Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12639)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän 28 pitäisi varoa? Jos sydän särkyy, se särkyy. Ei siinä etukäteen varominen auta.
Niin, olen samoilla linjoilla edellisen kanssa. "28" ei ole asettanut mitään epärealistisia odotuksia suhteelle (prinsessahäitä, kolmea lasta, prinssiä joka ratsastaa hänen kanssaan ikuiseen onneen jne jne), vaan hän on sydämensä viisaudella ja elämänkokemuksen tuomalla rohkeudella uskaltautunut heittäytymään tähän hetkeen ja nauttimaan siitä, täysin tietoisena siitä, että mikään elämässä ei ole varmaa.
On parempi rakastaa ja ehkä menettää, kuin ettei olisi koskaan uskaltanut rakastaa...
<3 <3
Ei tähän ole mitään lisättävää.
Toki vielä itselleni tuo rakastaminen sanana on aika vahva .....
Mutta, mieluummin nautin rohkeasti tästä hetkestä elämästäni kun olisin nauttimatta vain sen takia, että pelkäisin että sattuu taas. Minä jos joku tiedän, että suhde voi loppua ihan milloin tahansa, mitä sitä etukäteen pelkäämään. Nyt on just hyvä. Tänään on mökkimieheltä tullut monta viestiä, kun hoitelee meidän tulevaa yhteistä viikon ulkomaanmatkaa = yhteinen kesälomaviikko.
Tässä on vaikka mitä kivoja juhlia, reissuja yms tulossa pitkin syksyä myös ystävien kanssa. Taitaa olla minulla almanakka yhtä viikonloppua lukuunottamatta täys lokakuun puoleen väliin saakka. En olisi tätä vielä huhtikuun alussa voinut kuvitella, rinnassa oli valtava möykky kun tuleva kesä ja kesäloma ahdisti niin paljon (viime kesä oli niin rankka ja yksinäinen). Ja nyt takana on aivan ihana kesä.
Kiitollinen olen juuri nyt.
Sivustaseuraaja, tuli mieleeni että yksi tärkeä rakkauden merkki minulle on kyky ottaa toisen tunteet huomioon. Sekään ei ole niin tärkeä kysymys, mitä on oikeasti tapahtunut, kuin se, että onko mies valmis lopettamaan sellaisen käytöksen joka loukkaa sinua. Rakkaus on tekoja. Sinulla on nyt isoja asioita pohdittavana. Sillä on myös mahdollista, että mies ei muutu. Ja mitä sitten teet.
Kuurankukka kirjoitti:
Sivustaseuraaja, tuli mieleeni että yksi tärkeä rakkauden merkki minulle on kyky ottaa toisen tunteet huomioon. Sekään ei ole niin tärkeä kysymys, mitä on oikeasti tapahtunut, kuin se, että onko mies valmis lopettamaan sellaisen käytöksen joka loukkaa sinua. Rakkaus on tekoja. Sinulla on nyt isoja asioita pohdittavana. Sillä on myös mahdollista, että mies ei muutu. Ja mitä sitten teet.
No nyt ollaan ytimessä. Olen täsmälleen samaa mieltä tästä.
Jos pettämistä ei ole niin se on aika tavallista. Pitää tajuta että 2 ventovierasta ihmistä muuttaa yhteen ja sitten tulee vielä lapsia. Jo olettekunnollisia ja vastuuntuntoisia niin on 100% varmaa että jokun vuoden päästä helpottaa ja rakkaus on taattu. Jos ette päästä isovanhemia väliinne niin uskon että parempaa tulevaisuutta ei ole. Toki pitää muistaa se että vanhat jutut ja sellaiset ona käsitelty. Joatapauksessa jos lapsia on niin oma itsekyys on mennyttä kun lapset ovat aina etusijalla. Näin on ollut aina sillä vanhempien pitää uhrautua jälkikasvun takia.
Tuli murkut.org hieman kirjoitusvirheitä johtuen että en päästä koneelle oikolukua joka todelisuudessa on yksi sadiosta vakoiluista. Tämä vain näin tietona. Ottakaa koneelle kokonaan seuraavaa, Hakutulokset pienentyvät mutta vakolu vähenee 100%. Tämä ei ole mahdollista älypuhelimissa. Hakukone swisscows.com. Jolloin serveri tulee valintojen kautta sveitsistä. Itse selain firefox jossa teet näin. Sitten hakuasetuksissa katsot ihan suomen kielellä mitä estät ja mitä sallit. Esimerkkinä HTTPS voi laittaa pakolliseksi ja dns suojaus sekä mainosten esto jne. Sitten selaimmen lisäosat joista valitset ( ja ennekaikkea näet mitä keräystä on menossa) no scripts ja possum. Estät vielä ( firefox lisäkkeet) lisäkkeistä tarvittavat kuten vakoilun videon kautta. Puhelimen kautta voit hoitaa siitten muut ilman mitään estoja mutta älä ihmettele kun olet luvan antanut.
mikä hiton hourupää tänne nyt saapui
Kylläpä 28:n viikonloppu kuulostaa aivan mahtavalle. Ja muutenkin kaikki tuntuu olevan sun elämässä mallillaan. Oon niin ilonen siitä.
Täällä kaikki ok. Asia edistyy, ja ei edisty. Ex ehkä ymmärtänyt, että on joutunut selkä seinää vasten. Ääni kellossa hiukka muuttunut. Tosin, en kyllä luota muutoksen pysyvyyteen yhteen. Katellaan kuin tässä käy. Tai ei katella, vaan pyöritellään vaihtoehtoja.
Kovin hän yrittää, että puhuisin kanssaan. Mutta, en mä halua. Viesteillä kommunikointi riittää.
Lapset on kaikki siellä eka kertaa viikon. Vaihtopäivä on aina vaikee, mutta senkin jo tietää, että se on tämä päivä, sit helpottaa. Ja täällä mä sit oon ja teen mitä huvittaa. Tai en tee. Koska rahat vähissä otan lapsettoman viikon säästön kannalta.
Jotenki semmonen kaikki järjestyy olo, vaikka kaikki oikeesti on vielä varsin levällään. Siitä oon ilonen, että isä tekee nyt lastensa kanssa. Olkoon esittämistä, tai ihan mitä tahansa, ne lapset tarvii hyviä korjaavia kokemuksia. En ees jaksa miettiä et mitä sitte jos se hyvä isä vaihe loppuu. Katotaan sitä sitten. Ja eletään se vaihe sitten. Eletään nyt tätä hetkeä.
Vettä sataa ja koiran kans pitäis lähteä lenkille...
Ap
Vaikka toisaalta, tiedän senkin, että se isä sanoo että nyt lähdetään sinne ja . Ja lapset lähtee, koska isä sanoo. Vaikka saattaisivat haluta olla esim. Kavereiden kans. Yks lapsista jo puhu et onkohan isän uuden naisen lapset siellä viikonloppuna, et kyllä hän voi niidenki kans olla, mutta haluaa olla myös kavereiden kans, eikä haluais ottaa mukaan näitä. Mutta on kuulema käsketty ottamaan.
Niin, että miten oikeeta se yhdessä tekeminen sitten oikeasti on? Ja miten paljon sitä, että tehdään niin kun isä haluaa. (Kuten aina tehty, ja kun kaikki tekee kuten hän haluaa, kaikki menee hyvin)
Tulipa vaan tämä vielä mieleen.
Ja se, että nyt on kiire ostaa niille lapsille kaikkia, kuskailla treeneihin ja ottaa mukaan reissuun. Jotta näyttäis hyvälle, miten osallistuu ja rahottaa. Vaan miten olikaan tilanne ensimmäiset 15v??
Ap
Jätetään näin vaan nuo törpöt kommentit huomiotta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai M36 tai kukaan muukaan voi muuttaa lasten tapaamissopimusta sen takia että on uusi kumppani? Se on sopimus vanhempien välillä. Onko uusia kumppaneita tai heillä lapsia ei kuulu siihen.
Alunperin olisi pitänyt sopia 50/50. Niin kunnon vanhemmat tekee tai edes pyrkii siihen.
Tätä vastaan on useita tutkimuksia, joiden mukaan tämä ei ole paras vaihtoehto lasten hyvinvoinnin kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka toisaalta, tiedän senkin, että se isä sanoo että nyt lähdetään sinne ja . Ja lapset lähtee, koska isä sanoo. Vaikka saattaisivat haluta olla esim. Kavereiden kans. Yks lapsista jo puhu et onkohan isän uuden naisen lapset siellä viikonloppuna, et kyllä hän voi niidenki kans olla, mutta haluaa olla myös kavereiden kans, eikä haluais ottaa mukaan näitä. Mutta on kuulema käsketty ottamaan.
Niin, että miten oikeeta se yhdessä tekeminen sitten oikeasti on? Ja miten paljon sitä, että tehdään niin kun isä haluaa. (Kuten aina tehty, ja kun kaikki tekee kuten hän haluaa, kaikki menee hyvin)
Tulipa vaan tämä vielä mieleen.
Ja se, että nyt on kiire ostaa niille lapsille kaikkia, kuskailla treeneihin ja ottaa mukaan reissuun. Jotta näyttäis hyvälle, miten osallistuu ja rahottaa. Vaan miten olikaan tilanne ensimmäiset 15v??
Ap
Onnistuisinkohan tekemään poikkeuksen ja vastaamaan lyhyesti😀
Mielestäni kantasi on nyt aivan jetsulleen kohdillaan: asiat etenevät siten kuin voivat, mutta sinä pidät rajasi, etkä altistu millekään "neuvotteluille" kun tiedät, missä sävyssä ne menevät ja mikä niiden tarkoitus on = painostaa sinua syyllistämällä ja haukkumalla tekemään miehen edun mukaisesti ja itsellesi epäedullisesti. Minusta voit sanoakin tämän aina suoraan. Että eiköhän tätä jälkipuintia ole käyty ihan tarpeeksi, nyt keskitytään vain tulevan sopimiseen ja se tehdään viesteillä, kun eihän meidän kommunikaatio suju. Piste.
Lapsista: tiedätkö, lapsesi ovat jo sillä puolella, jossa jokainen vuosi kasvattaa kolminkertaisesti ymmärrystä. He alkavat tarkastella aikuisia joka hetki hieman aikuisimpina itsekin. Ja joka hetki he näkevät aikuisten motiivien taakse yhä tarkemmin. Toki vaistomaisesti tekevät sitä herkästi koko ajan, mutta alkavat osata myös sanoittaa näitä asioita. Ja siihen voit luottaa.
He itsekin nyt vähän "leikkivät mukana" tätä isän uutta elämää. Mutta uskon, että ovat samalla tavalla varuillaan kuin sinäkin. Siinäkin teet oikein, että nyt elät tätä heidän kanssaan, valmiina juttelemaan, mitä mieleen nousee ja jos taas huonosti käy, sen sillan yli sitten.
Tsemppiä koirakävelyihin sateesta huolimatta ja kaikkeen muuhunkin, toivottelee MaratonParkuja
Kiva kuulla Sinusta Ap.
Tunnet exäsi ja tiedät millainen Hän on, eli aina joudut hieman olemaan varpasillaan. Pidä pintasi ja hoida viesteillä kaikki asiat mitkä voit, olosi pysyy paljon parempana niin. Uskon, että exäsi on nyt tajunnut, että olet tosissasi.
Lapsesi pärjäävät kyllä ja vaikka elämänmuutos on Heillä iso niin Teillä kotona luonasi on nyt rento, lämmin ja hyvä ilmapiiri (turvasatama).
Ja tiedätkö, vaikka tuolla ulkona sataa niin juuri tällä hetkellä kaipaan koiravanhustamme kovin, olisi niin ihana lähteä lenkille. Muistan kyllä kun koira eli lähes 17 vuotta, että oli niitä iltoja kun millään ei olisi huvittanut lenkille lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai M36 tai kukaan muukaan voi muuttaa lasten tapaamissopimusta sen takia että on uusi kumppani? Se on sopimus vanhempien välillä. Onko uusia kumppaneita tai heillä lapsia ei kuulu siihen.
Alunperin olisi pitänyt sopia 50/50. Niin kunnon vanhemmat tekee tai edes pyrkii siihen.
Tätä vastaan on useita tutkimuksia, joiden mukaan tämä ei ole paras vaihtoehto lasten hyvinvoinnin kannalta.
Kertooko nämä tutkimukset jotain siitä, miten lasten hyvinvointi kehittyy, kun isä alkaa leikkiä isää uuden naisystävän lapselle? Lasten Luulisi kokevan olonsa hyvin arvottomaksi ja syrjäytetyksi.
Täällä on joku tosi katkera eksä joka ei hyväksy uusperheitä. Apn tilanne on ihan eri koska Apn eksä kohtelee lapsia huonosti
Onkohan miehet 36 ja 45 pelästyneet kokonaan kritiikkiä ja arkailevat kommentointia???
Niin, olen samoilla linjoilla edellisen kanssa. "28" ei ole asettanut mitään epärealistisia odotuksia suhteelle (prinsessahäitä, kolmea lasta, prinssiä joka ratsastaa hänen kanssaan ikuiseen onneen jne jne), vaan hän on sydämensä viisaudella ja elämänkokemuksen tuomalla rohkeudella uskaltautunut heittäytymään tähän hetkeen ja nauttimaan siitä, täysin tietoisena siitä, että mikään elämässä ei ole varmaa.
On parempi rakastaa ja ehkä menettää, kuin ettei olisi koskaan uskaltanut rakastaa...
<3 <3