Lue keskustelun säännöt.
Aikuinen tytär haluaa muuttaa takaisin kotiin
03.06.2022 |
Mieheni ja minä olemme viisikymppisiä. Lapset ovat muuttaneet kotoa pois, mutta nyt 25v tyttäremme on muuttamassa ulkomailta takaisin. Hän tarvitsee asuinpaikan jotta saa säästettyä rahaa omaa asuntoaan varten. Looginen päätös on siis se, että hän tulee vuodeksi, pariksi takaisin kotiin.
Mutta minä en ole tästä kovinkaan innoissani. Meillä on omat rutiini me ja mukava, rauhallinen elämä. Rakastamme lapsiamme, mutta nyt olisi aika nauttia omasta ajasta ja rauhasta. Tyttäreni on minulle äärettömän tärkeä, mutta hän ei ole helppo ihminen. Tunnen syyllisyyttä näistä tunteista, ja tunnustan, että olisin hyvilläni jos hän hankkisi asuinpaikan kaverinsa ym luota. Olemme tarjonneet raha-apua, mutta tytön mielestä on kaikin tavoin helpompaa että hän tulee kotiin. Oman äitini mielestä olen itsekäs ja "luonnoton" äiti. Hän tarjosi myös tyttärelleni asuinpaikkaa, mutta se on liian kaukana hänen tulevasta työpaikastaan.
Kommentit (549)
Jouduin nuorisokotiin alkoholistivanhemman takia ja sitten 19 v. piti oma kämppä löytää. Kaveri sensijaan majailee edelleen 31 v. äitinsä kanssa samassa kämpässä. Paljon on erilaisia tilanteita.
En osaa sanoa neuvoa tähän tilanteeseen, loppujen lopuksi sinun päätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on hankala tytär, niin aika hankala vaikutta olevan tuo äitikin. Ehkä teidän tapauksessa on parempi, että ette asu saman katon alla, varsinkin jos itsestäsikin siltä tuntuu.
Itse ottaisin ulkomailta kotiin palaavan tyttären ilomielin meille asumaan. Tosin meidän tapauksessa tietäisin, että ei tuo kauaa kotona pysyisi vaan lähtisi pian omaan asuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Se tytär on nyt kuitenkin jo aikuinen, ei teidän tarvitse siitä enää huolehtia ja palvella vaikka se teillä asuisikin. Sovitte vaan pelisäännöt: koti ei ole täysihoitola ja tytär tekee osansa kotitöistä ja maksaa ainakin omat ruokansa.
Mm.
Ei huolehtia, mutta oma lapsi on aina oma lapsi.
Meille voisi muuttaa ja säästää käsirahan omaan.
Nykyään hinnat on niin älyttömät, että kyllä voin tukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko antaa vakuuksia, että tyttö saisi sen asunnon ostettua nyt? Jokin pieni kaksio muutamaksi vuodeksi, niin tyttö on siinä jo säästänyt käsirahan parempaan asuntoon ja teidän vakuudet voidaan vapauttaa.
Ehdotin myös tuota vakuutta tässä ketjussa, mutta joidenkin mielestä oman asunnon antaminen tyttären asuntolainan vakuudeksi on isompi pyyntö kuin tämän asuminen ilmaiseksi vanhempien nurkissa pari vuotta.
Tytär on aikuinen, on ollut jo 7 vuotta, joten ei äitienpäivää ja isin tarvitse pantata asuntoaan tai majoittaa lapsukaistaan siihen yhteen 10 m2 huoneeseen. Normaali 25 vuotias ei sellaista edes ehdottaisi muuten kuin hetkellisesti ja silloinkin hän olisi aika nöyrä ehtoihin.
Mitäs jos tytön sisarukselle tapahtuu jotain ja hän tarvitsee todella nopeasti hetken majapaikan? Isän huone olisi varattu, kun yksi tyttönen säästää rahaa ja luuhaa mamman helmoissa vuosikausia.
Ei, en suostuisi tuohon järjestelyyn kuin pariksi kuukaudeksi.
Ymmärtäisin, jos tulisi väliaikaisesti 1-2kk, kunnes saa asiansa järjestykseen.Oletko puhunut asiasta tyttäresi kanssa?Pitäisi kyllä jo oppia omillaan toimeen tulemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en yhtään ymmärrä aikuisia ihmisiä, jotka haluavat vapaaehtoisesti muuttaa porukoidensa nurkkiin loisimaan. Samalla tavalla ne vanhemmatkin on asuntonsa joutuneet säästämään ja sen kuluja kokoajan maksavat. 25v on jo oikeasti kypsä ja aikuinen huolehtimaan itsestään eikä siipeilemään. Suomessa varsinkin kun saa tuet ja kukaan ei joudu kadulle. Sairastapaukset tietysti erikseen, jos holhous ja apu on -välttämätöntä.-
En itse ikinä ottaisi aikuisia lapsia nurkkiini asumaan noin vain, vaikka heitä rakastankin. En koe itseäni edes itsekkääksi. Olen oman rauhani ansainnut ja kaikkeni lapsilleni antanut ja autan monella tavalla jatkossakin. Yhdessä asuminen vain on nykypäivänä liikaa minulle.
Asunnot oli ennen paljon halvempia, joten ei voi verrata. Nämä on kulttuurijuttuja, Suomessa arvostetaan itsekseen pärjäämistä ja yksilöllisyyttä/eristäytymistä. Monissa muissa maissa on paljon yhteisöllisempi kulttuuri.
Asunnot olivat halvempia, mutta niin olivat palkatkin pienempiä.
Ja asuntolainan korko oli huikea, itselläni oli 14%. Miettikääpäs sitä, nykynuoret!
Kyllä, meillä taisi olla 15% pahimpaan aikaan!
Mutta vanhukset huomioikaa se, että ennen lainaa sai kuka vaan ja melkeinpä niin paljon kuin halusi. Vuokrat oli alhaisemmat ja opintotuki parempi. Mun porukat osti kämpän kun toinen oli vielä opiskelemassa, yksi lapsi oli syntynyt ja toinen tuloillaan. Ei ikinä onnistuis nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se tytär on nyt kuitenkin jo aikuinen, ei teidän tarvitse siitä enää huolehtia ja palvella vaikka se teillä asuisikin. Sovitte vaan pelisäännöt: koti ei ole täysihoitola ja tytär tekee osansa kotitöistä ja maksaa ainakin omat ruokansa.
Mm.
Ei huolehtia, mutta oma lapsi on aina oma lapsi.
Meille voisi muuttaa ja säästää käsirahan omaan.
Nykyään hinnat on niin älyttömät, että kyllä voin tukea.
Ihana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus mietin, miten erilaisia ihmiset ovat.
Riippuu varmaan paljon ihmisten persoonista, miten hyvin yhteiselo sujuu. Jotkut nuoret aikuisetkin ovat hiljaisia ja asuvat omassa huoneessaan kuin huomaamatta, ketään häiritsemättä. Jos sellaiselle on kotona tyhjä huone, niin miksei hän voisi asua siellä. Mutta kai se sitten on harvinaisempaa.
Vanhempien seksielämä on saattanut vilkastua ja vapautua ja muuttua spontaanimmaksi lasten poismuuton jälkeen. Ymmärtäisin paremmin kuin hyvin, jos tällaisessa tilanteessa ei enää tekisi mieli palata siihen, että joutuu harrastamaan seksiä hiljaisesti ja varovaisesti tai lapsen aikataulujen mukaan.
Ja ihan romanttinenkin ajanvietto. Ei siihen välttämättä haluta kolmatta osapuolta taustalle. Hetkeksi voi kyllä ottaa asumaan kunnes löytää oman kämpän, ja auttaa asunnon etsinnässä.
"Tyttäreni on minulle äärettömän tärkeä"
HAHAHAHAHHAHAHAAAHAAA uskoo ken tahtoo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä hänen pitäisi tulla vuodeksi tai pariksi takaisin? Vaikka nyt olisi tili nollilla, eiköhän vajaa puoli vuotta riitä siihen että saa takuuvuokran kasaan.
Tytär haluaa selvästi omistusasunnon, ei vuokrakämppää. Haluaa asua ilmaiseksi vanhemmillaan että saa säästettyä rahaa omaan kämppään. En siis sano että olisin tämän kannalla, mutta siltä se vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytär ei todennäköisesti tajua että tilanne on molemmin puolin muuttunut. Vanhempien kodissa ei olisi kovinkaan mukava asua aikuisena lapsena kun on jo ollut omassa taloudessa. En oikein osaa edes kuvitella työssäkäyvää 25-vuotiasta, joka haluaa palata vanhempien kotiin, ellei hänellä ole jotakin todellisia ongelmia.
Ehkä hänellä on joku kriisi ja ongelmia, ihmistä on silloin tuettava. Otetaanhan nyt ihan ventovieraita Ukraisnasta omaan kotiin asumaan ja täällä meuhataan hullun lailla, että ei käy pärjätköön tyttö omillaan. Liian kylmää kyytiä.
Ei ehkä ihan paras vertaus koska ukrainalaiset pakenevat sotaa ja kuolemaa. Eivät nuo ukrainalaiset tule ventovieraisiin maihin/koteihin kartuttaakseen omaisuuttaan vaan että olisivat turvassa Venäjän armeijalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en yhtään ymmärrä aikuisia ihmisiä, jotka haluavat vapaaehtoisesti muuttaa porukoidensa nurkkiin loisimaan. Samalla tavalla ne vanhemmatkin on asuntonsa joutuneet säästämään ja sen kuluja kokoajan maksavat. 25v on jo oikeasti kypsä ja aikuinen huolehtimaan itsestään eikä siipeilemään. Suomessa varsinkin kun saa tuet ja kukaan ei joudu kadulle. Sairastapaukset tietysti erikseen, jos holhous ja apu on -välttämätöntä.-
En itse ikinä ottaisi aikuisia lapsia nurkkiini asumaan noin vain, vaikka heitä rakastankin. En koe itseäni edes itsekkääksi. Olen oman rauhani ansainnut ja kaikkeni lapsilleni antanut ja autan monella tavalla jatkossakin. Yhdessä asuminen vain on nykypäivänä liikaa minulle.
Asunnot oli ennen paljon halvempia, joten ei voi verrata. Nämä on kulttuurijuttuja, Suomessa arvostetaan itsekseen pärjäämistä ja yksilöllisyyttä/eristäytymistä. Monissa muissa maissa on paljon yhteisöllisempi kulttuuri.
Asunnot olivat halvempia, mutta niin olivat palkatkin pienempiä.
Ja asuntolainan korko oli huikea, itselläni oli 14%. Miettikääpäs sitä, nykynuoret!
Kyllä, meillä taisi olla 15% pahimpaan aikaan!
Mutta vanhukset huomioikaa se, että ennen lainaa sai kuka vaan ja melkeinpä niin paljon kuin halusi. Vuokrat oli alhaisemmat ja opintotuki parempi. Mun porukat osti kämpän kun toinen oli vielä opiskelemassa, yksi lapsi oli syntynyt ja toinen tuloillaan. Ei ikinä onnistuis nykyään.
Minä 6-kympoinen "vanhus" opiskelin opintolainalla. Mitään muuta opintotukea ei tuohon aikaan ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut juurikin se ulkomailta palannut nuori aikuinen. Jo ensinnäkin se päätös, että palaa Suomeen, oli aika raastava ja vaikea. Taakse jäi epäonnistunut parisuhde ulkomailla, ja olihan se iso elämänmuutos vaihtaa asuinmaata ja aloittaa taas jollain tapaa alusta.
Olisi ollut kyllä ihan kamalaa, jos olisi ollut sellainen tunne, ettei ole omille vanhemmille tervetullut. Ei se toki ollut itsellekään ideaali ratkaisu, koska aikuisena on tottunut omaan rytmiin ja vanhemmat omaansa. Mutta kyllä vanhemmille muutto aina henkisesti epävakaan exän peittosi.
Tiedätkö tarkalleen miksi lapsesi palaa Suomeen? Ehkä hänelläkin on avonaisia haavoja taustalla. Eihän se kellekään 25v:lle ole yleensä eka ratkaisu, palata lapsuudenkotiinsa / vanhemmilleen. Hän todennäköisesti kaipaa nyt turvallista paikkaa aloittaa uusi sivu elämässä.
Ja jos mietitään ihan konkreettisesti; miten se ulkomailla asunut edes saisi asunnon näkemättä sitä ensin, kun on itse fyysisesti eri maassa? Tai vuokrataanko/myydäänkö niitä edes ulkomailla kirjoilla oleville henkilöille. Tuskin. Senkin takia on usein pakko pyöriä jonkun nurkissa edes se viikko-pari ennen kuin saa/löytää asunnon.
Aikuiselle lapselle toki voi kertoa, että tämän oletetaan osallistuvan kotitöihin ja ruokakuluihin yms. Ehkä se onkin jo hänelle itsestään selvää.
Omassa tapauksessani asuin vanhemmillani vähän vajaa 2 kk ennen kuin löysin työpaikan omalta alalta eri kaupungissa ja sain sieltä asunnon. Ekat pari viikkoa menivät kyllä aivan jossain sumussa, en edes muista siitä paljoakaan. Paluumuutto on henkisesti raskasta ja toisille ihan shokki. Toistan vielä, että se nuori tuskin haluaa pyöriä siellä nurkissa yhtään kauempaa kuin on pakko. Hänkin haluaa varmasti kiinni omiin rutiineihin ja ns. omaan elämään mahdollisimman pian.
Samaa mietin, jos siellä ulkomailla on ollut hankalaa niin ehkä lapsi kaipaa turvaa ja siksi kotona asuminen tuntuu hyvälle idealle. Ja se suunnitelma vuoden-parin asumisesta voi kyllä nopeasti muuttua, kun vähän pääsee taas asettumaan ja huomaa ettei vanhempien nurkissa kovin kivaa olekaan, kun joutuu vanhempien säännöillä elämään. En nyt lähtökohtaisesti olisi kovin huolissaan siitä että lapsi kovin pitkäksi aikaa sinne jää, ellei vanhemmat ala ihan paapoa ja antaa elää kuin pellossa. Sopii selvät säännöt vaan, että millä ehdoilla voi vanhempien nurkissa asua.
25v on aikuinen ihminen. Sille ei enää pelisääntöjä ladella, kuten kotona asuvalle nuorelle.
Jos kotiinsa ei saa kutsua esim. tyttö/poika ystävää, onko se silloin koti? Kyllä meillä on käynyt kavereitakin ja saunailtaa on vietetty, kun en ole ollut kotona. Yhdessä asuminen vaatii yhtä aikaa hienotunteisuutta ja joustavuutta.
Huom. vanhempien kotiin. Vanhemmat ovat sen itselleen hankkineet sen jälkeen, kun lapsukaiset ovat muuttaneet yhteisestä kodista pois.
Jos 25 vuotias väen väkisin sinne muuttaa vaikkakin vain kuukaudeksi tai pariksi, niin latelisin kyllä säännöt ja niissä ei olisi paljon joustoa tai tyttö saisi muuttaa omilleen heti.
Jonkun tutun tyttökaverin hän voisi luokseen kutsua silloin kun se vanhemmille sopii, mutta ventovieraita en katselisi omassa kotonani ja nuorten seksiä en kuuntelisi sekuntiakaan. Ja silloin kun olemme pois kotoa, niin silloin ei varsinkaan mitään täysin vieraita meille kutsuta ja mitään saunailtoja vietetä. Kotini on omani ja minun ei tarvitse miettiä siellä tai poissaollessani hetkeäkään mitä siellä tapahtuu. Tyttö saisi siis etsiä majapaikkansa muualta heti, jos ehdot eivät miellyttäisi.
Ja kyllä, minulla on aikuisia lapsia ja ongelmia ei heidän kanssaan ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun Aasiassa ja täällä on kyllä niin erilainen suhde kotona asumiseen kuin vaikka Suomessa.
Nuoret asuvat kotona usein siihen asti että menevät naimisiin. Olen tavannut nelikymppisiä, jotka muuttavat lapsuuden kodista ensimmäiseen omaan asuntoon. Kyse ei ole rahasta, päinvastoin. Vanhemmat voivat ostaa vaikka häälahjaksi oman miljoona-asunnon lapsellensa.
Vanhuksia ei myöskään laiteta vanhainkotiin muuta kuin pakon edessä. Seitsemänkymppisellä saattaa anoppi/appi/oma vanhempi asua samassa asunnossa tai sitten on vanhuksella kotiapulainen pitämässä seuraa ja huolehtimassa kellon ympäri.
En lähde arvuuttelemaan kumpi systeemi on parempi, kunhan kerron että kulttuurit ovat tyystin erilaisia tämän asian suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä hänen pitäisi tulla vuodeksi tai pariksi takaisin? Vaikka nyt olisi tili nollilla, eiköhän vajaa puoli vuotta riitä siihen että saa takuuvuokran kasaan.
Tytär haluaa selvästi omistusasunnon, ei vuokrakämppää. Haluaa asua ilmaiseksi vanhemmillaan että saa säästettyä rahaa omaan kämppään. En siis sano että olisin tämän kannalla, mutta siltä se vaikuttaa.
Miettisin asiaa myös muiden lasten kautta, eli oliko tällainen ratkaisu heidän mielestään oikeudenmukainen? Siis se, että yksi sisaruksista saa hengata kotona ja vanhemmat maksavat vessapaperitkin, kun muut tekevät töitä elääkseen. Jos siis yksi säästää kuukauden aikana 700 e vuokran verran kotona parin vuoden ajan, niin eiköhän se summa kelpaisi muillekin puhtaana käteen.
Kuukauden pari menee, mutta sen jälkeen tilanne on selkeää yhden lapsen suosimista.
Vierailija kirjoitti:
Asun Aasiassa ja täällä on kyllä niin erilainen suhde kotona asumiseen kuin vaikka Suomessa.
Nuoret asuvat kotona usein siihen asti että menevät naimisiin. Olen tavannut nelikymppisiä, jotka muuttavat lapsuuden kodista ensimmäiseen omaan asuntoon. Kyse ei ole rahasta, päinvastoin. Vanhemmat voivat ostaa vaikka häälahjaksi oman miljoona-asunnon lapsellensa.
Vanhuksia ei myöskään laiteta vanhainkotiin muuta kuin pakon edessä. Seitsemänkymppisellä saattaa anoppi/appi/oma vanhempi asua samassa asunnossa tai sitten on vanhuksella kotiapulainen pitämässä seuraa ja huolehtimassa kellon ympäri.
En lähde arvuuttelemaan kumpi systeemi on parempi, kunhan kerron että kulttuurit ovat tyystin erilaisia tämän asian suhteen.
Ihan sama, asu vaikka vinkuintiassa, mutta ap asuu Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en yhtään ymmärrä aikuisia ihmisiä, jotka haluavat vapaaehtoisesti muuttaa porukoidensa nurkkiin loisimaan. Samalla tavalla ne vanhemmatkin on asuntonsa joutuneet säästämään ja sen kuluja kokoajan maksavat. 25v on jo oikeasti kypsä ja aikuinen huolehtimaan itsestään eikä siipeilemään. Suomessa varsinkin kun saa tuet ja kukaan ei joudu kadulle. Sairastapaukset tietysti erikseen, jos holhous ja apu on -välttämätöntä.-
En itse ikinä ottaisi aikuisia lapsia nurkkiini asumaan noin vain, vaikka heitä rakastankin. En koe itseäni edes itsekkääksi. Olen oman rauhani ansainnut ja kaikkeni lapsilleni antanut ja autan monella tavalla jatkossakin. Yhdessä asuminen vain on nykypäivänä liikaa minulle.
Asunnot oli ennen paljon halvempia, joten ei voi verrata. Nämä on kulttuurijuttuja, Suomessa arvostetaan itsekseen pärjäämistä ja yksilöllisyyttä/eristäytymistä. Monissa muissa maissa on paljon yhteisöllisempi kulttuuri.
Asunnot olivat halvempia, mutta niin olivat palkatkin pienempiä.
Ja asuntolainan korko oli huikea, itselläni oli 14%. Miettikääpäs sitä, nykynuoret!
Kyllä, meillä taisi olla 15% pahimpaan aikaan!
Mutta vanhukset huomioikaa se, että ennen lainaa sai kuka vaan ja melkeinpä niin paljon kuin halusi. Vuokrat oli alhaisemmat ja opintotuki parempi. Mun porukat osti kämpän kun toinen oli vielä opiskelemassa, yksi lapsi oli syntynyt ja toinen tuloillaan. Ei ikinä onnistuis nykyään.
Holtiton lainananto tuli vasta ihan 1980-luvun lopussa. Me ehdittiin ottaa laina ennen tuota, pankissa oli kahden viikon käsittelyaika ja jännättiin, saadaanko lainaa vai ei. Laina-aika oli 8 vuotta ja korko 10 %, muutama vuosi myöhemmin meidänkin lainakorko oli 13 %, joka oli vielä kohtuullinen. Eipä tarvinnut miettiä laitetaanko jokainen liikenevä lantti lainanlyhennykseen vai kulutukseen.
Vierailija kirjoitti:
Asun Aasiassa ja täällä on kyllä niin erilainen suhde kotona asumiseen kuin vaikka Suomessa.
Nuoret asuvat kotona usein siihen asti että menevät naimisiin. Olen tavannut nelikymppisiä, jotka muuttavat lapsuuden kodista ensimmäiseen omaan asuntoon. Kyse ei ole rahasta, päinvastoin. Vanhemmat voivat ostaa vaikka häälahjaksi oman miljoona-asunnon lapsellensa.
Vanhuksia ei myöskään laiteta vanhainkotiin muuta kuin pakon edessä. Seitsemänkymppisellä saattaa anoppi/appi/oma vanhempi asua samassa asunnossa tai sitten on vanhuksella kotiapulainen pitämässä seuraa ja huolehtimassa kellon ympäri.
En lähde arvuuttelemaan kumpi systeemi on parempi, kunhan kerron että kulttuurit ovat tyystin erilaisia tämän asian suhteen.
Siellä ei näköjään muuteta opiskelujen ja töiden perässä yhtään minnekään vaan tyydytään siihen, mitä kotipaikkakunnalla on tarjota. Itse en raaskisi sanoa lapsille, että voitte unohtaa yliopistot, tuossa lähellä on ammattikoulu.
Jos ap kysyisi, onko ok, että eläkeikäinen äiti tai isä haluaa muuttaa ap:n kotiin, mitähän palstalla vastattaisiin?
On ikiaikainen tapa ja arkipäivää maailmassa, että vanhukset asuu lasten luona. Millainen kylmä ihminen pitää olla, jos ei omaa äitiä halua luokseen asumaan?
Kyllä, meillä taisi olla 15% pahimpaan aikaan!