Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12658)
AP on tyhmä.
Tää ketju tosin paikoittain, osittain hyvääkin kommentointia. Kun olisikin pysynyt sellaisena näkökulmakeskusteluna.
Päiväkirjamainen ulostus suusta on naurettavan lapsellista. Ihan teini-ikäisen touhua.
Hakeutukoot oikeasti hoitoon.
Esim. Stoorit Mökkimies. Lapset. Yhdessänukkuminen erotessa 😅. 28 vuotta yhdessä jne.. 🤮
Kyllä se raaka paljas totuus erosta ja eroamisesta prosessina, yksinelämisestä vastaan tulee laastarisuhteiden alettua hiipua tai loputtua.
Kirjoittakaa niistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö juuri uudet ajatukset ole tänne tervetulleita? Vanhojahan on luettu jo miltei 6000 viestiä. Jokuhan sanoi, ettei pyörää tarvitse keksiä täällä enää uudelleen. Eikä ostaa maitoa. Ottaa teistä nyt sitten selvää.
Kyllä, nimenomaan UUDET ajatukset on tervetulleita. Nämä viittaukset Ap:n ja lasten väleihin ei ole sisältänyt pitkään aikaan mitään uutta. Ap on kärsivällisesti selittänyt tilanteen useampaan kertaan, mutta ei kun kaikki on mäkkärillä hoidettu.
Eli jumissa ollaan. Mitään ei ole tehtävissä.
Vähän niin kuin alunperin eronkin kanssa -elämä on ohi, mitään ei ole tehtävissä oman tilanteen parantamiseksi. Ei vaan pysty muuhun kuin odottamaan kuin pää pölkyllä muiden päätöksiä ja ratkaisuja. Puita ei pysty ostamaan koska ei tiedä mi
Joku voisi puhua läheisriippuuvuudesta: Oman elämän päätöksenteko ulkoistetaan toiselle ihmiselle vuosikymmenien ajan ja näin on myös ulkoistettu vastuu jos jotain meneekin pieleen. Oma toimijuus vähäistä, koska puuttuva itseluottamus. Myönteistä kuitenkin tilanteessa on se, että omaehtoinen päätöksenteko kuulostaa lisääntyneen matkan varrella. Niin kauan kun pysyttelee erossa uudesta läheisriippuvasta suhteesta (eihän sellainen ole syntymässä kuopuksen suhteen..?), on mahdollisuus kehittyä niin, ettei samanlaiseen suhdetilanteeseen enää toiste ajaudu. Mutta jos Ap on todella käynyt terapiassa niin tästä on satavarmasti puhuttukin jo.
Laxoberon apteekista, niin se irtoaa sinusta. Irtoat siitä. Sehän se oli. Sitähän se oli.
Vierailija kirjoitti:
Joo, ap hirvee kärsijä jo kaksi vuotta kauheen exän takia. Eiköhän se todellisuus ole se, että ap:n exä on mennyt elämässä eteenpäin. Ei exä niitä välejä lapsiin enää pilaa, vaan ap ihan itse. Pitäisikö jo herätä tähän?
Hyökätkää vakkarit vaan kimppuun..
Vierailija kirjoitti:
AP on tyhmä.
Tää ketju tosin paikoittain, osittain hyvääkin kommentointia. Kun olisikin pysynyt sellaisena näkökulmakeskusteluna.
Päiväkirjamainen ulostus suusta on naurettavan lapsellista. Ihan teini-ikäisen touhua.
Hakeutukoot oikeasti hoitoon.
Esim. Stoorit Mökkimies. Lapset. Yhdessänukkuminen erotessa 😅. 28 vuotta yhdessä jne.. 🤮
Kyllä se raaka paljas totuus erosta ja eroamisesta prosessina, yksinelämisestä vastaan tulee laastarisuhteiden alettua hiipua tai loputtua.
Kirjoittakaa niistä asioista.
Täällä on paljon ollutkin niistä raaoista totuuksista jotka erotessa valkenee. Itsellä tärkein oivallus oli ehkä se kuinka paljon olin exän tekemisiin ja ajatusmaailmaan ilmeisesti vaikuttanut ja kuinka se vaikutus haihtui kuin veitsellä leikaten eron jälkeen. Kannattaa siis olla valmistautunut siihen, että esim lasten asioista sopiminen saattaakin olla kuin vieraan ihmisen kanssa puhuisi. Aiemmin sovitut asiat ei pädekään enää ja tuntuu että tavoitteetkin on yhtäkkiä erilaisia.
Toisaalta oivalsin senkin miten paljon itseäkin jopa sellaisessa meidän vähän löyhässä kaverisuhteeksi muuttuneessa suhteessa kadottaa. Ei ero itselle ainakaan ollut pelkkää murhetta vaan itseen uudelleentutustuminen eron jälkeisessä yksinäisyydessä oli ihanaa. Kannattaisiko siihen panostaa monen muunkin, siis itsensä uudelleen, tai uuden itsensä, löytämiseen. Vaarana on muuten että eron herättämä katkeruus muuttuu identiteetiksi kuten arvioisin olevan erään lähes alusta saakka mukana olleen kirjoittajan tilanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö juuri uudet ajatukset ole tänne tervetulleita? Vanhojahan on luettu jo miltei 6000 viestiä. Jokuhan sanoi, ettei pyörää tarvitse keksiä täällä enää uudelleen. Eikä ostaa maitoa. Ottaa teistä nyt sitten selvää.
Kyllä, nimenomaan UUDET ajatukset on tervetulleita. Nämä viittaukset Ap:n ja lasten väleihin ei ole sisältänyt pitkään aikaan mitään uutta. Ap on kärsivällisesti selittänyt tilanteen useampaan kertaan, mutta ei kun kaikki on mäkkärillä hoidettu.
Eli jumissa ollaan. Mitään ei ole tehtävissä.
Vähän niin kuin alunperin eronkin kanssa -elämä on ohi, mitään ei ole tehtävissä oman tilanteen parantamiseksi. Ei vaan pysty muuhun kuin odottamaan kuin pää pölkyllä muiden päätöksiä ja ra
AP EI OLE VARMAANKAAN TEHNYT YHTÄÄN MITÄÄN.
TÄÄ KETJU ON NIIN 🤪
Eroprosessi voi viedä jopa vuosia. Kylmä fakta.
Puhuttaisko totuuksia välillä lässytysten välissä.
Voisi olla mielenkiintoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mutta joista yksikään ei kuulu: "anna olla ja käperry yksin katkerana suremaan, koska exäsi on taikavoimillaan kääntänyt kaikki heikot ja hyväuskoiset lapsesi sinua vastaan ja turha sinun on hänen kaikkiin muihin paitsi itseesi satasella uppoavaa auktoriteettia vastaan taistella".
Aivan, yksikään neuvo ei ole kuulunut noin. Joten tämän neuvon väittäminen ainoaksi oikeaksi on olkiukko, jos joku vielä muistaa, mitä sellainen tarkoittaa. Ja tätä olkiukkoa täällä nyt muutama jaksaa nousta pieksämään aina säännöllisin väliajoin.
Kuinkas ne neuvot sitten kuului?
Mun havaintojen mukaan ainoa neuvo joka ei aikaansaa jonkinlaista hyökkäystä tai naljailua kuuluu: 'voi ap, voimia, ehkä oman hyvinvointisi vuoksi sinun on nyt luovutettava kaikesta yhteydenpidosta lasten kanssa, älä kysele, elät vaan sen viimeisen kanssa hyvää elämää ja odotat että teinit itse lähestyvät ajan mittaan paremmalla asenteella, voi ap, voi, voimia'
Anteeksi nyt, mutta aivan saa*tanan tyhmä neuvo teini-ikäisten vanhemmalle. Vähän sama kuin huumeita kokeilleen teinin vanhemmalle neuvottaisi, ettei sinun kannata enää lähteä keskustelemaan tai kiistelemään asiasta teinin kanssa kun hän vain huutaa ja haukkuu, eikä sinun tarvitse kuunnella sellaista, oman hyvinvointisi vuoksi. Odotat vaan että teini itse tulee keskustelemaan asiasta paremmalla asenteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mutta joista yksikään ei kuulu: "anna olla ja käperry yksin katkerana suremaan, koska exäsi on taikavoimillaan kääntänyt kaikki heikot ja hyväuskoiset lapsesi sinua vastaan ja turha sinun on hänen kaikkiin muihin paitsi itseesi satasella uppoavaa auktoriteettia vastaan taistella".
Aivan, yksikään neuvo ei ole kuulunut noin. Joten tämän neuvon väittäminen ainoaksi oikeaksi on olkiukko, jos joku vielä muistaa, mitä sellainen tarkoittaa. Ja tätä olkiukkoa täällä nyt muutama jaksaa nousta pieksämään aina säännöllisin väliajoin.
Kuinkas ne neuvot sitten kuului?
Mun havaintojen mukaan ainoa neuvo joka ei aikaansaa jonkinlaista hyökkäystä tai naljailua kuuluu: 'voi ap, voimia, ehkä oman hyvinvointisi vuoksi sinun on nyt luovutettava kaikesta yhteydenpidosta lasten kanssa, älä kysele, elät vaan sen viimeisen kanssa hy
Jep. Murrosikäisen henkisen kehityksen perusprinsiippi on pyrkiä repimään psyykkistä välimatkaa vanhempaan. Se on samaan aikaan houkuttelevaa ja pelottavaa. Jos vanhempi tuossa kohtaa kääntää selän tai katkaisee yhteyden [omista loukatuista tunteistaan johtuen], lapsi kokee sen hylkäyksenä. Eli hänen itsenäistymispyrkimyksensä ei ollutkaan sallittu ja hän on epäonnistunut, ehkä ei edes vanhemman rakkauden arvoinen [koska käyttäytyi kurjasti vanhempaa kohtaan]. Seurauksena saattaa olla joko vanhemman täysi sulkeminen ulos omasta sarastavasta aikuisuudesta, tai taantuminen. Todennäköisemmin ensimmäinen tilanteessa, jossa on käytännössä mahdollista pyrkiä pois vanhemman vaikutuspiiristä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eroprosessi voi viedä jopa vuosia. Kylmä fakta.
Puhuttaisko totuuksia välillä lässytysten välissä.
Voisi olla mielenkiintoista.
Vierailija kirjoitti:
AP on tyhmä.
Tää ketju tosin paikoittain, osittain hyvääkin kommentointia. Kun olisikin pysynyt sellaisena näkökulmakeskusteluna.
Päiväkirjamainen ulostus suusta on naurettavan lapsellista. Ihan teini-ikäisen touhua.
Hakeutukoot oikeasti hoitoon.
Esim. Stoorit Mökkimies. Lapset. Yhdessänukkuminen erotessa 😅. 28 vuotta yhdessä jne.. 🤮
Kyllä se raaka paljas totuus erosta ja eroamisesta prosessina, yksinelämisestä vastaan tulee laastarisuhteiden alettua hiipua tai loputtua.
Kirjoittakaa niistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mutta joista yksikään ei kuulu: "anna olla ja käperry yksin katkerana suremaan, koska exäsi on taikavoimillaan kääntänyt kaikki heikot ja hyväuskoiset lapsesi sinua vastaan ja turha sinun on hänen kaikkiin muihin paitsi itseesi satasella uppoavaa auktoriteettia vastaan taistella".
Aivan, yksikään neuvo ei ole kuulunut noin. Joten tämän neuvon väittäminen ainoaksi oikeaksi on olkiukko, jos joku vielä muistaa, mitä sellainen tarkoittaa. Ja tätä olkiukkoa täällä nyt muutama jaksaa nousta pieksämään aina säännöllisin väliajoin.
Ja olkiukkotyyppi aktivoitui ja ryhdikkäästi sanoi painavat sanansa. Johan onkin tätä ukkoa odoteltu. Ilmestyy säännöllisin väliajoin olkiukkoineen. Sehän sopii ketjuun kuin ketjuun ja saa ilmoittaa miten hienon ja monipuolisen sivistyssanan onkaan keksinyt.
Voi meitä tyhmiä kun emme mitään ymmärrä. Oletko muuten itse koskaan kuullut rivien välistä lukemisesta?
Täällä jotkut peräänkuuluttavat UUSIA keinoja. Tosin heiltäkään ei niitä ole näkynyt. Itse kirjoitin jonkin aikaa sitten, että lasten ja teinien kanssa sinällään uusia ei ole kovin paljon varastossa kuin kaupan hyllyllä. Pitää soveltaa niitä vanhoja, usein jopa tehonneitakin. Sekin monien kannattama, että aloittaja olisi mahdollisimman normaalisti ja tavallisesti lasten kanssa, ainakin kotonaan asuvan, miltei naurettiin ulos joidenkin toimesta. Ihmettelen edelleen miten paljon vakkarit väheksyvät, elleivät jopa halveksi muiden kirjoittajien ihan perusteltuja ja hyväksi koettuja kommentteja.
Minusta on maailman huonoin tuki aloittajalle kompataja toistaa, että uskokaa nyt kun aloittajan tapaukseen ei käy se eikä se eikä oikein mikään käy. Sehän oikein luo uskoa aloittajalle, että totta tosiaan, ei tässä kannata hänen mitään edes yrittää kun nuokin, hänen (netti)ystävänsä, noin sanovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP on tyhmä.
Tää ketju tosin paikoittain, osittain hyvääkin kommentointia. Kun olisikin pysynyt sellaisena näkökulmakeskusteluna.
Päiväkirjamainen ulostus suusta on naurettavan lapsellista. Ihan teini-ikäisen touhua.
Hakeutukoot oikeasti hoitoon.
Esim. Stoorit Mökkimies. Lapset. Yhdessänukkuminen erotessa 😅. 28 vuotta yhdessä jne.. 🤮
Kyllä se raaka paljas totuus erosta ja eroamisesta prosessina, yksinelämisestä vastaan tulee laastarisuhteiden alettua hiipua tai loputtua.
Kirjoittakaa niistä asioista.
Kirjoituksesi alku kertoo Sinusta kaiken, jokin on kotikasvatuksessa jäänyt kesken.
Minua kyllä kiinnostaisi perustelut tuohon mainitsemaasi laastarisuhdeasiaan. Mikä määrittelee laastarisuhteen? Kun tiedät kaiken niin pitääkö suhteen jälkeen olla yksin vuoden, kaksi vuotta vai viisi vuotta?. Kun ihana ihminen elämään ilmestyy niin pitääkö sanoa hänelle, että hus hus mene pois, haluan mieluummin kärsiä ja olla onneton (en ansaitse muuta). Eikö nimenomaan ole hyvä jatkaa elämää, suosittelen sitä lämpimästi myös Sinulle (tuo paha-olosi on käsinkosketeltavaa). Onko Sinulle käynyt niin, että olet joutunut jonkun laastariksi? Olen siitä pahoillani.
Olemme nyt olleet mökkimiehen kanssa yhdessä jo reilusti yli vuoden, pian 1,5 vuotta. Meillä on oikeesti hyvä olla yhdessä. Jos meidän suhde päättyisi syystä tai toisesta niin olisin julmetun kiitollinen tästä ajasta.
Jokainen ero ja eroprosessi on erilainen. Ei ole käsikirjaa. Tietenkin itse ero on hyvä käsitellä, jotta pääsee eteenpäin. Paljon on kiinni myös millaisen uuden ihmisen rinnallesi löydät. Onneksi itse olen pystynyt sekä kuuntelemaan, että puhumaan.
Elämä voi olla myös ihanaa, suuristakin suruista voi selvitä ja suosittelisin Sinua päästämään irti jostakin asiasta joka Sinun kalvaa noin kovin.
28v yhdessä
Aikansa lapsi jatkoi samaa linjaa, mutta pikkuhiljaa uutuuden viehätys isän luona muuttuneesta tilanteesta haihtui ja tilanne normalisoitui.
Sulla kävi todella hyvä tuuri, tai sitten olet vain niin huikeasti parempi kasvattaja kuin minä. Nimittäin meillä ei käynyt lainkaan noin. Pikku hiljaa ne isällä saadut uudet vapaudet veivät lasta aina pahempiin ja pahempiin tilanteisiin, viimein kuvassa oli 15 v uusien kaverien kautta pelissä viina ja monenlaiset kolttoset, kuten varastaminen. Isänsä ei tuntenut, eikä välittänyt, kenen kanssa siellä tyttö pyöri kun isällään oli.
Siinä vaiheessa tapahtui jonkin sortin havahtuminen myös siellä, mutta syy kyllä oli minun, kun olin teiniä liikaa patistellut ja kovistellut, kuulemma.
Tässä nimittäin pätee ihan samat jutut kuin siinä pettämisessäkin: aina on sen toisen syy, miksi tähän on ajauduttu, eli ex-vaimon ja äidin. Omassa elämässä on vain aitoa rakkautta ja uutta elämää, jota se ex-vaimo ei voi hyväksyä ja siitä nämä riidat teinienkin kanssa johtuu.
Kai sitten mun olisi vaan pitänyt olla kyselemättä ja ihmettelemättä, vaikka numerot laskee aiemmin hyvällä oppilaalla kuin lehmän häntä, isäviikonlopun jälkeen ollaan ilmiselvästi krapulaisia ja ei sekään mulle olisi kuulunut, kun kaupasta soitti vartijat.
Pikkuhiljaa vain odotella tilanteen normalisoitumista.
Osta ruutuvihko lyijykynä ja kumi.
Ei näitä juttujas jaksa kukaan.
Olet outo. Koska tää loppuu?
Kirjoita kirja ja rikastu.
Vierailija kirjoitti:
Osta ruutuvihko lyijykynä ja kumi.
Ei näitä juttujas jaksa kukaan.
Olet outo. Koska tää loppuu?
Kirjoita kirja ja rikastu.
Miksi jatkat sivustolla, kun asiasi nyt hyvin ja kaikki selvää? Elä elämää äläkä jumita.
Todellakin ehdotus: blogi tai kirjoita kirja.
Mut eiköhän tää nyt ole jo valmista.
Tämä ei ole sinun yksityispäiväkirja. Mitään fokusta tällä kirjoittamisellasi ei enää ole - kuten itse korostat. Kaikki hyvin.
Seuraaville henkilöille vuorot.
Astu syrjään, jos olet tapakoulutettu ja sivistynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroprosessi voi viedä jopa vuosia. Kylmä fakta.
Puhuttaisko totuuksia välillä lässytysten välissä.
Voisi olla mielenkiintoista.
28v yhdessä on myöskin jumissa. Ei saa edes laitettua asuntoa myyntiin, omistaa sen exänsä kanssa edelleen. Taitaa olla kyllä oikea jumiutuneiden rouvien ryhmärämä tämä 😀 selitys tällekin tietysti löytyy, ettei myymistä ole tehty ja se on ainoa oikea, muut suu suppuun!
Mene p.skalle. Irtoo se. Pääset irti.