Minä väitän: Moni pitkässä avioliitossa elävä on 'kulissiliitossa'

Toivoisin kovasti, että määrittelisit sen kulissiliiton.

Itse olen sitä mieltä, että suurin osa alle 35v ikäisistä elää kulissiliitossa, jossa toteutetaan jotain omituista käsikirjoitusta, joka kaikilla on sama. Kumpikaan ei ole oikeasti tyytyväinen, vaikka ollaan kovasti rakastuneita ja kalenteri täyttyy yhteisestä tekemisestä ja tarkasti suunnitelluista kaveritapaamisista. Esitetään kulissia niin ulospäin kuin itselleenkin ja vaihdetaan kumppania noin 5 vuoden välein, koska kuvitellaan, että intohimoinen rakkaus on ainoa asia, jota avioliittoon (tai avoliittoon) tarvitaan. 

Ihmiset muuttuvat, rakkaus muuttuu ja vanhemmilla ihmisillä se siirtyy alapäästä sydämeen. Enää ei mennä sukuelinten ehdoilla, jolloin ap:n kaltaisten mielestä liitosta tulee kulissi.

No miten voisi olla mitaan kun nainen rupsahtaa ja viimeistaan sitten kun saa lapsia itkeva huutava vauva jonka kanssa vaimo 24/7, mies voi vaan keskittya tyontekoon treenata ja joskus runkata jossain nurkassa. Naisen energia sellainen vasynyt ja intohimoton. Mies ja miehen tarpeet prioriteeteissa listan lopussa jos siellakaan. 

Jos perheen perustamisesta ja avioliitosta odottaa jotain muita realiteetteja, kuten jossain prinsessa sadussa, joutuu karvaasti pettymaan. 

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin kovasti, että määrittelisit sen kulissiliiton.

Itse olen sitä mieltä, että suurin osa alle 35v ikäisistä elää kulissiliitossa, jossa toteutetaan jotain omituista käsikirjoitusta, joka kaikilla on sama. Kumpikaan ei ole oikeasti tyytyväinen, vaikka ollaan kovasti rakastuneita ja kalenteri täyttyy yhteisestä tekemisestä ja tarkasti suunnitelluista kaveritapaamisista. Esitetään kulissia niin ulospäin kuin itselleenkin ja vaihdetaan kumppania noin 5 vuoden välein, koska kuvitellaan, että intohimoinen rakkaus on ainoa asia, jota avioliittoon (tai avoliittoon) tarvitaan. 

Ihmiset muuttuvat, rakkaus muuttuu ja vanhemmilla ihmisillä se siirtyy alapäästä sydämeen. Enää ei mennä sukuelinten ehdoilla, jolloin ap:n kaltaisten mielestä liitosta tulee kulissi.

Tämä. Pahinta on se, kun teatterissa aletaan suorittamaan kalliita häitä etc. Libidovetoista ja hormonipohjaistahan tuo lisääntymisikäisten parisuhdekuviointi on kokonaan - rakkauden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Vain libidon ja lammasmaisen matkimisen. Alapää kutkaa. Viisikymppisenä alkaa tajuta mistä on kyse. 

Meidän vanhemmilla on tuollainen onneton kulissiliitto ja kyllä muuten kärsittiin siitä paskasta, kireästä ja puhumattomasta tunnelmasta lapsina. Pikkulapsen tasolle jääneitä ihmisiä jotka ovat tavallaan aina menneet siitä mistä aita on matalin, ei ole ollut rohkeutta muuhun. Nyt sitten eläkeiässä katkeroiduttu, rahaa kyllä on mutta eipä tuollaiset ulkoiset asiat tietty paljoa lohduta kun tajuaa että aikaa ei olekaan loputtomiin ja olisihan sitä voinut parempiakin valintoja elämässään tehdä. Tulevasta kuolemasta jauhetaan ja valitetaan milloin mistäkin. Eipä olla ylläri yksikään meistä lapsista paljoa tekemisissä

Tottakai yhden vuoden kestänyt parisuhde on erilainen kuin 30 vuotta kestänyt parisuhde. Pitkän parisuhteen ihastumis ja rakastumisvaihe on taakse jäänyttä ja tilalle on tullut yhteistä historiaa eletyn elämän kautta, kumppanuutta ylä- ja alamäistä huomimatta. Pitkäparisuhde on pyrkimystä ymmärtää toista, hyväksyä ja anteeksi antaa. Ilman niitä et pääse ikinä parisuhteeseen joka kestää vuosikymmeniä. Rakkaus ja kiintymys muuttaa muotoaan ajan saatossa. Ymmärtämättömille se voi näyttäytyä ns.kulissina. Mutta mitäpä muutakaan ulkopuoliset voisivat nähdä.

Up

Kyllä meitä onnellisiakin on. 

Meillä ei riidellä nykyään kun ei viitsitty aiemminkaan riidellä. Intohimosta on taittunut terävin kärki, mutta kyllä meillä rakkautta riittää jokapäiväiseen läheisyyteen.

Lapset ovat aikuistuneet, joten nyt on aikaa toisillemme. Yhdessä ollaan oltu vasta vähän yli 30v.

Kulissi ja kulissi. Ihmiset ja tarpeet muuttuvat vuosikymmenien saatossa. Intohimoinen rakkaus muuttuu kumppanuudeksi ja välittämiseksi. Aikansa kutakin. Itselläni yli 30v liitto ja ikää 50+. Tämä on hyvä just näin, en jaksaisi olla koko ajan pupuilemassa, esittämässä pikkuvaimoa ja intohimoista nymfoa samaan aikaan. Lapset aikuisia ja heillä asiat hyvin. Miehen kanssa olla möllötetään, nauretaan ja matkustellaan. Välillä jotain intiimimpääkin. Tiedän, että mies pysyy rinnallani vaikka tulisi mitä (ja on tullutkin). Sitä tunnetta en vaihtaisi tässä iässä mihinkään. 

No se on vähän miten sen ajattelee. Vanhuuden höperöiden ei kannata enää erota.

Kulissiliitto tarkoittaa sellaista, missä itse liitto on jotain toista kuin kuvitellaan. Sitä ei voi määritellä siis intohimon määrän perusteella, vaan kuinka realistinen näkemys puolisoilla on yhdessä pitävistä tekijöistä. Eli ottaen huomioon kuinka paskasti keskimäärin puolisot kohteleva ns.t "rakkaitaan" kulissiliittoja voi esiintyä aivan yhtä todennäköisesti myös lyhyissä parisuhteissa. 

Omilla vanhemmillani on kulissiliitto, mutta omien havaintojeni mukaan pitkässä suhteessa on välillä kausia, jolloin rakkaus on vähissä, ja toisinaan taas kausia, jolloin ollaan umpirakastuneita eli uudelleen rakastutaan siihen omaan kumppaniin. Siksi ajattelenkin ettei se vaihtamalla parane. 

Yli 50% liitoista päättyy eroon tilastojen mukaan.

Monet pysyy yhdessä vain lasten takia ja ovat siksi onnettomia. Jos ei olisi hankittu lapsia, olisi vapaa lähtemään huonosta liitosta. Ehkä se tulee monelle yllätyksenä että nuorena olisi voinut valita myös toisin ja olisi kannattanut harkita lisääntymistä vähän tarkemmin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset muuttuvat, rakkaus muuttuu ja vanhemmilla ihmisillä se siirtyy alapäästä sydämeen. Enää ei mennä sukuelinten ehdoilla, jolloin ap:n kaltaisten mielestä liitosta tulee kulissi.

Kuten kirjoitin yllä, moni voi olla täysin tyytyväinen siihen, että se pitkäaikainen puoliso on nykypäivänä ihan vaan "kaverikumppani" eikä he edes kaipaa mitään intohimoista rakkautta.

Minä olen kade niille joilla on pitkä loppuelämän kestävä parisuhde. Mulla oli 10 vuoden avioliitto. Sen jälkeen on ollut 1-2 vuotta kestäviä parisuhteita. 😐

50+

Höpö höpö. Olen toist kertaa naimisissa. Eka liitto kesti 21 vuotta ja nykyinen 13. Vuosi meneillään. Kumpikaan ei ole ollut kulissia.

Se ei tee liittoa kulissiksi, että alkuaikojen intohimo hälvenee. Kulissi on liitto, jossa molemnat elävät omaa elämää, eikä mitään yhteistä (eli liittoa) ole. Enpä ole sellaisia nähnyt lähipiirissä.

Ei ole kulissia tämä 37 vuoden liitto. Rakastan tuota miestä edelleen ja kai hänkin tykkää minusta. 💕

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meitä onnellisiakin on. 

Meillä ei riidellä nykyään kun ei viitsitty aiemminkaan riidellä. Intohimosta on taittunut terävin kärki, mutta kyllä meillä rakkautta riittää jokapäiväiseen läheisyyteen.

Lapset ovat aikuistuneet, joten nyt on aikaa toisillemme. Yhdessä ollaan oltu vasta vähän yli 30v.

Meillä 29v takana, ikää 60+v ja sama tilanne.

Kumppanuutta on, rakkautta on, arvostusta on, paljon naurua ja yhdessätekemistä on. Intohimoakin olisi mutta miehen kyvyt vei lääke. 

Yhdessä on todella kivaa!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meitä onnellisiakin on. 

Meillä ei riidellä nykyään kun ei viitsitty aiemminkaan riidellä. Intohimosta on taittunut terävin kärki, mutta kyllä meillä rakkautta riittää jokapäiväiseen läheisyyteen.

Lapset ovat aikuistuneet, joten nyt on aikaa toisillemme. Yhdessä ollaan oltu vasta vähän yli 30v.

Olen samaa mieltä. Mekin olemme olleet yhdessä vasta 44 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

No miten voisi olla mitaan kun nainen rupsahtaa ja viimeistaan sitten kun saa lapsia itkeva huutava vauva jonka kanssa vaimo 24/7, mies voi vaan keskittya tyontekoon treenata ja joskus runkata jossain nurkassa. Naisen energia sellainen vasynyt ja intohimoton. Mies ja miehen tarpeet prioriteeteissa listan lopussa jos siellakaan. 

Jos perheen perustamisesta ja avioliitosta odottaa jotain muita realiteetteja, kuten jossain prinsessa sadussa, joutuu karvaasti pettymaan. 

Niin niillä miehillä käy näin joille alun perinkin, muutamaa ensimmäistä vuotta lukuun ottamatta, vaimo on ollut siellä listan loppupäässä. Luultavasti jo vuosia. On tuudittauduttu siihen, että kyllä se siinä pysyy, kun se ei pärjää ilman minua. Unohdettu merkkipäivät ja läheisyys ja kaikki huomionosoitukset.

Sitten kun tulee lapsi mies unohtaa myös kotitöiden jakamisen ja lapsenhoidon jakamisen ja kas. Muutama vuosi ja mies on pihalla. Ja ihan omaa syytään. Kun oli eristänyt itsensä perheestä ja sen velvollisuuksista jo vuosia aiemmin. Vaatimuslista on kasvanut pilviin, mutta itse ei tuoda mitään suhteeseen. Katsotaan vaan päältä kun toinen nääntyy työn määrään.

Pitkät avioliitot ovat enemmän kaveri- tai ystäväliittoja, mutta en usko sen olevan samaa kuin kulissiavioliitto. Aika ja arvot olivat erilaiset avioliittoa solmiessa. Parisuhteeseen päädyttiin muunkin kuin intohimoisen rakkauden vuoksi. Toisessa oli tärkeää myös vastuuntunto, kunnon työ ja siinä pysyminen, valmius perheen perustamiseen ja ylipäätään hyvään maineeseen. Asenteet olivat tiukempia ja suorempia kuin tänä päivänä, koska kaikkea pitää nyt sallia ja rakastaa. Intohimoinen rakkaus menee edelle kaiken muun, koska on tärkeää saada kokea ja tuntea hetken aikaa kuin miettiä toimiiko suhde vielä kymmenen vuoden päästä.

Minun ikäiset kuusikymppiset oppivat sen saman, järkevän arvomaailman vanhemmiltaan, mutta ongelmat(?) tulevat siitä että uskallamme antaa periksi huonossa liitossa. Elämme erilaisessa maailmassa kuin vanhempamme, joten jäimme ristiriitaiseen vaiheeseen sodan kokeiden vanhempien arvomaailman (jotka olivat lapsia sodan aikana ja jääneet vaille vanhempien läsnäoloa)  ja muuttuvan yhteiskunnan väliin. Ongelmia on myös meissä itsessämme kuin vain parisuhteissa. Kannamme tunnemaailmassamme vanhan ja uuden maailman traumat ja houkutukset.

Suomi on myös asumisen suhteen kallis maa. Tavallisella ihmisellä menee puolet iästään rakentaa turvallinen koti ja elintaso, jolla selvitä kuolemaansa asti. Joskus suhde voi painottua juuri siihen, joten ei se väärinkään ole huolehtia itsestään ja selvitä. Jos tilalle ei ole kuin rähjäinen yksiö jossakin ghetossa? Yhteinen talous on ihan yhtä hyvä syy olla yhdessä etenkään, jos kummallakaan ei ole tarvetta pomppia intohimoisten ihmissuhteiden perässä sinne tänne. Ihmiset osaavat tulla toimeen muullakin tavalla kuin hyvällä seksillä.

Meidän nykyinen rento asenne ihmissuhteiden syvällisyyteen ja pysyvyyteen on kuitenkin luonut epävarman, nuorten sukupolven, jotka miettivät mikä heissä on vikana kun ei kelpaa. Ulkonäkökeskeisyys on merkittävää intohimoisille tunteille, mutta luoko se turvallisuutta ja luotettavuutta epävarmalle nuorelle - en tiedä. Historiasta voi oppia ja tulevaisuutta rakennetaan senkin varaan.