Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Aikuinen tytär haluaa muuttaa takaisin kotiin
03.06.2022 |
Mieheni ja minä olemme viisikymppisiä. Lapset ovat muuttaneet kotoa pois, mutta nyt 25v tyttäremme on muuttamassa ulkomailta takaisin. Hän tarvitsee asuinpaikan jotta saa säästettyä rahaa omaa asuntoaan varten. Looginen päätös on siis se, että hän tulee vuodeksi, pariksi takaisin kotiin.
Mutta minä en ole tästä kovinkaan innoissani. Meillä on omat rutiini me ja mukava, rauhallinen elämä. Rakastamme lapsiamme, mutta nyt olisi aika nauttia omasta ajasta ja rauhasta. Tyttäreni on minulle äärettömän tärkeä, mutta hän ei ole helppo ihminen. Tunnen syyllisyyttä näistä tunteista, ja tunnustan, että olisin hyvilläni jos hän hankkisi asuinpaikan kaverinsa ym luota. Olemme tarjonneet raha-apua, mutta tytön mielestä on kaikin tavoin helpompaa että hän tulee kotiin. Oman äitini mielestä olen itsekäs ja "luonnoton" äiti. Hän tarjosi myös tyttärelleni asuinpaikkaa, mutta se on liian kaukana hänen tulevasta työpaikastaan.
Kommentit (549)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet itsekäs. Tietenkin tytöllä on velvollisuus osallistua kotitöihin samalla tavalla kuin tekin teette ja noudattaa niitä yhteisiä pelisääntöjä. Loogisesti tyttäresi ajattelee.
Meillä onneksi vanhemmille on aina ovet avoinna, jos jotakin sattuisi, eikä itsekkäinä käännetä selkää. Esimerkkinä, kun oli eroamassa ja ennestään masentunut, niin vanhemmat itse ehdottivat että tulisin lapsuudenkotiin asumaan siksi aikaa että "pääsen takaisin jaloilleen". Olin tuolloin 25-vuotias, ja todellakin autoin heitä kotona ja muutin jonkun ajan päästä pois. Kiitollinen olen edelleen. Perhe pitää yhtä.
Mukava tietää, että myös vanhempasi ovat tervetulleita luoksesi asumaan tarvitessaan apua. Epäitsekkäänä varmasti ehdotat sitä itse. Perhe pitää yhtä.
Tietenkin ovat, ja sitä on ehdotettu esim. kun toinen vanhemmistani sairasteli alkuvuodesta paljon ja sairaalareissuja oli useita. Asun tämän sairaalan lähellä ja monesti kutsuin tänne ettei pitkän matkan takaa tarvitse väliä ajella. Hyvin kelpasi.
Kiitos yrityksestä.
Samoin aion tehdä itse, jos vanhemmat tarvitsevat apua tulevaisuudessa. He ovat auttaneet minua, joten ehdottomasti ovat tervetulleita minunkin luokse, jos apua tarvitsevat. Tämä on mulle itsestäänselvää. Hassua, että joillekin on ihan mahdoton ajatus, että aikuinen lapsi ei sitten auttaisi vanhempiaan tarvittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asun Aasiassa ja täällä on kyllä niin erilainen suhde kotona asumiseen kuin vaikka Suomessa.
Nuoret asuvat kotona usein siihen asti että menevät naimisiin. Olen tavannut nelikymppisiä, jotka muuttavat lapsuuden kodista ensimmäiseen omaan asuntoon. Kyse ei ole rahasta, päinvastoin. Vanhemmat voivat ostaa vaikka häälahjaksi oman miljoona-asunnon lapsellensa.
Vanhuksia ei myöskään laiteta vanhainkotiin muuta kuin pakon edessä. Seitsemänkymppisellä saattaa anoppi/appi/oma vanhempi asua samassa asunnossa tai sitten on vanhuksella kotiapulainen pitämässä seuraa ja huolehtimassa kellon ympäri.
En lähde arvuuttelemaan kumpi systeemi on parempi, kunhan kerron että kulttuurit ovat tyystin erilaisia tämän asian suhteen.
Kuulostaa että sun piirit aika pienet. Aasiassa aika kovat tulo-erot ja hyvin harvoilla varaa miljoonakämppiin . Mutta jos populaa puoli miljardia niin niistäki löytyy satatuhatta joilla on sitä massia .
Vierailija kirjoitti:
Kakarat vain maailmalle kun täyttävät 18 ja siitä asti on omillaan pärjättävä. Ovat ne ennenkin toimeen tulleet. Ihan omaa saamattomuutta jos ei muka saa rahaa säästettyä, keinoja on äärettömästi. Toinen työ, halvempi asunto, ulkomaanmatkat ja baarireissut pois...
Ennenhän koko kylä nauroi peräkammarinpojille
Niin, omia lapsiani en noin vaan mihinkään Kelan ovelle tuuppais. En myöskään toivo, että 18 - vuotias tytär joutuisi elättämään itseään maailman vanhimmalla ammatilla.
Kaikenkaikkiaan työn ja vastuullisen toimeentulon saaminen ei käy kaikille sormia napsauttamalla.
Olen sitä mieltä, et niin hyvät eväät kotoa kuin suinkin.
Ilman muuta oma lapseni saisi muuttaa takaisin kotiin, jos en aivan minikodissa asuisi. Olisihan se hauskaakin ja läheistä. Ja lapsi voisi säästää rahaa omaan kotiin. Läheiset ihmiset auttavat toisiaan, se on elämän hienoimpia asioita. Siis mieti sinäkin ap, mikä on elämässä tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut juurikin se ulkomailta palannut nuori aikuinen. Jo ensinnäkin se päätös, että palaa Suomeen, oli aika raastava ja vaikea. Taakse jäi epäonnistunut parisuhde ulkomailla, ja olihan se iso elämänmuutos vaihtaa asuinmaata ja aloittaa taas jollain tapaa alusta.
Olisi ollut kyllä ihan kamalaa, jos olisi ollut sellainen tunne, ettei ole omille vanhemmille tervetullut. Ei se toki ollut itsellekään ideaali ratkaisu, koska aikuisena on tottunut omaan rytmiin ja vanhemmat omaansa. Mutta kyllä vanhemmille muutto aina henkisesti epävakaan exän peittosi.
Tiedätkö tarkalleen miksi lapsesi palaa Suomeen? Ehkä hänelläkin on avonaisia haavoja taustalla. Eihän se kellekään 25v:lle ole yleensä eka ratkaisu, palata lapsuudenkotiinsa / vanhemmilleen. Hän todennäköisesti kaipaa nyt turvallista paikkaa aloittaa uusi sivu elämässä.
Ja jos mietitään ihan konkreettisesti; miten se ulkomailla asunut edes saisi asunnon näkemättä sitä ensin, kun on itse fyysisesti eri maassa? Tai vuokrataanko/myydäänkö niitä edes ulkomailla kirjoilla oleville henkilöille. Tuskin. Senkin takia on usein pakko pyöriä jonkun nurkissa edes se viikko-pari ennen kuin saa/löytää asunnon.
Aikuiselle lapselle toki voi kertoa, että tämän oletetaan osallistuvan kotitöihin ja ruokakuluihin yms. Ehkä se onkin jo hänelle itsestään selvää.
Omassa tapauksessani asuin vanhemmillani vähän vajaa 2 kk ennen kuin löysin työpaikan omalta alalta eri kaupungissa ja sain sieltä asunnon. Ekat pari viikkoa menivät kyllä aivan jossain sumussa, en edes muista siitä paljoakaan. Paluumuutto on henkisesti raskasta ja toisille ihan shokki. Toistan vielä, että se nuori tuskin haluaa pyöriä siellä nurkissa yhtään kauempaa kuin on pakko. Hänkin haluaa varmasti kiinni omiin rutiineihin ja ns. omaan elämään mahdollisimman pian.
Samaa mietin, jos siellä ulkomailla on ollut hankalaa niin ehkä lapsi kaipaa turvaa ja siksi kotona asuminen tuntuu hyvälle idealle. Ja se suunnitelma vuoden-parin asumisesta voi kyllä nopeasti muuttua, kun vähän pääsee taas asettumaan ja huomaa ettei vanhempien nurkissa kovin kivaa olekaan, kun joutuu vanhempien säännöillä elämään. En nyt lähtökohtaisesti olisi kovin huolissaan siitä että lapsi kovin pitkäksi aikaa sinne jää, ellei vanhemmat ala ihan paapoa ja antaa elää kuin pellossa. Sopii selvät säännöt vaan, että millä ehdoilla voi vanhempien nurkissa asua.
25v on aikuinen ihminen. Sille ei enää pelisääntöjä ladella, kuten kotona asuvalle nuorelle.
Jos kotiinsa ei saa kutsua esim. tyttö/poika ystävää, onko se silloin koti? Kyllä meillä on käynyt kavereitakin ja saunailtaa on vietetty, kun en ole ollut kotona. Yhdessä asuminen vaatii yhtä aikaa hienotunteisuutta ja joustavuutta.
Huom. vanhempien kotiin. Vanhemmat ovat sen itselleen hankkineet sen jälkeen, kun lapsukaiset ovat muuttaneet yhteisestä kodista pois.
Jos 25 vuotias väen väkisin sinne muuttaa vaikkakin vain kuukaudeksi tai pariksi, niin latelisin kyllä säännöt ja niissä ei olisi paljon joustoa tai tyttö saisi muuttaa omilleen heti.
Jonkun tutun tyttökaverin hän voisi luokseen kutsua silloin kun se vanhemmille sopii, mutta ventovieraita en katselisi omassa kotonani ja nuorten seksiä en kuuntelisi sekuntiakaan. Ja silloin kun olemme pois kotoa, niin silloin ei varsinkaan mitään täysin vieraita meille kutsuta ja mitään saunailtoja vietetä. Kotini on omani ja minun ei tarvitse miettiä siellä tai poissaollessani hetkeäkään mitä siellä tapahtuu. Tyttö saisi siis etsiä majapaikkansa muualta heti, jos ehdot eivät miellyttäisi.
Ja kyllä, minulla on aikuisia lapsia ja ongelmia ei heidän kanssaan ole ollut.
On täysin tervettä, että 25 -vuotias nainen harrastaa seksiä miesystävänsä kanssa.
Jos tämä tapahtuu kotonani, so what !!!
Kulautan lasillisen viiniä ja laitan musiikin kovemmalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun Aasiassa ja täällä on kyllä niin erilainen suhde kotona asumiseen kuin vaikka Suomessa.
Nuoret asuvat kotona usein siihen asti että menevät naimisiin. Olen tavannut nelikymppisiä, jotka muuttavat lapsuuden kodista ensimmäiseen omaan asuntoon. Kyse ei ole rahasta, päinvastoin. Vanhemmat voivat ostaa vaikka häälahjaksi oman miljoona-asunnon lapsellensa.
Vanhuksia ei myöskään laiteta vanhainkotiin muuta kuin pakon edessä. Seitsemänkymppisellä saattaa anoppi/appi/oma vanhempi asua samassa asunnossa tai sitten on vanhuksella kotiapulainen pitämässä seuraa ja huolehtimassa kellon ympäri.
En lähde arvuuttelemaan kumpi systeemi on parempi, kunhan kerron että kulttuurit ovat tyystin erilaisia tämän asian suhteen.Samoin Etelä-Euroopassa on paljon yhteisöllisempi kulttuuri. Oon miettinyt, että olisiko kuitenkin tavoiteltavampaa Suomessakin. Asuminen on tosi kallista täällä (etenkin nyt kun on inflaatio), moni asuu yksin jossain itsariyksiössä vailla mitään kontakteja. Toki onhan siinä se vaara, että taantuu teiniksi takaisin, mutta tärkeää onkin sopia yhteiset pelisäännöt. Mutta mun mielestä täällä on aika kylmä suhtautuminen perheen ja sukulaisten aauttamiseen. Oon myös miettinyt, ehkäisisikö se mielenterveysongelmia, jos Suomessakin kannustettaisiin asumaan pidempään vanhempien luona. T: Se, joka sai muuttaa vanhempieni luokse, kun asiat menivät pieleen ja nyt oon asunut jo useamman vuoden omillani, mutta oon aina tervetullut takaisin.
Monella tuo tarkoittaisi sitä, että opiskelemaan pääsisi nykyistä myöhemmin ja valmistuminen olisi joskus kolmekymppisenä. Siinä ehtisi tulla monta välivuotta lukion jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut juurikin se ulkomailta palannut nuori aikuinen. Jo ensinnäkin se päätös, että palaa Suomeen, oli aika raastava ja vaikea. Taakse jäi epäonnistunut parisuhde ulkomailla, ja olihan se iso elämänmuutos vaihtaa asuinmaata ja aloittaa taas jollain tapaa alusta.
Olisi ollut kyllä ihan kamalaa, jos olisi ollut sellainen tunne, ettei ole omille vanhemmille tervetullut. Ei se toki ollut itsellekään ideaali ratkaisu, koska aikuisena on tottunut omaan rytmiin ja vanhemmat omaansa. Mutta kyllä vanhemmille muutto aina henkisesti epävakaan exän peittosi.
Tiedätkö tarkalleen miksi lapsesi palaa Suomeen? Ehkä hänelläkin on avonaisia haavoja taustalla. Eihän se kellekään 25v:lle ole yleensä eka ratkaisu, palata lapsuudenkotiinsa / vanhemmilleen. Hän todennäköisesti kaipaa nyt turvallista paikkaa aloittaa uusi sivu elämässä.
Ja jos mietitään ihan konkreettisesti; miten se ulkomailla asunut edes saisi asunnon näkemättä sitä ensin, kun on itse fyysisesti eri maassa? Tai vuokrataanko/myydäänkö niitä edes ulkomailla kirjoilla oleville henkilöille. Tuskin. Senkin takia on usein pakko pyöriä jonkun nurkissa edes se viikko-pari ennen kuin saa/löytää asunnon.
Aikuiselle lapselle toki voi kertoa, että tämän oletetaan osallistuvan kotitöihin ja ruokakuluihin yms. Ehkä se onkin jo hänelle itsestään selvää.
Omassa tapauksessani asuin vanhemmillani vähän vajaa 2 kk ennen kuin löysin työpaikan omalta alalta eri kaupungissa ja sain sieltä asunnon. Ekat pari viikkoa menivät kyllä aivan jossain sumussa, en edes muista siitä paljoakaan. Paluumuutto on henkisesti raskasta ja toisille ihan shokki. Toistan vielä, että se nuori tuskin haluaa pyöriä siellä nurkissa yhtään kauempaa kuin on pakko. Hänkin haluaa varmasti kiinni omiin rutiineihin ja ns. omaan elämään mahdollisimman pian.
Samaa mietin, jos siellä ulkomailla on ollut hankalaa niin ehkä lapsi kaipaa turvaa ja siksi kotona asuminen tuntuu hyvälle idealle. Ja se suunnitelma vuoden-parin asumisesta voi kyllä nopeasti muuttua, kun vähän pääsee taas asettumaan ja huomaa ettei vanhempien nurkissa kovin kivaa olekaan, kun joutuu vanhempien säännöillä elämään. En nyt lähtökohtaisesti olisi kovin huolissaan siitä että lapsi kovin pitkäksi aikaa sinne jää, ellei vanhemmat ala ihan paapoa ja antaa elää kuin pellossa. Sopii selvät säännöt vaan, että millä ehdoilla voi vanhempien nurkissa asua.
25v on aikuinen ihminen. Sille ei enää pelisääntöjä ladella, kuten kotona asuvalle nuorelle.
Jos kotiinsa ei saa kutsua esim. tyttö/poika ystävää, onko se silloin koti? Kyllä meillä on käynyt kavereitakin ja saunailtaa on vietetty, kun en ole ollut kotona. Yhdessä asuminen vaatii yhtä aikaa hienotunteisuutta ja joustavuutta.
Huom. vanhempien kotiin. Vanhemmat ovat sen itselleen hankkineet sen jälkeen, kun lapsukaiset ovat muuttaneet yhteisestä kodista pois.
Jos 25 vuotias väen väkisin sinne muuttaa vaikkakin vain kuukaudeksi tai pariksi, niin latelisin kyllä säännöt ja niissä ei olisi paljon joustoa tai tyttö saisi muuttaa omilleen heti.
Jonkun tutun tyttökaverin hän voisi luokseen kutsua silloin kun se vanhemmille sopii, mutta ventovieraita en katselisi omassa kotonani ja nuorten seksiä en kuuntelisi sekuntiakaan. Ja silloin kun olemme pois kotoa, niin silloin ei varsinkaan mitään täysin vieraita meille kutsuta ja mitään saunailtoja vietetä. Kotini on omani ja minun ei tarvitse miettiä siellä tai poissaollessani hetkeäkään mitä siellä tapahtuu. Tyttö saisi siis etsiä majapaikkansa muualta heti, jos ehdot eivät miellyttäisi.
Ja kyllä, minulla on aikuisia lapsia ja ongelmia ei heidän kanssaan ole ollut.
On täysin tervettä, että 25 -vuotias nainen harrastaa seksiä miesystävänsä kanssa.
Jos tämä tapahtuu kotonani, so what !!!
Kulautan lasillisen viiniä ja laitan musiikin kovemmalle.
Tai tyttöystävänsä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla on käsittämättömän itsekäs tapa ajatella, että lapset asap pois kotoa eikä sen jälkeen ole asiaa takaisin. Ei auteta, koska minä ja minun uusi elämä- mentaliteetti. Samoiten omat vanhemmat tyrkätään hoitokoteihin ikääntyessään.
Pidän kulttuureista, joissa perhe on aidosti tärkeä eikä kotoa painostetaan ketään pois. Autetaan päivittäin toisia ja vietetään yhdessä aikaa usein. Ei ole itsekkäitä ajattelutapoja, kuten "ei se meidän Janica-Petteri voi tulla takaisin, kun ei muuten saada nussia missä ja milloin halutaan!". Ja niitä ikäihmisiä hoidetaan tilanteen mukaan.
Meille lapset saavat tulla aina, vaikka muuttaa takaisin jos sille tuntuu. Monesti myös autetaan meidän omia vanhempia ja olemmekin jo anopille sanoneet, että hän voi meille muuttaa tulevaisuudessa halutessaan. Oli otettu tästä, ja syystäkin. Harvoin kukaan suomalainen tällaista ehdottaa.
Omien vanhempieni kohdalla, minulla on monta sisarusta ja valmiiksi ollaan sovittu, miten toimitaan heidän ikääntyessään. Vanhempamme ovat tietoisia tästä ja kaikki sisarukseni haluavat auttaa heitä jos/kun sellainen elämäntilanne tulee. Mutta mieheni on ainoa, joka haluaa auttaa omaa äitiään. Ei niitä muita kiinnosta, yksikin mieheni sisaruksista oli äidilleen sanonut että laittaa heti hoitokotiin, kun sellainen aika tulee.Minusta on aivan eri asia, mistä syystä kukin muuttaa ja kuinka pitkäksi aikaa. Omat vanhempani olisivat ottaneet isoäitini heille asumaan, koska ei pärjännyt enää yksin omassa kodissaan, mutta tuskinpa silloin, jos isoäitini olisi halunnut ainoastaan maksimoida säästönsä asumiskuluissa. Sama juttu omalla kohdallani. Jos minulla olisi iso asunto, niin ottaisin vanhempani asumaan heidän tarvitessaan apua, mutta en siksi, että he voisivat vuosia säästää asumiskulunsa sukan varteen. Ap:n tilanne kuulostaa juuri siltä, että lapsi ei tarvitse varsinaisesti apua, mutta asuessaan vanhemmillaan, ei tarvitsisi maksaa vuokraa, vakuutusta, sähköä, ruokia jne. Kyllähän siinä säästää. Tarjotaanko reiluuden nimissä sama mahdollisuus myös muille lapsille? Tokihan aina muutama kuukausi käy vaikka kaverikin tulisi nurkkiin asumaan, mutta kyse oli vuosista.
Eli et ottaisi vanhempiasi teille, jotta he voisivat säästää saadakseen hyvän hoitopaikan sijoituspaikan sijaan viimeisille vuosilleen? Kyllä mä vaan.
Minä en ota vanhempiani meille asumaan, oli juttu sitten ihan mitä vain. En ottaisi myöskään appivanhempia ja mieheni on täsmälleen samaa mieltä.
Ja olen satavarma, että niin minun vanhemmat kuin appivanhemmatkaan eivät menisi yhdellekään lapselleen asumaan. Vaikka kaikkien välit ovat hyvät, niin ne ovat juuri sen takia, että emme ole naamakkain.
Työskentelen vanhusten kanssa ja juttelemme asioista hyvin paljon. Yksikään ei halua muuttaa lastensa tai sitä seuraavan polven kotiin, vaan he ovat joko omassaan tai sitten hankkivat paikan jostain senioritalosta.
Vierailija kirjoitti:
Hän muuttaa sinun asuntoon, jos sinä annat hänelle luvan tai pyydät ja hän suostuu. Ymmärrän ajatuksesi aivan kokonaan, enkä ainakaan minä ajattele että olet huono äiti, koska sinä olen oman laillisen elatusvelvollisuutesi jo tehnyt.
En pysty samaistumaan ja ajattelemaan lapsia vain lain antamina ajanjaksoina. Suurin osa lapsista jo lähtenyt kotoa ja pari enää kotona. Vaikka viihdyn hyvin yksinänikin, niin lapset tietävät, että tarvittaessa saa tulla kotiin koska tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yo juhlat tietenkin pojat laittaa puvun ravatteineen kuorutettuna tasku jollain "rätillä"
Vierailija kirjoitti:
Kotiin saa aina tulla. Tämä on isäni tärkein viesti ja sen olen opettanut myös omille lapsille.
Kuitenkin aikuisen lapsen kanssa pätee aikuisen säännöt eli ei voida palata siihen,kun on teini-iän jälkeen lähtenyt kotoa. Kyseessä on aikuisten tasavertainen asuminen. Jokainen osallistuu ja teiniksi ei voi taantua. Mitään kiukuttelua ei tarvii sietää. Tsemppiä ap. Ei ihan helppoa, kun kotona ei ole enää ollut lapsia. Muistakaa sopia selkeät pelisäännöt!
Tämähän pätee myös toisinpäin, vaikka vanhempi yleensä itse sen aktiivisesti unohtaa, eli Vanhempi taantuu itsekin vanhemmaksi lapsensa läsnäollessa. Vanhemmankin tulisi yhtä lailla pystyä olemaan aikuinen aikuiselle, eikä ottaa heti lapsen nähdessään sitä äitiroolia taas, johon kuuluu silmienpyörittely toisen aikuisen tekemisille, hänen mielipiteidensä vähättely ja asioista aina paremmintietäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun Aasiassa ja täällä on kyllä niin erilainen suhde kotona asumiseen kuin vaikka Suomessa.
Nuoret asuvat kotona usein siihen asti että menevät naimisiin. Olen tavannut nelikymppisiä, jotka muuttavat lapsuuden kodista ensimmäiseen omaan asuntoon. Kyse ei ole rahasta, päinvastoin. Vanhemmat voivat ostaa vaikka häälahjaksi oman miljoona-asunnon lapsellensa.
Vanhuksia ei myöskään laiteta vanhainkotiin muuta kuin pakon edessä. Seitsemänkymppisellä saattaa anoppi/appi/oma vanhempi asua samassa asunnossa tai sitten on vanhuksella kotiapulainen pitämässä seuraa ja huolehtimassa kellon ympäri.
En lähde arvuuttelemaan kumpi systeemi on parempi, kunhan kerron että kulttuurit ovat tyystin erilaisia tämän asian suhteen.Kuulostaa että sun piirit aika pienet. Aasiassa aika kovat tulo-erot ja hyvin harvoilla varaa miljoonakämppiin . Mutta jos populaa puoli miljardia niin niistäki löytyy satatuhatta joilla on sitä massia .
Käsittääkseni Aasiassa ei ole vanhuksilla eläketurvaa ja hoitopaikkoja, vaan suvun ja lasten tulee pitää huoli vanhuksista. Suomi on ollut hyvinvointivaltio, jokainen työssäkäyvä maksanut eläketurvaansa, näin lapset ja vanhukset on hoidettu. Nyt tilanne on rapautumassa, luukulta hakijoita en entistä enemmän Rikas toki pärjää meilläkin vallan mainiosti, kuten kaikkialla. Kuten Saarikko totesikin täysistunnossa, hän ei oikein tiedä mitä on olla köyhä.
Eniten mietin sitä, että onko tytär jotenkin hieman lapsellinen? 25-vuotias on aika vanha muuttamaan vanhempien kotiin. Itse olen kohta 30 ja tyttäresi ikäisenä asuin omakotitalossa 3-vuotiaan lapseni ja mieheni kanssa. Ymmärrän toki että asiat tehdään omaan tahtiin, mutta se, että pitää nuin pitkää kotiin paluuta edes vaihtoehtona...?! Onko hän ymmärtänyt, että hän olisi 27-vuotias kun muuttaa pois? Tilapäisen majoituksen ymmärtää, ei usean vuoden asumista.
Teillä on täysi oikeus elää oman tahtista elämää. Asunnonkin olette mitoittaneet teille kahdelle, ette enää lapsille. Tämä pitäisi tyttärenkin tajuta ilman rautalangan vääntöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eniten mietin sitä, että onko tytär jotenkin hieman lapsellinen? 25-vuotias on aika vanha muuttamaan vanhempien kotiin. Itse olen kohta 30 ja tyttäresi ikäisenä asuin omakotitalossa 3-vuotiaan lapseni ja mieheni kanssa. Ymmärrän toki että asiat tehdään omaan tahtiin, mutta se, että pitää nuin pitkää kotiin paluuta edes vaihtoehtona...?! Onko hän ymmärtänyt, että hän olisi 27-vuotias kun muuttaa pois? Tilapäisen majoituksen ymmärtää, ei usean vuoden asumista.
Teillä on täysi oikeus elää oman tahtista elämää. Asunnonkin olette mitoittaneet teille kahdelle, ette enää lapsille. Tämä pitäisi tyttärenkin tajuta ilman rautalangan vääntöä.
Aika ilkeetä heittää diaknoosia ihmisistä joita ei tunne. Elämä ei aina mene käsikirjoituksen mukaan, saattaa tulla isojakin yllätyksiä.
Edesmennyt tätini kasvattetuaan ja koulutettuaan neljä poikaa, sai leskenä kasvatettavakseen lapsenlapsensa. Liikuttavaa kuinka hyvin hän vanhoilla päivillään pojan kasvatti, ei halunnut antaa poikaa yhteiskunnan hoteisiin. Toki siinä oli muutakin sukua tukena, tänä päivänä lapsi vietäisiin heti ammattilaisten hoteisiin. Pojasta tuli kunnon mies ja mummi ehti asua vielä vuosia mitoittamassaan asunnossa.
No mä ihmettelen, kun mun työkaverin 33- vuotias tytär on lapsineen muuttanut hänen kaksioonsa asumaan. Tytär on työtön ja mt-ongelmainen eikä omaa elämänhallintaa tai itsenäisyyttä juuri ole. Huomaan, että alkaa käydä hänen hermoilleen, kun oma koti on vallattu, vaikka toki rakkaita ovatkin.
Justa pari vuotta sitten pääsi eroom pojastaan, jolla samat ongelmat. Mut ei kai niitä raaski poiskaan ajaa, jos ei ole pystynyt itsenäisiksi kasvattamaan. Ois kyllä jo aika omallekin vapaammalle elämälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten mietin sitä, että onko tytär jotenkin hieman lapsellinen? 25-vuotias on aika vanha muuttamaan vanhempien kotiin. Itse olen kohta 30 ja tyttäresi ikäisenä asuin omakotitalossa 3-vuotiaan lapseni ja mieheni kanssa. Ymmärrän toki että asiat tehdään omaan tahtiin, mutta se, että pitää nuin pitkää kotiin paluuta edes vaihtoehtona...?! Onko hän ymmärtänyt, että hän olisi 27-vuotias kun muuttaa pois? Tilapäisen majoituksen ymmärtää, ei usean vuoden asumista.
Teillä on täysi oikeus elää oman tahtista elämää. Asunnonkin olette mitoittaneet teille kahdelle, ette enää lapsille. Tämä pitäisi tyttärenkin tajuta ilman rautalangan vääntöä.
Aika ilkeetä heittää diaknoosia ihmisistä joita ei tunne. Elämä ei aina mene käsikirjoituksen mukaan, saattaa tulla isojakin yllätyksiä.
Edesmennyt tätini kasvattetuaan ja koulutettuaan neljä poikaa, sai leskenä kasvatettavakseen lapsenlapsensa. Liikuttavaa kuinka hyvin hän vanhoilla päivillään pojan kasvatti, ei halunnut antaa poikaa yhteiskunnan hoteisiin. Toki siinä oli muutakin sukua tukena, tänä päivänä lapsi vietäisiin heti ammattilaisten hoteisiin. Pojasta tuli kunnon mies ja mummi ehti asua vielä vuosia mitoittamassaan asunnossa.
Niin mikä oli se diagnoosi? Juuri tässä keskustelussa puhuttaan 25-vuotiaasta, joka haluaa säästää itselleen rahaa vanhempien kustannuksella (olkoon se sitten raha tai hyvinvointi). Ei tilanteesta ettei hänellä olisi muuta vaihtoehtoa. Tätisi tilanne ei ole suoraa verrattavissa, vaikka pisteitä hänelle voikin antaa.
Vierailija kirjoitti:
Eniten mietin sitä, että onko tytär jotenkin hieman lapsellinen? 25-vuotias on aika vanha muuttamaan vanhempien kotiin. Itse olen kohta 30 ja tyttäresi ikäisenä asuin omakotitalossa 3-vuotiaan lapseni ja mieheni kanssa. Ymmärrän toki että asiat tehdään omaan tahtiin, mutta se, että pitää nuin pitkää kotiin paluuta edes vaihtoehtona...?! Onko hän ymmärtänyt, että hän olisi 27-vuotias kun muuttaa pois? Tilapäisen majoituksen ymmärtää, ei usean vuoden asumista.
Teillä on täysi oikeus elää oman tahtista elämää. Asunnonkin olette mitoittaneet teille kahdelle, ette enää lapsille. Tämä pitäisi tyttärenkin tajuta ilman rautalangan vääntöä.
Lähinnä mietin, miten mustavalkoinen ajattelu sinulla on. Sinä olet priorisoinut nuorella iällä laitetun perheen ja talon. Toisilla on toiset haaveet. Apn tytärkin on asunut ulkomailla.
Toivottavasti ap toivottaa lapsensa lämpimästi tervetulleeksi. Meillä oli myös kotiperheessä vanhempieni periaatteena, että kotiin sai aina mennä. Se oli ihana mahdollisuus, jota käytinkin opintojen loppuvaiheessa, kun läsnäolo opiskelupaikkakunnalla ei enää ollut välttämätöntä.
Te, jotka ette suostuisi auttamaan lapsianne antamalla niiden muuttaa luoksenne joksikin aikaa - älkää ihmetelkö sitten vanhuksina kun lapsianne ei kiinnosta auttaa tai nähdä teitä.
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka ette suostuisi auttamaan lapsianne antamalla niiden muuttaa luoksenne joksikin aikaa - älkää ihmetelkö sitten vanhuksina kun lapsianne ei kiinnosta auttaa tai nähdä teitä.
Jos asuisin yksiössä, yö pari menisi hyvin, kaksiossa viikko pari, tässä isossa talossa vuodessa ei ole ollut mitään ongelmia, itse asiassa mukavaa.
Alue: Aihe vapaa
Mihin lahjaveroon? Tottakai se on sun nimissä, jos sä sen ostat.