Onko muita jotka ei osaa päättää koirarotua? Haluaisimme pienehkön seurakoiran mutta kaikki seurakoirarodut tuntuvat olevan järkyttävän sairaita :( On lyttykuonoja, tappijalkoja, selkäsairauksia, polvivikoja, sisäsiisteysongelmia, pahoja allergioita ....

KVG vähän jalostetut terveet koirarodut

Vierailija kirjoitti:

Meillä 2 perhoskoiraa. Eivät ole sairastaneet ikinä.

Eikös näilläkin ole kroosausta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen rodun päättämistä mieti kuitenkin, onko sinulla halua ja aikaa viedä koira ulos seuraavat noin 15 vuotta, säässä kuin säässä, kolme kertaa päivässä. Onko sinulla taloudellisia resursseja maksaa ikääntyvän koiran eläinlääkärilaskut, niitä tulee rodusta riippumatta lähes kaikille koirille.

Minkälaisena näet oman elämäsi tästä noin 15 vuotta eteenpäin? Tuleeko koirasta tarpeeton, kun perheeseen syntyy lapsia? Tai jos olet jo lähellä eläkeikää, niin osaatko kuvitella itseäsi 75-vuotiaana ulkoiluttamassa koiraasi?

Se, että lapset kinuavat koiraa, ei koskaan ole syy hankkia koiranpentua.

Mieti ensin kaikkea tätä, ja vasta sitten rotua.

Pienen koiran ulkoilutus on todellisuudessa enimmäkseen kevyt ja melko pikainen happihyppely, piipahdus raittiissa ilmassa, ei sen kamalampaa minusta. Itse koiraa ottaessa tämän jaksamista pelkäsin, mutta en huomaa oikeastaan huomaa piipahtaneeni pihalla päivittäin kolmesti koiran kanssa muutaman vuoden. Perheelliset voivat vielä jakaa vastuuta rekusta, joten pieni vaiva. Verrattuna vaikkapa kissanhiekan haisteluun ja vaihtamiseen minusta vähäistä ja kissaakin voisin joskus harkita.

Ikävä kuulla, että tuo on ainut liikunta (ja virike?) mitä koiranne saa. Ehdottomasti ei näin.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on sellainen koirarotu, joka jaksaa pitkiä juoksulenkkejä? Joku vetokoira?

Mikä on pitkä lenkki? Sellainen keskipitkä 10km lenkki onnistuu kaikilta terveilyä koirilta, myös esim kääpiövillakoirilta, vaikka ovat pieniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rescueissa ja kodinvaihtajissa mietityttää ovatko kovin ongelmaisia luonteeltaan.

Mutta aikuista kodinvaihtajaa olen miettinyt kyllä.

Mielestäni rescuelle ehdoton ei. Luonteissa voi olla suuriakin ongelmia, jolloin jostain maailmanääristä ensin reissataan Suomeen ja sitten ongelmien kanssa joudutaan käymään koirakouluttajalla. Rescuekoira kärsii ihmisten auttamisenhalusta. Koira, joka on kokenut paljon traumaattisia kokemuksia (Rescue), tulisi lopettaa eläinsuojellullisista syistä. Eikä yrittää lääkinnällisin hoidoin sekä todella pitkän prosessin myötä saada siitä hyvä käytöksistä yksilöä.

Aikuinen kodinvaihtaja on ok, jos taustalla ei ole käytöshäiriötä vaan esimerkiksi puhjenneet allergiat tms.

Ja hae pentu aikaisintaan 8 viikkoisena.

Mitähän ihmettä taas... suurin osa rescueista sopeutuu uuteen kotiin ihan hyvin. Mun oma rescue on kiltti ja ihana koira. Rakastaa kaikkia ihmisiä ja erityisesti lapsia. Tähän mennessä myös täysin terve. Toki jokainen koira on yksilö ja mahdollisiin ongelmiin pitää aina varautua mutta että kaikki pitäisi vaan lopettaa. Huhhuh.. toivottavasti et itse omista lemmikkejä tolla asenteella. Suurin osa käytösongelmista johtuu ihmisen käytöksestä ja on korjattavissa.

Koiralla on oikeus hyvään elämään. Se, että se kärsii monia vuosia "ihmisten kouluttaessa" käytösongelmista pois, ei tarkoita, että se on oikein eläintä kohtaan. Lisäki rescue toiminta on bisnes. Joissain maissa kasvattavat rescueita viedäkseen ulkomaille. Sitten sieltä joku onnellinen ne ostaa Suomeen. Jos jotain kiinnostaisi oikeasti eläimenoikeudet, niin ei adoptoisi urakalla niitä eläimiä sieltä vaan maksaisi kastraatioita ja sterilisaatioita ulkomaille. 

Vai että kärsii koulutuksessa. Eli koiranpentuakaan et opeta kävelemään hihnassa tai irti, et opeta sisäsiistiksi jne jne. Myöskään ei ole bisnes. Koirasta ei makseta muuta kuin kulukorvaus. Ei muuta. Ne ihmiset tekee sitä vapaaehtoistyönä. Et selvästi ole ottanut selvää mistään... myöskin rescue yhdistykset tekevät sterilisaatioita ja kastraatioita maissa. Sen myös tietäisit jos ottaisit asioista selvää. Mutta valitettavasti se yksinään ei riitä. Koiria on niin paljon :(

Lukutaito. Käytösongelmista kouluttaessa. Omalle kohdalle on tullut vastaan todella paljon pelkoagressiivisia, koiria jotka syövät mielialalääkkeitä, ettei kuse alleen tai eroahdistuksesta kärsiviä rescuja. 

Harhaluulosi ovat ihailtavia. Siinä missä on rahaa niin siellä on bisnes. Kulukorvaus :D Näistä kuulee hienoja tarinoita ihmisiltä, jotka oikeasti käyvät siellä paikanpäällä. Työ on varmasti osittain vapaaehtoistyötä, mutta harmillisen usein, ne kyllä ihan työllistävätkin ihmisiä. Tiedän kyllä, että lahjoituksista tehdään myös sterkkoja ja pallien poistoja. Mutta voisi kysyä, että miksi sinä et tehnyt inhimillistä ratkaisua ja lahjoittanut rahaa pallien poistoon?

Meillä on Kooikerhondje, kriteerinä oli juurikin terve rotu ja pienehkö koko. Koira on nyt jo 10v ja aina ollut tosi terve. Toki joillain yksilöillä ongelmia on, mutta niin on kaikilla roduilla. Tämä on meidän yksilö on myös kaikin puolin helppo muutenkin, rauhallinen sisällä eikä hypi seinille vaikka saisi joskus vähemmän lenkkiä, mutta innostuu kyllä touhuamaan ja leikkimään.

Havannankoira! Omamme trimmaamme aina lyhytkarvaiseksi ja tästä rodusta ei lähde lainkaan karvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen rodun päättämistä mieti kuitenkin, onko sinulla halua ja aikaa viedä koira ulos seuraavat noin 15 vuotta, säässä kuin säässä, kolme kertaa päivässä. Onko sinulla taloudellisia resursseja maksaa ikääntyvän koiran eläinlääkärilaskut, niitä tulee rodusta riippumatta lähes kaikille koirille.

Minkälaisena näet oman elämäsi tästä noin 15 vuotta eteenpäin? Tuleeko koirasta tarpeeton, kun perheeseen syntyy lapsia? Tai jos olet jo lähellä eläkeikää, niin osaatko kuvitella itseäsi 75-vuotiaana ulkoiluttamassa koiraasi?

Se, että lapset kinuavat koiraa, ei koskaan ole syy hankkia koiranpentua.

Mieti ensin kaikkea tätä, ja vasta sitten rotua.

Pienen koiran ulkoilutus on todellisuudessa enimmäkseen kevyt ja melko pikainen happihyppely, piipahdus raittiissa ilmassa, ei sen kamalampaa minusta. Itse koiraa ottaessa tämän jaksamista pelkäsin, mutta en huomaa oikeastaan huomaa piipahtaneeni pihalla päivittäin kolmesti koiran kanssa muutaman vuoden. Perheelliset voivat vielä jakaa vastuuta rekusta, joten pieni vaiva. Verrattuna vaikkapa kissanhiekan haisteluun ja vaihtamiseen minusta vähäistä ja kissaakin voisin joskus harkita.

Ikävä kuulla, että tuo on ainut liikunta (ja virike?) mitä koiranne saa. Ehdottomasti ei näin.

Ikvä kuulla, ettet osaa lukea. Enhän toki kirjoittanut tuon olevan ainoa virike mitä koiramme saa vaan, että enimmäkseen sitä, se siis pitkälti riittää pienelle nelikiloiselle koiralle näiden 3 x päivässä tapahtuvien ulkoilutusten osalta. Toki koiran kanssa myös leikitään ja käydään useamman kerran viikossa pidemmällä kävelyllä, joskus todella pitkilläkin lenkeillä. Saa se myös melko usein ulkoilla vapaana sukulaisen aidatulla pihalla, lähes viikoittain. Mutta noita 3 x päivässä ulkoilutuksia ei turhaan tarvitse pelätä jos koira ei ole mikään husky tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä 2 perhoskoiraa. Eivät ole sairastaneet ikinä.

Eikös näilläkin ole kroosausta?

Mitä se on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen rodun päättämistä mieti kuitenkin, onko sinulla halua ja aikaa viedä koira ulos seuraavat noin 15 vuotta, säässä kuin säässä, kolme kertaa päivässä. Onko sinulla taloudellisia resursseja maksaa ikääntyvän koiran eläinlääkärilaskut, niitä tulee rodusta riippumatta lähes kaikille koirille.

Minkälaisena näet oman elämäsi tästä noin 15 vuotta eteenpäin? Tuleeko koirasta tarpeeton, kun perheeseen syntyy lapsia? Tai jos olet jo lähellä eläkeikää, niin osaatko kuvitella itseäsi 75-vuotiaana ulkoiluttamassa koiraasi?

Se, että lapset kinuavat koiraa, ei koskaan ole syy hankkia koiranpentua.

Mieti ensin kaikkea tätä, ja vasta sitten rotua.

Pienen koiran ulkoilutus on todellisuudessa enimmäkseen kevyt ja melko pikainen happihyppely, piipahdus raittiissa ilmassa, ei sen kamalampaa minusta. Itse koiraa ottaessa tämän jaksamista pelkäsin, mutta en huomaa oikeastaan huomaa piipahtaneeni pihalla päivittäin kolmesti koiran kanssa muutaman vuoden. Perheelliset voivat vielä jakaa vastuuta rekusta, joten pieni vaiva. Verrattuna vaikkapa kissanhiekan haisteluun ja vaihtamiseen minusta vähäistä ja kissaakin voisin joskus harkita.

Ikävä kuulla, että tuo on ainut liikunta (ja virike?) mitä koiranne saa. Ehdottomasti ei näin.

Ikvä kuulla, ettet osaa lukea. Enhän toki kirjoittanut tuon olevan ainoa virike mitä koiramme saa vaan, että enimmäkseen sitä, se siis pitkälti riittää pienelle nelikiloiselle koiralle näiden 3 x päivässä tapahtuvien ulkoilutusten osalta. Toki koiran kanssa myös leikitään ja käydään useamman kerran viikossa pidemmällä kävelyllä, joskus todella pitkilläkin lenkeillä. Saa se myös melko usein ulkoilla vapaana sukulaisen aidatulla pihalla, lähes viikoittain. Mutta noita 3 x päivässä ulkoilutuksia ei turhaan tarvitse pelätä jos koira ei ole mikään husky tms.

Itse koiraa ottaessa tämän jaksamista pelkäsin, mutta en huomaa oikeastaan huomaa piipahtaneeni pihalla päivittäin kolmesti koiran kanssa muutaman vuoden. Sain tästä sen käsityksen, kuten varmasti moni muukin, että pieni koira ei vaadi tuon enempää vaivannäköä.

Jack Russell terve rotu. On pieni mutta jaksaa touhuta paljon. Tarvitsee liikuntaa ja älykkäänä koirarotuna myös muuta aktivointia. Ihan huippu pienien koirien kokoluokassa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on sellainen koirarotu, joka jaksaa pitkiä juoksulenkkejä? Joku vetokoira?

Saksanseisojia ym näkee paljon koirajuoksussa (canicross), ne jaksaa juosta vaikka maailman ääriin. Oman kokemuksen perusteella myös Bretoni jaksaa, isäni ulkoiluttaa omaansa polkupyörällä. Dalmatialaiset on jalostettu juoksemaan vaunujen vierellä. Melkeinpä mikä vaan keskikokoinen tai isompi koira jaksaa, jos koiran siihen totuttaa. Kovin paksuturkkista tosin ei ehkä kesällä kannata hirveästi juoksuttaa, niillä on kuuma muutenkin (vaikka ne vetokoirat).

Minäkin ehdottaisin muutoin Shibaa, koska se on päänsääntöisesti todella terve rotu ja kooltaan pieni, mutta se on ensimmäiseksi koiraksi haastava, vähän Shiban itsensä persoonasta riippuen. Toimii, elää ja on luonteeltaan enemmän kissa kuin koira, hyvin kovakalloinen sekä älykäs, eikä halua miellyttää omistajaansa. Samoin saavat välillä huutokohtauksia, joista jokainen Shiban omistaja tietää eli Shiban kuuluisa "kirkuminen". Rotu jumittaa helposti hihnan päähän liikkumatta senttiäkään, jos niin päättää, joka on yleinen vitsi erityisesti Japanissa.

Shibaa on vaikeaa saada Suomesta nyt, koska se on trendirotu.

Japanissa Shiba on luontaisesti todella yleinen kotikoira, samoin kuin täällä labbis, eli sen puoleen se ei voi olla mikään järkyttävä kammorotu. Mutta ei välttämättä tosiaan mikään ensirotu, siitä on omassa lähipiirissä valitettavia esimerkkejä.

Meillä on ollut australianterrierejä. Tosi terve rotu. Ei allerrgioita, ei nivelongelmia. 4 koiraa ollut ja käyneet lähinnä rokotuksilla. Nykyinen aussi 7v ja vain rokotettu ja steriloitu.

Havannankoirilla valtavasti sairauksia tappijalkaisesta rakenteesta johtuen. Polvileikkauksia, ristisideleikkauksia, rikkinäisiä kyynärpäitä, surkeita lonkkia. Suurimmalla osalla etujalat käyrät kuin rokokootuolin jalat. Sisäsiisteysongelmat ovat tosi yleisiä, myös allergiat ja monet muut sairaudet. Suuri suosio on tehnyt myös paljon luonteeltaan huonoja koiria, ja moni trimmaaja kertoo jo tavanneensa pelkopureviakin havannojakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunpa noitten sekarotuisten kasvattajista pystyisi tietää varmasti sen etteivät ole mitään joka juoksusta sisaruksia tai äiti/poika pareja pennuttavia rahan ahnehtijoita. Ja kunpa pentujen vanhemmilla olisi edes tavallisimmat terveystutkimukset tehtynä. Silloin ottaisin sekarotuisen oikein mielelläni!

Useimmiten sekarotuiset koirat ovat ns vahinkopentuja jossa narttu on päässyt kylään naapurin uroksen luokse tai toisinpäin. Koirat ovat siis ihan itse päättäneet että nyt on syyte lisääntyä eikä ihmisen toiminta ole vaikuttanut siihen mitenkään. Jos vanhemmat ovat puolestaan keskenään kovinkin erirotuisia, on erittäin pieni todennäköisyys että mikään sairaus periytyy.

Ehkä joskus menneinä vuosikymmeninä, mutta nykyään ihmiset pitää maallakin koiransa enimmäkseen kiinni, varsinkin juoksuiset nartut ja karkailemaan taipuvaiset urokset. Ja toisaalta jotkut on keksinyt tehdä bisnestä niillä sekarotuisilla, joten niitä tarkoituksellisia rotumixejä on tarjolla vaikka ja kuinka.

Tosin ollaan mekin ihan mietitty että meidän koirasta (vähän laiskanpulskea) ja yhden tutun koirasta (adhd) tulisi hyvä mix, ovat eri rotua mutta aika saman tyyppisiä rakenteeltaan ja väriltään. Käytännössä ei tätä kyllä tulla toteuttamaan silti, liian työlästä.

Vierailija kirjoitti:

Jack Russell terve rotu. On pieni mutta jaksaa touhuta paljon. Tarvitsee liikuntaa ja älykkäänä koirarotuna myös muuta aktivointia. Ihan huippu pienien koirien kokoluokassa.

Luonteen kanssa niin ja näin. Ei ikinä lapsiperheeseen. Tosi monesti sanotaan "No lapset sitten vain täytyy opettaa käyttäytymään Russelin kanssa" No voi jee! Koirat yleensä pärjäävät lasten kanssa ilman mitään erillistä lapsien koulutusta. En tiedä varmaan yhtä terävää koirarotua kuin Jackrusselit ovat. Itse en siedä koirassa terävyyttä ollenkaan, joten siitä kannattaa olla tietoinen, jos sitä rotua miettii.

Paljon nähnyt russeleita, jotka ampuvat toiseen koiraan kiinni varoittamatta. Tosi kivoja seuralaisia koirapuistoissa... Samaa on kohdistunut myös lapsiin, "kun tämä meidän kaveri ei ole tottunut lapsiin". 

Täällä aika samanlaiset mietteet. Minulla on ollut vuosikymmenten mittaan useita koiria eri roturyhmistä, eikä rodun valitseminen ole tuntunut ikinä yhtä vaikealta kuin muutamina viime vuosina ja erityisesti tällä hetkellä. Korona-ajan villi kysyntä nostatti tarjonnan tappiin joka rodussa, ja erityisesti pienissä seurakoirissa on pennutettu suunnilleen kaikki mikä liikkuu. On todella harmillista ja surullista miten monelle rodulle käy nyt todennäköisest sama mikä jo collieille kävi aikoinaan: suursuosio pilasi rodun vuosikymmeniksi.

Hienoa, että mietitte asiaa koiran hyvinvoinnin kannalta! Varmasti myös sitten löydettyänne sopivan myös pidätte siitä

hyvää huolta niin ettei joudu yksin haukkumaan tuntitolkulla vaan saa riittävästi liikuntaa ja huomiota

Osaattehan myös kouluttaa koiran?