Mies ei laittele arkisin mitään viestejä ja viikonloppuisin saan tehdä suurimman osan töistä hänen luonaan.
Nyt yritin puhua, haluaako edes minua ja olenko vain seuraa kun ei jaksa parempaakaan nyt etsiä.
Mietin aionko mennä viikonloppuna hänen luokseen vaikka olimme jo niin sopineet.
Mies vain nauroi ja sanoi, että keksii kyllä muutakin tekemistä, että ole vain siellä omassa nurkassas.
Taustalla se, että kaikki pyörii hänen ympärillään. Jos kehun, tuen ja autan häntä, niin saan tehdä sitä loputtomiin saamatta vastakaikuna juuri muuta kuin lisää töitä, suudelmia ja sellaista etäistä mutta lämmintä olemista. Koko ajan tunne etten riitä.
Arkisin jos vähän laitamme viestejä ja laitan hyvän yön toivottelun yhteyteen sydämen, niin voi sanoa vain kiitos. Tai hyvää yötä suht neutraalilla hymiöllä.
Eikä tässä nyt ole mistään hymiöistä kyse vaan haen nyt vain sitä takaa, etten saa osakseni samaa arvostusta, rakkautta ja olemisen iloa kuin mitä annan hänelle (hän siitä nauttii, pyytää ja haluaa) mutta en saa juuri mitään takaisin. Pienin murusin vain.
Ansaitsen niin paljon parempaa ja mies ei puhu suoraan. Sitten kun otan asian puheeksi niin minussa on se vika.
Jos huomenna menisin niin olisi sama kaava, pyytäisi siivoamaan, laittaisimme ruokaa. Joisimme hieman, puhuisimme yhteisistä matkoista ja kävisimme saunassa.
Ehkä mies saattaisi puhua yhteisestä elämästä ja samalla ajattelen, että kodinhoitajaa varmaan haluaa tai koukuttaa minua lisää suhteeseen.
Tässä ei ole mitään järkeä ja eniten harmittaa, ettei hän voi sanoa suoraan, ettei tunteita ole vaan repii hyödyn irti mitä saa.
Vai olenko väärässä?
Kommentit (167)
Tää kertoi kaiken:
"Arkisin jos vähän laitamme viestejä ja laitan hyvän yön toivottelun yhteyteen sydämen, niin voi sanoa vain kiitos."
En ole asiantuntija, mutta veikkaisin että mies ei tahdo sinusta paljoakaan. Vaikuttaa siltä, että hän käyttää sinua hyväkseen eikä se herätä hänessä huonoa omatuntoa.
Ansaitset parempaa. Ellette ole naimisissa niin etsi itsellesi joku joka haluaa sitoutua sinuun ja arvostaa sinua sellaisena kuin olet.
Narsisti ei taannu lapsen tasolle vaan on tunne-elämältään lapsen tasolla ja larppaa aikuista ne hetket, kun vaikuttaa tolkulliselta. Toisaalta sillä voi olla myös joku näytelmä tai manipulaatio menossa. Moni niistä valehtelee koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Olen vain siis luonteeltani sellainen, että pidän järjestyksestä, kodin lämpimästä ilmapiiristä, kybttilöistä ja puhtaista lakanoista. Pidän hyvästä ruoasta ja saunomisesta. Hyvistä keskusteluista sekä illanvietosta kevyessä tunnelmassa.
Sellaista hyvää turvallista mukavaa arkea ja välillä viiniä.Vaihvihkaa minusta tuli sitten tätä kaikkea ja mies oli iloinen kun siivosin. Sitä pyytää ja vetoaa sairauteensa. Sitten olen tajunnut, että kaiken hyödyn ottaa irti. Olen hänelle turvallista seuraa, sellaista mukavaa ja rakastettavaa mutta ei mitään aitoa. Ei mitään sellaista todellista aitoa tunnetta minua kohtaan vaan vain olosuhteisiin joita voin luoda hänen kanssaan viihteellisessä mielessä.
Ap
Jossain on joku joka pitää tuosta kaikesta, mistä sinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Unohda se mekko. Oma hyvinvointisi on tärkeämpi, mekkoja saa aina uusia.
Mulla jäi yhdelle tyypille mekko ja meikit ym. mutta hyvin pärjäsin ilman, kotona on tarpeeksi tavaraa ja kaupasta saa uusia jos tarvitsee.
Ensin ajattelin itsekseni, että haluan sen mekon takaisin, kuten yhdet kengätkin. Sellainen olo, ettei haluaisi "hävitä" yhtään enempää ja ajattelin hakea pois kun tämä mies ei ole kotona. Nyt kun tässä uudestaan mietin, niin ehkä parempi etten hae enää yhtään mitään. Kuten sanoitte, se on yksi mekko (ja kengät) vain.
Kävin ostoksilla hetki sitten. Pistin päälle ihan vain kevyen maksimekon ja laitoin hiukseni hieman kiharalle, kevyt meikki vain. Ihan vain, että olisin jokseenkin asiallisen näköinen mutta en ole pitänyt itseäni kovin kauniina enää viimeaikoina. Bussissa ja kaupassa ollessani huomasin kuitenkin miesten ottavan minuun enemmän kontaktia, käänsivät katseitaan ja tuijottivat. Mietin, että olenko sittenkin ihan kaunis vieläkin vai kuvittelenko vain. Se tuntui ihan hyvältä, että minä olen olemassa ja minutkin huomataan. Olen jo ajatellut pidempään, ettei minussa ole oikein mitään erityistä kuitenkaan vaikka ennen miestä pidin itseäni kauniina, rakastin hyvällä tavalla ja arvostin. Ehkä minussa on edelleen kauneutta jäljellä vaikka en sitä itse enää oikein näe.
Ap
Voi, olen pahoillani, että sinäkin astuit ansaan.. Tiedän mistä puhut. Aloitus on vain yksi murto-osa kokonaisuutta ja hyvin aukesi mitä olet oikeasti kokenut. Vieläkin tunnut peitteleväsi häpeän vuoksi joitakin asioita mutta tärkeintä on, että tiedostat itse missä mennään.
Kyllä sinä selviät, tämä on vain elämää ja me kaikki teemme virheitä. Älä siis syyllistä itseäsi, kaikki oli systemaattista herkän ja kiltin naisen sydämellä leikkimistä.
Hirvittävän itsekeskeinen ihminen. Toivottavasti ei tapaa ketään sinun jälkeesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda se mekko. Oma hyvinvointisi on tärkeämpi, mekkoja saa aina uusia.
Mulla jäi yhdelle tyypille mekko ja meikit ym. mutta hyvin pärjäsin ilman, kotona on tarpeeksi tavaraa ja kaupasta saa uusia jos tarvitsee.
Ensin ajattelin itsekseni, että haluan sen mekon takaisin, kuten yhdet kengätkin. Sellainen olo, ettei haluaisi "hävitä" yhtään enempää ja ajattelin hakea pois kun tämä mies ei ole kotona. Nyt kun tässä uudestaan mietin, niin ehkä parempi etten hae enää yhtään mitään. Kuten sanoitte, se on yksi mekko (ja kengät) vain.
Kävin ostoksilla hetki sitten. Pistin päälle ihan vain kevyen maksimekon ja laitoin hiukseni hieman kiharalle, kevyt meikki vain. Ihan vain, että olisin jokseenkin asiallisen näköinen mutta en ole pitänyt itseäni kovin kauniina enää viimeaikoina. Bussissa ja kaupassa ollessani huomasin kuitenkin miesten ottavan minuun enemmän kontaktia, käänsivät katseitaan ja tuijottivat. Mietin, että olenko sittenkin ihan kaunis vieläkin vai kuvittelenko vain. Se tuntui ihan hyvältä, että minä olen olemassa ja minutkin huomataan. Olen jo ajatellut pidempään, ettei minussa ole oikein mitään erityistä kuitenkaan vaikka ennen miestä pidin itseäni kauniina, rakastin hyvällä tavalla ja arvostin. Ehkä minussa on edelleen kauneutta jäljellä vaikka en sitä itse enää oikein näe.
Ap
Uusi mekko, uusi elämä ja itseäsi arvostavampi sinä.
Vierailija kirjoitti:
Hirvittävän itsekeskeinen ihminen. Toivottavasti ei tapaa ketään sinun jälkeesi.
Kyllä ne tapaa, koska ne tarvitsevat muita. Ap sen sijaan ei tarvitse ketään, mutta voi halutessaan jakaa elämänsä siihen sopivan ja sen ansaitsevan miehen kanssa.
Itsetuntosi tulee nousemaan normaaliksi seuraavien viikojen ja kuukausien aikana!
Kuinka pitkään suhteenne kesti? Valitettavan tuttu tarina, onneksi avasit silmät ja osasit toimia! Se on miehelle mannaa, jos uikutat tavaroidesi perään. Näin osoitat, että mies on sulle niin vastenmielinen, ettet halua edes tavaroitasi (koska joutuisit asioimaan hänen kanssaan ja tavarat muutenkin ovat olleet käytössä hänen kanssaan).
Suosittelen nyt vaan nauttimaan niistä miesten katseista ja pitämään vähän aikaa taukoa ja rakentelemaan itseä siihen kuosiin, että seuraava vastaava tapaus ei enää onnistu painelemaan nappuloitasi. Ihanaa kesää!
En usko että tossa suhteessa on sen kummempaa tulevaisuutta. Ei kannata jäädä tollasen puolilämpimään suhteeseen, vaikuttaa olevan epäreilua APta kohtaan.
Toinen vaihtoehto on, että vedät rajan ja sittenhän näet mihin toimenpiteisiin mies ryhtyy, jos mihinkään. Silloin saat vastauksen asiaan miehen tunteista ja lopullisista prioriteeteista.
Minun ex kohtelee naisia juuri noin. Käy aina sääliksi kun kuulen, että uusi on kierroksessa. Minä olin se hölmöin, joka muutin saman katon alle. Toivottavasti sitä virhettä ei tee kukaan muu.
Suhteessa tärkeintä on, että teot on hyviä. Sanojen merkitys on lopulta hyvin vähäinen.
Tsemppiä, ap, ja muut saman kokeneet.
"Sinä tarjosit vain salmiakkia,
minä olin hölmö
panin peliin koko elämän"
Tsemppiä Ap! Katse tulevaan (ilman tätä outoa miestä) !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirvittävän itsekeskeinen ihminen. Toivottavasti ei tapaa ketään sinun jälkeesi.
Kyllä ne tapaa, koska ne tarvitsevat muita. Ap sen sijaan ei tarvitse ketään, mutta voi halutessaan jakaa elämänsä siihen sopivan ja sen ansaitsevan miehen kanssa.
Itsetuntosi tulee nousemaan normaaliksi seuraavien viikojen ja kuukausien aikana!
Kuinka pitkään suhteenne kesti? Valitettavan tuttu tarina, onneksi avasit silmät ja osasit toimia! Se on miehelle mannaa, jos uikutat tavaroidesi perään. Näin osoitat, että mies on sulle niin vastenmielinen, ettet halua edes tavaroitasi (koska joutuisit asioimaan hänen kanssaan ja tavarat muutenkin ovat olleet käytössä hänen kanssaan).
Kiitän edelleen kaikki kommentoijia. Olen itkenyt hirveästi tänään. En suhteen päättymistä vaan epäoikeudenmukaisuuden vuoksi. Sitten olen ryhdistäytynyt ja päättänyt, että helvetti vieköön, kyllä tämä tästä. Itse kuitenkin tiedän yrittäneeni parhaani eikä omatunto kolkuta sen puolesta vaan harmittaa vain tämä oma elämäni, joka meni liikaa sekaisin ihmisen vuoksi joka valehteli eri rooleineen.
Olimme yhdessä noin kolme vuotta. Siihen sisältyi kakenlaista.
Laitoin jo viestin, että en tarvitse hänen luotaan mitään, voi heittää roskiin halutessaan. Ei vastannut mitään eikä tarvitsekaan, kunhan tierää, etten ole mitään hakemassa enää tai muuta. Seuraavaksi sitten estot täytyy laittaa puhelimeen. Haluan oman elämäni ja mennä eteenpäin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minun ex kohtelee naisia juuri noin. Käy aina sääliksi kun kuulen, että uusi on kierroksessa. Minä olin se hölmöin, joka muutin saman katon alle. Toivottavasti sitä virhettä ei tee kukaan muu.
Suhteessa tärkeintä on, että teot on hyviä. Sanojen merkitys on lopulta hyvin vähäinen.
Tsemppiä, ap, ja muut saman kokeneet.
Mun eksällä myös aina kierroksessa joku ja varmaan niitä on limittäin ja päällekkäinkin. Suhteet kestää päivistä muutamaan kuukauteen ja epäonnisimpien kanssa puhutaan joistain vuosista. Se on kyllä taitava puhumaan ja alussa kehuu naisen maasta taivaisiin ja luo itsestään kuvan maailmanluokan rakastajana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirvittävän itsekeskeinen ihminen. Toivottavasti ei tapaa ketään sinun jälkeesi.
Kyllä ne tapaa, koska ne tarvitsevat muita. Ap sen sijaan ei tarvitse ketään, mutta voi halutessaan jakaa elämänsä siihen sopivan ja sen ansaitsevan miehen kanssa.
Itsetuntosi tulee nousemaan normaaliksi seuraavien viikojen ja kuukausien aikana!
Kuinka pitkään suhteenne kesti? Valitettavan tuttu tarina, onneksi avasit silmät ja osasit toimia! Se on miehelle mannaa, jos uikutat tavaroidesi perään. Näin osoitat, että mies on sulle niin vastenmielinen, ettet halua edes tavaroitasi (koska joutuisit asioimaan hänen kanssaan ja tavarat muutenkin ovat olleet käytössä hänen kanssaan).
Kiitän edelleen kaikki kommentoijia. Olen itkenyt hirveästi tänään. En suhteen päättymistä vaan epäoikeudenmukaisuuden vuoksi. Sitten olen ryhdistäytynyt ja päättänyt, että helvetti vieköön, kyllä tämä tästä. Itse kuitenkin tiedän yrittäneeni parhaani eikä omatunto kolkuta sen puolesta vaan harmittaa vain tämä oma elämäni, joka meni liikaa sekaisin ihmisen vuoksi joka valehteli eri rooleineen.
Olimme yhdessä noin kolme vuotta. Siihen sisältyi kakenlaista.
Laitoin jo viestin, että en tarvitse hänen luotaan mitään, voi heittää roskiin halutessaan. Ei vastannut mitään eikä tarvitsekaan, kunhan tierää, etten ole mitään hakemassa enää tai muuta. Seuraavaksi sitten estot täytyy laittaa puhelimeen. Haluan oman elämäni ja mennä eteenpäin.
Ap
Nyt se elämä lähtee palautumaan! Pahimmassa tapauksessa olisit hänen kanssaan tämän kesän, seuraavan, sitä seuraavan ja sitäkin seuraavan jne.
Se epäoikeudenmukaisuuden tunne on suuri. Siitä pääsee yli ajan kanssa. Itke, kun siltä tuntuu.
Ja valmistaudu siihen hetkeen, että mies yrittää sinua takaisin. Sanat ovat vain sanoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa juuri niin rasittavalta naiselta, etten yhtään ihmettele miksi mies ei halua sitoutua.
Ap:llä huumeympäristötaustaa. Siksi hieman ymmärrän että hän on sortunut tuollaiseen koukkuun. Ja siksi: täysi ero ukkeliin, älä anna hänen millään muotoa keriä itseäsi takaisin.
Luen kommentteja tässä välillä ja kiittelen mielessäni lämpimästi. En vastaa jokaiseen mutta tähän korjaan vielä ettei huume mutta alkoholistiympyöissä olen kasvanut. Julmaa siitä teki alkoholin aiheuttama hylkääminen a väkivalta etc.
Huomaan nyt aikuisena suhteissani toistuvan sanoja piirteitä kun kasvuympäristössäni. Olen luullut aina toipuneeni kunnes jokin kliimaksi tulee vastaan. Siksi psykoterapia on tässä vireillä itselläni.
ApMulle oleellinen oivallus oli se, että kaikki tunteet joita nousee ja herää, eivät ole tykkäämistä vaan jotain ihan muuta reaktioa, vaikka sitä alkaa kuvitella, että se on mielenkiintoa ja tykkäämistä ja rakastumista. Siellä on levottomuutta ihmisestä, joka on vaarallinen ja muistuttaa omaa vahingollista vanhempaa. Siellä on dopamiiniryöppyjä, jotka vastaavat heroiinia, kun tuo rakkaudetonta vanhempaa muistuttanut ihminen huomioikin hetken.
Oikea tykkääminen on sitä, että ihailet jotain ihmistä, kuinka hyvä/fiksu/ihmeellinen hän on. Hän saa olosi hyväksi, levolliseksi, turvalliseksi ja rauhalliseksi. Ei saa levottomaksi, valtavia nousuja eikä laskuja kuten näiden hankalien tyyppien kanssa. Ei saa sinua tuntemaan itseäsi pieneksi ujoksi lapseksi vaan saa sinut tuntemaan itsesi aikuiseksi, joka kasvaa ja kehittyy. Oikeassa tykkäämisessä kommunikaatio on sujuvaa ja tasapuolista. Oikeassa tykkäämisessä seksi on huomioivaa, turvallista ja hyvää ja siitä, kuten muustakin voidaan kommunikoida aikuiseen tapaan.
Hyvin tiivistit tämän. Siinä on tosiaan tällaista tiedostamattomien tarpeiden täyttymisen toiveita ja sitten on kuitenkin aikuinen ja ymmärtää ettei kaikki nyt ole kunnossa
Siinä skaalassa on monenlaista mukana ja se on itselleni ollut kyllä kivuliasta. Sitä on paljon syytellyt omia valintojaan ja harmittanut, tullut tunne ulkopuolisuudesta ja itsensä hylkääminen on myös jatkunut koska olen kokenut olevani niin epänormaali.
Aina olen kuitenkin yrittänyt mennä eteenpäin, olla ihminen ihmiselle ja ymmärtää. Siinä pitäisi olla tasapainoa enemmän, etten ymmärtäisi loputtomiin.Kiitos kun kirjoitit tästä hyvin tiivistettynä.
Jospa olisin tiedostavampi vielä tulevaisuudessa, luottaisin itseeni ja omaan intuitioon heti alkumetreillä.
ApEtsi tietoa. Self helpillä pääset pitkälle. Lue narsistin keskustelutyyli. Etsi youtubesta Narsisti vs minä.
Mitään et jatkossa pyydä, ruinaa tai selitä aikuiselle ihmiselle. Etkä myöskään niele niitä hiljaa!
Jos englanti sujuu hyvin, kannattaa ehdottomasti lukaista myös Why Does He Do That? Inside the Minds of Angry and Controlling Men. Sen saa Adlibrikseltä ainakin fyysisenä kappaleena, ekirjana sen voi ladata täältä ilmaiseksi, kunhan otat sinisestä download-valikosta PDF-vaihtoehdon (helpoin lukea): https://1lib.sk/book/2326162/192f44
On auttanut ihan hirveästi narsistin isän alaisuudessa kasvaneena.
On surullista lukea ap:n tekstiä. Se miten nuori nainen on niin allapäin ja menettänyt itsetuntonsa yhden tunteettoman hupakon vuoksi. Empatiaa täältä ap:lle, uskon, että olet hyvä ihminen ja yritit parhaasi. Itke jos itkettää <3
Jotkut ihmiset eivät vain omaa minkäänlaista arvostusta toisia kohtaan, ei edes lapsiaan kohtaan. Ei se ole sinun syytäsi, sinä löydät varmasti vielä elämäsi kumppanin. Onnea tulevaan.
Aika ei merkitse mitään. Mies on heti valmis sille kenet haluaa.