Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuinen poika ei halua pitää yhteyttä :(
15.06.2022 |
Kolmekymppinen poikani ei ikinä ota yhteyttä eikä halua tavata. Kun soitan hänelle, vaikuttaa että häntä ei kiinnosta puhua. Usein hän ei vastaa puheluihin ollenkaan. Whatsappissa näen että hän on ollut paikalla, mutta ei vastaa viesteihin.
En kerta kaikkiaan ymmärrä, mikä hänellä on. Olen aina tehnyt kaikkeni hänen eteensä ja huolehtinut hänestä. Hän on syyttänyt minua elämänsä kontrolloinnista, mutta olen kaikessa tarkoittanut hänen parastaan. Pelkään että olen kasvattanut hänestä kiittämättömän, mutta voisiko syynä olla masennus tai vastaava? Hävettää niin paljon, kun ystävät kyselevät mitä pojalleni kuuluu ja joudun keksimään vastaukset kun en tiedä :(
Kommentit (408)
Tuossa ikää on vielä murrosvaiheessa omassa elämässä, kokee monesti porukat vähän ahdistavina ja 'velvoitteena.' Yritä antaa pojalle tilaa ja ole rauhassa. Itse olin 30veenä tosi paha. Feidasin kaikki sukujuhlat, en soitellut tai tullut vapaaehtoisesti käymään perheen luona. Kaikki välit ihan hyvät, mitään kummallista ei ole koskaan sattunut. Koin vain, etten voi olla oma itseni perheen kanssa.
Vasta myöhemmin ymmärsin miten tärkeä äitini on, ja miten aikuisiällä joutuu itsekin tekemään töitä ihmissuhteiden eteen. Arvostus ja kiitollisuus nousi vasta elämänkokemuksen myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käske hänet luoksesi paikan päälle keskustelemaan. Ei tuommonen peli vetele. Kiittämätön mukula.
Alexac kirjoitti:
Ainut asia mistä sinun kannattaa yrittää keskustella on se että miksi poikasi kokee että ylikontrolloit. Jos poikasi toivoo että jätät hänet rauhaan teet niin.
Kontrollointia osoittaa sekin, että ap tekee aiheesta vauvapalstalle.
Itsenäistyminen kuuluu asiaan. Vaikka se sattuu, niin vanhempien on se vain hyväksyttävä. Luultavasti hän palaa itsenäistyttyään ja aikuistuttuaan kuvioihin, ainakin jollain tapaa.
Ei munkaan 3-kymppinen poika, tai hänellä on kausia, jolloin ei pidä yhteyttä, ei vastaa puheluihin, mutta juuri ja juuri yksisanaisesti wapissa ehkä kolmen kuukauden välein. Olen antanut hänen olla rauhassa, mutta toisaalta pelottaa, kun hän on ollut nuoresta asti masennukseen taipuvainen. Nyt on jo yli kahden vuoden tauko, etten ole nähnyt häntä, vaikka välimatkakaan ei ole iso, mutta jokunen aika sitten hän suostui keskustelemaan pitempään ja vakuutti kaiken olevan hyvin. Toivottavasti myös on. Kyllä raastaa kamalasti, että mitä olen tehnyt väärin, kun ei hän sitäkään kerro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko itse tehnyt jotakin, mikä hävettää poikaasi?
En pidä minäkään. Ei jaksa enempää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et voi kunniottaa poikaasi aikuisena ihmisenä, vaan menet härkkimään hänen elämäänsä ja verhoat moisen vielä hyvän tarkoittamiseen?
Ei minunkaan 20+ v poikani. On itse yhteydessä vain, jos tarvitsee jotain. Muutoin ei välttämättä edes vastaa. Koska ei jaksa. Olen kysynyt, mitä olen tehnyt vääron, mutta en kuulemma mitään. Ei vain jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itsekkään pidä juuri yhteyttä äitiini. Kahvilla käyn syntymäpäivänä ja äitienpäivänä. En vaan kertakaikkiaam jaksa keskustella asioista jotka ei kiinnosta minua tai kuunnella ohjeita ja neuvoja joiden mukaan en aio elää.
M32
Et sinä täältä saa tietää mikä hänellä on. Sinun pitää puhua hänen kanssaan. Ja kuunnella mitä hän sanoo eikä vain valittaa miten olet kaikkesi tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kontrolloinnilla olet karkoittanut poikasi etkä suostu edes näkemään omia virheitäsi. Harva nainen ymmärtää mitään poikien elämästä ja kuvittelevat kaiken olevan pojan parhaaksi kun tekevät niin kuin naiset haluavat
Vierailija kirjoitti:
Itsenäistyminen kuuluu asiaan. Vaikka se sattuu, niin vanhempien on se vain hyväksyttävä. Luultavasti hän palaa itsenäistyttyään ja aikuistuttuaan kuvioihin, ainakin jollain tapaa.
Aikuistuttuaan? Kyseessä on 3-kymppinen mies. Minkä ikäinen noin kirjoittaa, 90-vuotias?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et sinä täältä saa tietää mikä hänellä on. Sinun pitää puhua hänen kanssaan. Ja kuunnella mitä hän sanoo eikä vain valittaa miten olet kaikkesi tehnyt.
Olen tämän kannalla, että ehkä sinun olisi aika ensimmäisen kerran kuunnella mitä poikasi sanoo, eikä vain keskittyä syyllistämään siitä miltä sinusta tuntuu. Luultavasti ainoa keino lähentyä poikasi kanssa on kuunteleminen. Ja luultavasti se on juuri se mihin sinä et pysty.
Epäilen, että nyt ap korjaa satoa siitä, että ei ole osannut kasvattaa lastaan vastavuoroiseen ihmissuhteeseen. Eli hän on ollut suhteessaan lapseen aina yksipuoleisesti antavana osapuolena. Nyt sitten kun lapsi ei vanhempaansa enää tarvitse eikä ole hänestä riippuvainen, lopputulos on tämä: lapsi pitää ap:n olemassaoloa elämässään itsestäänselvyytenä eikä hänen tarvitse ponnistella pitääkseen ihmissuhdetta yllä.
Toki tilanne voi lapsen aikuistuessa ja mahdollisesti viisastuessa vielä muuttua, eli tämän ihmissuhteen tulevaisuus saattaa olla toinen.
Ehkä kannattaisi puhua suoraan lapsen kanssa ja näyttää hänelle tunteiden avulla miten pahalta käytöksensä sinusta tuntuu. En tiedä onko olemassa mitään muuta keinoa saada lapsi heräämään tilanteeseen.
Mistä poikasi pitäisi olla sinulle kiitollinen?
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että nyt ap korjaa satoa siitä, että ei ole osannut kasvattaa lastaan vastavuoroiseen ihmissuhteeseen. Eli hän on ollut suhteessaan lapseen aina yksipuoleisesti antavana osapuolena. Nyt sitten kun lapsi ei vanhempaansa enää tarvitse eikä ole hänestä riippuvainen, lopputulos on tämä: lapsi pitää ap:n olemassaoloa elämässään itsestäänselvyytenä eikä hänen tarvitse ponnistella pitääkseen ihmissuhdetta yllä.
Toki tilanne voi lapsen aikuistuessa ja mahdollisesti viisastuessa vielä muuttua, eli tämän ihmissuhteen tulevaisuus saattaa olla toinen.
Ehkä kannattaisi puhua suoraan lapsen kanssa ja näyttää hänelle tunteiden avulla miten pahalta käytöksensä sinusta tuntuu. En tiedä onko olemassa mitään muuta keinoa saada lapsi heräämään tilanteeseen.
Poikahan yrittää itse selvästi päästä eroon koko ihmissuhteesta. Ap tekee aloitteet mutta poika ei edes vastaa. Ei poika tunnu haluavan mitään yhteydenpitoa.
No siinähän se tuli jo aloituksessa. Kolmekymppinen ei halua olla muorin kontrolloitavana, vaan haluaa elää omaa elämää. Joskus yhteydenpidon katkaisu on ainut vaihtoehto.
Jos tiedät tehneesi kaiken oikein, niin mitä syytä sinulla on hävetä?
Alue: Aihe vapaa
Ainut asia mistä sinun kannattaa yrittää keskustella on se että miksi poikasi kokee että ylikontrolloit. Jos poikasi toivoo että jätät hänet rauhaan teet niin.