Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12658)
Vierailija kirjoitti:
Aikansa lapsi jatkoi samaa linjaa, mutta pikkuhiljaa uutuuden viehätys isän luona muuttuneesta tilanteesta haihtui ja tilanne normalisoitui.
Sulla kävi todella hyvä tuuri, tai sitten olet vain niin huikeasti parempi kasvattaja kuin minä. Nimittäin meillä ei käynyt lainkaan noin. Pikku hiljaa ne isällä saadut uudet vapaudet veivät lasta aina pahempiin ja pahempiin tilanteisiin, viimein kuvassa oli 15 v uusien kaverien kautta pelissä viina ja monenlaiset kolttoset, kuten varastaminen. Isänsä ei tuntenut, eikä välittänyt, kenen kanssa siellä tyttö pyöri kun isällään oli.
Siinä vaiheessa tapahtui jonkin sortin havahtuminen myös siellä, mutta syy kyllä oli minun, kun olin teiniä liikaa patistellut ja kovistellut, kuulemma.
Tässä nimittäin pätee ihan samat jutut kuin siinä pettämisessäkin: aina on sen toisen syy, miksi tähän on ajauduttu, eli ex-vaimon ja äidin. Omassa elämässä on vain aitoa rakkau
Mitä hemmettiä? Miten tuonkin kommentin voi noin väärin ymmärtää?
Eiköhän se viesti ollut juurikin, että sinä jatkat sennäköistä elämää kuin sinun kodissa eletään, joka ilmeisesti vastaa myös sitä mitä isänkin kanssa on kasvatusasioista aiemmin sovittu. Pidät oman linjasi. Mitä v*tun merkitystä sillä on mitä se ex-miehesi syyttelee ketäkin? Ja miksi se on palstalaisten vastuulla mitä se sinun exäsi suustaan päästelee? Sinä et vaan pysty siihen vaikuttamaan mitä se ex siellä omassa kotonaan vahtii ja mitä ei. Etkä sinä pysty siihen vaikuttamaan että se vapaus teiniä houkuttelee sinne isän luo. Riitelemällä tai martyroinnilla ajat vain sitä teiniä kauemmaksi itsestäsi jonka jälkeen se kuuntelee entistäkin vähemmän sinun kasvatusyrityksiäsi.
Vai mitä meinasit tehdä? Alkaa käräjöimään yksinhuoltajuudesta? Siinä saattaa 15 vuotiaan kohdalla jäädä pää vetävän käteen. Se on vaan pakko hyväksyä että ex ei sinua enää kuuntele ja teini käyttää tilannetta hyväkseen teinin puutteellisella arvostelukyvyllään. Positiivista on se, että isäkin on siis johonkin herännyt. Alkaa rakentaa yhteistyötä sen päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
28v yhdessä on myöskin jumissa. Ei saa edes laitettua asuntoa myyntiin, omistaa sen exänsä kanssa edelleen. Taitaa olla kyllä oikea jumiutuneiden rouvien ryhmärämä tämä 😀 selitys tällekin tietysti löytyy, ettei myymistä ole tehty ja se on ainoa oikea, muut suu suppuun!
Tämä on myös minun koti ja poikani koti. Nykyään tämä tuntuu ihan omalta kodilta, ei "meidän (tarkoittaen ex)" kodilta. Exälle ei ole tullut tästä asunnosta euroakaan kulua poismuuton jälkeen, maksan myös rahoitusvastikkeet 100%. Myöskin ex säästi elatusmaksun kokonaan. Olen ehdottanut exälle asunnon myyntiä, sitä jos exä haluaa muuttaa pojan kanssa tähän jne. Olen myös ehdottanut exälle että ottaa pojan vuorostaan. Mikään ei kelvannut. En kadulle heitä poikaani ja nyt vielä kun poika haluaisi jo muuttaa tyttöystävänsä kanssa niin kyse on enää hetkestä. Kun poika lähtee niin asunto menee myyntiin.
Juuri NYT tämä myymättömyys on siis myös minun valinta, en vuokraa / osta kolmiota, en tiedä jäänkö pääkaupunkiseudulle enkä voi vaatia kanssani asuvaa poikaa muuttamaan täältä pois.
Ihan kiusaksi mainittava, että minun on ihan hyvä tässä ja mökkimieskin viihtyy täällä, tulee toimeen hyvin naapureiden kanssa = )
28 v yhdessä
28 v yhdessä. Ihme, kun tätä jargonia lukee.
Mökkimieskin kyllästyy. Varo.
No miten tilanteesta sitten edettiin? Sanoin exälle, etten aio luopua omista viikoistani ja sain hänet mukaan, joten hän enimmäkseen patisteli lasta luokseni. Aikansa lapsi jatkoi samaa linjaa, mutta pikkuhiljaa uutuuden viehätys isän luona muuttuneesta tilanteesta haihtui ja tilanne normalisoitui. Minä opettelin pitämään kieleni kurissa. Exän uuden kanssa en ole väleissä vieläkään, mutta se taisi olla toivottu lopputulema joka tapauksessa.
Mutta joo, tiedän. Ei yhtään samanlainen kuin Ap tilanne.
No todellakaan ei olekaan. APn ex kaikin keinoin manipuloi sitä, että lapset eivät pidä APhen yhteyttä saatika hänen luonaan vieraile.
Miksi se on niin vaikeaa ymmärtää, että kaikki nämä vuoden isät, jotka ovat olleet sivusuhteessa vuosikaupalla, syytelleet kotona vaimoa ja perhettä, olleet ärtyisiä, vihaisia, tylsiintyneitä ja etäisiä, eivät muutu ihanneisäksi sillä silirimpsis-tempulla, että uusi nainen muuttaa taloon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
28 v yhdessä. Ihme, kun tätä jargonia lukee.
Mökkimieskin kyllästyy. Varo.
Oikeus on kyllästyä, päästän kyllä irti. En elä kuitenkaan pelkäämällä asiaa. Pärjään kyllä tarvittaessa yksin. Enemmän olen huolissani Sinun pahoinvoinnista, mikä on tehnyt Sinusta noin kyynisen ja pahoinvoivan. Kannattaisi uskaltaa rakastaa, voisit yllättyä. Olisi mielenkiintoista tavata Sinut, luultavasti olisit niitä ihmisiä, joka et uskaltaisi kasvotusten sanoa yhtään mitään. Palstalla uhoaminen saa sinut tuntemaan itsesi jotenkin mahtavaksi.
28 v yhdessä
Se on vaan pakko hyväksyä että ex ei sinua enää kuuntele ja teini käyttää tilannetta hyväkseen teinin puutteellisella arvostelukyvyllään. Positiivista on se, että isäkin on siis johonkin herännyt. Alkaa rakentaa yhteistyötä sen päälle.
Oletpas sinä aggressiivinen kommentoija. Ja tosiaan, siitä juuri on kyse, että on pakko hyväksyä. Herääminen ei tapahtunut, jonkin sortin havahtuminen kyllä. Se havahtuminen johti minun haukkumiseeni ja huutoon, mitä minä olen tehnyt väärin, kun lapsi hänen luonaan käyttäytyy noin.
Kuvio on siis aivan sama kuin avioliitossamme: kun hän pettää, syy on minussa, minä teen kaiken väärin.
En minä kyllä vielä 15 vuotiaan kanssa ole hyväksymässä sitä, että hän tekee valintoja, jotka voivat ja todennäköisesti pilaavatkin elämänsä. Kyllä minä vielä aion yrittää jotain konsteja. Isän kanssa yhteistyön rakentamiseen en enää usko, hän on prioriteettinsa tarpeeksi hyvin ilmaissut.
Sinäkö antaisit oman 15 vuotiaan tyttösi pyöriä ryyppyjengeissä, kun tilannehan on vain pakko hyväksyä?? Ja apta syytellään siitä, että jumittaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän 28 ole ollut uulemma exänsä kanssa yhteyksissä kuukausimääriin. Mitä nyt oli sieniepisodi. Missä välissä hän on viimeaikoina asunnosta keskustellut?
Vierailija kirjoitti:
No miten tilanteesta sitten edettiin? Sanoin exälle, etten aio luopua omista viikoistani ja sain hänet mukaan, joten hän enimmäkseen patisteli lasta luokseni. Aikansa lapsi jatkoi samaa linjaa, mutta pikkuhiljaa uutuuden viehätys isän luona muuttuneesta tilanteesta haihtui ja tilanne normalisoitui. Minä opettelin pitämään kieleni kurissa. Exän uuden kanssa en ole väleissä vieläkään, mutta se taisi olla toivottu lopputulema joka tapauksessa.
Mutta joo, tiedän. Ei yhtään samanlainen kuin Ap tilanne.
No todellakaan ei olekaan. APn ex kaikin keinoin manipuloi sitä, että lapset eivät pidä APhen yhteyttä saatika hänen luonaan vieraile.
Miksi se on niin vaikeaa ymmärtää, että kaikki nämä vuoden isät, jotka ovat olleet sivusuhteessa vuosikaupalla, syytelleet kotona vaimoa ja perhettä, olleet ärtyisiä, vihaisia, tylsiintyneitä ja etäisiä, eivät muutu ihanneisäksi sillä silirimpsis-
Mikä se nyt on se konkretia siinä manipuloinnissa???????????????????????????????????????????????
Ja siitä miehestä tuli silirimpsis vaan vuoden isä joka haluaa lapset ainaainaaina luokseen, eikä yhtään jakaisi äidin kanssa pienintäkään arvokasta sekuntia lastensa seurassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi se on niin vaikeaa ymmärtää, että kaikki nämä vuoden isät, jotka ovat olleet sivusuhteessa vuosikaupalla, syytelleet kotona vaimoa ja perhettä, olleet ärtyisiä, vihaisia, tylsiintyneitä ja etäisiä, eivät muutu ihanneisäksi sillä silirimpsis-tempulla, että uusi nainen muuttaa taloon?
Ah, tämä!!! Meillä tilanne on se, että miehen uusi patistelee lapsia käymään, koska näyttää huonolta, jos eivät käy. Ja on ihan sanonut tämän suoraan, että ei tartte syytellä minun keksivän motiiveja. Olo siellä on kaaosta, lapset tulevat takaisin mustat renkaat silmien alla ja unihäiriöisinä, nälkäisinä.
Pahaa tekee, mutta kuten tietäjät täällä tietää, pakko hyväksyä. Naisen on vaan pakko aina hyväksyä, että ei olisi hankala marttyyri, riitelisi ja ajaisi lapsia pois luotaan, aivan kuten aikanaan oli vaan pakko hyväksyä, että miehellä ei riitä aika ei kiinnostus perhe-elämään ja pakko hyväksyä, että mies pettää joka nurkassa.
Jos sanot, että hell no, niin olet hankala ja pska äiti ja nainen, jopa näemmä toisten naisten mielestä.
Mies selvästi käyttää henkistä ja taloudellista väkivaltaa sinua kohtaan, etsi sinulle ja lapsille vaikka vuokra-asunnot ja muuta pois. Turha tuollaiseen mieheen on enää aikaa ja ajatuksia uhrata. Varmasti kirpaisee alkuun mutta selviät kyllä ja pian huomaat ettäelämävoi olla parempaa yksin tai uuden sua arvostavan kumppanin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
28v yhdessä on myöskin jumissa. Ei saa edes laitettua asuntoa myyntiin, omistaa sen exänsä kanssa edelleen. Taitaa olla kyllä oikea jumiutuneiden rouvien ryhmärämä tämä 😀 selitys tällekin tietysti löytyy, ettei myymistä ole tehty ja se on ainoa oikea, muut suu suppuun!
Tämä on myös minun koti ja poikani koti. Nykyään tämä tuntuu ihan omalta kodilta, ei "meidän (tarkoittaen ex)" kodilta. Exälle ei ole tullut tästä asunnosta euroakaan kulua poismuuton jälkeen, maksan myös rahoitusvastikkeet 100%. Myöskin ex säästi elatusmaksun kokonaan. Olen ehdottanut exälle asunnon myyntiä, sitä jos exä haluaa muuttaa pojan kanssa tähän jne. Olen myös ehdottanut exälle että ottaa pojan vuorostaan. Mikään ei kelvannut. En kadulle heitä poikaani ja nyt vielä kun poika haluaisi jo muuttaa tyttöystävänsä kanssa niin kyse on enää hetkestä. Kun poika lähtee niin asunto menee my
Et sitten voi ostaa miehesi osuutta asunnosta? Ai niin, et voi koska se on eteenpäin menemistä elämässä. Eikö poikasi ollut muuttamassa omaan kotiin?
Voisiko jo lopulta tosiaan saada tosiaan jotain konkretiaa siitä isän manipuloinnista. Jotain esimerkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän 28 ole ollut uulemma exänsä kanssa yhteyksissä kuukausimääriin. Mitä nyt oli sieniepisodi. Missä välissä hän on viimeaikoina asunnosta keskustellut?
En ole ollut exän kanssa kuukausiin yhteydessä, eli sienestyspyyntö tuli täysin puskista. Olen nähnyt exän 2 kertaa tänä vuonna ja siis ihan alkuvuodesta, kävimme yhdellä pojan isommalla keikalla muistaakseni tammikuussa ja sitten oli pojan vanhojen tanssit. Emme ole puhuneet puhelimessa emmekä viestitelleet moneen kuukauteen. Taisin laittaa yhden viestin taloyhtiön kokouksen jälkeen kun selvisi, että vastike ja vesimaksu nousee + yksi uusi laina tulee rahoitusvastikkeen muodossa, eli jo ennestään pirun kalliin asumisen kulut nousi lähes 100 euroa lisää. No, kiltisti ole maksanut. Emme siis ole asunnon myynnistä keskustelleet ainakaan puoleen vuoteen, mutta sitä edeltävän 1,5 vuoden aikana yritin kyllä.
28v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Se on vaan pakko hyväksyä että ex ei sinua enää kuuntele ja teini käyttää tilannetta hyväkseen teinin puutteellisella arvostelukyvyllään. Positiivista on se, että isäkin on siis johonkin herännyt. Alkaa rakentaa yhteistyötä sen päälle.
Oletpas sinä aggressiivinen kommentoija. Ja tosiaan, siitä juuri on kyse, että on pakko hyväksyä. Herääminen ei tapahtunut, jonkin sortin havahtuminen kyllä. Se havahtuminen johti minun haukkumiseeni ja huutoon, mitä minä olen tehnyt väärin, kun lapsi hänen luonaan käyttäytyy noin.
Kuvio on siis aivan sama kuin avioliitossamme: kun hän pettää, syy on minussa, minä teen kaiken väärin.
En minä kyllä vielä 15 vuotiaan kanssa ole hyväksymässä sitä, että hän tekee valintoja, jotka voivat ja todennäköisesti pilaavatkin elämänsä. Kyllä minä vielä aion yrittää jotain konsteja. Isän kanssa yhteistyön rakentamiseen en enää usko, hän on prioriteettinsa tar
Olen se jonka kirjoitusta alunperin lainasit. Enhän minäkään hyväksynyt sitä, että poika nukkuu huonosti ja päivärytmit on sekaisin, läksyt tekemättä, kokeet menee penkin alle. Mutta minkä teet? Et pysty kuin omaan käytökseen vaikuttamaan. Poika tarvitsee isäänsäkin, eikä isän ole pakko mun mielipiteitä jakaa. Jos on vaikeaa neuvotella nukkumaanmenoajoista niin miten siinä jostain asumisjärjestelyistä lähdet edes ehdottamaan muutosta. Huono kasvatustyö ei ole laitonta, eikä edes huoltajuussopimuksen muutosperuste.
Eli minun kotonani oli yhä yhtä tylsää, luettiin läksyjä ja nukuttiin yöt. Jos poika olisi halunnut, olisi hän voinut poistua mun kodista kokonaan ja silloin nekin tilaisuudet vaikuttaa pojan sisäiseen motivaatioon olisivat jääneet pois. Jos minä olisin alkanut isäänsä sättimään, saati poikaa, tai martyyrina listaamaan kuinka väärin minua monella tapaa kohdellaan, niin ehkä hän olisi jättänyt seuraavan kerran tulematta? Ehkä isä olisi jättänyt patistelematta äidin luokse lusimaan taas viikon rangaistusta.
Ei se ole ydinperheessä sen erilaisempaa se haastavan nuoren kasvattaminen. Sinä et voi kantaa vettä kaivoon loputtomasti, se sisäinen motivaatio on saatava keskustelemalla heräämään. Ja yleensä herääkin kun kypsyyttä tulee lisää. Siihen saakka voi vain tiettyyn rajaan saakka pakkokeinoin pitää poissa pahimmat ylilyönnit. Olen itse kasvanut ydinperheessä ja juhlinut ja toiminut vastuuttomasti koko yläasteen ajan ja tiedän ja tunnen kaikki valheet ja silmänpalvonnan konstit omakohtaisesti. Heräsin lukion alkaessa, ja niin heräsi poikanikin. Nyt hän harmittelee kun ei lapsena "pakotettu" urheiluharrastukseen, sillä treenaaminen on pitänyt aloittaa takamatkalta, muun muassa. Mitäpä siihen muuta voi todeta kuin että ei mahda mitään, et uskonut kun koitin sanoa. Nyt teet sitten tuplasti töitä.
Lainaus "Et sitten voi ostaa miehesi osuutta asunnosta? Ai niin, et voi koska se on eteenpäin menemistä elämässä. Eikö poikasi ollut muuttamassa omaan kotiin?"
Tämänkin olen sanonut tässä ketjussa noin 100 kertaa.
1. Yksinkertaisesti pienipalkkaisena ihmisenä en saisi yksin niin isoa lainaa, että pystyisin tämän ostamaan.
2. Miksi ostaisin tämän asunnon, jossa vastike on jo pelkästään niin iso, että saisin pääkaupunkiseudulta vuokrattua yksiön jopa kaksion.
3. Mitä helvettiä tekisin näin isolla asunnolla kun poika muuttaa pois.
Ymmärrätkö nyt. Asunto menee myyntiin heti kun poika muuttaa pois.
Ja olen mennyt eteenpäin, yksi asunto ei minua paina tässä. Koti tämä on toistaiseksi, jokaisen on jossain asuttava.
28v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Se on vaan pakko hyväksyä että ex ei sinua enää kuuntele ja teini käyttää tilannetta hyväkseen teinin puutteellisella arvostelukyvyllään. Positiivista on se, että isäkin on siis johonkin herännyt. Alkaa rakentaa yhteistyötä sen päälle.
Oletpas sinä aggressiivinen kommentoija. Ja tosiaan, siitä juuri on kyse, että on pakko hyväksyä. Herääminen ei tapahtunut, jonkin sortin havahtuminen kyllä. Se havahtuminen johti minun haukkumiseeni ja huutoon, mitä minä olen tehnyt väärin, kun lapsi hänen luonaan käyttäytyy noin.
Kuvio on siis aivan sama kuin avioliitossamme: kun hän pettää, syy on minussa, minä teen kaiken väärin.
En minä kyllä vielä 15 vuotiaan kanssa ole hyväksymässä sitä, että hän tekee valintoja, jotka voivat ja todennäköisesti pilaavatkin elämänsä. Kyllä minä vielä aion yrittää jotain konsteja. Isän kanssa yhteistyön rakentamiseen en enää usko, hän on prioriteettinsa tar
Sinäkö antaisit oman 15 vuotiaan tyttösi pyöriä ryyppyjengeissä, kun tilannehan on vain pakko hyväksyä?? Ja apta syytellään siitä, että jumittaa...
Eipä siinä taida olla montaa hyvää vaihtoehtoa jos ei puhe mene perille. Tee lastensuojeluilmoitus ja katso miten ne muruset sitten putoaa pöydälle. Se että räyhäät täällä exäsi ikävästä persoonasta ei auta tilanteeseen mitenkään, vai auttaako. Siinä on koko tämän keskustelun ydin. Aina voi voivotella ja itkeä ihan loputtomiin. Aina löytää varmasti jonkun kuuntelevan korvan, joka yhtyy kilvan laulamaan exän epäreiluutta, mutta se ei ole mikään ratkaisukeino. Se ei tarjoa minkäänlaista ratkaisua. Ehkä se sitten on niin, että jotkut eivät edes halua ratkaisuja vaan vain syitä olla jatkossakin vihaisia.
Tätä keskustelutahtia taitaa 6000 kirjoitusta paukahtaa tänään rikki.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on niin vaikeaa ymmärtää, että kaikki nämä vuoden isät, jotka ovat olleet sivusuhteessa vuosikaupalla, syytelleet kotona vaimoa ja perhettä, olleet ärtyisiä, vihaisia, tylsiintyneitä ja etäisiä, eivät muutu ihanneisäksi sillä silirimpsis-tempulla, että uusi nainen muuttaa taloon?
Ah, tämä!!! Meillä tilanne on se, että miehen uusi patistelee lapsia käymään, koska näyttää huonolta, jos eivät käy. Ja on ihan sanonut tämän suoraan, että ei tartte syytellä minun keksivän motiiveja. Olo siellä on kaaosta, lapset tulevat takaisin mustat renkaat silmien alla ja unihäiriöisinä, nälkäisinä.
Pahaa tekee, mutta kuten tietäjät täällä tietää, pakko hyväksyä. Naisen on vaan pakko aina hyväksyä, että ei olisi hankala marttyyri, riitelisi ja ajaisi lapsia pois luotaan, aivan kuten aikanaan oli vaan pakko hyväksyä, että miehellä ei riitä aika ei kiinnostus perhe-elämään ja pakko hyväksyä, että mies p
Miksi täällä nyt sotketaan se mitä kukakin kenenkin mielestä on ihmisenä ja se mitkä ovat todelliset mahdollisuudet muuttaa tilannetta?
Kukaan täällä ei toistaan tunne, joten se mitä mieltä me olemme toistemme hankaluudesta tai ei-hankaluudesta on aivan irrelevanttia. "pitää hyväksyä, pitää hyväksyä", no voi itku kun pitää! Ei se ole meidän muiden keskustelijoiden idea vaan lainsäätäjän. Voihan aina koittaa pelata korttejaan käräjäoikeudessa, mutta kun on kyseessä yli 12-vuotias, niin en povaa suurta menestystä. Kun lain ja viranomaisten puitteissa mennään -ja kärsitään siitä välinpitämättömästä toisesta vanhemmasta -niin pahinta mitä siinä tilanteessa voi vielä tehdä, on vierottaa riitelemällä se lapsi, jolla ikänsä puolesta on jo suuri valta valita asuinpaikkansa, ja katkaista hyvä keskusteluyhteys.
Mutta ei, kun epäreilua ja miksi minun pitää aina kääntää se toinenkin poski ja tärkeintä on se että kaikki tunnustaa että MINÄ olen oikeassa, ei se lopputulos, eli miten se pentu saadaan loppujen lopuksi kasvatettua toimivaltaiseksi aikuiseksi.
Alue: Aihe vapaa
En tiedä onko näin, mutta oletan, että aloittajalla ollut eron alussa se tilanne, että toiset lapset (edelleen en ole tietoinen montako) jäävät asumaan isän luokse ja tämä yksi äidin. Miten ja miksi näin on sovittu ei ole minulle selvinnyt. Onko kyseessä ollut esimerkiksi se, ettei aloittajan tarvitse maksaa silloin elareita. Tai isällä on enemmän tilaa. Jos näin on ja näistä on yhdessä isän kanssa sovittu en näe siinä mitään manipulointia. Jotenkinhan lasten asuminen on pitänyt järjestää.
Nyt on tilanne kuulemma se, että aloittajankin luona asuva lapsi/teini haluaisi muuttaa isän luo. Ymmärrän kyllä häntä, että haluaa asua siellä missä muutkin sisarukset. Varsinkin jos nyt saa päättää itse asumisestaan. Tässäkään ei tarvitse mukana olla isän manipulointia vaan ihan luonnollinen lapsen oma toive.
Ymmärrän sen, että lapsen muutto on aloittajalle vaikea pala. Mutta asiaa pitäisi pystyä käsittelemään lapsen ja lasten kannalta. Hyvää asiassa on se, jos muutto toteutuu, että välit tähän lapseen ovat hyvät ja tapaamiset voidaan sopia, ehkä vapaastakin ilman aikataulutusta. Ehkä siitä seuraa muidenkin lasten lähentymistä äitiinsä.