Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Tuo oli hyvä huomio 28, että todennäköisestä eksä valehtelee tai on valehdellut myös sille toiselle naiselle. Tuossa joku kommentoi, että suhteessa on aina kaksi tulkintaa. Totuus lienee jossakin, mutta saako sitä koskaan selville. Voi olla myös niin, että mikäli 28:n eksällä omatunto kolkuttaa, niin hän on rakentanut päässään oman narratiivin tapahtuneesta. Kestääkseen ehkä paremmin oman peilikuvaansa. Ja siinä narratiivissa voi olla oman vastuun pakoilunkin makua.

Mene ja tiedä.

Mutta tärkeintähän on nyt se, että 28 olet nyt paljon paremmassa paikassa elämässäsi eikä mennyt enää sinua hetkauta. Rehellisyyttähän sitä jokainen ihminen toivoo ja kunnioitusta, vaikka edes pitkän suhteen ja lapsen takia. Mutta valitettavasti kaikki ihmiset eivät ole niin suoraselkäisiä, että sitä edes kykenisivät tarjoamaan.

Minun puolestani voit kertoa eksän tarinan jos sinua huvittaa. Yritän olla provosoitumatta :D

Kuurankukka

Olen petetyksi tullut nainen, ja haluan tuoda tähän keskusteluun inhorealistisen katsantokannan, joka usein jää kokonaan pois av:n pettämiskeskusteluista.

Kuten esim Ap:n ja 28v:n kummankin kohdalla, miehet ovat pyörittäneet ainakin kahta naista samaan aikaan, kummankin naisen sängyssä on käyty puuhastelemassa. Meillä, jotka olemme olleet pitkässä parisuhteessa, käytämme harvoin ehkäisynä kondomia, eikö totta?

Mistä pääsemmekin siihen kylmäävään seikkaan, että kun miehen touhut tulevat julki, pitää käydä sp-testeissä. Silloin ymmärtää konkreettisesti, ettei kyse miehen osalta ole ollut rakkaudesta vaan silkasta hyväksikäytöstä. Jos mies huoletta asettaa kaikkien kumppaniensa terveyden vaaraan, ei enää tarvitse mietiskellä miehen herkkiä tunteita, henkisiä ongelmia ja selityksiä pettäjäksi ajautumisesta.

Kun istuin laboratoriossa testeissä, lakkasin odottamasta ex-mieheltä enää mitään selityksiä. Kieltäydyn keskustelemasta miehen kanssa enää sanaakaan. Hänellä ei voi olla enää mitään sellaista sanottavaa, minkä haluaisin kuulla. Edes anteeksipyyntö ei enää kelpaa.

Edelliselle kirjoittajalle: Olen hyvin pahoillani puolestasi. Kiitos, että toit tämän näkökulman rohkeasti ketjuun. Itsekin ajattelin sitä, että pettämiseen liittyy usein myös kaikkien osapuolten terveyden vaarantaminen ja se on vakava asia. Etenkin kun on olemassa myös sukupuolitauteja, joita ei voi parantaa.

Lisäksi näen asian myös itsemääräämisoikeudellisena kysymyksenä. Meillä kaikillahan tulisi olla oikeus valita kenen kanssa haluamme olla intiimisti kaikkine siihen liittyvine riskeineen. Pettäjä tekee tämän valinnan puolestasi kertomatta sinulle mitään.

Kiitos rohkeudestasi nostaa esille hyvin tärkeä näkökulma.

Kuurankukka

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M45 älä aliarvio sitä, miten paljon lähestyvät vaihdevuodet voivat vaikuttaa vaimosi aktiivisuuteen/mielialaan/painonhallintaan. Siinä olossa voisi ehkä lähteä, jos mies ehdottaisi rentouttavaa kylpyläpäivää tai -viikonloppua, mutta todellinen fyysinen jaksaminen voi olla todella heikkoa kun ei vaan ole niitä voimia. Sitä väsymyksen määrää ei välttämättä sivusta näe.

N50+

Hei, naisille on annettu vaisto ja syystä. Olen täysin varma, että M45:n vaimo aavistaa, että mies katselee vieraisiin pöytiin ja että mies haluaa muitakin naisia kuin vain vaimonsa. Tai noh, mitäs aavistamista tuossa edes on, onhan M45 muutama vuosi sitten vihjaillut vaimolleen, että hän haluaisi muitakin naisia.

Eli kyllä se vaimo tietää, että M45:lle ei riitä vaimo. Ja taatusti vaimo aistii tämän kolmekymppisen läsnäolon, tai että M45:n ajatukset ovat toisaalla, toisessa na

On totta, että vaimoni lähestyy vaihdevuosi ikää, ja se on fysikaalinen fakta.

Mutta edelleen rakastan vaimoani, sellaisena kuin hän on. 

Olemme keskustelleet myös siitä, että rakastan myös toista.

Kumma kyllä, kun ehdotin varsinaista eroa, oikeastaan, että muutan erilleen, parani seksielämämme ja liekki jopa liikuntaan  parani.

Olen iloinen ja arvostan ihan pieniäkin liikuntakokemuksia ulkosalla, reippaillen. Se liikunta ei ole itsetarkoitus, mutta liikkumattomuus ja sohvalla makoilu ei tuo myöskään onnea.

Vaikka joku ylisti netflixia ja makoilun autuutta.

Kävimme laavulla juuri paistamassa letut, 8 km kävelyn jälkeen. Halailimme kuin teinit. Oli ihanaa!

Uskon enemmän siihen, että suhteemme on vielä hyvä, tuli ero tai ei. Eron työstäminen on sekin prosessi. 

M45

"Maratonparkujan ylläolevasta tekstistä ihan yleisesti jäin miettimään. Itse olen tunteella eläjä ja minua myös vaivaavat käsittelemättömät ja epämääräiset asiat."

Epävarmuus on myrkkyä kaikkien aivoille ja aiheuttaa stressiä ja ahdistusta. Tässä aivotutkija Katri Saarikivi kertoo:

Epävarmuus on tila, jonka aivomme pyrkivät jollain tavalla kiireesti ratkaisemaan, sillä tarvitsemme mallin tulevasta, jotta voimme valita miten nyt toimimme. Jos olemme epävarmoja, aivot joutuvat käyttämään paljon energiaa, sillä ne eivät pääse toteuttamaan yhtä tärkeimmistä tehtävistään.

Erään meta-analyysin mukaan epävarmuus aktivoikin aivoja enemmän kuin varmuus, ja erityisesti merkityksen, pelon ja ahdistuksen kokemukseen liittyviä alueita.

Tutkimusten mukaan epävarmuudensietokyky onkin yhteydessä koetun ahdistuksen ja stressin määrään. On jopa ehdotettu, että epävarmuus on ahdistuksen yleisin ja pääasiallinen syy.

Tästä näkökulmasta on ymmärrettävää, että epävarmuutta miellyttävämpi tila on se, että on edes jonkinlainen kuva tulevasta, synkkäkin.

https://yle.fi/a/3-12472682

Hoi M36,

Päivitäthän kuulumisia

Tuumis🌻

Terkut Aplle ja 28lle

Tämä ketju on saanut ajattelemaan sitäkin, että todellakin tuntuu siltä, että pettäjien käsikirja on yllättävän samankaltainen, eli että se kuvio on niin hämmentävän ennustettavissa, lähes tulkoon silloinkin, kun ei ole.

Mutta sitten tuntuu, että jatko todellakaan ei olekaan, eli petetyn suhtautuminen taas vaihtelee aika laidasta laitaan. Mitään oikeaa tapaa tietenkään ei ole, vaan se aina riippuu niin monesta seikasta. Onkin ollut mielenkiintoista nähdä näitä eri reaktioita ja kuulla ajatuksia niiden takana.

Ja kieltämättä peilata omia ajatuksiaan näitä vastaan, eli siis  tosiaankin, miettiäpä kohdallaan!

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M45 älä aliarvio sitä, miten paljon lähestyvät vaihdevuodet voivat vaikuttaa vaimosi aktiivisuuteen/mielialaan/painonhallintaan. Siinä olossa voisi ehkä lähteä, jos mies ehdottaisi rentouttavaa kylpyläpäivää tai -viikonloppua, mutta todellinen fyysinen jaksaminen voi olla todella heikkoa kun ei vaan ole niitä voimia. Sitä väsymyksen määrää ei välttämättä sivusta näe.

N50+

Hei, naisille on annettu vaisto ja syystä. Olen täysin varma, että M45:n vaimo aavistaa, että mies katselee vieraisiin pöytiin ja että mies haluaa muitakin naisia kuin vain vaimonsa. Tai noh, mitäs aavistamista tuossa edes on, onhan M45 muutama vuosi sitten vihjaillut vaimolleen, että hän haluaisi muitakin naisia.

Eli kyllä se vaimo tietää, että M45:lle ei riitä vaimo. Ja taatusti vaimo aistii tämän kolmekymppisen läsnäolon, t

Mihin siis keskusteluissanne päädyitte, kun kerroit rakastavasi myös toista? Itseäni hirvittäisi tilanne, jossa toinen alkaa miellyttämään minua siinä hetkessä, kun kerron rakastavani toista. Olisi pakko ajatella, että hän ei oikeastaan enää välitä mitä pskaa mä teen, mutta haluaa hyötyä musta muuten.

Naisena ajattelen näin: Tuntisin itseni tosi alhaiseksi ihmiseksi ja toisen ihmisen hyväksikäyttäjäksi tuossa M45 tapauksessa. Jos kerrottuani rakastavani toista niin oma mies alkaisi yrittää miellyttää minua. Siksi siis tuntisin, että en ansaitse tätä mieheni miellyttämistä. Sitten myös, kun ottaisin sen mielelläni vastaan ja samalla miettisin, että ahaa, nythän minun elämäni vasta kivaksi muuttuikin. Voin rakastaa muitakin kuin miestäni ja se vain piristää sekä seksi- , että kotielämääni. Tämähän onki  hieno juttu

Tosiaan miettisin myös mieheni motiiveja. Välittääkö hän minusta oikeasti, onko kyseessä riippuvuussuhde, taloudelliset syyt vai miten asian laita on. En missään nimessä myöskään haluaisi nöyryyttää miestäni matelemaan saadakseen pitää minut tai suhteemme. Tuntuisi todella kauhealta. Suhteemme tila ja dynamiikka mietityttäisi ihan tosissaan onko se terveellä pohjalla kaiken kaikkiaan, omaa osuuttani unohtamatta. 

Siis jos mies sanoo, ettei rakasta ja haluaa eron, sellaiseen mieheen ei jäädä roikkumaan millään tasolla. Se oli niinkuin siinä sitten.

P.S. Sitä paitsi sellaisella miehellä on siis jo toinen nainen ja siksi on sua jättämässä.

Meillä on vain tämä yksi elämä.

Päästäkää vaan irti...

Vierailija kirjoitti:

Naisena ajattelen näin: Tuntisin itseni tosi alhaiseksi ihmiseksi ja toisen ihmisen hyväksikäyttäjäksi tuossa M45 tapauksessa. Jos kerrottuani rakastavani toista niin oma mies alkaisi yrittää miellyttää minua. Siksi siis tuntisin, että en ansaitse tätä mieheni miellyttämistä. Sitten myös, kun ottaisin sen mielelläni vastaan ja samalla miettisin, että ahaa, nythän minun elämäni vasta kivaksi muuttuikin. Voin rakastaa muitakin kuin miestäni ja se vain piristää sekä seksi- , että kotielämääni. Tämähän onki  hieno juttu

Tosiaan miettisin myös mieheni motiiveja. Välittääkö hän minusta oikeasti, onko kyseessä riippuvuussuhde, taloudelliset syyt vai miten asian laita on. En missään nimessä myöskään haluaisi nöyryyttää miestäni matelemaan saadakseen pitää minut tai suhteemme. Tuntuisi todella kauhealta. Suhteemme tila ja dynamiikka mietityttäisi ihan tosissaan onko se terveellä pohjalla kaiken kaikkiaan, omaa osuuttani unoht

Näinpä. Lisäksi myös näyttää siltä, että pettäjien käsikirjaan kuuluu myös tuo "rakastan kyllä puolisoani, mutta hän on sitä tätä tuota mitä lie ja lisää huonoa, kun taas toinen, jota rakastan on kaikkea ihanaa" sekä "kyllä kahta ihmistä voi rakastaa" myöntämättä, että toista ihailee, haluaa seksuaalisesti, katsoo ylöspäin ja puolison hyväksyy vain, jos tämä tekee myönnytyksiä, suostuu 8 kilometrien lumilenkeille ja teininä siellä kiltisti halailee.

Kuurankukalla menee tunteisiin 28v ex ja minulla M45🙄 sillä minusta hänen kirjoituksistaan huokuu todella raskas dynamiikka puolisoa kohtaan. Tietysti emme voi tietää, mitä puoliso todella ajattelee, eli mitkä hänen motiivinsa ovat tai mitä tuumaa tulevaisuudesta.

T: MaratonParkuja

Minun mielestäni M45:n tulisi hyväksyä vaimonsa juuri sellaisena kuin hän on. Eikä niin, että vasta kun sopeutuu miehensä muottiin niin saa hyväksyntää. Tämä siis pätee muidenkin suhteisiin. 

En sitä kiellä etteikö liikunta ole hyväksi tai ihminen saisi muuttaa itseään. Mutta sen lähtökohdan tulisi pääosiltaan tulla omasta itsestään ja omista motiiveista. Ei patisteltuna, pakotettuna tai hätäkeinona pitääkseen miehensä tai vaimonsa, kun tämä on jo rakastunut toiseen. 

Sehän olisi ihan kauhea stressi jos tietää, että jotkut omat mieltymykset ovat "vääriä" ja niistä pitäisi potea huonoa omaatuntoa kotonaan. Jos on esimerkiksi vähemmän liikuntaa harrastava tyyppi tuskin hänestä tulee paljon liikuntaa harrastava tyyppi. Sen "tyypin" pitäisi silti kumppanille kelvata. Vaikka toinen olisi himokuntoilija. Kun on jo yhdessä oltu kauan. Seurusteluvaiheessa toki on hyvä nämä erot tietää ja huomata ja tehdä silloin päätös jatketaanko vai ei. 

Ulkopuolisen korvin kuulostaa siltä, että M45 on rakastunut kolmekymppiseen naiseen ja tekee mitä tahansa pitääkseen fantasiansa. Ja M45 vaimo pelkää menettävänsä miehensä ja tekee mitä tahansa pitääkseen avioliittonsa. 

Jääköön sanomatta, mitä ajattelen tällaisesta kuviosta. Ehkä ketjun alkuperäinen otsikko kertoo kaiken.

Kuurankukka

Jos olisin M45 vaimo niin heittäisin miehen pellolle. En antaisi itseäni nöyryyttää ja dissata. Ja takaisin ei olisi tulemista.

Vierailija kirjoitti:

Ulkopuolisen korvin kuulostaa siltä, että M45 on rakastunut kolmekymppiseen naiseen ja tekee mitä tahansa pitääkseen fantasiansa. Ja M45 vaimo pelkää menettävänsä miehensä ja tekee mitä tahansa pitääkseen avioliittonsa. 

Jääköön sanomatta, mitä ajattelen tällaisesta kuviosta. Ehkä ketjun alkuperäinen otsikko kertoo kaiken.

Kuurankukka

Minua niin riipaisee sydämestä tuo "vaimo pelkää menettävänsä miehensä ja tekee mitä tahansa pitääkseen avioliittonsa". Tulee niin omat shokkitunnelmat esiin siitä kun eksä ilmoitti, että ei ole onnellinen ja ei tiedä mitä elämältään haluu ja mikään ei tunnu miltään jne. Sitä olisi taipunut vaikka minkälaiselle mutkalle, jotta olisi toisen saanut onnelliseksi ja säilytettyä 28 vuotta kestäneen suhteen. Onneksi minulta löytyi voimia itse irrottautua lopulta.

Toivoisin, että M45:n vaimo havahtuisi miettimään, että onko avioliitto enää sellainen jossa on hyvä olla. Eikä ainakaan pelkäisi yksin oloa.

Minulle on jäänyt hieman epäselväksi onko M45 jo "valloittanut" sen 30 v nuorikkonsa vai onko kyseessä enemmänkin haave.

28 v yhdessä 

28, kaikki sympatiat sinulle. Muistan hyvin, miten kipuilit pitkään eksäsi käytöksen takia ja olen niin iloinen puolestasi, että sinun ei enää tarvitse tehdä niin.

Ei minullekaan ole selvää, onko M45 "suhde" kolmekymppisen naisen kanssa pelkkää fantasiaa eikä hän ole nähdäkseni asiaa tarkemmin valottanut. Mutta katsotaanpa tilannetta todennäköisyyksien valossa eli esitänpä teille retorisen kysymyksen: Moniko kolmekymppinen tai minkään ikäinen nainen lähtisi suhteeseen miehen kanssa, joka haluaa olla edelleen naimisissa ja pitää molemmat naiset?

Kuurankukka

M45 kirjoitti näin:

"Olen ehdottanut toki vaimolleni, että kävisi välillä sipaisemassa. Testaamassa naiseuttaan ja naisena olemista. Ei ole lähtenyt. Olen jopa kannustanut hänen naispuoleisiaan kavereitaan, että edes hieman irroittelisivat. Yhden miehen tiedän kuka ilmoitti ihastuneensa vaimooni, hänelle ilmoitin, että edes kokeilee. Näen elämän liian lyhyenä, liialliseen mustasukkaisuuteen. Haluaisin niin vaimonikin tähden, että edes hieman kokeilisi rakkautta eri muodoissaan.

Kolikon kääntöpuoli on se, että mm. läheisyys on vähentynyt 20 vuoden aikana roimasti, kuin myös seksi. Seksin vähentäminen asteittain ja naureskelu miehen libidolle, on muuten tehokas keino vetää määrätyllä tavalla miestä tai oikeastaan parisuhteen silmukkaa tiukemmalle. Siihen kun lisätään tietyntyyppinen välinpitämättömyys.

Ja turha sanoa, etteikö ole viety tapahtumiin, syömään, huomioitu tms. kyllä sitä on tehty. Ja niistä hän nauttii. Kyse ei ole siitä, ettenkö yksipuolisesti pysty täyttämään hänen nautinnon tarvettaan, kyllä pystyn. Enkä tarvi edes itselleni vastanautintoa.

Mutta se mitä toivon, on vastavuoroisuus, en edellytä edes tasa-arvoa, vaikka annan enemmän. Toivon tasapainoa. Ja kyse ei ole siitä ettenkö rakasta, rakastan kyllä, mutta rakkauteni muuttuu. Monestakin tekijästä johtuen.  Haluaisin antaa luvan itselleni rakastaa. Haaveilen myös jälkeläisistä. Joku kirjoittajista sanoi, että kelpaan lähinnä hetken hupiin. Näin varmasti myöskin on. Toiveena on toki löytää hetken hupiakin vakavampi suhde. Mutta kyllä tietysti toivoo rakastavaa suhdetta. Olkoonkin ikäeroa vaikka 10-15 vuotta.

Useampi nuorempi nainen on kyllä lähestynyt. Sanotaanko et yleensä siinä noin 30 ikävuoden kohdilla on kypsyyttä. 2 - kymppisistä monet eivät tiedä mitä hakevat elämältään.

Mutta tahdon, että aaltopituus on yhdensuuntainen, ja elämän perusarvot olisi samansuuntaisia, hyvä itsetunto ja tasapainoisuus. Hommaa ei edes tehdä mikään polyamoria edellä. En halua rakastua pelkkään ulkonäköön, se ei johda mihinkään."

Selkeästi et enää rakasta vaimoasi ja haaveilet toisesta naisesta, nuoremmasta, jonka kanssa tehdä lapsia.

Tämä lähenevä joulu ja ylimääräiset vapaat aiheuttaa nyt itselläni hieman ahdistusta. Tilanne on se, että vietän joulun yksin, eli poika pitää perinteistä kiinni ja viettää aaton isovanhemmilla isän puolelta ja tämän hänelle suon. Viime vuonna olimme siellä kaikki ja "esitimme" perhettä, sillä isovanhemmat eivät edes tienneet, että poikansa on muuttanut perheensä luota pois. Pakko myöntää, että kuitenkin tuntuu kovin yksinäiseltä. Yritän esittää reipasta, mutta ei hyvältä tunnu.

Pää on nyt muutenkin hieman sekaisin kaikesta. Huomaan hieman kylmettäväni itseäni mökkimiestä kohtaan, sillä ikävöin ja en haluaisi ikävöidä. Meillä on nyt tilanne, että olemme eripaikoissa maailmaa nyt 2 kk niin, että nähdään välissä kerran. Ja parin viikon päästä siitä voi tulla yksi jopa kuuden viikon väli, että emme välimatkan takia näe. Sen jälkeen tilanne "normalisoituu", mutta en pidä tästä ikävän tunteesta. Ollaan oltu erossa vasta sunnuntai illasta. Oltiin niin paljon yhdessä loka- ja marraskuussa, että nyt se kostautuu. Tämä alkuvuoden kuvio on ollut minulla kokoajan tiedossa, mutta enpä osannut ajatella miltä se nyt tuntuu.

En uskalla edes kysyä Ap:ltä miltä tämä jouluaika yms tuntuu, toivoisin niin kovasti, että Ap saisi viettää joulun lasten kanssa.

Nykyään ymmärrän kyllä miksi puhutaan kuinka vaikeata tämä joulun aika on yksinäisille ihmisille.

28 v yhdessä

Vierailija kirjoitti:

28, kaikki sympatiat sinulle. Muistan hyvin, miten kipuilit pitkään eksäsi käytöksen takia ja olen niin iloinen puolestasi, että sinun ei enää tarvitse tehdä niin.

Ei minullekaan ole selvää, onko M45 "suhde" kolmekymppisen naisen kanssa pelkkää fantasiaa eikä hän ole nähdäkseni asiaa tarkemmin valottanut. Mutta katsotaanpa tilannetta todennäköisyyksien valossa eli esitänpä teille retorisen kysymyksen: Moniko kolmekymppinen tai minkään ikäinen nainen lähtisi suhteeseen miehen kanssa, joka haluaa olla edelleen naimisissa ja pitää molemmat naiset?

Kuurankukka

Kiitos Kuurankukka sympatioista ja kyllä minä pärjään.

Hetki sitten kun kirjoitin tänne niin ovikello soi ja eksähän siellä oli (ns. tikusta tehty asia). Jostakin kumman syystä taas pitää yhteyttä monta kertaa viikossa (pääosin puhelimella), mutta vaikka minulla ei ole enää romanttisia tunteita häntä kohtaan niin tiukemmin on taas rajoja vedettävä. Asiat myös etenevät, eli vihdoinkin poismuuttoilmoitus tehty, siihen meni vain 12 kk (= 240 euroa turhaa vesimaksua). Yksinäisyyden tunne on katala, eli nyt kun näen eksän eksänä niin jopa hetkellisesti äsken tuli tunne, että voisinko nähdä hänet ystävänä. Mutta, en voi ...... ystäviä emme voi olla.

Onneksi huomenna laitetaan "korkkarit kattoon" ja vietetään mukavat pikkujoulubileet (50v puhuu bileistä).

Mukavaa viikonloppua kaikille.