"Nainen saa aina, myös parisuhteen"

Vierailija kirjoitti:

Milloin, muuten, itse ajattelit lopettaa vaimosi hakkaamisen?

Paskin olkiukko pitkään aikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sellainen mielikuva, että miehet ihan mielellään pariutuvat alaspäin. Näin he saavat pönkitettyä omaa todellista tai kuviteltua superioteettiaan eikä ego joudu naisen uhkaamaksi. 

Onko nyt sitten kuitenkin niin, että miehet haluaisivatkin pariutua ylöspäin vai itkettääkö niitä miehiä, joiden alapuolelta ei löydy naisia? Kyllä meitä "ylijäämä"naisiakin harmittaa, ettei yläpuolelta löydy miehiä. Mutta elämä nyt vaan on tällaista. Onneksi muuten ihan hyvää. 

Olen tämä sama viime hetken vänkääjä, josta kaikki palstanaiset vetävät hernemaissipaprikapussin nenään, kun kerron heille, että kaikki miehet eivät välttämättä täytä elämäänsä juoksemassa tonnikalan tuoksun perässä. 

Tuo ego homma pitää paikkaansa jossain määrin. Miehet eivät halua tosiaan naista, joka tulee ensi töikseen haastamaan, ainakin minä tiputan nopeasti ne naiset. Nyt tällä kertaa puhun omasta puolestani, enkä voi puhua muiden puolesta. Mutta uskoisin, että miehet keskimäärin aistivat, että milloin naisen arvostus ja submissiivisuus on olemassa, ja se on ihan oikeasti arvostettava asia minun mielestäni, että saan johtaa parisuhdetta tietyissä asioissa. Minä maksan, ja minä johdan. Ei tarkoita sitä, ettenkö arvostaisi naisen mielipidettä, mutta en jaksa koko ajan kinata ja arvostan rauhaa. Ehkä tässä on jonkinlainen luontainen balanssi olemassa? 

En oikein usko, että mies haluaa pariutua ylöspäin. Varmaankin ihan mahdollista, mutta aika harvassa on ne tapaukset, missä se on mahdollista? Kaikillehan on olemassa joku ylempänä ja alempana. Naisten, joiden sosioekonominen taso on korkea, heidän ns. dating pool eli potentiaaliset miehet, jotka ovat heitä korkeammalla, on ohut. Nämä miehet taas ovat kaikkien naisten kohteita, ja heille löytyy usein se halutuimman osan nainen eli nuori nainen, iältään 23 vuotta. Siksi korkeassa asemassa olevien naisten on usein vaikea löytää kumppania.

Miksi miehet eivät halua pariutua ylöspäin?

Koska nainen ei huoli, mies on se joka mahdollistaa.

Tähän voisi toivoa muutosta, mutta se ei ole miesten käsissä.

En ole ollenkaan yllättynyt että joku täällä kertoo toivovansa että naiset alkaisi suhteisiin sellaisten miesten kanssa joiden kanssa eivät halua.

Ihmettelen vain mitä tämän toivoja kuvittelee että kukaan siinä saa?

Havitteleeko hän sitä sosiaalistastatusta mitä kuvittelee suhteella saavan vai miksi?

Ei kukaan toivo että naisten tulisi alkaa parisuhteisiin sellaisten miesten kanssa joita eivät halua. Teet omia tulkintojasi miesvihakiimassasi.

Sen sijaan toivottiin että kriteerit muuttuisivat, ja naiset voisivat haluta myös heitä vähemmän ansaitsevaa miestä.

Eli suomeksi miehiä joita eivät halua.

Jos tarjoat lapsille ruokaa ja ne kieltäytyy maistamasta kun se ei ole nakkeja ja ranskalaisia, toivotko että heidän kriteerinsä hyvälle ruoalle muuttuisivat vai toteatko että sen asian toivominen olisi lasten pakottamista. 

Huom: se toive että kriteerit muuttuisi

Tiedän jo, sä jatkat jankkaamista koska et sä ole täällä keskustelemassa.

Ymmärränkö oikein: toivot, että kun tarpeeksi pitkään jaksat näitä keskusteluja käydä, niin naiset alkaisivat rakastua erilaisiin miehiin kuin aiemmin?

Et ymmärrä.

Minun keskustelullani teidän kanssanne ei ole mitään merkitystä sen suhteen millaiseksi yhteiskunta kehittyy tulevaisuudessa.

Jos vertailemme suomea ja vaikkapa gambiaa, voimme varmasti kaikki olla samaa mieltä, että pariutumispreferenssit ovat erilaiset. 

Voimmeko?

Mikäli voimme, rohkenen jopa väittää, että jossain köyhissä maissa mies voi saada naisen, tai nainen miehen ihan vain olemalla varakas länsimaalainen. Nainen tai mies voi olla ulkonäöltään ja vaikkapa iältään kovin eri tasolla toisen kanssa, kuten vaikkapa siinä jutussa jossa se 72-vuotias nainen haki itselleen 30-vuotiaita miehiä gambiasta ja oli kovin pahoillaan euroopan politiikasta oleskeluun oikeuttavan luvan suhteen.

En siis väitä etteikö täsmälleen sama onnistuisi myös suomessa, mutta keskimäärin miesten pariutumispreferenssi 30-vuotiaana ei ole 72-vuotias nainen.

Saatte olla eri mieltä.

Millaiseksi yhteiskunta kehittyy tulevaisuudessa ja miksi ja miten se liittyy tähän aiheeseen? Palaan tämänkin vastauksen lukemaan illemmalla, nyt on pakko päästä jo ulos.

Kuka tietää?

Itse toivoin ettei miesten tarvitsis mahdollistaa naisille kaikkea jatkossa vaan naiset ottaisivat vähätuloisemman miehen nykyistä helpommin.

Sen toivomisesta nousi suuri poru.

Tässä kohtaa lähdin reilu neljä tuntia sitten ulos pihatöihin, nyt on aikaa jatkaa taas. Harmi, että räkyttäminen on ilmeisesti tuhonnut tämänkin ketjun.

Ovatko miehet objekteja, joita naiset voivat ottaa miten haluavat? EIkö muutos voisi lähteä miehistä itsestään? He voisivat sanoa ei itseään pienituloisemmille naisille.

Jos se on noin yksinkertaista, että minä naisena voin päättää ottaa sellaisen miehen kuin haluan, niin minkä ihmeen takia haluaisin kahdesta miehestä sen pienituloisemman? Ennen kuin kiirehdit asioiden edelle niin totean, että minulla ja puolisollani on erilliset rahat ja yhteiset kulut maksamme 50/50. Hän ei ole mahdollistanut minulle yhtään mitään sen enempää kuin minkä yhdessä asuminen mahdollistaa jokaiselle; asumiskulut pienenevät molemmilla. Se, että hänellä on ilmeisesti jokseenkin samanlaiset tulot kuin minulla, tai ainakin hänen rahankäyttötapansa ovat samanlaiset kuin minulla, mahdollistaa sen, että voimme tehdä asioita yhdessä. Ennen koronaa mm. matkustelimme paljon. En ole niin hyvätuloinen, että pystyisin maksamaan jatkuvasti miehen matkat, konsertti- ja elokuvaliput, ulkona syömisen, harrastukset jne, joten jos puolisoni olisi merkittävästi pienituloisempi tai hänen rahankäyttötapansa olisivat erilaiset, joutuisin tekemään noita asioita yksin tai ystävieni kanssa.

Ei minulla edes ollut valittavana jotain toista samaan aikaan niin, että olisi edes teoreettisesti ollut tilanne, jossa minun olisi pitänyt valita hänen ja jonkun pienituloisemman välillä, mutta jos olisi ollut, niin millä ihmeen logiikalla minun olisi kannattanut valita se pienituloisempi?

P.S. Minä olen maksanut puolisolleni kaksi ulkomaanmatkaa, koska olen halunnut hänet seurakseni kohteisiin, jotka eivät häntä niin paljon kiinnostaneet; minä olen maksanut hänelle enemmän harrastuksia ja lippuja; minä olen maksanut enemmän ulkona syömisiä. Koska olen halunnut hänet seurakseni. Jatkuvasti en siihen kuitenkaan pystyisi.

Naisen tulojen pienuus ei ole miehille ongelma.

Miesten tulojen pienuus on naisille ongelma. 

Sinun ei tarvitse valita pienituloisempaa kahdesta miehestä, ei siitä ole kyse. Kyse on siitä että mies joutuu esimerkiksi kompensoimaan koulutustasoaan (tai sen puutetta) tuloillaan.

Naiset ovat parisuhteissa koulutetumpia kuin miehet. Yli kolmannes pareista on sellaisia, joissa nainen omaa korkeamman koulutuksen.

Mäenpää pitääkin jatkotutkimuksen aiheena kompensoivien tekijöiden selvittämistä. Yksi niistä on lapsuudenperheen sosioekonominen tausta, jonka samankaltaisuudella on todettu olevan vaikutusta puolisonvalintaan.

– Koulutuseroja voi kompensoida myös miehen parempi palkka. Hyvätuloinen, vähemmän koulutettu mies voi olla korkeastikoulutetulle naiselle sopiva valinta.

Ymmärrän tehneeni rikoksen naiseutta vastaan kun kyseenalaistin tämän asian.

Pahoittelut kaikille, oikeasti.

Olet täysin oikeassa tuossa, että minun ei tarvitse (tarvinnut) valita kahdesta miehestä. Väitän, että on hyvin harvinaista, että nainen olisi yhtä kiinnostunut kahdesta miehestä, ja joutuisi valitsemaan heistä sen, kumpaan haluaa sitoutua tai kumman kanssa haluaa lähteä syventämään tutustumista. Itselleni ei ole tapahtunut sellaista koskaan enkä tiedä yhtäkään ystävää, joka olisi joutunut sellaiseen tilanteeseen.

"Miesten tulojen pienuus on naisille ongelma" - millä tavalla? En liioin ole koskaan ollut tilanteessa, jossa jonkun miehen tulojen pienuus olisi ollut minulle ongelma. Olen ollut rakastunut pitkäaikaistyöttömään (nuorena opiskelijana) ja olen ollut rakastunut kunnan vuokra-asunnossa asuvaan julkisen sektorin työntekijään, jonka palkka arvatenkin oli pieni (en koskaan kokenut tarpeelliseksi kysyä). Muiden miesten tuloilla ei ole minulle yhtään mitään merkitystä, miksi ne olisivat minulle ongelma?

Mutta ehkä se selittyykin omalla sosioekonomisella taustallani; isä oli kirvesmies ja äiti siivooja. Olin perheemme ja lähisukumme ensimmäinen korkeasti koulutettu.

Olen myös näissä keskusteluissa sanonut lukemattomia kertoja, että JOS olisin (jälleen) siinä käsittämättömässä tilanteessa, että olisi kaksi kiinnostavaa miestä, joista toinen olisi hyvin ansaitseva ammattikoulu- tai jopa vain peruskoulutaustainen yrittäjä ja toinen kirjastovirkailija tai apurahatutkija, niin todennäköisemmin sydämeni sykkisi sille apurahatutkijalle. Mutta eipä tuollaistakaan tilannetta ihmiselle yleensä elämän aikana tule.

En tiedä, miksi vaivaudun vastaamaan, ehkä jossain sisimmässäni toivon, että toisto saa sitkeimmänkin samojen lainausten toistelijan etsimään uusia argumentteja ja siten kyseenalaistaa hänen maailmankuvansa.

Tulojen pienuus on naisille ongelma koska naisen elintaso ei saa pudota naisen hankkiessa lapsen, ja naisen jäädessä pois työelämästä toistaiseksi.

Miksi se mies haluaa naisen, joka haluaa pitää yksin hoitovapaat ja ettei elintaso silti putoa?

Vaatimus ei ole tuo parisuhdetta muodostaessa, se tuodaan julki vasta kun tilanne on jo päällä.

Kannattaisiko miesten siis opetella paremmin tuntemaan naiset, joiden kanssa perustavat perheen? Tai jopa muuttamaan kriteerejään, joilla valitsevat puolisonsa?

Eikös tämä ole tyypillisemmin naisten ongelma?

Ne asiat joista sytytte miehessä ovat ihan eri asioit akuin ne jotka ratkaisevat toimiiko parisuhde?

Tehän aina kitisette kotitöihin osallistumisesta ja tunteista puhumisesta. Miksi ei kelvannut tunteista puhuva, pehmoinen kotimies? Piti ottaa se jämerämies tai menomies ja toivoa että mies muuttuu tai sen sisältä löytyy se erilainen puoli.

Tuohon liittyy se siisteyskäsityskin. Nainen kuvittelee mielessään että asiat muutuvat hänen toivomallaan tavalla, ja mies on "sisältä" sellainen kuin hänen unelmissaan.

Kuitenkin on haluttu mies joka on ulkoa vastakohta sille tunteista puhuvalle kodin esteetikolle, joka miehen sisältä toivottaisiin löytyvän.

OT.

Miesten siisteyskäsitykseen yllättävän usein vaikuttaa se seikka, kuinka hyvin tai huonosti mies tuntuu olevan kotona omassa kodissaan. 

Jos miehellä on oma tila kodissa tai sitten on saanut vaikuttaa merkittävästi yhteisen kodin sisustukseen, miehenä koti tuntuu aina enemmän omalta ja hallittavissa olevalta > tällä on suora vaikutus siihen, kuinka paljon mies haluaa käyttää vaivaa kodin huolto- ja hoitotöihin, mukaan lukien siivoukseen.

Jos nainen sen sijaan sisustaa yhteisen kodin kokonaan oman makunsa mukaan, ja mies ei saa tuoda "romujaan" edes johonkin nurkkaan (esimerkiksi miehen työpiste, videopelit ym. ovat monen naisen mielestä sisustusta rumentavia "romuja), ei miehellä varmasti ole erityisen isoa motivaatiota siistinä pitämiseen.

Itse olen pitänyt hyvin huolta siitä, että myös MINUN sisustusmakuni näkyy yhteisessä kodissa vahvasti - esimerkiksi monista itse hankkimistani/saamistani itselleni tärkeistä huonekaluista en yksinkertaisesti halunnut luopua - oli puolisoni hyväksyttävä asia ja annettava minun tehdä omia sisustusratkaisujani. Tästä on seurannut se, että olen aktiivinen siivoaja, ja pidän huolta, että omat kirjahyllyni ovat järjestyksessä, oma sohvani pölytön, imuroin, luuttuan, pesen ikkunoita ja pyyhin pintoja ahkerasti koko kodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, jos se yhtään helpottaa, useat miehet eivät saa parisuhdetta lainkaan, vaikka olisivat valmiita antamaan mahdollisuuden kenelle tahansa naiselle. Rima on niin matalalla, että mitään ennakko-oletuksia tai -vaatimuksia ei ole.

Miettikää, miltä sellaisen ihmisen elämä tuntuu, ihan oikeasti. Olisi siis valmis kokeilemaan suhdetta kirjaimellisesti kenen tahansa kanssa, mutta koskaan ei tule minkäänlaista vastakaikua. Mitähän se tekee itsetunnolle?

Koettakaa ajatella tätä ihan ihmisinä, ilman, että alatte heti pilkkaamaan tai vääntämään vitsiä.

Ensinnäkin olen aivan satavarma, että jokainen mieskin saa parisuhteen halutessaan. Jos mikä tahansa pulimummo käy, pääasia, että on parisuhde, niin aivan varmasti löytyy sellaisia, jotka haluavat katon päänsä päälle ja turvallisen kodin.

Mutta miksi kukaan haluaisi? Miksi kukaan haluaisi parisuhteen, jossa ei ole rakkautta, halua, hellyyttä, kosketusta, asioiden jakamista, yhtään mitään niistä asioista, minkä takia ihmiset ovat parisuhteessa?

Miksi niin monet naiset ovat juuri tuollaisessa parisuhteessa, jos eivät sellaista halua? Siitähän se ymmärtämättömyys ja katkeruus tulee, kun moni fyysisesti kelpaamaton mies ihmettelee sitä touhua sivusta. Sanotaan yhtä mutta tehdään ihan toista.

Kyllä se on jalkoväli joka vie niin miehillä kuin naisilla ja jos suhteessa sattuu olemaan noita mustattuja asioita niin se on bonusta.

Onko näillä *fyysisesti kelpaamattomilla miehillä* jotain vakoiluteknologiaa sijoitettuna pariskuntien asuntoihin, vai miten he voivat tietää tällaisia asioita? Salakatselu on laitonta.

Vai ovatko he omien kuvitelmiinsa varassa? Silloin heillä ei tosiaan ole muuta kuin kuvitelma katkeroitumisensa pohjana. Surullista.

Ei, vaan heille esimerkiksi vuodatetaan näitä suruja kun ovat kaverimiehen asemassa. Tai omassa perhepiirissä tai suvussa on tällaista. Tai näkee ihan kadulla kun jotain naista höykytetään. Tai naapurista kuuluu jatkuvasti miten piestään ja huudetaan. Tai tälle palstallekin kirjoitellaan miten paskasti mies kohtelee. Ei tarvitse mitään salaliittoteotrioita tässä.

Me ollaan valittu yhteiseen kotiin huonekalut aina yhdessä. Jotain verhoja olen ostanut yksin, kun miestä ei ole saanut mukaan valitsemaan. Viimeksi matto-ostoksilla mies lörpötteli myyjän kanssa ja häntä sai kiskoa katsomaan tykkääkö jostain ja vastaus oli vilkaisu ja joojoo.

Mitä rennommin itse otan kotona, sitä enemmän mies on ruvennut huomauttelemaan asioista. Kävin pari päivää sitten apteekissa ja jätin lääkkeet pöydälle ennen kuin laitan ne paikoilleen. Mies kysyi aamulla, miksi nämä ovat pöydällä. Lääkekaapista mies on sanonut muutaman kerran, että tämä pitäisi siivota. Nyökyttelen ja myöntelen. Välillä roskapussit on liian täynnä ja välillä puhtaat vaatteet on loppu eikä kaapissa ole puhtaita kahvimukeja. Nyökyttelen joojoo ja sama toistuu muutaman päivän kuluttua. Miten ihmeessä miehen saisi lopettamaan tuon nalkutuksen?

Mä uskon, että samoilla kriteereillä myös mies saisi aina parisuhteen. Varmasti löytyy joku itseä 10-30 vuotta vanhempi, lihava, pitkäaikaistyötön yksinäinen läheisriippuvuudesta kärsivä mielenterveyskuntoutuja joka juuri sinunkin kelkkaan lähtisi. Et vain mies hyvä ole etsinyt tarpeeksi laajalti. Näillä kitisijämiehillä kun itsellään on yleensä rima korkealla ja he itkevät kun se 20v isotissinen blondi antoi pakit. Eihän sen pitäisi haitata, että itse on naisvihamielinen kaljuuntuva katkera setämies kun omasta mielestä on hyvä mies eikä edes hakkaa naisia.

Miesten siisteyskäsitykseen yllättävän usein vaikuttaa se seikka, kuinka hyvin tai huonosti mies tuntuu olevan kotona omassa kodissaan. 

Jos miehellä on oma tila kodissa tai sitten on saanut vaikuttaa merkittävästi yhteisen kodin sisustukseen, miehenä koti tuntuu aina enemmän omalta ja hallittavissa olevalta > tällä on suora vaikutus siihen, kuinka paljon mies haluaa käyttää vaivaa kodin huolto- ja hoitotöihin, mukaan lukien siivoukseen.

Jos nainen sen sijaan sisustaa yhteisen kodin kokonaan oman makunsa mukaan, ja mies ei saa tuoda "romujaan" edes johonkin nurkkaan (esimerkiksi miehen työpiste, videopelit ym. ovat monen naisen mielestä sisustusta rumentavia "romuja), ei miehellä varmasti ole erityisen isoa motivaatiota siistinä pitämiseen.

Itse olen pitänyt hyvin huolta siitä, että myös MINUN sisustusmakuni näkyy yhteisessä kodissa vahvasti - esimerkiksi monista itse hankkimistani/saamistani itselleni tärkeistä huonekaluista en yksinkertaisesti halunnut luopua - oli puolisoni hyväksyttävä asia ja annettava minun tehdä omia sisustusratkaisujani. Tästä on seurannut se, että olen aktiivinen siivoaja, ja pidän huolta, että omat kirjahyllyni ovat järjestyksessä, oma sohvani pölytön, imuroin, luuttuan, pesen ikkunoita ja pyyhin pintoja ahkerasti koko kodissa.[/quote]

Hei, hyvä sinä!! Miksi ei kaikki miehet pidä puoliaan? Miksi he suostuvat naisten tyrannian alle? Ja joutuvat sit täällä palstoilla siitä valittamaan.

OT.

Miesten siisteyskäsitykseen yllättävän usein vaikuttaa se seikka, kuinka hyvin tai huonosti mies tuntuu olevan kotona omassa kodissaan.

Jos miehellä on oma tila kodissa tai sitten on saanut vaikuttaa merkittävästi yhteisen kodin sisustukseen, miehenä koti tuntuu aina enemmän omalta ja hallittavissa olevalta > tällä on suora vaikutus siihen, kuinka paljon mies haluaa käyttää vaivaa kodin huolto- ja hoitotöihin, mukaan lukien siivoukseen.

Jos nainen sen sijaan sisustaa yhteisen kodin kokonaan oman makunsa mukaan, ja mies ei saa tuoda "romujaan" edes johonkin nurkkaan (esimerkiksi miehen työpiste, videopelit ym. ovat monen naisen mielestä sisustusta rumentavia "romuja), ei miehellä varmasti ole erityisen isoa motivaatiota siistinä pitämiseen.

Itse olen pitänyt hyvin huolta siitä, että myös MINUN sisustusmakuni näkyy yhteisessä kodissa vahvasti - esimerkiksi monista itse hankkimistani/saamistani itselleni tärkeistä huonekaluista en yksinkertaisesti halunnut luopua - oli puolisoni hyväksyttävä asia ja annettava minun tehdä omia sisustusratkaisujani. Tästä on seurannut se, että olen aktiivinen siivoaja, ja pidän huolta, että omat kirjahyllyni ovat järjestyksessä, oma sohvani pölytön, imuroin, luuttuan, pesen ikkunoita ja pyyhin pintoja ahkerasti koko kodissa.

Niin, tämähän on normaali menettelytapa. Teillä on aikuisten suhde. Viestisi olisi voinut kirjoittaa ilman mitään sukupuoliyleistyksiä.

Hieman outoa ehkä, että huolehdit vain oman sohvasi pölyistä tai pölyttömyydestä, mutta kukin tavallaan.

Oman miehen harrastukset ja mielenkiinnon kohteet saa näkyä meidän kodissa. Olen kyllä sanonut, että mies saa itse pitää huolen niistä. Nyt ne surkean näköisiä sentin pölykerros päällään. Minä en suostu imuroimaan tai pyyhkimään huiskalla niistä pölyjä, kun siinä on riski, että tulee vaurioita.

Vierailija kirjoitti:

Miesten siisteyskäsitykseen yllättävän usein vaikuttaa se seikka, kuinka hyvin tai huonosti mies tuntuu olevan kotona omassa kodissaan. 

Jos miehellä on oma tila kodissa tai sitten on saanut vaikuttaa merkittävästi yhteisen kodin sisustukseen, miehenä koti tuntuu aina enemmän omalta ja hallittavissa olevalta > tällä on suora vaikutus siihen, kuinka paljon mies haluaa käyttää vaivaa kodin huolto- ja hoitotöihin, mukaan lukien siivoukseen.

Jos nainen sen sijaan sisustaa yhteisen kodin kokonaan oman makunsa mukaan, ja mies ei saa tuoda "romujaan" edes johonkin nurkkaan (esimerkiksi miehen työpiste, videopelit ym. ovat monen naisen mielestä sisustusta rumentavia "romuja), ei miehellä varmasti ole erityisen isoa motivaatiota siistinä pitämiseen.

Itse olen pitänyt hyvin huolta siitä, että myös MINUN sisustusmakuni näkyy yhteisessä kodissa vahvasti - esimerkiksi monista itse hankkimistani/saamistani itselleni tärkeistä huonekaluista en yksinkertaisesti halunnut luopua - oli puolisoni hyväksyttävä asia ja annettava minun tehdä omia sisustusratkaisujani. Tästä on seurannut se, että olen aktiivinen siivoaja, ja pidän huolta, että omat kirjahyllyni ovat järjestyksessä, oma sohvani pölytön, imuroin, luuttuan, pesen ikkunoita ja pyyhin pintoja ahkerasti koko kodissa.

Hei, hyvä sinä!! Miksi ei kaikki miehet pidä puoliaan? Miksi he suostuvat naisten tyrannian alle? Ja joutuvat sit täällä palstoilla siitä valittamaan.

Meillä on kummallakin oma työhuone ja lisäksi miehellä isot verstastilat. Kodin sisustus on miehen ja hänen edellisen puolisonsa käsialaa. Itse olen hankkinut uusia verhoja ja pari pöytää, molemmat omilla rahoillani ja miehen suostumuksella. Hän hoitaa isomman osan siivouksista, koska ei inhoa siivoamista yhtä paljon kuin minä ja koska minä puolestaan vastaan ruoanlaitosta (+ maksan kerran kuukaudessa käyvän siivoojan). Kun seurustelua oli takana reilut neljä vuotta ennen kuin yhteen muutettiin, niin ei ole tarvinnut yllättyä mistään; koti on yhtä siisti kuin silloin, kun vietin miehen luona viikonloput ja lomat. Hän oli asunut yksin ennen tapaamistamme noin viisi vuotta, joten ei kyllä ole tarvinnut opastamista vaatehuoltoon, siivoukseen tai mihinkään muuhunkaan.

Vierailija kirjoitti:

Naisen tulojen pienuus ei ole miehille ongelma.

Miesten tulojen pienuus on naisille ongelma. 

Sinun ei tarvitse valita pienituloisempaa kahdesta miehestä, ei siitä ole kyse. Kyse on siitä että mies joutuu esimerkiksi kompensoimaan koulutustasoaan (tai sen puutetta) tuloillaan.

Naiset ovat parisuhteissa koulutetumpia kuin miehet. Yli kolmannes pareista on sellaisia, joissa nainen omaa korkeamman koulutuksen.

Mäenpää pitääkin jatkotutkimuksen aiheena kompensoivien tekijöiden selvittämistä. Yksi niistä on lapsuudenperheen sosioekonominen tausta, jonka samankaltaisuudella on todettu olevan vaikutusta puolisonvalintaan.

– Koulutuseroja voi kompensoida myös miehen parempi palkka. Hyvätuloinen, vähemmän koulutettu mies voi olla korkeastikoulutetulle naiselle sopiva valinta.

Ymmärrän tehneeni rikoksen naiseutta vastaan kun kyseenalaistin tämän asian.

Pahoittelut kaikille, oikeasti.

Naisena pitää kysyä sinulta, että mikä ongelma se miehen pienempituloisuus on ja miten se näkyy? Itse kun ihastuin mieheen itseensä enkä ole osannut kehittää hänen pienemmistä tuloistaan (tavatessamme oli työtön ja nykyään opiskelija - minä olen työssäkäyvä asuntosijoittaja) mitään ongelmaa. Eli mitä teen tässä nyt väärin, mikä asia pitää korjata että osaisin muodostaa hänen tuloistaan jotenkin ongelmallisen asian? Koska pitäähän mun nyt elää sinun sanomiesi mukaan, muutenhan menisi koko väitteeltä pohja. Hitto vie, ihan hävettää että en ole ottanut kaikkia aspekteja huomioon ja rakastan häntä niin valtavasti enkä ole suonut hänelle sitä mahdollistajan roolia. Nyt vasta tajuan, tämä tilannehan käy varmasti hänen miehisen itsetunnon päälle..

Vierailija kirjoitti:

Kun meille tuli tyttöystävän kanssa tauko suhteeseen, en saanut kertaakaan, kun tyttöystävä oli reilun kuukauden aikana ollut yli kymmenen miehen kanssa. Oli karvasta kalkkia katsoa baarissa, kun hän flirttailee isokokoisten mustien miesten kanssa ja lähtee jatkoille.

Eli toisinsanoen, yli kymmenen miestä pääsi treffailemaan ja sitten sinä aloit jälleen hänen kanssa parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sellainen mielikuva, että miehet ihan mielellään pariutuvat alaspäin. Näin he saavat pönkitettyä omaa todellista tai kuviteltua superioteettiaan eikä ego joudu naisen uhkaamaksi. 

Onko nyt sitten kuitenkin niin, että miehet haluaisivatkin pariutua ylöspäin vai itkettääkö niitä miehiä, joiden alapuolelta ei löydy naisia? Kyllä meitä "ylijäämä"naisiakin harmittaa, ettei yläpuolelta löydy miehiä. Mutta elämä nyt vaan on tällaista. Onneksi muuten ihan hyvää. 

Olen tämä sama viime hetken vänkääjä, josta kaikki palstanaiset vetävät hernemaissipaprikapussin nenään, kun kerron heille, että kaikki miehet eivät välttämättä täytä elämäänsä juoksemassa tonnikalan tuoksun perässä. 

Tuo ego homma pitää paikkaansa jossain määrin. Miehet eivät halua tosiaan naista, joka tulee ensi töikseen haastamaan, ainakin minä tiputan nopeasti ne naiset. Nyt tällä kertaa puhun omasta puolestani, enkä voi puhua muiden puolesta. Mutta uskoisin, että miehet keskimäärin aistivat, että milloin naisen arvostus ja submissiivisuus on olemassa, ja se on ihan oikeasti arvostettava asia minun mielestäni, että saan johtaa parisuhdetta tietyissä asioissa. Minä maksan, ja minä johdan. Ei tarkoita sitä, ettenkö arvostaisi naisen mielipidettä, mutta en jaksa koko ajan kinata ja arvostan rauhaa. Ehkä tässä on jonkinlainen luontainen balanssi olemassa? 

En oikein usko, että mies haluaa pariutua ylöspäin. Varmaankin ihan mahdollista, mutta aika harvassa on ne tapaukset, missä se on mahdollista? Kaikillehan on olemassa joku ylempänä ja alempana. Naisten, joiden sosioekonominen taso on korkea, heidän ns. dating pool eli potentiaaliset miehet, jotka ovat heitä korkeammalla, on ohut. Nämä miehet taas ovat kaikkien naisten kohteita, ja heille löytyy usein se halutuimman osan nainen eli nuori nainen, iältään 23 vuotta. Siksi korkeassa asemassa olevien naisten on usein vaikea löytää kumppania.

Miksi miehet eivät halua pariutua ylöspäin?

Koska nainen ei huoli, mies on se joka mahdollistaa.

Tähän voisi toivoa muutosta, mutta se ei ole miesten käsissä.

En ole ollenkaan yllättynyt että joku täällä kertoo toivovansa että naiset alkaisi suhteisiin sellaisten miesten kanssa joiden kanssa eivät halua.

Ihmettelen vain mitä tämän toivoja kuvittelee että kukaan siinä saa?

Havitteleeko hän sitä sosiaalistastatusta mitä kuvittelee suhteella saavan vai miksi?

Ei kukaan toivo että naisten tulisi alkaa parisuhteisiin sellaisten miesten kanssa joita eivät halua. Teet omia tulkintojasi miesvihakiimassasi.

Sen sijaan toivottiin että kriteerit muuttuisivat, ja naiset voisivat haluta myös heitä vähemmän ansaitsevaa miestä.

Eli suomeksi miehiä joita eivät halua.

Jos tarjoat lapsille ruokaa ja ne kieltäytyy maistamasta kun se ei ole nakkeja ja ranskalaisia, toivotko että heidän kriteerinsä hyvälle ruoalle muuttuisivat vai toteatko että sen asian toivominen olisi lasten pakottamista. 

Huom: se toive että kriteerit muuttuisi

Tiedän jo, sä jatkat jankkaamista koska et sä ole täällä keskustelemassa.

Ymmärränkö oikein: toivot, että kun tarpeeksi pitkään jaksat näitä keskusteluja käydä, niin naiset alkaisivat rakastua erilaisiin miehiin kuin aiemmin?

Et ymmärrä.

Minun keskustelullani teidän kanssanne ei ole mitään merkitystä sen suhteen millaiseksi yhteiskunta kehittyy tulevaisuudessa.

Jos vertailemme suomea ja vaikkapa gambiaa, voimme varmasti kaikki olla samaa mieltä, että pariutumispreferenssit ovat erilaiset. 

Voimmeko?

Mikäli voimme, rohkenen jopa väittää, että jossain köyhissä maissa mies voi saada naisen, tai nainen miehen ihan vain olemalla varakas länsimaalainen. Nainen tai mies voi olla ulkonäöltään ja vaikkapa iältään kovin eri tasolla toisen kanssa, kuten vaikkapa siinä jutussa jossa se 72-vuotias nainen haki itselleen 30-vuotiaita miehiä gambiasta ja oli kovin pahoillaan euroopan politiikasta oleskeluun oikeuttavan luvan suhteen.

En siis väitä etteikö täsmälleen sama onnistuisi myös suomessa, mutta keskimäärin miesten pariutumispreferenssi 30-vuotiaana ei ole 72-vuotias nainen.

Saatte olla eri mieltä.

Millaiseksi yhteiskunta kehittyy tulevaisuudessa ja miksi ja miten se liittyy tähän aiheeseen? Palaan tämänkin vastauksen lukemaan illemmalla, nyt on pakko päästä jo ulos.

Kuka tietää?

Itse toivoin ettei miesten tarvitsis mahdollistaa naisille kaikkea jatkossa vaan naiset ottaisivat vähätuloisemman miehen nykyistä helpommin.

Sen toivomisesta nousi suuri poru.

Tässä kohtaa lähdin reilu neljä tuntia sitten ulos pihatöihin, nyt on aikaa jatkaa taas. Harmi, että räkyttäminen on ilmeisesti tuhonnut tämänkin ketjun.

Ovatko miehet objekteja, joita naiset voivat ottaa miten haluavat? EIkö muutos voisi lähteä miehistä itsestään? He voisivat sanoa ei itseään pienituloisemmille naisille.

Jos se on noin yksinkertaista, että minä naisena voin päättää ottaa sellaisen miehen kuin haluan, niin minkä ihmeen takia haluaisin kahdesta miehestä sen pienituloisemman? Ennen kuin kiirehdit asioiden edelle niin totean, että minulla ja puolisollani on erilliset rahat ja yhteiset kulut maksamme 50/50. Hän ei ole mahdollistanut minulle yhtään mitään sen enempää kuin minkä yhdessä asuminen mahdollistaa jokaiselle; asumiskulut pienenevät molemmilla. Se, että hänellä on ilmeisesti jokseenkin samanlaiset tulot kuin minulla, tai ainakin hänen rahankäyttötapansa ovat samanlaiset kuin minulla, mahdollistaa sen, että voimme tehdä asioita yhdessä. Ennen koronaa mm. matkustelimme paljon. En ole niin hyvätuloinen, että pystyisin maksamaan jatkuvasti miehen matkat, konsertti- ja elokuvaliput, ulkona syömisen, harrastukset jne, joten jos puolisoni olisi merkittävästi pienituloisempi tai hänen rahankäyttötapansa olisivat erilaiset, joutuisin tekemään noita asioita yksin tai ystävieni kanssa.

Ei minulla edes ollut valittavana jotain toista samaan aikaan niin, että olisi edes teoreettisesti ollut tilanne, jossa minun olisi pitänyt valita hänen ja jonkun pienituloisemman välillä, mutta jos olisi ollut, niin millä ihmeen logiikalla minun olisi kannattanut valita se pienituloisempi?

P.S. Minä olen maksanut puolisolleni kaksi ulkomaanmatkaa, koska olen halunnut hänet seurakseni kohteisiin, jotka eivät häntä niin paljon kiinnostaneet; minä olen maksanut hänelle enemmän harrastuksia ja lippuja; minä olen maksanut enemmän ulkona syömisiä. Koska olen halunnut hänet seurakseni. Jatkuvasti en siihen kuitenkaan pystyisi.

Naisen tulojen pienuus ei ole miehille ongelma.

Miesten tulojen pienuus on naisille ongelma. 

Sinun ei tarvitse valita pienituloisempaa kahdesta miehestä, ei siitä ole kyse. Kyse on siitä että mies joutuu esimerkiksi kompensoimaan koulutustasoaan (tai sen puutetta) tuloillaan.

Naiset ovat parisuhteissa koulutetumpia kuin miehet. Yli kolmannes pareista on sellaisia, joissa nainen omaa korkeamman koulutuksen.

Mäenpää pitääkin jatkotutkimuksen aiheena kompensoivien tekijöiden selvittämistä. Yksi niistä on lapsuudenperheen sosioekonominen tausta, jonka samankaltaisuudella on todettu olevan vaikutusta puolisonvalintaan.

– Koulutuseroja voi kompensoida myös miehen parempi palkka. Hyvätuloinen, vähemmän koulutettu mies voi olla korkeastikoulutetulle naiselle sopiva valinta.

Ymmärrän tehneeni rikoksen naiseutta vastaan kun kyseenalaistin tämän asian.

Pahoittelut kaikille, oikeasti.

Olet täysin oikeassa tuossa, että minun ei tarvitse (tarvinnut) valita kahdesta miehestä. Väitän, että on hyvin harvinaista, että nainen olisi yhtä kiinnostunut kahdesta miehestä, ja joutuisi valitsemaan heistä sen, kumpaan haluaa sitoutua tai kumman kanssa haluaa lähteä syventämään tutustumista. Itselleni ei ole tapahtunut sellaista koskaan enkä tiedä yhtäkään ystävää, joka olisi joutunut sellaiseen tilanteeseen.

"Miesten tulojen pienuus on naisille ongelma" - millä tavalla? En liioin ole koskaan ollut tilanteessa, jossa jonkun miehen tulojen pienuus olisi ollut minulle ongelma. Olen ollut rakastunut pitkäaikaistyöttömään (nuorena opiskelijana) ja olen ollut rakastunut kunnan vuokra-asunnossa asuvaan julkisen sektorin työntekijään, jonka palkka arvatenkin oli pieni (en koskaan kokenut tarpeelliseksi kysyä). Muiden miesten tuloilla ei ole minulle yhtään mitään merkitystä, miksi ne olisivat minulle ongelma?

Mutta ehkä se selittyykin omalla sosioekonomisella taustallani; isä oli kirvesmies ja äiti siivooja. Olin perheemme ja lähisukumme ensimmäinen korkeasti koulutettu.

Olen myös näissä keskusteluissa sanonut lukemattomia kertoja, että JOS olisin (jälleen) siinä käsittämättömässä tilanteessa, että olisi kaksi kiinnostavaa miestä, joista toinen olisi hyvin ansaitseva ammattikoulu- tai jopa vain peruskoulutaustainen yrittäjä ja toinen kirjastovirkailija tai apurahatutkija, niin todennäköisemmin sydämeni sykkisi sille apurahatutkijalle. Mutta eipä tuollaistakaan tilannetta ihmiselle yleensä elämän aikana tule.

En tiedä, miksi vaivaudun vastaamaan, ehkä jossain sisimmässäni toivon, että toisto saa sitkeimmänkin samojen lainausten toistelijan etsimään uusia argumentteja ja siten kyseenalaistaa hänen maailmankuvansa.

Tulojen pienuus on naisille ongelma koska naisen elintaso ei saa pudota naisen hankkiessa lapsen, ja naisen jäädessä pois työelämästä toistaiseksi.

Miksi se mies haluaa naisen, joka haluaa pitää yksin hoitovapaat ja ettei elintaso silti putoa?

Vaatimus ei ole tuo parisuhdetta muodostaessa, se tuodaan julki vasta kun tilanne on jo päällä.

Kannattaisiko miesten siis opetella paremmin tuntemaan naiset, joiden kanssa perustavat perheen? Tai jopa muuttamaan kriteerejään, joilla valitsevat puolisonsa?

Eikös tämä ole tyypillisemmin naisten ongelma?

Ne asiat joista sytytte miehessä ovat ihan eri asioit akuin ne jotka ratkaisevat toimiiko parisuhde?

Tehän aina kitisette kotitöihin osallistumisesta ja tunteista puhumisesta. Miksi ei kelvannut tunteista puhuva, pehmoinen kotimies? Piti ottaa se jämerämies tai menomies ja toivoa että mies muuttuu tai sen sisältä löytyy se erilainen puoli.

Tuohon liittyy se siisteyskäsityskin. Nainen kuvittelee mielessään että asiat muutuvat hänen toivomallaan tavalla, ja mies on "sisältä" sellainen kuin hänen unelmissaan.

Kuitenkin on haluttu mies joka on ulkoa vastakohta sille tunteista puhuvalle kodin esteetikolle, joka miehen sisältä toivottaisiin löytyvän.

OT.

Miesten siisteyskäsitykseen yllättävän usein vaikuttaa se seikka, kuinka hyvin tai huonosti mies tuntuu olevan kotona omassa kodissaan. 

Jos miehellä on oma tila kodissa tai sitten on saanut vaikuttaa merkittävästi yhteisen kodin sisustukseen, miehenä koti tuntuu aina enemmän omalta ja hallittavissa olevalta > tällä on suora vaikutus siihen, kuinka paljon mies haluaa käyttää vaivaa kodin huolto- ja hoitotöihin, mukaan lukien siivoukseen.

Jos nainen sen sijaan sisustaa yhteisen kodin kokonaan oman makunsa mukaan, ja mies ei saa tuoda "romujaan" edes johonkin nurkkaan (esimerkiksi miehen työpiste, videopelit ym. ovat monen naisen mielestä sisustusta rumentavia "romuja), ei miehellä varmasti ole erityisen isoa motivaatiota siistinä pitämiseen.

Itse olen pitänyt hyvin huolta siitä, että myös MINUN sisustusmakuni näkyy yhteisessä kodissa vahvasti - esimerkiksi monista itse hankkimistani/saamistani itselleni tärkeistä huonekaluista en yksinkertaisesti halunnut luopua - oli puolisoni hyväksyttävä asia ja annettava minun tehdä omia sisustusratkaisujani. Tästä on seurannut se, että olen aktiivinen siivoaja, ja pidän huolta, että omat kirjahyllyni ovat järjestyksessä, oma sohvani pölytön, imuroin, luuttuan, pesen ikkunoita ja pyyhin pintoja ahkerasti koko kodissa.

Kehen vaikuttaa ja kehen ei. Entinen mies kyllä sai sisustaa hyvin vapaasti, mutta siivoushalut eivät heränneet. Hän oli kai mielestään tekemässä vain siuret ratkaisut, ja kaikki tylsät ylläpitojutut sopivat delegoitaviksi muille. Pyyhki vain oman työpöytänsä, siihen ei saanut koskea. Tämä ei toki ole edes suurin ja tärkein syy, miksi eksä on eksä, kunhan nyt on rikkana rokassa. En halunnut melkein mitään mukaani yhteisestä kodista, siinähän pyyhkii rojujaan tai on pyyhkimättä.

Tätinainen kirjoitti:

Mä uskon, että samoilla kriteereillä myös mies saisi aina parisuhteen. Varmasti löytyy joku itseä 10-30 vuotta vanhempi, lihava, pitkäaikaistyötön yksinäinen läheisriippuvuudesta kärsivä mielenterveyskuntoutuja joka juuri sinunkin kelkkaan lähtisi. Et vain mies hyvä ole etsinyt tarpeeksi laajalti. Näillä kitisijämiehillä kun itsellään on yleensä rima korkealla ja he itkevät kun se 20v isotissinen blondi antoi pakit. Eihän sen pitäisi haitata, että itse on naisvihamielinen kaljuuntuva katkera setämies kun omasta mielestä on hyvä mies eikä edes hakkaa naisia.

Tai sitten voi ottaa vakituisen työn omaavan RUMAN naisen joka on mielenterveysvikainen: valittaa, saikuttaa ja lorvii aina tunnin kahvitauoilla.

Vierailija kirjoitti:

Tätinainen kirjoitti:

Mä uskon, että samoilla kriteereillä myös mies saisi aina parisuhteen. Varmasti löytyy joku itseä 10-30 vuotta vanhempi, lihava, pitkäaikaistyötön yksinäinen läheisriippuvuudesta kärsivä mielenterveyskuntoutuja joka juuri sinunkin kelkkaan lähtisi. Et vain mies hyvä ole etsinyt tarpeeksi laajalti. Näillä kitisijämiehillä kun itsellään on yleensä rima korkealla ja he itkevät kun se 20v isotissinen blondi antoi pakit. Eihän sen pitäisi haitata, että itse on naisvihamielinen kaljuuntuva katkera setämies kun omasta mielestä on hyvä mies eikä edes hakkaa naisia.

Tai sitten voi ottaa vakituisen työn omaavan RUMAN naisen joka on mielenterveysvikainen: valittaa, saikuttaa ja lorvii aina tunnin kahvitauoilla.

Yksi lääkäri sanoi, että ylipaino kertoo aina mielenterveysongelmista ja osalla noista on vakituinen työ.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan valittu yhteiseen kotiin huonekalut aina yhdessä. Jotain verhoja olen ostanut yksin, kun miestä ei ole saanut mukaan valitsemaan. Viimeksi matto-ostoksilla mies lörpötteli myyjän kanssa ja häntä sai kiskoa katsomaan tykkääkö jostain ja vastaus oli vilkaisu ja joojoo.

Mitä rennommin itse otan kotona, sitä enemmän mies on ruvennut huomauttelemaan asioista. Kävin pari päivää sitten apteekissa ja jätin lääkkeet pöydälle ennen kuin laitan ne paikoilleen. Mies kysyi aamulla, miksi nämä ovat pöydällä. Lääkekaapista mies on sanonut muutaman kerran, että tämä pitäisi siivota. Nyökyttelen ja myöntelen. Välillä roskapussit on liian täynnä ja välillä puhtaat vaatteet on loppu eikä kaapissa ole puhtaita kahvimukeja. Nyökyttelen joojoo ja sama toistuu muutaman päivän kuluttua. Miten ihmeessä miehen saisi lopettamaan tuon nalkutuksen?

Sama neuvo kuin aina miehille vastaavassa tilanteessa: tee ne hommat mitä se käskee tekemään. 

Vierailija kirjoitti:

Mä uskon, että samoilla kriteereillä myös mies saisi aina parisuhteen. Varmasti löytyy joku itseä 10-30 vuotta vanhempi, lihava, pitkäaikaistyötön yksinäinen läheisriippuvuudesta kärsivä mielenterveyskuntoutuja joka juuri sinunkin kelkkaan lähtisi. Et vain mies hyvä ole etsinyt tarpeeksi laajalti. Näillä kitisijämiehillä kun itsellään on yleensä rima korkealla ja he itkevät kun se 20v isotissinen blondi antoi pakit. Eihän sen pitäisi haitata, että itse on naisvihamielinen kaljuuntuva katkera setämies kun omasta mielestä on hyvä mies eikä edes hakkaa naisia.

Mitä tekemistä kaljuuntumisella on hyvyyden kanssa? V---u te naiset olette kujalla :D. Toivon kyllä lämpimästi kaikille täällä kaljuuntuvia miehiä haukkuville naisille harvenevaa kuontaloa itselle... se on nimittäin melko yleistä myös naisilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan valittu yhteiseen kotiin huonekalut aina yhdessä. Jotain verhoja olen ostanut yksin, kun miestä ei ole saanut mukaan valitsemaan. Viimeksi matto-ostoksilla mies lörpötteli myyjän kanssa ja häntä sai kiskoa katsomaan tykkääkö jostain ja vastaus oli vilkaisu ja joojoo.

Mitä rennommin itse otan kotona, sitä enemmän mies on ruvennut huomauttelemaan asioista. Kävin pari päivää sitten apteekissa ja jätin lääkkeet pöydälle ennen kuin laitan ne paikoilleen. Mies kysyi aamulla, miksi nämä ovat pöydällä. Lääkekaapista mies on sanonut muutaman kerran, että tämä pitäisi siivota. Nyökyttelen ja myöntelen. Välillä roskapussit on liian täynnä ja välillä puhtaat vaatteet on loppu eikä kaapissa ole puhtaita kahvimukeja. Nyökyttelen joojoo ja sama toistuu muutaman päivän kuluttua. Miten ihmeessä miehen saisi lopettamaan tuon nalkutuksen?

Sama neuvo kuin aina miehille vastaavassa tilanteessa: tee ne hommat mitä se käskee tekemään. 

Minä teen jo nyt lähes kaiken, joten mies voi itse tehdä, jos häiritsee.

Vierailija kirjoitti:

Tätinainen kirjoitti:

Mä uskon, että samoilla kriteereillä myös mies saisi aina parisuhteen. Varmasti löytyy joku itseä 10-30 vuotta vanhempi, lihava, pitkäaikaistyötön yksinäinen läheisriippuvuudesta kärsivä mielenterveyskuntoutuja joka juuri sinunkin kelkkaan lähtisi. Et vain mies hyvä ole etsinyt tarpeeksi laajalti. Näillä kitisijämiehillä kun itsellään on yleensä rima korkealla ja he itkevät kun se 20v isotissinen blondi antoi pakit. Eihän sen pitäisi haitata, että itse on naisvihamielinen kaljuuntuva katkera setämies kun omasta mielestä on hyvä mies eikä edes hakkaa naisia.

Tai sitten voi ottaa vakituisen työn omaavan RUMAN naisen joka on mielenterveysvikainen: valittaa, saikuttaa ja lorvii aina tunnin kahvitauoilla.

Kokeilin tuota, en suosittele.

Löysin vakituisen työn omaavaa rumaa naista pitkän sinkkuuden jälkeen. Alussa meillä meni hyvin, mutta pikkuhiljaa sen todellinen luonne tuli esiin, jatkuvaa raivoamista, syyllistämistä, tavaroiden heittelyä ym.

Ei se itse nähnyt vikaa omassa käytöksessä tietenkään, ihmetteli vaan kun mun seksihalut katosi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sellainen mielikuva, että miehet ihan mielellään pariutuvat alaspäin. Näin he saavat pönkitettyä omaa todellista tai kuviteltua superioteettiaan eikä ego joudu naisen uhkaamaksi. 

Onko nyt sitten kuitenkin niin, että miehet haluaisivatkin pariutua ylöspäin vai itkettääkö niitä miehiä, joiden alapuolelta ei löydy naisia? Kyllä meitä "ylijäämä"naisiakin harmittaa, ettei yläpuolelta löydy miehiä. Mutta elämä nyt vaan on tällaista. Onneksi muuten ihan hyvää. 

Olen tämä sama viime hetken vänkääjä, josta kaikki palstanaiset vetävät hernemaissipaprikapussin nenään, kun kerron heille, että kaikki miehet eivät välttämättä täytä elämäänsä juoksemassa tonnikalan tuoksun perässä. 

Tuo ego homma pitää paikkaansa jossain määrin. Miehet eivät halua tosiaan naista, joka tulee ensi töikseen haastamaan, ainakin minä tiputan nopeasti ne naiset. Nyt tällä kertaa puhun omasta puolestani, enkä voi puhua muiden puolesta. Mutta uskoisin, että miehet keskimäärin aistivat, että milloin naisen arvostus ja submissiivisuus on olemassa, ja se on ihan oikeasti arvostettava asia minun mielestäni, että saan johtaa parisuhdetta tietyissä asioissa. Minä maksan, ja minä johdan. Ei tarkoita sitä, ettenkö arvostaisi naisen mielipidettä, mutta en jaksa koko ajan kinata ja arvostan rauhaa. Ehkä tässä on jonkinlainen luontainen balanssi olemassa? 

En oikein usko, että mies haluaa pariutua ylöspäin. Varmaankin ihan mahdollista, mutta aika harvassa on ne tapaukset, missä se on mahdollista? Kaikillehan on olemassa joku ylempänä ja alempana. Naisten, joiden sosioekonominen taso on korkea, heidän ns. dating pool eli potentiaaliset miehet, jotka ovat heitä korkeammalla, on ohut. Nämä miehet taas ovat kaikkien naisten kohteita, ja heille löytyy usein se halutuimman osan nainen eli nuori nainen, iältään 23 vuotta. Siksi korkeassa asemassa olevien naisten on usein vaikea löytää kumppania.

Miksi miehet eivät halua pariutua ylöspäin?

Koska nainen ei huoli, mies on se joka mahdollistaa.

Tähän voisi toivoa muutosta, mutta se ei ole miesten käsissä.

En ole ollenkaan yllättynyt että joku täällä kertoo toivovansa että naiset alkaisi suhteisiin sellaisten miesten kanssa joiden kanssa eivät halua.

Ihmettelen vain mitä tämän toivoja kuvittelee että kukaan siinä saa?

Havitteleeko hän sitä sosiaalistastatusta mitä kuvittelee suhteella saavan vai miksi?

Ei kukaan toivo että naisten tulisi alkaa parisuhteisiin sellaisten miesten kanssa joita eivät halua. Teet omia tulkintojasi miesvihakiimassasi.

Sen sijaan toivottiin että kriteerit muuttuisivat, ja naiset voisivat haluta myös heitä vähemmän ansaitsevaa miestä.

Eli suomeksi miehiä joita eivät halua.

Jos tarjoat lapsille ruokaa ja ne kieltäytyy maistamasta kun se ei ole nakkeja ja ranskalaisia, toivotko että heidän kriteerinsä hyvälle ruoalle muuttuisivat vai toteatko että sen asian toivominen olisi lasten pakottamista. 

Huom: se toive että kriteerit muuttuisi

Tiedän jo, sä jatkat jankkaamista koska et sä ole täällä keskustelemassa.

Ymmärränkö oikein: toivot, että kun tarpeeksi pitkään jaksat näitä keskusteluja käydä, niin naiset alkaisivat rakastua erilaisiin miehiin kuin aiemmin?

Et ymmärrä.

Minun keskustelullani teidän kanssanne ei ole mitään merkitystä sen suhteen millaiseksi yhteiskunta kehittyy tulevaisuudessa.

Jos vertailemme suomea ja vaikkapa gambiaa, voimme varmasti kaikki olla samaa mieltä, että pariutumispreferenssit ovat erilaiset. 

Voimmeko?

Mikäli voimme, rohkenen jopa väittää, että jossain köyhissä maissa mies voi saada naisen, tai nainen miehen ihan vain olemalla varakas länsimaalainen. Nainen tai mies voi olla ulkonäöltään ja vaikkapa iältään kovin eri tasolla toisen kanssa, kuten vaikkapa siinä jutussa jossa se 72-vuotias nainen haki itselleen 30-vuotiaita miehiä gambiasta ja oli kovin pahoillaan euroopan politiikasta oleskeluun oikeuttavan luvan suhteen.

En siis väitä etteikö täsmälleen sama onnistuisi myös suomessa, mutta keskimäärin miesten pariutumispreferenssi 30-vuotiaana ei ole 72-vuotias nainen.

Saatte olla eri mieltä.

Millaiseksi yhteiskunta kehittyy tulevaisuudessa ja miksi ja miten se liittyy tähän aiheeseen? Palaan tämänkin vastauksen lukemaan illemmalla, nyt on pakko päästä jo ulos.

Kuka tietää?

Itse toivoin ettei miesten tarvitsis mahdollistaa naisille kaikkea jatkossa vaan naiset ottaisivat vähätuloisemman miehen nykyistä helpommin.

Sen toivomisesta nousi suuri poru.

Tässä kohtaa lähdin reilu neljä tuntia sitten ulos pihatöihin, nyt on aikaa jatkaa taas. Harmi, että räkyttäminen on ilmeisesti tuhonnut tämänkin ketjun.

Ovatko miehet objekteja, joita naiset voivat ottaa miten haluavat? EIkö muutos voisi lähteä miehistä itsestään? He voisivat sanoa ei itseään pienituloisemmille naisille.

Jos se on noin yksinkertaista, että minä naisena voin päättää ottaa sellaisen miehen kuin haluan, niin minkä ihmeen takia haluaisin kahdesta miehestä sen pienituloisemman? Ennen kuin kiirehdit asioiden edelle niin totean, että minulla ja puolisollani on erilliset rahat ja yhteiset kulut maksamme 50/50. Hän ei ole mahdollistanut minulle yhtään mitään sen enempää kuin minkä yhdessä asuminen mahdollistaa jokaiselle; asumiskulut pienenevät molemmilla. Se, että hänellä on ilmeisesti jokseenkin samanlaiset tulot kuin minulla, tai ainakin hänen rahankäyttötapansa ovat samanlaiset kuin minulla, mahdollistaa sen, että voimme tehdä asioita yhdessä. Ennen koronaa mm. matkustelimme paljon. En ole niin hyvätuloinen, että pystyisin maksamaan jatkuvasti miehen matkat, konsertti- ja elokuvaliput, ulkona syömisen, harrastukset jne, joten jos puolisoni olisi merkittävästi pienituloisempi tai hänen rahankäyttötapansa olisivat erilaiset, joutuisin tekemään noita asioita yksin tai ystävieni kanssa.

Ei minulla edes ollut valittavana jotain toista samaan aikaan niin, että olisi edes teoreettisesti ollut tilanne, jossa minun olisi pitänyt valita hänen ja jonkun pienituloisemman välillä, mutta jos olisi ollut, niin millä ihmeen logiikalla minun olisi kannattanut valita se pienituloisempi?

P.S. Minä olen maksanut puolisolleni kaksi ulkomaanmatkaa, koska olen halunnut hänet seurakseni kohteisiin, jotka eivät häntä niin paljon kiinnostaneet; minä olen maksanut hänelle enemmän harrastuksia ja lippuja; minä olen maksanut enemmän ulkona syömisiä. Koska olen halunnut hänet seurakseni. Jatkuvasti en siihen kuitenkaan pystyisi.

Naisen tulojen pienuus ei ole miehille ongelma.

Miesten tulojen pienuus on naisille ongelma. 

Sinun ei tarvitse valita pienituloisempaa kahdesta miehestä, ei siitä ole kyse. Kyse on siitä että mies joutuu esimerkiksi kompensoimaan koulutustasoaan (tai sen puutetta) tuloillaan.

Naiset ovat parisuhteissa koulutetumpia kuin miehet. Yli kolmannes pareista on sellaisia, joissa nainen omaa korkeamman koulutuksen.

Mäenpää pitääkin jatkotutkimuksen aiheena kompensoivien tekijöiden selvittämistä. Yksi niistä on lapsuudenperheen sosioekonominen tausta, jonka samankaltaisuudella on todettu olevan vaikutusta puolisonvalintaan.

– Koulutuseroja voi kompensoida myös miehen parempi palkka. Hyvätuloinen, vähemmän koulutettu mies voi olla korkeastikoulutetulle naiselle sopiva valinta.

Ymmärrän tehneeni rikoksen naiseutta vastaan kun kyseenalaistin tämän asian.

Pahoittelut kaikille, oikeasti.

Olet täysin oikeassa tuossa, että minun ei tarvitse (tarvinnut) valita kahdesta miehestä. Väitän, että on hyvin harvinaista, että nainen olisi yhtä kiinnostunut kahdesta miehestä, ja joutuisi valitsemaan heistä sen, kumpaan haluaa sitoutua tai kumman kanssa haluaa lähteä syventämään tutustumista. Itselleni ei ole tapahtunut sellaista koskaan enkä tiedä yhtäkään ystävää, joka olisi joutunut sellaiseen tilanteeseen.

"Miesten tulojen pienuus on naisille ongelma" - millä tavalla? En liioin ole koskaan ollut tilanteessa, jossa jonkun miehen tulojen pienuus olisi ollut minulle ongelma. Olen ollut rakastunut pitkäaikaistyöttömään (nuorena opiskelijana) ja olen ollut rakastunut kunnan vuokra-asunnossa asuvaan julkisen sektorin työntekijään, jonka palkka arvatenkin oli pieni (en koskaan kokenut tarpeelliseksi kysyä). Muiden miesten tuloilla ei ole minulle yhtään mitään merkitystä, miksi ne olisivat minulle ongelma?

Mutta ehkä se selittyykin omalla sosioekonomisella taustallani; isä oli kirvesmies ja äiti siivooja. Olin perheemme ja lähisukumme ensimmäinen korkeasti koulutettu.

Olen myös näissä keskusteluissa sanonut lukemattomia kertoja, että JOS olisin (jälleen) siinä käsittämättömässä tilanteessa, että olisi kaksi kiinnostavaa miestä, joista toinen olisi hyvin ansaitseva ammattikoulu- tai jopa vain peruskoulutaustainen yrittäjä ja toinen kirjastovirkailija tai apurahatutkija, niin todennäköisemmin sydämeni sykkisi sille apurahatutkijalle. Mutta eipä tuollaistakaan tilannetta ihmiselle yleensä elämän aikana tule.

En tiedä, miksi vaivaudun vastaamaan, ehkä jossain sisimmässäni toivon, että toisto saa sitkeimmänkin samojen lainausten toistelijan etsimään uusia argumentteja ja siten kyseenalaistaa hänen maailmankuvansa.

Tulojen pienuus on naisille ongelma koska naisen elintaso ei saa pudota naisen hankkiessa lapsen, ja naisen jäädessä pois työelämästä toistaiseksi.

Miksi se mies haluaa naisen, joka haluaa pitää yksin hoitovapaat ja ettei elintaso silti putoa?

Vaatimus ei ole tuo parisuhdetta muodostaessa, se tuodaan julki vasta kun tilanne on jo päällä.

Kannattaisiko miesten siis opetella paremmin tuntemaan naiset, joiden kanssa perustavat perheen? Tai jopa muuttamaan kriteerejään, joilla valitsevat puolisonsa?

Eikös tämä ole tyypillisemmin naisten ongelma?

Ne asiat joista sytytte miehessä ovat ihan eri asioit akuin ne jotka ratkaisevat toimiiko parisuhde?

Tehän aina kitisette kotitöihin osallistumisesta ja tunteista puhumisesta. Miksi ei kelvannut tunteista puhuva, pehmoinen kotimies? Piti ottaa se jämerämies tai menomies ja toivoa että mies muuttuu tai sen sisältä löytyy se erilainen puoli.

Tuohon liittyy se siisteyskäsityskin. Nainen kuvittelee mielessään että asiat muutuvat hänen toivomallaan tavalla, ja mies on "sisältä" sellainen kuin hänen unelmissaan.

Kuitenkin on haluttu mies joka on ulkoa vastakohta sille tunteista puhuvalle kodin esteetikolle, joka miehen sisältä toivottaisiin löytyvän.

OT.

Miesten siisteyskäsitykseen yllättävän usein vaikuttaa se seikka, kuinka hyvin tai huonosti mies tuntuu olevan kotona omassa kodissaan. 

Jos miehellä on oma tila kodissa tai sitten on saanut vaikuttaa merkittävästi yhteisen kodin sisustukseen, miehenä koti tuntuu aina enemmän omalta ja hallittavissa olevalta > tällä on suora vaikutus siihen, kuinka paljon mies haluaa käyttää vaivaa kodin huolto- ja hoitotöihin, mukaan lukien siivoukseen.

Jos nainen sen sijaan sisustaa yhteisen kodin kokonaan oman makunsa mukaan, ja mies ei saa tuoda "romujaan" edes johonkin nurkkaan (esimerkiksi miehen työpiste, videopelit ym. ovat monen naisen mielestä sisustusta rumentavia "romuja), ei miehellä varmasti ole erityisen isoa motivaatiota siistinä pitämiseen.

Itse olen pitänyt hyvin huolta siitä, että myös MINUN sisustusmakuni näkyy yhteisessä kodissa vahvasti - esimerkiksi monista itse hankkimistani/saamistani itselleni tärkeistä huonekaluista en yksinkertaisesti halunnut luopua - oli puolisoni hyväksyttävä asia ja annettava minun tehdä omia sisustusratkaisujani. Tästä on seurannut se, että olen aktiivinen siivoaja, ja pidän huolta, että omat kirjahyllyni ovat järjestyksessä, oma sohvani pölytön, imuroin, luuttuan, pesen ikkunoita ja pyyhin pintoja ahkerasti koko kodissa.

Ei toiminut ainakaan meidän lapsuuskodissa. Isä sai sanella sisustuksen (ruma). Hänellä oli aina oma erillinen huone käytössään (äidillä ei). Isä ei siivonnut kertaakaan mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun meille tuli tyttöystävän kanssa tauko suhteeseen, en saanut kertaakaan, kun tyttöystävä oli reilun kuukauden aikana ollut yli kymmenen miehen kanssa. Oli karvasta kalkkia katsoa baarissa, kun hän flirttailee isokokoisten mustien miesten kanssa ja lähtee jatkoille.

Eli toisinsanoen, yli kymmenen miestä pääsi treffailemaan ja sitten sinä aloit jälleen hänen kanssa parisuhteeseen.

Nyt on kyllä supercuckin juttuja. Ja vielä mustien miesten käyttämän naisen kanssa alkaa uudelleen :D. 

Enemmän minua ihmetyttää, miten kylän ainoaan baariin eksyy noin paljon mustia miehiä ja miten mies sattuukin aina entisen tyttöystävänsä kanssa sinne samaan aikaan.