Lue keskustelun säännöt.
Lapsuuden perheessä kiista - anteeksipyyntöäni odotetaan, mutta keskusteluyritykset torpataan
22.04.2026 |
Sisarukseni raivostui minulle iäkkään sukulaisen hautajaisten aikoihin ja kävi kimppuuni kuin yleinen syyttäjä. Hän messusi minkä ehti, haistatti alapäätä ja raivosi kaikesta mahdollisesta.
Kaikki keskusteluyritykseni on torpattu, kuulemma vain puhdas anteeksipyyntö kelpaa.
Ainoa vain, etten ole pyytämässä anteeksi, koska mitään anteeksipyydettävää ei ole. En käynyt missään vaiheessa sisarukseni kimppuun, vaan olin tyly hänen kaverilleen joka yritti udella henkilökohtaisia asioitamme. Sisaruksellani meni kuppi totaalisen nurin, vaikka hän tietää, että kaverinsa teki minulle todella inhottavan tempun vuosi, pari aiemmin.
Huomasin, ettei siskoni ole puolellani ja koitan nyt vain laannuttaa tätä suunnatonta raivoa mitä tunnen häntä kohtaan. Siellä on puhuttu puoli sukua tähän mukaan, joskin kaikkien ilmeet olivat näkemisen arvoiset kun läväytin tiskiin siskoni lähettämistä viesteistä otetut kuvakaappaukset. Äidille on turha puhua, hän on siskoni puolella vaikka tietää kupletin juonen.
Tämä on ihan suoraa toisintoa lapsuudesta, kun olin kaikkeen aina syyllinen ja siskoni oli kultalapsi. Lapsena tällaiset oli helppo hoitaa, mutta nyt aikuisena en tiedä muuta keinoa kuin vain laittaa välit poikki. Siskoni yrittää lähettää lahjoja lapsilleni ja otti yhteyttä jopa mieheeni (joka muuten hämmästyi nähtyään myöskin viestit, oli vain et mitä ihmettä, ei hän tällaista versiota kuullut)
Kommentit (20)
Keskusteluyritykset eivät ole kantaneet, koska siskoni ei vastaa viesteihini mitään. Kuulemma auttaisi, jos pyytäisin anteeksi. Siskoni oikein kiristää sillä. Yhteisissä tapaamisissa hän murjottaa avoimesti ja katselee minua myrtsinä ihan kuin joku 5-vuotias, jota on juuri kielletty.
Tämä sama toimintamalli on tuttu hänelle lapsuudesta, kun minut painostettiin pyytämään anteeksi riitaa minkä HÄN masinoi. Nyt hän on ihmeissään, kun nykyinen mieheni ei riennäkään sättimään minua toisin kuin varhaisaikuisuuden poikaystäväni joka oli sättimässä minua.
Mitä siis teen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On aika sulkea tuo ovi ja jättää myrkylliset ihmiset taaksesi. Ota tietoisesti etäisyyttä. Sinulla on oikeus mielenrauhaan ja tasapainoiseen elämään. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta oman elämänsä voi uudelleen järjestää. Itse olen toiminut näin jo 7v., enkä ole päivääkään katunut. Katse eteenpäin ja tsemppiä!
Vaikeinta tässä on se, että siskoni syyttää minua kaikesta mitä lapsuudessamme tapahtui ja hän on aivan armoton ja kohtuuton. Hänen läheinen ystävänsä saa sekoilla mielin määrin ja paukuttaa päätään, mutta kun kerrankin viilipyttymäinen käytökseni rakoili, hän räjähti armotta. Yritän vain omia tunteitani tässä järjestellä ja hillitön halu tehdä takaisin edes pientä kiusaa, mutten siis tee sitä. Paras kiusa on se, että jätän hänet taakseni.
Mitä teen noille lahjoille, joita sieltä lähetellään lapsilleni?
Eihän anteeksipyytämisessä sinänsä ole kyse siitä oletko tehnyt jotain väärää vai et, vaan siitä, että joku toinen kokee tulleensa loukatuksi. Sitä pahaa mieltä siinä pyydetään anteeksi, ei itse tekoa. Voit vastavuoroisesti vaatia siskolta suoraa anteeksipyyntöä siitä, miten hän on sinua loukannut ja miten hän on kääntänyt sukulaisia sinua vastaan (tai ainakin yrittänyt). Jos hän ei tähän suostu, niin eiköhän homma ole silloin aika selvä.
Vierailija kirjoitti:
Eihän anteeksipyytämisessä sinänsä ole kyse siitä oletko tehnyt jotain väärää vai et, vaan siitä, että joku toinen kokee tulleensa loukatuksi. Sitä pahaa mieltä siinä pyydetään anteeksi, ei itse tekoa. Voit vastavuoroisesti vaatia siskolta suoraa anteeksipyyntöä siitä, miten hän on sinua loukannut ja miten hän on kääntänyt sukulaisia sinua vastaan (tai ainakin yrittänyt). Jos hän ei tähän suostu, niin eiköhän homma ole silloin aika selvä.
En aio pyytää anteeksi, koska koko sota oli siskoni masinoima ja tämä on ihan selkeä yritys kyykyttää minua (niin kuin aina). Tietty voisin tehdä noinkin.
Mitä noista välität, ei ole mikään pakko pitää yhteyttä heihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi puhut sisaruksesta? Etkä tiedä, onko sinulla sisko vai veli? No myöhemmin puhut siskosta, joten tiedät kai, kunhan kuvittelet olevasi ovela. Taidat olla niitä ihmisiä, joilla on "puoliso", "vanhempi" ja "sisarus".
Vierailija kirjoitti:
Miksi puhut sisaruksesta? Etkä tiedä, onko sinulla sisko vai veli? No myöhemmin puhut siskosta, joten tiedät kai, kunhan kuvittelet olevasi ovela. Taidat olla niitä ihmisiä, joilla on "puoliso", "vanhempi" ja "sisarus".
Sinulleko ei koulussa opetettu yhtään tekstin elävöittämistä ja toiston välttelemistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskusteluyritykset eivät ole kantaneet, koska siskoni ei vastaa viesteihini mitään. Kuulemma auttaisi, jos pyytäisin anteeksi. Siskoni oikein kiristää sillä. Yhteisissä tapaamisissa hän murjottaa avoimesti ja katselee minua myrtsinä ihan kuin joku 5-vuotias, jota on juuri kielletty.
Tämä sama toimintamalli on tuttu hänelle lapsuudesta, kun minut painostettiin pyytämään anteeksi riitaa minkä HÄN masinoi. Nyt hän on ihmeissään, kun nykyinen mieheni ei riennäkään sättimään minua toisin kuin varhaisaikuisuuden poikaystäväni joka oli sättimässä minua.
Mitä siis teen?
Pistä kova kovaa vastaan ja kerro siskollesi, että et keskustele asiasta ennen kuin siskosi pyytää anteeksi.
Ehkä hän alkaa sitten pikku hiljaa avata keskusteluyhteyttä. (Sitten voit kuitenkin keskustella.)
Voi olla että järkipuhe siskon kanssa ei tuo tulosta. Siskosi vaikuttaa asenteelliselta. Ja onko se kaveri jonka puolesta suuttui niin millainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki sukulaistesi lähettämät lahjat palautat avaamattomina. Ilmoita, ettet ole lahjottavissa. Katkaise kaikki yhteydet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita välit poikki, pääset helpommalla. Lahjat voi viedä SPR:n konttiin tai UFF:Iin. Siskosi yrittää.kiemurrella lastesi suosioon ja kääntää puolisosikin sinua vastaan.
Itselläni on kokemusta samasta asiasta, enkä enää ole missään tekemisissä epämiellyttävien ja kahjojen sisarusten kanssa. Vuosikausia kestänyt haukkuminen ja pahan puhuminen riitti.
Kannattaa mennä juttelemaan asiasta jonkun ulkopuolisen tahon kanssa, niin että pääset eroon noista raskaista tunteista.
Onpa sekavaa sinä olet tyly siskosi kaverille, ja ihmettelet miksi siskosi on vihainen sinulle ? Ja se että sinä olit tyly siskosi kaverille, onkin nyt siskosi kaverin syy ? Ja jossain vaiheessa joku sukulainenkin saatiin hautaan ? Miksi olit tyly siskosi kaverille, mikset voinut vain sanoa ettet puhu yksityisistä asioistasi hänen kanssaan ? Vaan piti olla tyly ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän anteeksipyytämisessä sinänsä ole kyse siitä oletko tehnyt jotain väärää vai et, vaan siitä, että joku toinen kokee tulleensa loukatuksi. Sitä pahaa mieltä siinä pyydetään anteeksi, ei itse tekoa. Voit vastavuoroisesti vaatia siskolta suoraa anteeksipyyntöä siitä, miten hän on sinua loukannut ja miten hän on kääntänyt sukulaisia sinua vastaan (tai ainakin yrittänyt). Jos hän ei tähän suostu, niin eiköhän homma ole silloin aika selvä.
Kyllä minä ainakin pyydän ensisijaisesti anteeksi tekojani. Ja siksi minun onkin erittäin vaikeaa edes ymmärtää pyytää anteeksi, jos en ole tehnyt mitään väärää, vaan loukattu kohde on tulkinnut minut väärin.
Olen toki aikuisena ihmisenä opetellut myös pyytämään sitä pahaa mieltä anteeksi, mutta en minä silloin ole välttämättä aidosti pahoillani siitä mitä tein, vaikka lopputuloksesta olisinkin pahoillani. Joskus jopa mietin, että miksi juuri koskaan se väärin tulkitsija ei kykene pyytämään anteeksi kohtuutonta ja perusteetonta reaktiotaan - vaikka joskus sellainenkin ihme tapahtuu, jos asiasta saadaan hyvä keskustelu aikaan.
Mutta sitähän se nykyaika (ja varmaan vanhakin aika) on, millään muulla ei ole väliä kuin sillä, miten asiat koetaan. Ihan riippumatta siitä, miten ne asiat on.
-eri
Ole pyytämättä anteeksi, ja joka kerta kun mussuttaa jotain typerää, tee kantasi selväksi, ihan kaikille. On aika lopettaa olemasta kynnysmatto.
Niinhän siinä käy, että syyllistä kaipaavalla menee pasmat täysin sekaisin, kun se ainainen syntipukki ei enää suostukaan syntipukiksi. Tai kun se ainainen hyväksikäytettävä (esimerkiksi palveluksissa, joita ei koskaan tapahdu toiseen suuntaan), sanookin ei.
En silti suosittele laittamaan välejä poikki, perhe on aina perhe. Tilanne rauhoittuu muutaman vuoden kuluttua ja lopettavat sen syyllistämisen, kun tajuavat, ettei enää onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Keskusteluyritykset eivät ole kantaneet, koska siskoni ei vastaa viesteihini mitään. Kuulemma auttaisi, jos pyytäisin anteeksi. Siskoni oikein kiristää sillä. Yhteisissä tapaamisissa hän murjottaa avoimesti ja katselee minua myrtsinä ihan kuin joku 5-vuotias, jota on juuri kielletty.
Tämä sama toimintamalli on tuttu hänelle lapsuudesta, kun minut painostettiin pyytämään anteeksi riitaa minkä HÄN masinoi. Nyt hän on ihmeissään, kun nykyinen mieheni ei riennäkään sättimään minua toisin kuin varhaisaikuisuuden poikaystäväni joka oli sättimässä minua.
Mitä siis teen?
Kuule anna mokoman olla.
Pidä etäisyyttä, älä pyydä anteeksi. Anteeksi pyydetään vain silloin, kun on oikeasti pahoillaan ja siihen on syytä. Jos jossain kohtaatte, vaikka sukulaisen juhlien merkeissä tms, niin ole vain normaalisti. Siis ihan normaalin asiallinen, mutta ei kannata alkaa sen kummemmin keskustelemaan hänen kanssaan. Jos hän alkaa jotain, mulkoilee ja osoittaa mieltään, niin ota etäisyys, eläkä lähde hommaan mukaan. Keskity muuhun, muihin ihmisiin ja asioihin, jätä hänen mielenosoituksensa huomioitta.
Olet yrittänyt hoitaa erimielisyyden reilusti keskustelemalla, mutta se ei ole kelvannut. Muuta ei voi pyytää. (Hän itse ei ole kyennyt asialliseen käytökseen ja kommunikointiin.) Jos siskosi joskus myöhemmin ajan päästä haluaa asiallisesti keskustella, niin ok, ehkä sitten voi vähän jotain kontaktia palautella, jos hän osaa käyttäytyä.
Kyllä nyt on omalla vakaalla käytöksellä näin osoitettava, missä omat rajat menee ja itse toimia oman oikeudentunnon mukaan. Jossain ne rajat aina menee, mistä ei kannata joustaa. Vaikka onkin omasta siskosta kyse.
Hyvä, että sinulla on nyt parempi mies, joka toivottavasti pitää todelakin puoliasi, ja olette hyvä tiimi. Tsemppiä.
Joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy. Katkaise välit, palauta lahjat avaamattomina, kunnes muuttuu ääni kellossa, jos muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Eihän anteeksipyytämisessä sinänsä ole kyse siitä oletko tehnyt jotain väärää vai et, vaan siitä, että joku toinen kokee tulleensa loukatuksi. Sitä pahaa mieltä siinä pyydetään anteeksi, ei itse tekoa. Voit vastavuoroisesti vaatia siskolta suoraa anteeksipyyntöä siitä, miten hän on sinua loukannut ja miten hän on kääntänyt sukulaisia sinua vastaan (tai ainakin yrittänyt). Jos hän ei tähän suostu, niin eiköhän homma ole silloin aika selvä.
Kyllä se on mielestäni nimeoaan jokin oma teko tai osuus, jota pyydetään anteeksi. (Ja tuolla siskolla olisi aihetta pyyttääkin anteeksi tekojaan.)
Yleisesti ottaen anteeksi pyytämisestä, niin en näe mitään mieltä pyydellä anteeksi asioita, joissa ei itse näe mitään väärää, erhettä tai ajattelemattomuuttaan tms. omaa mokaa. Jos seisoo tekojensa ja sanojensa takana edelleen.
Ne on aika tyhjiä ja monesti loukkaaviakin ne sellaiset anteeksipyynnot, joissa pyydetään anteeksi sitä, "jos toinen on loukkaantunut" tms, mutta omassa toiminnassa ei näe mitään vikaa aidosti, eikä pyydetä anteeksi mitään omaa osuutta tai toimintaa ja toimii silloin tietenkin jatkossakin samoin. Sellainen on hyvin näennäinen ja tyhjä anteeksipyyntö, jos omaa toimintaa ei aidosti pahoittele.
Mielestäni ap:llä ei ole mitään aihetta pyytää anteeksi, todellakaan. Sisko koittaa käyttää väärin valtaa ja kyykyttää. Hän on tottunut tuollaiseen vinoutuneeseen valta-asemaansa lapsuudesta saakka. Aika oikaista homma tasaveroiseksi. Jos se ei siskolle sovi, niin en näe, miten voisi olla ainakaan yhtään läheisemmin jatkossa tekemisissä. Jos sisko huomaa jossain vaiheessa oman virheenä, oppii kunnioitusta ja reiluuttaa, niin sitten voi katsoa uudestaan. Nyt on aika pistää tuolle epäterveelle hommalle, manipuloinnille ja painostamiselle kuitenkin stoppi.
On aika sulkea tuo ovi ja jättää myrkylliset ihmiset taaksesi. Ota tietoisesti etäisyyttä. Sinulla on oikeus mielenrauhaan ja tasapainoiseen elämään. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta oman elämänsä voi uudelleen järjestää. Itse olen toiminut näin jo 7v., enkä ole päivääkään katunut. Katse eteenpäin ja tsemppiä!