Lue keskustelun säännöt.
Onko muita jotka ei osaa päättää koirarotua? Haluaisimme pienehkön seurakoiran mutta kaikki seurakoirarodut tuntuvat olevan järkyttävän sairaita :( On lyttykuonoja, tappijalkoja, selkäsairauksia, polvivikoja, sisäsiisteysongelmia, pahoja allergioita ....
16.06.2022 |
Ja hirveä määrä kaikkia muitakin sairauksia. Tuntuu ettei monetkaan kasvattajat piittaa muusta kuin rahasta, viis sairauksista. Eivätkä sekarotuiset ole tutkimusten mukaan yhtään sen terveempiä, periväthän ne samat sairausgeenit vanhemmiltaan. Lisäksi niitten pentutehtailua on ihan mahdotonta valvoa mitenkään.
Miten koiramaailma on mennyt tälläiseksi ? :( :(
Kommentit (352)
Vierailija kirjoitti:
Ennen rodun päättämistä mieti kuitenkin, onko sinulla halua ja aikaa viedä koira ulos seuraavat noin 15 vuotta, säässä kuin säässä, kolme kertaa päivässä. Onko sinulla taloudellisia resursseja maksaa ikääntyvän koiran eläinlääkärilaskut, niitä tulee rodusta riippumatta lähes kaikille koirille.
Minkälaisena näet oman elämäsi tästä noin 15 vuotta eteenpäin? Tuleeko koirasta tarpeeton, kun perheeseen syntyy lapsia? Tai jos olet jo lähellä eläkeikää, niin osaatko kuvitella itseäsi 75-vuotiaana ulkoiluttamassa koiraasi?
Se, että lapset kinuavat koiraa, ei koskaan ole syy hankkia koiranpentua.
Mieti ensin kaikkea tätä, ja vasta sitten rotua.
Pienen koiran ulkoilutus on todellisuudessa enimmäkseen kevyt ja melko pikainen happihyppely, piipahdus raittiissa ilmassa, ei sen kamalampaa minusta. Itse koiraa ottaessa tämän jaksamista pelkäsin, mutta en huomaa oikeastaan huomaa piipahtaneeni pihalla päivittäin kolmesti koiran kanssa muutaman vuoden. Perheelliset voivat vielä jakaa vastuuta rekusta, joten pieni vaiva. Verrattuna vaikkapa kissanhiekan haisteluun ja vaihtamiseen minusta vähäistä ja kissaakin voisin joskus harkita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rescueissa ja kodinvaihtajissa mietityttää ovatko kovin ongelmaisia luonteeltaan.
Mutta aikuista kodinvaihtajaa olen miettinyt kyllä.
Mielestäni rescuelle ehdoton ei. Luonteissa voi olla suuriakin ongelmia, jolloin jostain maailmanääristä ensin reissataan Suomeen ja sitten ongelmien kanssa joudutaan käymään koirakouluttajalla. Rescuekoira kärsii ihmisten auttamisenhalusta. Koira, joka on kokenut paljon traumaattisia kokemuksia (Rescue), tulisi lopettaa eläinsuojellullisista syistä. Eikä yrittää lääkinnällisin hoidoin sekä todella pitkän prosessin myötä saada siitä hyvä käytöksistä yksilöä.
Aikuinen kodinvaihtaja on ok, jos taustalla ei ole käytöshäiriötä vaan esimerkiksi puhjenneet allergiat tms.
Ja hae pentu aikaisintaan 8 viikkoisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen rodun päättämistä mieti kuitenkin, onko sinulla halua ja aikaa viedä koira ulos seuraavat noin 15 vuotta, säässä kuin säässä, kolme kertaa päivässä. Onko sinulla taloudellisia resursseja maksaa ikääntyvän koiran eläinlääkärilaskut, niitä tulee rodusta riippumatta lähes kaikille koirille.
Minkälaisena näet oman elämäsi tästä noin 15 vuotta eteenpäin? Tuleeko koirasta tarpeeton, kun perheeseen syntyy lapsia? Tai jos olet jo lähellä eläkeikää, niin osaatko kuvitella itseäsi 75-vuotiaana ulkoiluttamassa koiraasi?
Se, että lapset kinuavat koiraa, ei koskaan ole syy hankkia koiranpentua.
Mieti ensin kaikkea tätä, ja vasta sitten rotua.
Pienen koiran ulkoilutus on todellisuudessa enimmäkseen kevyt ja melko pikainen happihyppely, piipahdus raittiissa ilmassa, ei sen kamalampaa minusta. Itse koiraa ottaessa tämän jaksamista pelkäsin, mutta en huomaa oikeastaan huomaa piipahtaneeni pihalla päivittäin kolmesti koiran kanssa muutaman vuoden. Perheelliset voivat vielä jakaa vastuuta rekusta, joten pieni vaiva. Verrattuna vaikkapa kissanhiekan haisteluun ja vaihtamiseen minusta vähäistä ja kissaakin voisin joskus harkita.
Yleinen väärinymmärrys on, että pieni koira tarvii vähän lenkkiä. Mäyräkoirakin saattaa mennä metsässä yli 30 kilometriä päivässä. Vaikka ajatellaan, että voi kun se on niin pieni, ei se tarvi paljoa liikuntaa. VÄÄRIN. Tarvii paljon liikuntaa siinä missä muutkin koirat.
Tsekkaa Lhasa apso. Pienet tunnetut kasvattajapiirit Suomessa.
Rotukoirilla tunnetaan paljon sairauksia, koska nykyään vastuulliset kasvattajat tutkivat ne hyvin sairauksien varalta. Mutta siitä huolimatta esim villakoirat ovat pitkäikäisiä ja pääosin erittäin hyvinvoivia hyvärakenteisia koiria. Joilla on juuri oikean muotoinen kuono ja hyvin liikunnallinen kroppa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on sama fiilis. Haluaisin seurakoiran, kokoluokka sheltistä labbikseen. Todella monilla roduilla vaan on niin paljon sairauksia. Sekarotuinen noutaja on ollut, ihan suht terve oli, paitsi lonkkaongelmat tuli 14+ vuotiaana. Aikuinen kodinvaihtaja olisi ihanne, mutta todella vaikea löytää sopivan rotuista.
Olisiko joku metsästyskoira, josta ei ole ollut metsästykseen? Näistä esimerkiksi, jos katsot FCI 7 ryhmää. Siellä saattaa joku olla valmis luopumaan koirastaan, kun ei ole metsästyskäytössä ollut onnistumisia. Koirat ovat yleensä terveitä, liikunnallisia ja luonteeltaan hyviä. Mutta linnut/hirvet/karhut eivät ole kiinnostaneet.
Mä suosittelen kääpiöpinseriä! Ihan super seurallinen ja vähän sairauksia. Ei tuu muiden koirien kanssa toimeen, mutta ihmisiä rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koirat ovat turhia ja ärsyttäviä. 15 vuotta saat viedä rakkia paskalenkille kolme kertaa päivässä. Parasta olla ottamatta koko eläintä ja lopettaa moinen turhan pentutuotannon tukeminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rescueissa ja kodinvaihtajissa mietityttää ovatko kovin ongelmaisia luonteeltaan.
Mutta aikuista kodinvaihtajaa olen miettinyt kyllä.
Mielestäni rescuelle ehdoton ei. Luonteissa voi olla suuriakin ongelmia, jolloin jostain maailmanääristä ensin reissataan Suomeen ja sitten ongelmien ka9nssa joudutaan käymään koirakouluttajalla. Rescuekoira kärsii ihmisten auttamisenhalusta. Koira, joka on kokenut paljon traumaattisia kokemuksia (Rescue), tulisi lopettaa eläinsuojellullisista syistä. Eikä yrittää lääkinnällisin hoidoin sekä todella pitkän prosessin myötä saada siitä hyvä käytöksistä yksilöä.
Aikuinen kodinvaihtaja on ok, jos taustalla ei ole käytöshäiriötä vaan esimerkiksi puhjenneet allergiat tms.
Ja hae pentu aikaisintaan 8 viikkoisena.
Mitähän ihmettä taas... suurin osa rescueista sopeutuu uuteen kotiin ihan hyvin. Mun oma rescue on kiltti ja ihana koira. Rakastaa kaikkia ihmisiä ja erityisesti lapsia. Tähän mennessä myös täysin terve. Toki jokainen koira on yksilö ja mahdollisiin ongelmiin pitää aina varautua mutta että kaikki pitäisi vaan lopettaa. Huhhuh.. toivottavasti et itse omista lemmikkejä tolla asenteella. Suurin osa käytösongelmista johtuu ihmisen käytöksestä ja on korjattavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on sama fiilis. Haluaisin seurakoiran, kokoluokka sheltistä labbikseen. Todella monilla roduilla vaan on niin paljon sairauksia. Sekarotuinen noutaja on ollut, ihan suht terve oli, paitsi lonkkaongelmat tuli 14+ vuotiaana. Aikuinen kodinvaihtaja olisi ihanne, mutta todella vaikea löytää sopivan rotuista.
Olisiko joku metsästyskoira, josta ei ole ollut metsästykseen? Näistä esimerkiksi, jos katsot FCI 7 ryhmää. Siellä saattaa joku olla valmis luopumaan koirastaan, kun ei ole metsästyskäytössä ollut onnistumisia. Koirat ovat yleensä terveitä, liikunnallisia ja luonteeltaan hyviä. Mutta linnut/hirvet/karhut eivät ole kiinnostaneet.
Meillä on kaksi 7 ryhmän koiraa metsästyskäytössä. Molemmilla ollut paljon terveysongelmia ja toisella vaikeat allergiat. Metsästyskoiria jalostetaan koe- ja metsästysominaisuudet edellä, terveys ja luonne jäävät jalkoihin. Olemme erittäin pettyneitä kasvattajaan, joka on jalostanut rotua tietäen eräästä rodulle tyypillisestä ikävästä sairaudesta, jota paljastui myöhemmin olleen koiramme sukutaulussa ja silti jälkeläisiä oli teetetty tämän sairaan koiran sisaruksella ja jatkettu tätä linjaa. Kasvattaja teetti myös pentueen koiramme siskolla, vaikka tiesi koirallamme todetun em. sairauden. Olisi hyvä tietää, kuka on hyvämaineinen kasvattaja ja kuka piittaamaton koetulokset ja raha edellä pentuja tehtaileva, että osaisi jatkossa välttyä näiltä ikäviltä yllätyksiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rescueissa ja kodinvaihtajissa mietityttää ovatko kovin ongelmaisia luonteeltaan.
Mutta aikuista kodinvaihtajaa olen miettinyt kyllä.
Mielestäni rescuelle ehdoton ei. Luonteissa voi olla suuriakin ongelmia, jolloin jostain maailmanääristä ensin reissataan Suomeen ja sitten ongelmien ka9nssa joudutaan käymään koirakouluttajalla. Rescuekoira kärsii ihmisten auttamisenhalusta. Koira, joka on kokenut paljon traumaattisia kokemuksia (Rescue), tulisi lopettaa eläinsuojellullisista syistä. Eikä yrittää lääkinnällisin hoidoin sekä todella pitkän prosessin myötä saada siitä hyvä käytöksistä yksilöä.
Aikuinen kodinvaihtaja on ok, jos taustalla ei ole käytöshäiriötä vaan esimerkiksi puhjenneet allergiat tms.
Ja hae pentu aikaisintaan 8 viikkoisena.Mitähän ihmettä taas... suurin osa rescueista sopeutuu uuteen kotiin ihan hyvin. Mun oma rescue on kiltti ja ihana koira. Rakastaa kaikkia ihmisiä ja erityisesti lapsia. Tähän mennessä myös täysin terve. Toki jokainen koira on yksilö ja mahdollisiin ongelmiin pitää aina varautua mutta että kaikki pitäisi vaan lopettaa. Huhhuh.. toivottavasti et itse omista lemmikkejä tolla asenteella. Suurin osa käytösongelmista johtuu ihmisen käytöksestä ja on korjattavissa.
Koiralla on oikeus hyvään elämään. Se, että se kärsii monia vuosia "ihmisten kouluttaessa" käytösongelmista pois, ei tarkoita, että se on oikein eläintä kohtaan. Lisäki rescue toiminta on bisnes. Joissain maissa kasvattavat rescueita viedäkseen ulkomaille. Sitten sieltä joku onnellinen ne ostaa Suomeen. Jos jotain kiinnostaisi oikeasti eläimenoikeudet, niin ei adoptoisi urakalla niitä eläimiä sieltä vaan maksaisi kastraatioita ja sterilisaatioita ulkomaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tipsu
Ne henkii jo ulkonäöllään ongelmia. Lyhyt kuono, mulkosilmät ulkona päästä, liikkuminen outoa, sellaista väkinäistä hypähtelyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rescueissa ja kodinvaihtajissa mietityttää ovatko kovin ongelmaisia luonteeltaan.
Mutta aikuista kodinvaihtajaa olen miettinyt kyllä.
Mielestäni rescuelle ehdoton ei. Luonteissa voi olla suuriakin ongelmia, jolloin jostain maailmanääristä ensin reissataan Suomeen ja sitten ongelmien ka9nssa joudutaan käymään koirakouluttajalla. Rescuekoira kärsii ihmisten auttamisenhalusta. Koira, joka on kokenut paljon traumaattisia kokemuksia (Rescue), tulisi lopettaa eläinsuojellullisista syistä. Eikä yrittää lääkinnällisin hoidoin sekä todella pitkän prosessin myötä saada siitä hyvä käytöksistä yksilöä.
Aikuinen kodinvaihtaja on ok, jos taustalla ei ole käytöshäiriötä vaan esimerkiksi puhjenneet allergiat tms.
Ja hae pentu aikaisintaan 8 viikkoisena.Mitähän ihmettä taas... suurin osa rescueista sopeutuu uuteen kotiin ihan hyvin. Mun oma rescue on kiltti ja ihana koira. Rakastaa kaikkia ihmisiä ja erityisesti lapsia. Tähän mennessä myös täysin terve. Toki jokainen koira on yksilö ja mahdollisiin ongelmiin pitää aina varautua mutta että kaikki pitäisi vaan lopettaa. Huhhuh.. toivottavasti et itse omista lemmikkejä tolla asenteella. Suurin osa käytösongelmista johtuu ihmisen käytöksestä ja on korjattavissa.
Koiralla on oikeus hyvään elämään. Se, että se kärsii monia vuosia "ihmisten kouluttaessa" käytösongelmista pois, ei tarkoita, että se on oikein eläintä kohtaan. Lisäki rescue toiminta on bisnes. Joissain maissa kasvattavat rescueita viedäkseen ulkomaille. Sitten sieltä joku onnellinen ne ostaa Suomeen. Jos jotain kiinnostaisi oikeasti eläimenoikeudet, niin ei adoptoisi urakalla niitä eläimiä sieltä vaan maksaisi kastraatioita ja sterilisaatioita ulkomaille.
Vai että kärsii koulutuksessa. Eli koiranpentuakaan et opeta kävelemään hihnassa tai irti, et opeta sisäsiistiksi jne jne. Myöskään ei ole bisnes. Koirasta ei makseta muuta kuin kulukorvaus. Ei muuta. Ne ihmiset tekee sitä vapaaehtoistyönä. Et selvästi ole ottanut selvää mistään... myöskin rescue yhdistykset tekevät sterilisaatioita ja kastraatioita maissa. Sen myös tietäisit jos ottaisit asioista selvää. Mutta valitettavasti se yksinään ei riitä. Koiria on niin paljon :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on sellainen koirarotu, joka jaksaa pitkiä juoksulenkkejä? Joku vetokoira?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tipsu
Ne henkii jo ulkonäöllään ongelmia. Lyhyt kuono, mulkosilmät ulkona päästä, liikkuminen outoa, sellaista väkinäistä hypähtelyä.
No ei meidän tipsu ainakaan, kuono nyt ei ensinnäkään ole milläänlailla järkyttävän lyhyt, silmät on ihan normaalit eikä mollota. Liikkuu ketterästi ja pitkiä matkoja, mitään terveysongelmia ei ole tällä ollut, mutta samasta pentueesta joltain piti kulmahampaat poistaa eläinlääkärissä kun eivät vaihtuneet. Tipsut ovat luonteeltaan kuitenkin varautuneita ja vieraita kohtaan pidättyväisiä, osa pelokkaita, joten jos haaveilee koiran kulkevan mukana aivan joka paikassa niin ehkä jokin muu rotu. Joku yrittää täällä suosia myös alkukantaisia, isompia rotuja, mutta ei niitäkään minusta voi mihin tahansa kerrostalokoppiin vangita ja kyllä asuinolotkin määräävät koiran kokoa perustellusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on sama fiilis. Haluaisin seurakoiran, kokoluokka sheltistä labbikseen. Todella monilla roduilla vaan on niin paljon sairauksia. Sekarotuinen noutaja on ollut, ihan suht terve oli, paitsi lonkkaongelmat tuli 14+ vuotiaana. Aikuinen kodinvaihtaja olisi ihanne, mutta todella vaikea löytää sopivan rotuista.
Olisiko joku metsästyskoira, josta ei ole ollut metsästykseen? Näistä esimerkiksi, jos katsot FCI 7 ryhmää. Siellä saattaa joku olla valmis luopumaan koirastaan, kun ei ole metsästyskäytössä ollut onnistumisia. Koirat ovat yleensä terveitä, liikunnallisia ja luonteeltaan hyviä. Mutta linnut/hirvet/karhut eivät ole kiinnostaneet.
Meillä on kaksi 7 ryhmän koiraa metsästyskäytössä. Molemmilla ollut paljon terveysongelmia ja toisella vaikeat allergiat. Metsästyskoiria jalostetaan koe- ja metsästysominaisuudet edellä, terveys ja luonne jäävät jalkoihin. Olemme erittäin pettyneitä kasvattajaan, joka on jalostanut rotua tietäen eräästä rodulle tyypillisestä ikävästä sairaudesta, jota paljastui myöhemmin olleen koiramme sukutaulussa ja silti jälkeläisiä oli teetetty tämän sairaan koiran sisaruksella ja jatkettu tätä linjaa. Kasvattaja teetti myös pentueen koiramme siskolla, vaikka tiesi koirallamme todetun em. sairauden. Olisi hyvä tietää, kuka on hyvämaineinen kasvattaja ja kuka piittaamaton koetulokset ja raha edellä pentuja tehtaileva, että osaisi jatkossa välttyä näiltä ikäviltä yllätyksiltä.
Yksilöitä mahtuu siihenkin porukkaan. Pääsääntöisesti mitä seiskaryhmän koiria on itsellä ja tuttavilla ollut, niin ne on ollut kyllä terveitä ja terveystilastojen valoissa varmasti yksi terveimpiä. Joka rodussa on näitä "oman linjansa" rakastajia, jotka eivät suostu myöntämään, että se oma linja meni hitoiksi. Ja jos oikeasti tuntee tällaisen tilanteen, niin kannattaa se käräyttää rodun jalostusneuvojalle, koska aktiivisuudesta päätellen kyseessä on kumminkin aktiivinen kasvattaja ja toiminta voi vaarantaa koko rodun terveyden.
Mutta kyseessä oli nyt kumminkin mahdollinen aikuinen kodinvaihtaja. Sellaisella on jo kyllä suurinosa mahdollisista taudeista puhjennut ja koira voi olla pääkopaltaan terve, mutta aktiivinen metsästäjä ei tee koiralla mitään. Käyttökoiraa en lähtökohtaisesti suosittele ottamaan pentuna, jos ei ole aikomusta metsästää, vaikka terveydeltään rodut ovat houkuttelevia.
Vierailija kirjoitti:
Bichon frise
Ihana pieni valkoinen karvapallero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ootko miettiny rescueta tai kodinvaihtajaa?
Suomessa ei ole 'pienehköä seurakoiraa' useinkaan tarjolla rescuena. Ne on huostaanotettuja vuosikkaita isoja sekarotuisia (siis "rotukoiria", pittejä, sakuja ja niiden sekoituksia) eikä sellaisen koiran kasvattamiseen riitä monellakaan resursseja ja hyvä niin.
Ei ole totta. Tutustu vaikkapa rescueyhdistys Kulkureihin. Itselläni on bosnialainen kuusikiloinen muuta kautta hankittuna. Terve, iloinen ja sosiaalinen.
Onko tuttavapiirissä koiria, joihin voisi tutustua? Monen rodun fb-ryhmissä ihmiset ovat aina iloisia, jos joku haluaa tutustua rotuun livenä, joten liity ryhmiin ja kysele tutustumistreffejä asuinpaikkakunnallasi. Yleensä koiranomistajat rakastavat puhua koiristaan. Ryhmissä voi suloisten koirakuvien joukossa rehellistäkin keskustelua rodun terveystilanteesta ja ainakin saat vähän kuvaa millaisia ko. rodun koirat ovat. Ryhmistä voi tietty poistua, jos rotu ei kiinnosta. Itse sanoisin, että raakaa pois esim. 30 suosituinta rotua, koska niiden pentumäärät ovat räjähtäneet koronavuosina. Oma rotukin oli melko harvinainen vielä pari vuotta sitten, mutta vuonna 2020 pentujen määrä lisääntyi yli 100 %, joten jopa järkevät kasvattajat ottivat kaiken irti koirien kysynnästä.