Lue keskustelun säännöt.
Mies perui kutsuni juhannuksen viettoon
13.06.2022 |
Kolmikymppinen pariskunta, asumme yhdessä, yhteistä elämää takana 1,5 v ja viime juhannuksena samaa ongelmaa ei ollut kun olin itse töissä
Mies on suunnilleen viime juhannuksesta asti puhunut kaveriporukkansa juhannuksesta, kuinka mennään sitten sinne samalle mökille missä he ovat olleet aina ties kuinka monta vuotta, mitä kaikkea siellä yleensä tehdään ja kuinka minäkin varmasti pidän kaikesta. Siis oikeasti koko ajan puheissansa ollut että yhdessä mennään. Mökki on siis jonkun sellaisen kaverin, jota minä en ole tavannut eikä virallista kutsua ole tullut (siis miehini kautta) vaan sellaista epämääräistä että sinne mennään ja siellä ollaan.
Muutama kuukausi sitten alkoi miehen vatsappiin ilmestyä Jussi22 ryhmään kauheasti viestejä mutta minulle ei oikein puhunut enää mitään. Olimme noin kuukausi sitten miehen erään kaveripariskunnan luona käymässä ja he siinä kaikki kolme puhuivat innoissaan tästä juhannuksesta ja en itse ollut yhtään varma että koskiko suunnitelmat minua vai ei. Kun puhuivat vieraslistasta, tämä mieheni kaveri (mies myöskin) selitti kuinka nukkumapaikkoja on rajoitetusti ja bileet uhkaa paisua. Sivulauseessa ymmärsin tämän miehen kaverin puheista että hän toivoo myös minua paikalle ja kiva kun mieheni on löytänyt jonkun.
No jäin sitten odottelemaan että kertooko mieheni minulle mitään suunnitelmien yksityiskohtia, kuten päiviä, mökin sijaintia tai mitään. Ei ole kertonut. Viime viikolle kyllä mainosti kuinka paljon hänelle on jo joku ostanut juomia juhannusta varten, minusta ei puhunut mitään.
Nyt sitten kertoi kun näki että näin vatsappinsa laulavan että ajatteli mennä juhannuksena ilman minua. Ei myöntänyt edes että ei ollut missään vaiheessa kutsunut minua.
Suoraan sanottuna ei minua edes kiinnosta mökkeily vieraiden ihmisjoukkojen keskellä, mutta jotenkin ärsytti tämä tapa. Ensin ollaan niin innoissaan menossa priskuntana ja sitten ei ollakaan. Tulee vain olo että häpeääkö minua, enkö sopisi joukkoon hänen mielestään vai onko siellä kavereiden seassa jotakin mitä minä en saisi nähdä.
Ei sisältänyt edes mitään kysymystä, teki vain mieli avautua.
Kommentit (868)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on ristiinpuhumista ap:llakin.
Aloituksessa hän kirjoittaa:
"Olimme noin kuukausi sitten miehen erään kaveripariskunnan luona käymässä ja he siinä kaikki kolme puhuivat innoissaan tästä juhannuksesta ja en itse ollut yhtään varma että koskiko suunnitelmat minua vai ei."
Myöhemmin taas:
"Ei tarvinnut kysyä, olenko kutsuttu kun mies aivan selkeästi puhui että yhdessä mennään"Eli mites tämä asia lopulta olikaan? Onko ap:ta missään vaiheessa kutsuttu ko. juhannuksen viettoon? Ehkä oma mies on kännipäissään, hätäännyksissä jotain höpissyt, mutta muuten?
Niin? Mies on antanut koko ajan ymmärtää, että kutsu koskee myös aloittajaa, mutta tuolla vierailulla oli epävarma tunnelma siitä, että koskeekohan sittenkään? Vierailun jälkeen mies on edelleen antanut ymmärtää, että kutsu koskee myös aloittajaa.
Ja ap ei voinut siis kutsuilla kysyä asiaa?
Hänhän perusteli tätä kysymättömyyttä sillä, että hän luuli, että yhdessä mennään. Kyllä tässä ristiriita on.
Ei ole. Ilmeisesti ei todellakaan tunne näitä miehen kavereita, joten alkaisitko itse vieraiden edessä tiukkaamaan jotain tuollaista, eli tunkemaan keskusteluun ja kerjäämään, että pääsenhän mäkin tuonne varmasti mukaan, kun kaverikin vihjailee, että mukaanhan sä tulet?
Mä todellakaan en.
Ei tietenkään tunkemaan. Mutta voi myös keskustella asiallisesti. Kun nyt aloittaja oli mukana seurassa ja miehen avovaimo niin miten olisi ollut "tunkemista" osallistua yhteiseen keskusteluun asiasta, joka häntäkin koski.
En nyt oikein usko, että aloittaja istui muutenkaan tuppisuuna koko sen tapaamisen ajan. Kai aikuinen ihminen nyt jotain juttelee seurassa. Miten sitten tämä juhannuksen keskustelu olisi sitten niin tabu, ettei siihen aloittaja voinut osallistua?
Eihän näihin miehen ystäviin ikinä tutustu ellei jotain heidän kanssaan puhu. Onhan sekin epäkohhteliasta. Ja epäkohhteliasta myös, jos puhutaan aloittahan ohi yhteisistä suunnitelmista ja pidetään "tuppautumisena" jos ottaa keskusteluun osaa.Jos asia oli ja on niin, että aloittaja istuu aina koko ajan miehen ystävien seurassa puhumattomana niin outoa.
Minun mielestäni se on oudompaa kuin avata suutaan.
Aikuinen ihminen ja on pelkkästään kumppaniltaan saamansa tiedon varassa.Näin juuri. Kyllä itse olisin esimerkiksi kysellyt mökistä ja vaikka tästä juhannuksen vietosta jotain small talkia. Siis ottanut osaa keskusteluun, mutta en mitenkään "tiukkaamalla". Minä ainakin olisin pitänyt ihan oletuksena, että minäkin sinne mukaan lähtisin, jos minun kuullen tuollaisia puhutaan.
Miten tuo small talk olisi saanut yhtään enempää selkeyttä tilanteeseen? Ja ehkä ap tekikin noin. Mutta jos kyselee mökistä ja tekemisistä eikä siltikään sanota reippaasti että Pete kutsui muuten sinutkin tai Peten mökille on ollut aina avecilliset kutsut ja kaveritkin tervetulleita, tulethan sinäkin Minttu niin ei se small talkiin osallistuminen tehnyt muuta kuin hämmensi ap:ta entisestään.
No tottakai olisi jos ap olisi sanonut jotain tyyliin: Onpa kiva päästä tutustumaan porukkaan ja mökkiin. Missä se onkaan ja millainen? Ap ei edes sitä tiedä niin ei ihme ettei mies tiedä onko ap ollenkaan kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisilla ihmisillä on jostain alakoulusta asti säilynyt kaveriporukka? (Joku vastaaja mainitsi alakoulun?) Kaikki tuntemani ihmiset ovat opiskelujen ja töiden takia siirtyneet paikkakunnalta toiselle, ja aikuisten ystäväperheet ovat sellaisia, joihin on yhdessä opiskellessa tai jo aikuisina tutustuneet. Ja nuoruuden kavereihin pidetään toki ehkä johonkin yhteyttä, mutta ei minään tiiviinä kaveriporukkana, ehkä joku pariskunta on sellainen, joka joskus kutsuu vanhoja tuttuja luokseen.
Eli onko kyse hyvin nuorista ihmisistä, vai onko yleistä, että ihan aikuisilla aikuisilla on joku ydinporukka?
Mulla on kaveri, jonka suhteet ei oikein meinaa onnistua ja hän on kyllä innokkain vaalija näille perinteille:-) keksii milloin mitäkin, vaikka oikeasti siitä, kun jotain mökkijuhannuksia viimeksi on kaveriporukalla vietetty, on jotain 15 v.
Muutenkin olen samaa mieltä aikaisemman kanssa, joka sanoi, että harvoin ne suhteet kestää, joissa on ihan tapana suosia juhlapyhinä muita kuin puolisoa ja/tai perhettä. Kyllä siinä semmoinen keskenkasvuisuuden piirre on.
Tai sitten ei vain luoteta, että se oma suhde kestää, joten kaveripiiriä on pakko pitää turvana ympärillä, kun uskalleta heittäytyä suhteeseen.
Tai sitten luotetaan ettei se kumppani ole sairaalloisen mustasukkainen ja niuho. Ei kukaan kavereita pidä turvaverkkona, silloinhan sitä parisuhdetta ei edes tarvitsisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on ristiinpuhumista ap:llakin.
Aloituksessa hän kirjoittaa:
"Olimme noin kuukausi sitten miehen erään kaveripariskunnan luona käymässä ja he siinä kaikki kolme puhuivat innoissaan tästä juhannuksesta ja en itse ollut yhtään varma että koskiko suunnitelmat minua vai ei."
Myöhemmin taas:
"Ei tarvinnut kysyä, olenko kutsuttu kun mies aivan selkeästi puhui että yhdessä mennään"Eli mites tämä asia lopulta olikaan? Onko ap:ta missään vaiheessa kutsuttu ko. juhannuksen viettoon? Ehkä oma mies on kännipäissään, hätäännyksissä jotain höpissyt, mutta muuten?
Niin? Mies on antanut koko ajan ymmärtää, että kutsu koskee myös aloittajaa, mutta tuolla vierailulla oli epävarma tunnelma siitä, että koskeekohan sittenkään? Vierailun jälkeen mies on edelleen antanut ymmärtää, että kutsu koskee myös aloittajaa.
Ja ap ei voinut siis kutsuilla kysyä asiaa?
Hänhän perusteli tätä kysymättömyyttä sillä, että hän luuli, että yhdessä mennään. Kyllä tässä ristiriita on.
Ei ole. Ilmeisesti ei todellakaan tunne näitä miehen kavereita, joten alkaisitko itse vieraiden edessä tiukkaamaan jotain tuollaista, eli tunkemaan keskusteluun ja kerjäämään, että pääsenhän mäkin tuonne varmasti mukaan, kun kaverikin vihjailee, että mukaanhan sä tulet?
Mä todellakaan en.
Ei tietenkään tunkemaan. Mutta voi myös keskustella asiallisesti. Kun nyt aloittaja oli mukana seurassa ja miehen avovaimo niin miten olisi ollut "tunkemista" osallistua yhteiseen keskusteluun asiasta, joka häntäkin koski.
En nyt oikein usko, että aloittaja istui muutenkaan tuppisuuna koko sen tapaamisen ajan. Kai aikuinen ihminen nyt jotain juttelee seurassa. Miten sitten tämä juhannuksen keskustelu olisi sitten niin tabu, ettei siihen aloittaja voinut osallistua?
Eihän näihin miehen ystäviin ikinä tutustu ellei jotain heidän kanssaan puhu. Onhan sekin epäkohhteliasta. Ja epäkohhteliasta myös, jos puhutaan aloittahan ohi yhteisistä suunnitelmista ja pidetään "tuppautumisena" jos ottaa keskusteluun osaa.Jos asia oli ja on niin, että aloittaja istuu aina koko ajan miehen ystävien seurassa puhumattomana niin outoa.
Minun mielestäni se on oudompaa kuin avata suutaan.
Aikuinen ihminen ja on pelkkästään kumppaniltaan saamansa tiedon varassa.Näin juuri. Kyllä itse olisin esimerkiksi kysellyt mökistä ja vaikka tästä juhannuksen vietosta jotain small talkia. Siis ottanut osaa keskusteluun, mutta en mitenkään "tiukkaamalla". Minä ainakin olisin pitänyt ihan oletuksena, että minäkin sinne mukaan lähtisin, jos minun kuullen tuollaisia puhutaan.
Miten tuo small talk olisi saanut yhtään enempää selkeyttä tilanteeseen? Ja ehkä ap tekikin noin. Mutta jos kyselee mökistä ja tekemisistä eikä siltikään sanota reippaasti että Pete kutsui muuten sinutkin tai Peten mökille on ollut aina avecilliset kutsut ja kaveritkin tervetulleita, tulethan sinäkin Minttu niin ei se small talkiin osallistuminen tehnyt muuta kuin hämmensi ap:ta entisestään.
Se Pete tuskin on kutsunut erikseen muitakaan. Miksi Minttu olisi erikseen pitänyt kutsua? Mintulle sanottiin, että säkin siitä tykkäisit, mutta Minttu ei sano mitään. Miksi sit pitäisi olettaa, että hän on mukaan tulossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on ristiinpuhumista ap:llakin.
Aloituksessa hän kirjoittaa:
"Olimme noin kuukausi sitten miehen erään kaveripariskunnan luona käymässä ja he siinä kaikki kolme puhuivat innoissaan tästä juhannuksesta ja en itse ollut yhtään varma että koskiko suunnitelmat minua vai ei."
Myöhemmin taas:
"Ei tarvinnut kysyä, olenko kutsuttu kun mies aivan selkeästi puhui että yhdessä mennään"Eli mites tämä asia lopulta olikaan? Onko ap:ta missään vaiheessa kutsuttu ko. juhannuksen viettoon? Ehkä oma mies on kännipäissään, hätäännyksissä jotain höpissyt, mutta muuten?
Niin? Mies on antanut koko ajan ymmärtää, että kutsu koskee myös aloittajaa, mutta tuolla vierailulla oli epävarma tunnelma siitä, että koskeekohan sittenkään? Vierailun jälkeen mies on edelleen antanut ymmärtää, että kutsu koskee myös aloittajaa.
Ja ap ei voinut siis kutsuilla kysyä asiaa?
Hänhän perusteli tätä kysymättömyyttä sillä, että hän luuli, että yhdessä mennään. Kyllä tässä ristiriita on.
Ei ole. Ilmeisesti ei todellakaan tunne näitä miehen kavereita, joten alkaisitko itse vieraiden edessä tiukkaamaan jotain tuollaista, eli tunkemaan keskusteluun ja kerjäämään, että pääsenhän mäkin tuonne varmasti mukaan, kun kaverikin vihjailee, että mukaanhan sä tulet?
Mä todellakaan en.
Ei tietenkään tunkemaan. Mutta voi myös keskustella asiallisesti. Kun nyt aloittaja oli mukana seurassa ja miehen avovaimo niin miten olisi ollut "tunkemista" osallistua yhteiseen keskusteluun asiasta, joka häntäkin koski.
En nyt oikein usko, että aloittaja istui muutenkaan tuppisuuna koko sen tapaamisen ajan. Kai aikuinen ihminen nyt jotain juttelee seurassa. Miten sitten tämä juhannuksen keskustelu olisi sitten niin tabu, ettei siihen aloittaja voinut osallistua?
Eihän näihin miehen ystäviin ikinä tutustu ellei jotain heidän kanssaan puhu. Onhan sekin epäkohhteliasta. Ja epäkohhteliasta myös, jos puhutaan aloittahan ohi yhteisistä suunnitelmista ja pidetään "tuppautumisena" jos ottaa keskusteluun osaa.Jos asia oli ja on niin, että aloittaja istuu aina koko ajan miehen ystävien seurassa puhumattomana niin outoa.
Minun mielestäni se on oudompaa kuin avata suutaan.
Aikuinen ihminen ja on pelkkästään kumppaniltaan saamansa tiedon varassa.Näin juuri. Kyllä itse olisin esimerkiksi kysellyt mökistä ja vaikka tästä juhannuksen vietosta jotain small talkia. Siis ottanut osaa keskusteluun, mutta en mitenkään "tiukkaamalla". Minä ainakin olisin pitänyt ihan oletuksena, että minäkin sinne mukaan lähtisin, jos minun kuullen tuollaisia puhutaan.
Miten tuo small talk olisi saanut yhtään enempää selkeyttä tilanteeseen? Ja ehkä ap tekikin noin. Mutta jos kyselee mökistä ja tekemisistä eikä siltikään sanota reippaasti että Pete kutsui muuten sinutkin tai Peten mökille on ollut aina avecilliset kutsut ja kaveritkin tervetulleita, tulethan sinäkin Minttu niin ei se small talkiin osallistuminen tehnyt muuta kuin hämmensi ap:ta entisestään.
Mieshän sanoi, että "mennään" ja kaverit varmaan piti ihan itsestään selvänä sitä, että ap tulee myös. Eli kyllä se ap nimenomaan olisi voinut osallistua keskusteluun, JOS mukaan halusi. En tiedä oliko mies töykeä juuri sen takia, ettei ap ole osoittanut mitään kiinnostusta asiaan? Tai no, ei ap muutenkaan ole mitään sen kummemmin tähän ketjuun kommentoinut miten olivat asiasta keskustelleet ylipäänsä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisilla ihmisillä on jostain alakoulusta asti säilynyt kaveriporukka? (Joku vastaaja mainitsi alakoulun?) Kaikki tuntemani ihmiset ovat opiskelujen ja töiden takia siirtyneet paikkakunnalta toiselle, ja aikuisten ystäväperheet ovat sellaisia, joihin on yhdessä opiskellessa tai jo aikuisina tutustuneet. Ja nuoruuden kavereihin pidetään toki ehkä johonkin yhteyttä, mutta ei minään tiiviinä kaveriporukkana, ehkä joku pariskunta on sellainen, joka joskus kutsuu vanhoja tuttuja luokseen.
Eli onko kyse hyvin nuorista ihmisistä, vai onko yleistä, että ihan aikuisilla aikuisilla on joku ydinporukka?
Voi kuule, ihan aikuisilla aikuisilla on alakoulusta asti ystäviä, miksi ystävyys katkeaisi toiselle paikkakunnalle muuttoon tai perheen perustamiseen?
Ei se välttämättä katkea, mutta kun teinit kasvavat ja tulevat aikuisiksi, ihmiset vaan muuttuvat. Ainakin minulla, miehelläni ja aikuisiällä tutustumillani ystävillä on käynyt niin. Meillä on kaikilla vielä yhteydet kouluaikaisiin oman paikkakuntamme ystäviin, mutta kun heitä näkee puolen vuoden tai vuoden välein, niin aina tulee todettua samaa, meillä ei ole oikein mitään yhteistä, vaikka tunnin pari tapaaminen tosi kiva onkin. Mutta se tosiaan riittää. Kun aikuisiällä tutustuu johonkin, yleensä yhdistää jokin kiinnostuksen kohde, samanlainen ajattelutapa, harrastus tai mikä nyt milloinkin. Mutta alakouluiässä on yleensä yhdistänyt sama luokka tai naapurusto. Ja kun siitä kasvaa, voi olla, että elämä vie niin eri suuntiin, että on vaikea enää olla samalla tavoin ystäviä. Omassa ystäväporukassa ainakin muistellaan aina vanhoja, ei oikein puhuta nykyajasta tai tulevaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minua loukkaisi jos mieheni ei haluaisi viettää juhannusta kanssani. Osoittaisi että muut asiat ja ihmiset hänelle tärkeämpiä.
En tiedä olisiko ero, mutta ainakin vakavan keskustelun paikka.Olisi kamalaa elää noin ehdottoman ihmisen kanssa. Täysin eri tilanne kuin ap:lla mutta oman puolisoni kanssa olen ollut noin kahdeksan vuotta ja silti yhteisiä juhannuksia olemme viettäneet vain 3-4. Samoin jouluja. Ihan siksi, että kumpikin on kokenut tärkeämmäksi viettää aikaa omien perheidensä kanssa.
Ilmeisesti puolisosi ei kuulu perheeseesi. Monella muulla kuuluu.
Tietysti puoliso kuuluu perheeseen mutta ei kaikissa perheessäkään eletä symbioosissa. Oma fyysinen ja henkinen itsenäisyys ja liikkumavara olisi hyvä säilyttää.
Jännästi vaan aikalailla kaikki palstan valitusketjut on lopulta juuri sen tulosta, että perheessä/parisuhteessa ei eletä symbioosissa.
Miten tässä on kenenkään fyysinen ja henkinen itsenäisyys ja liikkumavara uhattuna, jos puoliso vaatii että edes muutamana tiettynä päivänä vuodessa ollaan yhdessä?
M36
Minulle ongelma on tuo vaatiminen. Se ei kuulu terveeseen parisuhteeseen, vaan sivistyneet ihmiset keskustelee ja sopii yhdessä asioista.
Kyllä kuuluu, niiden vaatimusten on vain oltava yhtenevät.
Tässä kyseisessä tapauksessa ap ei ole edes vaatinut mitään, vaan hänelle on luvattu jotain ja nyt lupaus on petetty vähän ennen täytäntöönpanoa, se jos jokin on epäterveen parisuhteen merkki.
M36
Ei hänelle ole luvattu mitään, hän on olettanut asioita mutta ei ollut itsekään varma oliko häntä alunperinkään kutsuttu.
Täysin perustellusti on olettanut että hänet otetaan sinne juhliin mukaan, joka perkeleen asiaa ei tarvitse rautalangasta vääntäen käsitellä kuin urpojen kanssa.
M36
Ei kannata vääntää jonkun yhden hullun sitoutumiskammoisen kanssa.
Mitä tekemistä sitoutumiskammolla on sen kanssa jos ei ymmärrä miksi juhannuksesta tehdään niin iso juttu?
Koska se useimmille ihmisille on iso juttu, eli normaalia.
Se on epänormaalia, että ei ymmärrä miksi se on valtaosalle iso juttu.
Ymmärrätkö? Sä olet siis epänormaali aivan kuten ap:n äijäkin.
M36
Eipä uskoisi että sama ihminen, joka hetki sitten itki henkilökohtaisuuksiin menemisistä, alkaa itse haukkua muita epänormaaleiksi.
En haukkunut, vaan noin se normaali/epänormaali nimenomaisesti määritellään ihan sanakirjassakin, eli totesin vain.
M36
Missä kohtaa sanakirjaa normaali ja epänormaali määritetään suhteessa ihmisen läheisriippuvuuden määrään juhannuksena?
Normaaliuden määrittelyn lähtökohtana on aina ilmiön esiintyvyys ympäristössä, ilmiö voi olla mikä tahansa maan ja taivaan väliltä.
M36
Kuka oikeasti on pätevä määrittelemään sen onko jokin normaalia vai ei...
Ei kuka, vaan mikä.. Ja se mikä on kuvailtu yllä.
Olisiko syytä lukea hieman lisää vaikka ihan vaan sanakirjaa, niin random tyyppien ei tarvisi opettaa ihan perustason tietoa eri sanojen merkityksestä?
M36
Sullahan ei ole tälle asialle kuin oma määritelmäsi, ei mitään muuta. Sit kun sulla on riittävä n, voit sanoa mikä on siinä otoksessa enemmistö.
Niin, eihän esimerkiksi tilastot kerro yhtään mistään mitään, liian pieni otos.
M36
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on ristiinpuhumista ap:llakin.
Aloituksessa hän kirjoittaa:
"Olimme noin kuukausi sitten miehen erään kaveripariskunnan luona käymässä ja he siinä kaikki kolme puhuivat innoissaan tästä juhannuksesta ja en itse ollut yhtään varma että koskiko suunnitelmat minua vai ei."
Myöhemmin taas:
"Ei tarvinnut kysyä, olenko kutsuttu kun mies aivan selkeästi puhui että yhdessä mennään"Eli mites tämä asia lopulta olikaan? Onko ap:ta missään vaiheessa kutsuttu ko. juhannuksen viettoon? Ehkä oma mies on kännipäissään, hätäännyksissä jotain höpissyt, mutta muuten?
Niin? Mies on antanut koko ajan ymmärtää, että kutsu koskee myös aloittajaa, mutta tuolla vierailulla oli epävarma tunnelma siitä, että koskeekohan sittenkään? Vierailun jälkeen mies on edelleen antanut ymmärtää, että kutsu koskee myös aloittajaa.
Ja ap ei voinut siis kutsuilla kysyä asiaa?
Hänhän perusteli tätä kysymättömyyttä sillä, että hän luuli, että yhdessä mennään. Kyllä tässä ristiriita on.
Ei ole. Ilmeisesti ei todellakaan tunne näitä miehen kavereita, joten alkaisitko itse vieraiden edessä tiukkaamaan jotain tuollaista, eli tunkemaan keskusteluun ja kerjäämään, että pääsenhän mäkin tuonne varmasti mukaan, kun kaverikin vihjailee, että mukaanhan sä tulet?
Mä todellakaan en.
Ei tietenkään tunkemaan. Mutta voi myös keskustella asiallisesti. Kun nyt aloittaja oli mukana seurassa ja miehen avovaimo niin miten olisi ollut "tunkemista" osallistua yhteiseen keskusteluun asiasta, joka häntäkin koski.
En nyt oikein usko, että aloittaja istui muutenkaan tuppisuuna koko sen tapaamisen ajan. Kai aikuinen ihminen nyt jotain juttelee seurassa. Miten sitten tämä juhannuksen keskustelu olisi sitten niin tabu, ettei siihen aloittaja voinut osallistua?
Eihän näihin miehen ystäviin ikinä tutustu ellei jotain heidän kanssaan puhu. Onhan sekin epäkohhteliasta. Ja epäkohhteliasta myös, jos puhutaan aloittahan ohi yhteisistä suunnitelmista ja pidetään "tuppautumisena" jos ottaa keskusteluun osaa.Jos asia oli ja on niin, että aloittaja istuu aina koko ajan miehen ystävien seurassa puhumattomana niin outoa.
Minun mielestäni se on oudompaa kuin avata suutaan.
Aikuinen ihminen ja on pelkkästään kumppaniltaan saamansa tiedon varassa.Näin juuri. Kyllä itse olisin esimerkiksi kysellyt mökistä ja vaikka tästä juhannuksen vietosta jotain small talkia. Siis ottanut osaa keskusteluun, mutta en mitenkään "tiukkaamalla". Minä ainakin olisin pitänyt ihan oletuksena, että minäkin sinne mukaan lähtisin, jos minun kuullen tuollaisia puhutaan.
Miten tuo small talk olisi saanut yhtään enempää selkeyttä tilanteeseen? Ja ehkä ap tekikin noin. Mutta jos kyselee mökistä ja tekemisistä eikä siltikään sanota reippaasti että Pete kutsui muuten sinutkin tai Peten mökille on ollut aina avecilliset kutsut ja kaveritkin tervetulleita, tulethan sinäkin Minttu niin ei se small talkiin osallistuminen tehnyt muuta kuin hämmensi ap:ta entisestään.
No totta hitossa olisi selventänyt. Joa aloittaja nyt edes olisi ollut kykenevä edes keskinkertaiseen keskusteluun.
Olisin kysynyt missä mökki sijaitsee, miten on ajateltu tarjoilu, miten sinne pääsee, kuinka monta yötä siellä on tarkoitus olla, tuleeko sinne paljon muita, no ihan normaaleja asioita joista ollaan kiinnostuneita kun on kyseessä yhteisen juhannuksen vietto.
Jospa kaikii muut olettivat, ettei aloittajaa kiinnosta yhteinen juhannus. Kun ei ottanut osaa keskusteluun ja ilmaissut omaa mielipidettään.
Onko nyt niin, että normaali kommunikointitaito on hukassa muiltakin kuin aloittajalta.
Kun noin normaalia asiaa ihan tosissaan ihmetellään, että mitä ja miten olisi muka selventänyt...
Puhuminen ja keskustelu asioista selventää asioita aina paremmin kuin itsekseen ihmettely. Oli kyse mistä tahansa.
Antaa myös reippaamman ja sosiaalisemman (fiksumman) kuvan ihmisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minua loukkaisi jos mieheni ei haluaisi viettää juhannusta kanssani. Osoittaisi että muut asiat ja ihmiset hänelle tärkeämpiä.
En tiedä olisiko ero, mutta ainakin vakavan keskustelun paikka.Olisi kamalaa elää noin ehdottoman ihmisen kanssa. Täysin eri tilanne kuin ap:lla mutta oman puolisoni kanssa olen ollut noin kahdeksan vuotta ja silti yhteisiä juhannuksia olemme viettäneet vain 3-4. Samoin jouluja. Ihan siksi, että kumpikin on kokenut tärkeämmäksi viettää aikaa omien perheidensä kanssa.
Ilmeisesti puolisosi ei kuulu perheeseesi. Monella muulla kuuluu.
Tietysti puoliso kuuluu perheeseen mutta ei kaikissa perheessäkään eletä symbioosissa. Oma fyysinen ja henkinen itsenäisyys ja liikkumavara olisi hyvä säilyttää.
Jännästi vaan aikalailla kaikki palstan valitusketjut on lopulta juuri sen tulosta, että perheessä/parisuhteessa ei eletä symbioosissa.
Miten tässä on kenenkään fyysinen ja henkinen itsenäisyys ja liikkumavara uhattuna, jos puoliso vaatii että edes muutamana tiettynä päivänä vuodessa ollaan yhdessä?
M36
Minulle ongelma on tuo vaatiminen. Se ei kuulu terveeseen parisuhteeseen, vaan sivistyneet ihmiset keskustelee ja sopii yhdessä asioista.
Kyllä kuuluu, niiden vaatimusten on vain oltava yhtenevät.
Tässä kyseisessä tapauksessa ap ei ole edes vaatinut mitään, vaan hänelle on luvattu jotain ja nyt lupaus on petetty vähän ennen täytäntöönpanoa, se jos jokin on epäterveen parisuhteen merkki.
M36
Ei hänelle ole luvattu mitään, hän on olettanut asioita mutta ei ollut itsekään varma oliko häntä alunperinkään kutsuttu.
Täysin perustellusti on olettanut että hänet otetaan sinne juhliin mukaan, joka perkeleen asiaa ei tarvitse rautalangasta vääntäen käsitellä kuin urpojen kanssa.
M36
Ei kannata vääntää jonkun yhden hullun sitoutumiskammoisen kanssa.
Mitä tekemistä sitoutumiskammolla on sen kanssa jos ei ymmärrä miksi juhannuksesta tehdään niin iso juttu?
Koska se useimmille ihmisille on iso juttu, eli normaalia.
Se on epänormaalia, että ei ymmärrä miksi se on valtaosalle iso juttu.
Ymmärrätkö? Sä olet siis epänormaali aivan kuten ap:n äijäkin.
M36
Eipä uskoisi että sama ihminen, joka hetki sitten itki henkilökohtaisuuksiin menemisistä, alkaa itse haukkua muita epänormaaleiksi.
En haukkunut, vaan noin se normaali/epänormaali nimenomaisesti määritellään ihan sanakirjassakin, eli totesin vain.
M36
Missä kohtaa sanakirjaa normaali ja epänormaali määritetään suhteessa ihmisen läheisriippuvuuden määrään juhannuksena?
Normaaliuden määrittelyn lähtökohtana on aina ilmiön esiintyvyys ympäristössä, ilmiö voi olla mikä tahansa maan ja taivaan väliltä.
M36
Kuka oikeasti on pätevä määrittelemään sen onko jokin normaalia vai ei...
Ei kuka, vaan mikä.. Ja se mikä on kuvailtu yllä.
Olisiko syytä lukea hieman lisää vaikka ihan vaan sanakirjaa, niin random tyyppien ei tarvisi opettaa ihan perustason tietoa eri sanojen merkityksestä?
M36
Sullahan ei ole tälle asialle kuin oma määritelmäsi, ei mitään muuta. Sit kun sulla on riittävä n, voit sanoa mikä on siinä otoksessa enemmistö.
Niin, eihän esimerkiksi tilastot kerro yhtään mistään mitään, liian pieni otos.
M36
Mihin tilastoihin viittaat? Ole hyvä ja laita ne tähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisilla ihmisillä on jostain alakoulusta asti säilynyt kaveriporukka? (Joku vastaaja mainitsi alakoulun?) Kaikki tuntemani ihmiset ovat opiskelujen ja töiden takia siirtyneet paikkakunnalta toiselle, ja aikuisten ystäväperheet ovat sellaisia, joihin on yhdessä opiskellessa tai jo aikuisina tutustuneet. Ja nuoruuden kavereihin pidetään toki ehkä johonkin yhteyttä, mutta ei minään tiiviinä kaveriporukkana, ehkä joku pariskunta on sellainen, joka joskus kutsuu vanhoja tuttuja luokseen.
Eli onko kyse hyvin nuorista ihmisistä, vai onko yleistä, että ihan aikuisilla aikuisilla on joku ydinporukka?
Voi kuule, ihan aikuisilla aikuisilla on alakoulusta asti ystäviä, miksi ystävyys katkeaisi toiselle paikkakunnalle muuttoon tai perheen perustamiseen?
Ei se välttämättä katkea, mutta kun teinit kasvavat ja tulevat aikuisiksi, ihmiset vaan muuttuvat. Ainakin minulla, miehelläni ja aikuisiällä tutustumillani ystävillä on käynyt niin. Meillä on kaikilla vielä yhteydet kouluaikaisiin oman paikkakuntamme ystäviin, mutta kun heitä näkee puolen vuoden tai vuoden välein, niin aina tulee todettua samaa, meillä ei ole oikein mitään yhteistä, vaikka tunnin pari tapaaminen tosi kiva onkin. Mutta se tosiaan riittää. Kun aikuisiällä tutustuu johonkin, yleensä yhdistää jokin kiinnostuksen kohde, samanlainen ajattelutapa, harrastus tai mikä nyt milloinkin. Mutta alakouluiässä on yleensä yhdistänyt sama luokka tai naapurusto. Ja kun siitä kasvaa, voi olla, että elämä vie niin eri suuntiin, että on vaikea enää olla samalla tavoin ystäviä. Omassa ystäväporukassa ainakin muistellaan aina vanhoja, ei oikein puhuta nykyajasta tai tulevaisuudesta.
Ja sit on meitä, joilla se ystävyys jatkuu vaikka muututaan. Jos persoonat ovat yhteensopivia, aika harva ulkoinen asia muuttaa suhdetta oleellisesti. Toki meiltäkin on osa tippunut pois henk.koht. ongelmien tai juuri puolison vaatimusten vuoksi, mutta edelleen 30 vuotta myöhemmin se ydinporukka on sama ja yhteenkuuluvuudentunne on voimakas. Yksi on pappi, toinen on psykologi, kolmas kokki, neljäs bussikuski jne. Yksi on homo, toinen on kuuden lapsen äiti, kolmas on ikisinkku, neljäs aseksuaali. Silti vaan yhteinen aika on tärkeää ja antoisaa. Olkoon se jonkun mielestä outoa tai epänormaalia, eipä haittaa kuule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minua loukkaisi jos mieheni ei haluaisi viettää juhannusta kanssani. Osoittaisi että muut asiat ja ihmiset hänelle tärkeämpiä.
En tiedä olisiko ero, mutta ainakin vakavan keskustelun paikka.Olisi kamalaa elää noin ehdottoman ihmisen kanssa. Täysin eri tilanne kuin ap:lla mutta oman puolisoni kanssa olen ollut noin kahdeksan vuotta ja silti yhteisiä juhannuksia olemme viettäneet vain 3-4. Samoin jouluja. Ihan siksi, että kumpikin on kokenut tärkeämmäksi viettää aikaa omien perheidensä kanssa.
Ilmeisesti puolisosi ei kuulu perheeseesi. Monella muulla kuuluu.
Tietysti puoliso kuuluu perheeseen mutta ei kaikissa perheessäkään eletä symbioosissa. Oma fyysinen ja henkinen itsenäisyys ja liikkumavara olisi hyvä säilyttää.
Jännästi vaan aikalailla kaikki palstan valitusketjut on lopulta juuri sen tulosta, että perheessä/parisuhteessa ei eletä symbioosissa.
Miten tässä on kenenkään fyysinen ja henkinen itsenäisyys ja liikkumavara uhattuna, jos puoliso vaatii että edes muutamana tiettynä päivänä vuodessa ollaan yhdessä?
M36
Minulle ongelma on tuo vaatiminen. Se ei kuulu terveeseen parisuhteeseen, vaan sivistyneet ihmiset keskustelee ja sopii yhdessä asioista.
Kyllä kuuluu, niiden vaatimusten on vain oltava yhtenevät.
Tässä kyseisessä tapauksessa ap ei ole edes vaatinut mitään, vaan hänelle on luvattu jotain ja nyt lupaus on petetty vähän ennen täytäntöönpanoa, se jos jokin on epäterveen parisuhteen merkki.
M36
Ei hänelle ole luvattu mitään, hän on olettanut asioita mutta ei ollut itsekään varma oliko häntä alunperinkään kutsuttu.
Täysin perustellusti on olettanut että hänet otetaan sinne juhliin mukaan, joka perkeleen asiaa ei tarvitse rautalangasta vääntäen käsitellä kuin urpojen kanssa.
M36
Ei kannata vääntää jonkun yhden hullun sitoutumiskammoisen kanssa.
Mitä tekemistä sitoutumiskammolla on sen kanssa jos ei ymmärrä miksi juhannuksesta tehdään niin iso juttu?
Koska se useimmille ihmisille on iso juttu, eli normaalia.
Se on epänormaalia, että ei ymmärrä miksi se on valtaosalle iso juttu.
Ymmärrätkö? Sä olet siis epänormaali aivan kuten ap:n äijäkin.
M36
Eipä uskoisi että sama ihminen, joka hetki sitten itki henkilökohtaisuuksiin menemisistä, alkaa itse haukkua muita epänormaaleiksi.
En haukkunut, vaan noin se normaali/epänormaali nimenomaisesti määritellään ihan sanakirjassakin, eli totesin vain.
M36
Missä kohtaa sanakirjaa normaali ja epänormaali määritetään suhteessa ihmisen läheisriippuvuuden määrään juhannuksena?
Normaaliuden määrittelyn lähtökohtana on aina ilmiön esiintyvyys ympäristössä, ilmiö voi olla mikä tahansa maan ja taivaan väliltä.
M36
Kuka oikeasti on pätevä määrittelemään sen onko jokin normaalia vai ei...
Ei kuka, vaan mikä.. Ja se mikä on kuvailtu yllä.
Olisiko syytä lukea hieman lisää vaikka ihan vaan sanakirjaa, niin random tyyppien ei tarvisi opettaa ihan perustason tietoa eri sanojen merkityksestä?
M36
Sullahan ei ole tälle asialle kuin oma määritelmäsi, ei mitään muuta. Sit kun sulla on riittävä n, voit sanoa mikä on siinä otoksessa enemmistö.
Niin, eihän esimerkiksi tilastot kerro yhtään mistään mitään, liian pieni otos.
M36
Mihin tilastoihin viittaat? Ole hyvä ja laita ne tähän.
Noh, en kyllä ole varma viitsiikö kukaan tilastoida työssä olevien määriä juhlapyhinä, koska niitä on niin vähän verrattuna arkipäivien määriin, että tuskin kukaan on tätä keskustelua edes koskaan kyseenalaistanut sitä etteikö juhlapyhinä työssä olevien määrä olisi merkittävästi pienempi kuin arkipäivinä työssä olevien määrä, koska asia on helposti todettavissa ihan vaan katsomalla ulos ikkunasta ja seuraamalla liikennettä pelkästään, lisää vihjeitä saa jos viitsii mennä oikein ulos katsomaan kuinka moni firma on auki juhlapyhinä vs arkena.
Mutta tosiaan, noin se normaalius määritellään, ilmiön esiintyvyydellä ympäristössä, mitenkään muuten sitä ei kaiketi voi objektiivisesti määritellä.
M36
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on ristiinpuhumista ap:llakin.
Aloituksessa hän kirjoittaa:
"Olimme noin kuukausi sitten miehen erään kaveripariskunnan luona käymässä ja he siinä kaikki kolme puhuivat innoissaan tästä juhannuksesta ja en itse ollut yhtään varma että koskiko suunnitelmat minua vai ei."
Myöhemmin taas:
"Ei tarvinnut kysyä, olenko kutsuttu kun mies aivan selkeästi puhui että yhdessä mennään"Eli mites tämä asia lopulta olikaan? Onko ap:ta missään vaiheessa kutsuttu ko. juhannuksen viettoon? Ehkä oma mies on kännipäissään, hätäännyksissä jotain höpissyt, mutta muuten?
Niin? Mies on antanut koko ajan ymmärtää, että kutsu koskee myös aloittajaa, mutta tuolla vierailulla oli epävarma tunnelma siitä, että koskeekohan sittenkään? Vierailun jälkeen mies on edelleen antanut ymmärtää, että kutsu koskee myös aloittajaa.
Ja ap ei voinut siis kutsuilla kysyä asiaa?
Hänhän perusteli tätä kysymättömyyttä sillä, että hän luuli, että yhdessä mennään. Kyllä tässä ristiriita on.
Ei ole. Ilmeisesti ei todellakaan tunne näitä miehen kavereita, joten alkaisitko itse vieraiden edessä tiukkaamaan jotain tuollaista, eli tunkemaan keskusteluun ja kerjäämään, että pääsenhän mäkin tuonne varmasti mukaan, kun kaverikin vihjailee, että mukaanhan sä tulet?
Mä todellakaan en.
Ei tietenkään tunkemaan. Mutta voi myös keskustella asiallisesti. Kun nyt aloittaja oli mukana seurassa ja miehen avovaimo niin miten olisi ollut "tunkemista" osallistua yhteiseen keskusteluun asiasta, joka häntäkin koski.
En nyt oikein usko, että aloittaja istui muutenkaan tuppisuuna koko sen tapaamisen ajan. Kai aikuinen ihminen nyt jotain juttelee seurassa. Miten sitten tämä juhannuksen keskustelu olisi sitten niin tabu, ettei siihen aloittaja voinut osallistua?
Eihän näihin miehen ystäviin ikinä tutustu ellei jotain heidän kanssaan puhu. Onhan sekin epäkohhteliasta. Ja epäkohhteliasta myös, jos puhutaan aloittahan ohi yhteisistä suunnitelmista ja pidetään "tuppautumisena" jos ottaa keskusteluun osaa.Jos asia oli ja on niin, että aloittaja istuu aina koko ajan miehen ystävien seurassa puhumattomana niin outoa.
Minun mielestäni se on oudompaa kuin avata suutaan.
Aikuinen ihminen ja on pelkkästään kumppaniltaan saamansa tiedon varassa.Näin juuri. Kyllä itse olisin esimerkiksi kysellyt mökistä ja vaikka tästä juhannuksen vietosta jotain small talkia. Siis ottanut osaa keskusteluun, mutta en mitenkään "tiukkaamalla". Minä ainakin olisin pitänyt ihan oletuksena, että minäkin sinne mukaan lähtisin, jos minun kuullen tuollaisia puhutaan.
Miten tuo small talk olisi saanut yhtään enempää selkeyttä tilanteeseen? Ja ehkä ap tekikin noin. Mutta jos kyselee mökistä ja tekemisistä eikä siltikään sanota reippaasti että Pete kutsui muuten sinutkin tai Peten mökille on ollut aina avecilliset kutsut ja kaveritkin tervetulleita, tulethan sinäkin Minttu niin ei se small talkiin osallistuminen tehnyt muuta kuin hämmensi ap:ta entisestään.
No totta hitossa olisi selventänyt. Joa aloittaja nyt edes olisi ollut kykenevä edes keskinkertaiseen keskusteluun.
Olisin kysynyt missä mökki sijaitsee, miten on ajateltu tarjoilu, miten sinne pääsee, kuinka monta yötä siellä on tarkoitus olla, tuleeko sinne paljon muita, no ihan normaaleja asioita joista ollaan kiinnostuneita kun on kyseessä yhteisen juhannuksen vietto.
Jospa kaikii muut olettivat, ettei aloittajaa kiinnosta yhteinen juhannus. Kun ei ottanut osaa keskusteluun ja ilmaissut omaa mielipidettään.Onko nyt niin, että normaali kommunikointitaito on hukassa muiltakin kuin aloittajalta.
Kun noin normaalia asiaa ihan tosissaan ihmetellään, että mitä ja miten olisi muka selventänyt...
Puhuminen ja keskustelu asioista selventää asioita aina paremmin kuin itsekseen ihmettely. Oli kyse mistä tahansa.
Antaa myös reippaamman ja sosiaalisemman (fiksumman) kuvan ihmisestä.
Joku jo epäilikin apn sosiaalisten tilanteiden lukutaitoa. Ehkä apn miehen olisi pitänyt tämä a) tietää ja b) huomioida, mutta vain hänen lynkkaamisensa on kyllä aika naurettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minua loukkaisi jos mieheni ei haluaisi viettää juhannusta kanssani. Osoittaisi että muut asiat ja ihmiset hänelle tärkeämpiä.
En tiedä olisiko ero, mutta ainakin vakavan keskustelun paikka.Olisi kamalaa elää noin ehdottoman ihmisen kanssa. Täysin eri tilanne kuin ap:lla mutta oman puolisoni kanssa olen ollut noin kahdeksan vuotta ja silti yhteisiä juhannuksia olemme viettäneet vain 3-4. Samoin jouluja. Ihan siksi, että kumpikin on kokenut tärkeämmäksi viettää aikaa omien perheidensä kanssa.
Ilmeisesti puolisosi ei kuulu perheeseesi. Monella muulla kuuluu.
Tietysti puoliso kuuluu perheeseen mutta ei kaikissa perheessäkään eletä symbioosissa. Oma fyysinen ja henkinen itsenäisyys ja liikkumavara olisi hyvä säilyttää.
Jännästi vaan aikalailla kaikki palstan valitusketjut on lopulta juuri sen tulosta, että perheessä/parisuhteessa ei eletä symbioosissa.
Miten tässä on kenenkään fyysinen ja henkinen itsenäisyys ja liikkumavara uhattuna, jos puoliso vaatii että edes muutamana tiettynä päivänä vuodessa ollaan yhdessä?
M36
Minulle ongelma on tuo vaatiminen. Se ei kuulu terveeseen parisuhteeseen, vaan sivistyneet ihmiset keskustelee ja sopii yhdessä asioista.
Kyllä kuuluu, niiden vaatimusten on vain oltava yhtenevät.
Tässä kyseisessä tapauksessa ap ei ole edes vaatinut mitään, vaan hänelle on luvattu jotain ja nyt lupaus on petetty vähän ennen täytäntöönpanoa, se jos jokin on epäterveen parisuhteen merkki.
M36
Ei hänelle ole luvattu mitään, hän on olettanut asioita mutta ei ollut itsekään varma oliko häntä alunperinkään kutsuttu.
Täysin perustellusti on olettanut että hänet otetaan sinne juhliin mukaan, joka perkeleen asiaa ei tarvitse rautalangasta vääntäen käsitellä kuin urpojen kanssa.
M36
Ei kannata vääntää jonkun yhden hullun sitoutumiskammoisen kanssa.
Mitä tekemistä sitoutumiskammolla on sen kanssa jos ei ymmärrä miksi juhannuksesta tehdään niin iso juttu?
Koska se useimmille ihmisille on iso juttu, eli normaalia.
Se on epänormaalia, että ei ymmärrä miksi se on valtaosalle iso juttu.
Ymmärrätkö? Sä olet siis epänormaali aivan kuten ap:n äijäkin.
M36
Eipä uskoisi että sama ihminen, joka hetki sitten itki henkilökohtaisuuksiin menemisistä, alkaa itse haukkua muita epänormaaleiksi.
En haukkunut, vaan noin se normaali/epänormaali nimenomaisesti määritellään ihan sanakirjassakin, eli totesin vain.
M36
Missä kohtaa sanakirjaa normaali ja epänormaali määritetään suhteessa ihmisen läheisriippuvuuden määrään juhannuksena?
Normaaliuden määrittelyn lähtökohtana on aina ilmiön esiintyvyys ympäristössä, ilmiö voi olla mikä tahansa maan ja taivaan väliltä.
M36
Kuka oikeasti on pätevä määrittelemään sen onko jokin normaalia vai ei...
Ei kuka, vaan mikä.. Ja se mikä on kuvailtu yllä.
Olisiko syytä lukea hieman lisää vaikka ihan vaan sanakirjaa, niin random tyyppien ei tarvisi opettaa ihan perustason tietoa eri sanojen merkityksestä?
M36
Sullahan ei ole tälle asialle kuin oma määritelmäsi, ei mitään muuta. Sit kun sulla on riittävä n, voit sanoa mikä on siinä otoksessa enemmistö.
Niin, eihän esimerkiksi tilastot kerro yhtään mistään mitään, liian pieni otos.
M36
Mihin tilastoihin viittaat? Ole hyvä ja laita ne tähän.
Noh, en kyllä ole varma viitsiikö kukaan tilastoida työssä olevien määriä juhlapyhinä, koska niitä on niin vähän verrattuna arkipäivien määriin, että tuskin kukaan on tätä keskustelua edes koskaan kyseenalaistanut sitä etteikö juhlapyhinä työssä olevien määrä olisi merkittävästi pienempi kuin arkipäivinä työssä olevien määrä, koska asia on helposti todettavissa ihan vaan katsomalla ulos ikkunasta ja seuraamalla liikennettä pelkästään, lisää vihjeitä saa jos viitsii mennä oikein ulos katsomaan kuinka moni firma on auki juhlapyhinä vs arkena.
Mutta tosiaan, noin se normaalius määritellään, ilmiön esiintyvyydellä ympäristössä, mitenkään muuten sitä ei kaiketi voi objektiivisesti määritellä.
M36
Aivan, eli on sun subjektiivinen ajatus. MOT
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minua loukkaisi jos mieheni ei haluaisi viettää juhannusta kanssani. Osoittaisi että muut asiat ja ihmiset hänelle tärkeämpiä.
En tiedä olisiko ero, mutta ainakin vakavan keskustelun paikka.Olisi kamalaa elää noin ehdottoman ihmisen kanssa. Täysin eri tilanne kuin ap:lla mutta oman puolisoni kanssa olen ollut noin kahdeksan vuotta ja silti yhteisiä juhannuksia olemme viettäneet vain 3-4. Samoin jouluja. Ihan siksi, että kumpikin on kokenut tärkeämmäksi viettää aikaa omien perheidensä kanssa.
Ilmeisesti puolisosi ei kuulu perheeseesi. Monella muulla kuuluu.
Tietysti puoliso kuuluu perheeseen mutta ei kaikissa perheessäkään eletä symbioosissa. Oma fyysinen ja henkinen itsenäisyys ja liikkumavara olisi hyvä säilyttää.
Jännästi vaan aikalailla kaikki palstan valitusketjut on lopulta juuri sen tulosta, että perheessä/parisuhteessa ei eletä symbioosissa.
Miten tässä on kenenkään fyysinen ja henkinen itsenäisyys ja liikkumavara uhattuna, jos puoliso vaatii että edes muutamana tiettynä päivänä vuodessa ollaan yhdessä?
M36
Minulle ongelma on tuo vaatiminen. Se ei kuulu terveeseen parisuhteeseen, vaan sivistyneet ihmiset keskustelee ja sopii yhdessä asioista.
Kyllä kuuluu, niiden vaatimusten on vain oltava yhtenevät.
Tässä kyseisessä tapauksessa ap ei ole edes vaatinut mitään, vaan hänelle on luvattu jotain ja nyt lupaus on petetty vähän ennen täytäntöönpanoa, se jos jokin on epäterveen parisuhteen merkki.
M36
Ei hänelle ole luvattu mitään, hän on olettanut asioita mutta ei ollut itsekään varma oliko häntä alunperinkään kutsuttu.
Täysin perustellusti on olettanut että hänet otetaan sinne juhliin mukaan, joka perkeleen asiaa ei tarvitse rautalangasta vääntäen käsitellä kuin urpojen kanssa.
M36
Ei kannata vääntää jonkun yhden hullun sitoutumiskammoisen kanssa.
Mitä tekemistä sitoutumiskammolla on sen kanssa jos ei ymmärrä miksi juhannuksesta tehdään niin iso juttu?
Koska se useimmille ihmisille on iso juttu, eli normaalia.
Se on epänormaalia, että ei ymmärrä miksi se on valtaosalle iso juttu.
Ymmärrätkö? Sä olet siis epänormaali aivan kuten ap:n äijäkin.
M36
Eipä uskoisi että sama ihminen, joka hetki sitten itki henkilökohtaisuuksiin menemisistä, alkaa itse haukkua muita epänormaaleiksi.
En haukkunut, vaan noin se normaali/epänormaali nimenomaisesti määritellään ihan sanakirjassakin, eli totesin vain.
M36
Missä kohtaa sanakirjaa normaali ja epänormaali määritetään suhteessa ihmisen läheisriippuvuuden määrään juhannuksena?
Normaaliuden määrittelyn lähtökohtana on aina ilmiön esiintyvyys ympäristössä, ilmiö voi olla mikä tahansa maan ja taivaan väliltä.
M36
Kuka oikeasti on pätevä määrittelemään sen onko jokin normaalia vai ei...
Ei kuka, vaan mikä.. Ja se mikä on kuvailtu yllä.
Olisiko syytä lukea hieman lisää vaikka ihan vaan sanakirjaa, niin random tyyppien ei tarvisi opettaa ihan perustason tietoa eri sanojen merkityksestä?
M36
Sullahan ei ole tälle asialle kuin oma määritelmäsi, ei mitään muuta. Sit kun sulla on riittävä n, voit sanoa mikä on siinä otoksessa enemmistö.
Niin, eihän esimerkiksi tilastot kerro yhtään mistään mitään, liian pieni otos.
M36
Mihin tilastoihin viittaat? Ole hyvä ja laita ne tähän.
Noh, en kyllä ole varma viitsiikö kukaan tilastoida työssä olevien määriä juhlapyhinä, koska niitä on niin vähän verrattuna arkipäivien määriin, että tuskin kukaan on tätä keskustelua edes koskaan kyseenalaistanut sitä etteikö juhlapyhinä työssä olevien määrä olisi merkittävästi pienempi kuin arkipäivinä työssä olevien määrä, koska asia on helposti todettavissa ihan vaan katsomalla ulos ikkunasta ja seuraamalla liikennettä pelkästään, lisää vihjeitä saa jos viitsii mennä oikein ulos katsomaan kuinka moni firma on auki juhlapyhinä vs arkena.
Mutta tosiaan, noin se normaalius määritellään, ilmiön esiintyvyydellä ympäristössä, mitenkään muuten sitä ei kaiketi voi objektiivisesti määritellä.
M36
Sä et varmaan ole koskaan kuullut hoitotyöstä, pelastustoimesta, poliiseista, kaupoista, laitoksista tai festarityöntekijöistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minua loukkaisi jos mieheni ei haluaisi viettää juhannusta kanssani. Osoittaisi että muut asiat ja ihmiset hänelle tärkeämpiä.
En tiedä olisiko ero, mutta ainakin vakavan keskustelun paikka.Olisi kamalaa elää noin ehdottoman ihmisen kanssa. Täysin eri tilanne kuin ap:lla mutta oman puolisoni kanssa olen ollut noin kahdeksan vuotta ja silti yhteisiä juhannuksia olemme viettäneet vain 3-4. Samoin jouluja. Ihan siksi, että kumpikin on kokenut tärkeämmäksi viettää aikaa omien perheidensä kanssa.
Ilmeisesti puolisosi ei kuulu perheeseesi. Monella muulla kuuluu.
Tietysti puoliso kuuluu perheeseen mutta ei kaikissa perheessäkään eletä symbioosissa. Oma fyysinen ja henkinen itsenäisyys ja liikkumavara olisi hyvä säilyttää.
Jännästi vaan aikalailla kaikki palstan valitusketjut on lopulta juuri sen tulosta, että perheessä/parisuhteessa ei eletä symbioosissa.
Miten tässä on kenenkään fyysinen ja henkinen itsenäisyys ja liikkumavara uhattuna, jos puoliso vaatii että edes muutamana tiettynä päivänä vuodessa ollaan yhdessä?
M36
Minulle ongelma on tuo vaatiminen. Se ei kuulu terveeseen parisuhteeseen, vaan sivistyneet ihmiset keskustelee ja sopii yhdessä asioista.
Kyllä kuuluu, niiden vaatimusten on vain oltava yhtenevät.
Tässä kyseisessä tapauksessa ap ei ole edes vaatinut mitään, vaan hänelle on luvattu jotain ja nyt lupaus on petetty vähän ennen täytäntöönpanoa, se jos jokin on epäterveen parisuhteen merkki.
M36
Ei hänelle ole luvattu mitään, hän on olettanut asioita mutta ei ollut itsekään varma oliko häntä alunperinkään kutsuttu.
Täysin perustellusti on olettanut että hänet otetaan sinne juhliin mukaan, joka perkeleen asiaa ei tarvitse rautalangasta vääntäen käsitellä kuin urpojen kanssa.
M36
Ei kannata vääntää jonkun yhden hullun sitoutumiskammoisen kanssa.
Mitä tekemistä sitoutumiskammolla on sen kanssa jos ei ymmärrä miksi juhannuksesta tehdään niin iso juttu?
Koska se useimmille ihmisille on iso juttu, eli normaalia.
Se on epänormaalia, että ei ymmärrä miksi se on valtaosalle iso juttu.
Ymmärrätkö? Sä olet siis epänormaali aivan kuten ap:n äijäkin.
M36
Eipä uskoisi että sama ihminen, joka hetki sitten itki henkilökohtaisuuksiin menemisistä, alkaa itse haukkua muita epänormaaleiksi.
En haukkunut, vaan noin se normaali/epänormaali nimenomaisesti määritellään ihan sanakirjassakin, eli totesin vain.
M36
Missä kohtaa sanakirjaa normaali ja epänormaali määritetään suhteessa ihmisen läheisriippuvuuden määrään juhannuksena?
Normaaliuden määrittelyn lähtökohtana on aina ilmiön esiintyvyys ympäristössä, ilmiö voi olla mikä tahansa maan ja taivaan väliltä.
M36
Kuka oikeasti on pätevä määrittelemään sen onko jokin normaalia vai ei...
Ei kuka, vaan mikä.. Ja se mikä on kuvailtu yllä.
Olisiko syytä lukea hieman lisää vaikka ihan vaan sanakirjaa, niin random tyyppien ei tarvisi opettaa ihan perustason tietoa eri sanojen merkityksestä?
M36
Sullahan ei ole tälle asialle kuin oma määritelmäsi, ei mitään muuta. Sit kun sulla on riittävä n, voit sanoa mikä on siinä otoksessa enemmistö.
Niin, eihän esimerkiksi tilastot kerro yhtään mistään mitään, liian pieni otos.
M36
Mihin tilastoihin viittaat? Ole hyvä ja laita ne tähän.
Noh, en kyllä ole varma viitsiikö kukaan tilastoida työssä olevien määriä juhlapyhinä, koska niitä on niin vähän verrattuna arkipäivien määriin, että tuskin kukaan on tätä keskustelua edes koskaan kyseenalaistanut sitä etteikö juhlapyhinä työssä olevien määrä olisi merkittävästi pienempi kuin arkipäivinä työssä olevien määrä, koska asia on helposti todettavissa ihan vaan katsomalla ulos ikkunasta ja seuraamalla liikennettä pelkästään, lisää vihjeitä saa jos viitsii mennä oikein ulos katsomaan kuinka moni firma on auki juhlapyhinä vs arkena.
Mutta tosiaan, noin se normaalius määritellään, ilmiön esiintyvyydellä ympäristössä, mitenkään muuten sitä ei kaiketi voi objektiivisesti määritellä.
M36
Aivan, eli on sun subjektiivinen ajatus. MOT
Ei ole, vaan valistunut arvio joka on perustettu täysin ilmiselviin havaintoihin ympäristössä, tässä tapauksessa siihen, että juhlapyhinä tosiaan liikenne on hiljaisempaa ja liiketiloja on huomattavasti vähemmän auki, kuin arkipäivinä.
Se, että väittää ilman yhden yhtäkään kantaansa puoltavaa seikkaa, että havainto olisi väärä, on nimenomaan subjektiivinen kanta, koska se ilmiselvästikään ei perustu tuolloin edes alkutason matematiikkaan vaan puhtaasti mutuiluun.
Mutjoo, turhaan tästä edes enempää vääntää, eihän tämä termin määrittely ole edes ketjun aiheena.
M36
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minua loukkaisi jos mieheni ei haluaisi viettää juhannusta kanssani. Osoittaisi että muut asiat ja ihmiset hänelle tärkeämpiä.
En tiedä olisiko ero, mutta ainakin vakavan keskustelun paikka.Olisi kamalaa elää noin ehdottoman ihmisen kanssa. Täysin eri tilanne kuin ap:lla mutta oman puolisoni kanssa olen ollut noin kahdeksan vuotta ja silti yhteisiä juhannuksia olemme viettäneet vain 3-4. Samoin jouluja. Ihan siksi, että kumpikin on kokenut tärkeämmäksi viettää aikaa omien perheidensä kanssa.
Ilmeisesti puolisosi ei kuulu perheeseesi. Monella muulla kuuluu.
Tietysti puoliso kuuluu perheeseen mutta ei kaikissa perheessäkään eletä symbioosissa. Oma fyysinen ja henkinen itsenäisyys ja liikkumavara olisi hyvä säilyttää.
Jännästi vaan aikalailla kaikki palstan valitusketjut on lopulta juuri sen tulosta, että perheessä/parisuhteessa ei eletä symbioosissa.
Miten tässä on kenenkään fyysinen ja henkinen itsenäisyys ja liikkumavara uhattuna, jos puoliso vaatii että edes muutamana tiettynä päivänä vuodessa ollaan yhdessä?
M36
Minulle ongelma on tuo vaatiminen. Se ei kuulu terveeseen parisuhteeseen, vaan sivistyneet ihmiset keskustelee ja sopii yhdessä asioista.
Kyllä kuuluu, niiden vaatimusten on vain oltava yhtenevät.
Tässä kyseisessä tapauksessa ap ei ole edes vaatinut mitään, vaan hänelle on luvattu jotain ja nyt lupaus on petetty vähän ennen täytäntöönpanoa, se jos jokin on epäterveen parisuhteen merkki.
M36
Ei hänelle ole luvattu mitään, hän on olettanut asioita mutta ei ollut itsekään varma oliko häntä alunperinkään kutsuttu.
Täysin perustellusti on olettanut että hänet otetaan sinne juhliin mukaan, joka perkeleen asiaa ei tarvitse rautalangasta vääntäen käsitellä kuin urpojen kanssa.
M36
Ei kannata vääntää jonkun yhden hullun sitoutumiskammoisen kanssa.
Mitä tekemistä sitoutumiskammolla on sen kanssa jos ei ymmärrä miksi juhannuksesta tehdään niin iso juttu?
Koska se useimmille ihmisille on iso juttu, eli normaalia.
Se on epänormaalia, että ei ymmärrä miksi se on valtaosalle iso juttu.
Ymmärrätkö? Sä olet siis epänormaali aivan kuten ap:n äijäkin.
M36
Eipä uskoisi että sama ihminen, joka hetki sitten itki henkilökohtaisuuksiin menemisistä, alkaa itse haukkua muita epänormaaleiksi.
En haukkunut, vaan noin se normaali/epänormaali nimenomaisesti määritellään ihan sanakirjassakin, eli totesin vain.
M36
Missä kohtaa sanakirjaa normaali ja epänormaali määritetään suhteessa ihmisen läheisriippuvuuden määrään juhannuksena?
Normaaliuden määrittelyn lähtökohtana on aina ilmiön esiintyvyys ympäristössä, ilmiö voi olla mikä tahansa maan ja taivaan väliltä.
M36
Kuka oikeasti on pätevä määrittelemään sen onko jokin normaalia vai ei...
Ei kuka, vaan mikä.. Ja se mikä on kuvailtu yllä.
Olisiko syytä lukea hieman lisää vaikka ihan vaan sanakirjaa, niin random tyyppien ei tarvisi opettaa ihan perustason tietoa eri sanojen merkityksestä?
M36
Sullahan ei ole tälle asialle kuin oma määritelmäsi, ei mitään muuta. Sit kun sulla on riittävä n, voit sanoa mikä on siinä otoksessa enemmistö.
Niin, eihän esimerkiksi tilastot kerro yhtään mistään mitään, liian pieni otos.
M36
Mihin tilastoihin viittaat? Ole hyvä ja laita ne tähän.
Noh, en kyllä ole varma viitsiikö kukaan tilastoida työssä olevien määriä juhlapyhinä, koska niitä on niin vähän verrattuna arkipäivien määriin, että tuskin kukaan on tätä keskustelua edes koskaan kyseenalaistanut sitä etteikö juhlapyhinä työssä olevien määrä olisi merkittävästi pienempi kuin arkipäivinä työssä olevien määrä, koska asia on helposti todettavissa ihan vaan katsomalla ulos ikkunasta ja seuraamalla liikennettä pelkästään, lisää vihjeitä saa jos viitsii mennä oikein ulos katsomaan kuinka moni firma on auki juhlapyhinä vs arkena.
Mutta tosiaan, noin se normaalius määritellään, ilmiön esiintyvyydellä ympäristössä, mitenkään muuten sitä ei kaiketi voi objektiivisesti määritellä.
M36
Sä et varmaan ole koskaan kuullut hoitotyöstä, pelastustoimesta, poliiseista, kaupoista, laitoksista tai festarityöntekijöistä?
Olen toki kuullut, heilläkin usein vajaamiehitys pyhinä, pistetään luukut kiinni aikasemmin yms.
Miksei nyt vaan voi myöntää sitä, että normaalius määritellään kuvailemallani tavalla, ilmiön esiintyvyydellä ympäristössä, tässä tapauksessa työvuorossa olevien määriä vertailemalla arkena ja pyhänä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisilla ihmisillä on jostain alakoulusta asti säilynyt kaveriporukka? (Joku vastaaja mainitsi alakoulun?) Kaikki tuntemani ihmiset ovat opiskelujen ja töiden takia siirtyneet paikkakunnalta toiselle, ja aikuisten ystäväperheet ovat sellaisia, joihin on yhdessä opiskellessa tai jo aikuisina tutustuneet. Ja nuoruuden kavereihin pidetään toki ehkä johonkin yhteyttä, mutta ei minään tiiviinä kaveriporukkana, ehkä joku pariskunta on sellainen, joka joskus kutsuu vanhoja tuttuja luokseen.
Eli onko kyse hyvin nuorista ihmisistä, vai onko yleistä, että ihan aikuisilla aikuisilla on joku ydinporukka?
Voi kuule, ihan aikuisilla aikuisilla on alakoulusta asti ystäviä, miksi ystävyys katkeaisi toiselle paikkakunnalle muuttoon tai perheen perustamiseen?
Ei se välttämättä katkea, mutta kun teinit kasvavat ja tulevat aikuisiksi, ihmiset vaan muuttuvat. Ainakin minulla, miehelläni ja aikuisiällä tutustumillani ystävillä on käynyt niin. Meillä on kaikilla vielä yhteydet kouluaikaisiin oman paikkakuntamme ystäviin, mutta kun heitä näkee puolen vuoden tai vuoden välein, niin aina tulee todettua samaa, meillä ei ole oikein mitään yhteistä, vaikka tunnin pari tapaaminen tosi kiva onkin. Mutta se tosiaan riittää. Kun aikuisiällä tutustuu johonkin, yleensä yhdistää jokin kiinnostuksen kohde, samanlainen ajattelutapa, harrastus tai mikä nyt milloinkin. Mutta alakouluiässä on yleensä yhdistänyt sama luokka tai naapurusto. Ja kun siitä kasvaa, voi olla, että elämä vie niin eri suuntiin, että on vaikea enää olla samalla tavoin ystäviä. Omassa ystäväporukassa ainakin muistellaan aina vanhoja, ei oikein puhuta nykyajasta tai tulevaisuudesta.
Ja sit on meitä, joilla se ystävyys jatkuu vaikka muututaan. Jos persoonat ovat yhteensopivia, aika harva ulkoinen asia muuttaa suhdetta oleellisesti. Toki meiltäkin on osa tippunut pois henk.koht. ongelmien tai juuri puolison vaatimusten vuoksi, mutta edelleen 30 vuotta myöhemmin se ydinporukka on sama ja yhteenkuuluvuudentunne on voimakas. Yksi on pappi, toinen on psykologi, kolmas kokki, neljäs bussikuski jne. Yksi on homo, toinen on kuuden lapsen äiti, kolmas on ikisinkku, neljäs aseksuaali. Silti vaan yhteinen aika on tärkeää ja antoisaa. Olkoon se jonkun mielestä outoa tai epänormaalia, eipä haittaa kuule.
On itsellänikin säilynyt lapsuudenystäviä aikuisuuteen, myös sellaisia joita on elämä vienyt aivan eri suuntaan kuin itseäni. Mutta ei meillä mitään teiniaikojen tyylistä tiivistä kaveriporukkaa ole, jossa vietettäisiin kaikki juhannukset ja vaput ja uudetvuodet samassa porukassa, vaan näin 30-40 vuotiaana ihmiset viettävät nuo ensisijaisesti oman puolison ja perheen kesken.
Joskus saatetaan kokoontua jonnekin "vanhalla porukalla", mutta sellainen on harvinaista eikä tapahdu edes joka vuosi. Eikä varsinkaan ajoitu mihinkään isolle juhlapyhälle. Ei ne puolisotkaan haluaisi viettää joka juhannusta toisen lapsuudenkavereiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisilla ihmisillä on jostain alakoulusta asti säilynyt kaveriporukka? (Joku vastaaja mainitsi alakoulun?) Kaikki tuntemani ihmiset ovat opiskelujen ja töiden takia siirtyneet paikkakunnalta toiselle, ja aikuisten ystäväperheet ovat sellaisia, joihin on yhdessä opiskellessa tai jo aikuisina tutustuneet. Ja nuoruuden kavereihin pidetään toki ehkä johonkin yhteyttä, mutta ei minään tiiviinä kaveriporukkana, ehkä joku pariskunta on sellainen, joka joskus kutsuu vanhoja tuttuja luokseen.
Eli onko kyse hyvin nuorista ihmisistä, vai onko yleistä, että ihan aikuisilla aikuisilla on joku ydinporukka?
Mulla on kaveri, jonka suhteet ei oikein meinaa onnistua ja hän on kyllä innokkain vaalija näille perinteille:-) keksii milloin mitäkin, vaikka oikeasti siitä, kun jotain mökkijuhannuksia viimeksi on kaveriporukalla vietetty, on jotain 15 v.
Muutenkin olen samaa mieltä aikaisemman kanssa, joka sanoi, että harvoin ne suhteet kestää, joissa on ihan tapana suosia juhlapyhinä muita kuin puolisoa ja/tai perhettä. Kyllä siinä semmoinen keskenkasvuisuuden piirre on.
Tai sitten ei vain luoteta, että se oma suhde kestää, joten kaveripiiriä on pakko pitää turvana ympärillä, kun uskalleta heittäytyä suhteeseen.
Tai sitten luotetaan ettei se kumppani ole sairaalloisen mustasukkainen ja niuho. Ei kukaan kavereita pidä turvaverkkona, silloinhan sitä parisuhdetta ei edes tarvitsisi.
Mä en pidä ainoakaan ystävääni niuhona tai sairaalloisen mustasukkaisena sen vuoksi, että he haluavat viettää juhannusta puolisonsa kanssa. Ja mä siis olen sinkku.
Olen tietty iloinen, jos mut kutsutaan juhannuksen viettoon myös, mutta todellakaan en oleta, että parisuhteessa olevat ystäväni yksin tulevat mun mökille juhannusta viettämään.
Saati, että arvostelisin heidän puolisoitaan sairaalloisiksi tämän vuoksi. Sä et ehkä tosiaaan huomaa, mutta ajattelutapasi on ainakin musta TODELLA outo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on ristiinpuhumista ap:llakin.
Aloituksessa hän kirjoittaa:
"Olimme noin kuukausi sitten miehen erään kaveripariskunnan luona käymässä ja he siinä kaikki kolme puhuivat innoissaan tästä juhannuksesta ja en itse ollut yhtään varma että koskiko suunnitelmat minua vai ei."
Myöhemmin taas:
"Ei tarvinnut kysyä, olenko kutsuttu kun mies aivan selkeästi puhui että yhdessä mennään"Eli mites tämä asia lopulta olikaan? Onko ap:ta missään vaiheessa kutsuttu ko. juhannuksen viettoon? Ehkä oma mies on kännipäissään, hätäännyksissä jotain höpissyt, mutta muuten?
Niin? Mies on antanut koko ajan ymmärtää, että kutsu koskee myös aloittajaa, mutta tuolla vierailulla oli epävarma tunnelma siitä, että koskeekohan sittenkään? Vierailun jälkeen mies on edelleen antanut ymmärtää, että kutsu koskee myös aloittajaa.
Ja ap ei voinut siis kutsuilla kysyä asiaa?
Hänhän perusteli tätä kysymättömyyttä sillä, että hän luuli, että yhdessä mennään. Kyllä tässä ristiriita on.
Ei ole. Ilmeisesti ei todellakaan tunne näitä miehen kavereita, joten alkaisitko itse vieraiden edessä tiukkaamaan jotain tuollaista, eli tunkemaan keskusteluun ja kerjäämään, että pääsenhän mäkin tuonne varmasti mukaan, kun kaverikin vihjailee, että mukaanhan sä tulet?
Mä todellakaan en.
Ei tietenkään tunkemaan. Mutta voi myös keskustella asiallisesti. Kun nyt aloittaja oli mukana seurassa ja miehen avovaimo niin miten olisi ollut "tunkemista" osallistua yhteiseen keskusteluun asiasta, joka häntäkin koski.
En nyt oikein usko, että aloittaja istui muutenkaan tuppisuuna koko sen tapaamisen ajan. Kai aikuinen ihminen nyt jotain juttelee seurassa. Miten sitten tämä juhannuksen keskustelu olisi sitten niin tabu, ettei siihen aloittaja voinut osallistua?
Eihän näihin miehen ystäviin ikinä tutustu ellei jotain heidän kanssaan puhu. Onhan sekin epäkohhteliasta. Ja epäkohhteliasta myös, jos puhutaan aloittahan ohi yhteisistä suunnitelmista ja pidetään "tuppautumisena" jos ottaa keskusteluun osaa.Jos asia oli ja on niin, että aloittaja istuu aina koko ajan miehen ystävien seurassa puhumattomana niin outoa.
Minun mielestäni se on oudompaa kuin avata suutaan.
Aikuinen ihminen ja on pelkkästään kumppaniltaan saamansa tiedon varassa.Näin juuri. Kyllä itse olisin esimerkiksi kysellyt mökistä ja vaikka tästä juhannuksen vietosta jotain small talkia. Siis ottanut osaa keskusteluun, mutta en mitenkään "tiukkaamalla". Minä ainakin olisin pitänyt ihan oletuksena, että minäkin sinne mukaan lähtisin, jos minun kuullen tuollaisia puhutaan.
Miten tuo small talk olisi saanut yhtään enempää selkeyttä tilanteeseen? Ja ehkä ap tekikin noin. Mutta jos kyselee mökistä ja tekemisistä eikä siltikään sanota reippaasti että Pete kutsui muuten sinutkin tai Peten mökille on ollut aina avecilliset kutsut ja kaveritkin tervetulleita, tulethan sinäkin Minttu niin ei se small talkiin osallistuminen tehnyt muuta kuin hämmensi ap:ta entisestään.
No totta hitossa olisi selventänyt. Joa aloittaja nyt edes olisi ollut kykenevä edes keskinkertaiseen keskusteluun.
Olisin kysynyt missä mökki sijaitsee, miten on ajateltu tarjoilu, miten sinne pääsee, kuinka monta yötä siellä on tarkoitus olla, tuleeko sinne paljon muita, no ihan normaaleja asioita joista ollaan kiinnostuneita kun on kyseessä yhteisen juhannuksen vietto.
Jospa kaikii muut olettivat, ettei aloittajaa kiinnosta yhteinen juhannus. Kun ei ottanut osaa keskusteluun ja ilmaissut omaa mielipidettään.Onko nyt niin, että normaali kommunikointitaito on hukassa muiltakin kuin aloittajalta.
Kun noin normaalia asiaa ihan tosissaan ihmetellään, että mitä ja miten olisi muka selventänyt...
Puhuminen ja keskustelu asioista selventää asioita aina paremmin kuin itsekseen ihmettely. Oli kyse mistä tahansa.
Antaa myös reippaamman ja sosiaalisemman (fiksumman) kuvan ihmisestä.
Mä myönnän, että jos mun miehen mulle tuntemattomat kaverit intoilisivat jussi22 vietosta ja vaikka mut olisi kutsuttu mukaan, niin en alkaisi siinä kälättää tarjoamisista ja yöpymisistä, sillä mähän en siinä tilanteessa mitenkään olisi niin inessä tai jotenkin paras käkeentymään noihin. Mäkin varmaan kuuntelisin kohteliaasti, enkä kuvittelisi olevani ihan vielä kykenevä tai tasa-arvoinen osallistumaan.
Mutta olenkin enemmän vetäytyvä kuin itseäni tuputtava luonne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on ristiinpuhumista ap:llakin.
Aloituksessa hän kirjoittaa:
"Olimme noin kuukausi sitten miehen erään kaveripariskunnan luona käymässä ja he siinä kaikki kolme puhuivat innoissaan tästä juhannuksesta ja en itse ollut yhtään varma että koskiko suunnitelmat minua vai ei."
Myöhemmin taas:
"Ei tarvinnut kysyä, olenko kutsuttu kun mies aivan selkeästi puhui että yhdessä mennään"Eli mites tämä asia lopulta olikaan? Onko ap:ta missään vaiheessa kutsuttu ko. juhannuksen viettoon? Ehkä oma mies on kännipäissään, hätäännyksissä jotain höpissyt, mutta muuten?
Niin? Mies on antanut koko ajan ymmärtää, että kutsu koskee myös aloittajaa, mutta tuolla vierailulla oli epävarma tunnelma siitä, että koskeekohan sittenkään? Vierailun jälkeen mies on edelleen antanut ymmärtää, että kutsu koskee myös aloittajaa.
Ja ap ei voinut siis kutsuilla kysyä asiaa?
Hänhän perusteli tätä kysymättömyyttä sillä, että hän luuli, että yhdessä mennään. Kyllä tässä ristiriita on.
Ei ole. Ilmeisesti ei todellakaan tunne näitä miehen kavereita, joten alkaisitko itse vieraiden edessä tiukkaamaan jotain tuollaista, eli tunkemaan keskusteluun ja kerjäämään, että pääsenhän mäkin tuonne varmasti mukaan, kun kaverikin vihjailee, että mukaanhan sä tulet?
Mä todellakaan en.
Ei tietenkään tunkemaan. Mutta voi myös keskustella asiallisesti. Kun nyt aloittaja oli mukana seurassa ja miehen avovaimo niin miten olisi ollut "tunkemista" osallistua yhteiseen keskusteluun asiasta, joka häntäkin koski.
En nyt oikein usko, että aloittaja istui muutenkaan tuppisuuna koko sen tapaamisen ajan. Kai aikuinen ihminen nyt jotain juttelee seurassa. Miten sitten tämä juhannuksen keskustelu olisi sitten niin tabu, ettei siihen aloittaja voinut osallistua?
Eihän näihin miehen ystäviin ikinä tutustu ellei jotain heidän kanssaan puhu. Onhan sekin epäkohhteliasta. Ja epäkohhteliasta myös, jos puhutaan aloittahan ohi yhteisistä suunnitelmista ja pidetään "tuppautumisena" jos ottaa keskusteluun osaa.Jos asia oli ja on niin, että aloittaja istuu aina koko ajan miehen ystävien seurassa puhumattomana niin outoa.
Minun mielestäni se on oudompaa kuin avata suutaan.
Aikuinen ihminen ja on pelkkästään kumppaniltaan saamansa tiedon varassa.Näin juuri. Kyllä itse olisin esimerkiksi kysellyt mökistä ja vaikka tästä juhannuksen vietosta jotain small talkia. Siis ottanut osaa keskusteluun, mutta en mitenkään "tiukkaamalla". Minä ainakin olisin pitänyt ihan oletuksena, että minäkin sinne mukaan lähtisin, jos minun kuullen tuollaisia puhutaan.
Miten tuo small talk olisi saanut yhtään enempää selkeyttä tilanteeseen? Ja ehkä ap tekikin noin. Mutta jos kyselee mökistä ja tekemisistä eikä siltikään sanota reippaasti että Pete kutsui muuten sinutkin tai Peten mökille on ollut aina avecilliset kutsut ja kaveritkin tervetulleita, tulethan sinäkin Minttu niin ei se small talkiin osallistuminen tehnyt muuta kuin hämmensi ap:ta entisestään.
No totta hitossa olisi selventänyt. Joa aloittaja nyt edes olisi ollut kykenevä edes keskinkertaiseen keskusteluun.
Olisin kysynyt missä mökki sijaitsee, miten on ajateltu tarjoilu, miten sinne pääsee, kuinka monta yötä siellä on tarkoitus olla, tuleeko sinne paljon muita, no ihan normaaleja asioita joista ollaan kiinnostuneita kun on kyseessä yhteisen juhannuksen vietto.
Jospa kaikii muut olettivat, ettei aloittajaa kiinnosta yhteinen juhannus. Kun ei ottanut osaa keskusteluun ja ilmaissut omaa mielipidettään.Onko nyt niin, että normaali kommunikointitaito on hukassa muiltakin kuin aloittajalta.
Kun noin normaalia asiaa ihan tosissaan ihmetellään, että mitä ja miten olisi muka selventänyt...
Puhuminen ja keskustelu asioista selventää asioita aina paremmin kuin itsekseen ihmettely. Oli kyse mistä tahansa.
Antaa myös reippaamman ja sosiaalisemman (fiksumman) kuvan ihmisestä.Mä myönnän, että jos mun miehen mulle tuntemattomat kaverit intoilisivat jussi22 vietosta ja vaikka mut olisi kutsuttu mukaan, niin en alkaisi siinä kälättää tarjoamisista ja yöpymisistä, sillä mähän en siinä tilanteessa mitenkään olisi niin inessä tai jotenkin paras käkeentymään noihin. Mäkin varmaan kuuntelisin kohteliaasti, enkä kuvittelisi olevani ihan vielä kykenevä tai tasa-arvoinen osallistumaan.
Mutta olenkin enemmän vetäytyvä kuin itseäni tuputtava luonne.
Näin itsekin ajattelen. Koen että pitää ns tietää paikkansa ryhmässä. Ja se uusi (joka ei välttämättä ole edes uusi jos ei vaikka olekaan pyydetty mukaan) ei voi ottaa mitään suurta roolia ja alkaa kälättää ja suunnitella samalla tavalla kuin ne jotka on sitä kaveriporukkajussia viettäneet ennenkin.
Vähän sama kuin en vieraana ala huseerata keittiössä kahveja vaikka voisin niitä huseerata, mutta emännöidessö tietysti huseeraan niitä.
Sullahan ei ole tälle asialle kuin oma määritelmäsi, ei mitään muuta. Sit kun sulla on riittävä n, voit sanoa mikä on siinä otoksessa enemmistö.