Lue keskustelun säännöt.
Onko muita jotka ei osaa päättää koirarotua? Haluaisimme pienehkön seurakoiran mutta kaikki seurakoirarodut tuntuvat olevan järkyttävän sairaita :( On lyttykuonoja, tappijalkoja, selkäsairauksia, polvivikoja, sisäsiisteysongelmia, pahoja allergioita ....
16.06.2022 |
Ja hirveä määrä kaikkia muitakin sairauksia. Tuntuu ettei monetkaan kasvattajat piittaa muusta kuin rahasta, viis sairauksista. Eivätkä sekarotuiset ole tutkimusten mukaan yhtään sen terveempiä, periväthän ne samat sairausgeenit vanhemmiltaan. Lisäksi niitten pentutehtailua on ihan mahdotonta valvoa mitenkään.
Miten koiramaailma on mennyt tälläiseksi ? :( :(
Kommentit (352)
Ihanaa, että joku miettii koiran terveyttä. Meillä naapurissa mopsi. Sitä ulkoilutetaan juurikin lyhtypylväälle ja takaisin. Enempää se ei jaksaisikaan, kun hengitys on niin vaivalloista.
Jos koira innostuu, kiihtyy tai mitä vaan, se alkaa pärskiä ja röhistä. Tähän riittää siis vaikka tutun ihmisen tervehtiminen, saman tien alkaa hirveä röhinä ja koira kuulostaa siltä, että heittää kohta henkensä.
Omistajilla on ennenkin ollut mopseja, eikä heitä näytä haittaavan. Miten kukaan voi haluta juuri mopsin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi alanuolititte useaan kertaan kommenttia. Jos nuolitat kerro miksi tai oma mielipiteesi, etten tee samaa virhettä kommentissa ensikerralla. Tuntuu ikävältä jos alanuolitetaan ilman palautetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on sama fiilis. Haluaisin seurakoiran, kokoluokka sheltistä labbikseen. Todella monilla roduilla vaan on niin paljon sairauksia. Sekarotuinen noutaja on ollut, ihan suht terve oli, paitsi lonkkaongelmat tuli 14+ vuotiaana. Aikuinen kodinvaihtaja olisi ihanne, mutta todella vaikea löytää sopivan rotuista.
Olisiko joku metsästyskoira, josta ei ole ollut metsästykseen? Näistä esimerkiksi, jos katsot FCI 7 ryhmää. Siellä saattaa joku olla valmis luopumaan koirastaan, kun ei ole metsästyskäytössä ollut onnistumisia. Koirat ovat yleensä terveitä, liikunnallisia ja luonteeltaan hyviä. Mutta linnut/hirvet/karhut eivät ole kiinnostaneet.
Kiitos ehdotuksesta, mutta asun kerrostalossa ja en usko että tuon ryhmän koirat olisivat parhaita näihin olosuhteisiin. Haluan kuitenkin tarjota mahdolliselle tulevalle koiralleni mahdollisimman hyvät olosuhteet.
Itse päädyttiin lapinkoiraan. Ei nyt aivan mene kategoriaan pieni, mutta on terve rotu. Oma koiramme on myös varsin seurallinen.
On ollut nappivalinta. Koiramme haukkuu vain silloin kun on todellista asiaa, on ihmisystävällinen, ei ole sairastanut, ei järsi mitään. Sellainen hyvin kiltti ja suloinen koira.
Vierailija kirjoitti:
Itse päädyttiin lapinkoiraan. Ei nyt aivan mene kategoriaan pieni, mutta on terve rotu. Oma koiramme on myös varsin seurallinen.
On ollut nappivalinta. Koiramme haukkuu vain silloin kun on todellista asiaa, on ihmisystävällinen, ei ole sairastanut, ei järsi mitään. Sellainen hyvin kiltti ja suloinen koira.
lapinkoira
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma ei ole roduissa sinäsnä, vaan HALUTTOMUUDESSA KARSIA YKSILÖITÄ. Rodun ylläpitö ei toimi, jos kaikki saavat lisääntyä.
Koira kannattaa lähtökohtaisesti valita rodulle ominaisten luonteenpiirteiden mukaan. Terveydestä ei ole takeita, ellei sopivan yksilön löytämisen eteen ole valmis tekemään työtä ja maksamaan hyvästä yksilöstä enemmän.
Ellei varmoja aatteita ole, sopiva rotu olisi mm. kultainen noutaja. Se sietää ihmisiä helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelma ei ole roduissa sinäsnä, vaan HALUTTOMUUDESSA KARSIA YKSILÖITÄ. Rodun ylläpitö ei toimi, jos kaikki saavat lisääntyä.
Asiantuntevat kasvattajat ovat vastuullisia, osaavia. Mutta Suomessa on muutakin, ja heidän käsissään aines "jalostuu" huonoon suuntaan. Se aines, joka ei täytä kriteerejä, ja lisääntyy keskenään. Muodostuu hyvien sukulinjojen rinnalle huonoja sukulinjoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma ei ole roduissa sinäsnä, vaan HALUTTOMUUDESSA KARSIA YKSILÖITÄ. Rodun ylläpitö ei toimi, jos kaikki saavat lisääntyä.
Asiantuntevat kasvattajat ovat vastuullisia, osaavia. Mutta Suomessa on muutakin, ja heidän käsissään aines "jalostuu" huonoon suuntaan. Se aines, joka ei täytä kriteerejä, ja lisääntyy keskenään. Muodostuu hyvien sukulinjojen rinnalle huonoja sukulinjoja.
Sama pätee muihinkin eläimiin, pahinta ehkä viiriäisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluatte pienen koiran? Meillä on mastiffi ja hän on ihana, perheenjäsen. Suosittelen kaikille.
Se
Sisäsiisteysongelma= Pieni koira-> pieni rakko. Kannattaa ymmärtää vähän enemmän, ennen kuin sitä koiraa hankkii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiibetinterrieri
Joo hankkikaa se, ja varautukaa jatkuvaan turkin hoitoon.
On se kyllä hyväluontoinen ja kiltti koira, itse asiassa sellainen, että säilyttää lapsellisuutensa loppuun asti. Siis sellainen ei niin terävä. Mutta ihana lölliäinen.
Mutta se turkki! Muodostaa koko ajan takkua varsinkin taipeisiin ja koirahan kärsii siitä. Meillä tehtiin niin, että leikattiin turkki säännöllisesti lyhyeksi. Vähän helpotti, mutta turkki takkuuntuu lyhyenäkin. Ja sitten se ei ole sen näköinen, kuin pitäisi, turkinhan kuuluu kasvaa niin pitkäksi kuin se kasvaa eli maahan asti.
Ja karvoja sitten kotona kaikkialla.
.
Ei meidän tiibetinterrieristä lähde karvaa kuin harjattaessa. Turkki kieltämättä haastava, mutta suurin osa pitääkin sen lyhyenä. Rotu ei ole itse asiassa terrieri ollenkaan vaan paimen, minkä huomaa luonteessa eli haluaa olla mukana oman perheen touhuissa eikä ole riistaviettiä. Pysyy tontilla, ei ole sillä lailla seikkailunhaluinen että karkailisi kymmenien kilometrien päähän, jos pitää vapaana. Suosittelen tutustumaan tähän rotuun. Terveystilanne pääosin hyvä, ei hengitys- eikä liikkumisvaikeuksia.
Ääni staffordhirenbullterrierille. Rodulla on ihan kamala maine kun koirat päätyy aivan vääränlaisille ihmisille. Tunnen pari perhettä joissa kyseistä rotua ja en ole tavannut ihmisrakkaampia koiria koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perus pystykorvat ovat yleensä terveimmästä päästä, toki ehkä enemmän keskikokoisia rotuja (suomenpystykorva, lapinkoira, samojedi, keeshond, eurasier jne). Kleinit/mittelit ovat pienempiä, mutta siinä kokoluokassa voi olla sisäsiisteys-/polviongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Ääni staffordhirenbullterrierille. Rodulla on ihan kamala maine kun koirat päätyy aivan vääränlaisille ihmisille. Tunnen pari perhettä joissa kyseistä rotua ja en ole tavannut ihmisrakkaampia koiria koskaan.
No mutta mitens toiset koirat. Minä ainakin välttelet tuota naapurin staffordia koirani kanssa, kun ei ole niin ystävällisin toisille koirille. Pari kertaa on tullut rähisemään tuohon aidan taakse. Lisäksi se kävelee jotenkin kummasti heiluen. Onko se rakenne sitten niin hyvä loppujen lopuksi.
Vierailija kirjoitti:
Kääpiösnautseri
On näilläkin periytyviä sairauksia. Esim. silmät, hampaat, munuais- ja sappivaivat ovat yleisiä. On myös ollut pitkään suosiyyu rotu (10 suosituimman joukossa 100 suosituimman listalla), eli monenlaista mahtuu kasvattajienkin joukkoon.
Värimuunnosten välillä on ilmeisesti myös aika paljon eroa luonteessa ja terveydessä.
Luonteeltaan näitä ei mielletä ihan helpoimmaksi roduksi ja tavallaan se pitää paikkansa. Käppänä saattaa olla todella itsepäinen, eikä sillä miellyttämisenhalua liikaa ole. Ne ovat kuitenkin innokkaita oppimaan ja touhuamaan ja namipalkalla ainakin omani menevät vaikka solmuun. Rotu kuitenkin vaatii tietynlaista mielenlaatua omistajaltaan. Pitää olla huumorintajua ja kärsivällisyyttä ja valmis hyväksymään se, että vessaankaan et välttämättä mene ilman käppänää.
Koirasosiaalisuus on monelle näistä vaikea laji, samoin ihmissosiaalisuus. Toisen käppänän kanssa tulevat kyllä toimeen, vaikka se olisi ventovieraskin, mutta muita koiria kohdellaan kun pahimpia vihollisia. Vieraat ihmiset (ja näihin esim. meillä lukeutuu koiramme mielestä myös puolisoni vanhemmat ja sisarukset...) ovat osalle käppänöistä niinikään haaste ja tätä rodunomaista varautuneisuutta on todella vaikea kouluttaa pois
Sitten vielä se, että käppänä on trimmattava rotu. Ruuhkasuomen ulkopuolella tämä tarkoittaa vähintään 200-250 e:n vuosittaista kuluerää, jollei ole valmis opettelemaan trimmausta itse (ja tietysti välineetkin maksavat, vaikka työn tekisikin omin käsin). Trimmaamatta jättäminen ei ole vaihtoehto, sillä karva ei vaihdu itsekseen ja koira kärsii mm. ihotulehduksista, kuumuudesta kesäaikaan...
Kaikesta huolimatta, itse en enää muun rotuista koira ottaisi, paitsi ehkä astetta isomman snautserin. Käppänä on oikeanlaiselle ihmiselle vertaansa vailla oleva koira. Se on sitkeä lenkkikaveri ja tykkää touhuta monenlaista, muttei ota nokkiinsa, jos joku päivä ei tehdä muuta kuin maataan sohvalla ja vain pikaisesti pyrähdetään tarpeilla. Tykkää olla omistajan lähellä, muttei vaadi jatkuvaa huomiota, vaan köllii hiljaa lähistöllä. On siis aina läsnä, muttei koskaan vaivaksi.
Näppärän kokoinen, painaa n. 10 kg eli on helppo napata syliin ja kantaa jos tarve tulee.
Mitä vielä? Pidetään yleisesti räksyttävänä rotuna ja onkin sitä, mutta oppii kyllä olemaan esim. kerros-/rivitalossa hipihiljaa määrätietoisella koulutuksella. Muille koirille ei välttämättä opi olemaan rähjäämättä millään määrällä koulutusta ja kärsivällisyyttä, joten jos haluaa koirapuistoilla ahkerasti, kannattaa miettiä jotain muuta rotua.
Loputtomastihan näistä voisi jauhaa...
Kannattaa liittyä FB:n roturyhmään, jos käppänää harkitsee. Siellä on ollut varsin asiallinen meininki ainakin, kun itse sitä enemmän käytin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rescueissa ja kodinvaihtajissa mietityttää ovatko kovin ongelmaisia luonteeltaan.
Mutta aikuista kodinvaihtajaa olen miettinyt kyllä.
Mielestäni rescuelle ehdoton ei. Luonteissa voi olla suuriakin ongelmia, jolloin jostain maailmanääristä ensin reissataan Suomeen ja sitten ongelmien ka9nssa joudutaan käymään koirakouluttajalla. Rescuekoira kärsii ihmisten auttamisenhalusta. Koira, joka on kokenut paljon traumaattisia kokemuksia (Rescue), tulisi lopettaa eläinsuojellullisista syistä. Eikä yrittää lääkinnällisin hoidoin sekä todella pitkän prosessin myötä saada siitä hyvä käytöksistä yksilöä.
Aikuinen kodinvaihtaja on ok, jos taustalla ei ole käytöshäiriötä vaan esimerkiksi puhjenneet allergiat tms.
Ja hae pentu aikaisintaan 8 viikkoisena.Mitähän ihmettä taas... suurin osa rescueista sopeutuu uuteen kotiin ihan hyvin. Mun oma rescue on kiltti ja ihana koira. Rakastaa kaikkia ihmisiä ja erityisesti lapsia. Tähän mennessä myös täysin terve. Toki jokainen koira on yksilö ja mahdollisiin ongelmiin pitää aina varautua mutta että kaikki pitäisi vaan lopettaa. Huhhuh.. toivottavasti et itse omista lemmikkejä tolla asenteella. Suurin osa käytösongelmista johtuu ihmisen käytöksestä ja on korjattavissa.
Koiralla on oikeus hyvään elämään. Se, että se kärsii monia vuosia "ihmisten kouluttaessa" käytösongelmista pois, ei tarkoita, että se on oikein eläintä kohtaan. Lisäki rescue toiminta on bisnes. Joissain maissa kasvattavat rescueita viedäkseen ulkomaille. Sitten sieltä joku onnellinen ne ostaa Suomeen. Jos jotain kiinnostaisi oikeasti eläimenoikeudet, niin ei adoptoisi urakalla niitä eläimiä sieltä vaan maksaisi kastraatioita ja sterilisaatioita ulkomaille.
Vai että kärsii koulutuksessa. Eli koiranpentuakaan et opeta kävelemään hihnassa tai irti, et opeta sisäsiistiksi jne jne. Myöskään ei ole bisnes. Koirasta ei makseta muuta kuin kulukorvaus. Ei muuta. Ne ihmiset tekee sitä vapaaehtoistyönä. Et selvästi ole ottanut selvää mistään... myöskin rescue yhdistykset tekevät sterilisaatioita ja kastraatioita maissa. Sen myös tietäisit jos ottaisit asioista selvää. Mutta valitettavasti se yksinään ei riitä. Koiria on niin paljon :(
On ihan eri asia opettaa pentua, joka on luonnollisesti oppimisvaiheessa elämää, kuin opettaa vanhaa koiraa. Aivan turhaa draamailua verrata näitä. Ja jos nuo mainitsemasi toimenpiteet ei riitä, niin seuraava järkevä teko olisi varmaan valistaa paikallisia ihmisiä etteivät ottaisi koiria hylättäväksi? Sen sijaan että raahataan niitä raaskuja ympäri maailmaa.
Pienen koiran rakkohan on kooltaan tismalleen samassa suhteessa sen kropan kokoon ja syötyihin ruokamääriin ja juotuihin nestemääriin kuin suuremmillakin koirilla. Tämä Ei ole selitys monien pikkurotujen sisäsiisteysongelmille.
Aikoinaan ongelmat ilmenivät monessa rodussa selkeästi suvuittain, nyt niitä on joissakin roduissa niin paljon -ja niitä myös tehokkaasti salataan kasvattajien toimesta- että ongelmien geneettinen tausta ei ole yhtä selkeästi näkyvissä kuin aiemmin, vaikka se geneettinen pohja siellä selvästi onkin. Taustalla tiedetään olevan esim. neurologisia syitä sekä rakenteellisia poikkeamia. Monilla kääpiöuroksilla on myös ylivoimakas sukuvietti johon liittyy merkkailua. Ennen sellaiset koirat jätettiin pois jalostuksesta, mutta nykyään monikaan ei niin tee joten ongelmat ovat periytyneet ja lisääntyneet.
Ei ole.