Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12639)
Vierailija kirjoitti:
Petetyille oma ohjeeni: YouTubessa on Affair Recovery kanava, josta olen saanut paljon lohtua. Siellä puhuvat siitä, kuinka parisuhdetta pettämisen jälkeen korjaavat parit voivat työstää suhdettaan. Itse olen tyyppi, joka halusin tietää kaiken. Ei se kaunista ollut enkä tiedä oliko kauhean järkevääkään tietää kaikkia yksityiskohtia, mutta jos en tietäisi, keksisin niitä itse.
Mies on tehnyt viimeisen vuoden aikana kaiken oikein ja ollut parempi mies kuin koskaan. Aiemmin näin hänessä narsistin piirteitä kun asetti aina itsensä tärkeimmäksi. Kuten joku täällä kirjoitti, ihminen voi muuttua. Mies on sanonut, että kun kävi kuilun partaalla ja oli menettää kaiken, tajusi millä on merkitystä ja mitä haluaa.
Aika näyttää, voiko häneen luottaa, mutta nyt haluan vielä uskoa.
Mä en uskois.
Mun mies ei parantunut tuosta. Petti ja petti vain...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos taas Kuurankukka ja muut viisaista kommenteista!
Tapasin mieheni eilen ja kuuntelin pari tuntia hänen höpötystä itsestään, lähinnä mielessään nyt kovasti kiehuvia työasioita. Minua lähinnä tympi koko tapaaminen. Ei hän tosiaan ole kiinnostunut kuin itsestään. Sitten hän pyrki halailemaan minua tavatessa ja erotessa. Hänellä on siis sellainen ajatus, että meidän suhde tästä vielä paranee.
Minä luulen, että hän on jonkinlaisessa dopamiinikoukussa, hakee jatkuvaa mielihyvää töistä (=onnistumiset), hurjasta määrästä liikuntaa, somesydämistä huomiota, jne. Hän pyörii omien riippuvuuksiensa noidankehässä, ei siinä jää aikaa eikä energiaa muuhun.
Joku kirjoitti viisaasti keskittymään siihen mitä minä haluan. Haluan, että jos olen parisuhteessa, se toinen näkee minut ja on minulle läsnä. Haluan, että tunnen oloni turvalliseksi ja rakastetuksi. En sen kummempaa. Jos tämä ei toteudu, olen mielummin yksin.
Sivustaseuraaja
"Tapasin mieheni eilen ja kuuntelin pari tuntia hänen höpötystä itsestään"
Tollaista nähnyt, joku daami oli ilmeisesti ottanut jotain "miestä vahvempaa" ja vastapuoli paasasi ainakin tunnin jostain omista olosuhteista, politiikkaa tms, se vähä mitä tuolta kuului. Piti lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos taas Kuurankukka ja muut viisaista kommenteista!
Tapasin mieheni eilen ja kuuntelin pari tuntia hänen höpötystä itsestään, lähinnä mielessään nyt kovasti kiehuvia työasioita. Minua lähinnä tympi koko tapaaminen. Ei hän tosiaan ole kiinnostunut kuin itsestään. Sitten hän pyrki halailemaan minua tavatessa ja erotessa. Hänellä on siis sellainen ajatus, että meidän suhde tästä vielä paranee.
Minä luulen, että hän on jonkinlaisessa dopamiinikoukussa, hakee jatkuvaa mielihyvää töistä (=onnistumiset), hurjasta määrästä liikuntaa, somesydämistä huomiota, jne. Hän pyörii omien riippuvuuksiensa noidankehässä, ei siinä jää aikaa eikä energiaa muuhun.
Joku kirjoitti viisaasti keskittymään siihen mitä minä haluan. Haluan, että jos olen parisuhteessa, se toinen näkee minut ja on minulle läsnä. Haluan, että tunnen oloni turvalliseksi ja rakastetuksi. En sen kummempaa. Jos tämä ei toteudu, olen mielummin yksin.
Sivustaseuraaja
Tuo dopamiinikoukku on yksi vaihtoehto. Toinen vaihtoehto voisi olla myös, että miehellä on jokin isompi ongelma, esim. masentuneisuutta, itsetunto-ongelmaa tms. mitä hän pakenee kaikella tuolla touhuamisellaan. Kun ei pysähdy, ei joudu kohtaamaan sitä, mikä ikinä taustalla painaa. Eli mies saattaa myös paeta jotakin tuolla touhullaan.
Niin ikävää kuin se onkin, joskus toista tai parisuhdetta ei vaan voi pelastaa. Moni jää suhteeseen ongelmaisen ihmisen kanssa koska pelkää toisen romahtavan. Appeni ei ole jättänyt alkoholisoitunutta anoppiani juuri tästä syystä, hän pelkää sitä syyllisyyttä jos anoppi sitten juo itsensä hengiltä kun kukaan ei valvo ja kontrolloi. Vaihtoehdot on ihan tosi huonot, joko syyllisyydentunteet, tai katsella vierestä ja tuhoutua tavalla tai toisella itsekin. Näistä vaihtoehdoista minun suositukseni on valita se syyllisyys. Siitä pääsee eroon heti kun ymmärtää ettei ole vastuussa toisesta, aikuisesta, täysivaltaisesta ihmisestä. Ja joissakin tapauksissa se pohjakosketus voi olla ainoa mikä saa toisen ponnistamaan ylöspäin. Joskus ihminen pysähtyy vasta menetettyään kaiken.
Kukaan ei ketään muuta voi pelastaa, kuin itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä kuuluu Ap, 28, M36? Vieläkö 28 eksä pyörii kuvioissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"yhdessä 28v", miten meni viikonloppu mökkimiehen kanssa?
Olen odottanut koko viikonlopun tätä hetkeä, että kerrot, miten meni! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"yhdessä 28v", miten meni viikonloppu mökkimiehen kanssa?
Olen odottanut koko viikonlopun tätä hetkeä, että kerrot, miten meni! :D
Tänään oli todella aikainen herätys mökillä, jotta päästiin molemmat aikataulun mukaisesti töittemme pariin. Mutta, ei haittaa ja tämä päivä mennään hieman silmät ristissä, mutta yhteinen 3 yötä oli sen arvoinen.
Hieman on se fiilis, "että, se kellä onni on se onnen kätkeköön", mutta hitto vie = saa tuntua näin hyvältä.
Viikonloppu oli kertakaikkiaan ihana. Pitkän kaavan mukaan saunomista, tuntitolkulla paljussa istuskelua ja siitä tähtitaivaan tuijottelua, mökkimies rakastaa ruuan laittoa ja on pahuksen taitava siinä hommassa = eli hyvää ruokaa, hieman viiniä, päiväunia, ulkoilua, pitkiä keskusteluja, hellyyttä, läheisyyttä ja paljon intohimoa. Ja tuosta ruuanlaitosta, on kyse ruuasta tai aamiaisesta niin minä en saa edes koskea mihinkään, eli keittiö on täysin mökkimiehen valtakuntaa = minä vaan nautin ja arvostan kyllä sitä.
Todella ihana viikonloppu, juteltiinkin siitä kuinka pienestä oli kiinni, että tavattiin, että mikä sai mökkimiehen juuri sillä kertaa pysähtymään naapurimökin kohdalla. Ja kuinka nopeasti mökkimiehelle iski se tunne ja kiinnostus tutustua paremmin. Ja rohkeus laittaa illalla viestiä, että saako meidän seuraan liittyä ja siitähän se sitten lähti.
On tämä elämä kyllä aikamoisia yllätyksiä täynnä.
28 v yhdessä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"yhdessä 28v", miten meni viikonloppu mökkimiehen kanssa?
Olen odottanut koko viikonlopun tätä hetkeä, että kerrot, miten meni! :D
Tänään oli todella aikainen herätys mökillä, jotta päästiin molemmat aikataulun mukaisesti töittemme pariin. Mutta, ei haittaa ja tämä päivä mennään hieman silmät ristissä, mutta yhteinen 3 yötä oli sen arvoinen.
Hieman on se fiilis, "että, se kellä onni on se onnen kätkeköön", mutta hitto vie = saa tuntua näin hyvältä.
Viikonloppu oli kertakaikkiaan ihana. Pitkän kaavan mukaan saunomista, tuntitolkulla paljussa istuskelua ja siitä tähtitaivaan tuijottelua, mökkimies rakastaa ruuan laittoa ja on pahuksen taitava siinä hommassa = eli hyvää ruokaa, hieman viiniä, päiväunia, ulkoilua, pitkiä keskusteluja, hellyyttä, läheisyyttä ja paljon intohimoa. Ja tuosta ruuanlaitosta, on kyse ruuasta tai aamiaisesta niin minä en saa edes koskea mihinkään, eli keittiö on täysin mökkimiehen valtakuntaa = minä vaan nautin ja arvostan kyllä sitä.
Todella ihana viikonloppu, juteltiinkin siitä kuinka pienestä oli kiinni, että tavattiin, että mikä sai mökkimiehen juuri sillä kertaa pysähtymään naapurimökin kohdalla. Ja kuinka nopeasti mökkimiehelle iski se tunne ja kiinnostus tutustua paremmin. Ja rohkeus laittaa illalla viestiä, että saako meidän seuraan liittyä ja siitähän se sitten lähti.
On tämä elämä kyllä aikamoisia yllätyksiä täynnä.
Wautsi wau! Kuulostaapa tosi onnistuneelle viikonlopulle!
Saako kysyä, että tietääkö ex-miehesi mökkimiehestä mitään? Tiedätkö, miten ex-miehelläsi menee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa niin ihanalta, että tuli aivan kyyneleet silmiin. Nauti 28!
Vierailija kirjoitti:
28 v yhdessä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"yhdessä 28v", miten meni viikonloppu mökkimiehen kanssa?
Olen odottanut koko viikonlopun tätä hetkeä, että kerrot, miten meni! :D
Tänään oli todella aikainen herätys mökillä, jotta päästiin molemmat aikataulun mukaisesti töittemme pariin. Mutta, ei haittaa ja tämä päivä mennään hieman silmät ristissä, mutta yhteinen 3 yötä oli sen arvoinen.
Hieman on se fiilis, "että, se kellä onni on se onnen kätkeköön", mutta hitto vie = saa tuntua näin hyvältä.
Viikonloppu oli kertakaikkiaan ihana. Pitkän kaavan mukaan saunomista, tuntitolkulla paljussa istuskelua ja siitä tähtitaivaan tuijottelua, mökkimies rakastaa ruuan laittoa ja on pahuksen taitava siinä hommassa = eli hyvää ruokaa, hieman viiniä, päiväunia, ulkoilua, pitkiä keskusteluja, hellyyttä, läheisyyttä ja paljon intohimoa. Ja tuosta ruuanlaitosta, on kyse ruuasta tai aamiaisesta niin minä en saa edes koskea mihinkään, eli keittiö on täysin mökkimiehen valtakuntaa = minä vaan nautin ja arvostan kyllä sitä.
Todella ihana viikonloppu, juteltiinkin siitä kuinka pienestä oli kiinni, että tavattiin, että mikä sai mökkimiehen juuri sillä kertaa pysähtymään naapurimökin kohdalla. Ja kuinka nopeasti mökkimiehelle iski se tunne ja kiinnostus tutustua paremmin. Ja rohkeus laittaa illalla viestiä, että saako meidän seuraan liittyä ja siitähän se sitten lähti.
On tämä elämä kyllä aikamoisia yllätyksiä täynnä.
Wautsi wau! Kuulostaapa tosi onnistuneelle viikonlopulle!
Saako kysyä, että tietääkö ex-miehesi mökkimiehestä mitään? Tiedätkö, miten ex-miehelläsi menee?
Saa kysyä. Viime viikolla vietin aikaa exän kanssa muutaman tunnin, hoidimme erästä poikaamme liittyvää asiaa yhdessä. Yritin kyllä kysyä exältä, mitä Hänelle oikeasti kuuluu ja kuinka nykyään voi, mutta ...... ei niitä puhehousuja löydy kuin ympäripyöreään vastaukseen "kaikki hyvin jne". Aika rauhalliselta + seesteiseltä tuntuu ja näyttää, mutta olen nyt eron jälkeen todellakin tajunnut, että vaikka oltiin yhdessä 28 vuotta niin en tiedä laisinkaan mitä siellä pääkopassa tapahtuu. Tavallaan ei tiedä mökkimiehestä, kun ei selkeästi halua tietää. Puhun kyllä hyvin avoimesti menoistani ja tietää, että vietän paljon aikaa toisessa kaupungissa ja mökillä ja tietää menneestä reissustani ja tulevastakin, olen näistä puhunut jo senkin takia, että yhteinen poikamme on silloin yksin. Exä kieltäytyy "lisätiedoista" kaikella tapaa, mutta ei voi olla tietämättä. Olen myös sanonut pojallemme, että sen ei tarvitse salailla isältä mitään. Tilannehan on hassu siltäkin osin kun nyt poikani on tehnyt useita päiviä mökkimiehen kanssa tiiviisti töitä.
Joku kysyi aiemmin, että roikkuuko exä edelleen kuvioissa. Niin, ei roiku, mutta pojan asioita pystytään sulassa sovussa hoitamaan. Kyllä exä aina tulee olemaan tärkeä ihminen minulle, oltiin niin kauan yhdessä ja onhan Hän minun ainokaisen lapseni isä, mutta kyllä se minun hellyyden/romantiikan nälkä on nyt kallistunut toiseen suuntaan ja olen iloinen siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli jostain syystä mieleeni kun luin 28 kirjoitusta, että rakastaa voimme useampia ihmisiä, mutta rakastunut voinee olla vain yhteen kerrallaan. Ainakin oma kokemukseni on näin. Siksi M36 tapaus on pohdituttanut minua kovasti. Moraalikysymyksistä voidaan olla montaa mieltä, mutta itse ainakin olen vakuuttunut siitä, että M36 yrittää miettiä asioita nyt uudelta pohjalta ja löytää "ulospääsyä" vaikeaan tilanteeseen.
28. Hurjaa luettavaa,,, siis positiivisesti. Nauti. Kestäköön, minkä kestää. Mistä tuota tietää vaikka loppuiän? Ja ellei niin onnellisesti kävisikään, oot yhtä ihanaa kokemusta rikkaampi. Winwin situation, voit vain voittaa (kun pidät pikkuisen järjenäänen mukanasi😉)
Ap, missä mennään? Kerrohan
Tuumis🌻
Vierailija kirjoitti:
Petetyille oma ohjeeni: YouTubessa on Affair Recovery kanava, josta olen saanut paljon lohtua. Siellä puhuvat siitä, kuinka parisuhdetta pettämisen jälkeen korjaavat parit voivat työstää suhdettaan. Itse olen tyyppi, joka halusin tietää kaiken. Ei se kaunista ollut enkä tiedä oliko kauhean järkevääkään tietää kaikkia yksityiskohtia, mutta jos en tietäisi, keksisin niitä itse.
Mies on tehnyt viimeisen vuoden aikana kaiken oikein ja ollut parempi mies kuin koskaan. Aiemmin näin hänessä narsistin piirteitä kun asetti aina itsensä tärkeimmäksi. Kuten joku täällä kirjoitti, ihminen voi muuttua. Mies on sanonut, että kun kävi kuilun partaalla ja oli menettää kaiken, tajusi millä on merkitystä ja mitä haluaa.
Aika näyttää, voiko häneen luottaa, mutta nyt haluan vielä uskoa.
Tässä särähtää vähän "mies on nyt tehnyt kaiken oikein".... tällaista ehdollistako se rakkaus sitten onkin, että toisen pitää olla kuin joku pieni koiranpentu, käydä kaupassa, hoitaa lapsia, miellyttää sängyssä, vaihtaa auton renkaat jne. Yleensä tuosta löytyykin se syy jo alkuperäiseen pettämiseen. Sinä joko kontrolloit miestä tai hänellä ei ole oikeasti rakkautta, nyt vaan yrittää sopeutua ja näytellä- sitä jaksaa kuitenkin vaan tietyn aikaa.....
Kiitos Tuumis ja Kuurankukka.
Kyllä minä järjenääntäkin kuuntelen, mutta tällä hetkellä se kuiskii korvaani "että, anna palaa tyttö", nauti rohkeasti siitä mitä elämä on tuonnut eteesi.
Elämä on täynnä suruja ja iloja, ehkä ilman niitä suruja ei osaisi iloista niin nauttia.
Tajusin myös viikonloppuna, että siitä kun minulla on viimeksi ollut tällainen "uuden suhteen alku" on niin kauan, että tilannehan oli aivan erilainen. Silloin parikymppisenä kaikki oli vielä edessä, yhteen muutto, asuntolaina, koira, lapsen teko yms. Hienoja, herkkiä upeita asioita.
Nyt 50v:nä ei kaipaa ihan samoja asioita, sitä jotenkin nauttii erinlailla yhdessäolosta, hetkistä, tunteesta. Tavallaan nautin omasta itsenäisyydestä, mutta niin että elämään kuuluu niitä ihania hetkiä ja ihminen jonka kanssa niitä jakaa. Suurin juttu tässä ihmissuhteessa (okei, intohimon jälkeen) on se puhuminen, kun ihan kaikesta voi puhua, voi että mikä ero siinä on edelliseen elämääni verrattuna.
Nyt tulevat viikot on hieman ahdistavia itselleni, jännittäviä työasioita ja terveyteenkin liittyviä asioita yms. Onneksi mieli on hyvä, niin kyllä niistäkin selviää.
Mukavaa viikon alkua kaikille.
Ap, olipa kiva lukea että vanhempasi tukevat sinua ja työkaveritkin tietävät tilanteen.
Hiljakseen pääset eteenpäin lakiasioissakin, kaikki järjestyy kyllä.
Hyvää syksyä kaikille💐
Mitähän 28 pitäisi varoa? Jos sydän särkyy, se särkyy. Ei siinä etukäteen varominen auta.
Ok. Ilmeisesti puhumme samasta, mutta kuitenkin eri asiasta.