Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Hei 28, pitäisköhän sun muuttaa nimes Mökkimuijaksi? Hah, tai siis joku muu, mikä kuvais tänhetkistä tilannetta paremmin

Tuli vaan mieleen...

Tuumis🌻

Vierailija kirjoitti:

Hei 28, pitäisköhän sun muuttaa nimes Mökkimuijaksi? Hah, tai siis joku muu, mikä kuvais tänhetkistä tilannetta paremmin

Tuli vaan mieleen...

Tuumis🌻

Mökkimies ja mökkinainen tai mökkimuija ja mökkiäijä tai mökkiukko ja mökkiakka. (tähän laittaisin hymiön, mutta mun hymiöt ei tule näkyviin).

Niinpä (monia vaihtoehtoja olisi olemassa).

Täällä minä kuitenkin olen 28v yhdessä ja lyhennettynä 28v.

Mun mielestä 28v voi pysyä 28veenä. 

Mökkimuija kuulostaa hieman alentavalta sitäpaitsi.

Kiva kuulla sun kuulumisia 28v. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiva kuulla sun kuulumisia 28v. 

Ap

Täällä ollaan ja luen aktiivisesti kyllä. Toivottavasti Sinä pärjäilet ja asiat olisivat edes jollakin lailla siedettävästi. 

Halaus täältä,

28v yhdessä 

Sen verran korjaan, että tarkoitukseni ei ole ollut mitenkään kannustaa ketään vihan pitoon eksän kanssa. Sen sijaan rajojen asettaminen eron jälkeen on mielestäni suotavaa ja jopa terveellistä. Tuntuu, että 28:n eksä haluaa koko ajan testailla tai rikkoa normaalin kanssakäymisen rajoja. Ei kuulosta minusta ihan normaalilta tuollaiset tulen tekemään ruokaa -ajatukset ja kyllä minullakin kieltämättä heräsi kysymys, että mistähän tuollaiset puheet vielä tässä vaiheessa kumpuavat.

Asunto-asiat ja omaisuudet ositukset ovat hankalia kysymyksiä. Yhteinen omaisuus kuitenkin on jotain yhteistä, joka pitää hoitaa. Niin kauan kun asiat ovat hoitamatta, toinen voi käyttää tilannetta jopa keppihevosena pitää yllä jotain yhteyttä. Tällainenkaan ei ole mitenkään tavatonta erotilanteissa. Avioliitosta eroaminen on sillä tavoin selkeämpää, että sille voidaan asettaa tietty päivämäärä ja myös omaisuuden ositus on hyvä tehdä mahdollisimman pian. Avoliitosta eroaminen ei ole välttämättä niin selkeää. Kaikki kuitenkin riippuu tietysti siitä, miten osapuolet itse haluavat hoitaa asiat tai jättää hoitamatta.

Nämä ovat vain minun mielipiteitäni. Eiköhän täällä saa kuitenkin kommentoida tarinoita. Joskus ulkopuolinen näkökulma avaa jotain uusia kysymyksiä itsellekin. 

Kuurankukka

upupup

Yritin ja kirjoitinkin jo pitkän vastineen, mutta mikälie sana oli taas seassa, joka jätti vastauksen syyniin...

Nyt siis lyhyesti vielä exän kanssa yhteydenpidosta, koskien kyllä ajatuksia, jotka ovat nousseet 28v casen pohjalta, mutta myös yleisesti.

Minä oikeastaan ymmärrän erittäin hyvin sitä tilannetta, kun kaikki tunteet ovat jo kuluttuja, eli surut on surtu ja tuskat koettu ja jäljellä ei vaan ole mitään. Ei vihaa, ei katkeruutta, eikä kunnolla edes kiukkua kuin hetkittäin tilanteiden toistuessa.

Lisäksi ymmärrän vielä sitäkin, että tietynlainen huoli exästä on vaan säilynyt. Ensinnäkin jotenkin sekaisinhan hän on ollut (ehkä vieläkin on) ja hän kuitenkin on lapsen isä. Ja se vaikuttaa lapsen ympäristöön. Onneksi poika on jo iso ja kykeneväinen omiin johtopäätelmiin ja päätöksiin, mutta onhan 18 v tosi nuori. Ja vaikutuksille altis.

Ja erityisen hyvin ymmärrän tarpeen, tai onko se ehkä enemmänkin heikko toive, että jos joskus saisi jotain vastauksia siihen, mitähän hiivattia mun elämässä muutaman viimeisen vuoden aikana tapahtui. Ja kun juuri on selvää, että asiaa on turha omassa päässään käännellä, ex on ainut tie ja mahdollisuus on tähän.

Ihmistä, joka elää sydämellä, vaivaa käsittelemättömät ja epämääräiset asiat. Kyllä niistä yli pääsee, eikä ne vaivaa aktiivisesti koko ajan, mutta silti ne jäävät jonnekin sinne sydämeen pieninä siruina, jotka aina silloin tällöin ja aika usein yllättäen pääsevät pistelemään.

T: MaratonParkuja

Maratonparkujan ylläolevasta tekstistä ihan yleisesti jäin miettimään. Itse olen tunteella eläjä ja minua myös vaivaavat käsittelemättömät ja epämääräiset asiat. Olen monesti ihmetellyt kun jotkut ihmiset vähättelevät tai eivät ymmärrä miksi kun minun  mielestäni joku asia pitäisi selvittää. Oli se sitten käytännön tai tunnepuolen juttuja. Nyt vasta selkeämmin hokasin, että sehän on ihan erilainen tunne tai eräänlainen tunteettomuus niille, jotka elävät ns. järjellä. Toisia ne asiat vaivaavat enemmän, toisia vähemmän. Joku ehkä pystyvät työntämään ne syrjään melko helposti.

Tämä nyt siis yleisenä pohdintana nousi mieleeni. Itse juuri pyörittelen otanko mieheen yhteyttä vai en. Pitkään seurusteltu suhde ja mies on ollut hiljaa pitemmän aikaa, kirjoitinkin siitä tuossa jokin aikaa sitten. Vaivaa kun asiat jäivät ilmaan riippumaan. Haluaisin vain jonkinlaisen selityksen tai ymmärryksen miksi näin. Miten on, annanko olla. 

Kyllähän se on hyvinkin ymmärrettävää, että haluaisi saada selityksen ja vastauksen siihen, mitä on tapahtunut. Kyllä varmasti minuakin kiinnostaisi tietää, jos suhde loppuisi kuin seinään tai jos olisin vaikkapa samanlaisessa tilanteessa kuin 28.

Mutta usein on myöskin niin, että tyhjentävää selitystä ei koskaan tule. Se voi johtua monestakin asiasta. Yksi syy voi olla se, ettemme me ihmiset itsekään osaa aina analysoida mitä meissä tapahtuu. Rakkaus on mysteeri, jota pohjimmiltaan ei voi selittää. Tunne joka joko on tai ei ole. Eikä sille voi mitään. Miten sydämet toimii niin kuin Anssi Kela laulaa.

Yleensä tuppaa olemaan niin, että jos suhde loppuu, niin taustalla on vain se yksinkertainen syy, että toinen ei vain tunne tarpeeksi. Ei rakasta. Julmaa mutta totta. 

Tämän ei ole tarkoitus olla mikään valehtelemisen tai pettämisen puolustuspuheenvuoro, älkää vetäkö hernettä nenään. Sillä vaikka tunteilleen ei mitään voi, niin tekonsa voi silti jokainen valita.

Kuurankukka

"Ja erityisen hyvin ymmärrän tarpeen, tai onko se ehkä enemmänkin heikko toive, että jos joskus saisi jotain vastauksia siihen, mitähän hiivattia mun elämässä muutaman viimeisen vuoden aikana tapahtui. Ja kun juuri on selvää, että asiaa on turha omassa päässään käännellä, ex on ainut tie ja mahdollisuus on tähän."

No ei tässä tapauksessa ex ole oikea tie ja mahdollisuus, koska on ennenkin vaiennut, salaillut, kertoillut satuja ja ennen kaikkea piinannut. Silloin on viisainta kääntyä ulkopuolisen ammattilaisen puoleen, siis mikäli jotain vielä haluaa suhteesta pohtia. Oman kertomansa mukaan ei enää kuitenkaan vaivaa, niin miksi mennä sotkeentumaan taas toisen armoille. Kyse on nyt omasta elämästä, omasta tulkinnasta ja omasta tulevaisuudesta.



Ennemmin on monesti niin, että aika kultaa muistot ja ihan normaalia, että satunnaisesti voi tulla jopa kaipaus exää kohtaan. Itsekin olen tuollaista prosessia käynyt ja eksynyt labyrinttiin toisen satuilun ja väistelyn takia. Sitä vaihetta ei kannata pitkittää. Esim. kirjoittaminen on hyvä keino selvitellä ajatuksiaan, samoin lukeminen. Jopa kaunokirjallisuudesta löytää helmiä eläytymiseen ja oivalluksiin.

Yksi vinkki päästää irti on tehdä kokonaisvaltainen elämän muutos.

Irtisanoudu töistä, laita lapset lastensuojelun vastuulle, jätä miehellesi kaikki asunnosta ja veloista lähtien.

Muuta maasta pois ja aloita alusta.

Se vaatii rohkeutta. Irti päästäminen on siis tahdosta kiinni mitä itse haluaa ja saa.

Jää työttömäksi, etsi rikas politiikko elättäjäksi ja elä muiden siivellä.

Tee rikoksia jos et edellä kuvattua voi saavuttaa. Pääset täydellä ylläpidolla valtion siipien suojiin kuten lapsesikin.

Tämä on malli jota maamme päättäjät ja poliitikot ovat maahan luoneet. Nauti siis yltäkylläisyyden ja toimettomuuden kautta opiskelusta ja harrastuksista joita valtio tarjoaa paremmin kuin yhdistykset tai seurat. Ne ei maksa mitään.

Eroa kirkosta ja säästät vuodessa melkoisen summan rahaa. Perusta yhdistys ystävien kautta ja hae tukia elämääsi valtiolta, kunnilta tai säätiöltä.

Kaikki tähtää oman edun maksimointi on heilläkin, miksi sinun pitää olla oravanpyörän vankina ja kustantaa kaikki. Ajattele itseäsi ja elä unelmaasi. Nyt menet oravanpyörässä muiden tahdon mukaan ja poljet paikoillaan.

Ymmärrän, että joskus tunteet vain loppuvat. Sen voisi kertoa, olen itsekin tehnyt joskus niin. Mutta häipyminen hiljaisuuteen suhteesta on kurjaa. Ikäänkuin menee siitä mistä aita on matalin. 

Alla pitkä lainaus MaratonParkujan tekstistä (en saa kursivoitua sitä jostakin kummasta syystä). Alla oleva teksti sai minut hämmästymään siitä kuinka hyvin MaratonParkuja minut "tuntee". Jatkan tekstiäni lainauksen alla.

1. "kun kaikki tunteet ovat jo kuluttuja, eli surut on surtu ja tuskat koettu ja jäljellä ei vaan ole mitään. Ei vihaa, ei katkeruutta, eikä kunnolla edes kiukkua kuin hetkittäin tilanteiden toistuessa."

2. "tietynlainen huoli exästä on vaan säilynyt. Ensinnäkin jotenkin sekaisinhan hän on ollut (ehkä vieläkin on) ja hän kuitenkin on lapsen isä. Ja se vaikuttaa lapsen ympäristöön. Onneksi poika on jo iso ja kykeneväinen omiin johtopäätelmiin ja päätöksiin, mutta onhan 18 v tosi nuori. Ja vaikutuksille altis."

3 "tarpeen, tai onko se ehkä enemmänkin heikko toive, että jos joskus saisi jotain vastauksia siihen, mitähän hiivattia mun elämässä muutaman viimeisen vuoden aikana tapahtui. Ja kun juuri on selvää, että asiaa on turha omassa päässään käännellä, ex on ainut tie ja mahdollisuus on tähän."

4. "Ihmistä, joka elää sydämellä, vaivaa käsittelemättömät ja epämääräiset asiat. Kyllä niistä yli pääsee, eikä ne vaivaa aktiivisesti koko ajan, mutta silti ne jäävät jonnekin sinne sydämeen pieninä siruina, jotka aina silloin tällöin ja aika usein yllättäen pääsevät pistelemään"

Alla 28 v:n ajatuksia:

1. Kuin minun kynästäni ! Tuota olen tarkoittanut jo pitkän aikaa.

2. Kun on ihmisen kanssa ollut 28 vuotta ja vaikka rakkaus on loppunut itseltäkin niin ei ihminen muutu merkityksettömäksi. Tietynlainen huoli jää, varsinkin kun ollaan yhteydessä niin näen muutoksen ja edelleen sen, että toinen pakenee pahaa oloaan. Ja poikahan vielä 17 vuotias (kesällä 2022 oli 16 v). Täyttää tammikuussa 18 v.

3. Kyllähän sitä olisi toivonut vastauksia siihen, että kun elämältä niin yllättäen lähti pohja, että miksi ja milloin. Ja kun se pohja lähti ja totuuksia paljastui, niin miksi vieläkään ei asioista voida puhua niinkuin ne on.

4. Huokaan. Olen tunnehörhö, todellakin sydämellä eläjä. En ole sinisilmäinen, mutta tunteella eläjä. Sen takia annoin kaksi mahdollisuutta puhua, olisin halunnut kuitenkin tietää totuuden ja käsitellä asiat totuuden kautta. Epämääräisyys ei ole minun juttu. Pärjään ilman totuutta, enkä enää niitä asioita mieti. 

28 v yhdessä 

No ei tässä tapauksessa ex ole oikea tie ja mahdollisuus, koska on ennenkin vaiennut, salaillut, kertoillut satuja ja ennen kaikkea piinannut. Silloin on viisainta kääntyä ulkopuolisen ammattilaisen puoleen, siis mikäli jotain vielä haluaa suhteesta pohtia. Oman kertomansa mukaan ei enää kuitenkaan vaivaa, niin miksi mennä sotkeentumaan taas toisen armoille. Kyse on nyt omasta elämästä, omasta tulkinnasta ja omasta tulevaisuudesta.

Totta kai voi vain jättää kaiken taakseen ja toki jättääkin, mutta kysehän ei siis tässä tapauksessa ole ainoastaan omasta elämästä, vaan nimenomaan yhteisestä elämästä. Ja valitettavasti ex on todellakin ainut, joka kykenee millään tapaa - jos kykenee, mitä tietysti ei nyt tee, kykeni tai ei - näitä asioita valaisemaan. Ei mikään terapeutti voi ja toivottavasti ei edes yritä, selittää exän osuutta asiaan.

Tietysti kyse on siitä, miten kukakin nyt elämäänsä käsittelee. Sitä voi pohtia terapeutinkin kanssa, mutta ei häneltä siihen menneeseen mitään vastauksia löydy. Ainoastaan ajatuksia tulevaisuudesta.

Lisäksi epäilen, että yksi 28v "ongelmista" onkin, että hän itse on erittäin suorasukainen ja samalla toista kunnioittava ihminen noin ylipäätään. Sellainen ihminen nimenomaan ei lähde tekemään mitään "omia tulkintoja" toisen tekemästä tai ajattelemasta.

Tämä(kin) ketju on kyllä juuri saanut minut ajattelemaan, että onkin aika vaarallista tulkita, kehittää narratiiveja, jne. En itsekään kykene perustamaan mitään asiaa tulevaisuudessa ainoastaan omaan tulkintaani menneisyydestä. Voin jättää asioita sikseen, hyväksyä, että ne jäävät kuten ovat, hyväksyä, että en saa selityksiä, jne. mutta se ei muuta sitä, että jonnekin sydämeeni ne asiat jäävät elämään. Tunnepuolelle kuitenkaan tietoisesti ei, kun pyrkii järjellä siihen, että ei. En ole maailman voimakkain tunneihminen, minulla taitaa olla aika fiftyfifty, mutta sen verran olen, että heitäkin ymmärrän.

Sinulle, joka mietit, ottaako mieheen yhteyttä: jos teillä ei mitään pahoja sanoja, tms. ollut, niin sittenhän on kyse vain siitä, mitä haluat. Ja ennen kaikkea, mikä estää ottamasta yhteyttä? Mitä ajatuksia sinussa herättää se, että laittaisin viestiä? Mitä haluaisit sanoa?

T: MaratonParkuja

Huomaan, että minulla menee tunteisiin eli todella ärsyttää 28:n eksän käytös. Että hän on kehdannut valehdella ja pitää toista naista ja roikottaa epätietoisuudessa niin kauan. Ja nyt vieläkin pitää 28:a jotenkin otteessaan puhutaan, ei puhuta -leikillä. Sen takia kärkkäästikin välillä kommentoin. Pahoittelut siitä.

Tämä ketju herättää kaikenlaisia reaktioita ja kertoo meistä itsestämmekin jotain olennaista :)

Mutta ajatellaanpa, että sellainen ihme tapahtuisi, että hän todella saisi puhehousut jalkaansa ja suunsa auki joku päivä. Mikä sitten olisi sellainen selitys, josta voisi tulla 28:lle parempi mieli? Petin, koska olin masentunut? Petin, koska rakastuin toiseen? Petin, koska lakkasin rakastamasta sinua ja unohdin sen sulle kertoa? Niin kuin huomaatte, minulle ei ainakaan kelpaisi enää mikään selitys tuossa tilanteessa.

Kuitenkin ymmärrän hyvin, että jonkunlaista selitystä voi tuossa tilanteessa haluta, kun toinen on vetänyt maton jalkojen alta 28:n yhteisen vuoden jälkeen. Sehän on vain inhimillistä ja ymmärrän siinä kyllä 28:a oikein hyvin.

Kuurankukka

Kysymys on suhteesta, jossa kumpikin tekee omat tulkintansa. Ja kuten Kuuran Kukka tossa kirjoittaa niin ihan sama mitä ex sanoisi. Se olisi exän tulkinta. Ei ole olemassa mitään objektiivista totuutta vaan kaikki on tulkintaa.

Kuurankukka, ei Sinun tarvitse kirjoituksiasi pahoitella minulle. Välittämisenä minä sen näen. Ymmärrän kyllä sen mitä kirjoitat. Vaikka hiirenä en itseäni pidä (heh). Luultavasti jos nyt lukisin itse ensimmäisen 10 kk:n tekstejäni niin se saisi vahvan tunnereagtion itsessäni aikaan, se tuska ja huoli oli valtava. Ero on ero, mutta se kiinni pitäminen, jopa lupauksia tulevaisuudesta jne. En ymmärrä ja halusin kovasti ymmärtää. Se on nyt kuitenkin mennyttä kuten myös rakkauteni ja kunnioitukseni häneen.

Se on myös totta, että en minä niillä selityksillä mitään tee. Toisaalta, en minä myöskään voisi uskoa niihin selityksiin.

Ja jos totta puhutaan niin nyt olen hieman selityksiä saanutkin, mutta huomasin, että niillä ei ole minulle enää merkitystä ja toisaalta en voi tietää puhuiko totta laisinkaan. Toki, sellaisia ajallisia juttuja oli, että saattoi totta puhua. Kurjinta tässä on se, että jos ei valehtele minulle niin valehtelee uudelle. Ei vaan ole minun murhe enää, onneksi.

Ei toista ihmistä näköjään opi tuntemaan ikinä, tai ihminen muuttuu vuosien saatossa. 

Ehkä joskus kerron keskustelusta enemmän, mutta toisaalta en jaksa niitä hyökkäyksiä siitä kuinka kaikki on valetta, sillä niin ne voi olla tai olla olematta. Loppujen lopuksi sillä kuitenkaan ei ole minulle enää merkitystä, huomaan katsovani ihmistä ihan uusin silmin (ja se mitä näen ei ole hyvää).

28 v yhdesdä

Mutta ajatellaanpa, että sellainen ihme tapahtuisi, että hän todella saisi puhehousut jalkaansa ja suunsa auki joku päivä. Mikä sitten olisi sellainen selitys, josta voisi tulla 28:lle parempi mieli?

Itse näen, että eihän tässä haeta selitystä, josta tulee parempi mieli, vaan totuutta, niin lähellä kuin sitä voidaan päästä. Siis nimenomaan sitä exän subjektiivista, omaa tulkintaa siitä, mitä tapahtui.

Mitä todennäköisemmin sellainen olisi täynnä loukkaavia asioita, pahaa mieltä aiheuttavia asioita, raivostuttavia "eihän se noin mennyt"-juttuja, riitaakin aiheuttavia ja niitä kiukun tunteita nostattavaa pskaa. Ja mitä vielä muuta, mikä vieläkin tulee puskista.

Mutta se olisi exän kertomus asioista. Se olisi juuri hänen totuutensa. Minä ymmärrän todella hyvin, että sen haluaa kuulla, mieluummin kuin ajatella, että noooh tässä nyt on näitä puolia, rakentelenpa näistä sopivan narratiivin, joka sopii itselleni tähän omaan elämääni.

Luulen, että juuri sen vuoksi ex ei saa puhepöksyjä jalkaan, että hän tietää, että mitään hyvän mielen tarinaa ei ole tulossa ja haluaa säilyttää jotenkin kasvonsa. Pelkää. Kyllä, ikävä homma.

Minä taas ajattelen, että ei ole 28v vastuulla yksin repiä se uusi, oma elämä kasaan ja ajatella sen päälle, että jos haluaa jotain vastauksia, se tarkoittaa, että hän riippuu exässä, antaa tämän pompottaa, tms. Ei se sitä tarkoita. Vaan sitä, että suoraselkäinen ihminen toivoo, että entisestä kumppanista olisi samaan kuin hänestä itsestään = kertomaan myös epämiellyttävä totuus.

Turhaa, tiedän. Mutta ymmärrän sen tarpeen!

T: MaratonParkuja

Huh taas maratonparkuja!

"Vaan sitä, että suoraselkäinen ihminen toivoo, että entisestä kumppanista olisi samaan kuin hänestä itsestään = kertomaan myös epämiellyttävä totuus."

Aika moni meistä tässä ketjussa omaa eroaan pohtineista on varmaan toivonut ja halunnut tuota ja halunnut uskoakin tuota exästään!