Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka eivät kestä yhtään suomalaisia perusruokia? Karjalanpaisti, kinkkukiusaus jne?
16.06.2022 |
En pysty yhtään syömään niitä. Jos on pakko, pystyn syömään, mutta ikipäivänä en niitä ostaisi enkä todellakaan tekisi itse. Kaalikääryleet ovat yksi pahimmista. Ja siskonmakkarakeitto.
Mikä on teidän suhtautumisenne näihin?
Kommentit (140)
Ketjussa menevät sekaisen suomalaiset perinneruoat, suomalainen perus- tai kotiruoka sekä Suomen luonnosta saatavista raaka-aineista valmistetut gourmetruoat.
Esimerkiksi jauheliharisotto, johon tulee herne-maissi-paprikaa, on suomalaista kotiruokaa mutta ei perinne- eikä gourmetruokaa. Teeri kuusenkerkkäkastikkeessa on gourmetruokaa, mutta ei koti- tai perusruokaa eikä perinneruokaa, ja sianpääsyltty puolestaan on perinneruokaa mutta nykyaikana tuskin tyypillistä koti- tai perusruokaa, gourmetruoasta puhumattakaan.
Suomalaisella perusruoalla ei tarkoiteta mitään sisäelin-riista-järvikalaviritelmiä, joita menneisyydessä syötiin paljon mutta jotka hunajamarinoidut broilerisuikaleet ja sika-nautajauheliha ovat korvanneet lähes täysin ruoanlaitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai kauhia, olin käymässä Suomessa ja olin siskollani vieraana (asun ulkomailla) ja sisko teki makaronilaatikko lapsuusmuistojen inspiroimana. Ihan kauhea "perinneruoka". Sinänsä hyvät ainekset pilataan ylikypsentämällä kaikki kokkelisessa ja maut eliminoivassa munamaidossa. Ei vihanneksia, ei mausteita. Ketsuppia päälle!
En ymmärrä miksi kyseinen ruoka on olemassa ja kuka siitä tykkää.
Hyi.
Siskosi ei vissiin osaa kokata jos ei tajunnut laittaa mausteita makaronilaatikkoon ja keitti ne makaronitkin mössöksi.
Ne makaronit menevät mössöksi siinä kohtaa, kun niitä haudutetaan muna-maitoseoksessa tunti, ihan riippumatta siitä, kauan niitä on esikeitetty. Täällä toinen makaronilaatikon inhoaja siis.
Niin no jos ne makaronit keittää pussin ohjeen mukaan ja pitää tunnin 225 asteisessa uunissa niin ei mikään ihme että pahaa mössöä tulee. Sen sijaan esim. 4 min keittämällä ja 150 asteisessa uunissa 35 min tulee vähän eri lopputulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoan karjalanpaistia.
Ja turha tulla selostamaan että en ole syönyt hyvin tehtyä, todellakin olen. Olen avioitunut karjalaiseen sukuun.Mitä siinä inhoat? Viimeksi kypsensin noin neljä tuntia lammasta, possua ja nautaa savipadassa ja laitoin myös porkkanaa, sipulia ja mausteita. .
Lapsena oli hankaluuksia niitten epämääräisten lihanpalasten ja niissä roikkuvien sidekalvojen ja läskinpalasten kanssa, kun eivät tainneet pienestä nielusta mennä yhdellä nielaisulla alas ja olivat sen verran sitkeitä ettei hampailla saanut pienennettyä. Sitten oli osa ruokapalaa ruokatorvessa ja osa suussa niin yökötysrefleksi lähti käyntiin. Ei yhtään mitään muuta tarvinnut negatiivisten tunnetilan ja odotuksen kehittymiseen pikkulapselle. Nykyään nielaisen semmoiset palat jos on nälkä. Mutta en minä nytkään juuri niitä paloja hyvänmakuisiksi kutsu, enkä tarjoisi lapselle tai tyttöystäväkandidaatille.
EriTarjosin ulkomaalaisille vieraille karjalanpaistia ja tykkäsivät todella paljon. Ottivat pariin kertaa lisäsantsit.
Jos on hyvistä lihoista tehty ja haudutettu niin kyllä syö kriittisempikin aikuinen. Teen siis joskus halvemmista aineista itsellenikin ja syön nälkääni, mutta sitä versiota en kyllä tarjoile hienoimmille vieraille, eikä pienet lapset saa sitä syötyäkään, kuten en minäkään lapsena. Kyllä siitä karjalanpaistista on ollut eri versio pitopöytään kuin omaksi arkiruuaksi, olen melkoisen vakuuttunut. Semmoinen köyhemmän ajan kukko kuin lumikukko tuskin oli juhlaruokaa sekään. Lumipallon ympärille tehty kuori paistettiin uunissa. Vanhassa keittokirjassa oli tämäkin resepti.
Ulkomaalaisten vieraiden kohdalla riippuu varmasti vieraiden kotimaiden ruokakulttuurista, kuinka karjalanpaisti uppoaa. Onko totuttu siihen, että ruoka maustetaan vain suolalla ja pippurilla vai kaivataanko liemeen yrttejä, tomaatteja, valkosipulia, selleriä tai vaikka viiniä? Ketjussa puhutaan niin kuin karjalanpaisti olisi jokin Suomen ainutlaatuinen lahja maailmalle, mutta pitkään haudutettuja lihapatojahan syödään melkein kaikkialla. Kukapa ei pehmeästä, rasvaisesta lihasta pitäisi.
Jaa, en ole muualla tavannut ruokalajia, jossa olennaista on eri lihojen oma maku. Omaan karjalanpaistiini en muuten laita pippureita. Enkä sipulia. Porkkananviipaleet on joskus kivoja, ettei ole niin harmaata. Jos jotain muita kasviksia sinne erehtyy, niin menevät niin pieneksi ettei tunnista. Jollei lihoja viitsi etukäteen paloitella, niin voi ne paloitella kun ovat vähän pehmenneet. Joskus otan parempia paloja erikseen leikkeleiksi.
Vauva-palsta ei petä koskaan! Ketjun perusteella syntyy kuva, että suomalaiset syövät lähinnä itse pyydettyä ja savustettua kalaa sekä sisäelimiä, joita hartaudella haudutetaan evakkomummolta perityssä savipadassa.
Mistä ihmeestä syntyy tarve tällaiseen romantisointiin? Aloituksessa puhutaan suomalaisesta perusruoasta. Suomen kodeissa syödään sellaisia ruokalajeja kuin jauhelihakeitto, (eines)pinaattiletut, kaalilaatikko ja keitetyt perunat nakkikastikkeen kera. Eineksiä ja puolivalmisteita hyödynnetään todella paljon. Suomalainen perusruoka ei ole mitään hiillostettua ahventa vaan pakastekalapuikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hitto minkälaista höpinää taas.
Ruoka, kun ruoka. Perinnettä, tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai kauhia, olin käymässä Suomessa ja olin siskollani vieraana (asun ulkomailla) ja sisko teki makaronilaatikko lapsuusmuistojen inspiroimana. Ihan kauhea "perinneruoka". Sinänsä hyvät ainekset pilataan ylikypsentämällä kaikki kokkelisessa ja maut eliminoivassa munamaidossa. Ei vihanneksia, ei mausteita. Ketsuppia päälle!
En ymmärrä miksi kyseinen ruoka on olemassa ja kuka siitä tykkää.
Hyi.
Siskosi ei vissiin osaa kokata jos ei tajunnut laittaa mausteita makaronilaatikkoon ja keitti ne makaronitkin mössöksi.
Ne makaronit menevät mössöksi siinä kohtaa, kun niitä haudutetaan muna-maitoseoksessa tunti, ihan riippumatta siitä, kauan niitä on esikeitetty. Täällä toinen makaronilaatikon inhoaja siis.
Niin no jos ne makaronit keittää pussin ohjeen mukaan ja pitää tunnin 225 asteisessa uunissa niin ei mikään ihme että pahaa mössöä tulee. Sen sijaan esim. 4 min keittämällä ja 150 asteisessa uunissa 35 min tulee vähän eri lopputulos.
Mössöisyys johtuu muna-maitoliemestä, jota makaronit joka tapauksessa imevät itseensä. Tämähän on koko ruokalajin pointti. Ihan kuin jokaikinen suomalainen ei olisi syönyt kymmeniä kertoja elämässään makaronilaatikkoa ja kokeillut yhtä montaa eri versiota. Eiköhän voi aikuinen ihminen jossain kohtaa jo perustellusti sanoa, että tämä ruokalaji ei ole oman maun mukainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauva-palsta ei petä koskaan! Ketjun perusteella syntyy kuva, että suomalaiset syövät lähinnä itse pyydettyä ja savustettua kalaa sekä sisäelimiä, joita hartaudella haudutetaan evakkomummolta perityssä savipadassa.
Mistä ihmeestä syntyy tarve tällaiseen romantisointiin? Aloituksessa puhutaan suomalaisesta perusruoasta. Suomen kodeissa syödään sellaisia ruokalajeja kuin jauhelihakeitto, (eines)pinaattiletut, kaalilaatikko ja keitetyt perunat nakkikastikkeen kera. Eineksiä ja puolivalmisteita hyödynnetään todella paljon. Suomalainen perusruoka ei ole mitään hiillostettua ahventa vaan pakastekalapuikkoja.
No minä söin lapsuudessani tuollaista riistaperusruokaa. Nyt asun ulkomailla ja vain haaveilen noista herkuista.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä suomalainen riistaruoka on ihan maailman parasta.
Taidetaan vähän joka maassa olla sitä mieltä, että oma riistaruoka on poikkeuksellista. Mikä se ero sitten on tuoreella riistalla pohjoisella havumetsävyöhykkeellä eri maissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauva-palsta ei petä koskaan! Ketjun perusteella syntyy kuva, että suomalaiset syövät lähinnä itse pyydettyä ja savustettua kalaa sekä sisäelimiä, joita hartaudella haudutetaan evakkomummolta perityssä savipadassa.
Mistä ihmeestä syntyy tarve tällaiseen romantisointiin? Aloituksessa puhutaan suomalaisesta perusruoasta. Suomen kodeissa syödään sellaisia ruokalajeja kuin jauhelihakeitto, (eines)pinaattiletut, kaalilaatikko ja keitetyt perunat nakkikastikkeen kera. Eineksiä ja puolivalmisteita hyödynnetään todella paljon. Suomalainen perusruoka ei ole mitään hiillostettua ahventa vaan pakastekalapuikkoja.
Kukaan ei ole vielä maininnut HK Bleuta selluloosakuorineen tai varhaisempaa hampparinväärää luonnonsuolessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kymmenen vuotta ulkomailla asuneena teen kyllä joskus suomalaisia ruokia. Karjalanpaisti, uunilohi ja poronkäristys maistuisi kyllä.
Joitain lapsuuden ruokia en kyllä ole tehnyt kertaakaan sitten kotoa muuttamisen, mm. perunavelli, nakkikastike, jauhelihakastike, pinaattivelli, hemapa"risotto". Tarkemmin ajatellen yhdessäkään noista ei ole yhtään makua tai tuoretta vihannesta.
Ai niin nakkikastike. Se on hirveää. Niinkuin kaikki ruskeat kastikkeet. Jos niistä on joskus pitänyt, niin viimeistään koulun viritykset vie niistä sen vähänkin. Maistan edelleen ne perunajauhoklimpit siinä hyytyneessä kastikkeessa 🤢
Perunajauhoklimpit? Kuka hellevatti tekee ruskeaa kastiketta perunajauhoilla? En ole ikinà kuullutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä suomalainen riistaruoka on ihan maailman parasta.
Taidetaan vähän joka maassa olla sitä mieltä, että oma riistaruoka on poikkeuksellista. Mikä se ero sitten on tuoreella riistalla pohjoisella havumetsävyöhykkeellä eri maissa.
No linturuoat eivät varmaan ole samanlaisia, esim. teeri, riekko ja metso. Ihan vaan poro ja hirvi. Keski-Euroopassa metsästetään enemmänkin peuroja ja villisikoja ja onhan niitä Suomessakin ja varmaan se peura maistuu samalta kuin poro. Järvikalat tulee mieleen. Muualla syödään enemmän merikaloja kuin järvikaloja.
Vierailija kirjoitti:
Vauva-palsta ei petä koskaan! Ketjun perusteella syntyy kuva, että suomalaiset syövät lähinnä itse pyydettyä ja savustettua kalaa sekä sisäelimiä, joita hartaudella haudutetaan evakkomummolta perityssä savipadassa.
Mistä ihmeestä syntyy tarve tällaiseen romantisointiin? Aloituksessa puhutaan suomalaisesta perusruoasta. Suomen kodeissa syödään sellaisia ruokalajeja kuin jauhelihakeitto, (eines)pinaattiletut, kaalilaatikko ja keitetyt perunat nakkikastikkeen kera. Eineksiä ja puolivalmisteita hyödynnetään todella paljon. Suomalainen perusruoka ei ole mitään hiillostettua ahventa vaan pakastekalapuikkoja.
Kyllä kalastajat ja metsästäjät nykyäänkin syö metsästämiään eläimiä,kalastusta harrastavilla on varmasti paljon kalaa ruokana ja metsästäjillä hirveä ja lintuja pakastimessa.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoan karjalanpaistia.
Ja turha tulla selostamaan että en ole syönyt hyvin tehtyä, todellakin olen. Olen avioitunut karjalaiseen sukuun.Mitä siinä inhoat? Viimeksi kypsensin noin neljä tuntia lammasta, possua ja nautaa savipadassa ja laitoin myös porkkanaa, sipulia ja mausteita. .
Lapsena oli hankaluuksia niitten epämääräisten lihanpalasten ja niissä roikkuvien sidekalvojen ja läskinpalasten kanssa, kun eivät tainneet pienestä nielusta mennä yhdellä nielaisulla alas ja olivat sen verran sitkeitä ettei hampailla saanut pienennettyä. Sitten oli osa ruokapalaa ruokatorvessa ja osa suussa niin yökötysrefleksi lähti käyntiin. Ei yhtään mitään muuta tarvinnut negatiivisten tunnetilan ja odotuksen kehittymiseen pikkulapselle. Nykyään nielaisen semmoiset palat jos on nälkä. Mutta en minä nytkään juuri niitä paloja hyvänmakuisiksi kutsu, enkä tarjoisi lapselle tai tyttöystäväkandidaatille.
EriTarjosin ulkomaalaisille vieraille karjalanpaistia ja tykkäsivät todella paljon. Ottivat pariin kertaa lisäsantsit.
Jos on hyvistä lihoista tehty ja haudutettu niin kyllä syö kriittisempikin aikuinen. Teen siis joskus halvemmista aineista itsellenikin ja syön nälkääni, mutta sitä versiota en kyllä tarjoile hienoimmille vieraille, eikä pienet lapset saa sitä syötyäkään, kuten en minäkään lapsena. Kyllä siitä karjalanpaistista on ollut eri versio pitopöytään kuin omaksi arkiruuaksi, olen melkoisen vakuuttunut. Semmoinen köyhemmän ajan kukko kuin lumikukko tuskin oli juhlaruokaa sekään. Lumipallon ympärille tehty kuori paistettiin uunissa. Vanhassa keittokirjassa oli tämäkin resepti.
Ulkomaalaisten vieraiden kohdalla riippuu varmasti vieraiden kotimaiden ruokakulttuurista, kuinka karjalanpaisti uppoaa. Onko totuttu siihen, että ruoka maustetaan vain suolalla ja pippurilla vai kaivataanko liemeen yrttejä, tomaatteja, valkosipulia, selleriä tai vaikka viiniä? Ketjussa puhutaan niin kuin karjalanpaisti olisi jokin Suomen ainutlaatuinen lahja maailmalle, mutta pitkään haudutettuja lihapatojahan syödään melkein kaikkialla. Kukapa ei pehmeästä, rasvaisesta lihasta pitäisi.
Jaa, en ole muualla tavannut ruokalajia, jossa olennaista on eri lihojen oma maku. Omaan karjalanpaistiini en muuten laita pippureita. Enkä sipulia. Porkkananviipaleet on joskus kivoja, ettei ole niin harmaata. Jos jotain muita kasviksia sinne erehtyy, niin menevät niin pieneksi ettei tunnista. Jollei lihoja viitsi etukäteen paloitella, niin voi ne paloitella kun ovat vähän pehmenneet. Joskus otan parempia paloja erikseen leikkeleiksi.
Italialainen scottiglia, intialainen bawarchi ja puertoricolainen sancocho ovat esimerkkejä lihapadoista, joihin käytetään erilaisia lihoja. Ei tämä oikeasti ole mitenkään harvinaista maailmalla.
Vierailija kirjoitti:
Vauva-palsta ei petä koskaan! Ketjun perusteella syntyy kuva, että suomalaiset syövät lähinnä itse pyydettyä ja savustettua kalaa sekä sisäelimiä, joita hartaudella haudutetaan evakkomummolta perityssä savipadassa.
Mistä ihmeestä syntyy tarve tällaiseen romantisointiin? Aloituksessa puhutaan suomalaisesta perusruoasta. Suomen kodeissa syödään sellaisia ruokalajeja kuin jauhelihakeitto, (eines)pinaattiletut, kaalilaatikko ja keitetyt perunat nakkikastikkeen kera. Eineksiä ja puolivalmisteita hyödynnetään todella paljon. Suomalainen perusruoka ei ole mitään hiillostettua ahventa vaan pakastekalapuikkoja.
Miten on, missä vaiheessa epäsuomalainen ruoka muuttuu suomalaisessa ruuansulatuksessa suomalaiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva-palsta ei petä koskaan! Ketjun perusteella syntyy kuva, että suomalaiset syövät lähinnä itse pyydettyä ja savustettua kalaa sekä sisäelimiä, joita hartaudella haudutetaan evakkomummolta perityssä savipadassa.
Mistä ihmeestä syntyy tarve tällaiseen romantisointiin? Aloituksessa puhutaan suomalaisesta perusruoasta. Suomen kodeissa syödään sellaisia ruokalajeja kuin jauhelihakeitto, (eines)pinaattiletut, kaalilaatikko ja keitetyt perunat nakkikastikkeen kera. Eineksiä ja puolivalmisteita hyödynnetään todella paljon. Suomalainen perusruoka ei ole mitään hiillostettua ahventa vaan pakastekalapuikkoja.
Kyllä kalastajat ja metsästäjät nykyäänkin syö metsästämiään eläimiä,kalastusta harrastavilla on varmasti paljon kalaa ruokana ja metsästäjillä hirveä ja lintuja pakastimessa.....
Totta kai metsästäjät ja kalastajat syövät itse pyytämäänsä ruokaa, mutta kun puhutaan suomalaisesta perusruoasta, niin kuin aloituksessa puhutaan, ei sillä tarkoiteta mitään riekkoja. Broileria, nautaa ja sikaa syödään henkeä kohden varmaan monikymmenkertainen määrä riistaan verrattuna, ja kaupasta ostettua ulkomaista pakastekalaakin moninkertaisesti suomalaiseen järvikalaan verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva-palsta ei petä koskaan! Ketjun perusteella syntyy kuva, että suomalaiset syövät lähinnä itse pyydettyä ja savustettua kalaa sekä sisäelimiä, joita hartaudella haudutetaan evakkomummolta perityssä savipadassa.
Mistä ihmeestä syntyy tarve tällaiseen romantisointiin? Aloituksessa puhutaan suomalaisesta perusruoasta. Suomen kodeissa syödään sellaisia ruokalajeja kuin jauhelihakeitto, (eines)pinaattiletut, kaalilaatikko ja keitetyt perunat nakkikastikkeen kera. Eineksiä ja puolivalmisteita hyödynnetään todella paljon. Suomalainen perusruoka ei ole mitään hiillostettua ahventa vaan pakastekalapuikkoja.
Kyllä kalastajat ja metsästäjät nykyäänkin syö metsästämiään eläimiä,kalastusta harrastavilla on varmasti paljon kalaa ruokana ja metsästäjillä hirveä ja lintuja pakastimessa.....
Totta kai metsästäjät ja kalastajat syövät itse pyytämäänsä ruokaa, mutta kun puhutaan suomalaisesta perusruoasta, niin kuin aloituksessa puhutaan, ei sillä tarkoiteta mitään riekkoja. Broileria, nautaa ja sikaa syödään henkeä kohden varmaan monikymmenkertainen määrä riistaan verrattuna, ja kaupasta ostettua ulkomaista pakastekalaakin moninkertaisesti suomalaiseen järvikalaan verrattuna.
Riippuu mistäpäin on kotoisin. Lappi on aika iso osa Suomea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoan karjalanpaistia.
Ja turha tulla selostamaan että en ole syönyt hyvin tehtyä, todellakin olen. Olen avioitunut karjalaiseen sukuun.Mitä siinä inhoat? Viimeksi kypsensin noin neljä tuntia lammasta, possua ja nautaa savipadassa ja laitoin myös porkkanaa, sipulia ja mausteita. .
Lapsena oli hankaluuksia niitten epämääräisten lihanpalasten ja niissä roikkuvien sidekalvojen ja läskinpalasten kanssa, kun eivät tainneet pienestä nielusta mennä yhdellä nielaisulla alas ja olivat sen verran sitkeitä ettei hampailla saanut pienennettyä. Sitten oli osa ruokapalaa ruokatorvessa ja osa suussa niin yökötysrefleksi lähti käyntiin. Ei yhtään mitään muuta tarvinnut negatiivisten tunnetilan ja odotuksen kehittymiseen pikkulapselle. Nykyään nielaisen semmoiset palat jos on nälkä. Mutta en minä nytkään juuri niitä paloja hyvänmakuisiksi kutsu, enkä tarjoisi lapselle tai tyttöystäväkandidaatille.
EriTarjosin ulkomaalaisille vieraille karjalanpaistia ja tykkäsivät todella paljon. Ottivat pariin kertaa lisäsantsit.
Jos on hyvistä lihoista tehty ja haudutettu niin kyllä syö kriittisempikin aikuinen. Teen siis joskus halvemmista aineista itsellenikin ja syön nälkääni, mutta sitä versiota en kyllä tarjoile hienoimmille vieraille, eikä pienet lapset saa sitä syötyäkään, kuten en minäkään lapsena. Kyllä siitä karjalanpaistista on ollut eri versio pitopöytään kuin omaksi arkiruuaksi, olen melkoisen vakuuttunut. Semmoinen köyhemmän ajan kukko kuin lumikukko tuskin oli juhlaruokaa sekään. Lumipallon ympärille tehty kuori paistettiin uunissa. Vanhassa keittokirjassa oli tämäkin resepti.
Ulkomaalaisten vieraiden kohdalla riippuu varmasti vieraiden kotimaiden ruokakulttuurista, kuinka karjalanpaisti uppoaa. Onko totuttu siihen, että ruoka maustetaan vain suolalla ja pippurilla vai kaivataanko liemeen yrttejä, tomaatteja, valkosipulia, selleriä tai vaikka viiniä? Ketjussa puhutaan niin kuin karjalanpaisti olisi jokin Suomen ainutlaatuinen lahja maailmalle, mutta pitkään haudutettuja lihapatojahan syödään melkein kaikkialla. Kukapa ei pehmeästä, rasvaisesta lihasta pitäisi.
Jaa, en ole muualla tavannut ruokalajia, jossa olennaista on eri lihojen oma maku. Omaan karjalanpaistiini en muuten laita pippureita. Enkä sipulia. Porkkananviipaleet on joskus kivoja, ettei ole niin harmaata. Jos jotain muita kasviksia sinne erehtyy, niin menevät niin pieneksi ettei tunnista. Jollei lihoja viitsi etukäteen paloitella, niin voi ne paloitella kun ovat vähän pehmenneet. Joskus otan parempia paloja erikseen leikkeleiksi.
Italialainen scottiglia, intialainen bawarchi ja puertoricolainen sancocho ovat esimerkkejä lihapadoista, joihin käytetään erilaisia lihoja. Ei tämä oikeasti ole mitenkään harvinaista maailmalla.
Ok, kiitos, täytyypä opiskella näitä. Juu, ei ole mulla pulaa nurkkakuntaisista uskomuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai kauhia, olin käymässä Suomessa ja olin siskollani vieraana (asun ulkomailla) ja sisko teki makaronilaatikko lapsuusmuistojen inspiroimana. Ihan kauhea "perinneruoka". Sinänsä hyvät ainekset pilataan ylikypsentämällä kaikki kokkelisessa ja maut eliminoivassa munamaidossa. Ei vihanneksia, ei mausteita. Ketsuppia päälle!
En ymmärrä miksi kyseinen ruoka on olemassa ja kuka siitä tykkää.
Hyi.
Siskosi ei vissiin osaa kokata jos ei tajunnut laittaa mausteita makaronilaatikkoon ja keitti ne makaronitkin mössöksi.
Ne makaronit menevät mössöksi siinä kohtaa, kun niitä haudutetaan muna-maitoseoksessa tunti, ihan riippumatta siitä, kauan niitä on esikeitetty. Täällä toinen makaronilaatikon inhoaja siis.
Niin no jos ne makaronit keittää pussin ohjeen mukaan ja pitää tunnin 225 asteisessa uunissa niin ei mikään ihme että pahaa mössöä tulee. Sen sijaan esim. 4 min keittämällä ja 150 asteisessa uunissa 35 min tulee vähän eri lopputulos.
Mössöisyys johtuu muna-maitoliemestä, jota makaronit joka tapauksessa imevät itseensä. Tämähän on koko ruokalajin pointti. Ihan kuin jokaikinen suomalainen ei olisi syönyt kymmeniä kertoja elämässään makaronilaatikkoa ja kokeillut yhtä montaa eri versiota. Eiköhän voi aikuinen ihminen jossain kohtaa jo perustellusti sanoa, että tämä ruokalaji ei ole oman maun mukainen.
Senkun sanot.
Tästä on olemassa vitsikin:
Poika Lapista lähti Helsinkiin opiskelemaan. Isä antoi rahaa ja vannotti poikaa olemaan tuhlaamatta ja syömään kotiruokaa.
Kahden viikon päästä poika soitti kotiin ja pyysi lisää rahaa. Kaikki oli mennyt. Isä ihmetteli, mihin rahat on menneet.
Poika surkeana selitti, että oli vaan syönyt... poroa, lohta, riekkoa, semmoista kotiruokaa.