Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä ihmisestä joka ei käy läheisen haudalla?
07.06.2022 |
Usein kuullut että sitä "ihaillaan" jos joku käy vaikka joka päivä tai viikko läheisensä haudalla. Ja heitä syyllistetään jotka käyvät harvoin tai ei ollenkaan. Mitä sinä ajattelet asiasta, onko haudalla tärkeää käydä?
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Kesällä käyn monta kertaa viikossa lapseni haudalla kastelemassa kukkia. Hautausmaa on kaunis ja viihtyisä paikka. Muistomerkki on ollut tärkeä surun eri vaiheissa. Joku ihmetteli tuolla, kun omainen käy vuosikymmenienkin jälkeen lapsensa haudalla: semmoista se on oman lapsen menettäminen.
Se suru ja kaipaus kulkee sydämessä aina mukana, ei siihen mitään hautakiveä tarvita. Voit surra ihan yhtä syvästi vaikka mökkilaiturilla. Olen pahoillani mutta mun mielestä tuollainen sitoutuminen yhteen paikkaan vie ajan elämältä joka sinun pitäisi elää lapsesikin puolesta, tuskin hän tuota haluaisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen uskonnoton ja toisinaan saan "pahaa silmää" kun en noudata valtauskonnon rituaaleja. edesmenneitäni pystyn kyllä muistelemaan ihan itsekin, outo ajatus että tarvitsisin siihen jonkun rituaalin.
Minä ainakin käyn läheisen haudalla silloin kun kerkeän. Kesäaikana useammin, jos on kukkasia joita pitää hoitaa. Maksettu hautapaikka, hautakivi ja muut jolloin myös pitää hoitaa, ainaki jonku joka kerkeää. Velvollisuus asia mielestäni vaikka kyseinen henkilö/henkilöt ole hengissä enään. Jos vain on mahdollista. Kaikilla ei silti omaa hautapaikkaa ole tai maksanut haudanhoito palvelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kesällä käyn monta kertaa viikossa lapseni haudalla kastelemassa kukkia. Hautausmaa on kaunis ja viihtyisä paikka. Muistomerkki on ollut tärkeä surun eri vaiheissa. Joku ihmetteli tuolla, kun omainen käy vuosikymmenienkin jälkeen lapsensa haudalla: semmoista se on oman lapsen menettäminen.
Se suru ja kaipaus kulkee sydämessä aina mukana, ei siihen mitään hautakiveä tarvita. Voit surra ihan yhtä syvästi vaikka mökkilaiturilla. Olen pahoillani mutta mun mielestä tuollainen sitoutuminen yhteen paikkaan vie ajan elämältä joka sinun pitäisi elää lapsesikin puolesta, tuskin hän tuota haluaisi!
Huomaa ettei sinulla ole ymmärrystä asiaan. He käyvät haudalla joille se on tärkeää. Ei se sinulta ole pois. Toisille se tuo rauhaa käydä läheisen haudalla mihin on ruumis/tuhkat haudattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää haudalla käymättömien arvostelijat ovat silmänpalvojia joiden itsetunto muodostuu siitä mitä naapurit heistä ajattelevat.
Kuka niitä kyttää? Itse en aio käydä millään haudoilla. Toivottavasti vanhempani ei luule että minä alan hoitaa 200km päästä kenenkään hautoja tai siskoni yli 300km päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ainakaan halua tulla haudatuksi mihinkään. Matojen syötiksi. Ei kiitos.
Hautaamatta ei voi jättää. Keinolla tai toisella sinut laitetaan "maan poveen". Etkä siinä kohtaa enää pysty sitä estämäänkään.
Tuhka voidaan sirotella myös mereen eli ei maan poveen.
Mereen tuhkaamisesta tarvitsee kysyä lupaa.
Haluaisin käydä useammin esimerkiksi isovanhempien haudoilla, mutta minulta on yli 200 kilometriä hautausmaille minne heidät on haudattu. Omaa autoa ei ole ja muutenkin minulla on liikkuminen vaikeampaa kuin ihmisille yleensä on. Siksi en päässyt kummallekaan hautausmaalle pitkään aikaan, mikä harmittaa mutta muistelen silti isovanhempia muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunteettomia ihmisiä kun eivät käy läheisen haudalla hoitamassa. Velvollisuus asia jonka pitää hoitaa jos hautapaikasta on maksanut. Hoito kuuluu siihen myös jos ei erikseen osta palvelua seurakunnalta. Minä ainakin läheiseni hautapaikasta maksanut yli 50 joka kestää sen 25vuotta.
Yhtä ok käydä kuin olla käymättä. Jokainen suree ja muistaa tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun läheiseni kuoli, ramppasin ensimmäisen puoli vuotta hautausmaalla harva se päivä. Pakko oli mennä, tuntui, että mitään muuta suuntaa ei ollut kun kotoa lähti. Koskaan en kylläkään aistinut hänen läsnäoloaan haudalla enkä myöskään muistanut häntä paremmin siinä paikassa. Vähitellen käynnit harvenivat ja nykyään maksan haudanhoitomaksun seurakunnalle. Kotona ja niissä paikoissa, joissa yhdessä kävimme muistan hänet paremmin. Hautausmaa, joka oli ennen kauhistuttanut minua, tuli kyllä tutuksi eikä enää pelottanut. Tutustuin jopa pintapuolisesti yhteen henkilöön, joka juoksi siellä samaan tahtiin. Oli oikein mukavaa kuunnella hänen muisteloitaan ja piipahdimme myös hänen joidenkin tuttaviensa haudoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ainoa syy käydä haudalla on jos haluaa sitä ehdoin tahdoin hoitaa itse. Minulla on mieheni haudan hoitoon ostopalvelu.
Maalla järven rannassa on iso kivi, jolla hän aina istui kalastellessaan. Käyn siellä usein istumassa ja muistelemassa häntä. Paljon tärkeämpi paikka, kuin hautausmaa, johon hänet on haudattu, mutta jossa emme koskaan edes käyneet ennen hautajaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kesällä käyn monta kertaa viikossa lapseni haudalla kastelemassa kukkia. Hautausmaa on kaunis ja viihtyisä paikka. Muistomerkki on ollut tärkeä surun eri vaiheissa. Joku ihmetteli tuolla, kun omainen käy vuosikymmenienkin jälkeen lapsensa haudalla: semmoista se on oman lapsen menettäminen.
Se suru ja kaipaus kulkee sydämessä aina mukana, ei siihen mitään hautakiveä tarvita. Voit surra ihan yhtä syvästi vaikka mökkilaiturilla. Olen pahoillani mutta mun mielestä tuollainen sitoutuminen yhteen paikkaan vie ajan elämältä joka sinun pitäisi elää lapsesikin puolesta, tuskin hän tuota haluaisi!
Kuule, se minulle ilo käydä siellä. Sinä voit mökkilaiturillasi miettiä ja mennä itseesi neuvoinesi. Jösses!
Tämä on asia joka ei kuulu muille eikä kenenkään pitäisi pitää moisesta kirjaa. Ymmärrän hyvin ihmisiä, joille haudalla käynti on tärkeää ja miksi he käyvät usein siellä. Ymmärrän ihan yhtä hyvin ihmisiä, jotka eivät koskaan käy. Molemmat voivat muistaa edesmenneitä omalla tavallaan.
En ymmärrä ajatusta "kuolemasta pitää päästä yli", jos se tarkoittaa sitä että haudalla EI saisi käydä. Kuolema on niin nivoutunut elämään, ettei sitä pidä yrittää piilottaa ja unohtaa. Ei ole sairasta surra ja muistella, ihminen saa myös elää ja silti samalla muistaa ne mollipitoiset elämän nuotit.
Nykyisin aika moni tuhkataan ja tuhkat sirotellaan ihan muualle, joten sikäli on kiva et haudoilla on niitä "yhteisiä muistelupaikkoja" ja sitten on ne luontopaikat minne tuhkia viedään. Voi mennä vaikka sinne puistoon tai lammen rannalle, missä tuhkat ovat ja muistella siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ainakaan halua tulla haudatuksi mihinkään. Matojen syötiksi. Ei kiitos.
Hautaamatta ei voi jättää. Keinolla tai toisella sinut laitetaan "maan poveen". Etkä siinä kohtaa enää pysty sitä estämäänkään.
Tuhka voidaan sirotella myös mereen eli ei maan poveen.
Meren lisäksi usealla paikkakunnalla on erilaisia luontokohteita, jonne tuhkat voi sirotella. Esim järvi, joki, puisto, metsä tms.
Vierailija kirjoitti:
Henkimaailman väki ei muuten edes käy omalla haudallaan, koska kokee olevansa OK ja edelleen olemassa. Oma keho on kuin banaaninkuori, joka palveli aikansa ja siirtyi sitten biojätteeseen. Siihen ei koe mielenkiintoa.
He hengailevat meidän jokapäiväisessä elämässämme mukana aina silloin tällöin, muttei aina. Siellä on paljon muutakin mielenkiintoista tehtävää.
Apua, onko sielläkin töitä?
t. parantumatonta tautia sairastava :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kesällä käyn monta kertaa viikossa lapseni haudalla kastelemassa kukkia. Hautausmaa on kaunis ja viihtyisä paikka. Muistomerkki on ollut tärkeä surun eri vaiheissa. Joku ihmetteli tuolla, kun omainen käy vuosikymmenienkin jälkeen lapsensa haudalla: semmoista se on oman lapsen menettäminen.
Se suru ja kaipaus kulkee sydämessä aina mukana, ei siihen mitään hautakiveä tarvita. Voit surra ihan yhtä syvästi vaikka mökkilaiturilla. Olen pahoillani mutta mun mielestä tuollainen sitoutuminen yhteen paikkaan vie ajan elämältä joka sinun pitäisi elää lapsesikin puolesta, tuskin hän tuota haluaisi!
Huomaa ettei sinulla ole ymmärrystä asiaan. He käyvät haudalla joille se on tärkeää. Ei se sinulta ole pois. Toisille se tuo rauhaa käydä läheisen haudalla mihin on ruumis/tuhkat haudattu.
Kerro mitä he hakevat sieltä? Luita, tuhkaa - ei siellä ole oikeasti enää mitään siitä haudatusta henkilöstä. Ennemmin itse katsoisin valokuvia, videoita, muistelisin perheen kesken poislähtenyttä jne. Pitäisin hänet osana elämääni, en elämääni osana hänen kuolemaansa.
Ja kyllä, olen menettänyt läheisiäni. Tänään viimeksi kun raivasin kauniisti kukkivaa puutarhaani totesin että äitini lempiruusut on hengissä ja odotan niiden kukkivan. Mistä sen tietää vaikka hän näkisi ne sieltä jostain?
Alue: Aihe vapaa
Käyn silloin tällöin haudoilla kun olen käymässä kotipaikkakunnalla. Viime reissulla kävelin hautuumaalla yli tunnin ja katselin muidenkin hautoja. Aina sieltä löytyy jonkun sukulaisen tai tuntemani ihmisen hauta.
Hautausmaa on rauhoittumisen paikka, siellä on jotenkin pyhää ja harrasta - hiljaisten maassa.
Pienien lasten haudat ovat niitä surullisimpia, elämä juuri alussaan ja on kuolema on tullut jostain syystä varhain.