Lue keskustelun säännöt.
MeNaiset: "Tältä tuntuu elää kumppanin rahoilla"
01.06.2022 |
https://www.is.fi/menaiset/tyo-ja-raha/art-2000008854752.html
Toki tapansa kullakin, mutta hieman mietin tuota kommenttia: "On ylipäänsä vieras ajatus, että kulut jaettaisiin viivoittimen kanssa. Silloin, kun on yhteinen elämä ja luotto toiseen, myös rahat ovat yhteisiä."
Täysin yhteisten rahojen ja menojen tiiraamisesta viivottimella väliin mahtuu aika paljon muutakin. Omituisen puolustautuva asettelutapa. Eläköön vaan miehensä rahoilla, mutta turha samalla mitätöidä eri tavalla eläviä. En myöskään allekirjoita, että naista, joka ei panosta uraansa kritisoitaisiin. Ainakaan omassa piirissäni tuollaista ei ole. Jotkut ovat kotiäiteinä kymmenen vuotta, toiset vuoden. Jotkut viihtyvät matalapalkkaisessa työssä vailla edistymismahdollisuukia tai -halua, toiset ovat uraohjuksia. Vai olenko ihan omassa kuplassani kun en tuollaista kritiikkiä ole koskaan huomannut?
Kommentit (233)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ajatus yhteisistä rahoista on niin kertakaikkisen vieras, että tuntuu hassulta miten jotkut pitävät kys. asetelmaa ihan itsestäänselvyytenä.
Mulla on omat rahani ja avopuolisollani omansa. En näe mitään syytä yhdistää niitä. En tiedä mitä puolisoni tienaa eikä hän sitä mitä minä.
Asuminen ja yhteiset laskut (vakuutukset, sähkö yms.) maksetaan puoliksi ja that's it. Lopuilla molemmat tekevät mitä lystäävät. Kaupassa käydään yhdessä ja vuorotellen, jos toinen käy niin toinen siirtää noin puolet summasta mobile paylla. Tai maksaa seuraavan kauppareissun ostokset.
On tutkittu, että juuri tällaiset liitot, joissa kaikki jaetaan hyvin tarkasti tasan päätyvät todennäköisemmin eroon. En voisi puolestani kuvitellakaan parisuhdetta kuvaamallasi mentaliteetillä.
Emme me jaa tasan, vaan maksamme molemmat ovat kulumme.
Olisi kyllä tosi mielenkiintoista nähdä edes yksi tällainen tutkimus. Eikö parisuhteissa ja avioliitoissa yleisin riidan aihe ole raha?
Jos tienaa saman verran onkin hyvä maksaa puoliksi, muutenhan tuo tasajako ei ole mitenkään reilu peli. Ja minusta tuo tutkimus on olisi ihan looginen jos kovasti on tarve pitää kiinni niistä omista rahoistaan, vaikka yhdessä eletään. Tietynlainen itsekäs ajattelumallihan siellä piilee taustalla. eri
Otetaan esimerkiksi matkailu, vaikka sen tilalla voisi olla mitä tahansa muutakin, mikä on muutamaa kymppiä tai satasta kalliimpaa:
Miten se on itsekästä, että minä maksan omat matkani (= oman osuuteni yhteisillä matkoilla + ne matkat, mitkä teen ilman puolisoani)? Miksi se ei olisi itsekästä, jos olettaisin puolisoni maksavan minun matkani (molemmissa tapauksissa)?
Tämäpä juuri! En keksi mitään itsekkäämpää kuin se, että olettaa toisen maksavan kaiken koska sattui rakastumaan häneen. Kukaan tässä maailmassa ei ole niin täydellisen erinomainen, että voisi vaatia maksua vaan rakkauden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Njaa, 37v ikuinen kotiäiti on tuudittautunut tilanteeseen että kaikki on ennallaan myös 10-15v päästä...tai sitten löytää itsensä lähiöstä tukien varassa elelemässä.
samoin ihmetyttää seuraava tapaus, joka on etsinyt 4v oman alan töitä..työnantajathan perinteisesti tykkäävät 4v aukosta cv:ssä, mieluummin vaikka kaupan kassalle ja jatkaa hakemusten lähettelyä
Enpä tiedä, itse rekrytoijana en ihmettelisi neljän vuoden äitiyslomaa. Toki hän on työtön, mutta myös äitiyslomalla, eli ei ihan verrattavissa vain sohvalla makoiluun.
4v on menetetty jo ammatillista osaamista ja kehittymistä paljon.
No, elämässä on muutakin ja paljon tärkeämpiäkin asioita kuin ammatillinen kehittyminen. Ammatillisesti ehtii kehittyä moneen otteeseen, vaikka olisi 4 vuotta kotona.
Kyllä. Pitää vaan muistaa että kotona lastenhoitotyössäoleva on oikeutettu palkkaan, eli osaan sen työssäkäyvän tuloista. Todellakin oikeutettu, ja rahaa voi siirtää tililtä tilille niin juttu on selkeä.
Entä kuinka moni näistä "kotona lastenhoitotyössäolevista" suostuisi siihen, että hoitovapaat jaetaan puoliksi? Ensin äiti kotona 9 kk, sitten isä saman ajan (tai 12 kk tai 18 kk riippuen kuinka pitkään lasta halutaan kotona hoitaa)? Veikkaanpa, että hyvin harva, koska he haluavat olla se, joka on kotona lastenhoitotyössäoleva ja elää miehen tuloilla.
Ei välttämättä halua. Monesti se nyt vaan tuuppaa menemään niin, että naisen palkka on alempi, jolloin on taloudellisesti kannatavampaa, ellei pakko, että juuri nainen jää kotiin. Toki moni siitä sitten nauttii, en sitä kiellä. Tosiasia nyt vaan on, että harva mies tarjoutuu jäämään kotiin tai edes miettii tätä vaihtoehtona. Voisi tulla yllätyksenä kuinka moni kotiäiti mielellään voisi mennä aikaisemmin takaisin töihin ja jättää lastenhoidon isälle.
Nainenhan voisi vaikka kouluttautua alalle jossa maksetaan hyvin ja valita itselleen huonommin tienaava mies joka haluaa jäädä kotiin kattoo netflixii lapsukaisen kanssa.
Voi, sinulla on vielä paljon opittavaa naisten eurosta ja lasikatoista. Katsos kun usein vaikka nainen olisikin siellä "miesten" alalla ja samassa työssä, niin naisille systemaattisesti maksetaan vähemmän samasta työstä. Ihan tutkittu juttu. Siitä tulee sanonta, että naisten euro on 80 senttiä, sillä samasta työstä, samalla työkokemuksella ja koulutuksella naisille maksetaan systemaattisesti vain 80 senttiä jokaista miehen tienaamaa euroa kohden. Eli ei oo alasta kiinni.
Lähde?
Aloita vaikka noista, sitten löytyy tieteellisiä artikkeleita jos oikein kiinnostaa (näiden artikkeleiden lähteistä)
https://yle.fi/uutiset/3-11171729
https://tietopyynto.fi/tietopyynto/naisen-euro/
https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000001795726.html
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Njaa, 37v ikuinen kotiäiti on tuudittautunut tilanteeseen että kaikki on ennallaan myös 10-15v päästä...tai sitten löytää itsensä lähiöstä tukien varassa elelemässä.
samoin ihmetyttää seuraava tapaus, joka on etsinyt 4v oman alan töitä..työnantajathan perinteisesti tykkäävät 4v aukosta cv:ssä, mieluummin vaikka kaupan kassalle ja jatkaa hakemusten lähettelyä
Enpä tiedä, itse rekrytoijana en ihmettelisi neljän vuoden äitiyslomaa. Toki hän on työtön, mutta myös äitiyslomalla, eli ei ihan verrattavissa vain sohvalla makoiluun.
4v on menetetty jo ammatillista osaamista ja kehittymistä paljon.
No, elämässä on muutakin ja paljon tärkeämpiäkin asioita kuin ammatillinen kehittyminen. Ammatillisesti ehtii kehittyä moneen otteeseen, vaikka olisi 4 vuotta kotona.
Kyllä. Pitää vaan muistaa että kotona lastenhoitotyössäoleva on oikeutettu palkkaan, eli osaan sen työssäkäyvän tuloista. Todellakin oikeutettu, ja rahaa voi siirtää tililtä tilille niin juttu on selkeä.
Entä kuinka moni näistä "kotona lastenhoitotyössäolevista" suostuisi siihen, että hoitovapaat jaetaan puoliksi? Ensin äiti kotona 9 kk, sitten isä saman ajan (tai 12 kk tai 18 kk riippuen kuinka pitkään lasta halutaan kotona hoitaa)? Veikkaanpa, että hyvin harva, koska he haluavat olla se, joka on kotona lastenhoitotyössäoleva ja elää miehen tuloilla.
VEIKKAAN että aika monikin viettäisi mielummin päivänsä toimistolla jossain mielenkiintoisessa hommassa, kuin hiekkalaatikolla yksivuotiaan kanssa. Ne päivät on aika pitkiä vaikka kuinka sitä lasta rakastaa. Varsinkin jos pitää ammatistaan. Voit puolestasi tietenkin veikkailla ihan mitä vaan.
Onneksi nainen on se joka päättää hankkiiko hän lapsen vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ajatus yhteisistä rahoista on niin kertakaikkisen vieras, että tuntuu hassulta miten jotkut pitävät kys. asetelmaa ihan itsestäänselvyytenä.
Mulla on omat rahani ja avopuolisollani omansa. En näe mitään syytä yhdistää niitä. En tiedä mitä puolisoni tienaa eikä hän sitä mitä minä.
Asuminen ja yhteiset laskut (vakuutukset, sähkö yms.) maksetaan puoliksi ja that's it. Lopuilla molemmat tekevät mitä lystäävät. Kaupassa käydään yhdessä ja vuorotellen, jos toinen käy niin toinen siirtää noin puolet summasta mobile paylla. Tai maksaa seuraavan kauppareissun ostokset.
On tutkittu, että juuri tällaiset liitot, joissa kaikki jaetaan hyvin tarkasti tasan päätyvät todennäköisemmin eroon. En voisi puolestani kuvitellakaan parisuhdetta kuvaamallasi mentaliteetillä.
Itse asiassa eroon johtaa usein riidat rahasta ja pahimmassa tapauksessa (ja yllättävän usein) nainen jää erossa puille paljaille, kun on elänyt miehen rahoilla vailla omia säästöjä, sijoituksia tai urakehitystä. Jos rahat ovat omat, ei riitaa rahasta tule läheskään niin usein, ja onpahan sitten oma elintaso kunnossa jos tulee ero.
Liian moni "mieheni kyllä ilomielin elättää minut"-nainen joutuu muuttamaan eron sattuessa sieltä ihanasta omakoti-idyllistä kaupunkin vuokrakerrostaloon koska mitään pesämunaa ei ole. Tai vielä pahempaa - joutuvat jäämään huonoon liittoon vain siksi, ettei ole varaa lähteä.
Eikä joudu, joku urbaani legenda, jolla uranaiset pelottelee. Tuollaisia naisia on hyvin pieni marginaalinen osa, jotka edes eläisivät näin. Tasoitus tulee jos on pitkään oltu yhdessä vaikka olisi avioehtokin. Tuo kaikenlainen henkinen varautuminen eroon jo etukäteen on muutenkin todettu olevan avioliittoa eniten heikentävä tekijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Njaa, 37v ikuinen kotiäiti on tuudittautunut tilanteeseen että kaikki on ennallaan myös 10-15v päästä...tai sitten löytää itsensä lähiöstä tukien varassa elelemässä.
samoin ihmetyttää seuraava tapaus, joka on etsinyt 4v oman alan töitä..työnantajathan perinteisesti tykkäävät 4v aukosta cv:ssä, mieluummin vaikka kaupan kassalle ja jatkaa hakemusten lähettelyä
Enpä tiedä, itse rekrytoijana en ihmettelisi neljän vuoden äitiyslomaa. Toki hän on työtön, mutta myös äitiyslomalla, eli ei ihan verrattavissa vain sohvalla makoiluun.
4v on menetetty jo ammatillista osaamista ja kehittymistä paljon.
No, elämässä on muutakin ja paljon tärkeämpiäkin asioita kuin ammatillinen kehittyminen. Ammatillisesti ehtii kehittyä moneen otteeseen, vaikka olisi 4 vuotta kotona.
Kyllä. Pitää vaan muistaa että kotona lastenhoitotyössäoleva on oikeutettu palkkaan, eli osaan sen työssäkäyvän tuloista. Todellakin oikeutettu, ja rahaa voi siirtää tililtä tilille niin juttu on selkeä.
Entä kuinka moni näistä "kotona lastenhoitotyössäolevista" suostuisi siihen, että hoitovapaat jaetaan puoliksi? Ensin äiti kotona 9 kk, sitten isä saman ajan (tai 12 kk tai 18 kk riippuen kuinka pitkään lasta halutaan kotona hoitaa)? Veikkaanpa, että hyvin harva, koska he haluavat olla se, joka on kotona lastenhoitotyössäoleva ja elää miehen tuloilla.
Ei välttämättä halua. Monesti se nyt vaan tuuppaa menemään niin, että naisen palkka on alempi, jolloin on taloudellisesti kannatavampaa, ellei pakko, että juuri nainen jää kotiin. Toki moni siitä sitten nauttii, en sitä kiellä. Tosiasia nyt vaan on, että harva mies tarjoutuu jäämään kotiin tai edes miettii tätä vaihtoehtona. Voisi tulla yllätyksenä kuinka moni kotiäiti mielellään voisi mennä aikaisemmin takaisin töihin ja jättää lastenhoidon isälle.
Nainenhan voisi vaikka kouluttautua alalle jossa maksetaan hyvin ja valita itselleen huonommin tienaava mies joka haluaa jäädä kotiin kattoo netflixii lapsukaisen kanssa.
Voi, sinulla on vielä paljon opittavaa naisten eurosta ja lasikatoista. Katsos kun usein vaikka nainen olisikin siellä "miesten" alalla ja samassa työssä, niin naisille systemaattisesti maksetaan vähemmän samasta työstä. Ihan tutkittu juttu. Siitä tulee sanonta, että naisten euro on 80 senttiä, sillä samasta työstä, samalla työkokemuksella ja koulutuksella naisille maksetaan systemaattisesti vain 80 senttiä jokaista miehen tienaamaa euroa kohden. Eli ei oo alasta kiinni.
60-luku soitti ja ne haluaa niiden vääritellyt tilastot takaisin.
"Naisen euro on vuonna 2021 Suomessa 84 senttiä"
https://www.ukko.fi/yrittajyyskoulu/naisen-euro-on-vuonna-2021-suomessa…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärjistetysti 50-50 jaossa se parempituloinen on itsekäs, pienempituloinen taas epäitsekäs. Yhteisten rahojen taloudessa toisinpäin - se, joka pitää toisen rahoilla elämistä itsestäänselvyytenä on ahne, se joka jakaa mielellään omastaan on joustava. Älytöntä leimata tiettyä järjestelyä itsekkääksi tai epäitsekkääksi. Kaikissa tavoissa toinen hyötyy ja toinen häviää, ja kaikissa tavoissa sitä hyötyvää osapuolta voidaan pitää yhtä perustellusti itsekkäänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Njaa, 37v ikuinen kotiäiti on tuudittautunut tilanteeseen että kaikki on ennallaan myös 10-15v päästä...tai sitten löytää itsensä lähiöstä tukien varassa elelemässä.
samoin ihmetyttää seuraava tapaus, joka on etsinyt 4v oman alan töitä..työnantajathan perinteisesti tykkäävät 4v aukosta cv:ssä, mieluummin vaikka kaupan kassalle ja jatkaa hakemusten lähettelyä
Enpä tiedä, itse rekrytoijana en ihmettelisi neljän vuoden äitiyslomaa. Toki hän on työtön, mutta myös äitiyslomalla, eli ei ihan verrattavissa vain sohvalla makoiluun.
4v on menetetty jo ammatillista osaamista ja kehittymistä paljon.
No, elämässä on muutakin ja paljon tärkeämpiäkin asioita kuin ammatillinen kehittyminen. Ammatillisesti ehtii kehittyä moneen otteeseen, vaikka olisi 4 vuotta kotona.
Kyllä. Pitää vaan muistaa että kotona lastenhoitotyössäoleva on oikeutettu palkkaan, eli osaan sen työssäkäyvän tuloista. Todellakin oikeutettu, ja rahaa voi siirtää tililtä tilille niin juttu on selkeä.
Entä kuinka moni näistä "kotona lastenhoitotyössäolevista" suostuisi siihen, että hoitovapaat jaetaan puoliksi? Ensin äiti kotona 9 kk, sitten isä saman ajan (tai 12 kk tai 18 kk riippuen kuinka pitkään lasta halutaan kotona hoitaa)? Veikkaanpa, että hyvin harva, koska he haluavat olla se, joka on kotona lastenhoitotyössäoleva ja elää miehen tuloilla.
VEIKKAAN että aika monikin viettäisi mielummin päivänsä toimistolla jossain mielenkiintoisessa hommassa, kuin hiekkalaatikolla yksivuotiaan kanssa. Ne päivät on aika pitkiä vaikka kuinka sitä lasta rakastaa. Varsinkin jos pitää ammatistaan. Voit puolestasi tietenkin veikkailla ihan mitä vaan.
Onneksi nainen on se joka päättää hankkiiko hän lapsen vai ei.
Ja mies on oman elämänsä objekti, jolle asiat vain tapahtuvat (tai eivät tapahdu)? Eikö tälläkin palstalla ole hehkutettu lukemattomia kertoja, miten hienoa on, kun mies voi päättää haluta niitä lapsia vielä vaikka kuinka vanhana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ajatus yhteisistä rahoista on niin kertakaikkisen vieras, että tuntuu hassulta miten jotkut pitävät kys. asetelmaa ihan itsestäänselvyytenä.
Mulla on omat rahani ja avopuolisollani omansa. En näe mitään syytä yhdistää niitä. En tiedä mitä puolisoni tienaa eikä hän sitä mitä minä.
Asuminen ja yhteiset laskut (vakuutukset, sähkö yms.) maksetaan puoliksi ja that's it. Lopuilla molemmat tekevät mitä lystäävät. Kaupassa käydään yhdessä ja vuorotellen, jos toinen käy niin toinen siirtää noin puolet summasta mobile paylla. Tai maksaa seuraavan kauppareissun ostokset.
On tutkittu, että juuri tällaiset liitot, joissa kaikki jaetaan hyvin tarkasti tasan päätyvät todennäköisemmin eroon. En voisi puolestani kuvitellakaan parisuhdetta kuvaamallasi mentaliteetillä.
Emme me jaa tasan, vaan maksamme molemmat ovat kulumme.
Olisi kyllä tosi mielenkiintoista nähdä edes yksi tällainen tutkimus. Eikö parisuhteissa ja avioliitoissa yleisin riidan aihe ole raha?
Jos tienaa saman verran onkin hyvä maksaa puoliksi, muutenhan tuo tasajako ei ole mitenkään reilu peli. Ja minusta tuo tutkimus on olisi ihan looginen jos kovasti on tarve pitää kiinni niistä omista rahoistaan, vaikka yhdessä eletään. Tietynlainen itsekäs ajattelumallihan siellä piilee taustalla. eri
Millä tavoin ei ole reilu peli, jos molemmat maksavat oman elämänsä eivätkä tienaa samoja summia? Ei ainakaan minulle tarvitse parisuhteessa olemisesta kenenkään maksaa. Kustannan oman elämäni aivan kuten ennen parisuhteen muodostamista, tai suhteen mahdollisesti joskus päättyessä.
Itsekästähän se ei ole vaan päinvastoin. Kummankaan ei tarvitse maksaa toiselle, vaan suhde perustuu taloudellisten seikkojen sijaan rakkauteen ja arvostukseen.
Täysin samaa mieltä, hyvin sanottu.
Vierailija kirjoitti:
Kärjistetysti 50-50 jaossa se parempituloinen on itsekäs, pienempituloinen taas epäitsekäs. Yhteisten rahojen taloudessa toisinpäin - se, joka pitää toisen rahoilla elämistä itsestäänselvyytenä on ahne, se joka jakaa mielellään omastaan on joustava. Älytöntä leimata tiettyä järjestelyä itsekkääksi tai epäitsekkääksi. Kaikissa tavoissa toinen hyötyy ja toinen häviää, ja kaikissa tavoissa sitä hyötyvää osapuolta voidaan pitää yhtä perustellusti itsekkäänä.
Saanko kysyä, miten isompituloinen on itsekäs suhteessa, jossa molemmat maksavat omat kulunsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Njaa, 37v ikuinen kotiäiti on tuudittautunut tilanteeseen että kaikki on ennallaan myös 10-15v päästä...tai sitten löytää itsensä lähiöstä tukien varassa elelemässä.
samoin ihmetyttää seuraava tapaus, joka on etsinyt 4v oman alan töitä..työnantajathan perinteisesti tykkäävät 4v aukosta cv:ssä, mieluummin vaikka kaupan kassalle ja jatkaa hakemusten lähettelyä
Enpä tiedä, itse rekrytoijana en ihmettelisi neljän vuoden äitiyslomaa. Toki hän on työtön, mutta myös äitiyslomalla, eli ei ihan verrattavissa vain sohvalla makoiluun.
4v on menetetty jo ammatillista osaamista ja kehittymistä paljon.
No, elämässä on muutakin ja paljon tärkeämpiäkin asioita kuin ammatillinen kehittyminen. Ammatillisesti ehtii kehittyä moneen otteeseen, vaikka olisi 4 vuotta kotona.
Kyllä. Pitää vaan muistaa että kotona lastenhoitotyössäoleva on oikeutettu palkkaan, eli osaan sen työssäkäyvän tuloista. Todellakin oikeutettu, ja rahaa voi siirtää tililtä tilille niin juttu on selkeä.
Entä kuinka moni näistä "kotona lastenhoitotyössäolevista" suostuisi siihen, että hoitovapaat jaetaan puoliksi? Ensin äiti kotona 9 kk, sitten isä saman ajan (tai 12 kk tai 18 kk riippuen kuinka pitkään lasta halutaan kotona hoitaa)? Veikkaanpa, että hyvin harva, koska he haluavat olla se, joka on kotona lastenhoitotyössäoleva ja elää miehen tuloilla.
Ei välttämättä halua. Monesti se nyt vaan tuuppaa menemään niin, että naisen palkka on alempi, jolloin on taloudellisesti kannatavampaa, ellei pakko, että juuri nainen jää kotiin. Toki moni siitä sitten nauttii, en sitä kiellä. Tosiasia nyt vaan on, että harva mies tarjoutuu jäämään kotiin tai edes miettii tätä vaihtoehtona. Voisi tulla yllätyksenä kuinka moni kotiäiti mielellään voisi mennä aikaisemmin takaisin töihin ja jättää lastenhoidon isälle.
Nainenhan voisi vaikka kouluttautua alalle jossa maksetaan hyvin ja valita itselleen huonommin tienaava mies joka haluaa jäädä kotiin kattoo netflixii lapsukaisen kanssa.
Voi, sinulla on vielä paljon opittavaa naisten eurosta ja lasikatoista. Katsos kun usein vaikka nainen olisikin siellä "miesten" alalla ja samassa työssä, niin naisille systemaattisesti maksetaan vähemmän samasta työstä. Ihan tutkittu juttu. Siitä tulee sanonta, että naisten euro on 80 senttiä, sillä samasta työstä, samalla työkokemuksella ja koulutuksella naisille maksetaan systemaattisesti vain 80 senttiä jokaista miehen tienaamaa euroa kohden. Eli ei oo alasta kiinni.
Lähde?
Aloita vaikka noista, sitten löytyy tieteellisiä artikkeleita jos oikein kiinnostaa (näiden artikkeleiden lähteistä)
https://yle.fi/uutiset/3-11171729
https://tietopyynto.fi/tietopyynto/naisen-euro/
https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000001795726.html
Jokainen ymmärtää ettei voi verrata "naisia ja miehiä" kokonaisuutena vaan se on alakohtainen asia.
Media-alalla naisen euro on 97 senttiä.
Ai mutta miehet tekevät reilusti enemmän ylitöitä? Tuntien mukaan naisen euro onkin 112 senttiä.
Pahus, ei sovi agendaan. Otetaan joku toinen... Joo elintarvikealan tes, siellä on paljon naisia! Missäs se lukeekaan että miehille maksetaan enemmän? Voisiko joku osoittaa kohdan: https://www.etl.fi/media/aineistot/tyoehtosopimukset-suomi/elintarvikea…
Vierailija kirjoitti:
Kärjistetysti 50-50 jaossa se parempituloinen on itsekäs, pienempituloinen taas epäitsekäs. Yhteisten rahojen taloudessa toisinpäin - se, joka pitää toisen rahoilla elämistä itsestäänselvyytenä on ahne, se joka jakaa mielellään omastaan on joustava. Älytöntä leimata tiettyä järjestelyä itsekkääksi tai epäitsekkääksi. Kaikissa tavoissa toinen hyötyy ja toinen häviää, ja kaikissa tavoissa sitä hyötyvää osapuolta voidaan pitää yhtä perustellusti itsekkäänä.
Väitän, että ehkä jotain marginaalista ryhmää lukuun ottamatta molemmat hyötyvät silloin, kun muutetaan saman katon alle. Jos meillä on kaksi pieni- tai keskituloista ihmistä, jotka yksin asuessaan maksavat asumisesta 800-900 e/kk, niin yhteenmuuton jälkeen he maksavat todennäköisesti siitä yhteensä max 1500 e/kk. Eli max 750 e/kk. Kummallekin jää enemmän omaan käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ajatus yhteisistä rahoista on niin kertakaikkisen vieras, että tuntuu hassulta miten jotkut pitävät kys. asetelmaa ihan itsestäänselvyytenä.
Mulla on omat rahani ja avopuolisollani omansa. En näe mitään syytä yhdistää niitä. En tiedä mitä puolisoni tienaa eikä hän sitä mitä minä.
Asuminen ja yhteiset laskut (vakuutukset, sähkö yms.) maksetaan puoliksi ja that's it. Lopuilla molemmat tekevät mitä lystäävät. Kaupassa käydään yhdessä ja vuorotellen, jos toinen käy niin toinen siirtää noin puolet summasta mobile paylla. Tai maksaa seuraavan kauppareissun ostokset.
On tutkittu, että juuri tällaiset liitot, joissa kaikki jaetaan hyvin tarkasti tasan päätyvät todennäköisemmin eroon. En voisi puolestani kuvitellakaan parisuhdetta kuvaamallasi mentaliteetillä.
Itse asiassa eroon johtaa usein riidat rahasta ja pahimmassa tapauksessa (ja yllättävän usein) nainen jää erossa puille paljaille, kun on elänyt miehen rahoilla vailla omia säästöjä, sijoituksia tai urakehitystä. Jos rahat ovat omat, ei riitaa rahasta tule läheskään niin usein, ja onpahan sitten oma elintaso kunnossa jos tulee ero.
Liian moni "mieheni kyllä ilomielin elättää minut"-nainen joutuu muuttamaan eron sattuessa sieltä ihanasta omakoti-idyllistä kaupunkin vuokrakerrostaloon koska mitään pesämunaa ei ole. Tai vielä pahempaa - joutuvat jäämään huonoon liittoon vain siksi, ettei ole varaa lähteä.
Eikä joudu, joku urbaani legenda, jolla uranaiset pelottelee. Tuollaisia naisia on hyvin pieni marginaalinen osa, jotka edes eläisivät näin. Tasoitus tulee jos on pitkään oltu yhdessä vaikka olisi avioehtokin. Tuo kaikenlainen henkinen varautuminen eroon jo etukäteen on muutenkin todettu olevan avioliittoa eniten heikentävä tekijä.
Mikä agenda "uranaisilla" olisi pelotella tällä tavoin? Miksi ylipäätään luulet, että uranaisia mitenkään kiinnostaisi "pakottaa" kotiäitejä takaisin töihin? Ei voisi vähempää ainakaan itseäni kiinnostaa mitä muut naiset tekee, en minä heidän elämäänsä eli!
Tosiasia on, että mediassa tästä puhutaan paljon. Omassa ystäväpiirissä näitä esimerkkejä on ainakin kolme. Joten ihan urbaanilegendasta ei ole kyse.
Ja tasoitustahan ei tule jos on avioehto, ellei pysty erikseen todistamaan väärinkäyttöä ja epäreiluutta näissä asioissa. Mikä järki avioehdoissa muuten olisi jos ne ei rahoja suojaa? Oman avioehdon teki juristi ja kyllä siinä ihan tarkasti käytiin läpi ettei miehelläni ole mitään oikeutta osuuteeni.
Vielä haluaisin myös tietää miten ollaan todettu, että "varautuminen eroon" (tässä tilanteessa omat rahat ja mahdollisesti avioehto) johtaa eroon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ajatus yhteisistä rahoista on niin kertakaikkisen vieras, että tuntuu hassulta miten jotkut pitävät kys. asetelmaa ihan itsestäänselvyytenä.
Mulla on omat rahani ja avopuolisollani omansa. En näe mitään syytä yhdistää niitä. En tiedä mitä puolisoni tienaa eikä hän sitä mitä minä.
Asuminen ja yhteiset laskut (vakuutukset, sähkö yms.) maksetaan puoliksi ja that's it. Lopuilla molemmat tekevät mitä lystäävät. Kaupassa käydään yhdessä ja vuorotellen, jos toinen käy niin toinen siirtää noin puolet summasta mobile paylla. Tai maksaa seuraavan kauppareissun ostokset.
On tutkittu, että juuri tällaiset liitot, joissa kaikki jaetaan hyvin tarkasti tasan päätyvät todennäköisemmin eroon. En voisi puolestani kuvitellakaan parisuhdetta kuvaamallasi mentaliteetillä.
Emme me jaa tasan, vaan maksamme molemmat ovat kulumme.
Olisi kyllä tosi mielenkiintoista nähdä edes yksi tällainen tutkimus. Eikö parisuhteissa ja avioliitoissa yleisin riidan aihe ole raha?
Jos tienaa saman verran onkin hyvä maksaa puoliksi, muutenhan tuo tasajako ei ole mitenkään reilu peli. Ja minusta tuo tutkimus on olisi ihan looginen jos kovasti on tarve pitää kiinni niistä omista rahoistaan, vaikka yhdessä eletään. Tietynlainen itsekäs ajattelumallihan siellä piilee taustalla. eri
Millä tavoin ei ole reilu peli, jos molemmat maksavat oman elämänsä eivätkä tienaa samoja summia? Ei ainakaan minulle tarvitse parisuhteessa olemisesta kenenkään maksaa. Kustannan oman elämäni aivan kuten ennen parisuhteen muodostamista, tai suhteen mahdollisesti joskus päättyessä.
Itsekästähän se ei ole vaan päinvastoin. Kummankaan ei tarvitse maksaa toiselle, vaan suhde perustuu taloudellisten seikkojen sijaan rakkauteen ja arvostukseen.
Ei ole reilua eikä järkevää jos opettajana maksaisin saman verran kaikesta kuin yritysjohtajana toimiva mieheni. Hieman hankala elämä kun pitäisi asettaa elämämme minun tulojen mukaan alakanttiin vain koska tasa-arvo, vaikka voisimme muutoin elää makeasti. Emme laske asioita rahassa, vaan sitä jaetaan yhteiseen elämään ja molemmat maksaa hänelle kuuluvan osansa, joka on mitoitettu tilille tulevaan nettotuloon. En voisi siis olla edes yhdessä mieheni kanssa, jos oletusarvona on, että kumppanit tienaavat saman verran. Minusta tuota laskelmointia ei voi kutsua rakkaudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ajatus yhteisistä rahoista on niin kertakaikkisen vieras, että tuntuu hassulta miten jotkut pitävät kys. asetelmaa ihan itsestäänselvyytenä.
Mulla on omat rahani ja avopuolisollani omansa. En näe mitään syytä yhdistää niitä. En tiedä mitä puolisoni tienaa eikä hän sitä mitä minä.
Asuminen ja yhteiset laskut (vakuutukset, sähkö yms.) maksetaan puoliksi ja that's it. Lopuilla molemmat tekevät mitä lystäävät. Kaupassa käydään yhdessä ja vuorotellen, jos toinen käy niin toinen siirtää noin puolet summasta mobile paylla. Tai maksaa seuraavan kauppareissun ostokset.
On tutkittu, että juuri tällaiset liitot, joissa kaikki jaetaan hyvin tarkasti tasan päätyvät todennäköisemmin eroon. En voisi puolestani kuvitellakaan parisuhdetta kuvaamallasi mentaliteetillä.
Itse asiassa eroon johtaa usein riidat rahasta ja pahimmassa tapauksessa (ja yllättävän usein) nainen jää erossa puille paljaille, kun on elänyt miehen rahoilla vailla omia säästöjä, sijoituksia tai urakehitystä. Jos rahat ovat omat, ei riitaa rahasta tule läheskään niin usein, ja onpahan sitten oma elintaso kunnossa jos tulee ero.
Liian moni "mieheni kyllä ilomielin elättää minut"-nainen joutuu muuttamaan eron sattuessa sieltä ihanasta omakoti-idyllistä kaupunkin vuokrakerrostaloon koska mitään pesämunaa ei ole. Tai vielä pahempaa - joutuvat jäämään huonoon liittoon vain siksi, ettei ole varaa lähteä.
Eikä joudu, joku urbaani legenda, jolla uranaiset pelottelee. Tuollaisia naisia on hyvin pieni marginaalinen osa, jotka edes eläisivät näin. Tasoitus tulee jos on pitkään oltu yhdessä vaikka olisi avioehtokin. Tuo kaikenlainen henkinen varautuminen eroon jo etukäteen on muutenkin todettu olevan avioliittoa eniten heikentävä tekijä.
Lähde?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Njaa, 37v ikuinen kotiäiti on tuudittautunut tilanteeseen että kaikki on ennallaan myös 10-15v päästä...tai sitten löytää itsensä lähiöstä tukien varassa elelemässä.
samoin ihmetyttää seuraava tapaus, joka on etsinyt 4v oman alan töitä..työnantajathan perinteisesti tykkäävät 4v aukosta cv:ssä, mieluummin vaikka kaupan kassalle ja jatkaa hakemusten lähettelyä
Enpä tiedä, itse rekrytoijana en ihmettelisi neljän vuoden äitiyslomaa. Toki hän on työtön, mutta myös äitiyslomalla, eli ei ihan verrattavissa vain sohvalla makoiluun.
4v on menetetty jo ammatillista osaamista ja kehittymistä paljon.
No, elämässä on muutakin ja paljon tärkeämpiäkin asioita kuin ammatillinen kehittyminen. Ammatillisesti ehtii kehittyä moneen otteeseen, vaikka olisi 4 vuotta kotona.
Kyllä. Pitää vaan muistaa että kotona lastenhoitotyössäoleva on oikeutettu palkkaan, eli osaan sen työssäkäyvän tuloista. Todellakin oikeutettu, ja rahaa voi siirtää tililtä tilille niin juttu on selkeä.
Entä kuinka moni näistä "kotona lastenhoitotyössäolevista" suostuisi siihen, että hoitovapaat jaetaan puoliksi? Ensin äiti kotona 9 kk, sitten isä saman ajan (tai 12 kk tai 18 kk riippuen kuinka pitkään lasta halutaan kotona hoitaa)? Veikkaanpa, että hyvin harva, koska he haluavat olla se, joka on kotona lastenhoitotyössäoleva ja elää miehen tuloilla.
VEIKKAAN että aika monikin viettäisi mielummin päivänsä toimistolla jossain mielenkiintoisessa hommassa, kuin hiekkalaatikolla yksivuotiaan kanssa. Ne päivät on aika pitkiä vaikka kuinka sitä lasta rakastaa. Varsinkin jos pitää ammatistaan. Voit puolestasi tietenkin veikkailla ihan mitä vaan.
Onneksi nainen on se joka päättää hankkiiko hän lapsen vai ei.
Ja mies on oman elämänsä objekti, jolle asiat vain tapahtuvat (tai eivät tapahdu)? Eikö tälläkin palstalla ole hehkutettu lukemattomia kertoja, miten hienoa on, kun mies voi päättää haluta niitä lapsia vielä vaikka kuinka vanhana?
Tarkoitukseni oli sanoa ettei kukaan pakota naista sinne hiekkalaatikolle epätoivotun lapsen kanssa.
Miten se voi mennä ohi, jollet sitten ole taas miesv ihakiimassa?
Huoh. Se lapsi ei ole automaattisesti epätoivottu vaikka ei viihtyisikään hiekkalaatikolla. Lapsi kun on sellainen elinikäinen "projekti" ja hiekkalaatikolla istuminen vain promille siitä kaikesta. Joten kyllä, lapseni on kovin toivottu ja rakas, mutta en silti viihsy hiekkalaatikolla hänen kanssaan ja äitiysloma ei ollut auvoista vauvan nuuhkuttelua. Nyt lapsen ollessa neljä vuotias olen oikein onnellinen kun voidaan harrastaa yhdessä, kokkailla, piirrellä ja maalata jne. Äitiys on ihanaa, mutta se ei tarkoita, että _kaikesta_ äitiyteen liittyvästä pitää tykätä tai lapsi ei ole toivottu🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ajatus yhteisistä rahoista on niin kertakaikkisen vieras, että tuntuu hassulta miten jotkut pitävät kys. asetelmaa ihan itsestäänselvyytenä.
Mulla on omat rahani ja avopuolisollani omansa. En näe mitään syytä yhdistää niitä. En tiedä mitä puolisoni tienaa eikä hän sitä mitä minä.
Asuminen ja yhteiset laskut (vakuutukset, sähkö yms.) maksetaan puoliksi ja that's it. Lopuilla molemmat tekevät mitä lystäävät. Kaupassa käydään yhdessä ja vuorotellen, jos toinen käy niin toinen siirtää noin puolet summasta mobile paylla. Tai maksaa seuraavan kauppareissun ostokset.
On tutkittu, että juuri tällaiset liitot, joissa kaikki jaetaan hyvin tarkasti tasan päätyvät todennäköisemmin eroon. En voisi puolestani kuvitellakaan parisuhdetta kuvaamallasi mentaliteetillä.
Emme me jaa tasan, vaan maksamme molemmat ovat kulumme.
Olisi kyllä tosi mielenkiintoista nähdä edes yksi tällainen tutkimus. Eikö parisuhteissa ja avioliitoissa yleisin riidan aihe ole raha?
Jos tienaa saman verran onkin hyvä maksaa puoliksi, muutenhan tuo tasajako ei ole mitenkään reilu peli. Ja minusta tuo tutkimus on olisi ihan looginen jos kovasti on tarve pitää kiinni niistä omista rahoistaan, vaikka yhdessä eletään. Tietynlainen itsekäs ajattelumallihan siellä piilee taustalla. eri
Millä tavoin ei ole reilu peli, jos molemmat maksavat oman elämänsä eivätkä tienaa samoja summia? Ei ainakaan minulle tarvitse parisuhteessa olemisesta kenenkään maksaa. Kustannan oman elämäni aivan kuten ennen parisuhteen muodostamista, tai suhteen mahdollisesti joskus päättyessä.
Itsekästähän se ei ole vaan päinvastoin. Kummankaan ei tarvitse maksaa toiselle, vaan suhde perustuu taloudellisten seikkojen sijaan rakkauteen ja arvostukseen.
Ei ole reilua eikä järkevää jos opettajana maksaisin saman verran kaikesta kuin yritysjohtajana toimiva mieheni. Hieman hankala elämä kun pitäisi asettaa elämämme minun tulojen mukaan alakanttiin vain koska tasa-arvo, vaikka voisimme muutoin elää makeasti. Emme laske asioita rahassa, vaan sitä jaetaan yhteiseen elämään ja molemmat maksaa hänelle kuuluvan osansa, joka on mitoitettu tilille tulevaan nettotuloon. En voisi siis olla edes yhdessä mieheni kanssa, jos oletusarvona on, että kumppanit tienaavat saman verran. Minusta tuota laskelmointia ei voi kutsua rakkaudeksi.
Niin, eli siis sinusta ei olisi reilua jos et saisi elää leveämpää elämää kuin mihin tulosi riittävät.
Minusta tuossa ei ole kyse rakkaudesta vaan taloudellisesta hyötymisestä. Mikä on totta kai täysin ok jos molemmat ovat mukana vapaaehtoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kärjistetysti 50-50 jaossa se parempituloinen on itsekäs, pienempituloinen taas epäitsekäs. Yhteisten rahojen taloudessa toisinpäin - se, joka pitää toisen rahoilla elämistä itsestäänselvyytenä on ahne, se joka jakaa mielellään omastaan on joustava. Älytöntä leimata tiettyä järjestelyä itsekkääksi tai epäitsekkääksi. Kaikissa tavoissa toinen hyötyy ja toinen häviää, ja kaikissa tavoissa sitä hyötyvää osapuolta voidaan pitää yhtä perustellusti itsekkäänä.
Saanko kysyä, miten isompituloinen on itsekäs suhteessa, jossa molemmat maksavat omat kulunsa?
Koska kannattaa/vaatii suhteeseen sellaista talouden järjestelyä, joka hyödyttää eniten häntä itseään. Ihan samalla tavoin kuin nämä pienituloisemmat, joiden mukaan avattu kukkaro on joku pyhä rakkauden mittari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Njaa, 37v ikuinen kotiäiti on tuudittautunut tilanteeseen että kaikki on ennallaan myös 10-15v päästä...tai sitten löytää itsensä lähiöstä tukien varassa elelemässä.
samoin ihmetyttää seuraava tapaus, joka on etsinyt 4v oman alan töitä..työnantajathan perinteisesti tykkäävät 4v aukosta cv:ssä, mieluummin vaikka kaupan kassalle ja jatkaa hakemusten lähettelyä
Enpä tiedä, itse rekrytoijana en ihmettelisi neljän vuoden äitiyslomaa. Toki hän on työtön, mutta myös äitiyslomalla, eli ei ihan verrattavissa vain sohvalla makoiluun.
4v on menetetty jo ammatillista osaamista ja kehittymistä paljon.
No, elämässä on muutakin ja paljon tärkeämpiäkin asioita kuin ammatillinen kehittyminen. Ammatillisesti ehtii kehittyä moneen otteeseen, vaikka olisi 4 vuotta kotona.
Kyllä. Pitää vaan muistaa että kotona lastenhoitotyössäoleva on oikeutettu palkkaan, eli osaan sen työssäkäyvän tuloista. Todellakin oikeutettu, ja rahaa voi siirtää tililtä tilille niin juttu on selkeä.
Entä kuinka moni näistä "kotona lastenhoitotyössäolevista" suostuisi siihen, että hoitovapaat jaetaan puoliksi? Ensin äiti kotona 9 kk, sitten isä saman ajan (tai 12 kk tai 18 kk riippuen kuinka pitkään lasta halutaan kotona hoitaa)? Veikkaanpa, että hyvin harva, koska he haluavat olla se, joka on kotona lastenhoitotyössäoleva ja elää miehen tuloilla.
VEIKKAAN että aika monikin viettäisi mielummin päivänsä toimistolla jossain mielenkiintoisessa hommassa, kuin hiekkalaatikolla yksivuotiaan kanssa. Ne päivät on aika pitkiä vaikka kuinka sitä lasta rakastaa. Varsinkin jos pitää ammatistaan. Voit puolestasi tietenkin veikkailla ihan mitä vaan.
Onneksi nainen on se joka päättää hankkiiko hän lapsen vai ei.
Ja mies on oman elämänsä objekti, jolle asiat vain tapahtuvat (tai eivät tapahdu)? Eikö tälläkin palstalla ole hehkutettu lukemattomia kertoja, miten hienoa on, kun mies voi päättää haluta niitä lapsia vielä vaikka kuinka vanhana?
Tarkoitukseni oli sanoa ettei kukaan pakota naista sinne hiekkalaatikolle epätoivotun lapsen kanssa.
Miten se voi mennä ohi, jollet sitten ole taas miesv ihakiimassa?
Jaaha, ketjun poistatus alkoi. Johan tässä viidettä sivua asiallista keskustelua ehdittiin käydäkin. Tuhoatko elävässä elämässäkin kaikki keskustelut, joihin liityt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ajatus yhteisistä rahoista on niin kertakaikkisen vieras, että tuntuu hassulta miten jotkut pitävät kys. asetelmaa ihan itsestäänselvyytenä.
Mulla on omat rahani ja avopuolisollani omansa. En näe mitään syytä yhdistää niitä. En tiedä mitä puolisoni tienaa eikä hän sitä mitä minä.
Asuminen ja yhteiset laskut (vakuutukset, sähkö yms.) maksetaan puoliksi ja that's it. Lopuilla molemmat tekevät mitä lystäävät. Kaupassa käydään yhdessä ja vuorotellen, jos toinen käy niin toinen siirtää noin puolet summasta mobile paylla. Tai maksaa seuraavan kauppareissun ostokset.
On tutkittu, että juuri tällaiset liitot, joissa kaikki jaetaan hyvin tarkasti tasan päätyvät todennäköisemmin eroon. En voisi puolestani kuvitellakaan parisuhdetta kuvaamallasi mentaliteetillä.
Itse asiassa eroon johtaa usein riidat rahasta ja pahimmassa tapauksessa (ja yllättävän usein) nainen jää erossa puille paljaille, kun on elänyt miehen rahoilla vailla omia säästöjä, sijoituksia tai urakehitystä. Jos rahat ovat omat, ei riitaa rahasta tule läheskään niin usein, ja onpahan sitten oma elintaso kunnossa jos tulee ero.
Liian moni "mieheni kyllä ilomielin elättää minut"-nainen joutuu muuttamaan eron sattuessa sieltä ihanasta omakoti-idyllistä kaupunkin vuokrakerrostaloon koska mitään pesämunaa ei ole. Tai vielä pahempaa - joutuvat jäämään huonoon liittoon vain siksi, ettei ole varaa lähteä.
Eikä joudu, joku urbaani legenda, jolla uranaiset pelottelee. Tuollaisia naisia on hyvin pieni marginaalinen osa, jotka edes eläisivät näin. Tasoitus tulee jos on pitkään oltu yhdessä vaikka olisi avioehtokin. Tuo kaikenlainen henkinen varautuminen eroon jo etukäteen on muutenkin todettu olevan avioliittoa eniten heikentävä tekijä.
Mikä agenda "uranaisilla" olisi pelotella tällä tavoin? Miksi ylipäätään luulet, että uranaisia mitenkään kiinnostaisi "pakottaa" kotiäitejä takaisin töihin? Ei voisi vähempää ainakaan itseäni kiinnostaa mitä muut naiset tekee, en minä heidän elämäänsä eli!
Tosiasia on, että mediassa tästä puhutaan paljon. Omassa ystäväpiirissä näitä esimerkkejä on ainakin kolme. Joten ihan urbaanilegendasta ei ole kyse.
Ja tasoitustahan ei tule jos on avioehto, ellei pysty erikseen todistamaan väärinkäyttöä ja epäreiluutta näissä asioissa. Mikä järki avioehdoissa muuten olisi jos ne ei rahoja suojaa? Oman avioehdon teki juristi ja kyllä siinä ihan tarkasti käytiin läpi ettei miehelläni ole mitään oikeutta osuuteeni.
Vielä haluaisin myös tietää miten ollaan todettu, että "varautuminen eroon" (tässä tilanteessa omat rahat ja mahdollisesti avioehto) johtaa eroon?
Jos liitto on pitkä ja teillä on lapsia sekä toinen on ollut kotona lapsia hoitamassa tulee tasoitus. Piste. Ei voi mitään, jos ystäväsi eivät ole daijuina tajunneet vaatia tätä avioehdosta huolimatta. Näinkin tyhmiä naisia siis on edelleen olemassa. Onneksi fikuismmat eivät kirjoita avioehtoa alun alkaenkaan, ei ole reilua hoitaa lapsia ja olla pois töistä, eikä saada tästä hyvästä menetettyjä eläkkeitään takaisin edes tasoituksen avulla. Nainenhan siinä uhrataan. En myöskään jätä hoitamatta lapsiani vaan sen vuoksi että olisin varmistelemassa taloudellista tilannettani avioeron varalta. Valitsen mieluummin lapset ja heidän hyvinvointinsa.
Lähde?