Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12663)
Vierailija kirjoitti:
Turha täällä on dissata miestä. Hän kertoo avoimesti mitä haluaa ja jos Hukassa ei sitä kestä, lähteköön suhteesta. Itse hän siinä valitsee olla
Kyllä mies on myös asioita salaillut
Vierailija kirjoitti:
Muistaakseni oli kerrottu miehen olevan komea ja vientiä riittävän. Jospa hän kuitenkin rakastaa vaimoaan kun ei erotakaan halua ja on yrittänyt antaa Hukassalle sopeutumisaikaa etenemällä hitaasti askel askeleelta eikä hyökännyt heti syvään päähän
Nyt mies on sopeuttanut vaimoa 5 vuotta 17 vuoden suhteesta eli lähes kolmasosan. Sitten vielä tällaista "pitkää ja hyvää parisuhdetta" pitäisi ylläpitää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritin selata hukassa-nimimerkin tarinaa, mutta se osoittautui haastavaksi kun ketju on niin valtavan pitkä. Jäi mietityttämään miksi tämä uusi suhde on ongelma, jos olette sopineet avoimesta suhteesta? Ei kai tuossa ketään petetä eikä pitäisi olla tarvetta valehteluun.
Lyhyesti: Hukassa mies avasi suhteen yksipuolisesti, koska kokee, että on jäänyt nuoruudessaan kokemuksia vaille. Tämä ei ole Hukassa mieleen, mutta hän on suostunut kun ei halua erota ja hajottaa perhettä ja tunteita miestä kohtaan on. Nyt erilaisten kevyempien kokeiluiden jälkeen on tullut 3 kk kestänyt suhde yhteen naiseen, mies väittää tavanomaiset, että pelkkää seksiä ja ei tunteita, mitä moni epäilee.
Tilanne on siis uusi ja sellainen, että mies voisi hyvinkin nähdä aihetta valehteluun.
Kiitos selkeästä yhteenvedosta.
Kukin pari sopikoon yhdessä ihan juuri heille sopivat tavat olla suhteessa.
Tärkeintä kuitenkin, että asiat sovitaan yhdessä ja kummallakin hyvä olla suhteessa.
Nyt Hukassa, olet hyväksynyt yhteisen sopimuksen, mutta voit silti huonosti. Eli oikeasti tämä kuvio ei tee sinulle hyvää. Et halua elää näin? Vai, olenko väärässä?
Ja jos haluat silti jatkaa elämää miehesi kanssa yhdessä. Älä kysele. Satutat siinä vain itseäsi. Leiki kun et tietäisi. Älä kysy yksityiskohtia. Ne vain satuttaa sinua lisää. Olet antanut toiminnalle lupasi. Ja jos se sattuu sinuun silti, sulje siltä silmäsi ja jatka perheenä.
Tai, jos se sattuu sinuun liikaa, hajottaa sinua hiljalleen sisältä pieniksi paloiksi, kadottaa sinut jonnekkin. Jäytää ja sattuu. Katoaa hetkeksi ja palaa taas, täyttää ajatuksesi ja mielesi. Päässäsi nakuttaa ajatus, että tämän on loputtava voidakseni hyvin. Silloin on aika erota. Se sattuu ja on äärimmäisen vaikeaa. Mutta, voitko jatkaa ja hajottaa itsesi?
Nämä asiat on sinun itsesi puntaroitava. Ja ne lapset, tiedän, ne tekee asian todella vaikeaksi.
Ja hyvin todennäköistä on, että miehesi tulee jossain vaiheessa ihastumaan, rakastumaan, todennäköisesti näin on jo tapahtunut. Ja tämän kehittyessä entisestään, miehesi haluaa eron alkaakseen elämän uuden naisen kanssa.
Joten, samalla kun/jos jatkat suhdetta, varaudu eroon. Kerää itsellesi pesämunaa minkä avulla pääset alkuun. Valmistaudu, jottet joudu aloittamaan nollasta. Tämä on vain ja ainoastaan järkevää. Jokaisen meistä tulisi olla kykenevä elämään ja elättämään itsensä ja lapsensa myös yksin. Ja jos eroa ei koskaan tulekkaan, ei tästä valmistautumisesta haittaakaan ole. Ainakin se antaa sinulle varmuuden siitä, että pärjäät yksin, etkä ole kenestäkään ainakaan taloudellisesti riippuvainen.
Ehkä hieman raakaa tekstiä. Mutta, elämä on aika raakaa. Ja joskus on oltava kylmän järkevä. Itse en tätä osannut. Roikuin suhteessa joka rikkoi minut vuosia. Varmasti myös lapsillemme olisi ollut parempi, että olisimme eronneet aikoja sitten. Ehkä. Vai, olisiko tämä kaikki mitä nyt on kestänyt sitten vain vuosikausia? Olen jälkikäteen ymmärtänyt, etten oikeasti rakastanut miestäni, ehkä ikinä? Alkuun toki olin rakastanut. Tai no, varmasti jonkunlaista rakkauttakin oli. Mutta häpesin exän käytöstä, en halunnut tutustuttaa häntä omiin kavereihini. Tämä kertoo paljon siitä, minkälainen minä oikeasti olen, ja mitä siedin häneltä, miten mukauduin. Ja paljon paljon muutakin olen itsestäni ja suhteestamme nyt eron jälkeen ymmärtänyt. Tänä päivänä, jos parisuhteeseen alkaisin jonkun kanssa, olisi suhde aivan eri pohjalla. Mutta, koen edelleen olevani itse kesken oman matkani kanssa siihen kuka minä olen ja mitä minä haluan. Pelkään liikaa jälleen mukautuvani liikaa toisen tahtoon, enkä sen vuoksi kaipaa laisinkaan parisuhdetta elämääni. Edellinen suhde sai minut kadottamaan itseni niin, että uudelleen itsensä löytämisen matka on pitkä. Ja vaatii syviin vesiin sukeltamista oppiakseni oikeasti sen, kuka minä ole ja mitä minä haluan ja pitääkseni siitä kiinni.
Siksi Hukassa, kuinka paljon sinä haluat mukautua toisen toiveeseen pitääksesi suhteen kasassa?
On todella, todella vaikeaa laittaa puntariin itsensä, perheensä, lapsensa.
Olen pahoillani puolestasi, että joudut elämään tuon kaiken keskellä, niiden kaikkien ajatusten kanssa. Voimia sinulle.
Ap
Jos Hukassa nimimerkin mies oikeasti rakastaisi vaimoaan, hän ei pistäisi häntä kärsimään tuolla tavalla. Viisi vuotta on pitkä aika.
Ehkä sinun Hukassa kannattaisi miettiä tilannetta nyt realistisesti. Oletko valmis elämään kaverillisessa suhteessa? Ja ottamaan riskin, että mies rakastuu reissuillansa ja avioliitto päättyy siihen. Vai otatko elämäsi omiin käsiisi ja teet omat ratkaisusi? Esimerkiksi sanot miehelle että seikkailut on nyt seikkailtu tai otat suoraan avioeron.
Tuo ei kuulosta yhtään hyvältä, että mies ehdottelee sinulle vieraisiin menemistä. Kalskahtaa esineellistämiseltä kuten joku aiemmin totesi.
Kannattaa miettiä myös niin päin, että jos joku sinun rakas ystäväsi tai läheinen sukulainen kertoisi elävänsä samanlaisessa tilanteessa kuin sinä, mitä hänelle sanoisit.
Ei kannata jäädä tuleen makaamaan.
Kuurankukka
Olipa oivaltava ja hieno kirjoitus Aplta! Hukassa, lue huolella ja mieti joka sanaa.
Kuurankukka
"Jos Hukassa nimimerkin mies oikeasti rakastaisi vaimoaan, hän ei pistäisi häntä kärsimään tuolla tavalla. Viisi vuotta on pitkä aika."
Tai jos Hukassa rakastaisi itseään, hän ei valitsisi suhdetta, jossa hän kärsii pidemmän aikaa. Hukassa on suostunut tähän, joten molemmat ovat osallisena tähän. On hienoa, että Hukassa prosessoi, mitä hän itse haluaa ja toivottavasti tuo sen jossakin kohtaa miehelleen pöytään ja toimii myös omia tarpeitaan kunnioittaen.
Hukassa tilanne kuulostaa erikoiselta avoimelta suhteelta. Ettekö sopineet sääntöjä? Esim. niin että samaa henkilöä ei tule tavata useampaa kertaa. Nythän miehellä on ihan kokonaan toinen suhde! Vaikuttaa enemmän polyltä kuin avoimelta suhteelta... En usko ollenkaan että tunteita ei olisi mukana. Jos mies haluaa kokea nuoruuttaan uudelleen, eikö siihen kuuluisi useammat uudet kumppanit eikä 1 pysyvä sivusuhde? 5 vuotta on myös pitkä aika, aikooko elää nuoruuttaan koko loppuelämän?
-Pohdiskelija
"Ja jos haluat silti jatkaa elämää miehesi kanssa yhdessä. Älä kysele. Satutat siinä vain itseäsi. Leiki kun et tietäisi. Älä kysy yksityiskohtia. Ne vain satuttaa sinua lisää. Olet antanut toiminnalle lupasi. Ja jos se sattuu sinuun silti, sulje siltä silmäsi ja jatka perheenä."
Suljet samalla itseltäsi kaiken hyvän. Tulevaisuuden. Omat tarpeesi, halusi ja toiveesi. Ehkä lastenkin hyvinvoinnin. Se on oman itsensä lohkomista, mikä vaarantaa mielenterveyden sekin. Mutta olen samaa mieltä, että älä kysele. Mutta älä leiki, ettet tiedä. Elä totuudessa!
Vierailija kirjoitti:
Kukin pari sopikoon yhdessä ihan juuri heille sopivat tavat olla suhteessa.
Tärkeintä kuitenkin, että asiat sovitaan yhdessä ja kummallakin hyvä olla suhteessa.
Nyt Hukassa, olet hyväksynyt yhteisen sopimuksen, mutta voit silti huonosti. Eli oikeasti tämä kuvio ei tee sinulle hyvää. Et halua elää näin? Vai, olenko väärässä?
Ja jos haluat silti jatkaa elämää miehesi kanssa yhdessä. Älä kysele. Satutat siinä vain itseäsi. Leiki kun et tietäisi. Älä kysy yksityiskohtia. Ne vain satuttaa sinua lisää. Olet antanut toiminnalle lupasi. Ja jos se sattuu sinuun silti, sulje siltä silmäsi ja jatka perheenä.
Tai, jos se sattuu sinuun liikaa, hajottaa sinua hiljalleen sisältä pieniksi paloiksi, kadottaa sinut jonnekkin. Jäytää ja sattuu. Katoaa hetkeksi ja palaa taas, täyttää ajatuksesi ja mielesi. Päässäsi nakuttaa ajatus, että tämän on loputtava voidakseni hyvin. Silloin on aika erota. Se
Olipa koskettava kirjoitus Ap:lta. Viisaita sanoja, kokemuksen perusteella jalostuneita.
Kiitos Ap, että aloitit aikanaan tämän ketjun ja että olemme saaneet seurata kasvutarinaasi. Tuntuu, että valosi on nykyään voimakas ja kirkas.
<3 <3 <3
Vierailija kirjoitti:
Hukassa tilanne kuulostaa erikoiselta avoimelta suhteelta. Ettekö sopineet sääntöjä? Esim. niin että samaa henkilöä ei tule tavata useampaa kertaa. Nythän miehellä on ihan kokonaan toinen suhde! Vaikuttaa enemmän polyltä kuin avoimelta suhteelta... En usko ollenkaan että tunteita ei olisi mukana. Jos mies haluaa kokea nuoruuttaan uudelleen, eikö siihen kuuluisi useammat uudet kumppanit eikä 1 pysyvä sivusuhde? 5 vuotta on myös pitkä aika, aikooko elää nuoruuttaan koko loppuelämän?
-Pohdiskelija
Pohdiskelija kiteytti hyvin omat pohdintani. Olen mieltänyt avoimen suhteen tarkoittavan sitä, että vakituisessa parisuhteessa elävät voivat satunnaisesti harrastaa seksiä myös jonkun muun kuin oman kumppanin kanssa. Paino siis sanalla "satunnaisesti", tyyliin one night stand. Kanssakäymisen toistumista tai varsinkaan tunteita kolmatta osapuolta kohtaan ei saa muodostua, se kai on useimmilla avoimilla pareilla ehtona. Sivusuhde säännöllisine, tiheine tapaamisineen ei ole mikään satunnainen juttu vaan se on sivusuhde, joka kehittyy ja voi hyvin, jos sen annetaan jatkua, ja johtaa todennäköisimmin alkueräisen suhteen purkaumiseen. Nyt siis Hukassan mies on Hukassan itse antamalla vastentahtoisella suostumuksella rakentamassa läheisyyttä ja kiintymystä toiseen naiseen. Asia tulee etenemään varmasti nopeassa tahdissa, jos tapaamisiakin on nuo liki viikottaiset muutamatuntiset. Miehen kannalta tämä on tietenkin loistava diili, mutta Hukassan kannalta tämä kuulostaa siltä että hän on joutunut juoksuhiekkaan ja vajoamassa sinne. Vaikea tilanne, mutta hän on kuitenkin itse ainoa, joka voi puhaltaa pelin poikki.
"Miehen kannalta tämä on tietenkin loistava diili, mutta Hukassan kannalta tämä kuulostaa siltä että hän on joutunut juoksuhiekkaan ja vajoamassa sinne. Vaikea tilanne, mutta hän on kuitenkin itse ainoa, joka voi puhaltaa pelin poikki."
Ettei suorastaan kanin koloon ole pudonnut ja seikkaillut siellä jo vuosia. Huoh.
Onnittelut ketjun 2,5 vuotispäivänä ketjulle 🥂💝
Kiitos Ap kun aikoinaan tänne elämääsi avasit. Välillä on ollut tyyntä ja välillä kovin myrskyisää, mutta ketju on pysynyt pinnalla.
Monta nimimerkkiä ja nimetöntä kanssakulkijaa on matkassamme kulkenut mukana ja monta elämäntarinaa olemme saaneet lukea.
Suruja, eroja, elämäntarinoita, kasvutarinoita, mutta myös oivaltamisia ja iloa + onnea tarinoihin mahtuu.
Kaikkea hyvää kirjoittajille, lukijoille ja ketjulle tietenkin.
28 v yhdessä
Mies ei lopeta avioliittoaa tässä vaiheessa. Ellei sitten jossain vaiheessa löydä sellaista uutta suhdetta, jonka haluaa vakinaistaa. Mutta Hukassa on nyt tällä hetkellä se, joka päättää jatkuuko tämä liitto. Miestä ei vaivaa se miltä Hukassa tuntuu. Eipä tietenkään, Hukassa on suostunut tähän järjestelyyn, vaikka vastentahtoisesti. Mutta miehelle se on suostumus ja siten hän jatkaa entiseen tapaan.
En osaa kuvitella minäkään miltä tuntuu odottaa miestä kotiin kun tistää millä asioilla on. Tiedän, että jotkut muutkin naiset ovat antaneet miehen tavata sivusuhdettaan kunhan mies ei lähde kokonaan pous kotoa ja ei paljastu lapsille. Eli tulee kotiin ennen kun lapset heräävät.
Vierailija kirjoitti:
Muistaakseni oli kerrottu miehen olevan komea ja vientiä riittävän. Jospa hän kuitenkin rakastaa vaimoaan kun ei erotakaan halua ja on yrittänyt antaa Hukassalle sopeutumisaikaa etenemällä hitaasti askel askeleelta eikä hyökännyt heti syvään päähän
Tässäpä mies on tainnut onnistuakin melko hyvin. Vähitellen Hukassa kestää ja sietää enemmän ja enemmän tottuessaan tilanteeseen. Jos silloin viisi vuotta sitten olisi heti ollut seksisuhde toiseen, niin ehkäpä olisi Hukassa pystynyt helpommin eropäätöksen tekemään ja lähtemään. Nyt vuosien saatossa omat sekä kohtuullisuuden rajat ovat hämärtyneet ja hän edelleen pysyy suhteessa ja katsoo sellaisia asioita läpi sormien, jotka ehkä vielä viisi vuotta sitten olisivat tuntuneet täysin mahdottomilta. Monihan sinnittelee väkivaltaisessakin suhteessa, miksipä ei siis tämänkaltaisessakin.
Toksisessa suhteessa eläessä normaalin rajat hämärtyy. Siitä jollain tapaa epänormaalista tulee normaalia. Se tuttu vertaus sammakosta joka kiehutetaan elävältä on hyvin kuvaava, kaikkeen tottuu. Pahaankin. Pienet hyvät hetket saa paljon suuremman arvon mitä hetket oikeasti on. Ns. Tavallisessa suhteessa nämä toksisen suhteen huippuhyvät hetket on aivan tavallista, normaalia kanssakäymistä.
Ja nuo pienet, suureen arvoon nousevat, hetket saa ihmisen pysymään siinä jollain tapaa aivan sairaassa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistaakseni oli kerrottu miehen olevan komea ja vientiä riittävän. Jospa hän kuitenkin rakastaa vaimoaan kun ei erotakaan halua ja on yrittänyt antaa Hukassalle sopeutumisaikaa etenemällä hitaasti askel askeleelta eikä hyökännyt heti syvään päähän
Tässäpä mies on tainnut onnistuakin melko hyvin. Vähitellen Hukassa kestää ja sietää enemmän ja enemmän tottuessaan tilanteeseen. Jos silloin viisi vuotta sitten olisi heti ollut seksisuhde toiseen, niin ehkäpä olisi Hukassa pystynyt helpommin eropäätöksen tekemään ja lähtemään. Nyt vuosien saatossa omat sekä kohtuullisuuden rajat ovat hämärtyneet ja hän edelleen pysyy suhteessa ja katsoo sellaisia asioita läpi sormien, jotka ehkä vielä viisi vuotta sitten olisivat tuntuneet täysin mahdottomilta. Monihan sinnittelee väkivaltaisessakin suhteessa, miksipä ei siis tämänkaltaisessakin.
Tämä on varmasti totta. Eihän tämä viisi vuotta ole mitään jatkuvaa miehen sekoilua ollut kuitenkaan, vaan välissä on voinut olla vaikka puolikin vuotta seesteistä aikaa ilman mitään ylimääräistä säätöä. Asioista on keskusteltu todella paljon ja olen pikkuhiljaa ajautunut tähän ja tietyllä tapaa kääntynyt ymmärtämään miestäni, sillä olisihan viisi vuotta sitten ajatus tämänhetkisestä tilanteesta ollut täysin mahdoton.
- Hukassa
Ap:n kirjoitus on todella hyvä. Kiitos siitä. Kuurankukalla ja monilla muillakin paljon järkeviä pointteja, joissa riittää ajateltavaa.
- Hukassa
Mua ärsyttää nää irtipäätämisaiheet. Päästän irti, et osaa päästää irti, pitäs päästää irti ym. Irti ja irti.
Turha täällä on dissata miestä. Hän kertoo avoimesti mitä haluaa ja jos Hukassa ei sitä kestä, lähteköön suhteesta. Itse hän siinä valitsee olla