Onko muita jotka ei osaa päättää koirarotua? Haluaisimme pienehkön seurakoiran mutta kaikki seurakoirarodut tuntuvat olevan järkyttävän sairaita :( On lyttykuonoja, tappijalkoja, selkäsairauksia, polvivikoja, sisäsiisteysongelmia, pahoja allergioita ....

Vierailija kirjoitti:

Pitkäkarvainen silekarvainen mäyräkoira narttu <3

Selkävika, lonkkavika, allergiat, Cushingin tauti, silmäsairaudet jne jne t: itsekkin mäykyn omistaja

Oikeasti en voi hankkia koiraa, mutta jos olisin pientä koiraa etsivä, hankkisin 2 kallista pomeranian koiraa. Niin söpöjä ja pörröisiä. Koiran hoito ja lenkitys vaatii aikaa silti.

Vierailija kirjoitti:

Kunpa noitten sekarotuisten kasvattajista pystyisi tietää varmasti sen etteivät ole mitään joka juoksusta sisaruksia tai äiti/poika pareja pennuttavia rahan ahnehtijoita. Ja kunpa pentujen vanhemmilla olisi edes tavallisimmat terveystutkimukset tehtynä. Silloin ottaisin sekarotuisen oikein mielelläni!

Useimmiten sekarotuiset koirat ovat ns vahinkopentuja jossa narttu on päässyt kylään naapurin uroksen luokse tai toisinpäin. Koirat ovat siis ihan itse päättäneet että nyt on syyte lisääntyä eikä ihmisen toiminta ole vaikuttanut siihen mitenkään. Jos vanhemmat ovat puolestaan keskenään kovinkin erirotuisia, on erittäin pieni todennäköisyys että mikään sairaus periytyy.

Villakoira?

Kleinspitz

Eikös sitä presidenttiparin tenterfieldinterrieriä kehuttu terveeksi roduksi? Osku vai mikä hänen nimensä on

Vierailija kirjoitti:

Ääni suomenlapinkoiralle ja kleinille/mittelille.

Kokemusta on kleinistä ja mittelistä, molemmat ovat olleet terveitä ja helppoja koiria, haukkuherkkiä voivat olla mutta aika helposti koulutettavissa tuosta tavasta pois.

Jack russelit on pikkukoirista kaikista terveimpiä, vielä parempi jos sekotettuna johonkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunpa noitten sekarotuisten kasvattajista pystyisi tietää varmasti sen etteivät ole mitään joka juoksusta sisaruksia tai äiti/poika pareja pennuttavia rahan ahnehtijoita. Ja kunpa pentujen vanhemmilla olisi edes tavallisimmat terveystutkimukset tehtynä. Silloin ottaisin sekarotuisen oikein mielelläni!

Useimmiten sekarotuiset koirat ovat ns vahinkopentuja jossa narttu on päässyt kylään naapurin uroksen luokse tai toisinpäin. Koirat ovat siis ihan itse päättäneet että nyt on syyte lisääntyä eikä ihmisen toiminta ole vaikuttanut siihen mitenkään. Jos vanhemmat ovat puolestaan keskenään kovinkin erirotuisia, on erittäin pieni todennäköisyys että mikään sairaus periytyy.

Sehän riippuu täysin periytymistavasta. Jos riittää, että tulee toiselta vanhemmalta geeni, siinä on heti tuplasti sairausmahdollisuuksia.

Jos nartun omistaja on niin leväperäinen, että kuka tahansa ohikulkeva rakki pääsee hänen koiraansa astumaan, en pitäisi häntä luotettavana koirankasvattajana.

Entä pieni villakoira?

Mullakin on sama fiilis. Haluaisin seurakoiran, kokoluokka sheltistä labbikseen. Todella monilla roduilla vaan on niin paljon sairauksia. Sekarotuinen noutaja on ollut, ihan suht terve oli, paitsi lonkkaongelmat tuli 14+ vuotiaana. Aikuinen kodinvaihtaja olisi ihanne, mutta todella vaikea löytää sopivan rotuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunpa noitten sekarotuisten kasvattajista pystyisi tietää varmasti sen etteivät ole mitään joka juoksusta sisaruksia tai äiti/poika pareja pennuttavia rahan ahnehtijoita. Ja kunpa pentujen vanhemmilla olisi edes tavallisimmat terveystutkimukset tehtynä. Silloin ottaisin sekarotuisen oikein mielelläni!

Useimmiten sekarotuiset koirat ovat ns vahinkopentuja jossa narttu on päässyt kylään naapurin uroksen luokse tai toisinpäin. Koirat ovat siis ihan itse päättäneet että nyt on syyte lisääntyä eikä ihmisen toiminta ole vaikuttanut siihen mitenkään. Jos vanhemmat ovat puolestaan keskenään kovinkin erirotuisia, on erittäin pieni todennäköisyys että mikään sairaus periytyy.

Suomalaisella koiranpidolla noin yleisesti tällaiset vahinkopentueet ovat harvinaisia. Suurinosa on näitä "rakkauslapsia". Varsinkin nyt, kun koiranpennut on haluttuja ja niistä saa korkeaa hintaa, niin oikean vahingon löytyminen on haastavaa.

Minä mietin myös toooodella tarkkaan ja pitkään koiran ottamista meille lapsiperheeseen (itse siitä olin eniten ja pisimpään haaveillut). Mitä enemmän juttuja netistä lukee sitä mahdottomammaksi se minusta menee. En nyt sano minkärotuisen koiran otimme, mutta pienen seurakoiran, tytön, kuitenkin. Ihan terve, rodulla oma pevisa-ohjelma ja vanhemmat tutkittu sen mukaan. Rotu on vähän lyhytkuonoisempi, mutta ei nyt oikeastaan lyttykuonoinen, kehtaan väittää että on täysin terve eikä kärsi mistään. Luonne on kiva, jokainen koirahan on yksilö, mutta ainakin meidän koiramme tuntuu vastaavaan pitkälti rodun kuvausta yleensä. Rohkenisin ottaa toisenkin koiran jossakin vaiheessa, mutta sitä suunnitellessa en aio viettää läheskään yhtä paljon aikaa netissä kaikkia turhimpiakin skenaarioita kelaillen. Käsitykseni jalostuksesta ja kasvattajista on tämän myötä muuttunut parempaankin suuntaan, että ei touhu nyt kaikkialla niin epäilyttävää ole. Ehkä tässäkin on vaikutusta sillä millaisella asenteella on liikenteessä ja tieto lisää tuskaa ja epäonnistumisen tunnetta kenties kun taas joustavammalla suhtautumisella saa koirasta omanlaisensa perheenjäsenen, joka on sellainen kuin on.

Meillä 2 perhoskoiraa. Eivät ole sairastaneet ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Hankkikaa staffordshirenbullterrieri. Erittäin ihmisrakas rotu, eikä kovin iso. Vaatii vaan puuhaa ja aktiviteettia.

Toiveena oli terve koira. Staffeilla mm. huonot lonkat, kyynärät ja polvet (patella luksaatio sekä ristiside ongelmat), nivelrikkoa, epilepsiaa, vaikeita allergioita ja atopiaa, silmäsairauksia, sikaripunkki, furunkuloosi, demodikoosi, hemolyyttinen anemia jne. Aika kaukana terveestä.

Sitä se jalostus teettää. Alkukantainen rotu on tervein, mm suomen pystykorva, huskyt.. Netistä löytyy kasvattajien listat ja pentueiden vanhempien terveydet, siitä vaan selaamaan. Katso lonkat, hampaat, allergiat yms.. Älä missään nimessä ota sekarotuista, niissä voi olla monia eri rotuja ja kaikista just ne pahimmat viat, yleensä allergiaa sekä lonkkavikoja, niistä koirista ei tiedä kun ei ole tutkittu. Äläkä pientä koiraa, mitä pienempi sen huonommat hampaat.. Kerralla n 500e vähintään hammaslääkäriin.. Mäyriksen selkäongelmat on jotain kamalaa kun on töppöjat.. (Lisäksi hyvää kannattaa odottaa..)

tipsu

Kasvattajilta voi kysellä aikuisia kodinvaihtajia. Suosittelen muuten kyllä laajentamaan omaa rotuluetteloa ihan pienimmistä koirista pois. Heti, kun mennään edes vähän isompiin koiriin, on jo vähän terveempää saatavilla.

Vierailija kirjoitti:

Chipperke on terve rotu. Helppo kouluttaa, ei ole metsästyskoira niin ei tule räksyttäjäksi. Vahtikoiran luonne, niin täytyy pentuna hyvin koulia mitä saa vahtia jos on kerrostaloasunto. Koiranäyttelyn kautta tunnettu kasvattaja, ja saisi olla agility-tuloksia vanhemmilla, niin tietää että oppimiskykyä on geeneissä. Pienikokoinen koira, niin ei tarvitse hirveästi liikuntaa, aktiivista leikkimistä tai seurustelua ettei pirteä mieli tylsisty.

Koirakauppa menee koiranostajien ehdoilla. Ei taida random rescue-koira sopia ensikertalaiselle.... Se kun on random hyvässä kuin pahassa...

Vaatii paljon koulutusta ja aktiviteettia, koska on erittäin älykäs koirarotu.

Ennen rodun päättämistä mieti kuitenkin, onko sinulla halua ja aikaa viedä koira ulos seuraavat noin 15 vuotta, säässä kuin säässä, kolme kertaa päivässä. Onko sinulla taloudellisia resursseja maksaa ikääntyvän koiran eläinlääkärilaskut, niitä tulee rodusta riippumatta lähes kaikille koirille.

Minkälaisena näet oman elämäsi tästä noin 15 vuotta eteenpäin? Tuleeko koirasta tarpeeton, kun perheeseen syntyy lapsia? Tai jos olet jo lähellä eläkeikää, niin osaatko kuvitella itseäsi 75-vuotiaana ulkoiluttamassa koiraasi?

Se, että lapset kinuavat koiraa, ei koskaan ole syy hankkia koiranpentua.

Mieti ensin kaikkea tätä, ja vasta sitten rotua.