Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies perui kutsuni juhannuksen viettoon
13.06.2022 |
Kolmikymppinen pariskunta, asumme yhdessä, yhteistä elämää takana 1,5 v ja viime juhannuksena samaa ongelmaa ei ollut kun olin itse töissä
Mies on suunnilleen viime juhannuksesta asti puhunut kaveriporukkansa juhannuksesta, kuinka mennään sitten sinne samalle mökille missä he ovat olleet aina ties kuinka monta vuotta, mitä kaikkea siellä yleensä tehdään ja kuinka minäkin varmasti pidän kaikesta. Siis oikeasti koko ajan puheissansa ollut että yhdessä mennään. Mökki on siis jonkun sellaisen kaverin, jota minä en ole tavannut eikä virallista kutsua ole tullut (siis miehini kautta) vaan sellaista epämääräistä että sinne mennään ja siellä ollaan.
Muutama kuukausi sitten alkoi miehen vatsappiin ilmestyä Jussi22 ryhmään kauheasti viestejä mutta minulle ei oikein puhunut enää mitään. Olimme noin kuukausi sitten miehen erään kaveripariskunnan luona käymässä ja he siinä kaikki kolme puhuivat innoissaan tästä juhannuksesta ja en itse ollut yhtään varma että koskiko suunnitelmat minua vai ei. Kun puhuivat vieraslistasta, tämä mieheni kaveri (mies myöskin) selitti kuinka nukkumapaikkoja on rajoitetusti ja bileet uhkaa paisua. Sivulauseessa ymmärsin tämän miehen kaverin puheista että hän toivoo myös minua paikalle ja kiva kun mieheni on löytänyt jonkun.
No jäin sitten odottelemaan että kertooko mieheni minulle mitään suunnitelmien yksityiskohtia, kuten päiviä, mökin sijaintia tai mitään. Ei ole kertonut. Viime viikolle kyllä mainosti kuinka paljon hänelle on jo joku ostanut juomia juhannusta varten, minusta ei puhunut mitään.
Nyt sitten kertoi kun näki että näin vatsappinsa laulavan että ajatteli mennä juhannuksena ilman minua. Ei myöntänyt edes että ei ollut missään vaiheessa kutsunut minua.
Suoraan sanottuna ei minua edes kiinnosta mökkeily vieraiden ihmisjoukkojen keskellä, mutta jotenkin ärsytti tämä tapa. Ensin ollaan niin innoissaan menossa priskuntana ja sitten ei ollakaan. Tulee vain olo että häpeääkö minua, enkö sopisi joukkoon hänen mielestään vai onko siellä kavereiden seassa jotakin mitä minä en saisi nähdä.
Ei sisältänyt edes mitään kysymystä, teki vain mieli avautua.
Kommentit (868)
Kauhee kohkaaminen yhdestä viikonlopusta. Mee ja tee jotain omaas ja anna toisen mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauhee kohkaaminen yhdestä viikonlopusta. Mee ja tee jotain omaas ja anna toisen mennä.
Jep, itsekin suosittelen että kehittää omaa tekemistä niin juhannuksena kuin jatkossakin, järjetöntä kuluttaa aikaansa ja energiaansa ollenkaan noin tomppelin äijän kanssa miltä ap:n ukko vaikuttaa.
M36
Ai saakeli,ootkohan mun eksän kanssa?
Meidän love story päättyi kun hän halusi viettää joulun (muka lasten takia jotka 15v ja 16 v!) Eksänsä kanssa joten vietin sitten joulun lapsemme kanssa kahdestaan.Sitä ennen hän perui firman pikkujoulut osaltani edellisenä iltana "kulta,mä haluan mennä yksin niin voidaan ukkojen kans saunoa ja jutella" juu no eikait siinä.peruin sitten lapsen ja koiranvahdit ja palautin juhla koltun kauppaan. Ihme kun ei muiden vaimot/tyttöystävät/puolisot häirinnyt "poikien saunailtaa".
Vierailija kirjoitti:
Ja näistä juhlapyhistä: jos ikinä ei meillä olisi mitään juhlaa, johon oikeasti panostetaan, vaan kaikki juhlapyhätkin menisi samalla kaavalla tyyliin tavallinen tiistai ja miksei voi juhlia juhannusta milloin vaan, kokisin elämäni tosi ankeaksi. Myönnän olevani kai sitten niin laumasieluinen, että musta olisi ikävää kuunnella kavereiden suunnitelmia, katsoa pariskuntia ostoksilla, jne. kun mulla on edessä ihan vaan mikä lie viikonloppu. Ei sitä pelastaisi seuraavana viikonloppuna kotiin kannettu kuohari.
Näin ajattelen itsekin. Ymmärrän vielä sen, että juhlapyhiä ei vietetä mitenkään, mutta en tätä ajatusta, että miksei juhannusta voi juhlia heinäkuussa. Päinvastoin, miksi ihmeessä sitä enää heinäkuussa juhlittaisiin, jos ei ole juhlintaan ole kelvannut tai muuten onnistunut juhlia aikanaan.
Joskus on töitä tms. mutta sitä suuremmalla syyllä todellakin haluan juhlia mieheni kanssa silloin, kun se onnistuu! Jo hyvin nuorena meille oli itsestään selvää, että ei sovita juhannukseksi, vapuksi, tms. mitään kaverisössötyksiä, niihin voi nimenomaan mennä minä viikonloppuna tai muina päivinä tahansa. Miksi ihmeessä olisimme erossa juuri silloin, kun on juhlan aika?
Kai ne häänsäkin olisi voinut ilman puolisoa tuolla periaatteella juhlia.
Mitään läheisriippuvuutta tämä ei ole, olemme olleet etäsuhteessakin monta vuotta töiden vuoksi, joten erossakin osaamme olla. Mutta miksi oi miksi juhlien aikaan olisimme??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minua loukkaisi jos mieheni ei haluaisi viettää juhannusta kanssani. Osoittaisi että muut asiat ja ihmiset hänelle tärkeämpiä.
En tiedä olisiko ero, mutta ainakin vakavan keskustelun paikka.Olisi kamalaa elää noin ehdottoman ihmisen kanssa. Täysin eri tilanne kuin ap:lla mutta oman puolisoni kanssa olen ollut noin kahdeksan vuotta ja silti yhteisiä juhannuksia olemme viettäneet vain 3-4. Samoin jouluja. Ihan siksi, että kumpikin on kokenut tärkeämmäksi viettää aikaa omien perheidensä kanssa.
Ilmeisesti puolisosi ei kuulu perheeseesi. Monella muulla kuuluu.
Tietysti puoliso kuuluu perheeseen mutta ei kaikissa perheessäkään eletä symbioosissa. Oma fyysinen ja henkinen itsenäisyys ja liikkumavara olisi hyvä säilyttää.
Jännästi vaan aikalailla kaikki palstan valitusketjut on lopulta juuri sen tulosta, että perheessä/parisuhteessa ei eletä symbioosissa.
Miten tässä on kenenkään fyysinen ja henkinen itsenäisyys ja liikkumavara uhattuna, jos puoliso vaatii että edes muutamana tiettynä päivänä vuodessa ollaan yhdessä?
M36
Minulle ongelma on tuo vaatiminen. Se ei kuulu terveeseen parisuhteeseen, vaan sivistyneet ihmiset keskustelee ja sopii yhdessä asioista.
Kyllä kuuluu, niiden vaatimusten on vain oltava yhtenevät.
Tässä kyseisessä tapauksessa ap ei ole edes vaatinut mitään, vaan hänelle on luvattu jotain ja nyt lupaus on petetty vähän ennen täytäntöönpanoa, se jos jokin on epäterveen parisuhteen merkki.
M36
Ei hänelle ole luvattu mitään, hän on olettanut asioita mutta ei ollut itsekään varma oliko häntä alunperinkään kutsuttu.
Juu juu ätmi, miksi olet täällä niin kiihkeästi kinaamassa asioista mistä sinulla ei ole mitään kokemusta? Toisten parisuhteet ja niiden ongelmat eivät kuulu sinulle.
Anteeksi mutta missä luulet olevasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minua loukkaisi jos mieheni ei haluaisi viettää juhannusta kanssani. Osoittaisi että muut asiat ja ihmiset hänelle tärkeämpiä.
En tiedä olisiko ero, mutta ainakin vakavan keskustelun paikka.Olisi kamalaa elää noin ehdottoman ihmisen kanssa. Täysin eri tilanne kuin ap:lla mutta oman puolisoni kanssa olen ollut noin kahdeksan vuotta ja silti yhteisiä juhannuksia olemme viettäneet vain 3-4. Samoin jouluja. Ihan siksi, että kumpikin on kokenut tärkeämmäksi viettää aikaa omien perheidensä kanssa.
Ilmeisesti puolisosi ei kuulu perheeseesi. Monella muulla kuuluu.
Tietysti puoliso kuuluu perheeseen mutta ei kaikissa perheessäkään eletä symbioosissa. Oma fyysinen ja henkinen itsenäisyys ja liikkumavara olisi hyvä säilyttää.
Jännästi vaan aikalailla kaikki palstan valitusketjut on lopulta juuri sen tulosta, että perheessä/parisuhteessa ei eletä symbioosissa.
Miten tässä on kenenkään fyysinen ja henkinen itsenäisyys ja liikkumavara uhattuna, jos puoliso vaatii että edes muutamana tiettynä päivänä vuodessa ollaan yhdessä?
M36
Minulle ongelma on tuo vaatiminen. Se ei kuulu terveeseen parisuhteeseen, vaan sivistyneet ihmiset keskustelee ja sopii yhdessä asioista.
Kyllä kuuluu, niiden vaatimusten on vain oltava yhtenevät.
Tässä kyseisessä tapauksessa ap ei ole edes vaatinut mitään, vaan hänelle on luvattu jotain ja nyt lupaus on petetty vähän ennen täytäntöönpanoa, se jos jokin on epäterveen parisuhteen merkki.
M36
Ei hänelle ole luvattu mitään, hän on olettanut asioita mutta ei ollut itsekään varma oliko häntä alunperinkään kutsuttu.
Täysin perustellusti on olettanut että hänet otetaan sinne juhliin mukaan, joka perkeleen asiaa ei tarvitse rautalangasta vääntäen käsitellä kuin urpojen kanssa.
M36
Ei kannata vääntää jonkun yhden hullun sitoutumiskammoisen kanssa.
Mitä tekemistä sitoutumiskammolla on sen kanssa jos ei ymmärrä miksi juhannuksesta tehdään niin iso juttu?
Koska se useimmille ihmisille on iso juttu, eli normaalia.
Se on epänormaalia, että ei ymmärrä miksi se on valtaosalle iso juttu.
Ymmärrätkö? Sä olet siis epänormaali aivan kuten ap:n äijäkin.
M36
No ei se ole kovin iso juttu aplle ollut kun ei ole kysynyt, että onko hänet kutsuttu. Muutenkin on melko surullista elää vain juhlapyhinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja näistä juhlapyhistä: jos ikinä ei meillä olisi mitään juhlaa, johon oikeasti panostetaan, vaan kaikki juhlapyhätkin menisi samalla kaavalla tyyliin tavallinen tiistai ja miksei voi juhlia juhannusta milloin vaan, kokisin elämäni tosi ankeaksi. Myönnän olevani kai sitten niin laumasieluinen, että musta olisi ikävää kuunnella kavereiden suunnitelmia, katsoa pariskuntia ostoksilla, jne. kun mulla on edessä ihan vaan mikä lie viikonloppu. Ei sitä pelastaisi seuraavana viikonloppuna kotiin kannettu kuohari.
Näin ajattelen itsekin. Ymmärrän vielä sen, että juhlapyhiä ei vietetä mitenkään, mutta en tätä ajatusta, että miksei juhannusta voi juhlia heinäkuussa. Päinvastoin, miksi ihmeessä sitä enää heinäkuussa juhlittaisiin, jos ei ole juhlintaan ole kelvannut tai muuten onnistunut juhlia aikanaan.
Joskus on töitä tms. mutta sitä suuremmalla syyllä todellakin haluan juhlia mieheni kanssa silloin, kun se onnistuu! Jo hyvin nuorena meille oli itsestään selvää, että ei sovita juhannukseksi, vapuksi, tms. mitään kaverisössötyksiä, niihin voi nimenomaan mennä minä viikonloppuna tai muina päivinä tahansa. Miksi ihmeessä olisimme erossa juuri silloin, kun on juhlan aika?
Kai ne häänsäkin olisi voinut ilman puolisoa tuolla periaatteella juhlia.
Mitään läheisriippuvuutta tämä ei ole, olemme olleet etäsuhteessakin monta vuotta töiden vuoksi, joten erossakin osaamme olla. Mutta miksi oi miksi juhlien aikaan olisimme??
Mutta jos niitä kaverisössötyksiä on vietetty ennen sinua, vaaditko niiden lopettamista sun vuoksi? On ihan eri asia puhua uudesta suhteesta kuin 20 vuoden suhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minua loukkaisi jos mieheni ei haluaisi viettää juhannusta kanssani. Osoittaisi että muut asiat ja ihmiset hänelle tärkeämpiä.
En tiedä olisiko ero, mutta ainakin vakavan keskustelun paikka.Olisi kamalaa elää noin ehdottoman ihmisen kanssa. Täysin eri tilanne kuin ap:lla mutta oman puolisoni kanssa olen ollut noin kahdeksan vuotta ja silti yhteisiä juhannuksia olemme viettäneet vain 3-4. Samoin jouluja. Ihan siksi, että kumpikin on kokenut tärkeämmäksi viettää aikaa omien perheidensä kanssa.
Ilmeisesti puolisosi ei kuulu perheeseesi. Monella muulla kuuluu.
Tietysti puoliso kuuluu perheeseen mutta ei kaikissa perheessäkään eletä symbioosissa. Oma fyysinen ja henkinen itsenäisyys ja liikkumavara olisi hyvä säilyttää.
Jännästi vaan aikalailla kaikki palstan valitusketjut on lopulta juuri sen tulosta, että perheessä/parisuhteessa ei eletä symbioosissa.
Miten tässä on kenenkään fyysinen ja henkinen itsenäisyys ja liikkumavara uhattuna, jos puoliso vaatii että edes muutamana tiettynä päivänä vuodessa ollaan yhdessä?
M36
Minulle ongelma on tuo vaatiminen. Se ei kuulu terveeseen parisuhteeseen, vaan sivistyneet ihmiset keskustelee ja sopii yhdessä asioista.
Kyllä kuuluu, niiden vaatimusten on vain oltava yhtenevät.
Tässä kyseisessä tapauksessa ap ei ole edes vaatinut mitään, vaan hänelle on luvattu jotain ja nyt lupaus on petetty vähän ennen täytäntöönpanoa, se jos jokin on epäterveen parisuhteen merkki.
M36
Ei hänelle ole luvattu mitään, hän on olettanut asioita mutta ei ollut itsekään varma oliko häntä alunperinkään kutsuttu.
Täysin perustellusti on olettanut että hänet otetaan sinne juhliin mukaan, joka perkeleen asiaa ei tarvitse rautalangasta vääntäen käsitellä kuin urpojen kanssa.
M36
Ei kannata vääntää jonkun yhden hullun sitoutumiskammoisen kanssa.
Mitä tekemistä sitoutumiskammolla on sen kanssa jos ei ymmärrä miksi juhannuksesta tehdään niin iso juttu?
Koska se useimmille ihmisille on iso juttu, eli normaalia.
Se on epänormaalia, että ei ymmärrä miksi se on valtaosalle iso juttu.
Ymmärrätkö? Sä olet siis epänormaali aivan kuten ap:n äijäkin.
M36
Eipä uskoisi että sama ihminen, joka hetki sitten itki henkilökohtaisuuksiin menemisistä, alkaa itse haukkua muita epänormaaleiksi.
En haukkunut, vaan noin se normaali/epänormaali nimenomaisesti määritellään ihan sanakirjassakin, eli totesin vain.
M36
Missä kohtaa sanakirjaa normaali ja epänormaali määritetään suhteessa ihmisen läheisriippuvuuden määrään juhannuksena?
Normaaliuden määrittelyn lähtökohtana on aina ilmiön esiintyvyys ympäristössä, ilmiö voi olla mikä tahansa maan ja taivaan väliltä.
M36
Hoitoalalla joutuu töihin juhlapyhinäkin. Ei se kenestäkään epänormaalia tee, vaikka sinä niin väitätkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja näistä juhlapyhistä: jos ikinä ei meillä olisi mitään juhlaa, johon oikeasti panostetaan, vaan kaikki juhlapyhätkin menisi samalla kaavalla tyyliin tavallinen tiistai ja miksei voi juhlia juhannusta milloin vaan, kokisin elämäni tosi ankeaksi. Myönnän olevani kai sitten niin laumasieluinen, että musta olisi ikävää kuunnella kavereiden suunnitelmia, katsoa pariskuntia ostoksilla, jne. kun mulla on edessä ihan vaan mikä lie viikonloppu. Ei sitä pelastaisi seuraavana viikonloppuna kotiin kannettu kuohari.
Näin ajattelen itsekin. Ymmärrän vielä sen, että juhlapyhiä ei vietetä mitenkään, mutta en tätä ajatusta, että miksei juhannusta voi juhlia heinäkuussa. Päinvastoin, miksi ihmeessä sitä enää heinäkuussa juhlittaisiin, jos ei ole juhlintaan ole kelvannut tai muuten onnistunut juhlia aikanaan.
Joskus on töitä tms. mutta sitä suuremmalla syyllä todellakin haluan juhlia mieheni kanssa silloin, kun se onnistuu! Jo hyvin nuorena meille oli itsestään selvää, että ei sovita juhannukseksi, vapuksi, tms. mitään kaverisössötyksiä, niihin voi nimenomaan mennä minä viikonloppuna tai muina päivinä tahansa. Miksi ihmeessä olisimme erossa juuri silloin, kun on juhlan aika?
Kai ne häänsäkin olisi voinut ilman puolisoa tuolla periaatteella juhlia.
Mitään läheisriippuvuutta tämä ei ole, olemme olleet etäsuhteessakin monta vuotta töiden vuoksi, joten erossakin osaamme olla. Mutta miksi oi miksi juhlien aikaan olisimme??
Mutta jos niitä kaverisössötyksiä on vietetty ennen sinua, vaaditko niiden lopettamista sun vuoksi? On ihan eri asia puhua uudesta suhteesta kuin 20 vuoden suhteesta.
Ei ole tarvinnut vaatia ja etenkin suhteen ollessa uusi mies ilman muuta halusi olla juuri minun kanssani. Mitä itse ajattelet: kumpi on kivempaa, olla ihmisen kanssa, johon on umpirakastunut, nauttia juhlapyhästä yhdessä hänen kanssaan kuin pyöriä samalla lailla kuin sata kertaa ennenkin samassa kaveriporukassa, jonka voi sitten taas vaikka seuraavana vkonloppuna siellä mökillä tavata?
Kyllä meille kummallekin valinta oli itsestään selvä, ei tarvinnut kummankaan vaatia mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja näistä juhlapyhistä: jos ikinä ei meillä olisi mitään juhlaa, johon oikeasti panostetaan, vaan kaikki juhlapyhätkin menisi samalla kaavalla tyyliin tavallinen tiistai ja miksei voi juhlia juhannusta milloin vaan, kokisin elämäni tosi ankeaksi. Myönnän olevani kai sitten niin laumasieluinen, että musta olisi ikävää kuunnella kavereiden suunnitelmia, katsoa pariskuntia ostoksilla, jne. kun mulla on edessä ihan vaan mikä lie viikonloppu. Ei sitä pelastaisi seuraavana viikonloppuna kotiin kannettu kuohari.
Näin ajattelen itsekin. Ymmärrän vielä sen, että juhlapyhiä ei vietetä mitenkään, mutta en tätä ajatusta, että miksei juhannusta voi juhlia heinäkuussa. Päinvastoin, miksi ihmeessä sitä enää heinäkuussa juhlittaisiin, jos ei ole juhlintaan ole kelvannut tai muuten onnistunut juhlia aikanaan.
Joskus on töitä tms. mutta sitä suuremmalla syyllä todellakin haluan juhlia mieheni kanssa silloin, kun se onnistuu! Jo hyvin nuorena meille oli itsestään selvää, että ei sovita juhannukseksi, vapuksi, tms. mitään kaverisössötyksiä, niihin voi nimenomaan mennä minä viikonloppuna tai muina päivinä tahansa. Miksi ihmeessä olisimme erossa juuri silloin, kun on juhlan aika?
Kai ne häänsäkin olisi voinut ilman puolisoa tuolla periaatteella juhlia.
Mitään läheisriippuvuutta tämä ei ole, olemme olleet etäsuhteessakin monta vuotta töiden vuoksi, joten erossakin osaamme olla. Mutta miksi oi miksi juhlien aikaan olisimme??
Mutta jos niitä kaverisössötyksiä on vietetty ennen sinua, vaaditko niiden lopettamista sun vuoksi? On ihan eri asia puhua uudesta suhteesta kuin 20 vuoden suhteesta.
En ymmärrä. Ihan oikeastiko joku valitsee kaveriporukan verrattuna uuden suhteen etuihin, kuten läheisyys ja kuuma seksi juhannuksena?
Taitaa olla ikisinkkuja nämä, joiden mielestä jotkut kaverijuhannukset ovat niin pyhiä, että niitä täytyy jatkaa, vaikka muille on puoliso löytynyt ja pyrkivät torppaamaan sitten näiden puolisoiden osallistumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minua loukkaisi jos mieheni ei haluaisi viettää juhannusta kanssani. Osoittaisi että muut asiat ja ihmiset hänelle tärkeämpiä.
En tiedä olisiko ero, mutta ainakin vakavan keskustelun paikka.Olisi kamalaa elää noin ehdottoman ihmisen kanssa. Täysin eri tilanne kuin ap:lla mutta oman puolisoni kanssa olen ollut noin kahdeksan vuotta ja silti yhteisiä juhannuksia olemme viettäneet vain 3-4. Samoin jouluja. Ihan siksi, että kumpikin on kokenut tärkeämmäksi viettää aikaa omien perheidensä kanssa.
Ilmeisesti puolisosi ei kuulu perheeseesi. Monella muulla kuuluu.
Tietysti puoliso kuuluu perheeseen mutta ei kaikissa perheessäkään eletä symbioosissa. Oma fyysinen ja henkinen itsenäisyys ja liikkumavara olisi hyvä säilyttää.
Jännästi vaan aikalailla kaikki palstan valitusketjut on lopulta juuri sen tulosta, että perheessä/parisuhteessa ei eletä symbioosissa.
Miten tässä on kenenkään fyysinen ja henkinen itsenäisyys ja liikkumavara uhattuna, jos puoliso vaatii että edes muutamana tiettynä päivänä vuodessa ollaan yhdessä?
M36
Minulle ongelma on tuo vaatiminen. Se ei kuulu terveeseen parisuhteeseen, vaan sivistyneet ihmiset keskustelee ja sopii yhdessä asioista.
Kyllä kuuluu, niiden vaatimusten on vain oltava yhtenevät.
Tässä kyseisessä tapauksessa ap ei ole edes vaatinut mitään, vaan hänelle on luvattu jotain ja nyt lupaus on petetty vähän ennen täytäntöönpanoa, se jos jokin on epäterveen parisuhteen merkki.
M36
Ei hänelle ole luvattu mitään, hän on olettanut asioita mutta ei ollut itsekään varma oliko häntä alunperinkään kutsuttu.
Täysin perustellusti on olettanut että hänet otetaan sinne juhliin mukaan, joka perkeleen asiaa ei tarvitse rautalangasta vääntäen käsitellä kuin urpojen kanssa.
M36
Ei kannata vääntää jonkun yhden hullun sitoutumiskammoisen kanssa.
Mitä tekemistä sitoutumiskammolla on sen kanssa jos ei ymmärrä miksi juhannuksesta tehdään niin iso juttu?
Koska se useimmille ihmisille on iso juttu, eli normaalia.
Se on epänormaalia, että ei ymmärrä miksi se on valtaosalle iso juttu.
Ymmärrätkö? Sä olet siis epänormaali aivan kuten ap:n äijäkin.
M36
Eipä uskoisi että sama ihminen, joka hetki sitten itki henkilökohtaisuuksiin menemisistä, alkaa itse haukkua muita epänormaaleiksi.
En haukkunut, vaan noin se normaali/epänormaali nimenomaisesti määritellään ihan sanakirjassakin, eli totesin vain.
M36
Missä kohtaa sanakirjaa normaali ja epänormaali määritetään suhteessa ihmisen läheisriippuvuuden määrään juhannuksena?
Normaaliuden määrittelyn lähtökohtana on aina ilmiön esiintyvyys ympäristössä, ilmiö voi olla mikä tahansa maan ja taivaan väliltä.
M36
Hoitoalalla joutuu töihin juhlapyhinäkin. Ei se kenestäkään epänormaalia tee, vaikka sinä niin väitätkin.
Mutta nyt ei puhuttukaan hoitoalan juhlapyhien töistä, vaan kaveriporukkojen juhannustraditioista.
Huvittavaa, että samaan aikaan kun melutaan, että miksi se juhannus niin tärkeä on, se pitää kuitenkin ehdottomasti viettää juuri samalla tavalla kuin vuosikymmenet ennenkin - eli on tärkeä, jos kysymyksessä on kaveriporukka, mutta ei missään nimessä saa olla tärkeä, jos kysymyksessä on puoliso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja näistä juhlapyhistä: jos ikinä ei meillä olisi mitään juhlaa, johon oikeasti panostetaan, vaan kaikki juhlapyhätkin menisi samalla kaavalla tyyliin tavallinen tiistai ja miksei voi juhlia juhannusta milloin vaan, kokisin elämäni tosi ankeaksi. Myönnän olevani kai sitten niin laumasieluinen, että musta olisi ikävää kuunnella kavereiden suunnitelmia, katsoa pariskuntia ostoksilla, jne. kun mulla on edessä ihan vaan mikä lie viikonloppu. Ei sitä pelastaisi seuraavana viikonloppuna kotiin kannettu kuohari.
Näin ajattelen itsekin. Ymmärrän vielä sen, että juhlapyhiä ei vietetä mitenkään, mutta en tätä ajatusta, että miksei juhannusta voi juhlia heinäkuussa. Päinvastoin, miksi ihmeessä sitä enää heinäkuussa juhlittaisiin, jos ei ole juhlintaan ole kelvannut tai muuten onnistunut juhlia aikanaan.
Joskus on töitä tms. mutta sitä suuremmalla syyllä todellakin haluan juhlia mieheni kanssa silloin, kun se onnistuu! Jo hyvin nuorena meille oli itsestään selvää, että ei sovita juhannukseksi, vapuksi, tms. mitään kaverisössötyksiä, niihin voi nimenomaan mennä minä viikonloppuna tai muina päivinä tahansa. Miksi ihmeessä olisimme erossa juuri silloin, kun on juhlan aika?
Kai ne häänsäkin olisi voinut ilman puolisoa tuolla periaatteella juhlia.
Mitään läheisriippuvuutta tämä ei ole, olemme olleet etäsuhteessakin monta vuotta töiden vuoksi, joten erossakin osaamme olla. Mutta miksi oi miksi juhlien aikaan olisimme??
Mutta jos niitä kaverisössötyksiä on vietetty ennen sinua, vaaditko niiden lopettamista sun vuoksi? On ihan eri asia puhua uudesta suhteesta kuin 20 vuoden suhteesta.
Ei ole tarvinnut vaatia ja etenkin suhteen ollessa uusi mies ilman muuta halusi olla juuri minun kanssani. Mitä itse ajattelet: kumpi on kivempaa, olla ihmisen kanssa, johon on umpirakastunut, nauttia juhlapyhästä yhdessä hänen kanssaan kuin pyöriä samalla lailla kuin sata kertaa ennenkin samassa kaveriporukassa, jonka voi sitten taas vaikka seuraavana vkonloppuna siellä mökillä tavata?
Kyllä meille kummallekin valinta oli itsestään selvä, ei tarvinnut kummankaan vaatia mitään.
Mun kaverit on töissäkäyviä, perheellisiä ihmisiä, kuten minäkin. Me kaikki vietämme perheemme ja/tai puolison kanssa kaiken mahdollisen ajan, kavereiden kanssa (me perheenä, osa ei) juhannuksen. Se on perinne, jota ei ole mikään tarve rikkoa jonkun uuden puolison vuoksi. Kaverit ovat rakkaita vaikkeivät toki rakkaampia kuin oma perhe. Osaa kavereista näen vain juhannuksena, se on vuosikausia ollut kaikille varattu juuri ystäville. Jos se ei jonkun uudelle kumppanille sovi, onko se silloin kunnioittavaa? Ei todellakaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minua loukkaisi jos mieheni ei haluaisi viettää juhannusta kanssani. Osoittaisi että muut asiat ja ihmiset hänelle tärkeämpiä.
En tiedä olisiko ero, mutta ainakin vakavan keskustelun paikka.Olisi kamalaa elää noin ehdottoman ihmisen kanssa. Täysin eri tilanne kuin ap:lla mutta oman puolisoni kanssa olen ollut noin kahdeksan vuotta ja silti yhteisiä juhannuksia olemme viettäneet vain 3-4. Samoin jouluja. Ihan siksi, että kumpikin on kokenut tärkeämmäksi viettää aikaa omien perheidensä kanssa.
Ilmeisesti puolisosi ei kuulu perheeseesi. Monella muulla kuuluu.
Tietysti puoliso kuuluu perheeseen mutta ei kaikissa perheessäkään eletä symbioosissa. Oma fyysinen ja henkinen itsenäisyys ja liikkumavara olisi hyvä säilyttää.
Jännästi vaan aikalailla kaikki palstan valitusketjut on lopulta juuri sen tulosta, että perheessä/parisuhteessa ei eletä symbioosissa.
Miten tässä on kenenkään fyysinen ja henkinen itsenäisyys ja liikkumavara uhattuna, jos puoliso vaatii että edes muutamana tiettynä päivänä vuodessa ollaan yhdessä?
M36
Minulle ongelma on tuo vaatiminen. Se ei kuulu terveeseen parisuhteeseen, vaan sivistyneet ihmiset keskustelee ja sopii yhdessä asioista.
Kyllä kuuluu, niiden vaatimusten on vain oltava yhtenevät.
Tässä kyseisessä tapauksessa ap ei ole edes vaatinut mitään, vaan hänelle on luvattu jotain ja nyt lupaus on petetty vähän ennen täytäntöönpanoa, se jos jokin on epäterveen parisuhteen merkki.
M36
Ei hänelle ole luvattu mitään, hän on olettanut asioita mutta ei ollut itsekään varma oliko häntä alunperinkään kutsuttu.
Täysin perustellusti on olettanut että hänet otetaan sinne juhliin mukaan, joka perkeleen asiaa ei tarvitse rautalangasta vääntäen käsitellä kuin urpojen kanssa.
M36
Ei kannata vääntää jonkun yhden hullun sitoutumiskammoisen kanssa.
Mitä tekemistä sitoutumiskammolla on sen kanssa jos ei ymmärrä miksi juhannuksesta tehdään niin iso juttu?
Koska se useimmille ihmisille on iso juttu, eli normaalia.
Se on epänormaalia, että ei ymmärrä miksi se on valtaosalle iso juttu.
Ymmärrätkö? Sä olet siis epänormaali aivan kuten ap:n äijäkin.
M36
Eipä uskoisi että sama ihminen, joka hetki sitten itki henkilökohtaisuuksiin menemisistä, alkaa itse haukkua muita epänormaaleiksi.
En haukkunut, vaan noin se normaali/epänormaali nimenomaisesti määritellään ihan sanakirjassakin, eli totesin vain.
M36
Missä kohtaa sanakirjaa normaali ja epänormaali määritetään suhteessa ihmisen läheisriippuvuuden määrään juhannuksena?
Normaaliuden määrittelyn lähtökohtana on aina ilmiön esiintyvyys ympäristössä, ilmiö voi olla mikä tahansa maan ja taivaan väliltä.
M36
Hoitoalalla joutuu töihin juhlapyhinäkin. Ei se kenestäkään epänormaalia tee, vaikka sinä niin väitätkin.
Mutta nyt ei puhuttukaan hoitoalan juhlapyhien töistä, vaan kaveriporukkojen juhannustraditioista.
Huvittavaa, että samaan aikaan kun melutaan, että miksi se juhannus niin tärkeä on, se pitää kuitenkin ehdottomasti viettää juuri samalla tavalla kuin vuosikymmenet ennenkin - eli on tärkeä, jos kysymyksessä on kaveriporukka, mutta ei missään nimessä saa olla tärkeä, jos kysymyksessä on puoliso.
Kuka on sanonut ettei se saisi olla tärkeä puolison kanssa? Saa tietenkin olla, mutta voiko se olla parisuhteen ehto? Onko parisuhde silloin terve, jos toisen halu ei kiinnosta lainkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä keksisin tuossa tapauksessa itselleni muuta ohjelmaa juhannukseksi, siinäkin tapauksessa että viime tipassa pyydettäisiinkin mukaan tuonne.
Olette kuitenkin olleet jo kauan yhdessä. Jos seurasi ei kelpaa kaveriporukan yhteisiin juhlimisiin jatkossakaan, etsisin kyllä uuden kumppanin. Tai olisin mieluummin sinkkuna.
Kumppanisi ei jostain syystä halua jakaa sinua ystäviesi kanssa tai ystäviä sinun kanssasi.
Hänellä on ongelma, ei sinulla.
Varsinkin, jos ei ole saanut suoraan sanottua ettei tänä vuonna ole yhteistä juhannusta.
Eikä ole ollut kiinnostunut siitä, että ehkä näin jäit nyt ilman omia suunnitelmia viikonlopulle.
Katselisin ehkä vielä hetken kesän mittaan, onko suhteella tulevaisuutta. Sellaista, missä itsekin onnellinen. Ei vain toinen.
Minkälaisilla ihmisillä on jostain alakoulusta asti säilynyt kaveriporukka? (Joku vastaaja mainitsi alakoulun?) Kaikki tuntemani ihmiset ovat opiskelujen ja töiden takia siirtyneet paikkakunnalta toiselle, ja aikuisten ystäväperheet ovat sellaisia, joihin on yhdessä opiskellessa tai jo aikuisina tutustuneet. Ja nuoruuden kavereihin pidetään toki ehkä johonkin yhteyttä, mutta ei minään tiiviinä kaveriporukkana, ehkä joku pariskunta on sellainen, joka joskus kutsuu vanhoja tuttuja luokseen.
Eli onko kyse hyvin nuorista ihmisistä, vai onko yleistä, että ihan aikuisilla aikuisilla on joku ydinporukka?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja näistä juhlapyhistä: jos ikinä ei meillä olisi mitään juhlaa, johon oikeasti panostetaan, vaan kaikki juhlapyhätkin menisi samalla kaavalla tyyliin tavallinen tiistai ja miksei voi juhlia juhannusta milloin vaan, kokisin elämäni tosi ankeaksi. Myönnän olevani kai sitten niin laumasieluinen, että musta olisi ikävää kuunnella kavereiden suunnitelmia, katsoa pariskuntia ostoksilla, jne. kun mulla on edessä ihan vaan mikä lie viikonloppu. Ei sitä pelastaisi seuraavana viikonloppuna kotiin kannettu kuohari.
Näin ajattelen itsekin. Ymmärrän vielä sen, että juhlapyhiä ei vietetä mitenkään, mutta en tätä ajatusta, että miksei juhannusta voi juhlia heinäkuussa. Päinvastoin, miksi ihmeessä sitä enää heinäkuussa juhlittaisiin, jos ei ole juhlintaan ole kelvannut tai muuten onnistunut juhlia aikanaan.
Joskus on töitä tms. mutta sitä suuremmalla syyllä todellakin haluan juhlia mieheni kanssa silloin, kun se onnistuu! Jo hyvin nuorena meille oli itsestään selvää, että ei sovita juhannukseksi, vapuksi, tms. mitään kaverisössötyksiä, niihin voi nimenomaan mennä minä viikonloppuna tai muina päivinä tahansa. Miksi ihmeessä olisimme erossa juuri silloin, kun on juhlan aika?
Kai ne häänsäkin olisi voinut ilman puolisoa tuolla periaatteella juhlia.
Mitään läheisriippuvuutta tämä ei ole, olemme olleet etäsuhteessakin monta vuotta töiden vuoksi, joten erossakin osaamme olla. Mutta miksi oi miksi juhlien aikaan olisimme??
Mutta jos niitä kaverisössötyksiä on vietetty ennen sinua, vaaditko niiden lopettamista sun vuoksi? On ihan eri asia puhua uudesta suhteesta kuin 20 vuoden suhteesta.
Ei ole tarvinnut vaatia ja etenkin suhteen ollessa uusi mies ilman muuta halusi olla juuri minun kanssani. Mitä itse ajattelet: kumpi on kivempaa, olla ihmisen kanssa, johon on umpirakastunut, nauttia juhlapyhästä yhdessä hänen kanssaan kuin pyöriä samalla lailla kuin sata kertaa ennenkin samassa kaveriporukassa, jonka voi sitten taas vaikka seuraavana vkonloppuna siellä mökillä tavata?
Kyllä meille kummallekin valinta oli itsestään selvä, ei tarvinnut kummankaan vaatia mitään.
Mun kaverit on töissäkäyviä, perheellisiä ihmisiä, kuten minäkin. Me kaikki vietämme perheemme ja/tai puolison kanssa kaiken mahdollisen ajan, kavereiden kanssa (me perheenä, osa ei) juhannuksen. Se on perinne, jota ei ole mikään tarve rikkoa jonkun uuden puolison vuoksi. Kaverit ovat rakkaita vaikkeivät toki rakkaampia kuin oma perhe. Osaa kavereista näen vain juhannuksena, se on vuosikausia ollut kaikille varattu juuri ystäville. Jos se ei jonkun uudelle kumppanille sovi, onko se silloin kunnioittavaa? Ei todellakaan ole.
Mutta millä lailla kunnioittavampaa on vaatia, että juuri juhannus täytyy saada ehdottomasti pyhittää kavereille?
Mun mielestä on outo se ajatus, että perinteet jne EI muuttuisi, kun ihmisten elämäntilanteet muuttuu. Sellainen ajatus tuntuu musta vähän säälittävältä, suoraan sanottuna, että roikutaan jossain kaveripiirien perinteissä - miksi niiden pitäisi olla juuri juhannuksena, miksi se mainostettu heinäkuun eka viikonloppu ei voisi olla kaveripiirin uusi perinne?
Multa onkin jäänyt ne kaverit, jotka eivät ole ymmärtäneet, että työpaikan, lasten, miehen, jne. vuoksi ihmisten elämä saa uusia suuntia ja nimenomaan kaveripiirissä pitää silloin olla joustoa.
Ystävät kulkevat mukana elämässä, jos ovat oikeita ystäviä, eivät ole vaatimassa ja määrittelemässä ystävän elämän suuntaa.
Ja jos mun kaverit olisi hölisseet jotain, että mun puoliso ei saa "rikkoa perinteitä" jos haluan viettää hänen kanssaan aikaa, olisin ollut aika hämmästynyt.
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisilla ihmisillä on jostain alakoulusta asti säilynyt kaveriporukka? (Joku vastaaja mainitsi alakoulun?) Kaikki tuntemani ihmiset ovat opiskelujen ja töiden takia siirtyneet paikkakunnalta toiselle, ja aikuisten ystäväperheet ovat sellaisia, joihin on yhdessä opiskellessa tai jo aikuisina tutustuneet. Ja nuoruuden kavereihin pidetään toki ehkä johonkin yhteyttä, mutta ei minään tiiviinä kaveriporukkana, ehkä joku pariskunta on sellainen, joka joskus kutsuu vanhoja tuttuja luokseen.
Eli onko kyse hyvin nuorista ihmisistä, vai onko yleistä, että ihan aikuisilla aikuisilla on joku ydinporukka?
Mulla on ydinporukka, josta osa on ollut mukana ala-asteelta ja yläasteelta. On tämä aika tavallista pienillä paikkakunnilla, joskin sitten tietysti muitakin porukoita on, opiskeluista ja työelämästä. Ihan yhtä rakkaita.
Näiden molempien porukoiden kanssa on vietetty yhdessä todella monet juhlat, niin vaput, uudet vuodet, juhannukset, jne. ja vieläkin osan kanssa on selvää, että heiltä kysytään ensimmäisenä, mitä aikovat noina juhlapyhinä tehdä. Lisäksi ollaan yritetty esim. joulun aikaan tai kesällä löytää vähän enemmän yhteistä aikaa.
Mutta ei kukaan meistä ajattele, että kyseessä on joku Pyhä Perinne, joka määrittelee näiden juhlapyhien vieton ja johon esim. kenenkään uusi puoliso ei saa vaikuttaa millään tavalla. Aivan outo ajatuskin.
Vierailija kirjoitti:
Kolmekymppinen, joka käyttäytyy kuin teinipoika. En katselisi tuollaista menoa kyllä, varmaan muutakin ongelmaa löytyy asenteesta, onhan tuo nyt paitsi epäkohteliasta, myös erittäin lapsellista ja osoittaa millä sijalla olet hänen elämässään. Valitettavasti.
Ansaitset parempaa. Kääntäisin niin päin, että onko itselläsi syytä hävetä miestä enkä niin, että häpeääkö sinua.
Älkää hyvät naiset hyväksykö törkeyksiä suhteen alussa, niitä tulee vain koko ajan lisää. Pankaa toimimattomat suhteet poikki ajoissa.
Hemmetti sentään, juuri näin. Nyr äkkiä kampaajalle ja kauppaan juhannusmekkoa ostamaan. Keräät tyttökaverisi, varaat mökin jonkin tanssilavan läheltä ja vietät elämäsi juhannuksen ilman passattavana olevaa loista!
Vierailija kirjoitti:
Minä keksisin tuossa tapauksessa itselleni muuta ohjelmaa juhannukseksi, siinäkin tapauksessa että viime tipassa pyydettäisiinkin mukaan tuonne.
Olette kuitenkin olleet jo kauan yhdessä. Jos seurasi ei kelpaa kaveriporukan yhteisiin juhlimisiin jatkossakaan, etsisin kyllä uuden kumppanin. Tai olisin mieluummin sinkkuna.
Kumppanisi ei jostain syystä halua jakaa sinua ystäviesi kanssa tai ystäviä sinun kanssasi.
Hänellä on ongelma, ei sinulla.
Varsinkin, jos ei ole saanut suoraan sanottua ettei tänä vuonna ole yhteistä juhannusta.
Eikä ole ollut kiinnostunut siitä, että ehkä näin jäit nyt ilman omia suunnitelmia viikonlopulle.Katselisin ehkä vielä hetken kesän mittaan, onko suhteella tulevaisuutta. Sellaista, missä itsekin onnellinen. Ei vain toinen.
Odottele hetki mutta suojaa itsesi taudeilta...
Mitä hittoa. Selvä peli. Tyyppi ei arvosta pätkääkään.
Käyttää hyväkseen.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ne sinulle kuuluu jotenkin enemmän? Edelleen, tämä on keskustelupalsta, täällä keskustellaan asioista. Tämä on aihe jonka ap itse halusi nostaa esille.