Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

28 v tuumaa, että sinnikäs tuo eksäni on eli edelleen haluaa puhua. Siltä sieniretkeltä ne puhehousut puuttui ja sen jälkeen keskityin vain minun ja poikani elämään. Jotenkin eksä sai kuitenkin sovittua, että marraskuun viimeisenä sunnuntaina käytäisiin syömässä, mutta ketään ei varmaan yllätä kun sanon, että peruutti ko. päivänä. Silloin annoin palaa ja sanoin, että nyt riitti, että olen hyväksynyt sen, että emme puhu ikinä, enkä halua enää sopia yhtäkään tapaamista. Nyt eksä soitti ja ajattelin että soitto liittyy erääseen pojan asiaan, mutta ei vaan ehdotti, että tulisi huomenna tekemään ruokaa meille kaikille. Öööööö, siis ei ole todellista.

Olen tänään ollut aika levoton, eli mökkimies on ollut leikkauksessa. Onneksi heräämöstä tuli jo viestiä, että kaikki hyvin. Tarkoitus on nähdä perjantaina. Oltiin viimeisen 4,5 viikon aikana vain 6 päivää erossa, eli aika tiivistä yhdessäoloa ollut. Nyt se muuttuu, eli tässä on tulossa pitkä aika kun ei pystytä näkemään, sillä työkuviot vie pitkin Suomea ja ulkomaille tammikuun loppuun asti. "Pahimmassa" tapauksessa siis näemme seuraavan kerran tammikuun lopussa. Toki mökkimies on kova järjestelemään asioita ja suunnittelee kyllä nytkin, että nähtäisiin välissä (minulle mahdollinen lentomatka väliin).

Kaikki on hyvin minulla ja ketjua kyllä tiiviisti luen.

Hetkeksi vielä töiden äärelle ja huomenna kello 9.00 ensimmäinen Teams palaveri (tiedän, että on pyhä ......). 

28 v yhdessä

Miten 28 jaksaa vielä sopia tuommoisen uunon kanssa mitään syömisiä, en ymmärrä. Ukkohan on selvä luikuri, joka pettää kaikkia aina halutessaan. Yäk!

Vierailija kirjoitti:

Miten 28 jaksaa vielä sopia tuommoisen uunon kanssa mitään syömisiä, en ymmärrä. Ukkohan on selvä luikuri, joka pettää kaikkia aina halutessaan. Yäk!

En mä sopinutkaan, sanoin, että idea ei ollut hyvä. En minä enää häntä halua tänne "kotiini" leikkimään perheen isää, se juna meni jo aikaa sitten.

Nyt isä ja poika on nähnyt useamman kerran viikossa ja eksä on kunnioittanut toivettani ja odottanut poikaa autossa (eikä rynnännyt sisään). 

28 v yhdessä

28, olittehan te sopineet, että käytte syömässä marraskuun viimeisenä sunnuntaina, mutta eksä perui samana päivänä. Jos ei ole mitään sovittuna ei olisiollut perumistakaan. 

Mä en olis missään tekemisissä tuon "28v yhdessä" entisen äijän kanssa. En tod suostuisi mihinkään tapaamisiin.

Vierailija kirjoitti:

28, olittehan te sopineet, että käytte syömässä marraskuun viimeisenä sunnuntaina, mutta eksä perui samana päivänä. Jos ei ole mitään sovittuna ei olisiollut perumistakaan. 

Totta, toki tuo oli tavallaan sovittuna aiemmin, eli tasan kaksi kertaa olen antanut mahdollisuuden kertoa "totuuden menneestä". Minua ei haittaa, että en tiedä totuutta menneestä, mutta enempi kiukuttanut se, että ei pidetä kiinni sovitusta. 

Ehkä oikeasti olen joku poikkeus tms., mutta en ymmärrä miksi minun pitäisi vihata tai olla katkera eksälle, tai olla sitä mieltä, että se on tyyppinä joku vedättäjä ja yök. Toimi minua kohtaan väärin ja sitä en tule unohtamaan ikinä, mutta toisaalta en minä jaksa vihata, minua ainakin viha "syö sisältä" ja eksä ei ole sen arvoinen, että märehtisin asiaa enää. En halua myöskään olla ystävä. Hän on kuitenkin lapseni isä, se asia on ja pysyy.

28v yhdessä 

Aika suoraan nyt kysyn ja toivottavasti et loukkaannu: Miksi 28 edelleen jatkat kissa-hiiri-leikkiä eksäsi kanssa? Et ole hänelle velkaa mitään kaiken tämän jälkeen.

Kuurankukka

Vierailija kirjoitti:

Aika suoraan nyt kysyn ja toivottavasti et loukkaannu: Miksi 28 edelleen jatkat kissa-hiiri-leikkiä eksäsi kanssa? Et ole hänelle velkaa mitään kaiken tämän jälkeen.

Kuurankukka

En loukkaannu, mutta en koe olevani hiiri.

Ei eksällä ole valtaa enää pääkopassani saatikka sydämessäni. Meillä on ihan omat elämät nykyään ja myöskin puhutaan vain poikaan liittyvistä asioista (eli viisastuin, enkä lörpötä omista asioistani). En edes muista koska olisin soittanut Hänelle, laitan vain tarvittaessa viestiä.

En todellakaan ole Hänelle mitään velkaa.

Tämä asuntoasia pitää jossakin vaiheessa ratkaista ja nyt on poikaan liittyviä asioita hoidettavana useampi. Mitään muuta yhteistä meillä ei enää ole.

28 v yhdessä

28, ainakin eksällä on vielä jotain yhteisiä ajatuksia kun noita ruokailujuttujaan yrittää sopia. Joko hän kokeilee kepillä jäätä tai on saanut sellaisen kuvan, että yhteiset ruokailut tms. ovat vielä mahdollisia viettää yhdessä. Johonkinhan ne perustuvat. Oletko kuitenkin antanut, joko tietämättsi tai tietoisesti jotain sensuuntaista, että hän niin ajattelee. 

Eräs eronnut ystäväni, eronnut jo aikoja sitten, mutta kuitenkin ovat yhteydessä toisiinsa, esimerkiksi soittelevat. Ystäväni on sanonut ettei haluaisi, että voi kun mies jättisi jo hänet rauhaan. Olen ollut monesti läsnä kun tämä eksä on soittanut. Ja voi mitä lirkutusta ja höpötystä pitävät keskenään. Olensanonutkin, että turhaan valitat, ettei XXXX jätä rauhaan. Kukaan mies maailmassa ei ymmärtäisi noiden puhelujen perusteella, että puhelut ja mies ovat epätoivottuja. Ystäväni ei muka yhtään ymmärtänyt mistä puhuin. No lopulta tunnusti, että olin oikeassa, hän ei pystynyt olemaan napakka, koska toisaalta halusi itsekin pitää yhteyttä eksään. 

"Ehkä oikeasti olen joku poikkeus tms., mutta en ymmärrä miksi minun pitäisi vihata tai olla katkera eksälle, tai olla sitä mieltä, että se on tyyppinä joku vedättäjä ja yök."



No kyllähän hän vedätti sua ja pitkän kivuliaasti. Ei se ole vihaamista, että pitää rajat exään ja etäisyyden. Musta tommoinen on yök, ett vielä yrittää luikerrella ruokaa laittamaan. Hänhän voi mennä pojan kanssa syömään ulos.

Olen tuo, joka kertoi ystävättärestään ja ex-miehen yhteydenpidosta. Myös tämä ex-mies piti kauan salaa sekä myös avoimesti yhteyttä toiseen naiseen. Tuli toisen naisen luota suoraan kotiin ja heillä oli samaan aikaan seksielämää. Silti tämäkin nainen ikäänkuin unohtanut, mitä ex-mies on tehnyt.  Toisaalta ex-mies auttaa häntä paljon käytännön asioissa, joten ehkä sekin painaa, että on hänelle ystävällisempi kuin pitäisi olla. Tiedän, että tunteitakin vielä on hänellä. 

Nämä eronneineiden kuviot ovat monimutkaisia. Usein silloin kun tunteita on vielä jäljellä, mutta kun ei itselleenkään halua sitä tunnustaa. Usein näin on juuri silloin kun toinen on vedättänyt tai tehnyt kurjia asioita. Tietää, miten pitäisi exän kanssa toimia, muttei vaan pysty. 

Mikä on 28 asumiskuvio siis, on mennyt ohi tässä pitkässä ketjussa? Vaikuttaako se osaltaan jotenkin, että ei oikein osaa kumpikaan olla olematta yhteyksissä. 

28, sitähän hän juuri tekee eli vedättää. Eikö vedättäminen ole sama kuin valehtelu? Hän valehteli vuosikausia todennäköisesti kahdelle naiselle, joista toinen olit sinä. Ja nyt jatkuu tämä puhutaan, ei puhuta -roikottaminen jossain kummallisessa toivossa jostain.

Olisin sinuna jämäkkä ja sanoisin, että meillä ei ole mitään muuta puhuttavaa kuin lapsen asiat ja miten asunto järjestetään. Ja alkaisin järjestämään myös. Sinulla on hyvä mökkimies. On oikein ajatella myös hänen tunteitaan. En usko, että kukaan riemusta kiljuu jos toinen tapaa eksäänsä vaikka ei sanoisikaan mitään.

Kuurankukka

Kylläpäs täällä nyt neuvotaan 28 v:ta ahdasmielisesti. Jos haluat olla ok väleissä ja vapaa katkeruudesta, niin jatka omalla tielläsi.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpäs täällä nyt neuvotaan 28 v:ta ahdasmielisesti. Jos haluat olla ok väleissä ja vapaa katkeruudesta, niin jatka omalla tielläsi.

Niinpä. "28 v yhdessä" on iso tyttö, ja osaa kyllä hoitaa asiansa. Hän on päässyt katkeruudesta yli, eikä näe syytä vihanpitoon. Harvinainen ominaisuus tällä palstalla, mutta onneksi hänen kaltaisiaankin on. Eikä hän käsittääkseni ole hakenut kontaktia eksään, vaan tilanne on toisin päin. "28" on sen verran hyväntahtoinen yksilö, että on antanut eksälle tilaisuuden selittää oudon käytöksensä, mihin tämä ei kuitenkaan ole kyennyt: puhe(toppa)housut puuttuvat. Ja nyt näyttää siltä, että "28":n enkelimäinen kärsivällisyys on tullut rajansa päähän. Erittäin ymmärrettävää. Mutta vihanpitoon minäkään en näe mitään aihetta, sillä kun ei yhtään mitään voita.

Hyvää itsenäistä päivää ja elämää kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Kylläpäs täällä nyt neuvotaan 28 v:ta ahdasmielisesti. Jos haluat olla ok väleissä ja vapaa katkeruudesta, niin jatka omalla tielläsi.

Ei ole ahdasmielistä sanoa oman mielipiteensä jos ulkopuolisena huomaa asioita, joita ei siinä kuviossa oleva ehkä huomaa tai ei halua huomata. Koska 28 itse on kertonut mitä ex-miehen kanssa on tapahtunut ja on nyt tapahtunut niin mielestäni siitä saa keskustella täällä. Olla hyvossä väleissä ja vapas katkeruudesta on ihan hyvä juttu. Siitä ovat varmasn samaa mieltä monet täällä. Se ei ole nyt se asia. 

Ei meistä kukaan ole kehoittanut 28 vihanpitoon. Mikäs älähdys nyt on tullut? Kolahtiko kalikka joihinkin. Yhteisen lapsenkin vuoksi täytyy olla asialliset välit. 

pa-ri-suh-de-te-ra-pi-a.

Parien suurin ja yleisin virhe on juuri tuo että toivotaan ja kuvitellaan asioiden korjaantuvan itsestään eikä uskalleta nostaa sitä kuuluisaa raatoa pöydälle ja keskustella niistä molempien tarpeista ja toiveista, vaan lakaistaan sotkut maton alle ja toivotaan että asia unohtuu ja voidaan jatkaa siitä mitä oli ennen ongelmia.. Se sattuu aina mutta vapauttaa ja parhaassa tapauksessa luo täysin uuden kasvuympäristön myös nykyiselle parisuhteelle, mutta vain jos molemmat sitä haluaa ja on siihen sitoutuneita.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpäs täällä nyt neuvotaan 28 v:ta ahdasmielisesti. Jos haluat olla ok väleissä ja vapaa katkeruudesta, niin jatka omalla tielläsi.

Kiitos kommentista Sinulle ja kaikille muille myös toki.

Sinä tämän kiteytit, kiitos = olla ok väleissä ja vapaa katkeruudesta. 

Ok väleissä oleminen ei vaadi sitä, että ollaan ystäviä, mutta toimeen tullaan silloin kun on tarpeellista olla yhteydessä. Olen moneen kertaan todennut, että en voi ikinä unohtaa eksän valheita, pettämistä jne, mutta se on tapahtunutta ja mennyttä enkä ole katkera siitä.

Minulla ei ole tunteita eksää kohtaan enää, ne kuoli pikkuhiljaa pois. Kyse ei ole asian kieltämisestä.

Mökkimieheltä en salaa mitään, eli puhumme ihan kaikesta. 

Asumiskuviosta kysyttiin, eli asun vielä poikamme kanssa yhdessä omistamassamme asunnossa. Eli moni tietää kuinka ahdistavaa tämä oli minulle alussa, elää muistojen keskellä ja eksän tavaroiden kanssa. Itse aloin puhumaan asunnon myynnistä jo alkuvuodesta, mutta eksä ei ole ollut valmis siitä keskustelemaan. Asunto on velaton, eikä eksälle ole mitään kuluja eikä myöskään ole maksanut mitään elatusmaksuja.

Eksän "ajatuksista" oltiin hieman huolissaan liittyen "meihin". Niin eksä tietää, että olen suhteessa ja minulle on loppujen lopuksi ihan sama mitä ajattelee. Olin uskollinen eksälle 28 vuotta ja niin olen mökkimiehelle myös. En minä päätäni vaivaa sillä mitä eksä ajattelee, minä en eksää mieti enää millään muulla tavoin kun, että Hän on lapseni isä.

28 v yhdessä

28, ok. Mutta kunhan et vain anna itseäsi vaivata tai vaikuttaa olemiseesi sillä mitä ex meinaa tai ajattelee. Onhan se kuitenkin eräänlainen rasite kun toinen toistuvasti esittää erilaisia pyyntöjä tai ehdotuksia, jotka eivät liity asialliseen kanssakäymiseen. 

Vasta silloinhan kun molemmat ovat samoilla linjoilla, eli puhtaasti asiallisilla, niin tilanne on vakaantunut ja ex- pariskunta on selvillä vesillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpäs täällä nyt neuvotaan 28 v:ta ahdasmielisesti. Jos haluat olla ok väleissä ja vapaa katkeruudesta, niin jatka omalla tielläsi.

Niinpä. "28 v yhdessä" on iso tyttö, ja osaa kyllä hoitaa asiansa. Hän on päässyt katkeruudesta yli, eikä näe syytä vihanpitoon. Harvinainen ominaisuus tällä palstalla, mutta onneksi hänen kaltaisiaankin on. Eikä hän käsittääkseni ole hakenut kontaktia eksään, vaan tilanne on toisin päin. "28" on sen verran hyväntahtoinen yksilö, että on antanut eksälle tilaisuuden selittää oudon käytöksensä, mihin tämä ei kuitenkaan ole kyennyt: puhe(toppa)housut puuttuvat. Ja nyt näyttää siltä, että "28":n enkelimäinen kärsivällisyys on tullut rajansa päähän. Erittäin ymmärrettävää. Mutta vihanpitoon minäkään en näe mitään aihetta, sillä kun ei yhtään mitään voita.

Kiitos kirjoituksesta

Edellistä kirjoitustani kirjoittaessani oli samaan aikaan tullut monta uutta tekstiä, jota en siis ollut nähnyt.

Olen avoimesti täällä kirjoittanut 1,5 vuotta elämästäni. Kommentoida saa ja on toivottavaakin.

On hyvä kyllä muistaa, että rivien välistä lukeminen voi joskus olla lukijan mielikuvituksen tuotetta (en tarkoita tätä kirjoitusta, jota lainaan). Ei ainakaan kannata ajatella, että minulla olisi mitään romanttisia tunteita eksääni kohtaan.

Niin moni on seurannut minun elämää suhteen päättymisestä (eksän toilailut mukaan lukien) ja uutta elämääni mökkimiehen rinnalla. Siksi päivitin eksästä, tosielämässä eksä ei kuulu asioihin joilla päätäni vaivaan.

28 v yhdessä