Tutkimusten mukaan lasta pitaisi hoitaa kotona 3-vuotiaaksi. Mutta minka tutkimusten. Antaisiko joku vihdoin ne lahdeviitteet tahan.

Vierailija:

Teorian mukaan (korjatkoon joku, jos olen väärässä, en ole psykologi) ensimmäisten kolmen ikävuoden aikana lapsella tulisi olla ainakin yksi pysyvä ihmissuhde. Sinänsä tämä ihmissuhde voi olla kenen tahansa ihmisen, esimerkiksi hoitajan kanssa.

Itse olen lukenut psykologiaa harrastuksenani avoimessa yliopistossa. Joillekin alle kolmevuotiaista lapsista päivähoidolla saattaa olla negatiivista vaikutusta, näin sanovat jotkut tutkimukset. Tämä johtuu siitä, että hoito aiheuttaa lapselle stressiä ja toisilla lapsilla tämä stressaantunut olo jatkuu pidempään kuin toisilla. Joillakin lapsilla tämän stressihormonin taso on korkealla vielä usean tunnin hoidon päätyttyäkin. Tällä hormoonilla taas on vaikutusta aivojen kehitykseen.

Mutta näin siis vain joillakin lapsista.

Alle kolme vuotiaiden hoidosta taas on osoitettu olevan hyötyä vain niillä lapsilla, joilla on erityisen hankalat kotiolot (siis väkivaltaa, päihdeongelmia) " Tavallisilla" lapsilla siis ei ole tutkitusti mitään hyötyä päivähoidosta ennen kolmen vuoden ikää.

Nämä tutkimukset olivat muistaakseni pohjoismaisia.

selvittäkääpä faktat, ennen kuin tänne niitä mainostatte, ei riitä, että joku tutkimus väitti sitä ja tätä, vaan kuka väitti ja mitä ja missä tutkimuksessa, selvittäkää ne. On sivistymätöntä puhua tutkimustuloksista, jos ei tiedä mistä edes puhuu.

Mutta vaikka olisi tutkimustuloksia, että alle kolme vuotias ei millään tavalla HYÖDY päivähoistosta, niin sehän ei vielä kerro, että siitä olisi tavalliselle lapselle HAITTAA.



Lapset ovat kuitenkin hoidossa, koska vanhemmat haluavat käydä töissä ja vielä useammin, koska vanhempien on pakko käydä töissä, ei siksi, että vanhemmat hylkäävät lapsensa.



Kyse on lapsen ensivuosista elämässä ja toisaalta koko perheen tulevaisuudesta myöhemmin, mihin vaikuttaa perheen talous, vanhempien työmahdollisuudet jne.

että joillain aloilla naisen kotona vietetyt vuodet näkyvät vahvemmin urakehityksessä ja siksi kotona vietetyt vuodet heijastavat perheen tulevaisuuteen pitkään.



Sitten on paljon aloja, joilla kotona vietetyt vuodet tuovat vian kaivatun vapaan työelämään, joka jatkuu siitä, mihin se äitiysloman alkaessa jäi.

eli kuten kirjoitin, vain osalle lapsista (alle 3-v siis) hoidosta saattaa olla haittaa.

ja sivistymätöntä tai ei, niin en nyt valitettavasti muista näiden tutkimusten tekijää. Mutta mistä tahansa kehityspsykologian kirjasta varmastikin luettavissa nämä mitä tuossa aiemmin selitin. Nämä nimittäin löytyivät omasta oppikirjastani.

En ole kuitenkaan missään alan kirjoissakaan törmännyt kyseisiin tutkimuksiin. Kiinnostaisi tietää, miten asiaa on tutkittu ja mitä haittavaikutuksia päiväkotilapsissa on ilmennyt.

katsoppas sieltä oppikirjasta lähdeviitteistä, kuka on moisia tutkimuksia tehnyt, kyllä ne tiedot siellä pitää olla.

ja tästä voi esim. 1-vuotiaalla tulla turvattomuuden ja hylätyksi tulemisen tunne. 2-vuotiaana lapsi taas lähestyy vanhempaansa (äitiä) uudelleen juuri kun 1-vuoden jälkeen on ottanut etäisyyttä. Tätä mahdollisuutta ei siis hoidossa olevalla lapsella ole. Kolmevuotiaana lapsi on ns. kypsä olemaan päivän hoidossa, sillä hän kykenee jo pitämään vanhempansa mielessään ja ymmärtää päivän kulun, vaikkei aikakäsitystä vielä olekaan. Ja tämän olen lukenut psykologian kirjoista, niissä varmaan mainitaan myös tutkimus- yms. lähteet, mutta kirjat eivät olleet omiani. Siispä kirjastoon...

aina kannattaa hakea käsiin asiasta tehdyt väitöskirjat, koska se on sitä tutkittua tietoa. Oppikirjat voivat olla puolueellisia ja palvella kirjoittajan inressejä, siispä älkää puhuko tutkittuna tietona sitä mitä luette oppikirjoista.

mutta haluaisinpa nuo tutkimukset lukea minäkin.

mielipiteitä. Tuskin Keltikangas-Järvinen tuota lausetta hatusta veti...

*päiväkotilaisen äiti *

Ei todellakaan ole minkään tutkijan etiikan mukaista väittää tuollaista, että oma kanta on fakta ja muiden tutkimukset tai teoriat mielipiteitä... Ja edelleen ne " iänkaiken tutkimukset" tuntuvat puuttuvan.

Vierailija:

Keltikangas-Järvinen sanoi, että psykologian TUTKIMUKSET ovat iänkaiken osoittaneet, että alle 3v. paikka on kotona, että jos näette soraääniä, ne eivät ole faktoja, vaan mielipiteitä. Tuskin Keltikangas-Järvinen tuota lausetta hatusta veti...

että häneltä ei tarvi vaatia tietoa mitä nämä tutkimukset on. Sama kun sanoisi, että Leena Palotien mukaan, tutkimukset ovat osittaneet, että syömällä hatullisen paskaa geenivirheet on korjattu ja täällä av mammat uskovat ihan täyttä ja paskovat lakkeihinsa







Keltikangas-Järvinen sanoi, että psykologian TUTKIMUKSET ovat iänkaiken osoittaneet, että alle 3v. paikka on kotona, että jos näette soraääniä, ne eivät ole faktoja, vaan

mielipiteitä. Tuskin Keltikangas-Järvinen tuota lausetta hatusta veti...

kotona, lue sieltä)

psykologiassa, niin olisi todellakin hyvä tietää niistä tutkimuksista, ei Keltikangas-Järvisen mielipiteistä koskien kyseisiä tutkimuksia.

Kuitenkin useat sukupolvet tätä ennen ovat olleet päivähoidossa (myös alle kolmevuotiaina), eivätkä suinkaan jatkuvasti omien vanhempiensa seurassa. Suomessahan ei koskaan ole ollut varsinaista kotirouvakulttuuria, kuten vaikka Yhdysvalloissa (tosin nyt, 2000-luvulla, siihen suuntaan ollaan menossa). Mikäli alle 3-vuotiaita lapsia ei ehdottomasti pitäisi hoitaa muualla kuin kotona ilman jonkinlaisia traumoja tai haittoja, on suoranainen ihme, että suurin osa suomalaisista aikuisista on tasapainoisia, terveitä ja " normaaleja" .

Kokemus on osoittanut, että jos ei viitata spesifisti johonkin vaan " kaikkiin tutkimuksiin" , " kiistattomaan näyttöön" jne. niin homma on usein hataralla pohjalla ja kyse on enemmän tai vähemmän mutu:sta. Jos ollaan varmemmalla pohjalla yleensä viitataan ihan oikeisiin tutkimuksiin, jotka jokainen voi hankkia käsiinsä ja tarkistaa itse.

on psykologian professori, hän on varmaan monta tutkimusta aiheesta lukenut...