Lue keskustelun säännöt.
Kuinka moni ostattaa lasten vaatteet isovanhemmilla?
13.10.2006 |
Meilläpäin tämä on aika yleistä, sillä monella ystävälläni (jotka ovat siis n. 30 v tai ylikin, työssäolevia) isovanhemmat ostavat mm. kalliit toppahaalarit muine asustuksineen joka vuosi...
Olen hiukan ymmälläni, että miten työssäkäyvät edes kehtaavat ottaa vastaan sellaisia, vaikka kyllä täytyy itse näin työttömänä ollessa tunnustaa, että kyllähän se mieltä lämmittäisi, jos joku tarjoutuisi osallistumaan sellaisiin kustannuksiin meidänkin kanssamme :)
Kommentit (66)
usein hyviä löytöjä ja aah niin suloisia vaatteita. Ostaa ja lähettelee niitä lapsenlapsilleen (joita mutsilla on aika paljon :))
Meillä lapset aina innolla odottaa mitä mummi on taas lähettänyt, eli se tuo lapsille hyvää fiilistä, kun mummi usein muistaa vaikka kaukana asuu.
Se ei ole mutsin rahoista pois, koska mutsi on varakas nainen. Faija kuoli 3v sitten ja on mutsilla kyllä uus mies. Mutta aina vaan kelaa, että turhaa sillä on rahaa, kun lapsetkin on jo niin isoja joilla omat perheet, mutsilla on kaikki hienoudet jo, tekee paljon hyväntekeväisyysjuttuja, mutta silti turhaakin rahaa on. Miksei sillä ´ylimääräisellä´ saisi aikuisia lapsia ja lastenlapsiaan hemmotella?
En oleta, että isovanhempien tehtävä on auttaa rahallisesti ja pärjättäis me hyvin ilman sitäkin vaatteiden yms ostelua.
Törkeää ja pinnallista?! Miksi 10? Mikä sun tilanne on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka mitä vanhemmillaan. Vaatteita, matkoja, risteilyjä, lasten koulutarvikkeita ja jopa huonekaluja. Kumpikin menee kauppaan mummon kanssa ja kerää, mitä haluaa ja mummo käy sitten kassalla. Samaten tilaavat, mitä vaatteita kulloinkin tarvitaan. Siis yli 30-vuotiaat koulutetut ihmiset!
Minusta se on _tajuttoman_ noloa!
Olen monesti sanonut et ei tarvitse ostaa, mutta hän haluaa. Jos hänelle siitä tulee hyvä mieli niin OK.
On myös ostanut yhdistelmävaunut, matkarattaat, syöttötuolin, hoitotason, sitterin ym. ym.
Lähes kaikki vaatteemme"
mutta silti niitä vaatteita ihan haalareista ja kengistä alkaen tulee meille isovanhempien ja tätien taholta. Lapsemme (kaksi kpl) ovat ainoat lapsenlapset molemmille ja siis täditkin heitä paapovat.
Joskus pitää vähän toppuutella ja sanoa, että nyt loppuu tuo ostelu, sillä onhan se vähän noloa, kun meillä on kuitenkin isommat tulot kuin kummankaan vanhemmilla tai sisarusten perheillä, mutta jos nyt joskus jotain ostavat, niin senkus ostavat!
Mitä hemmetin iloa tai hyötyä siitäkään on jos kieltäytyy mummon tarjouksesta ostaa lapselle joku tarpeellinen vaate? Tekeekö sen ihmisestä jotenkin paremman? En ymmärrä en. En minäkään pyydä mitään, mutta ilomielin otan vastaan lahjaksi tai lainaksi annettuja vauvan vaatteita ja muita tarvikkeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin toimeentuleva pariskunta. Vanhempani haluavat ostaa ja sanovat meidän tarvitsevan enemmän sitä rahaa nyt kun he.
Heillä on maksettu talo, autot ym. Joten jos ylimääräistä rahaa niin miksei ostaisi.
Usein äitini vain tuo meille tavaroita kuten ne matkarattaat. EN ollut edes vielä ajatellut ostaa niitä kun vauva ei edes istu.
Heillä on hyvä taloudellinen tilanne, kun talo on jo aikoja sitten maksettu ja rahaa on kertynyt palkkatuloista ja osakkeista. Jos he löytävät jotain kivaa lapsenlapsille, he eivät lupia kysele, vaan ostavat. He ovat tarkkoja siitä, että kaikki lapsenlapset saavat suht tasapuolisesti vaatteita, kenkiä, leluja ym.
Vanhempani ostavat myös isoja lahjoja, kuten pyykinpesukoneita ym. jos tietävät meidän tarvitsevan ja saattavat antaa toimintatonneja ihan noin vain. Kuopuksen saatuani äitini laittoi 500¿ tilille ja sanoi, että mene kampaajalle, kosmetologille ja osta itsellesi jotain kivoja vaatteita.
En tunne yhtään huonoa omaa tuntoa asiasta, koska tiedän, että sisarukseni saavat yhtä paljon heiltä rahaa ja lahjoja. Toivon vain, että itsekin voisin auttaa yhtä paljon omia lapsiani, kun he ovat aikuisia. Aion myös pitää huolen siitä, että minulla on aikaa omille vanhemmilleni, kun he eivät pysty enää huolehtimaan itsestään.
Olemme sanoneet sisarusteni kanssa, että pistäkää rahat itseenne, mutta vanhempani sanovat, että heillä on ihan riittävästi rahaa myös itseensä ja he kyllä matkustelevatkin, remontoivat ja sisustavat paljon. Olisiko teidän mielestänne parempi, että he lepuuttaisivat rahojaan tilillään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisitte iloisia muiden puolesta!
Mun äiti ainakin soittaa päivittäin ja haluaa nähdä lastamme. usein kysyy mitä lapsella on päällä. Itse en ole niin tarkka vaatteista, mut äitini haluaa että tyttömme näyttää prinsessalta.
Itse en ikinä ottaisi rattaita tai isompaa tavaraa, vaikka meilläkin isovanhemmilla on hyvä eläke ja kaikki maksettuna. Siis oikeasti, punastuttaa täällä asti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1) ne, joiden vanhemmat ostavat kysymättä ja
2) ne, jotka jollakin konstilla ruinaavat ostamaan
kuten joku sen asian jo ilmaisi
" Tiedän pari sellaista tapausta,
että äiti valittaa omalle äidilleen, että haalarikin maksaisi, mutta ei ole rahaa ja seuraavalla kerralla mummu tuo. Nämä eivät ole työssäkäyviä, vaan perheitä, joissa toinen on kotona. "
Sisareni on juuri tällainen, ja osaa valita oikeat sanat ja ilmeet, ostattaa ruoatkin tarvittaessa koko poppoolle. Mies käy töissä, sisarellani ei ole aikomustakaan koskaan mennä (ikää pikkasta vaille 30). Itse olen yli 30v, työssä käyvä (äitiysloman jälkeen palaan takaisin) - ENKÄ KEHTAA ottaa vastaan mitään vanhemmiltani. Tiedän, että palkkani on suurempi kuin heillä, vaikka menotkin on suuremmat (heillä asunto maksettu jne), mutta toivon että käyttäisivät rahansa omaan elämään. tietenkin tuliaiset tms otetaan vastaan.
monesti vanhemmilla sukulaisilla tuppaa olemaan ylimääräistä rahaa ja kova halu auttaa nuorempia. en itse ainakaan saa mitään hekumallisia " vitsi kun oon hyvä ihminen" -tuntemuksia jos kiellän vanhalta isoäidiltäni (lasteni iso-isoäidiltä) antamisen ilon. pikemminkin pyrin oikein lietsomaan sitä, laitan usein lapselle isoäidin neuloman paidan tai ostaman hameen päälle kun kyläilemme, ja tulen itsekin hyvälle mielelle kun näen vanhan ihmisen iloitsevan omasta panoksestaan meidän hyväksi.
viime aikoina olen jutellut äitini kanssa puhelimessa tulevasta toisesta lapsestani, äidin toisesta lapsenlapsesta ja saanut toppuutella hänen intoaan. äiti on todella onnellinen tästä odotuksestani ja haluaa tuntea itse osallistuvansa jotenkin, saa itselleen iloa juuri esim. pienten potkuhuosojen ostamisesta. eipä hän toisesta kaupungista käsin voi juuri muutakaan tehdä, ja tulevan lapsenlapsen ajattelu ja hänen tuloonsa valmistautuminen tuottaa äidilleni valtavasti iloa. en tiedä miksi minun pitäisi se ilo häneltä kieltää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piste.
Ja elättää lapsensa, jos lapsia hankkii.
Yli 20-vuotias ei tosiaankaan ole enää LAPSI, kyllä hänen kuuluu itse oma elämänsä rahoittaa.
Ymmärrän, että voi tulla jokin kriisi - sairaus tai työttömyys ja että silloin voi ehkä hetkittäin kaivata lainaa, mutta ikinä en ottaisi ilmaiseksi isoja lahjoja.
34
Tulen joskus varmasti itse ostelemaan lapsen lapsille kaikenlaista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tulotasosta riippumatta. Ylpeys kun ei kestä sitä, että mies maksaisi enemmän jostain.
Kun sain ensimmäisen lapsenlapseni, minä aivan itse omasta tahdostani _halusin_ ostaa vauvalle vaunut. Enkä todellakaan ymmärrä, miksi olisi noloa tai moraalisesti kyseenalaista ottaa lahjaa vastaan. Olen ostanut myös kenkiä, haalareita, leluja ja kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetontakin. Aivan täysin kenenkään pakottamatta. Ja kun meille tulee kylään, lapsenlapet saavat kaiken tarvitsemansa eli ostan tai teen vauvalle sosetta jne. Ja lapsetkin valmiin ruuan pöytään. Koska haluan ne antaa.
Vierailija:
Itse en ikinä ottaisi rattaita tai isompaa tavaraa, vaikka meilläkin isovanhemmilla on hyvä eläke ja kaikki maksettuna. Siis oikeasti, punastuttaa täällä asti!
Jos ne tuo jotain ovellesi niin käännytätkö pois? Mua taas hävettäis sanoa etten HUOLI! Mun äidille ainakin tulis sellanen fiilis et nostan itteni hänen yläpuolelleen kun ei hänen lahjansa kelpaa. En tietenkään puhu mistään suuruudenhulluista, mut on hän ostanu esim. rattaat meidän lapselle, kun on jossain nähny hyvät ja tienny ettei meillä vielä oo. Mut tietty mun vanhemmat on vielä työikäisiä ja tienaa varmasti paremmin kun me.
miten olet lapsesi kasvattanut. Ikiaikaiseen riippuvuuteen ja lapsen asemaan. Enpä haluaisi tuollaista äitiä! Jaiks.
Anoppi ja appi ovat ostaneet lapsille merkkihaalareita, kenkiä, vaunut, vaatteita ison läjän jne...otetaan lahjat nolona vastaan, aina laatutavaraa ja tarpeellista. Itse olen ollut hoitovapaalla ja äitiyslomalla putkeen, kuitenkin menen takaisin töihin viim. hoitovapaan loputtua
Ostelee meille kaikenlaista, ja " sponssaa" elämäämme, KOSKA ITSE HALUAA. En koskaan pyytele mitään.
Minullekin perheeni, mies ja lapset siis, ovat tärkeimpiä asioita elämässäni. Miksi en siis sijoittaisi heihin, nyt ja tulevaisuudessakin?
Ja kyllä, otan ne mielelläni vastaan. En vaadi mitään, kysyttäessä kerron mille olisi tarvetta.
Samat vaatteet ja tarvikkeet ostettaisiin joka tapauksessa itse, mutta jos isovanhemmat haluavat ne sponsoroida, annan heille sen ilon.