"Nainen saa aina, myös parisuhteen"

Vierailija kirjoitti:

OT.

Miesten siisteyskäsitykseen yllättävän usein vaikuttaa se seikka, kuinka hyvin tai huonosti mies tuntuu olevan kotona omassa kodissaan.

Jos miehellä on oma tila kodissa tai sitten on saanut vaikuttaa merkittävästi yhteisen kodin sisustukseen, miehenä koti tuntuu aina enemmän omalta ja hallittavissa olevalta > tällä on suora vaikutus siihen, kuinka paljon mies haluaa käyttää vaivaa kodin huolto- ja hoitotöihin, mukaan lukien siivoukseen.

Jos nainen sen sijaan sisustaa yhteisen kodin kokonaan oman makunsa mukaan, ja mies ei saa tuoda "romujaan" edes johonkin nurkkaan (esimerkiksi miehen työpiste, videopelit ym. ovat monen naisen mielestä sisustusta rumentavia "romuja), ei miehellä varmasti ole erityisen isoa motivaatiota siistinä pitämiseen.

Itse olen pitänyt hyvin huolta siitä, että myös MINUN sisustusmakuni näkyy yhteisessä kodissa vahvasti - esimerkiksi monista itse hankkimistani/saamistani itselleni tärkeistä huonekaluista en yksinkertaisesti halunnut luopua - oli puolisoni hyväksyttävä asia ja annettava minun tehdä omia sisustusratkaisujani. Tästä on seurannut se, että olen aktiivinen siivoaja, ja pidän huolta, että omat kirjahyllyni ovat järjestyksessä, oma sohvani pölytön, imuroin, luuttuan, pesen ikkunoita ja pyyhin pintoja ahkerasti koko kodissa.

Niin, tämähän on normaali menettelytapa. Teillä on aikuisten suhde. Viestisi olisi voinut kirjoittaa ilman mitään sukupuoliyleistyksiä.

Hieman outoa ehkä, että huolehdit vain oman sohvasi pölyistä tai pölyttömyydestä, mutta kukin tavallaan.

No, osa miehistä on lapsellisia ja itsekkäitä. Eksä oli vuorotyössä ja jäi nukkumaan meidän sänkyyn, kun itse olin jalkeilla ja päivän touhuissa. Hän sijasi vain oman täkkinsä omalle puolelleen. Jätti muun sängyn sitten petaamatta. Varmasti olisi pyyhkinyt pölyt omasta hifilaitteistostaan ja jättänyt muut pyyhkimättä, jos siis olisi joskus pyyhkinyt mitään pölyjä. Hän osti mulle nimpparilahjaksi tiskiharjan ja rätin (no, seuraavaa nimpparia ei enää oltu yhdessä). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun meille tuli tyttöystävän kanssa tauko suhteeseen, en saanut kertaakaan, kun tyttöystävä oli reilun kuukauden aikana ollut yli kymmenen miehen kanssa. Oli karvasta kalkkia katsoa baarissa, kun hän flirttailee isokokoisten mustien miesten kanssa ja lähtee jatkoille.

Eli toisinsanoen, yli kymmenen miestä pääsi treffailemaan ja sitten sinä aloit jälleen hänen kanssa parisuhteeseen.

Nyt on kyllä supercuckin juttuja. Ja vielä mustien miesten käyttämän naisen kanssa alkaa uudelleen :D. 

Niinhän se on, valitettavasti kaikilla ei ole varaa olla nirsoja. (toki tossa tapauksessa olisin kyl mielummin sinkku)

-eri

Ei tuossa ole kyse nirsoudesta vaan läheisriippuvuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätinainen kirjoitti:

Mä uskon, että samoilla kriteereillä myös mies saisi aina parisuhteen. Varmasti löytyy joku itseä 10-30 vuotta vanhempi, lihava, pitkäaikaistyötön yksinäinen läheisriippuvuudesta kärsivä mielenterveyskuntoutuja joka juuri sinunkin kelkkaan lähtisi. Et vain mies hyvä ole etsinyt tarpeeksi laajalti. Näillä kitisijämiehillä kun itsellään on yleensä rima korkealla ja he itkevät kun se 20v isotissinen blondi antoi pakit. Eihän sen pitäisi haitata, että itse on naisvihamielinen kaljuuntuva katkera setämies kun omasta mielestä on hyvä mies eikä edes hakkaa naisia.

Tai sitten voi ottaa vakituisen työn omaavan RUMAN naisen joka on mielenterveysvikainen: valittaa, saikuttaa ja lorvii aina tunnin kahvitauoilla.

Yksi lääkäri sanoi, että ylipaino kertoo aina mielenterveysongelmista ja osalla noista on vakituinen työ.

Osalla lääkäreistä vai kenestä vakituinen työ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun meille tuli tyttöystävän kanssa tauko suhteeseen, en saanut kertaakaan, kun tyttöystävä oli reilun kuukauden aikana ollut yli kymmenen miehen kanssa. Oli karvasta kalkkia katsoa baarissa, kun hän flirttailee isokokoisten mustien miesten kanssa ja lähtee jatkoille.

Eli toisinsanoen, yli kymmenen miestä pääsi treffailemaan ja sitten sinä aloit jälleen hänen kanssa parisuhteeseen.

Nyt on kyllä supercuckin juttuja. Ja vielä mustien miesten käyttämän naisen kanssa alkaa uudelleen :D. 

Enemmän minua ihmetyttää, miten kylän ainoaan baariin eksyy noin paljon mustia miehiä ja miten mies sattuukin aina entisen tyttöystävänsä kanssa sinne samaan aikaan.

Ehkä se ei erottanut, että se on se sama tumma mies aina ja tyttöystävä seurusteli sen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun meille tuli tyttöystävän kanssa tauko suhteeseen, en saanut kertaakaan, kun tyttöystävä oli reilun kuukauden aikana ollut yli kymmenen miehen kanssa. Oli karvasta kalkkia katsoa baarissa, kun hän flirttailee isokokoisten mustien miesten kanssa ja lähtee jatkoille.

Eli toisinsanoen, yli kymmenen miestä pääsi treffailemaan ja sitten sinä aloit jälleen hänen kanssa parisuhteeseen.

Nyt on kyllä supercuckin juttuja. Ja vielä mustien miesten käyttämän naisen kanssa alkaa uudelleen :D. 

Enemmän minua ihmetyttää, miten kylän ainoaan baariin eksyy noin paljon mustia miehiä ja miten mies sattuukin aina entisen tyttöystävänsä kanssa sinne samaan aikaan.

Ehkä se ei erottanut, että se on se sama tumma mies aina ja tyttöystävä seurusteli sen kanssa. 

Siis kun kulki baarissa stalkkaamassa eksäänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun meille tuli tyttöystävän kanssa tauko suhteeseen, en saanut kertaakaan, kun tyttöystävä oli reilun kuukauden aikana ollut yli kymmenen miehen kanssa. Oli karvasta kalkkia katsoa baarissa, kun hän flirttailee isokokoisten mustien miesten kanssa ja lähtee jatkoille.

Eli toisinsanoen, yli kymmenen miestä pääsi treffailemaan ja sitten sinä aloit jälleen hänen kanssa parisuhteeseen.

Nyt on kyllä supercuckin juttuja. Ja vielä mustien miesten käyttämän naisen kanssa alkaa uudelleen :D. 

Enemmän minua ihmetyttää, miten kylän ainoaan baariin eksyy noin paljon mustia miehiä ja miten mies sattuukin aina entisen tyttöystävänsä kanssa sinne samaan aikaan.

Seurusteli kuukauden ajan?  No kieltämättä kuulostaa nykynaisen sykliltä. 

Ehkä se ei erottanut, että se on se sama tumma mies aina ja tyttöystävä seurusteli sen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätinainen kirjoitti:

Mä uskon, että samoilla kriteereillä myös mies saisi aina parisuhteen. Varmasti löytyy joku itseä 10-30 vuotta vanhempi, lihava, pitkäaikaistyötön yksinäinen läheisriippuvuudesta kärsivä mielenterveyskuntoutuja joka juuri sinunkin kelkkaan lähtisi. Et vain mies hyvä ole etsinyt tarpeeksi laajalti. Näillä kitisijämiehillä kun itsellään on yleensä rima korkealla ja he itkevät kun se 20v isotissinen blondi antoi pakit. Eihän sen pitäisi haitata, että itse on naisvihamielinen kaljuuntuva katkera setämies kun omasta mielestä on hyvä mies eikä edes hakkaa naisia.

Tai sitten voi ottaa vakituisen työn omaavan RUMAN naisen joka on mielenterveysvikainen: valittaa, saikuttaa ja lorvii aina tunnin kahvitauoilla.

Kokeilin tuota, en suosittele.

Löysin vakituisen työn omaavaa rumaa naista pitkän sinkkuuden jälkeen. Alussa meillä meni hyvin, mutta pikkuhiljaa sen todellinen luonne tuli esiin, jatkuvaa raivoamista, syyllistämistä, tavaroiden heittelyä ym.

Ei se itse nähnyt vikaa omassa käytöksessä tietenkään, ihmetteli vaan kun mun seksihalut katosi

Noinhan se menee. Ihminen voi piilotella oikeaa luonnetaan joskus kauankin. Eikä tarvi olla edes mikään mielenterveysongelmainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun meille tuli tyttöystävän kanssa tauko suhteeseen, en saanut kertaakaan, kun tyttöystävä oli reilun kuukauden aikana ollut yli kymmenen miehen kanssa. Oli karvasta kalkkia katsoa baarissa, kun hän flirttailee isokokoisten mustien miesten kanssa ja lähtee jatkoille.

Eli toisinsanoen, yli kymmenen miestä pääsi treffailemaan ja sitten sinä aloit jälleen hänen kanssa parisuhteeseen.

Nyt on kyllä supercuckin juttuja. Ja vielä mustien miesten käyttämän naisen kanssa alkaa uudelleen :D. 

Enemmän minua ihmetyttää, miten kylän ainoaan baariin eksyy noin paljon mustia miehiä ja miten mies sattuukin aina entisen tyttöystävänsä kanssa sinne samaan aikaan.

Seurusteli kuukauden ajan?  No kieltämättä kuulostaa nykynaisen sykliltä. 

Ehkä se ei erottanut, että se on se sama tumma mies aina ja tyttöystävä seurusteli sen kanssa. 

Eiköhän se ole enempi nykymiesten sykli. Seurustelin aiemmin viime vuosituhannella ja suhteet laskettiin aina vuosissa. Nyt sitten tulin huijatuksi ja lempatuksi kahden kuukauden kuluttua. Oli ihan fiilis, että olisi palannut teini-ikään. En tajunnut, että vanhatkin miehet ovat imeytyneet mukaan tähän nykykulttuuriin. Yyh. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun meille tuli tyttöystävän kanssa tauko suhteeseen, en saanut kertaakaan, kun tyttöystävä oli reilun kuukauden aikana ollut yli kymmenen miehen kanssa. Oli karvasta kalkkia katsoa baarissa, kun hän flirttailee isokokoisten mustien miesten kanssa ja lähtee jatkoille.

Eli toisinsanoen, yli kymmenen miestä pääsi treffailemaan ja sitten sinä aloit jälleen hänen kanssa parisuhteeseen.

Nyt on kyllä supercuckin juttuja. Ja vielä mustien miesten käyttämän naisen kanssa alkaa uudelleen :D. 

Enemmän minua ihmetyttää, miten kylän ainoaan baariin eksyy noin paljon mustia miehiä ja miten mies sattuukin aina entisen tyttöystävänsä kanssa sinne samaan aikaan.

Seurusteli kuukauden ajan?  No kieltämättä kuulostaa nykynaisen sykliltä. 

Ehkä se ei erottanut, että se on se sama tumma mies aina ja tyttöystävä seurusteli sen kanssa. 

Eiköhän se ole enempi nykymiesten sykli. Seurustelin aiemmin viime vuosituhannella ja suhteet laskettiin aina vuosissa. Nyt sitten tulin huijatuksi ja lempatuksi kahden kuukauden kuluttua. Oli ihan fiilis, että olisi palannut teini-ikään. En tajunnut, että vanhatkin miehet ovat imeytyneet mukaan tähän nykykulttuuriin. Yyh. 

Nykypäivän deittailukulttuuriin kuuluu vahvasti se että tapaillaan jotain tyyppiä ajankuluksi niin kauan, kunnes ilmenee mahdollisuus vaihtaa parempaan.

Tämä on ihan tyypillinen ja yleinen tapa toimia sekä miehillä että naisilla, ei ole sukupuolisidonnaista. En tiedä kuka tästä nykyisestä, erittäin raadollisesta kulttuurista edes nauttii, mutta selkeästi ihmiset tällaisesta tykkää, kun kerran näin haluavat toimia.

Mutta palatakseni takaisin otsikkoon, voisiko tälläisten väitteiden esittäjät nyt vihdoin kertoa, että miksi minä naisena saan kuulemma aina halutessani parisuhteen, mutta en ole sitä koskaan saanut, vaikka olen vuosikymmeniä halunnut? Miksi tuo väite ja todellisuus eivät kohtaa?

Olen jo aiemmin selittänyt ettei miehen työpaikka tai varallisuus merkitse, mutta miehen täytyy olla mukava ja täytyy olla kemiaa.

Vierailija kirjoitti:

Mutta palatakseni takaisin otsikkoon, voisiko tälläisten väitteiden esittäjät nyt vihdoin kertoa, että miksi minä naisena saan kuulemma aina halutessani parisuhteen, mutta en ole sitä koskaan saanut, vaikka olen vuosikymmeniä halunnut? Miksi tuo väite ja todellisuus eivät kohtaa?

koska olet liian nirso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta palatakseni takaisin otsikkoon, voisiko tälläisten väitteiden esittäjät nyt vihdoin kertoa, että miksi minä naisena saan kuulemma aina halutessani parisuhteen, mutta en ole sitä koskaan saanut, vaikka olen vuosikymmeniä halunnut? Miksi tuo väite ja todellisuus eivät kohtaa?

koska olet liian nirso.

Miten ihmeessä mä voin olla nirso jos haluan jotakin? Sun ajatusmaailma on yhtä paradoksia.

Vierailija kirjoitti:

Mutta palatakseni takaisin otsikkoon, voisiko tälläisten väitteiden esittäjät nyt vihdoin kertoa, että miksi minä naisena saan kuulemma aina halutessani parisuhteen, mutta en ole sitä koskaan saanut, vaikka olen vuosikymmeniä halunnut? Miksi tuo väite ja todellisuus eivät kohtaa?

'

Minulle on käynyt samalla tavalla. Ulkonäöstäni on tykätty kovasti, mutta kaikki kaatuu heti alkuun luonteeseeni, joka ei ilmeisesti miellytä. Sänkyynhän minä kyllä kelpaisin, mutta en ole irtoseksiä vailla.

Luonnettani en voi muuttaa, eikä teeskenteleminen parisuhteen perustana johtane onnistumiseen. Ilmeisesti "nainen aina" -ajattelussa on jokin heikko kohta, josta minä toistuvasti horjahdan läpi. Olisi kyllä kiva tietää, mihin suuntaan ja miten pitkälle minun pitäisi kaivaa, jotta vastaan tulisi mies, joka kiinnostuisi parisuhteesta minunlaiseni ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sellainen mielikuva, että miehet ihan mielellään pariutuvat alaspäin. Näin he saavat pönkitettyä omaa todellista tai kuviteltua superioteettiaan eikä ego joudu naisen uhkaamaksi. 

Onko nyt sitten kuitenkin niin, että miehet haluaisivatkin pariutua ylöspäin vai itkettääkö niitä miehiä, joiden alapuolelta ei löydy naisia? Kyllä meitä "ylijäämä"naisiakin harmittaa, ettei yläpuolelta löydy miehiä. Mutta elämä nyt vaan on tällaista. Onneksi muuten ihan hyvää. 

Olen tämä sama viime hetken vänkääjä, josta kaikki palstanaiset vetävät hernemaissipaprikapussin nenään, kun kerron heille, että kaikki miehet eivät välttämättä täytä elämäänsä juoksemassa tonnikalan tuoksun perässä. 

Tuo ego homma pitää paikkaansa jossain määrin. Miehet eivät halua tosiaan naista, joka tulee ensi töikseen haastamaan, ainakin minä tiputan nopeasti ne naiset. Nyt tällä kertaa puhun omasta puolestani, enkä voi puhua muiden puolesta. Mutta uskoisin, että miehet keskimäärin aistivat, että milloin naisen arvostus ja submissiivisuus on olemassa, ja se on ihan oikeasti arvostettava asia minun mielestäni, että saan johtaa parisuhdetta tietyissä asioissa. Minä maksan, ja minä johdan. Ei tarkoita sitä, ettenkö arvostaisi naisen mielipidettä, mutta en jaksa koko ajan kinata ja arvostan rauhaa. Ehkä tässä on jonkinlainen luontainen balanssi olemassa? 

En oikein usko, että mies haluaa pariutua ylöspäin. Varmaankin ihan mahdollista, mutta aika harvassa on ne tapaukset, missä se on mahdollista? Kaikillehan on olemassa joku ylempänä ja alempana. Naisten, joiden sosioekonominen taso on korkea, heidän ns. dating pool eli potentiaaliset miehet, jotka ovat heitä korkeammalla, on ohut. Nämä miehet taas ovat kaikkien naisten kohteita, ja heille löytyy usein se halutuimman osan nainen eli nuori nainen, iältään 23 vuotta. Siksi korkeassa asemassa olevien naisten on usein vaikea löytää kumppania.

Miksi miehet eivät halua pariutua ylöspäin?

Koska nainen ei huoli, mies on se joka mahdollistaa.

Tähän voisi toivoa muutosta, mutta se ei ole miesten käsissä.

En ole ollenkaan yllättynyt että joku täällä kertoo toivovansa että naiset alkaisi suhteisiin sellaisten miesten kanssa joiden kanssa eivät halua.

Ihmettelen vain mitä tämän toivoja kuvittelee että kukaan siinä saa?

Havitteleeko hän sitä sosiaalistastatusta mitä kuvittelee suhteella saavan vai miksi?

Ei kukaan toivo että naisten tulisi alkaa parisuhteisiin sellaisten miesten kanssa joita eivät halua. Teet omia tulkintojasi miesvihakiimassasi.

Sen sijaan toivottiin että kriteerit muuttuisivat, ja naiset voisivat haluta myös heitä vähemmän ansaitsevaa miestä.

Eli suomeksi miehiä joita eivät halua.

Jos tarjoat lapsille ruokaa ja ne kieltäytyy maistamasta kun se ei ole nakkeja ja ranskalaisia, toivotko että heidän kriteerinsä hyvälle ruoalle muuttuisivat vai toteatko että sen asian toivominen olisi lasten pakottamista. 

Huom: se toive että kriteerit muuttuisi

Tiedän jo, sä jatkat jankkaamista koska et sä ole täällä keskustelemassa.

Ymmärränkö oikein: toivot, että kun tarpeeksi pitkään jaksat näitä keskusteluja käydä, niin naiset alkaisivat rakastua erilaisiin miehiin kuin aiemmin?

Et ymmärrä.

Minun keskustelullani teidän kanssanne ei ole mitään merkitystä sen suhteen millaiseksi yhteiskunta kehittyy tulevaisuudessa.

Jos vertailemme suomea ja vaikkapa gambiaa, voimme varmasti kaikki olla samaa mieltä, että pariutumispreferenssit ovat erilaiset. 

Voimmeko?

Mikäli voimme, rohkenen jopa väittää, että jossain köyhissä maissa mies voi saada naisen, tai nainen miehen ihan vain olemalla varakas länsimaalainen. Nainen tai mies voi olla ulkonäöltään ja vaikkapa iältään kovin eri tasolla toisen kanssa, kuten vaikkapa siinä jutussa jossa se 72-vuotias nainen haki itselleen 30-vuotiaita miehiä gambiasta ja oli kovin pahoillaan euroopan politiikasta oleskeluun oikeuttavan luvan suhteen.

En siis väitä etteikö täsmälleen sama onnistuisi myös suomessa, mutta keskimäärin miesten pariutumispreferenssi 30-vuotiaana ei ole 72-vuotias nainen.

Saatte olla eri mieltä.

Millaiseksi yhteiskunta kehittyy tulevaisuudessa ja miksi ja miten se liittyy tähän aiheeseen? Palaan tämänkin vastauksen lukemaan illemmalla, nyt on pakko päästä jo ulos.

Kuka tietää?

Itse toivoin ettei miesten tarvitsis mahdollistaa naisille kaikkea jatkossa vaan naiset ottaisivat vähätuloisemman miehen nykyistä helpommin.

Sen toivomisesta nousi suuri poru.

Tässä kohtaa lähdin reilu neljä tuntia sitten ulos pihatöihin, nyt on aikaa jatkaa taas. Harmi, että räkyttäminen on ilmeisesti tuhonnut tämänkin ketjun.

Ovatko miehet objekteja, joita naiset voivat ottaa miten haluavat? EIkö muutos voisi lähteä miehistä itsestään? He voisivat sanoa ei itseään pienituloisemmille naisille.

Jos se on noin yksinkertaista, että minä naisena voin päättää ottaa sellaisen miehen kuin haluan, niin minkä ihmeen takia haluaisin kahdesta miehestä sen pienituloisemman? Ennen kuin kiirehdit asioiden edelle niin totean, että minulla ja puolisollani on erilliset rahat ja yhteiset kulut maksamme 50/50. Hän ei ole mahdollistanut minulle yhtään mitään sen enempää kuin minkä yhdessä asuminen mahdollistaa jokaiselle; asumiskulut pienenevät molemmilla. Se, että hänellä on ilmeisesti jokseenkin samanlaiset tulot kuin minulla, tai ainakin hänen rahankäyttötapansa ovat samanlaiset kuin minulla, mahdollistaa sen, että voimme tehdä asioita yhdessä. Ennen koronaa mm. matkustelimme paljon. En ole niin hyvätuloinen, että pystyisin maksamaan jatkuvasti miehen matkat, konsertti- ja elokuvaliput, ulkona syömisen, harrastukset jne, joten jos puolisoni olisi merkittävästi pienituloisempi tai hänen rahankäyttötapansa olisivat erilaiset, joutuisin tekemään noita asioita yksin tai ystävieni kanssa.

Ei minulla edes ollut valittavana jotain toista samaan aikaan niin, että olisi edes teoreettisesti ollut tilanne, jossa minun olisi pitänyt valita hänen ja jonkun pienituloisemman välillä, mutta jos olisi ollut, niin millä ihmeen logiikalla minun olisi kannattanut valita se pienituloisempi?

P.S. Minä olen maksanut puolisolleni kaksi ulkomaanmatkaa, koska olen halunnut hänet seurakseni kohteisiin, jotka eivät häntä niin paljon kiinnostaneet; minä olen maksanut hänelle enemmän harrastuksia ja lippuja; minä olen maksanut enemmän ulkona syömisiä. Koska olen halunnut hänet seurakseni. Jatkuvasti en siihen kuitenkaan pystyisi.

Naisen tulojen pienuus ei ole miehille ongelma.

Miesten tulojen pienuus on naisille ongelma. 

Sinun ei tarvitse valita pienituloisempaa kahdesta miehestä, ei siitä ole kyse. Kyse on siitä että mies joutuu esimerkiksi kompensoimaan koulutustasoaan (tai sen puutetta) tuloillaan.

Naiset ovat parisuhteissa koulutetumpia kuin miehet. Yli kolmannes pareista on sellaisia, joissa nainen omaa korkeamman koulutuksen.

Mäenpää pitääkin jatkotutkimuksen aiheena kompensoivien tekijöiden selvittämistä. Yksi niistä on lapsuudenperheen sosioekonominen tausta, jonka samankaltaisuudella on todettu olevan vaikutusta puolisonvalintaan.

– Koulutuseroja voi kompensoida myös miehen parempi palkka. Hyvätuloinen, vähemmän koulutettu mies voi olla korkeastikoulutetulle naiselle sopiva valinta.

Ymmärrän tehneeni rikoksen naiseutta vastaan kun kyseenalaistin tämän asian.

Pahoittelut kaikille, oikeasti.

Olet täysin oikeassa tuossa, että minun ei tarvitse (tarvinnut) valita kahdesta miehestä. Väitän, että on hyvin harvinaista, että nainen olisi yhtä kiinnostunut kahdesta miehestä, ja joutuisi valitsemaan heistä sen, kumpaan haluaa sitoutua tai kumman kanssa haluaa lähteä syventämään tutustumista. Itselleni ei ole tapahtunut sellaista koskaan enkä tiedä yhtäkään ystävää, joka olisi joutunut sellaiseen tilanteeseen.

"Miesten tulojen pienuus on naisille ongelma" - millä tavalla? En liioin ole koskaan ollut tilanteessa, jossa jonkun miehen tulojen pienuus olisi ollut minulle ongelma. Olen ollut rakastunut pitkäaikaistyöttömään (nuorena opiskelijana) ja olen ollut rakastunut kunnan vuokra-asunnossa asuvaan julkisen sektorin työntekijään, jonka palkka arvatenkin oli pieni (en koskaan kokenut tarpeelliseksi kysyä). Muiden miesten tuloilla ei ole minulle yhtään mitään merkitystä, miksi ne olisivat minulle ongelma?

Mutta ehkä se selittyykin omalla sosioekonomisella taustallani; isä oli kirvesmies ja äiti siivooja. Olin perheemme ja lähisukumme ensimmäinen korkeasti koulutettu.

Olen myös näissä keskusteluissa sanonut lukemattomia kertoja, että JOS olisin (jälleen) siinä käsittämättömässä tilanteessa, että olisi kaksi kiinnostavaa miestä, joista toinen olisi hyvin ansaitseva ammattikoulu- tai jopa vain peruskoulutaustainen yrittäjä ja toinen kirjastovirkailija tai apurahatutkija, niin todennäköisemmin sydämeni sykkisi sille apurahatutkijalle. Mutta eipä tuollaistakaan tilannetta ihmiselle yleensä elämän aikana tule.

En tiedä, miksi vaivaudun vastaamaan, ehkä jossain sisimmässäni toivon, että toisto saa sitkeimmänkin samojen lainausten toistelijan etsimään uusia argumentteja ja siten kyseenalaistaa hänen maailmankuvansa.

Tulojen pienuus on naisille ongelma koska naisen elintaso ei saa pudota naisen hankkiessa lapsen, ja naisen jäädessä pois työelämästä toistaiseksi.

Miksi se mies haluaa naisen, joka haluaa pitää yksin hoitovapaat ja ettei elintaso silti putoa?

Vaatimus ei ole tuo parisuhdetta muodostaessa, se tuodaan julki vasta kun tilanne on jo päällä.

Kannattaisiko miesten siis opetella paremmin tuntemaan naiset, joiden kanssa perustavat perheen? Tai jopa muuttamaan kriteerejään, joilla valitsevat puolisonsa?

Eikös tämä ole tyypillisemmin naisten ongelma?

Ne asiat joista sytytte miehessä ovat ihan eri asioit akuin ne jotka ratkaisevat toimiiko parisuhde?

Tehän aina kitisette kotitöihin osallistumisesta ja tunteista puhumisesta. Miksi ei kelvannut tunteista puhuva, pehmoinen kotimies? Piti ottaa se jämerämies tai menomies ja toivoa että mies muuttuu tai sen sisältä löytyy se erilainen puoli.

Tuohon liittyy se siisteyskäsityskin. Nainen kuvittelee mielessään että asiat muutuvat hänen toivomallaan tavalla, ja mies on "sisältä" sellainen kuin hänen unelmissaan.

Kuitenkin on haluttu mies joka on ulkoa vastakohta sille tunteista puhuvalle kodin esteetikolle, joka miehen sisältä toivottaisiin löytyvän.

OT.

Miesten siisteyskäsitykseen yllättävän usein vaikuttaa se seikka, kuinka hyvin tai huonosti mies tuntuu olevan kotona omassa kodissaan. 

Jos miehellä on oma tila kodissa tai sitten on saanut vaikuttaa merkittävästi yhteisen kodin sisustukseen, miehenä koti tuntuu aina enemmän omalta ja hallittavissa olevalta > tällä on suora vaikutus siihen, kuinka paljon mies haluaa käyttää vaivaa kodin huolto- ja hoitotöihin, mukaan lukien siivoukseen.

Jos nainen sen sijaan sisustaa yhteisen kodin kokonaan oman makunsa mukaan, ja mies ei saa tuoda "romujaan" edes johonkin nurkkaan (esimerkiksi miehen työpiste, videopelit ym. ovat monen naisen mielestä sisustusta rumentavia "romuja), ei miehellä varmasti ole erityisen isoa motivaatiota siistinä pitämiseen.

Itse olen pitänyt hyvin huolta siitä, että myös MINUN sisustusmakuni näkyy yhteisessä kodissa vahvasti - esimerkiksi monista itse hankkimistani/saamistani itselleni tärkeistä huonekaluista en yksinkertaisesti halunnut luopua - oli puolisoni hyväksyttävä asia ja annettava minun tehdä omia sisustusratkaisujani. Tästä on seurannut se, että olen aktiivinen siivoaja, ja pidän huolta, että omat kirjahyllyni ovat järjestyksessä, oma sohvani pölytön, imuroin, luuttuan, pesen ikkunoita ja pyyhin pintoja ahkerasti koko kodissa.

Voi luoja miten lapsellista. Ihan oman sohvasi imuroit? Mahtavaa. Ja vallan pintoja pyyhit koko kodissa? Olen niin vaikuttunut että pitää mennä hetkeksi lepäämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun meille tuli tyttöystävän kanssa tauko suhteeseen, en saanut kertaakaan, kun tyttöystävä oli reilun kuukauden aikana ollut yli kymmenen miehen kanssa. Oli karvasta kalkkia katsoa baarissa, kun hän flirttailee isokokoisten mustien miesten kanssa ja lähtee jatkoille.

Eli toisinsanoen, yli kymmenen miestä pääsi treffailemaan ja sitten sinä aloit jälleen hänen kanssa parisuhteeseen.

Nyt on kyllä supercuckin juttuja. Ja vielä mustien miesten käyttämän naisen kanssa alkaa uudelleen :D. 

Enemmän minua ihmetyttää, miten kylän ainoaan baariin eksyy noin paljon mustia miehiä ja miten mies sattuukin aina entisen tyttöystävänsä kanssa sinne samaan aikaan.

Joku katsoo pidempiä aikuisten elokuvia ja referoi sitten juonet tänne omina kokemuksinaan. Käsi housuissa tietenkin. Käsi onkin ainoa tyttöystävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta palatakseni takaisin otsikkoon, voisiko tälläisten väitteiden esittäjät nyt vihdoin kertoa, että miksi minä naisena saan kuulemma aina halutessani parisuhteen, mutta en ole sitä koskaan saanut, vaikka olen vuosikymmeniä halunnut? Miksi tuo väite ja todellisuus eivät kohtaa?

'

Minulle on käynyt samalla tavalla. Ulkonäöstäni on tykätty kovasti, mutta kaikki kaatuu heti alkuun luonteeseeni, joka ei ilmeisesti miellytä. Sänkyynhän minä kyllä kelpaisin, mutta en ole irtoseksiä vailla.

Luonnettani en voi muuttaa, eikä teeskenteleminen parisuhteen perustana johtane onnistumiseen. Ilmeisesti "nainen aina" -ajattelussa on jokin heikko kohta, josta minä toistuvasti horjahdan läpi. Olisi kyllä kiva tietää, mihin suuntaan ja miten pitkälle minun pitäisi kaivaa, jotta vastaan tulisi mies, joka kiinnostuisi parisuhteesta minunlaiseni ihmisen kanssa.

Oletko nyt ihan varma että ulkonäkösi on oikeasti sillä tasolla millä kuvittelet sen olevan?

Meinaan olen elämäni aikana tavannut useita kauniita, mutta luonteeltaan äärimmäisen hankalia naisia, ja yhteistä heillä oli se että heillä ei koskaan, ikinä, ollut mitään ongelmia saada miehiä. Oli kyse sitten vakavasta suhteesta tai yhden yön jutusta, niin näillä naisilla oli aina mies kun he niin halusivat.

Luonnevikoja kyseisillä naisilla oli vaikka lampaat söisi: narsismia, neuroosia, kaksisuuntaista, jne jne, mutta seuraa riitti kyllä aina. Jos ulkonäkö on hyvä, niin miehet kyllä sietävät melkein mitä vaan....

Vielä vängätään? Tulin poikkeamaan ja edelleen samaa *ittuilua koko ketju läpi, nyt 97 sivua *ittuilua siitä, mitä miehen pitäisi olla, mutta ei ole. Näettekö miehet? Kannattaako ihan oikeasti vaivautua? Ei kannata. Paljon vähemmällä pääsee, kun hankkii joko ulkomailta naisen tai sitten vuokraa sen. Oma rauha, ja oma vapaus. Se on arvokas asia. Ajatelkaa, ei yhtään tarvetta hypätä pituutta kenenkään naisen vuoksi, ei juosta asioilla, ei mitään. Töistä sohvalle ja torkut. Ihanan hiljaista.

Pääsevät elämästä helpommalla. Siinä kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta palatakseni takaisin otsikkoon, voisiko tälläisten väitteiden esittäjät nyt vihdoin kertoa, että miksi minä naisena saan kuulemma aina halutessani parisuhteen, mutta en ole sitä koskaan saanut, vaikka olen vuosikymmeniä halunnut? Miksi tuo väite ja todellisuus eivät kohtaa?

'

Minulle on käynyt samalla tavalla. Ulkonäöstäni on tykätty kovasti, mutta kaikki kaatuu heti alkuun luonteeseeni, joka ei ilmeisesti miellytä. Sänkyynhän minä kyllä kelpaisin, mutta en ole irtoseksiä vailla.

Luonnettani en voi muuttaa, eikä teeskenteleminen parisuhteen perustana johtane onnistumiseen. Ilmeisesti "nainen aina" -ajattelussa on jokin heikko kohta, josta minä toistuvasti horjahdan läpi. Olisi kyllä kiva tietää, mihin suuntaan ja miten pitkälle minun pitäisi kaivaa, jotta vastaan tulisi mies, joka kiinnostuisi parisuhteesta minunlaiseni ihmisen kanssa.

Oletko nyt ihan varma että ulkonäkösi on oikeasti sillä tasolla millä kuvittelet sen olevan?

Meinaan olen elämäni aikana tavannut useita kauniita, mutta luonteeltaan äärimmäisen hankalia naisia, ja yhteistä heillä oli se että heillä ei koskaan, ikinä, ollut mitään ongelmia saada miehiä. Oli kyse sitten vakavasta suhteesta tai yhden yön jutusta, niin näillä naisilla oli aina mies kun he niin halusivat.

Luonnevikoja kyseisillä naisilla oli vaikka lampaat söisi: narsismia, neuroosia, kaksisuuntaista, jne jne, mutta seuraa riitti kyllä aina. Jos ulkonäkö on hyvä, niin miehet kyllä sietävät melkein mitä vaan....

Arvasin kyllä, että ensimmäisenä tullaan sanomaan, että minulla on liian suuret luulot itsestäni. Kun kerran puhutaan näkymättöminä, keskustelussa on lähtökohtaisesti suotuisaa olla heittäytymättä "etkä oo" -lähestymistapaan.

Miksi minä haluaisin edes yhden yön juttua, saati parisuhdetta, sellaisen miehen kanssa, joka sietää ihan mitä tahansa naisen ulkonäön vuoksi? Ja kun en halua, kuulunko niihin ihmisiin, joiden pitäisi "nainen aina" -ajattelun mukaan madaltaa kriteerejään? Siis tuostakin alemmaksi?