Lue keskustelun säännöt.
MeNaiset: "Tältä tuntuu elää kumppanin rahoilla"
01.06.2022 |
https://www.is.fi/menaiset/tyo-ja-raha/art-2000008854752.html
Toki tapansa kullakin, mutta hieman mietin tuota kommenttia: "On ylipäänsä vieras ajatus, että kulut jaettaisiin viivoittimen kanssa. Silloin, kun on yhteinen elämä ja luotto toiseen, myös rahat ovat yhteisiä."
Täysin yhteisten rahojen ja menojen tiiraamisesta viivottimella väliin mahtuu aika paljon muutakin. Omituisen puolustautuva asettelutapa. Eläköön vaan miehensä rahoilla, mutta turha samalla mitätöidä eri tavalla eläviä. En myöskään allekirjoita, että naista, joka ei panosta uraansa kritisoitaisiin. Ainakaan omassa piirissäni tuollaista ei ole. Jotkut ovat kotiäiteinä kymmenen vuotta, toiset vuoden. Jotkut viihtyvät matalapalkkaisessa työssä vailla edistymismahdollisuukia tai -halua, toiset ovat uraohjuksia. Vai olenko ihan omassa kuplassani kun en tuollaista kritiikkiä ole koskaan huomannut?
Kommentit (233)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ajatus yhteisistä rahoista on niin kertakaikkisen vieras, että tuntuu hassulta miten jotkut pitävät kys. asetelmaa ihan itsestäänselvyytenä.
Mulla on omat rahani ja avopuolisollani omansa. En näe mitään syytä yhdistää niitä. En tiedä mitä puolisoni tienaa eikä hän sitä mitä minä.
Asuminen ja yhteiset laskut (vakuutukset, sähkö yms.) maksetaan puoliksi ja that's it. Lopuilla molemmat tekevät mitä lystäävät. Kaupassa käydään yhdessä ja vuorotellen, jos toinen käy niin toinen siirtää noin puolet summasta mobile paylla. Tai maksaa seuraavan kauppareissun ostokset.
On tutkittu, että juuri tällaiset liitot, joissa kaikki jaetaan hyvin tarkasti tasan päätyvät todennäköisemmin eroon. En voisi puolestani kuvitellakaan parisuhdetta kuvaamallasi mentaliteetillä.
Emme me jaa tasan, vaan maksamme molemmat ovat kulumme.
Olisi kyllä tosi mielenkiintoista nähdä edes yksi tällainen tutkimus. Eikö parisuhteissa ja avioliitoissa yleisin riidan aihe ole raha?
Jos tienaa saman verran onkin hyvä maksaa puoliksi, muutenhan tuo tasajako ei ole mitenkään reilu peli. Ja minusta tuo tutkimus on olisi ihan looginen jos kovasti on tarve pitää kiinni niistä omista rahoistaan, vaikka yhdessä eletään. Tietynlainen itsekäs ajattelumallihan siellä piilee taustalla. eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ajatus yhteisistä rahoista on niin kertakaikkisen vieras, että tuntuu hassulta miten jotkut pitävät kys. asetelmaa ihan itsestäänselvyytenä.
Mulla on omat rahani ja avopuolisollani omansa. En näe mitään syytä yhdistää niitä. En tiedä mitä puolisoni tienaa eikä hän sitä mitä minä.
Asuminen ja yhteiset laskut (vakuutukset, sähkö yms.) maksetaan puoliksi ja that's it. Lopuilla molemmat tekevät mitä lystäävät. Kaupassa käydään yhdessä ja vuorotellen, jos toinen käy niin toinen siirtää noin puolet summasta mobile paylla. Tai maksaa seuraavan kauppareissun ostokset.
On tutkittu, että juuri tällaiset liitot, joissa kaikki jaetaan hyvin tarkasti tasan päätyvät todennäköisemmin eroon. En voisi puolestani kuvitellakaan parisuhdetta kuvaamallasi mentaliteetillä.
Emme me jaa tasan, vaan maksamme molemmat ovat kulumme.
Olisi kyllä tosi mielenkiintoista nähdä edes yksi tällainen tutkimus. Eikö parisuhteissa ja avioliitoissa yleisin riidan aihe ole raha?
Jos tienaa saman verran onkin hyvä maksaa puoliksi, muutenhan tuo tasajako ei ole mitenkään reilu peli. Ja minusta tuo tutkimus on olisi ihan looginen jos kovasti on tarve pitää kiinni niistä omista rahoistaan, vaikka yhdessä eletään. Tietynlainen itsekäs ajattelumallihan siellä piilee taustalla. eri
Saisiko nyt tiedon siitä tutkimuksesta, linkin tai tiedon missä tehty, kenen tekemä jne. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Naisen rahat eivät yleensä riitä tämän tavoittelemaan elämisen tasoon. Puolisoa tarvitaan sponsoriksi.
Ja jaksatko ehkä ajatella miksi asiat ovat usein yhä vieläkin näin? Vaikka se oli Ada Lovelace joka keksi tietokoneen? Lukuhetkiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ajatus yhteisistä rahoista on niin kertakaikkisen vieras, että tuntuu hassulta miten jotkut pitävät kys. asetelmaa ihan itsestäänselvyytenä.
Mulla on omat rahani ja avopuolisollani omansa. En näe mitään syytä yhdistää niitä. En tiedä mitä puolisoni tienaa eikä hän sitä mitä minä.
Asuminen ja yhteiset laskut (vakuutukset, sähkö yms.) maksetaan puoliksi ja that's it. Lopuilla molemmat tekevät mitä lystäävät. Kaupassa käydään yhdessä ja vuorotellen, jos toinen käy niin toinen siirtää noin puolet summasta mobile paylla. Tai maksaa seuraavan kauppareissun ostokset.
On tutkittu, että juuri tällaiset liitot, joissa kaikki jaetaan hyvin tarkasti tasan päätyvät todennäköisemmin eroon. En voisi puolestani kuvitellakaan parisuhdetta kuvaamallasi mentaliteetillä.
Itse asiassa eroon johtaa usein riidat rahasta ja pahimmassa tapauksessa (ja yllättävän usein) nainen jää erossa puille paljaille, kun on elänyt miehen rahoilla vailla omia säästöjä, sijoituksia tai urakehitystä. Jos rahat ovat omat, ei riitaa rahasta tule läheskään niin usein, ja onpahan sitten oma elintaso kunnossa jos tulee ero.
Liian moni "mieheni kyllä ilomielin elättää minut"-nainen joutuu muuttamaan eron sattuessa sieltä ihanasta omakoti-idyllistä kaupunkin vuokrakerrostaloon koska mitään pesämunaa ei ole. Tai vielä pahempaa - joutuvat jäämään huonoon liittoon vain siksi, ettei ole varaa lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä molemmat ovat korkeasti koulutettuja ja työssä käyviä, mutta minä (nainen) tienaan lääkärinä enemmän kuin mies, joka on muulla alalla tutkijana. Molemmilla on omat rahat omilla tileillään, mutta kun yhteistä ostetaan, ei mitenkään lasketa kummankaan "osuuksia" vaan se maksaa, joka nyt sattuu maksamaan. :) Eli tavallaan on yhteiset rahat, tavallaan ei.
Meillä sama. Tätä juuri tarkoitin sillä, että viivottimella laskemisen ja täysin elättämisen väliin mahtuu aika paljon erilaisia tapoja. En itsekään haluaisi olla suhteessa, jossa jokainen sentti lasketaan, mutta en myöskään tunne, että minulla olisi oikeutta mieheni rahoihin (tai hänellä minun rahoihin). Avoin keskustelu raha-asioissa on mielestäni tärkeintä, jotta molemmat tietää missä mennään. Asuntolaina on puoliksi, minä hoidan perheen vakuutukset ja mies auton kulut. Loput katsellaan sen mukaan kuka nyt sattuu kaupassa käymään tai tietyn laskun avaamaan. Jos sitten yhtäkkiä yksi onkon maksanut yhtenä kuukautena tosi paljon enemmän, niin sitten toinen voi maksaa enemmän ensi kuussa. Rahaa jää itselle säästöön ja sijoituksiin, eli jos kävisi niin pahasti, että kaikesta huolimatta ero joskus tulisi, niin en jäisi puille paljaille, eikä myöskään mies. Ja kumpikaan ei kokisi katkeruutta siitä, että toinen on "loisinut".
Mutta tosiaan avoin keskustelu ja se, että molemmat ovat samaa mieltä rahajärjestelyistä on se kaikista tärkein asia, oli se järjestely sitten mikä tahansa.
Ap
Ja että kaikki osapuolet ymmärtävät järjestelyn seuraukset esimerkiksi erotilanteessa, puolison kuollessa tai eläkekertymän kantilta. Harmillisen paljon on edelleen naisia liitoissa, joissa omaisuus on laitettu miehen nimiin tai sitten ihmetellään, kuinka pieneksi eläke jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Njaa, 37v ikuinen kotiäiti on tuudittautunut tilanteeseen että kaikki on ennallaan myös 10-15v päästä...tai sitten löytää itsensä lähiöstä tukien varassa elelemässä.
samoin ihmetyttää seuraava tapaus, joka on etsinyt 4v oman alan töitä..työnantajathan perinteisesti tykkäävät 4v aukosta cv:ssä, mieluummin vaikka kaupan kassalle ja jatkaa hakemusten lähettelyä
Enpä tiedä, itse rekrytoijana en ihmettelisi neljän vuoden äitiyslomaa. Toki hän on työtön, mutta myös äitiyslomalla, eli ei ihan verrattavissa vain sohvalla makoiluun.
4v on menetetty jo ammatillista osaamista ja kehittymistä paljon.
No, elämässä on muutakin ja paljon tärkeämpiäkin asioita kuin ammatillinen kehittyminen. Ammatillisesti ehtii kehittyä moneen otteeseen, vaikka olisi 4 vuotta kotona.
Kyllä. Pitää vaan muistaa että kotona lastenhoitotyössäoleva on oikeutettu palkkaan, eli osaan sen työssäkäyvän tuloista. Todellakin oikeutettu, ja rahaa voi siirtää tililtä tilille niin juttu on selkeä.
Entä kuinka moni näistä "kotona lastenhoitotyössäolevista" suostuisi siihen, että hoitovapaat jaetaan puoliksi? Ensin äiti kotona 9 kk, sitten isä saman ajan (tai 12 kk tai 18 kk riippuen kuinka pitkään lasta halutaan kotona hoitaa)? Veikkaanpa, että hyvin harva, koska he haluavat olla se, joka on kotona lastenhoitotyössäoleva ja elää miehen tuloilla.
Ei välttämättä halua. Monesti se nyt vaan tuuppaa menemään niin, että naisen palkka on alempi, jolloin on taloudellisesti kannatavampaa, ellei pakko, että juuri nainen jää kotiin. Toki moni siitä sitten nauttii, en sitä kiellä. Tosiasia nyt vaan on, että harva mies tarjoutuu jäämään kotiin tai edes miettii tätä vaihtoehtona. Voisi tulla yllätyksenä kuinka moni kotiäiti mielellään voisi mennä aikaisemmin takaisin töihin ja jättää lastenhoidon isälle.
Tuo boldaamani kohta on se, mistä me tasa-arvoa haluavat naiset joudumme kärsimään. Tässäkin ketjussa on jo kuittailtu, kuinka parisuhteessa miehillä on yleensä isommat tulot. En voi edelleenkään vaikuttaa toisten parinvalintaan, vain miehet voisivat itse päättää olla sitoutumatta pienituloisempiin naisiin, mutta fakta on että me naiset tuosta joudumme kärsimään. Ja kärsimään ennen kaikkea siinä muodossa, että jos työnantajalle on tarjolla kaksi tasavahvaa kolmekymppistä työnhakijaa, nainen ja mies, niin kyllä mies sen paikan saa ja ihan ymmärrettävästä syystä. Eli miehet, teillä on valttikortit kädessänne; jääkää kotiin pitämään vanhempainvapaita ja siksi kiinnittäkään huomiota naisen tulotasoon - ai niin, mutta sehän oli niin, että naisessa ratkaisee vain ikä ja kauneus, koulutuksella ja ammatilla ei ole mitään merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Njaa, 37v ikuinen kotiäiti on tuudittautunut tilanteeseen että kaikki on ennallaan myös 10-15v päästä...tai sitten löytää itsensä lähiöstä tukien varassa elelemässä.
samoin ihmetyttää seuraava tapaus, joka on etsinyt 4v oman alan töitä..työnantajathan perinteisesti tykkäävät 4v aukosta cv:ssä, mieluummin vaikka kaupan kassalle ja jatkaa hakemusten lähettelyä
Enpä tiedä, itse rekrytoijana en ihmettelisi neljän vuoden äitiyslomaa. Toki hän on työtön, mutta myös äitiyslomalla, eli ei ihan verrattavissa vain sohvalla makoiluun.
4v on menetetty jo ammatillista osaamista ja kehittymistä paljon.
No, elämässä on muutakin ja paljon tärkeämpiäkin asioita kuin ammatillinen kehittyminen. Ammatillisesti ehtii kehittyä moneen otteeseen, vaikka olisi 4 vuotta kotona.
Kyllä. Pitää vaan muistaa että kotona lastenhoitotyössäoleva on oikeutettu palkkaan, eli osaan sen työssäkäyvän tuloista. Todellakin oikeutettu, ja rahaa voi siirtää tililtä tilille niin juttu on selkeä.
Entä kuinka moni näistä "kotona lastenhoitotyössäolevista" suostuisi siihen, että hoitovapaat jaetaan puoliksi? Ensin äiti kotona 9 kk, sitten isä saman ajan (tai 12 kk tai 18 kk riippuen kuinka pitkään lasta halutaan kotona hoitaa)? Veikkaanpa, että hyvin harva, koska he haluavat olla se, joka on kotona lastenhoitotyössäoleva ja elää miehen tuloilla.
Ei välttämättä halua. Monesti se nyt vaan tuuppaa menemään niin, että naisen palkka on alempi, jolloin on taloudellisesti kannatavampaa, ellei pakko, että juuri nainen jää kotiin. Toki moni siitä sitten nauttii, en sitä kiellä. Tosiasia nyt vaan on, että harva mies tarjoutuu jäämään kotiin tai edes miettii tätä vaihtoehtona. Voisi tulla yllätyksenä kuinka moni kotiäiti mielellään voisi mennä aikaisemmin takaisin töihin ja jättää lastenhoidon isälle.
Nainenhan voisi vaikka kouluttautua alalle jossa maksetaan hyvin ja valita itselleen huonommin tienaava mies joka haluaa jäädä kotiin kattoo netflixii lapsukaisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ajatus yhteisistä rahoista on niin kertakaikkisen vieras, että tuntuu hassulta miten jotkut pitävät kys. asetelmaa ihan itsestäänselvyytenä.
Mulla on omat rahani ja avopuolisollani omansa. En näe mitään syytä yhdistää niitä. En tiedä mitä puolisoni tienaa eikä hän sitä mitä minä.
Asuminen ja yhteiset laskut (vakuutukset, sähkö yms.) maksetaan puoliksi ja that's it. Lopuilla molemmat tekevät mitä lystäävät. Kaupassa käydään yhdessä ja vuorotellen, jos toinen käy niin toinen siirtää noin puolet summasta mobile paylla. Tai maksaa seuraavan kauppareissun ostokset.
On tutkittu, että juuri tällaiset liitot, joissa kaikki jaetaan hyvin tarkasti tasan päätyvät todennäköisemmin eroon. En voisi puolestani kuvitellakaan parisuhdetta kuvaamallasi mentaliteetillä.
Emme me jaa tasan, vaan maksamme molemmat ovat kulumme.
Olisi kyllä tosi mielenkiintoista nähdä edes yksi tällainen tutkimus. Eikö parisuhteissa ja avioliitoissa yleisin riidan aihe ole raha?
Jos tienaa saman verran onkin hyvä maksaa puoliksi, muutenhan tuo tasajako ei ole mitenkään reilu peli. Ja minusta tuo tutkimus on olisi ihan looginen jos kovasti on tarve pitää kiinni niistä omista rahoistaan, vaikka yhdessä eletään. Tietynlainen itsekäs ajattelumallihan siellä piilee taustalla. eri
Ei tuollaista tutkimusta ole, mutta silti. Tietty itsekkyys ei ole pahasta, siihen perustuu itsesuojeluvaisto ja omavaraisuus. Sitäpaitsi jos molemmilla puolisoilla on sama "tarve" pitää kiinni omista rahoistaan ja kokee sen sekä normaaliksi että toimivaksi, miksi tämä johtaisi eroon? Puolisothan ovat tasa-arvoisia ja vielä samaa mieltä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Njaa, 37v ikuinen kotiäiti on tuudittautunut tilanteeseen että kaikki on ennallaan myös 10-15v päästä...tai sitten löytää itsensä lähiöstä tukien varassa elelemässä.
samoin ihmetyttää seuraava tapaus, joka on etsinyt 4v oman alan töitä..työnantajathan perinteisesti tykkäävät 4v aukosta cv:ssä, mieluummin vaikka kaupan kassalle ja jatkaa hakemusten lähettelyä
Enpä tiedä, itse rekrytoijana en ihmettelisi neljän vuoden äitiyslomaa. Toki hän on työtön, mutta myös äitiyslomalla, eli ei ihan verrattavissa vain sohvalla makoiluun.
4v on menetetty jo ammatillista osaamista ja kehittymistä paljon.
No, elämässä on muutakin ja paljon tärkeämpiäkin asioita kuin ammatillinen kehittyminen. Ammatillisesti ehtii kehittyä moneen otteeseen, vaikka olisi 4 vuotta kotona.
Kyllä. Pitää vaan muistaa että kotona lastenhoitotyössäoleva on oikeutettu palkkaan, eli osaan sen työssäkäyvän tuloista. Todellakin oikeutettu, ja rahaa voi siirtää tililtä tilille niin juttu on selkeä.
Entä kuinka moni näistä "kotona lastenhoitotyössäolevista" suostuisi siihen, että hoitovapaat jaetaan puoliksi? Ensin äiti kotona 9 kk, sitten isä saman ajan (tai 12 kk tai 18 kk riippuen kuinka pitkään lasta halutaan kotona hoitaa)? Veikkaanpa, että hyvin harva, koska he haluavat olla se, joka on kotona lastenhoitotyössäoleva ja elää miehen tuloilla.
VEIKKAAN että aika monikin viettäisi mielummin päivänsä toimistolla jossain mielenkiintoisessa hommassa, kuin hiekkalaatikolla yksivuotiaan kanssa. Ne päivät on aika pitkiä vaikka kuinka sitä lasta rakastaa. Varsinkin jos pitää ammatistaan. Voit puolestasi tietenkin veikkailla ihan mitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Njaa, 37v ikuinen kotiäiti on tuudittautunut tilanteeseen että kaikki on ennallaan myös 10-15v päästä...tai sitten löytää itsensä lähiöstä tukien varassa elelemässä.
samoin ihmetyttää seuraava tapaus, joka on etsinyt 4v oman alan töitä..työnantajathan perinteisesti tykkäävät 4v aukosta cv:ssä, mieluummin vaikka kaupan kassalle ja jatkaa hakemusten lähettelyä
Enpä tiedä, itse rekrytoijana en ihmettelisi neljän vuoden äitiyslomaa. Toki hän on työtön, mutta myös äitiyslomalla, eli ei ihan verrattavissa vain sohvalla makoiluun.
4v on menetetty jo ammatillista osaamista ja kehittymistä paljon.
No, elämässä on muutakin ja paljon tärkeämpiäkin asioita kuin ammatillinen kehittyminen. Ammatillisesti ehtii kehittyä moneen otteeseen, vaikka olisi 4 vuotta kotona.
Kyllä. Pitää vaan muistaa että kotona lastenhoitotyössäoleva on oikeutettu palkkaan, eli osaan sen työssäkäyvän tuloista. Todellakin oikeutettu, ja rahaa voi siirtää tililtä tilille niin juttu on selkeä.
Entä kuinka moni näistä "kotona lastenhoitotyössäolevista" suostuisi siihen, että hoitovapaat jaetaan puoliksi? Ensin äiti kotona 9 kk, sitten isä saman ajan (tai 12 kk tai 18 kk riippuen kuinka pitkään lasta halutaan kotona hoitaa)? Veikkaanpa, että hyvin harva, koska he haluavat olla se, joka on kotona lastenhoitotyössäoleva ja elää miehen tuloilla.
Ei välttämättä halua. Monesti se nyt vaan tuuppaa menemään niin, että naisen palkka on alempi, jolloin on taloudellisesti kannatavampaa, ellei pakko, että juuri nainen jää kotiin. Toki moni siitä sitten nauttii, en sitä kiellä. Tosiasia nyt vaan on, että harva mies tarjoutuu jäämään kotiin tai edes miettii tätä vaihtoehtona. Voisi tulla yllätyksenä kuinka moni kotiäiti mielellään voisi mennä aikaisemmin takaisin töihin ja jättää lastenhoidon isälle.
Nainenhan voisi vaikka kouluttautua alalle jossa maksetaan hyvin ja valita itselleen huonommin tienaava mies joka haluaa jäädä kotiin kattoo netflixii lapsukaisen kanssa.
Ja sulla ei selvästi ole kokemusta kotivanhemmuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Jos kysyy naiselta: "Annatko pillua kympillä?" Vastaus on 80% Ei!
Mutta, jos kysyy: "Annatko pillua miljoonalla?" Vastaus on 99% Kyllä!
Tämän jälkeen neuvotellaan enää vain lopullisesta hinnasta
Tässä aikamatkaaja kasarilta kertoi hauskan vitsin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Njaa, 37v ikuinen kotiäiti on tuudittautunut tilanteeseen että kaikki on ennallaan myös 10-15v päästä...tai sitten löytää itsensä lähiöstä tukien varassa elelemässä.
samoin ihmetyttää seuraava tapaus, joka on etsinyt 4v oman alan töitä..työnantajathan perinteisesti tykkäävät 4v aukosta cv:ssä, mieluummin vaikka kaupan kassalle ja jatkaa hakemusten lähettelyä
Enpä tiedä, itse rekrytoijana en ihmettelisi neljän vuoden äitiyslomaa. Toki hän on työtön, mutta myös äitiyslomalla, eli ei ihan verrattavissa vain sohvalla makoiluun.
4v on menetetty jo ammatillista osaamista ja kehittymistä paljon.
No, elämässä on muutakin ja paljon tärkeämpiäkin asioita kuin ammatillinen kehittyminen. Ammatillisesti ehtii kehittyä moneen otteeseen, vaikka olisi 4 vuotta kotona.
Kyllä. Pitää vaan muistaa että kotona lastenhoitotyössäoleva on oikeutettu palkkaan, eli osaan sen työssäkäyvän tuloista. Todellakin oikeutettu, ja rahaa voi siirtää tililtä tilille niin juttu on selkeä.
Entä kuinka moni näistä "kotona lastenhoitotyössäolevista" suostuisi siihen, että hoitovapaat jaetaan puoliksi? Ensin äiti kotona 9 kk, sitten isä saman ajan (tai 12 kk tai 18 kk riippuen kuinka pitkään lasta halutaan kotona hoitaa)? Veikkaanpa, että hyvin harva, koska he haluavat olla se, joka on kotona lastenhoitotyössäoleva ja elää miehen tuloilla.
Ei välttämättä halua. Monesti se nyt vaan tuuppaa menemään niin, että naisen palkka on alempi, jolloin on taloudellisesti kannatavampaa, ellei pakko, että juuri nainen jää kotiin. Toki moni siitä sitten nauttii, en sitä kiellä. Tosiasia nyt vaan on, että harva mies tarjoutuu jäämään kotiin tai edes miettii tätä vaihtoehtona. Voisi tulla yllätyksenä kuinka moni kotiäiti mielellään voisi mennä aikaisemmin takaisin töihin ja jättää lastenhoidon isälle.
Nainenhan voisi vaikka kouluttautua alalle jossa maksetaan hyvin ja valita itselleen huonommin tienaava mies joka haluaa jäädä kotiin kattoo netflixii lapsukaisen kanssa.
Voi, sinulla on vielä paljon opittavaa naisten eurosta ja lasikatoista. Katsos kun usein vaikka nainen olisikin siellä "miesten" alalla ja samassa työssä, niin naisille systemaattisesti maksetaan vähemmän samasta työstä. Ihan tutkittu juttu. Siitä tulee sanonta, että naisten euro on 80 senttiä, sillä samasta työstä, samalla työkokemuksella ja koulutuksella naisille maksetaan systemaattisesti vain 80 senttiä jokaista miehen tienaamaa euroa kohden. Eli ei oo alasta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Njaa, 37v ikuinen kotiäiti on tuudittautunut tilanteeseen että kaikki on ennallaan myös 10-15v päästä...tai sitten löytää itsensä lähiöstä tukien varassa elelemässä.
samoin ihmetyttää seuraava tapaus, joka on etsinyt 4v oman alan töitä..työnantajathan perinteisesti tykkäävät 4v aukosta cv:ssä, mieluummin vaikka kaupan kassalle ja jatkaa hakemusten lähettelyä
Enpä tiedä, itse rekrytoijana en ihmettelisi neljän vuoden äitiyslomaa. Toki hän on työtön, mutta myös äitiyslomalla, eli ei ihan verrattavissa vain sohvalla makoiluun.
4v on menetetty jo ammatillista osaamista ja kehittymistä paljon.
No, elämässä on muutakin ja paljon tärkeämpiäkin asioita kuin ammatillinen kehittyminen. Ammatillisesti ehtii kehittyä moneen otteeseen, vaikka olisi 4 vuotta kotona.
Kyllä. Pitää vaan muistaa että kotona lastenhoitotyössäoleva on oikeutettu palkkaan, eli osaan sen työssäkäyvän tuloista. Todellakin oikeutettu, ja rahaa voi siirtää tililtä tilille niin juttu on selkeä.
Entä kuinka moni näistä "kotona lastenhoitotyössäolevista" suostuisi siihen, että hoitovapaat jaetaan puoliksi? Ensin äiti kotona 9 kk, sitten isä saman ajan (tai 12 kk tai 18 kk riippuen kuinka pitkään lasta halutaan kotona hoitaa)? Veikkaanpa, että hyvin harva, koska he haluavat olla se, joka on kotona lastenhoitotyössäoleva ja elää miehen tuloilla.
Ei välttämättä halua. Monesti se nyt vaan tuuppaa menemään niin, että naisen palkka on alempi, jolloin on taloudellisesti kannatavampaa, ellei pakko, että juuri nainen jää kotiin. Toki moni siitä sitten nauttii, en sitä kiellä. Tosiasia nyt vaan on, että harva mies tarjoutuu jäämään kotiin tai edes miettii tätä vaihtoehtona. Voisi tulla yllätyksenä kuinka moni kotiäiti mielellään voisi mennä aikaisemmin takaisin töihin ja jättää lastenhoidon isälle.
Nainenhan voisi vaikka kouluttautua alalle jossa maksetaan hyvin ja valita itselleen huonommin tienaava mies joka haluaa jäädä kotiin kattoo netflixii lapsukaisen kanssa.
Ja sulla ei selvästi ole kokemusta kotivanhemmuudesta.
Mikä estää? Kouluttautuminen on naisille liian vaikea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen pariskunta jakakoon rahansa miten tahtovat. Thats it, kunhan homma vaan toimii. Toiset haluaa jakaa sen sillä viivottimella, toiset joustavasti, toiset % -osuuksilla, toiset ihan yhteisesti. Mikä me toisiamme tuomitsemaan?
Meillä yhteinen kauppatili. Mies tienaa enemmän, niin hän haluaa maksaa enemmän, maksaa vakuutukset, ulkomaanmatkat yms. Olen myös tarjonnut rahaa näistä menoista, mutta ei halua ottaa rahaa näistä, olen laittanut sitten vaan säästöön tai ylimäärästä rahaa kauppatilille.
Miehellä kaiketi ainakin kolminkertainen bruttopalkka omaan verrattuna.
Niin ja itse en kyllä lähtisi viivottimella jakamaan, exä halusi tämän vaihtoehdon, ero tuli, osittain tämän takia. Mutta jos se joidenkin mielestä toimii, niin mikäs siinä. Se vaan, jos kaupasta ostetaan kaksi kurkkua, niin ne eivät välttämättä paina saman verran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Njaa, 37v ikuinen kotiäiti on tuudittautunut tilanteeseen että kaikki on ennallaan myös 10-15v päästä...tai sitten löytää itsensä lähiöstä tukien varassa elelemässä.
samoin ihmetyttää seuraava tapaus, joka on etsinyt 4v oman alan töitä..työnantajathan perinteisesti tykkäävät 4v aukosta cv:ssä, mieluummin vaikka kaupan kassalle ja jatkaa hakemusten lähettelyä
Enpä tiedä, itse rekrytoijana en ihmettelisi neljän vuoden äitiyslomaa. Toki hän on työtön, mutta myös äitiyslomalla, eli ei ihan verrattavissa vain sohvalla makoiluun.
4v on menetetty jo ammatillista osaamista ja kehittymistä paljon.
No, elämässä on muutakin ja paljon tärkeämpiäkin asioita kuin ammatillinen kehittyminen. Ammatillisesti ehtii kehittyä moneen otteeseen, vaikka olisi 4 vuotta kotona.
Kyllä. Pitää vaan muistaa että kotona lastenhoitotyössäoleva on oikeutettu palkkaan, eli osaan sen työssäkäyvän tuloista. Todellakin oikeutettu, ja rahaa voi siirtää tililtä tilille niin juttu on selkeä.
Entä kuinka moni näistä "kotona lastenhoitotyössäolevista" suostuisi siihen, että hoitovapaat jaetaan puoliksi? Ensin äiti kotona 9 kk, sitten isä saman ajan (tai 12 kk tai 18 kk riippuen kuinka pitkään lasta halutaan kotona hoitaa)? Veikkaanpa, että hyvin harva, koska he haluavat olla se, joka on kotona lastenhoitotyössäoleva ja elää miehen tuloilla.
Ei välttämättä halua. Monesti se nyt vaan tuuppaa menemään niin, että naisen palkka on alempi, jolloin on taloudellisesti kannatavampaa, ellei pakko, että juuri nainen jää kotiin. Toki moni siitä sitten nauttii, en sitä kiellä. Tosiasia nyt vaan on, että harva mies tarjoutuu jäämään kotiin tai edes miettii tätä vaihtoehtona. Voisi tulla yllätyksenä kuinka moni kotiäiti mielellään voisi mennä aikaisemmin takaisin töihin ja jättää lastenhoidon isälle.
Nainenhan voisi vaikka kouluttautua alalle jossa maksetaan hyvin ja valita itselleen huonommin tienaava mies joka haluaa jäädä kotiin kattoo netflixii lapsukaisen kanssa.
Voi, sinulla on vielä paljon opittavaa naisten eurosta ja lasikatoista. Katsos kun usein vaikka nainen olisikin siellä "miesten" alalla ja samassa työssä, niin naisille systemaattisesti maksetaan vähemmän samasta työstä. Ihan tutkittu juttu. Siitä tulee sanonta, että naisten euro on 80 senttiä, sillä samasta työstä, samalla työkokemuksella ja koulutuksella naisille maksetaan systemaattisesti vain 80 senttiä jokaista miehen tienaamaa euroa kohden. Eli ei oo alasta kiinni.
60-luku soitti ja ne haluaa niiden vääritellyt tilastot takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ajatus yhteisistä rahoista on niin kertakaikkisen vieras, että tuntuu hassulta miten jotkut pitävät kys. asetelmaa ihan itsestäänselvyytenä.
Mulla on omat rahani ja avopuolisollani omansa. En näe mitään syytä yhdistää niitä. En tiedä mitä puolisoni tienaa eikä hän sitä mitä minä.
Asuminen ja yhteiset laskut (vakuutukset, sähkö yms.) maksetaan puoliksi ja that's it. Lopuilla molemmat tekevät mitä lystäävät. Kaupassa käydään yhdessä ja vuorotellen, jos toinen käy niin toinen siirtää noin puolet summasta mobile paylla. Tai maksaa seuraavan kauppareissun ostokset.
On tutkittu, että juuri tällaiset liitot, joissa kaikki jaetaan hyvin tarkasti tasan päätyvät todennäköisemmin eroon. En voisi puolestani kuvitellakaan parisuhdetta kuvaamallasi mentaliteetillä.
Emme me jaa tasan, vaan maksamme molemmat ovat kulumme.
Olisi kyllä tosi mielenkiintoista nähdä edes yksi tällainen tutkimus. Eikö parisuhteissa ja avioliitoissa yleisin riidan aihe ole raha?
Jos tienaa saman verran onkin hyvä maksaa puoliksi, muutenhan tuo tasajako ei ole mitenkään reilu peli. Ja minusta tuo tutkimus on olisi ihan looginen jos kovasti on tarve pitää kiinni niistä omista rahoistaan, vaikka yhdessä eletään. Tietynlainen itsekäs ajattelumallihan siellä piilee taustalla. eri
Saisiko nyt tiedon siitä tutkimuksesta, linkin tai tiedon missä tehty, kenen tekemä jne. Kiitos.
Olen eri, mutta minä haluaisin myös perustelun siihen, millä tavalla tuo ihminen leimaa eri tavoin talousasioista sopivat ihmiset itsekkäiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ajatus yhteisistä rahoista on niin kertakaikkisen vieras, että tuntuu hassulta miten jotkut pitävät kys. asetelmaa ihan itsestäänselvyytenä.
Mulla on omat rahani ja avopuolisollani omansa. En näe mitään syytä yhdistää niitä. En tiedä mitä puolisoni tienaa eikä hän sitä mitä minä.
Asuminen ja yhteiset laskut (vakuutukset, sähkö yms.) maksetaan puoliksi ja that's it. Lopuilla molemmat tekevät mitä lystäävät. Kaupassa käydään yhdessä ja vuorotellen, jos toinen käy niin toinen siirtää noin puolet summasta mobile paylla. Tai maksaa seuraavan kauppareissun ostokset.
On tutkittu, että juuri tällaiset liitot, joissa kaikki jaetaan hyvin tarkasti tasan päätyvät todennäköisemmin eroon. En voisi puolestani kuvitellakaan parisuhdetta kuvaamallasi mentaliteetillä.
Emme me jaa tasan, vaan maksamme molemmat ovat kulumme.
Olisi kyllä tosi mielenkiintoista nähdä edes yksi tällainen tutkimus. Eikö parisuhteissa ja avioliitoissa yleisin riidan aihe ole raha?
Jos tienaa saman verran onkin hyvä maksaa puoliksi, muutenhan tuo tasajako ei ole mitenkään reilu peli. Ja minusta tuo tutkimus on olisi ihan looginen jos kovasti on tarve pitää kiinni niistä omista rahoistaan, vaikka yhdessä eletään. Tietynlainen itsekäs ajattelumallihan siellä piilee taustalla. eri
Otetaan esimerkiksi matkailu, vaikka sen tilalla voisi olla mitä tahansa muutakin, mikä on muutamaa kymppiä tai satasta kalliimpaa:
Miten se on itsekästä, että minä maksan omat matkani (= oman osuuteni yhteisillä matkoilla + ne matkat, mitkä teen ilman puolisoani)? Miksi se ei olisi itsekästä, jos olettaisin puolisoni maksavan minun matkani (molemmissa tapauksissa)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Njaa, 37v ikuinen kotiäiti on tuudittautunut tilanteeseen että kaikki on ennallaan myös 10-15v päästä...tai sitten löytää itsensä lähiöstä tukien varassa elelemässä.
samoin ihmetyttää seuraava tapaus, joka on etsinyt 4v oman alan töitä..työnantajathan perinteisesti tykkäävät 4v aukosta cv:ssä, mieluummin vaikka kaupan kassalle ja jatkaa hakemusten lähettelyä
Enpä tiedä, itse rekrytoijana en ihmettelisi neljän vuoden äitiyslomaa. Toki hän on työtön, mutta myös äitiyslomalla, eli ei ihan verrattavissa vain sohvalla makoiluun.
4v on menetetty jo ammatillista osaamista ja kehittymistä paljon.
No, elämässä on muutakin ja paljon tärkeämpiäkin asioita kuin ammatillinen kehittyminen. Ammatillisesti ehtii kehittyä moneen otteeseen, vaikka olisi 4 vuotta kotona.
Kyllä. Pitää vaan muistaa että kotona lastenhoitotyössäoleva on oikeutettu palkkaan, eli osaan sen työssäkäyvän tuloista. Todellakin oikeutettu, ja rahaa voi siirtää tililtä tilille niin juttu on selkeä.
Entä kuinka moni näistä "kotona lastenhoitotyössäolevista" suostuisi siihen, että hoitovapaat jaetaan puoliksi? Ensin äiti kotona 9 kk, sitten isä saman ajan (tai 12 kk tai 18 kk riippuen kuinka pitkään lasta halutaan kotona hoitaa)? Veikkaanpa, että hyvin harva, koska he haluavat olla se, joka on kotona lastenhoitotyössäoleva ja elää miehen tuloilla.
VEIKKAAN että aika monikin viettäisi mielummin päivänsä toimistolla jossain mielenkiintoisessa hommassa, kuin hiekkalaatikolla yksivuotiaan kanssa. Ne päivät on aika pitkiä vaikka kuinka sitä lasta rakastaa. Varsinkin jos pitää ammatistaan. Voit puolestasi tietenkin veikkailla ihan mitä vaan.
Täällä ilmoittautuu myös yksi äiti, joka kaikesta rakkaudesta huolimatta oli suunnattoman huojentunut kun vuoden äitiysloma päättyi ja mies jäi omalle vuoden hoitovapaalleen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ajatus yhteisistä rahoista on niin kertakaikkisen vieras, että tuntuu hassulta miten jotkut pitävät kys. asetelmaa ihan itsestäänselvyytenä.
Mulla on omat rahani ja avopuolisollani omansa. En näe mitään syytä yhdistää niitä. En tiedä mitä puolisoni tienaa eikä hän sitä mitä minä.
Asuminen ja yhteiset laskut (vakuutukset, sähkö yms.) maksetaan puoliksi ja that's it. Lopuilla molemmat tekevät mitä lystäävät. Kaupassa käydään yhdessä ja vuorotellen, jos toinen käy niin toinen siirtää noin puolet summasta mobile paylla. Tai maksaa seuraavan kauppareissun ostokset.
On tutkittu, että juuri tällaiset liitot, joissa kaikki jaetaan hyvin tarkasti tasan päätyvät todennäköisemmin eroon. En voisi puolestani kuvitellakaan parisuhdetta kuvaamallasi mentaliteetillä.
Emme me jaa tasan, vaan maksamme molemmat ovat kulumme.
Olisi kyllä tosi mielenkiintoista nähdä edes yksi tällainen tutkimus. Eikö parisuhteissa ja avioliitoissa yleisin riidan aihe ole raha?
Jos tienaa saman verran onkin hyvä maksaa puoliksi, muutenhan tuo tasajako ei ole mitenkään reilu peli. Ja minusta tuo tutkimus on olisi ihan looginen jos kovasti on tarve pitää kiinni niistä omista rahoistaan, vaikka yhdessä eletään. Tietynlainen itsekäs ajattelumallihan siellä piilee taustalla. eri
Millä tavoin ei ole reilu peli, jos molemmat maksavat oman elämänsä eivätkä tienaa samoja summia? Ei ainakaan minulle tarvitse parisuhteessa olemisesta kenenkään maksaa. Kustannan oman elämäni aivan kuten ennen parisuhteen muodostamista, tai suhteen mahdollisesti joskus päättyessä.
Itsekästähän se ei ole vaan päinvastoin. Kummankaan ei tarvitse maksaa toiselle, vaan suhde perustuu taloudellisten seikkojen sijaan rakkauteen ja arvostukseen.
Ei välttämättä halua. Monesti se nyt vaan tuuppaa menemään niin, että naisen palkka on alempi, jolloin on taloudellisesti kannatavampaa, ellei pakko, että juuri nainen jää kotiin. Toki moni siitä sitten nauttii, en sitä kiellä. Tosiasia nyt vaan on, että harva mies tarjoutuu jäämään kotiin tai edes miettii tätä vaihtoehtona. Voisi tulla yllätyksenä kuinka moni kotiäiti mielellään voisi mennä aikaisemmin takaisin töihin ja jättää lastenhoidon isälle.