan tajua, mitä mieltä täällä keskustelemisessa on, jos ei tarkoitus ole omansa mukaisesti kirjoitella.

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, poistatitte kommentoinnin. Talosta löytyy edelleen. Eli itse asiassa sanoit: "Joku tuossa taas keksi omasta päästään tarinan nimimerkillisen psykiatrisesta hoidosta." Siinä mustamaalataan manipuloiden: TAAS KEKSI. Vaikka on oikeasti nimimerkillisen omaa kerrontaa. Ja sitten kehystetään se toisin vain. 





 

 

Sekopää. 

Sulle voin avautua, että olen siellä tiskin toisella puolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, poistatitte kommentoinnin. Talosta löytyy edelleen. Eli itse asiassa sanoit: "Joku tuossa taas keksi omasta päästään tarinan nimimerkillisen psykiatrisesta hoidosta." Siinä mustamaalataan manipuloiden: TAAS KEKSI. Vaikka on oikeasti nimimerkillisen omaa kerrontaa. Ja sitten kehystetään se toisin vain. 





 

 

Sekopää. 

Sulle voin avautua, että olen siellä tiskin toisella puolella.

Ihmisistä tulee asiakkaidensa näköisiä. Hämärtyy todellisuus kun on sellaisten kanssa tekemisissä päivät pitkät j a yötkin joskus. Nytkin kuvittelet jotain salaliittoa johon muut täällä kuuluvat puhut te sitä ja te tätä. Jokainen täällä ihna yksin ominaan kirjoittaa ei ole mitään teitä.

Vierailija kirjoitti:

Tulinpa lukemaan ketjua tyhjästä, tapahtumattomasta elämästäni, tämä kun on ainut mitä minulla on:-) Pisti hymähdyttämään viikonlopun jälkeen, johon mahtui hyvin erilaisia tapahtumia kahdella paikkakunnalla. Mutta joo.

En ainakaan itse ole mielestäni tyrmännyt mitään saati yrittänyt saada suunnitelmia naurunalaisiksi. Mielestäni tässä nyt ylireagoidaan aika vahvasti. Mutta olen kyllä ilmaissut huoleni siitä, että eronkin jälkeen ilmeisesti Hukassa kokee, että on hänen tehtävänsä järjestää miehen elämä mahdollisimman helpoksi, joko "nuorikkonsa luona tai itsekseen". Suunnitelma ei myös sisältänyt mitään elementtejä, jotka suuntaavat hänen oman hyvinvointinsa paranemiseen.

Olen siis sitä mieltä, että olisi hyvin terveellistä, jos hän ajattelisi itseäänkin. Nyt huomio on vahvasti edelleen miehessä. Mutta kyllähän totta kai jokainen tekee ihan omat päätöksensä ja jokaisen ajatteluprosessi on omansa. En vaan taju

Eikö suunnitelma sisältänyt hänen oman hyvinvointinsa kannalta mm sen ettei hänen tarvitse muuttaa, luopua kodista, luopua lasten lähivanhemmuudesta..? Mulle nuo olisivat ne tärkeimmät keinot selvitä erosta, mutta nuo otetaankin ilmeisesti täysinä itsestäänselvyyksinä?

Ja jos olisin hukassa ottaisin mieluummin exän vieraaksi vaikka joka viikonloppu kuin lähettäisin lapseni sen naisen kotiin joka oli mukana särkemässä heidän  perhettään. Eräänlainen omaan hyvinvointiin tähtäävä keino kai tuokin, varmistella ettei niin käy, ainakaan heti.

Monelle tärkeämpi tapa alkaa käsitellä eropäätöstä on noiden käytännön 'ongelmien' taklaaminen etukäteen kuin tunneasioiden pyöritteleminen. Tätä kai sillä manifestoinnilla meinataan, että on helpompi saada päätös aikaan kun miettii etukäteen et miltä se elämä vois eron jälk näyttää. Ehkä realistisempaa ottaa noissa suunnitelmissa huomioon myös se toinen huoltaja, hänelläkin kun on sanansa sanottavana 

Vierailija kirjoitti:

Niin juuri. Aivan asiallisia vastauksia, joissa asiaa pohdittiin muulatkin kannalta kuin ainostaan tuon yhden antaman ratkaisun pohjalta. Lisäksi mietittiin myös jaksamista eron jälkeen. Mitä törkeää tai huonoa tuossa muka oli? Sekö että ei alettu joukolla ooh ja aah ihastelemaan miten hienosti joku on eron jälkeen asiansa ratkaissut?

Selvästi täällä on joku erinomainen joka yhä uudeleen suuttuu kun viestinsä eivät saa suitsutusta ja jonkun toisen viestiä kehutaan. Kehutaan kun on yleensä monipuolisempi kuin tuo minä tein näin tehkää muutkin näin.

Valitettavasti epäilen, että tuo erinomainen on yksi näistä ketjun paskojista ja multipeukuttajista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nostin tuon ulkorakennuksen sijoituspaikkana esille siksi, että Hukassa kertoi, että tällainenkin mahdollisuus olisi olemassa. Jopa oli valmis itse siirtymään sinne eron jälkeen pois kodistaan miehen tieltä.

Mutta tunnustan kyllä, että en pysty asennoitumaan Hukassa nimimerkin mieheen neutraalisti. En ole niin suuri ihminen.

Käpybaraa lainaten kuoppa on kaivettu Kiinaan asti. Minulta ei hevillä saa tähän tilanteeseen näkemyksiä, joissa Hukassa joustaisi edelleen. Lisäksi ihan puhtaasti rationaalinen kysymys: onko loputon joustaminen johtanut johonkin hyvään viimeisen viiden vuoden aikana?

Kuurankukka

En usko että täällä oikeastaan varmasti kukaan haluaa, että Hukassa joustaa liikoja enää miehen takia. Eiköhän aikalailla kaikkien mielestän sellaista joustamista ole ollut pitkään liikaa. Lasten elä

Omasta kokemuksesta: se että asutaan vuoroviikoin lasten kanssa vanhassa kodissa ei tarkoita sitä, että sinne tuodaan uusia puolisoita. Kas heitä voi tavata sitten aina kun on lapsivapaalla viikollaan. Monet meistä ottivat vuoden tai jopa useampia ennen kuin uusia kumppaneita edes esiteltiin lapsille. Itse tapailin uutta 1,5 vuotta ennen kuin hän tapasi lapseni. Eikä tietenkään vuoroasuminen meinaa että nukutaan yhä samassa sängyssä -kuka nyt haluaisi entisen puolison kanssa enää jakaa vuodettaan!

Aikuisten vuoroasumisen tarkoitus on antaa lapsille aikaa tottua uuteen tilanteeseen niin, ettei heidän oitis tarvitse alkaa kulkea kahden kodin väliä, tai menettää kokonaan arkisuhdettaan toiseen vanhempaan. Itse siirryimme lapsen vuoroasumiseen kun hän ilmaisi, että kaksi kotia tuntuisi enemmän seikkailulle, vähemmän taakalle.

Kuurankukka kirjoittaa: Ongelma on se, että pelkään, että Hukassa yrittää kannatella toisen vanhemmuutta myös yli terveiden rajojen eronkin jälkeen. Aivan kuten hän on tehnyt avioliitonkin aikana.

Jäin itse miettimään mitä Hukassa on kertonut mikä saa ajattelemaan näin?

11888: Ja ensimmäinen ilmoittautui jonka mielestä on aivan hemmetin huono idea aikuisten järjestää asiat lasten parasta miettien kun se on mahdollista. Tämä on kyllä sellainen katkerikkojen keskustelukerho, että suosittelisin eron keskellä kamppailevien pysyvän kaukana tästä.

Vierailija kirjoitti:

Kuurankukka kirjoittaa: Ongelma on se, että pelkään, että Hukassa yrittää kannatella toisen vanhemmuutta myös yli terveiden rajojen eronkin jälkeen. Aivan kuten hän on tehnyt avioliitonkin aikana.

Jäin itse miettimään mitä Hukassa on kertonut mikä saa ajattelemaan näin?

Minut näin on saanut ajattelemaan näin kaikki se, mitä hän on kertonut suhteestaan mieheen. Selkeästi koko suhteen ajan hän on ollut se kannatteleva voima, niin fyysisten kuin henkisten suorituksien suhteen oman hyvinvointinsa kustannuksella. Mikä saa ajattelemaan, että tämä ei jatkuisi eron jälkeen, jota mies ei tahdo ja josta Hukassa vaikuttaa tuntevan syyllisyyttä?

Mitä tulee lasten hyvinvointiin eron jälkeen, ei kai siinäkään mitään ehdotonta kikkakolmosta ole. Olettaisin, että parhaiten pärjää, jos kuuntelee herkällä korvalla niitä lapsia. He voivat olla hyvinkin yllättävästi eri mieltä vanhempien kanssa siitä, mikä tuntuu parhaalta. Yleensä lapsetkin pyrkivät sopeutumaan, eivät halua pahoittaa vanhempien mieltä jne. Tämä tuli mieleen kun satuin muistamaan täällä käydyn keskustelun vuoroviikkovanhemmuuden eduista ja haitoista. Joku kertoi, että lapset lopulta toivoivat sitä, koska heistä tuntui kurjalta tilanne, että molemmat vanhemmat tulevat vanhaan kotiin kuin vieraisille matkakassin kanssa. Että kotoisemmalta itse asiassa tuntui olla siellä vanhemman luona, koska sehän on nyt oikeasti hänen kotinsa, jossa vanhemmat tavarat ovat ja jossa vanhempi on rennoimmillaan. Näkemys tämäkin, joka avarsi suuresti omaa mieltäni. Siinä keskustelussa olin vain lukijana, joten en muista siitä muuta kuin tämän, joka hämmästytti itseäni kovasti, en olisi osannut näin ajatellakaan. 

Siis yhteenvetona toteaisin, että kenties aikuiset eivät ymmärräkään, miten tärkeää heidän hyvinvointinsa eron jälkeen on. Vaan toisaalta, jos sitä ajattelee vain rationaalisella järjellä, niin sehän on ihan itsestään selvää. Miten ihmeessä lapset voisivat vakuuttua siitä, että ero oli hyvä ratkaisu, jos toinen tai pahimmassa tapauksessa molemmat aikuiset voivat huonosti? 

Siinä mielessä tietysti on oikeasti erinomainen ratkaisu vähän purra hammasta ja tehdä erosta toiselle mahdollisemman helppo - mutta vain sinä tapauksessa, että se oikeasti sitten onnistuu ilman, että itse maksaa siitä hyvinvoinnillaan. Koska eihän se lapsia lohduta, että toinen ottaa koko taakan kantaakseen. Etenkään, jos tilanne on ollut tämä jo liitossa.

Ja toisaalta, näinhän se nyt taitaa Hukassa tilanne olla. Ei se ero edes mitään muuttaisi, jos joka tapauksessa hän jatkaa kuten ennenkin, huolehtien miehestä enemmän kuin itsestään ynnä siinä sivussa vielä miehen nuorikostakin. Lapset ovat edelleen samassa tilanteessa, heidän parastaan ajatellaan ihan takuulla, mutta reunaehdot tulee muualta.

T: MaratonParkuja

Minut näin on saanut ajattelemaan näin kaikki se, mitä hän on kertonut suhteestaan mieheen. Selkeästi koko suhteen ajan hän on ollut se kannatteleva voima, niin fyysisten kuin henkisten suorituksien suhteen oman hyvinvointinsa kustannuksella

Mikä tähän on se konkretia? Olen yrittänyt lukea ja lukea niitä kommentteja ja mitä löydän on pohdintaa tästä muissa sängyissä juoksemisesta sekä kujanjuoksua uuden ja vanhan suhteen välissä. Yksi kommentti jonka mukaan isovanhemmat on olleet enemmän läsnä lasten elämässä kuin mies, joka on aivan tavallista jos esim työ vaatii matkustamista. Minä en nyt vaan etsimälläkään löydä sitä kertomusta miehen heikosta suorituksesta isänä. Päinvastoin, Hukassa toistaa useita kertoja, että mies on ollut ihana isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuurankukka kirjoittaa: Ongelma on se, että pelkään, että Hukassa yrittää kannatella toisen vanhemmuutta myös yli terveiden rajojen eronkin jälkeen. Aivan kuten hän on tehnyt avioliitonkin aikana.

Jäin itse miettimään mitä Hukassa on kertonut mikä saa ajattelemaan näin?

Minut näin on saanut ajattelemaan näin kaikki se, mitä hän on kertonut suhteestaan mieheen. Selkeästi koko suhteen ajan hän on ollut se kannatteleva voima, niin fyysisten kuin henkisten suorituksien suhteen oman hyvinvointinsa kustannuksella. Mikä saa ajattelemaan, että tämä ei jatkuisi eron jälkeen, jota mies ei tahdo ja josta Hukassa vaikuttaa tuntevan syyllisyyttä?

Mitä tulee lasten hyvinvointiin eron jälkeen, ei kai siinäkään mitään ehdotonta kikkakolmosta ole. Olettaisin, että parhaiten pärjää, jos kuuntelee herkällä korvalla niitä lapsia. He voivat olla hyvinkin

Joku saattaisi ajatella niinkin, että suunnitelma johon liittyy pari viikonloppua kuukaudessa vierasmajassa, voisi olla pyskimys manipuloida sopimusta asumisesta, omaisuudenjaosta ja lasten asumisesta? Et ole edelleenkään ottanut minkäänlaista kantaa siihen, että suunnitelmaan kuuluu myös se, että Hukassa jäisi lasten kanssa pysyvästi entiseen yhteiseen kotiin ja miehelle suotaisi kodissa sekä lasten seurassa 4 pv/kk. Ja Hukassa olisi mielestäsi tämän diilin häviäjä joka vielä itse oma-aloitteisesti suostuisi tuollaiseen lyhyeen korrentykään?

Edelliselle. Luulisin ettei asiaan oteta kantaa siksi, että  osa (vakkarit) kokee, että kun pettämisen tielle lähtee, saapi kerätä luunsa ja nöyrästi poistua kuviosta ilman minkäänlaisia vaatimuksia. Ts ottaa se mitä annetaan.

En tiedä, on surkea kuvio. Annetaan ensi lupa vieraisiin, sitten tulee ihastuminen ja sitten olet yksin tarinan rosvo jonka vaihtoehdot on unohtaa uusi suhde tai lähteä kävelemään ilman mitään oikeuksia lapsiin, omaan omaisuuteen etc.

Mitä tästä opimme? Realisti lähtee eri teille jo silloin kun on vahvoja viitteitä siitä ettei liitto enää riitä vaan tarvitaan jotain virityksiä sen ulkopuolelle. Tai sopii reilusti kulissista missä pelin henki on molemmille selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuurankukka kirjoittaa: Ongelma on se, että pelkään, että Hukassa yrittää kannatella toisen vanhemmuutta myös yli terveiden rajojen eronkin jälkeen. Aivan kuten hän on tehnyt avioliitonkin aikana.

Jäin itse miettimään mitä Hukassa on kertonut mikä saa ajattelemaan näin?

Minut näin on saanut ajattelemaan näin kaikki se, mitä hän on kertonut suhteestaan mieheen. Selkeästi koko suhteen ajan hän on ollut se kannatteleva voima, niin fyysisten kuin henkisten suorituksien suhteen oman hyvinvointinsa kustannuksella. Mikä saa ajattelemaan, että tämä ei jatkuisi eron jälkeen, jota mies ei tahdo ja josta Hukassa vaikuttaa tuntevan syyllisyyttä?

Mitä tulee lasten hyvinvointiin eron jälkeen, ei kai siinäkään mitään ehdotonta kikkakolmosta ole. Olettaisin, että parhaiten pärjää, jos kuuntelee herkällä korvalla niitä lapsia. He voivat olla hyvinkin

Muistan lukeneeni saman kirjoituksen kodista jossa lapset asuivat vakituisesti ja jossa vanhemmat vierailivat vuoroviikoin. Ja että lapset lopulta halusivat itse purkaa systeemin koska tuo koti ei tuntunut kodilta. Ja tottahan se on, lasten vanhemmat eivät asuneet siellä,  kävivät vain vuoroviikoin hoitamassa lapsia. Heidän todellinen kotinsa ja elämä oli muualla. Lasten koti oli ikäänkuin tyhjä kuori. Lapset halusivat mieluummin asua vuoroviikoin siellä missä vanhemmatkin oikeasti asuivat ja elivät elämäänsä.

Monenlaisia kokemuksia varmaan on. Vuoroviikoin elämästä kirjaimellisesti 50% eletään siellä vanhassa perheen yhteisessä kodissa, joten minulle ei ihan aukea tuo todellinen koti ja elämä siellä uudessa osoitteessa ja pelkkä kuori vanhassa, mutta ihmisethän kokee toki asiat eri tavalla. Itse en pitänyt tavaroiden roudailuakaan sen raskaampana kuin niiden roudaamista mökille ja takaisin pari kertaa kuukaudessa.

Meillä mentiin lapsi edellä ja ihan tyytyväinen olen kaikkiin ratkaisuihin nyt kun tuo on pian 18. Ilmeisesti hänkin kun suunnittelee että asuisi vanhempien tykönä vielä opiskellessa, eikä halua armeijan ajaksikaan omaa asuntoa (vaikka valtio kuulema maksaa sellaisen). Saapahan nähdä miten mieli muuttuu, epäilen vahvasti että päälle parinkympin enää haluaisi elellä mutsin kaa..

En ota kantaa asioihin, joihin minulla ei ole mitään kantaa. Olen siis ottanut kantaa ainoastaan siihen, että koen, että Hukassa tulisi ehkä eronkin jälkeen asettumaan tilaan, jossa hänen hyvinvointinsa ei parane, vaan pysyy yhtä huonona kuin nytkin, koska hän ei pidä siitä huolta, vaan huolehtii miehestä.

En siis huolehdi varsinaisesti miehen isyydestä, vaan nimenomaan miehen ja Hukassa välisestä epäterveellisestä vaikuttavasta dynamiikasta, joka kuitenkin luonnollisesti vaikuttaa myös lapsiin.

Onko nyt siis siten, että edelliset kokevat, että Hukassa on tekemässä miehen kannalta epäedullista eroa ja se on väärin? Jos, olisi helpompaa keskustella, kun tämä ilmaistaisiin suoraan. Ja muutenkin keskustelua helpottaisi, jos kerrottaisiin vain suoraan se oma mielipide, eikä sen kautta, että tiukataan minulta kantoja asioihin. Myös luulottelu siitä, mitä ajattelen on mielestäni keskustelua haittaavaa, ei edistävää, varsinkin, kun se menee niin pieleen kuin edellä.

Jos toinen on käytännössä muualla enemmän kuin kotona, en tiedä, miksi erossa käytännön asiat ensisijaisesti pitäisi pyrkiä järjestämään siten, että asia on jotenkin muuten. Eihän siinä ole mitään järkeä. Mutta olettaisin, että sittenkin ne käytännön asiat ovat järjestettävissä, kyllä isompi ongelma on tunne-elämät eron jälkeen.

Hienosti kuvasi edellinen sitä lukemaani keskustelua, joka tosiaan hämmensi suuresti omia ajatuskuvioitani. En olisi ikipäivänä osannut ajatella asioita tuolla tavoin ja jäin kyllä silloin miettimään, miten tavallista voisi olla, että noinkin lapset kokevat. Ennen kaikkea ilahduin siitä, että on ainakin yksi perhe, jossa asioista puhutaan, kuten ne ovat ja lapsetkin uskaltavat ja haluavat kantaa rohkeasti kortta kekoon kertomalla avoimesti fiiliksistä.

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

En ota kantaa asioihin, joihin minulla ei ole mitään kantaa. Olen siis ottanut kantaa ainoastaan siihen, että koen, että Hukassa tulisi ehkä eronkin jälkeen asettumaan tilaan, jossa hänen hyvinvointinsa ei parane, vaan pysyy yhtä huonona kuin nytkin, koska hän ei pidä siitä huolta, vaan huolehtii miehestä.

En siis huolehdi varsinaisesti miehen isyydestä, vaan nimenomaan miehen ja Hukassa välisestä epäterveellisestä vaikuttavasta dynamiikasta, joka kuitenkin luonnollisesti vaikuttaa myös lapsiin.

Onko nyt siis siten, että edelliset kokevat, että Hukassa on tekemässä miehen kannalta epäedullista eroa ja se on väärin? Jos, olisi helpompaa keskustella, kun tämä ilmaistaisiin suoraan. Ja muutenkin keskustelua helpottaisi, jos kerrottaisiin vain suoraan se oma mielipide, eikä sen kautta, että tiukataan minulta kantoja asioihin. Myös luulottelu siitä, mitä ajattelen on mielestäni keskustelua haittaavaa, ei edistävää, varsinkin, kun se

Suoraan sanottuna mulla ei ainakaan ole minkäänlaista näkemystä siitä kuinka jonkun eroa pohtivan tulisi järjestää eron jälkeinen elämänsä /perheensä elämä. Ei herätä mitään epäilyksiä tai varauksia minun päädyssäni kun en heidän elämästään mitään tiedä, eikä henkilö ole kertonut oikein mitään tästä puolesta. Olen saanut kuvan lämpimästä ja läheisestä perheestä, eivätköhän he ratkaisut löydä. Tervettä on se, että Hukassa on alkanut pohtia käytännön ratkaisuja, se valmistaa eroon, joka minusta henkilökohtaisesti vaikuttaa olevan tulossa.

On hienoa minustakin, että meitä eroperheitä on myös paljon joissa puhutaan avoimesti lasten ja aikuisten kesken fiiliksistä ja toiveista ja pystytään sopimaan asioista ilman suurempaa draamaa. Ehkä ongelmalliset tilanteet saa enemmän tilaa keskusteluissa niin se usein unohtuu.

Vierailija kirjoitti:

" Olen saanut kuvan lämpimästä ja läheisestä perheestä, eivätköhän he ratkaisut löydä. "

Mikäs ttä on jollei näkemys siitä mtien eron jälkeen järjestetään elämä? Eroaa MP näkemyksestä miten siis jos hän näkee eron jälkeisen elämän toisin ja epäilyksiä on herännyt. Sun näkemys on se parempi näkemys?

"Mikäs ttä on jollei näkemys siitä mtien eron jälkeen järjestetään elämä?"

Miten tämä lause ottaa kantaa siihen miten eron jälkeen järjestetään elämä? Eikö tuo jätä kokonaan perheen itsensä mietittäväksi miten eron jälkeen järjestetään elämä? Kerro ihmeessä minkälaisen suosituksen tuo lause sisältää siitä kuinka perheen tulisi eron jälkeen järjestää elämä?

Sopimalla yhdessä? Ai kauhea!

Eikö sulla kommenttien poistattajalla oikeasti ole mitään parempaa tekemistä. Surullista, oikeastaan.

Onko täältä taas lähtenyt viestejä luulin että se on jonkun iltahomma. No omat ivestit kyllä nopeasti kirjottaisin takas mutta pisemmät vois jo ottaa päästä. Pitäisi varmaan kirjoittaa jonnekin tekstinkäsittelyyn ja kopioida sit heti takaks jos joku poistaa.