Tutkimusten mukaan lasta pitaisi hoitaa kotona 3-vuotiaaksi. Mutta minka tutkimusten. Antaisiko joku vihdoin ne lahdeviitteet tahan.

Nykyiset pikkulasten vanhemmat ovat siis paljolti päiväkotien kasvattamia.

Pääsääntöisesti tuntuvat olevan ihan fiksuja ja tasapainoisia tyyppejä. Minun kaveripiiriini kuuluu kai yksi, jota on hoidettu kotona pidempään kuin normaalien vanhempainvapaiden ajan. Hän ei mielestäni poikkea meistä muista mitenkään.

Vierailija:

...vaikka kotihoito saattaa olla paras vaihtoehto alle kolmivuotiaalle, epäilen suuresti, että nämä suuret ja mahtavat tutkimukset kaik yhes koos väittäisivät, että muu kuin kotihoito on lapselle turmiollista...

Tottakai koti on paras paikka lapselle. Onhan siellä tuttu hoitaja ja tuttu, turvallinen ympäristö.



Mutta onko hoitopaikka turvaton? Onko hoitajat huonoja?



Onko asia mustavalkoinen??



Tottakai haluan lapsilleni parasta. Mutta käyn töissä, mieheni käy töissä.

Lapsia rakastetaan kotona ja hoidetaan hoidossa.



Lapset ei konttaa tai juokse itkien syliin, ne tykkää olla hoidossa. Hoidossa lapsista tykätään ja joka päivä kun haetaan lapsia niin kuullaan että päivä on mennyt kivasti.



En halua nostaa omaa äitiyttäni hoitajien yläpuolelle. Muutkin osaa vaihtaa vaippoja ja vahtia ettei tee hölmöyksiä.

Sitä hoitaminen on. Ei sirkustemppuja ja jatkuvaa ohjelmaa. Tai no: tähän väliin voisi kysyä moniko äiti järkkää lapselleen edes yhtä paljon tekemistä tai ulkoilee pari kertaa päivässä? :)



Meille on tärkeää että lapset tykkää olla hoidossa, isompina pidetään huoli että viihtyy koulussa ja niitä ei kiusata. Tarkoitus olisi saada luonnollinen, luottamuksellinen suhde lapsiin ja päinvastoin.



Se että meillä on tilanne ettei lapset ole kotona koko päivää ei tarkoita että lapset kärsii toisaalla.

Olisi minustakin parasta että lapset voisivat olla kotona joko minun tai isän kanssa, mutta se ei toteudu. Siis pidetään yhteyttä hoitopaikkaan.



Musta on kumma että Suomessa on laki erikseen lapsien väkivaltaa kohtaan joka tuomitsee henkisen ja ruumiillisen väkivallan mutta että joku KEHTAA väittää että hoitopaikka voisi tuottaa lapselle jotain vammaa, vain koska lapsi ei ole kotona??

Syyllistäminen on kamalaa. Itse kohtaan rasismia juuri tässä asiassa. Olen huono koska lapset on hoidossa. Vaikka lapset viihtyy -sillä ei ole merkitystä.

Olen ahne monen mielestä vaikka yritetään vaan selviytyä.



Itse olen paras tulkki lapsistani ja sanon: he viihtyvät hoidossa. Ne huonommatkin tapaukset henkilökunta hoidossa sanoo niin. Hoitopaikka on hyvä, hoitajat päteviä.

On mukava viedä lapset hoitoon ja hakea kotiin.



Toki olisi luksusta olla kotona. Mutta sitä nyt ei ole. On hyvä koti ja hyvä hoitopaikka.

Mediassa erilaiset ilmiöt tupataan esittämään varsin ongelmakeskeisesti. Käytännössä siis jos puhutaan vaikkapa ongelmanuorista, unohdetaan samalla, että ehdoton enemmistö nuorista voi vallan hyvin. Samoin varmasti suurin osa päiväkodeista on " ongelmattomia" .

Vierailija:

Tai no: tähän väliin voisi kysyä moniko äiti järkkää lapselleen edes yhtä paljon tekemistä tai ulkoilee pari kertaa päivässä? :)

Vierailija:

Tämä onkin hyvä ujuttaa näihin keskusteluihin väliin, jotta saataisiin kotiäitien niskaan heitettyä epäilyksen siemeniä.

Vierailija:

Tai no: tähän väliin voisi kysyä moniko äiti järkkää lapselleen edes yhtä paljon tekemistä tai ulkoilee pari kertaa päivässä? :)

(paitsi että kuka päättää, mikä on väärin ja mikä oikein sanomista?)

Lehtijutuissa vain kovin usein esitetään asia vain yhdeltä kantilta, ja mahdotonta olisikin kartoittaa kaikkea mitä maailmassa asiasta ollaan mieltä. Sen vuoksi nuorista, vanhustenhoidosta, lastenhoidosta, mistä ikinä mediassa välitetty kuva on usein ongelmakeskeinen. Lehtijuttu, joka jollain tavalla sokeeraa, on myyvempi kuin sellainen, joka kertoo kuinka hyvin asiat oikeastaan ovatkaan.

Näitä juupas eipäs väittelyitä on joka sivulla varmaan ainakin yksi. Kerrankin, kun joku asiallisesti aloittaa keskustelun tutkimuksesta ja tiedon hankkimisesta mahdollisemman puolueettomalla tavalla, niin sama vääntö jatkuu.

Susta on siis ok että äidit jotka vie lapset hoitoon OIKEASTA SYYSTÄ -taloudellisesta pakosta, ei viihdytyksestä, saa paskaa niskaansa??



Kyllä mulla on oikeus kysyä kuka vanhempi joka päivä viihdyttää lapsiaan niin paljoin kun hoidossa. Ei tartte mun kaapia pelkästään lantaa niskasta!!



Toki myönnän että lapsieni PARAS paikka on kotona, mutta ei hoitopaikka ole mikään luola jossa vahvin selviää ja vauvat jää jalkoihin. Kumma näkemys.

Meillä ainakin on hyvä hoitopaikka ja hyvät hoitajat. Ei mun omalletunnolle tee pahaa myöntää että joku muukin osaa vaihtaa vaipat lapselleni.



60

istun nyt kotona enkä työpaikallani, jossa minulla olisi enemmänkin noita oikeita viittauksia noihin tutkimuksiin (olen kasvatustieteen tutkija, joka on erikoistunut perhetutkimukseen, mutta ei näihin työsskäyntikysymyksiin). Siksi joudun turvautumaan ainoaan kotonani olevaan kirjaan, jossa asiasta on sanottu jotakin. Eli jo vuonna 1996 ilmestyneessä teoksessa Shaffer, David R., Developmental Psychology. Childhood and adolescence 4. painos. USA: Coleman Publishing Company tekijä viittaa mm. Anderssonin tutkimuksiin (1989; 1992), joiden mukaan lapset, jotka ovat KORKEATASOISESSA päivähoidossa, saavuttavat yleensä positiivisia sosiaalisia, emotionaalisia ja älyllisiä tuloksia tarkasteltaessa aikuisnuoruuteen saakka. Hoidon laadulla on siis suuri merkitys.



Jostakin olen lukenut, että alle 1-vuotiaan hoitoonvieminen olisi riski, mutta sen jälkeen ei, mikäli hoito on korkeatasoista. Valitettavasti en vain muista lähdettä tuohon.



K-Järviseen kannattaa suhtautua terveellä kriittisyydellä. Toki hän on guru, mutta on muistettava, että jokaisella professorillakin on asioista omat mielipiteensä, ja kyllä tiedemaailmassakin korostetaan paitsi oman koulukunnan, myös oman mielipiteen kanssa yhteensopivia tutkimustuloksia mieluusti.



Ja tässä Anderssonin tutkimusten lähteet:

Andersson, B. 1989. Effects on public day-care: A longitudinal study. Child Development 60, 857-866.



Andersson, B. 1992. Effects of day-care on cognitivfe and socioemotional competence of thirteen-year-old Swedish schoolchildren. Child Development 63, 20 - 36.



Siis toki myös näihin Anderssonin tutkimuksiin kannattaa suhtautua kriittisesti. JA pahoittelen, että minulla ei ollut uudempia tutkimustuloksia käsillä. Jos ehdin huomenna, voin lähettää muutamia viitteitä lisää töistä.

Oli aihe mikä tahansa, on huolestuttavaa, jos minkäänlaista lähdekritiikkiä ei ole. " Tiede" ei ole mikään niin suuri auktoriteetti, että kaikki sen nimissä tehty olisi välttämättä absoluuttisen oikein. Kaikilla tieteenaloilla on eri koulukuntia, joiden näkökulmat eroavat voimakkaastikin toisistaan. Harvoin, hyvin hyvin harvoin on olemassa yhtä ainoaa totuutta, varsinkaan ihmistieteissä.



Kenties vielä vähemmän kannattaa luottaa lehtiartikkeleihin. Ne tehdään yleensä aina jostain tietystä näkökulmasta, esimerkiksi siten, että halutaan perustella lasten kotihoidon erinomaisuutta tai osoittaa, kuinka huonosti nuorilla menee. Samalla jää kertomatta se mahdollinen näkökulma, että itseasiassa päiväkotihoito ei ole haitallista lapsen kehitykselle tai että enemmistöllä nuorista on asiat aivan hyvin.



Niin tutkimukset kuin lehtiartikkelitkin tehdään aina jossain kontekstissa, jostain näkökulmasta, jokin tavoite mielessä. Arvovapaata tiedettä tai journalismia tuskin on olemassakaan.

Olen jo näistä kymmenistä viesteistä ymmärtänyt sen, että on haastateltu asiantuntijoita, jotka ovat kaikki samaa mieltä asiasta. Eikö se ole mielestäsi tietyn näkökulman esilletuomista, jos ei ole esitetty yhtäkään poikkeavaa näkemystä? En ole tässä ottamassa kantaa siihen, mikä on paras tapa hoitaa lapset. Mutta ei nyt hyvänen aika pidä sokeasti luottaa kaikkeen, mitä " asiantuntijat" jostain asiasta sanovat. Mielipiteitä on monenlaisia, jopa tutkijoiden ja professorien joukossa. Esimerkiksi Jari Sinkkosen ja Jouko Huttusen näkemykset äitiydestä, isyydestä ja lastenhoidosta poikkeavat toisistaan, vaikka molemmat näistä asioista kirjoittavatkin.

As if.

Vastaan; minä.

Vierailija:

Kyllä mulla on oikeus kysyä kuka vanhempi joka päivä viihdyttää lapsiaan niin paljoin kun hoidossa.

ja 75, ei varmaan ole sanoja suuhun syötetty, mutta asiaa tutkineet ammattilaiset eivät välttämättä ole tällaisessa artikkelissa tasapuolisesti edustettuna.

Montakohan kertaa tässä keskustelussa pitää kerrata samaa asiaa. Sana " tutkimus" ei kerro sitä, että kyseessä olisi absoluuttinen, yksi ja jakamaton totuus.

Sekö tekee asiasta toden, että kuusi ihmistä on samaa mieltä asiasta?

Sinäkö uskot sokeasti kaiken, mitä joku professoritason auktoriteetti kertoo? Aina?

suurissa päiväkotiryhmissä ja verrokkina taisi olla kotihoidetut lapset?

Tästä näkökulmasta kotihoito todellakin on parempi pienille lapsille.

Tätä ap. ei varmaankaan hakenut, mutta minun kohdallani ainakin kolmannen lapsen kotihoidosta päätettiin nimenomaan sen perusteella, että kaksi vanhinta lasta sairastivat päiväkodissa niin paljon, että minä olin yhtenä syksynä töissä päivän tai kahden pätkissä kokonaista kaksi viikkoa.

Se, että on tutkija, professori, asiantuntija, johtava asiantuntija tai mitä tahansa, ei tarkota sitä, että tämän henkilön edustama näkökanta on ainoa oikea.

Ei tarvitse huutaa. Pointti onkin se, että hän viittasi joihinkin tutkimustuloksiin, niitä sen kummemmin määrittelemättä. En ole kyseenalaistanut K-J:n ammattitaitoa enkä näitä tutkimustuloksia. _Yleisesti_ ottaen ei vaan kannata sokeasti uskoa kaikkeen, mitä lehdistä lukee, vaikka kuinka siellä olisi professorisihminen kertomassa tutkimustuloksia.