Lue keskustelun säännöt.
Onko sähköpyörässä järkeä, jos pyöräily on ennen kaikkea liikunta ja painonpudotusmuoto?
Kipuillut sen kanssa, että hommaanko maantiepyörän sähköllä vai ilman. Minulle pyöräily on vain liikuntamuoto. Muuten liikkumiset tapahtuu autolla. Mahtaako olla mitää järkeä sähköpyörässä silloin?
Kommentit (1536)
Ei todellakaan ole. Kätevä ajoneuvo voi olla mutta liikuntaa siitä ei tekemälläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole. Kätevä ajoneuvo voi olla mutta liikuntaa siitä ei tekemälläkään.
Ajaa tyhjällä patterilla, niin se on paljon tehokkaampaa liikuntaa kuin normaalilla pyörällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sähköpyörä maksaa paljon ja siitä voi olla vaikea nousta sähköttömään pyörään.
Minun mielipide on ettei terveet tarvi sähköpyörää muuhun kuin "hiettömänä konttorille" pyöräilyyn.
Voit pitää mielipiteesi omana tietonasi kun asiasta on ihan faktaakin olemassa.
No kerro!
Matti Lehtonen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se sykemittari pitää olla mukana, että tietää liikkuneensa? Suurin osa ihmisistä, jotka vihaa liikuntaa, vihaa sitä juuri siksi, että se on pelkkää suorittamista ilman minkäänlaista iloa. Pitää pyöräillä tietty aika, noudattaa tiettyjä sykerajoja tai saada kulututettua tietty määrä kaloreita. Kaikkea pitää mitata.
Entä jos menis vaan liikkumaan? Tekee sitä, mikä tuntuu kivoimmalta.
Koska etenkin jos sähköpyörällä menee, tulee valheellinen vaikutelma että kulutti paljon kaloreita.
Ja mitään järkeä ei ole punnita ruokiaan (mitä myös suosittelin laihdutukseen) jos ei tiedä paljon liikunta kulutti. Appi osaa laskea sen kaloreihin mukaan, mutta vain jos on sykemittari joka on yhdistetty appiin. Jos ei ole kokenut liikuja niin ihmisillä ei ole mitään aavistusta paljon heidän liikuntansa kuluttaa, ilman sykemittausta. Eikä aavistusta paljonko heidän
Sähköpyöräilijälle erityisesti suosittelen, että tietää tuliko ees kuntoiltua. Muillekin hyvä apu.
Jos olet itse pudottanut 40 kg kuten minä, niin palataan sitten asiaan, mutta älä neuvo keinoja jos et ole kokenut mitä laihdutus on. Laihdutus on nimenomaan suorittamasta, eikä kyllä mistään kohtaan mukavaa, liikuntaan (etenkin silloin kun miinuskaloreilla muutenkin) pätee pitkälti sama. Molempien ilo tulee vasta sitten, kun suoritus on ohi. Jos et kestä faktoja niin pysyt lihavana koko loppuikäsi... Naistenlehtien levittämä käsitys, että kuntoilun pitäisi olla "kivaa". 90% kerroista ei huvita lähteä, vaikka olen kuntoillut jo 10 vuotta. Mutta silti vain pakotan itseni lähtemään, koska koen olevana huono ihminen jos en mene. Ja sykemittari on hyvä apu, että tietää ettei ole löysäillyt lenkillä. Suoritusten seuraamiseen puhelimesta jää myös koukkuun, ja siitä tulee positiviinen addiktio kun ei halua että jää aukkoja sinne treenihistoriaan.
Ne jotka haluaa jotain helppoa ja kivaa keinoa tulee pysymään lihavana...
En ole pudottanut 40kg, mutta 20kg olen. Ja tykkään liikkua, mulla on laji, jota harrastan säännöllisesti, käyn kävelemässä luonnossa ja autottomana pääosin pyöräilen tai kävelen välimatkat. Mun laji on erittäin mukava laji, varmaan 80% ajasta menen sinne ihan mielelläni. Ja monesti niinäkin kertoina, kun ei olisi huvittanut mennä, alkulämmittelyn jälkeen alkaa taas tuntua kivalta. En tunne olevani huono ihminen, jos kuitenkin jää menemättä. Pari välistä jäänyttä treenikertaa siellä täällä ei paina mitään, en ole tähtäämässä lajin huipulle enkä treenaa kisamielessä. Mulle (ja monelle muulle) liikunnan ilo tulee tekemisestä, ei siitä suorituksesta jälkeenpäin. Mä en saa mitään kiksejä kärsimisestä.
Jos ihminen hengästyy lenkillä, tietää, ettei ole löysäillyt. Siihen ei sykemittaria tarvitse. Eikä joka lenkin tarvitse olla kova ja välillä on ihan ok mennä kevyesti. Kalorinkulutus on mahdollista arvioida ihan ilman sykemittariakin, koska ei sitä kulutusta tarvitse kilokalorilleen tietää. Ruokiakaan ei tarvitse punnita, jos ei halua.
Matti Lehtonen kirjoitti:
Eikä aavistustakaan paljonko heidän syömänsä ruoka sisältää kaloreita, piti siis sanomani. Suurin osa aliarvioi syömänsä kalorit.
Mutta eihän se yllätä, Suomi on yksi Euroopan lihavimpia maita ja koko Euroopastakin 55% on ylipainoisia. Ihmiset haluaisivat "helppoja kivoja" keinoja, sähköpyöriä ja "sano ei suorittamiselle ja räkkitreenille". Sitten pysytään lihavana, kun ei oo kanttia mennä epämukavuusalueelle säännölliesti
Todellinen liikunnan ilo on sitä että oppii nauttimaan fyysisestä epämukavuudesta, hikoilusta, omilla fyysisillä äärirajoillaan olemisesta. Ja jää siihen koukkuun. Jos ei sitä temppua pysty tekemään, ei "liikunnan iloa" tule koskaan löytämäänkään, koska mitään muuta "liikunnan iloa" ei ole olemassakaan.
Varsinkaan jossain pyöräilyssä/lenkkeilyssä... pallopeleissä saattaa jotain taktista viehätystä ollakin.
Salilla käyvät, lenkkeilijät jne. jakautuu tasan kahteen ryhmään A) ne jotka oppi nauttimaan fyysisestä tuskasta ja kamppailusta itseään vastaan ja jää siihen koukkuun B) ne jotka lopettaa
1). Sykemittaria ei tarvitse ruuasta saatujen kaloreiden arvioimiseen.
2) Olen käynyt 18 vuotta salilla ilman, että mun on tarvinnut tuntea fyysistä tuskaa. Ja tulosta on siltikin tullut. Joo, joskus hapottaa viimeiset toistot, mutta ne on vain muutamia toistoja ja kesto muutaman sekunnin. Olen harrastaja, en kilpaurheilija. Mun ei tarvitse olla jatkuvasti fyysisillä äärirajoilla, jotta saan liikunnasta sen terveys- ja/tai laihdutusvaikutukset. Liikunta voi olla vain ihan kivaa tekemistä, ei siinä tarvitse kehittyä optimaalisesti.
3) Liikunnan ilo voi tulla ihan taitojen oppimisesta ja edistyksen huomaamisesta. Tai yhdessä tekemisestä kuten mainitsemissasi pallopeleissä tai vaikka kamppailu-urheilussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieni avustus niin jää kropalle töitä eikä tunnu niin epätoivoisesta polkea jos sattuu olemaan kova vastatuuli.
Jämäkämmältä tuntuu ajaa tolkulla sähköläskipyörällä eikä ole niin uraherkkä kuin tavallinen hikipyörä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matti Lehtonen kirjoitti:
Pyöräily aivan todellakin polttaa kaloreita, enemmän kuin kävely. Vain ihminen joka ei ole koskaan käyttänyt sykemittaria liikuessaan (tai ehkä edes koskaan liikkunut?) voi väittää muuta.
Riippuu tosin täysin vauhdista mitä pyöräilet. Tour de Francea vetävät kilpapyöräilijät on kyllä aika kovakuntoisia, ja reisilihakset on valtavat.
Itse pyöräilin viimeksi 40 km (ilman sähköjä) ja kaloreita paloi 1300 kcal. Vähemmälläkin kilometreillä saa kulumaan satoja kaloreita, jos vaan polkee rivakasti. Laihtuminen vaatii miinuskaloreita, ei mikään liikunta yksistään laihduta, jos syömällä enemmän tekee sitten tyhjäksi kaiken sen ylikulutuksen.
Sähköpyörää ei tosiaankaan tarvita kuntoiluun, tai yleensäkään mitään hienoa pyörää. Pääasia on rasitus, siihen kelpaa vaikka 1-vaihteinen mummopyörä. Itse teen 20-40 km lenkkejä normaali kolmivaihteisella peruspyörällä, moni vetää ohi sähköpyörillään mutta mitä sitten. Sykemittarini kertoo, että en tehnyt turhaa työtä.
Mutta tietysti jos esim. 10 km työmatka tulee pyöräiltyä sähköpyörällä, sillä voi olla iso vaikutus kuntoon, jos ei sitten muuten kuntoile. Sähköpyörällä voi myös tehdä vaihtelevampia lenkkejä, maisemien takia. Sykemittari on hyvä olla mukana, että tietää todellisen kulutuksen eikä tule illuusiota siitä, että "nyt on kuntoiltu" ilman syytä.
Laihtumiseen suosittelisin myös ihan oikeasti ruokien punnitsemista ja kalorien laskemista esim. My Fitness Pal apilla. Jos sitä ei ole koskaan tehnyt, on todella vaikea tietää että paljonko sitä oikeastaan syökään päivän mittaan. Ei sitä tarvitse koko ikäänsä tehdä, mutta jo muutaman viikon laskeminen voi olla silmiä avaavaa. Ja asettaa ruokailun oikeisiin uomiin. Sen jälkeen voi jatkaa ilman laskemista.
T. 40 kg pudottanut, nykyinen aktiivikuntoilija
Miksi se sykemittari pitää olla mukana, että tietää liikkuneensa? Suurin osa ihmisistä, jotka vihaa liikuntaa, vihaa sitä juuri siksi, että se on pelkkää suorittamista ilman minkäänlaista iloa. Pitää pyöräillä tietty aika, noudattaa tiettyjä sykerajoja tai saada kulututettua tietty määrä kaloreita. Kaikkea pitää mitata.
Entä jos menis vaan liikkumaan? Tekee sitä, mikä tuntuu kivoimmalta.
Toki saa tehä just sitä mikä tuntuu kivoimmalta. Ei se poista sitä että joku toinen katsoo että sykkeet pysyy tietyllä sykealueella. Näin treeniä pystyy kohdistamaan eri alueille jotka kehittävät eri ominaisuuksia. Toki paljon treenanneet yleensä tuntevat sykkeensä niin tarkasti etteivät välttämättä sykemittaria tarvi
Tottakai saa. Ja kyllä mä ymmärrän sykemittarin hyödyt, käytän sitä toisinaan itsekin. Mutta viestissä, johon vastasin, annettiin ymmärtää, että sykemittari on ainoa tapa varmistaa, että tietää liikkuneensa. Ihan kuin hengästyminen, hikoilu tai hapotus ei siitä jo kertoisi. Terveysliikkujalle tai omaksi ilokseen liikkuvalle sykemittari ei ole todellakaan mikään pakollinen varuste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Matti Lehtonen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se sykemittari pitää olla mukana, että tietää liikkuneensa? Suurin osa ihmisistä, jotka vihaa liikuntaa, vihaa sitä juuri siksi, että se on pelkkää suorittamista ilman minkäänlaista iloa. Pitää pyöräillä tietty aika, noudattaa tiettyjä sykerajoja tai saada kulututettua tietty määrä kaloreita. Kaikkea pitää mitata.
Entä jos menis vaan liikkumaan? Tekee sitä, mikä tuntuu kivoimmalta.
Koska etenkin jos sähköpyörällä menee, tulee valheellinen vaikutelma että kulutti paljon kaloreita.
Ja mitään järkeä ei ole punnita ruokiaan (mitä myös suosittelin laihdutukseen) jos ei tiedä paljon liikunta kulutti. Appi osaa laskea sen kaloreihin mukaan, mutta vain jos on sykemittari joka on yhdistetty appiin. Jos ei ole kokenut liikuja niin ihmisillä ei ole mitään aavistusta paljon heidän liikuntansa kuluttaa, ilman sykemittausta. Eikä aavistusta paljonko heidän
Sähköpyöräilijälle erityisesti suosittelen, että tietää tuliko ees kuntoiltua. Muillekin hyvä apu.
Jos olet itse pudottanut 40 kg kuten minä, niin palataan sitten asiaan, mutta älä neuvo keinoja jos et ole kokenut mitä laihdutus on. Laihdutus on nimenomaan suorittamasta, eikä kyllä mistään kohtaan mukavaa, liikuntaan (etenkin silloin kun miinuskaloreilla muutenkin) pätee pitkälti sama. Molempien ilo tulee vasta sitten, kun suoritus on ohi. Jos et kestä faktoja niin pysyt lihavana koko loppuikäsi... Naistenlehtien levittämä käsitys, että kuntoilun pitäisi olla "kivaa". 90% kerroista ei huvita lähteä, vaikka olen kuntoillut jo 10 vuotta. Mutta silti vain pakotan itseni lähtemään, koska koen olevana huono ihminen jos en mene. Ja sykemittari on hyvä apu, että tietää ettei ole löysäillyt lenkillä. Suoritusten seuraamiseen puhelimesta jää myös koukkuun, ja siitä tulee positiviinen addiktio kun ei halua että jää aukkoja sinne treenihistoriaan.
Ne jotka haluaa jotain helppoa ja kivaa keinoa tulee pysymään lihavana...
En ole pudottanut 40kg, mutta 20kg olen. Ja tykkään liikkua, mulla on laji, jota harrastan säännöllisesti, käyn kävelemässä luonnossa ja autottomana pääosin pyöräilen tai kävelen välimatkat. Mun laji on erittäin mukava laji, varmaan 80% ajasta menen sinne ihan mielelläni. Ja monesti niinäkin kertoina, kun ei olisi huvittanut mennä, alkulämmittelyn jälkeen alkaa taas tuntua kivalta. En tunne olevani huono ihminen, jos kuitenkin jää menemättä. Pari välistä jäänyttä treenikertaa siellä täällä ei paina mitään, en ole tähtäämässä lajin huipulle enkä treenaa kisamielessä. Mulle (ja monelle muulle) liikunnan ilo tulee tekemisestä, ei siitä suorituksesta jälkeenpäin. Mä en saa mitään kiksejä kärsimisestä.
Jos ihminen hengästyy lenkillä, tietää, ettei ole löysäillyt. Siihen ei sykemittaria tarvitse. Eikä joka lenkin tarvitse olla kova ja välillä on ihan ok mennä kevyesti. Kalorinkulutus on mahdollista arvioida ihan ilman sykemittariakin, koska ei sitä kulutusta tarvitse kilokalorilleen tietää. Ruokiakaan ei tarvitse punnita, jos ei halua.
Kardiokunto on sen verran hyvä, että pitää vetää anaerobiselle alueella ennen hengästymistä. Mikä on aivan liian kovaa tavalliselle lenkille. Sykemittari edistää terveyttäsi, koska se kertoo milloin on hyvä treenata, mitä tahtia ja milloin tulisi levätä, jotta välttyy sairauksilta ja turhilta loukkaantumisilta. Tällä ei ole mitään tekemistä kilpaurheilun kanssa.
Tunnin lenkki on tunnin lenkki meni sen sitten avustavalla tai perinteisellä konkelilla. Avusteisella se vain on monelle tuplasti pidempi lenkki ja pahimmatkin mäet menee ajamalla ylös. Lisäksi ,jos on rajoitteita esim. polvissa niin saa pahimmissa paikoissa kevennettyä. Myös arkiasioiden hoito onnistuu ilman ,että on hiestä uitettu. Erittäin hieno keksintö mikä mahdollistaa pyöräilyn myös niille joilla kynnys olisi muuten liian korkea. Omat pyörät on vielä ilman sähköä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matti Lehtonen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se sykemittari pitää olla mukana, että tietää liikkuneensa? Suurin osa ihmisistä, jotka vihaa liikuntaa, vihaa sitä juuri siksi, että se on pelkkää suorittamista ilman minkäänlaista iloa. Pitää pyöräillä tietty aika, noudattaa tiettyjä sykerajoja tai saada kulututettua tietty määrä kaloreita. Kaikkea pitää mitata.
Entä jos menis vaan liikkumaan? Tekee sitä, mikä tuntuu kivoimmalta.
Koska etenkin jos sähköpyörällä menee, tulee valheellinen vaikutelma että kulutti paljon kaloreita.
Ja mitään järkeä ei ole punnita ruokiaan (mitä myös suosittelin laihdutukseen) jos ei tiedä paljon liikunta kulutti. Appi osaa laskea sen kaloreihin mukaan, mutta vain jos on sykemittari joka on yhdistetty appiin. Jos ei ole kokenut liikuja niin ihmisillä ei ole mitään aavistusta paljon heidän liikuntansa kuluttaa, ilman sykemittausta. Eikä aavistusta paljonko heidän
Sähköpyöräilijälle erityisesti suosittelen, että tietää tuliko ees kuntoiltua. Muillekin hyvä apu.
Jos olet itse pudottanut 40 kg kuten minä, niin palataan sitten asiaan, mutta älä neuvo keinoja jos et ole kokenut mitä laihdutus on. Laihdutus on nimenomaan suorittamasta, eikä kyllä mistään kohtaan mukavaa, liikuntaan (etenkin silloin kun miinuskaloreilla muutenkin) pätee pitkälti sama. Molempien ilo tulee vasta sitten, kun suoritus on ohi. Jos et kestä faktoja niin pysyt lihavana koko loppuikäsi... Naistenlehtien levittämä käsitys, että kuntoilun pitäisi olla "kivaa". 90% kerroista ei huvita lähteä, vaikka olen kuntoillut jo 10 vuotta. Mutta silti vain pakotan itseni lähtemään, koska koen olevana huono ihminen jos en mene. Ja sykemittari on hyvä apu, että tietää ettei ole löysäillyt lenkillä. Suoritusten seuraamiseen puhelimesta jää myös koukkuun, ja siitä tulee positiviinen addiktio kun ei halua että jää aukkoja sinne treenihistoriaan.
Ne jotka haluaa jotain helppoa ja kivaa keinoa tulee pysymään lihavana...
En ole pudottanut 40kg, mutta 20kg olen. Ja tykkään liikkua, mulla on laji, jota harrastan säännöllisesti, käyn kävelemässä luonnossa ja autottomana pääosin pyöräilen tai kävelen välimatkat. Mun laji on erittäin mukava laji, varmaan 80% ajasta menen sinne ihan mielelläni. Ja monesti niinäkin kertoina, kun ei olisi huvittanut mennä, alkulämmittelyn jälkeen alkaa taas tuntua kivalta. En tunne olevani huono ihminen, jos kuitenkin jää menemättä. Pari välistä jäänyttä treenikertaa siellä täällä ei paina mitään, en ole tähtäämässä lajin huipulle enkä treenaa kisamielessä. Mulle (ja monelle muulle) liikunnan ilo tulee tekemisestä, ei siitä suorituksesta jälkeenpäin. Mä en saa mitään kiksejä kärsimisestä.
Jos ihminen hengästyy lenkillä, tietää, ettei ole löysäillyt. Siihen ei sykemittaria tarvitse. Eikä joka lenkin tarvitse olla kova ja välillä on ihan ok mennä kevyesti. Kalorinkulutus on mahdollista arvioida ihan ilman sykemittariakin, koska ei sitä kulutusta tarvitse kilokalorilleen tietää. Ruokiakaan ei tarvitse punnita, jos ei halua.
Kardiokunto on sen verran hyvä, että pitää vetää anaerobiselle alueella ennen hengästymistä. Mikä on aivan liian kovaa tavalliselle lenkille. Sykemittari edistää terveyttäsi, koska se kertoo milloin on hyvä treenata, mitä tahtia ja milloin tulisi levätä, jotta välttyy sairauksilta ja turhilta loukkaantumisilta. Tällä ei ole mitään tekemistä kilpaurheilun kanssa.
Lepään silloin, kun tuntuu siltä ja löysään treeniä silloin, kun tuntuu siltä. Ei ole vaikeaa. Jos toisessa kyykkysarjassa tuntuu siltä, etten jaksa sitä kolmatta, en tee sitä kolmatta. Tai otan painoa pois ja teen kevyemmin. Jos väsyttää ja tuntuu siltä, että takana on huonosti nukuttu yö, menen pyöräilyn sijasta kevyelle kävelylle tai teen kotona jotain lihashuoltoa.
Peruspulliaiselle se PPPP-sääntö on ihan hyvä lenkkivauhdin määrittämiseen.
Kokeilematta pska kirjoitti:
Tunnin lenkki on tunnin lenkki meni sen sitten avustavalla tai perinteisellä konkelilla. Avusteisella se vain on monelle tuplasti pidempi lenkki ja pahimmatkin mäet menee ajamalla ylös. Lisäksi ,jos on rajoitteita esim. polvissa niin saa pahimmissa paikoissa kevennettyä. Myös arkiasioiden hoito onnistuu ilman ,että on hiestä uitettu. Erittäin hieno keksintö mikä mahdollistaa pyöräilyn myös niille joilla kynnys olisi muuten liian korkea. Omat pyörät on vielä ilman sähköä.
Ja 2 tunnin lenkin voi sähkisellä unohtaa, koska akku tyhjänä niillä ei aja kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ymmärrä autoilijoita kun polkuautollakin pystyy ajamaan. ja jos ei pysty niin kannattaa jäädä kotiin. -tuntuuko tutulta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa näistä päästöistä ilmeisesti kumpuaa vitutuksesta joka hikipyöräilijällä eskaloituu kun sähköpyöräilijä solahtaa hymyssä suin ohi ylämäessä ;-)
Kärsi, kärsi,korkeemman ktruunun saat.
Ihmiset oikeasti ylpeilevät sillä että ovat niin huonokuntoisia etteivät jaksa edes polkupyörää ilman sähköavustusta polkea?
Saisin potkut töistä, jos ajelisin pyörällä sinne joka päivä, etenkin helteillä. Hienhajuni ei ole edes paha, mutta voitko kuvitella miltä nainen näyttää, joka on aamulla laittanut tukan hyvin, lähtee pyörällä töihin, laittaa kypärän päähän ja sitten siitä työpaikalle. Tukka näyttää siltä kuin joku olisi sylkenyt siihen ja sitten vedetty kammalla tiukasti päälakea pitkin. Meikit valuneet pois naamalta, märkiä läiskiä kainaloissa, selässä jne. Kaikilla työpaikoilla ei ole mahdollisuuttaa suihkuun ennen työvuoroa, saatika, että olisi mahdollista sitten pestä tukka (merkityksessä: tukan pesun jälkeen föönaus) ja sitten vielä meikkaus. Ei onnistu. Sitten kun menisi peräreiän näköisenä palvelemaan asiakkaita, niin heitä ei sen jälkeen sitten enää näkisi ja kaiken kukkuraksi asiakkaat haukkuisivat koko puljun pystyyn, että voisitteko edes opettaas työntekijöillenne hygienian perusteet.
Kun sitten menen sähköavusteisella pyörällä töihin, niin ei tarvitse tehdä juuri itse töitä muuta kuin sen verran, että polkimet pysyy liikkeessä. Saavun töihin suurinpiirtein saman näköisenä kuin kotoa lähdin, vähän peilin edessä korjaan tukkaa ja olen valmis ja pirteä. Kotiin tullessa sitten voin ottaa kaiken kuntoiluna ja päivästä riippuen vaikka polkea itse. En koe akullisen pyörän polkemista mitenkään raskaana, edes ilman avustusta. TÄmä johtuu ehkä siitä, että ajan myös trad. pyörällä ja aika usein on selässä kauppareissuilla täyteen ahdettu reppu ja tarkalla sitten toinen kauppakassi, joten olen tottunut polkemaan ylimääräistä painoa mukanani.
Tämä vuodatus ihan vain sen takia, että ennenkuin sanoo muka kuolemattoman totuuden siitä, että sähköavusteiseillä ajavat ovat huonokuntoisia, niin pitäisi vähintään tarkistaa omat faktat ennen mielipiteensä julkaisemista julksiesti. Onneksi tämä on anonyymipalsta, niin et menetä mainettasi kokonaan.
sivusta seuraaja
Mutta jos osaisit lukea ei tuossa viestissä johon vastasit sinun kaltaisia ihmisiä arvosteltu vaan näitä palstalaisia jotka ovat niin huonokuntoisia etteivät jaksa ilman avustusta ajaa ja jotka palstalla aukovat päätänsä niille jotka eivät sähköavusteista pyörää käytä.
Jos sinä osaisit lukea, olisit huomannut että tuon kaltaisia ihmisiä on vain omassa mielikuvituksessasi. Kaikki oikeasti sähköpyörällä ajaneet kertovat tässäkin ketjussa valinneensa sähkiksen koska sillä treenit ovat vielä tavallistakin pyörää tehokkaammat.
Saisiko jonkun laskukaavan tähän että treeni on tehokkaampaa kun sen tekee moottoriavusteisesti? Tämähän on jo mullistavaa.
Mitä mullistavaa siinä on? Tietenkin se on tehokkaampaa kun pystyt merkittävästi pidempiin treeneihin ja ne pysyvät entistä paremmin halutulla sykealueella?
Miksi luulit kaikkien maailman kilpapyöräilijöiden harjoittelevan yksinomaan sähköpyörällä, jos se ei olisi tehokkaampaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole. Kätevä ajoneuvo voi olla mutta liikuntaa siitä ei tekemälläkään.
Mennyvittuun kun et mistään mitään näköjään tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Kokeilematta pska kirjoitti:
Tunnin lenkki on tunnin lenkki meni sen sitten avustavalla tai perinteisellä konkelilla. Avusteisella se vain on monelle tuplasti pidempi lenkki ja pahimmatkin mäet menee ajamalla ylös. Lisäksi ,jos on rajoitteita esim. polvissa niin saa pahimmissa paikoissa kevennettyä. Myös arkiasioiden hoito onnistuu ilman ,että on hiestä uitettu. Erittäin hieno keksintö mikä mahdollistaa pyöräilyn myös niille joilla kynnys olisi muuten liian korkea. Omat pyörät on vielä ilman sähköä.
Ja 2 tunnin lenkin voi sähkisellä unohtaa, koska akku tyhjänä niillä ei aja kukaan.
Miksi minun pitää unohtaa omat 2,5-4 h maastolenkkini emtb:llä?
Ei, en unohda, vaan aion ajaa niitä jatkossakin.
Vierailija kirjoitti:
Kokeilematta pska kirjoitti:
Tunnin lenkki on tunnin lenkki meni sen sitten avustavalla tai perinteisellä konkelilla. Avusteisella se vain on monelle tuplasti pidempi lenkki ja pahimmatkin mäet menee ajamalla ylös. Lisäksi ,jos on rajoitteita esim. polvissa niin saa pahimmissa paikoissa kevennettyä. Myös arkiasioiden hoito onnistuu ilman ,että on hiestä uitettu. Erittäin hieno keksintö mikä mahdollistaa pyöräilyn myös niille joilla kynnys olisi muuten liian korkea. Omat pyörät on vielä ilman sähköä.
Ja 2 tunnin lenkin voi sähkisellä unohtaa, koska akku tyhjänä niillä ei aja kukaan.
sehän on ihan siitä kiinni millaisen pyörän hankkii. Hyvällä pääsee todella pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole. Kätevä ajoneuvo voi olla mutta liikuntaa siitä ei tekemälläkään.
Ajaa tyhjällä patterilla, niin se on paljon tehokkaampaa liikuntaa kuin normaalilla pyörällä.
No sittenhän pääsee paljon halvemmalla kun nostaa siihen sähköttömään fillariin lisäpainoja tarpeiden ja kunnon mukaan. Tässä ketjussa oli tarkoitus nimenomaan keskustella siitä onko järkeä hankkia sähköpyörä jos pyörän tarkoitus on olla liikunta- ja painonpudotusmuoto, muistutan taas niille jotka alkavat puolustelemaan sähköfillaria työmatkaliikkumavälineenä. Siinä se on hyvä ja puolustaa paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa näistä päästöistä ilmeisesti kumpuaa vitutuksesta joka hikipyöräilijällä eskaloituu kun sähköpyöräilijä solahtaa hymyssä suin ohi ylämäessä ;-)
Kärsi, kärsi,korkeemman ktruunun saat.
Ihmiset oikeasti ylpeilevät sillä että ovat niin huonokuntoisia etteivät jaksa edes polkupyörää ilman sähköavustusta polkea?
Saisin potkut töistä, jos ajelisin pyörällä sinne joka päivä, etenkin helteillä. Hienhajuni ei ole edes paha, mutta voitko kuvitella miltä nainen näyttää, joka on aamulla laittanut tukan hyvin, lähtee pyörällä töihin, laittaa kypärän päähän ja sitten siitä työpaikalle. Tukka näyttää siltä kuin joku olisi sylkenyt siihen ja sitten vedetty kammalla tiukasti päälakea pitkin. Meikit valuneet pois naamalta, märkiä läiskiä kainaloissa, selässä jne. Kaikilla työpaikoilla ei ole mahdollisuuttaa suihkuun ennen työvuoroa, saatika, että olisi mahdollista sitten pestä tukka (merkityksessä: tukan pesun jälkeen föönaus) ja sitten vielä meikkaus. Ei onnistu. Sitten kun menisi peräreiän näköisenä palvelemaan asiakkaita, niin heitä ei sen jälkeen sitten enää näkisi ja kaiken kukkuraksi asiakkaat haukkuisivat koko puljun pystyyn, että voisitteko edes opettaas työntekijöillenne hygienian perusteet.
Kun sitten menen sähköavusteisella pyörällä töihin, niin ei tarvitse tehdä juuri itse töitä muuta kuin sen verran, että polkimet pysyy liikkeessä. Saavun töihin suurinpiirtein saman näköisenä kuin kotoa lähdin, vähän peilin edessä korjaan tukkaa ja olen valmis ja pirteä. Kotiin tullessa sitten voin ottaa kaiken kuntoiluna ja päivästä riippuen vaikka polkea itse. En koe akullisen pyörän polkemista mitenkään raskaana, edes ilman avustusta. TÄmä johtuu ehkä siitä, että ajan myös trad. pyörällä ja aika usein on selässä kauppareissuilla täyteen ahdettu reppu ja tarkalla sitten toinen kauppakassi, joten olen tottunut polkemaan ylimääräistä painoa mukanani.
Tämä vuodatus ihan vain sen takia, että ennenkuin sanoo muka kuolemattoman totuuden siitä, että sähköavusteiseillä ajavat ovat huonokuntoisia, niin pitäisi vähintään tarkistaa omat faktat ennen mielipiteensä julkaisemista julksiesti. Onneksi tämä on anonyymipalsta, niin et menetä mainettasi kokonaan.
sivusta seuraaja
Mutta jos osaisit lukea ei tuossa viestissä johon vastasit sinun kaltaisia ihmisiä arvosteltu vaan näitä palstalaisia jotka ovat niin huonokuntoisia etteivät jaksa ilman avustusta ajaa ja jotka palstalla aukovat päätänsä niille jotka eivät sähköavusteista pyörää käytä.
Jos sinä osaisit lukea, olisit huomannut että tuon kaltaisia ihmisiä on vain omassa mielikuvituksessasi. Kaikki oikeasti sähköpyörällä ajaneet kertovat tässäkin ketjussa valinneensa sähkiksen koska sillä treenit ovat vielä tavallistakin pyörää tehokkaammat.
Saisiko jonkun laskukaavan tähän että treeni on tehokkaampaa kun sen tekee moottoriavusteisesti? Tämähän on jo mullistavaa.
Mitä mullistavaa siinä on? Tietenkin se on tehokkaampaa kun pystyt merkittävästi pidempiin treeneihin ja ne pysyvät entistä paremmin halutulla sykealueella?
Miksi luulit kaikkien maailman kilpapyöräilijöiden harjoittelevan yksinomaan sähköpyörällä, jos se ei olisi tehokkaampaa?
Nyt kyllä päästelet niin paksuja että olisi hieman syytä jo linkkailla todistusaineistoja noille "faktoillesi".
Pyörälenkit on ainakin mulla kymmenkertaistuneet sähköpyörän kanssa. Ei vituta enää ylämäet ja vastatuuli
Saisiko jonkun laskukaavan tähän että treeni on tehokkaampaa kun sen tekee moottoriavusteisesti? Tämähän on jo mullistavaa.