Lue keskustelun säännöt.
Aikuinen tytär haluaa muuttaa takaisin kotiin
03.06.2022 |
Mieheni ja minä olemme viisikymppisiä. Lapset ovat muuttaneet kotoa pois, mutta nyt 25v tyttäremme on muuttamassa ulkomailta takaisin. Hän tarvitsee asuinpaikan jotta saa säästettyä rahaa omaa asuntoaan varten. Looginen päätös on siis se, että hän tulee vuodeksi, pariksi takaisin kotiin.
Mutta minä en ole tästä kovinkaan innoissani. Meillä on omat rutiini me ja mukava, rauhallinen elämä. Rakastamme lapsiamme, mutta nyt olisi aika nauttia omasta ajasta ja rauhasta. Tyttäreni on minulle äärettömän tärkeä, mutta hän ei ole helppo ihminen. Tunnen syyllisyyttä näistä tunteista, ja tunnustan, että olisin hyvilläni jos hän hankkisi asuinpaikan kaverinsa ym luota. Olemme tarjonneet raha-apua, mutta tytön mielestä on kaikin tavoin helpompaa että hän tulee kotiin. Oman äitini mielestä olen itsekäs ja "luonnoton" äiti. Hän tarjosi myös tyttärelleni asuinpaikkaa, mutta se on liian kaukana hänen tulevasta työpaikastaan.
Kommentit (549)
No en ottais,ei mulla ole edes omaa asuntoa kun nämä tästä yksitellen muuttaa pois niin etsitään miehen kanssa edullinen kaksio,kyllä vuokra hinnat on niin suuret että ei vaan pysty isompaa pitämään sitten kun sen aika..toki on surullista että en omista omaa lukaalia mutta näin se nyt vaan on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä muutti poika 4 vuoden ulkomailla opiskelun jälkeen tyttöystävänsä kanssa meille. Asuivat vuoden verran ja sitten ostimme heille oman kaksion. Ei tullut riitaa tms, hyvin se sujui, tilaa oli riittävästi jokaisen omaan rauhaan.
No en mäkään alkais riiteleen ihmisen kaa joka ostaa mulle oman asunnon.
Paljonko muuten meni lahjaveroon? Ja kuka sen maksoi?
Vierailija kirjoitti:
Meillä muutti poika 4 vuoden ulkomailla opiskelun jälkeen tyttöystävänsä kanssa meille. Asuivat vuoden verran ja sitten ostimme heille oman kaksion. Ei tullut riitaa tms, hyvin se sujui, tilaa oli riittävästi jokaisen omaan rauhaan.
Minäkin voisi tulla mieheni kanssa teille vuodeksi asumaan, jos ostatte meille kaksion, yksiökin kelpaisi. Voisin leipoa joka viikko pullaa. Eikä me riideltäisi.
Vierailija kirjoitti:
Olen 65 ja lapset muuttaneet jo kymmenkunta vuotta sitten. En millään jaksaisi asua enää kenenkään kanssa, oli sitten oma lapsi tai joku muu. Olin 10 vuotta kotiäitinä, olen lapsille heidän lapsena ollessaan antanut läheisyyttä ja läsnäoloa. Nyt tarvitsen omaa aikaa tehdä omia asioita. Lyhyeksi aikaa voisi tulla, mutta ei vuosiksi.
Osa ihmisistä tosiaan viihtyy parhaiten yksin. Osa kaipaa seuraa, esim. lemmikin tai puolison.
Eikös ne Italiassakin asu kotona kolmikymppisiksi.
Kyllä olisi Suomessakin järkevämpää asua pidempään kotona näillä asumisen- ja muillakin elinkustannuksilla, tämä on mennyt jo ihan yliampuvaksi ja järjettömäksi elämisen kalleus Suomessa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus mietin, miten erilaisia ihmiset ovat.
Riippuu varmaan paljon ihmisten persoonista, miten hyvin yhteiselo sujuu. Jotkut nuoret aikuisetkin ovat hiljaisia ja asuvat omassa huoneessaan kuin huomaamatta, ketään häiritsemättä. Jos sellaiselle on kotona tyhjä huone, niin miksei hän voisi asua siellä. Mutta kai se sitten on harvinaisempaa.
Riippuu myös todella paljon siitä asuintilasta. On ihan eri juttu ottaa yksi aikuinen lisää kerrostalokolmioon kuin kahdensadan neliön omakotitaloon. Riippuu siitäkin millainen työpäivä on, jokaisella.
Vierailija kirjoitti:
Eikös ne Italiassakin asu kotona kolmikymppisiksi.
Kyllä olisi Suomessakin järkevämpää asua pidempään kotona näillä asumisen- ja muillakin elinkustannuksilla, tämä on mennyt jo ihan yliampuvaksi ja järjettömäksi elämisen kalleus Suomessa!!
Olen samaa mieltä, mutta esim. pääkaupunkiseudulla asutaan usein tosi ahtaasti, ja Suomessa ei muutenkaan hilluta ulkona ympäri vuoden niin paljon kuin jossain Italian lämmössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sulla ole mitään velvollisuutta päästää vihollista kotiisi.
No niin. Syvään hengittäminen voi auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos ette kerran enää asu tyttären lapsuuskodissa niin en ymmärrä paluuta. Hän ei palaa silloin kotiin. Se on vanhempien asunto, ei koti. Tarjoaisin rahaa ja sanoisin, että näin kaikille parempi. Aikuinen kyllä ymmärtää, kun vähän miettii.
Miksi 26-vuotiaalle pitää tarjota rahaa? Aikuinen ihminen jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö teillä ole osoittaa tyttärelle esim. osakehuoneistoa, jossa hän voisi asua ilman asumiskustannuksia? Me olemme mieheni kanssa ostaneet "itsenäistymisasunnon", johon nuori on saanut muuttaa aloitettuaan toisen asteen opinnot. Näin molempien lasten kohdalla.
Jos teillä on useita lapsia, niin epäreiluahan se on että yksi lapsi saa säästellä rahaa omaa asuntoa varten kun vanhemmat elättää ja muut joutuvat varallisuutensa hankkimaan omin avuin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä poika tuli kotiin 6 vuoden japanian duunin jälkeen, minä rakennutin samantien oman talon sille ja autonki järkkäsin pihaan .
t.vaativien erikoisakkojen tuntija
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi. Auttaisin vuokra-asunnon löytämisessä ja takuuvuokran maksussa.
Te, joiden mielestä on normaalia, että aikuinen asuu vanhemmillaan: on myös normaalia, että anoppi määräilee miniää ja jakaa huushollin poikansa ja miniänsä kanssa. Kelpaisiko se vai oletteko poimimassa vain rusinoita perhepullasta?
Ihan eri asia. Aikuinen lapsi ei määräile yhtään mitään sun kotona. Ei se vanhempi-lapsi suhde muutu vaikka se lapsi on aikuinen. Ihan samalla tavalla se anoppi sitä paitsi otetaan omaan kotiin, jos hän tarvitsee apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teillä on muitakin lapsia, niin tämä on todella epäoikeudenmukaista.
Parasta olisi jos sanoisitte tytölle että etsii vuokra-asunnon, ja että voitte tukea häntä summalla x kuukausittain. Luonnollisesti annatte sitten saman summan x myös muille lapsillenne.
Jos on lähtenyt ulkomaille ja tulee sieltä tyhjätaskuna, niin voi voi, itse on valintansa tehnyt.
Ei sillä, kyllä itsekin annamme rahaa jo aikuisille lapsillemme, mutta ihan helpolla en kyllä ottaisi takaisin kotiin asumaan. Pitäisi olla paljon muutakin ongelmaa kuin raha, että siihen suostuisin.
Teillä on jo oikeus nauttia omasta rauhasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla on käsittämättömän itsekäs tapa ajatella, että lapset asap pois kotoa eikä sen jälkeen ole asiaa takaisin. Ei auteta, koska minä ja minun uusi elämä- mentaliteetti. Samoiten omat vanhemmat tyrkätään hoitokoteihin ikääntyessään.
Pidän kulttuureista, joissa perhe on aidosti tärkeä eikä kotoa painostetaan ketään pois. Autetaan päivittäin toisia ja vietetään yhdessä aikaa usein. Ei ole itsekkäitä ajattelutapoja, kuten "ei se meidän Janica-Petteri voi tulla takaisin, kun ei muuten saada nussia missä ja milloin halutaan!". Ja niitä ikäihmisiä hoidetaan tilanteen mukaan.
Meille lapset saavat tulla aina, vaikka muuttaa takaisin jos sille tuntuu. Monesti myös autetaan meidän omia vanhempia ja olemmekin jo anopille sanoneet, että hän voi meille muuttaa tulevaisuudessa halutessaan. Oli otettu tästä, ja syystäkin. Harvoin kukaan suomalainen tällaista ehdottaa.
Omien vanhempieni kohdalla, minulla on monta sisarusta ja valmiiksi ollaan sovittu, miten toimitaan heidän ikääntyessään. Vanhempamme ovat tietoisia tästä ja kaikki sisarukseni haluavat auttaa heitä jos/kun sellainen elämäntilanne tulee. Mutta mieheni on ainoa, joka haluaa auttaa omaa äitiään. Ei niitä muita kiinnosta, yksikin mieheni sisaruksista oli äidilleen sanonut että laittaa heti hoitokotiin, kun sellainen aika tulee.Minusta on aivan eri asia, mistä syystä kukin muuttaa ja kuinka pitkäksi aikaa. Omat vanhempani olisivat ottaneet isoäitini heille asumaan, koska ei pärjännyt enää yksin omassa kodissaan, mutta tuskinpa silloin, jos isoäitini olisi halunnut ainoastaan maksimoida säästönsä asumiskuluissa. Sama juttu omalla kohdallani. Jos minulla olisi iso asunto, niin ottaisin vanhempani asumaan heidän tarvitessaan apua, mutta en siksi, että he voisivat vuosia säästää asumiskulunsa sukan varteen. Ap:n tilanne kuulostaa juuri siltä, että lapsi ei tarvitse varsinaisesti apua, mutta asuessaan vanhemmillaan, ei tarvitsisi maksaa vuokraa, vakuutusta, sähköä, ruokia jne. Kyllähän siinä säästää. Tarjotaanko reiluuden nimissä sama mahdollisuus myös muille lapsille? Tokihan aina muutama kuukausi käy vaikka kaverikin tulisi nurkkiin asumaan, mutta kyse oli vuosista.
Eli et ottaisi vanhempiasi teille, jotta he voisivat säästää saadakseen hyvän hoitopaikan sijoituspaikan sijaan viimeisille vuosilleen? Kyllä mä vaan.
Jessus ku puistatti kun mietin että joutuisin muuttaan kahdeksi vuodeksi äitin nurkkiin...
Mä muutin omilleni 20-vuotiaana lukion jälkeen opiskelemaan. Tuon vuoden aikana elämässäni tapahtui paljon raskaita ja isoja asioita. Jouduin keskeyttämään opiskeluni. Vanhempani sanoivat, että olen aina tervetullut takaisin heidän luokseen. Päätin muuttaa takaisin, olin jäänyt aivan tyhjän päälle. Asuin vanhempieni luona reilu vähän reilu vuoden ja muutin sitten omaan asuntoon kauemmas opiskelemaan, kun olin saanut mieleni ja elämäni parempaan kuntoon. Mun vanhemmat ovat sanoneet, etteivät ikinä halua tehdä niin kuin isäni vanhemmat, että heitetään pihalle heti kun mittari näyttää 18 ja toivottavat aina tervetulleeksi. Nyt olen perustanut oman yrityksen ja muutan takaisin lähemmäs vanhempieni luokse. En tiedä, mihin olisin päätynyt, jos en olisi saanut viettää tuota aikaa vanhempieni luona. Käyn edelleen säännöllisesti vanhempieni luona ja meillä on hyvät välit. Mun vanhemmilla tosin oli iso omakotitalo, joten siellä oli hyvin tilaa. Kannattaa muistaa, että Suomessa muutetaan tosi aikaisin omilleen ja monissa muissa maissa on normaalia asua vanhempien luona pidempään. Jos on hyvät välit ja tilaa, niin vanhempien kanssa asuminen voi olla oikein hyvä ratkaisu taloudellisesti aikuisena jonkin aikaa.
Mä ymmärrän kyllä suakin, etenkin jos tytär on hankalampi luonne ja tilaa ei ole paljoa. Ehkä tässä voisi miettiä kompromissia, että tytär asuisi vaikka puoli vuotta, säästäisi sen aikana rahaa ja sitten muuttaisi omilleen ja jatkaisi sitten säästämistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä muutti poika 4 vuoden ulkomailla opiskelun jälkeen tyttöystävänsä kanssa meille. Asuivat vuoden verran ja sitten ostimme heille oman kaksion. Ei tullut riitaa tms, hyvin se sujui, tilaa oli riittävästi jokaisen omaan rauhaan.
No en mäkään alkais riiteleen ihmisen kaa joka ostaa mulle oman asunnon.
Paljonko muuten meni lahjaveroon? Ja kuka sen maksoi?
Ei tullut mitään lahjaveroa. Asunto oli meidän nimissämme ja he maksoivat meille vuokraa. Myöhemmin myimme se heille täysin lainmukaisesti 15% alle arvotetun hinnan. Halvalla saivat. Ja myöhemmin saivat sievoisen voiton myydessään eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Asun Aasiassa ja täällä on kyllä niin erilainen suhde kotona asumiseen kuin vaikka Suomessa.
Nuoret asuvat kotona usein siihen asti että menevät naimisiin. Olen tavannut nelikymppisiä, jotka muuttavat lapsuuden kodista ensimmäiseen omaan asuntoon. Kyse ei ole rahasta, päinvastoin. Vanhemmat voivat ostaa vaikka häälahjaksi oman miljoona-asunnon lapsellensa.
Vanhuksia ei myöskään laiteta vanhainkotiin muuta kuin pakon edessä. Seitsemänkymppisellä saattaa anoppi/appi/oma vanhempi asua samassa asunnossa tai sitten on vanhuksella kotiapulainen pitämässä seuraa ja huolehtimassa kellon ympäri.
En lähde arvuuttelemaan kumpi systeemi on parempi, kunhan kerron että kulttuurit ovat tyystin erilaisia tämän asian suhteen.
Samoin Etelä-Euroopassa on paljon yhteisöllisempi kulttuuri. Oon miettinyt, että olisiko kuitenkin tavoiteltavampaa Suomessakin. Asuminen on tosi kallista täällä (etenkin nyt kun on inflaatio), moni asuu yksin jossain itsariyksiössä vailla mitään kontakteja. Toki onhan siinä se vaara, että taantuu teiniksi takaisin, mutta tärkeää onkin sopia yhteiset pelisäännöt. Mutta mun mielestä täällä on aika kylmä suhtautuminen perheen ja sukulaisten aauttamiseen. Oon myös miettinyt, ehkäisisikö se mielenterveysongelmia, jos Suomessakin kannustettaisiin asumaan pidempään vanhempien luona. T: Se, joka sai muuttaa vanhempieni luokse, kun asiat menivät pieleen ja nyt oon asunut jo useamman vuoden omillani, mutta oon aina tervetullut takaisin.
"Hän tarvitsee asuinpaikan jotta saa säästettyä rahaa omaa asuntoaan varten"
-jos asia on näin, niin hyväksikäyttöähän tuo on.
Jos tarvitsisi väliaikaisen majoituksen, kunnes löytää oman, saisi maksaa vuokraa.
En oikein kannata.