Mies ei laittele arkisin mitään viestejä ja viikonloppuisin saan tehdä suurimman osan töistä hänen luonaan.
Nyt yritin puhua, haluaako edes minua ja olenko vain seuraa kun ei jaksa parempaakaan nyt etsiä.
Mietin aionko mennä viikonloppuna hänen luokseen vaikka olimme jo niin sopineet.
Mies vain nauroi ja sanoi, että keksii kyllä muutakin tekemistä, että ole vain siellä omassa nurkassas.
Taustalla se, että kaikki pyörii hänen ympärillään. Jos kehun, tuen ja autan häntä, niin saan tehdä sitä loputtomiin saamatta vastakaikuna juuri muuta kuin lisää töitä, suudelmia ja sellaista etäistä mutta lämmintä olemista. Koko ajan tunne etten riitä.
Arkisin jos vähän laitamme viestejä ja laitan hyvän yön toivottelun yhteyteen sydämen, niin voi sanoa vain kiitos. Tai hyvää yötä suht neutraalilla hymiöllä.
Eikä tässä nyt ole mistään hymiöistä kyse vaan haen nyt vain sitä takaa, etten saa osakseni samaa arvostusta, rakkautta ja olemisen iloa kuin mitä annan hänelle (hän siitä nauttii, pyytää ja haluaa) mutta en saa juuri mitään takaisin. Pienin murusin vain.
Ansaitsen niin paljon parempaa ja mies ei puhu suoraan. Sitten kun otan asian puheeksi niin minussa on se vika.
Jos huomenna menisin niin olisi sama kaava, pyytäisi siivoamaan, laittaisimme ruokaa. Joisimme hieman, puhuisimme yhteisistä matkoista ja kävisimme saunassa.
Ehkä mies saattaisi puhua yhteisestä elämästä ja samalla ajattelen, että kodinhoitajaa varmaan haluaa tai koukuttaa minua lisää suhteeseen.
Tässä ei ole mitään järkeä ja eniten harmittaa, ettei hän voi sanoa suoraan, ettei tunteita ole vaan repii hyödyn irti mitä saa.
Vai olenko väärässä?
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Sinä et parempaa ansaitse, olet käytetty rätti. 🙂
Hei, en minä niin tyhmä kuitenkaan ole, että uskoisin nämä teidän paskapuheenne. Outoa trollailua.
Ap
Kaikista hienointa tässä kaiken keskellä on nyt kuitenkin ollut se, että olen saanut aivan uudenlaista voimaa tässä vuosien varrella ja se tunne vain voimistuu. Siis se, että ymmärrän, että ei se oli minun vikani jos toiset käyttäytyvät huonosti. Ei minun tarvitse pienentää itseäni sen vuoksi jos koen väkivaltaa. Ei se ole jumalauta minulle mitään henkilökohtaista vaan näiden säälittävien ihmisten oma asia. Todella noloa, että joku käyttää väkivaltaa noustakseen toisen varpaille, asettaakseen itsensä jalustalle.
En tiedä miksi minulla meni niin kauan ymmärtää tämä ja otin kaiken tuon itseeni. Nyt ymmärrän, että olen mahtava ihminen ja vahvakin. Ei ole minun syytäni, että toinen kuvittelee oikeudekseen satuttaa toisia. He tarvitsetvat apua ja kaikki ne masennuslääkitykset, joita jouduin ottamaan, jotta selviäisin.
Ap
Oppikirjan mukainen narsistihan miies on, kun kertomaasi sivujen jatkuessa lukee.. Paras ja helpoin pelastus on, ettei minkäänlaista kontaktia enää koskaan. Lupaa se itsellesi.
Olen ylpeä sinusta ap!
Olet hyvin perillä siitä mitä sinulle tapahtuu. Mahtava homma ja nyt sitten tuo mies roskikseen ja sinulle parempaa elämää!
Sano sille miehelle, että haistaa PITKÄN V***N ja lähdet käveleen, muita uhrauksia ei tarvitse tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä et parempaa ansaitse, olet käytetty rätti. 🙂
Hei, en minä niin tyhmä kuitenkaan ole, että uskoisin nämä teidän paskapuheenne. Outoa trollailua.
Ap
No tosi tyhmältä kuulostat käyttäymiseesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet itse tekeväinen niin älä jää tuohon suhteeseen. Jos mies tekeytyy noin väsyneeksi ja heikoksi niin työt ja huolenpito sen kun lisääntyy aikaa myöten. Hän selkeästi käyttää kiltteyttäsi ja puuhailunhaluasi hyväkseen antamatta oikein mitään vastavuoroisesti.
Myös sanoit, että olette aina mihen luona. Käyttekö yhdessä missään kun olet siellä? Onko yhdessäoloaikanne pelkkää miehen luona olemista?
Käyttekö koskaan esimerkiksi matkoilla, laivalla, torilla, ihan siis jossain yleisissä paikoissa missä on myös muita ihmisiä?
Salaako mies yhdessäolonne tai onko hän siis yleensäkin täysin haluton mihinkään sosiaaliseen kanssakäymiseen oman kotinsa ulkopuolella? Kun olette yhdessä tai vaikka hän on yksinkin?No nyt päästään tähän ytimeen mikä minua on pitänyt suhteessa. Käytiin matkoilla paljonkin, etenkin sinä vuonna kun tapasimme. Molemmat olemme perheemme nähneet ja pidän hänen vanhemmistaan todella paljon. Hän itse haukkuu todella törkeällä tavalla äitiään ja olen joutunut monen monta kertaa tästä kuittamaan. Olen myös kuunnellut lapsuudenkokemuksiaan mutta ei sieltä ilmi tule sellaista joka oikeuttaisi noin kamalat puheet mitä puhuu äidistään. En niitä kehtaa edes kertoa.
Olen viettänyt paljon aikaa hänen lapsensa kanssa ja kaikki on mennyt sen puolesta mukavasti. Kovasti yhteisiä tulevaiuuden suunnitelmia ollut. Mies kutsui minut usein luokseen ja aina lähtiessäni kyseli koska tulen taas. Sitten tulee välillä se kylmyys ja etäisyys. Kaikki muuttuu, hänen käytöksensä voi olla todella musertavaa. Seuraavana hetkenä taas ihan muuta ja on ihanaa olla.
Tämä kaikki on vaikeaa, vuoristorataa. Henkisestihän tuossa väsyy kaiken keskellä ja yhtäkkiä olet täysin mitätön, ei ole mitään kiinnostusta. Eikä se vaadi edes mitään riitaa, se ei vaadi kun vain hänen mielensä, joka muuttuu.
Meiilä on hurjasti yhteisiä kokemuksia. Olimme sosiaalisia ja yhteisiä asioita oli. Silti jäin aina alakynteen, hän oli pääosassa.
Ap
Jestas, alkaa todella kuulostaa että olet exäni pyörityksessä.. Joka tapauksessa hyvin samanoloinen ihminen hän on kuin mitä kuvailit. Tuo äitinsä haukkuminen ja käytös kun äitinsä oli paikalla. Äiti oli hänelle kuin ilmaa. Puheissa äitiä kehuttiin ja minä olin se arvostelun kohde.
Vierailija kirjoitti:
Kaikenmaailman typeryksiä sitä onkin.
Kuten ilkeät kommentoijat.
Onko mies jo laittanut viestiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei mies siivoa itse omaa kotiaan? Siivoaako tuo luonasi, vai oletteko aina miehen luona jotta voi repiä suurimman hyödyn irti?
Olimme aina hänen luonaan. Itsellä tällainen pieni asunto vain ja hänellä neliöitä paljon enemmän.
Siivoaa joskus, tietysti. Olen kuitenkin aika touhukas ihminen ja minulla tapa siivota mikäli näen sotkua jokapaikassa. Jättää homman minulle vaikka apua kyllä välillä olisin kaivannut. Siitä tuli kuitenkin itsestäänselvyys ja tein kyllä aivan liikaa. Vetosi usein sairauteensa, väsymykseen tms. Istui sohvalla tuijottamassa puhelinta..
No, se on pieni panos kuitenkin, että siivoan. Ihan samantekevää se. Kuitenkin olisin vaikka vastavuorona voinut ottaa edes kevyen hieronnan illalla mutta ei jaksanut, pystynyt etc. Minulta kyllä otti kaiken irti mitä sai, eli paljon, sen hieronnankin viikottain mutta minua hieroi koko suhteen aikana yhteensä yhden käden sormilla laskettuna. Hävettää kyllä nyt. Hän kuitenkin teki itsestään aika voimattoman oloisen ja samalla lupaili kovasti kaikenlaista hienoa, suurin osa asioista ei tietenkään toteutunut.
Teen kyllä työtä ilolla, pidän kaikenlaisesta ohimenevästä puuhailusta, se on osallaan terapiaa itselleni. Kuitenkin olisin sitä vastavuoroisuutta kaivannut etten ole vain objekti, jota käyttää. Olen tunteva ihminen ja hyväsydäminen, odotan kunnioitusta myös kanssaihmisiltä ja joustan, loputtomaan ymmärtämiseen en kuitenkaan halua taipua enää.
Ap
Alemman tason uhriutuva narsisti tai sitten manipuloivampi ylemmän tason. Heittäytyy uhriksi ja heikoksi ja sairaaksi, että saa hoivaa ja palveluita ja toisen äidinvaistot heräämään.
Mites teidän seksielämä sujui?
Minuakin kiinnostaa, miten teidän suhteelle käy. Nyt vaikutat, ap, olevasi vahva ja päättäväinen, mutta ikävä sanoa...en ole sittenkään varma, pystytkö tekemään lopullisen eron, mikä olisi mielestäni oikea ratkaisu. Kerro kuitenkin miten tarinanne jatkuu. Ainakaan minä en halua tuomita sinua kävi miten kävi. Mutta aina pitää laittaa oma elämä etusijalle. Jos ei rakasta (ja arvosta) itseään, ei voi aidosti rakastaa toistakaan.
Vierailija kirjoitti:
Minuakin kiinnostaa, miten teidän suhteelle käy. Nyt vaikutat, ap, olevasi vahva ja päättäväinen, mutta ikävä sanoa...en ole sittenkään varma, pystytkö tekemään lopullisen eron, mikä olisi mielestäni oikea ratkaisu. Kerro kuitenkin miten tarinanne jatkuu. Ainakaan minä en halua tuomita sinua kävi miten kävi. Mutta aina pitää laittaa oma elämä etusijalle. Jos ei rakasta (ja arvosta) itseään, ei voi aidosti rakastaa toistakaan.
Ja toisaalta, sitten kun rakastaa itseään, osaa myös laittaa riman oikealle korkeudelle sen suhteen, kenelle omaa rakkauttaan antaa. Epätoivoisia kohteita kannattaa rakastaa etäisyyden takaa.
Vierailija kirjoitti:
Sinä et parempaa ansaitse, olet käytetty rätti. 🙂
Ihania nämä narskut silloin kun niille tulee oikein paha pipi sieluun. Voivoi sinäkin, koita selvitä. Narskut on muuten siitä outo iiilimatolauma että niitä ottaa päähän jos jonkun kaltaisensa puuhastelut ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Minuakin kiinnostaa, miten teidän suhteelle käy. Nyt vaikutat, ap, olevasi vahva ja päättäväinen, mutta ikävä sanoa...en ole sittenkään varma, pystytkö tekemään lopullisen eron, mikä olisi mielestäni oikea ratkaisu. Kerro kuitenkin miten tarinanne jatkuu. Ainakaan minä en halua tuomita sinua kävi miten kävi. Mutta aina pitää laittaa oma elämä etusijalle. Jos ei rakasta (ja arvosta) itseään, ei voi aidosti rakastaa toistakaan.
Kiitos tuestasi.
Minusta tuntuu, että pääsen eroon tästä nyt. Viikonloppu on mennyt mukavasti. Olen tutustunut uusiin ihmisiin. En ole ehtinyt edes ajattelemaan paljonkaan koko miestä muuta kuin mitä tässä palstalla olen käsitellyt.
Tullut tehtyä enemmän kotonani kuin aikoihin. Monen päivän ruoat, siivonnut, tehnyt työjuttuja, soitellut maratonipuheluita. Tänään sarjaa ja pizzaa. Ihan mukavasti mennyt siis eikä miehestä ole kuulunut mitään.
Yksi mies jopa eilen vihelsi perääni, mitä ihmettä täällä tapahtuu. Jotenkin elämä tuntuu tuovan nyt kivoja asioita elämääni tai sitten minä näen nyt laajemmin kun kukaan ei ole piirtelemässä ääriviivoja olemiseen. Minulla kieltämättä meni paljon energiaa keskittyessäni mieheen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Klassinen tilanne missä yritetään pariutua paljon itseään korkeatasoisemman kanssa. Miehelle on se ja sama jätätkö hänet. Hän saa helposti paremman
Nyt olisi kiva kuulla perusteluja sille miehen korkeatasoisuudelle ja ap:n huonommuudelle.
Mun mielestä tuossa on laiska mies, joka haluaa hyväksikäyttää naista. Mies saa kyllä jonkun toisen saaliin höynäytettyä siihen, mutta onnellista parisuhdetta ei saa, mutta eihän se sitä etsikään vaan ilmaista siivoajaa. Ap puolestaan voi saada sitten vaikka kuinka hyvän miehen seuraavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Kaikista hienointa tässä kaiken keskellä on nyt kuitenkin ollut se, että olen saanut aivan uudenlaista voimaa tässä vuosien varrella ja se tunne vain voimistuu. Siis se, että ymmärrän, että ei se oli minun vikani jos toiset käyttäytyvät huonosti. Ei minun tarvitse pienentää itseäni sen vuoksi jos koen väkivaltaa. Ei se ole jumalauta minulle mitään henkilökohtaista vaan näiden säälittävien ihmisten oma asia. Todella noloa, että joku käyttää väkivaltaa noustakseen toisen varpaille, asettaakseen itsensä jalustalle.
En tiedä miksi minulla meni niin kauan ymmärtää tämä ja otin kaiken tuon itseeni. Nyt ymmärrän, että olen mahtava ihminen ja vahvakin. Ei ole minun syytäni, että toinen kuvittelee oikeudekseen satuttaa toisia. He tarvitsetvat apua ja kaikki ne masennuslääkitykset, joita jouduin ottamaan, jotta selviäisin.
Ap
Mulla on piirtynyt selvästi mieleen, että jos tarviin terapiaa, lääkitystä tai muuten sairastelen tai oireilen jonkun ihmisen vuoksi niin olkoon miten ihana muuten tahansa (tuskin on), minä en pidä häntä elämässäni.
No nyt päästään tähän ytimeen mikä minua on pitänyt suhteessa. Käytiin matkoilla paljonkin, etenkin sinä vuonna kun tapasimme. Molemmat olemme perheemme nähneet ja pidän hänen vanhemmistaan todella paljon. Hän itse haukkuu todella törkeällä tavalla äitiään ja olen joutunut monen monta kertaa tästä kuittamaan. Olen myös kuunnellut lapsuudenkokemuksiaan mutta ei sieltä ilmi tule sellaista joka oikeuttaisi noin kamalat puheet mitä puhuu äidistään. En niitä kehtaa edes kertoa.
Olen viettänyt paljon aikaa hänen lapsensa kanssa ja kaikki on mennyt sen puolesta mukavasti. Kovasti yhteisiä tulevaiuuden suunnitelmia ollut. Mies kutsui minut usein luokseen ja aina lähtiessäni kyseli koska tulen taas. Sitten tulee välillä se kylmyys ja etäisyys. Kaikki muuttuu, hänen käytöksensä voi olla todella musertavaa. Seuraavana hetkenä taas ihan muuta ja on ihanaa olla.
Tämä kaikki on vaikeaa, vuoristorataa. Henkisestihän tuossa väsyy kaiken keskellä ja yhtäkkiä olet täysin mitätön, ei ole mitään kiinnostusta. Eikä se vaadi edes mitään riitaa, se ei vaadi kun vain hänen mielensä, joka muuttuu.
Meiilä on hurjasti yhteisiä kokemuksia. Olimme sosiaalisia ja yhteisiä asioita oli. Silti jäin aina alakynteen, hän oli pääosassa.
Ap