Esihenkilö helvetistä - kokemuksia pascimmista pomoista ikinä

Hän halusi olla tasapuolinen, kaikkien kaveri.

Käytännössä se tarkoitti sitä, että kellään ei saanut olla mitään etuja, koska joku toinen olisi hermostunut siitä. Niinpä kökötimme kaikki helaperjantain töissä, koska annettu lomapäivä siinä olisi ollut epätasapuolista.

Tiimille annettu kannustinraha joka piti jakaa suoritumisen pohjalta, ja tähän oli myös HR:stä karkea ohje kuinka monelle raha pitäisi jakaa. Arvaatkin jo, se jaettiin tasan kaikille.

Eihän tuollaisella pomolla tee mitään.

Olin 3 vuotta hyväpalkkaisessa asiantuntijatehtävässä. Naispomo vaikutti aluksi kivalta, mutta pian todellinen karva paljastui. Tavallisemmasta vikalistasta oli suosikkien pitäminen ja yhden henkilön (mieskollegani) kiusaaminen. Ei esim. päästänyt häntä työmatkalle, jolle kaikki muut pääsivät eikä suostunut tämän aloitteisiin. Jos joku muu teki saman aloitteen, se kelpasi. Jossain vaiheessa huomasin, etyä hän otti kunnian paitsi työntekijöidensä, myös yhteistyökumppanien onnistuneista hankkeista. Se selittikin miksi yhteistyökumppaneita alkoi olla vaikea saada 😁. Taudinkuvaan kuului armoton narsismi. Juttua riitti omista ja suvun hienouksista. Eräs vanhempi setämies ruokki näitä juttuja, koska hän todella tarvitsi työpaikkaansa iän takia. Kävi sääliksi... Kun määräaikainen työ oli lopuillaan, pimahdin tälke eukolle niin että puhuin suuni puhtaaksi. Työtodistus pitikim sitten hankkia esimiehen esimiehen avulla!

Itselle ei ole sattunut sen ihmeempää, mutta mieleen on jäänyt kaikesta nipottava, niskojaan nakkeleva esimies, joka halusi johtamansa osaston olevan niin kiva paikka, ettei sieltä kukaan haluaisi kotiin lähteä.

Mulla ei muistaakseni ole ollut huonoja esimiehiä. Mut nykyisen kanssa ei kyllä kohtaa oikein millään tasolla. En kaipaa kädestä pitelyå, mutta jos sen kerran kvartaalissa otan esille jonkun ongelman niin todella kaipaan silloin hänen korvaa ja tukea. En oikein arvosta hänen tapaansa aina kärsimättömästi tyrmätä, ettei mitään ongelmaa edes ole, ja kuinka nämä on niin helppoja hommia, että ongelma on mun huonossa asioiden hoitamisessa jos jossain. Mitä ihmettä varten meidän pitää 2 viikon välein pitää joku 1to1 jos hän ei halua tulla häirityksi työasioilla? Eikö hänelle löytyisi joku toinen estradi esitellä erinomaisuuttaan.. Tyypillinen herrahissin kiipijä, ei mitään substanssiosaamista, tietonsa perustuu alaisten ja järjestelmien raportteihin ja kun ongelmista ei saa puhua niin...

Piileskeli huoneessaansa ja toivoi että kukaan ei puhuisi hänelle. Eri mieltä ei saanut olla, hermostui siitä aina. Vihasi esimiestyötä ja valitti kun joutuu sitä tekemään, ei pitänyt kehityskeskusteluita ja antoi alaistensa perseillä vapaasti koska siitä huomauttaminen olisi ollut kiusallista. Käytännössä osa sitten makasi jalat pöydällä ja osa hoiti heidänkin työt. Jos tästä mainitsi hän hermostui. Ylensi parhaan kaverinsa joka oli vielä häntäkin saamattomampi mutta kunnon jeesmies ja prseennuolija.

Ei ole enää kenenkään esimies.

Häntä kiinnosti eniten aseman tuoma status ja varallisuus. Johtoryhmälle kaikkea kivaa, muulle henkilökunnalle ei mitään. Pikkumainen, herkästi loukkaantuva, joka ei ollut tippaakaan tehtäviensä tasalla.

ensimmäinen toteamus joka aamu: "v#ttu mitä p#sk##!"

ei antanut mitään työtehtäviä koko aamuna kun piti "herätä".

alalla huutava pula tekijöistä ja hän alkoi simputtaa: antoi tehtävän A ja sanoi tee sitten tehtävä B.

parin tunnin päästä tuli huutamaan miksi tehtävä B ei ole tehty? sanoin että A on kesken. Huusi että pitäisi ajatella kun B on tärkeämpi.

olin puoltoista vuotta töissä ja sain 20 puhuttelua siitä että en saa ajatella mitään toiset 20 kun ajattelin.... 

Hän myös hoki "kun minä käsken hypätä silloin kysyt kuinka korkealle ja hyppäät".

noh, hän kysyi miksi en halunnut jatko sopimusta vastasin että opiskelen välillä.....

Mistään ei saa valittaa, puuttuu vapaa-ajan käyttöön, irvailee harrastuksista. Huutaa naama punaisena alaiselle toisten alaisten edessä henkilökohtaisista asioista, esim. terveyteen liittyen. Esimiehen mielestä kaikki työntekijät ovat laiskoja sontiaisia joita pitää pystyä vahtimaan herkeämättä, tai muuten vain lusmuilevat. Vihaa siis sitä, että alaisetkin saavat tehdä etätyötä, kun ei pysty talon käytäntöä omien alaistensa kohdalla kumoamaan. Kyselee työntekijöiltä toisten työntekijöiden henkilökohtaisia asioita, esim. sairaslomien syitä. Jos esimiehelle puhuu jostakin asiasta, hän vääntää sanomiset sellaiseen muotoon että saa työkaverit riitelemään keskenään. Kehuu itseään ja lapsiaan, hänen kanssaan yhteistyötä tekevät repivät pelihousujaan kun mikään ei toimi tai onnistu kuin aikaisintaan 2 viikon päästä kun aina on niin kiire. Sälyttää omia töitään muille. Työilmapiirin lasku kaikissa mittauksissa on työntekijöiden vika, vaikka lasku kohdistuu esimiestyön arvosanoihin.

Tarinaa riittäisi..

Niin paska tiimiesimies oli kerran, että kukaan ulkopuolinen ei meinannut uskoa. Nytkin kun nyt kirjoitin siitä ajasta ihan tosiasioita, todellisia tapahtumia jne, niin tekstistä tuli epäuskottava. Ja kuitenkin aivan totta kaikki.

Tuon hullun eläköityneen manipuloivan psykotädin perintöprinssiksi käärmeili itsensä aikanaan ihan yhtä hullu jatkaja ja kolmaskin liero siellä jo samassa paskassa marinoitumassa valmiina tuleville vuosikymmenille.

Itse lähdin jo aikoja sitten. Ennen perintöprinssiä jo. Kuten kaikki tervepäiset ja älykkäät. Muuten olisin itse sairastunut. Ja verovaroilla tätä paskaa johtamista ja typerryttävän paskaa työnlaatua tuotetaan.

En edes ole ihminen, jolle jokainen vaikea ihminen on narsisti. Päinvastoin. Ärsyttää sellainen keittiöpsykologisointi. Silti kun oli pakko selvittää itselleen, mitä ihmettä tämän lajin hulluus on, niin kyllä ne narsistisen persoonallisuushäiriön kriteerit täyttyivät esimiehessäni aivan kaikki ja jokainen todellakin kirkkaasti - paljon hulluutta jäi vielä ylikin.

Ja kun jatkoin tutustumista niin kyllä vain myös lukemani narsisteja kuvaavat kirjat kertoivat psykosta ja prinssistäkin. Muutamat muut aikanani lähteneet olivat täysin samaa mieltä ja kyllähän siellä yhä ovi käy jatkuvasti. Vapaaehtoisesti. Prinssi peri hovinsa ja sairaat työtapansa, kyllä sana kiirii ammattipiireissä. Ja seuraava perintöprinssi on siellä jo kasvamassa (hyi, puistatus).

Ei ikinä, ei koskaan enää. Tosi mukava ja mielenkiintoinen (melko harvinainen) työ, mutta ei. Koska en halua muuttaa satojen kilometrien päähän niin mieluummin tämä ei niin mieluinen virka (johon olen ylipätevä ja saan selvästi vähemmän palkkaakin) kun kuitenkin esimies on terve päästään.

Sellaista rahaa tai statusta ei ole, että enää persoonaltaan noin sairaiden esimiesten alaiseksi lähtisin. Aikanaan menin kuin lammas susien keskelle - nuorena ja aivan tietämättömänä. Niin se elämä opettaa. Ja onneksi myös verotuskuntansa saa vapaasti valita :)

Yksi paska pomo ollut ainakin. Kommunikointi oli monesti huutoa, myös asiakkaille. Mitään positiivista palautetta ei saanut, valitusta vaan jos jotain oli muka tehnyt väärin. Hirveän negatiivinen ihminen ja jatkuvasti stressasi joka asiaa.

Olin vuoden opintojen ohella oman alan hommissa. Aloitin harjoittelulla ja jatkoin määräaikaisena 3kk jaksoilla. Harjoittelun jälkeen maksettiin 2kk harjoittelijan palkkaa, vaikka olisi kuulunut maksaa oikeaa. Pomo ei ilmoittanut muutoksesta palkanlaskentaan.

Hetken kaikki oli ihan ok, mutta viimeiseksi jäänyt 3kk jakso oli kamala. Pomo antoi väärät ohjeet ja kun asiasta tuli sanomista tyrkkäsi minut suvereenisti bussin alle, ettei itse joudu ongelmiin. Muut työntekijät onneksi olivat puolellani. Sitten hävisivät koko vuoden lomapäivät (löytyivät 3pv ennen sopimuksen loppumista liiton puututtua asiaan). Pomo totesi että ainakaan ei tarvinnut hänen miettiä kesälomia. Että jotain hyvää sentään.

Lopulta suuttui kun otin vakkarityön toisaalta. Lomarahoista tuli 1/4. Otin liittoon yhteyttä ja seuraava palkka oli muhkea, kun tuli sekä loput lomarahat että korvaukset pitämättömästä lomasta ja muutamasta muusta epäselvyydestä mitä liitto oli samalla sattunut ratkaisemaan.

Narsistinen m**kvisti. Kertasi menneitä (suuresti liioiteltuja) saavutuksiaan ja ylisti itseään sekä haukkui vihamiehiään (=kaikki, jotka uskalsivat olla eri mieltä hänen kanssaan yhtään mistään tai pyytää häneltä perusteluja) päivät pitkät. Väheksyi alaisten tekemiä pilipalihommia. Teki itse hyvin vähän töitä, mutta piti kovaa meteliä tekemisistään.

Vierailija kirjoitti:

Vaati tekemään viikon ajan töitä ilmaiseksi, ja kun en suostunut, muutuin näkymättömäksi.

Olihan se mielenkiintoista aikaa.

Olisi melkoisen kuulia olla viikon pomolle näkymätön.

Esihenkilöllä oli sarvet, piilotteli niitä hiusten alla, mutta aina joskus ne näkyi pikkasen kun hiukset pääsi pois eestä. Aamuisin kuului mutisevan manauksen kaltaisia sanoja, poltti kahvin aina pannuun ja fanitti Lordia.

Sanoo, että voi esittää kolme vuorotoivetta, joita ei kuitenkaan toteuta kuin käänteisesti. Jos toivot aamuvuoroa, laittaa ylimääräisen illan jne. Tätä tekee jatkuvasti useille eli kiusantekoa. Ei myönnä mitään kuitenkaan.

Vuoronvaihtoihin  työkaverin kanssa keskenään pitää kertoa syy (ei pitäisi kuulu hänelle) ja epää sen, jos ei hänen mielestään tarpeeksi pätevä syy. Välillä kieltää vuoronvaihdot kokonaan, kun siihen menee häneltä liikaa aikaa näppäillä se koneelle. 

Kyseessä vuorotyö ja välillä mahdoton päästä edes lääkäriin. Kun työkaverin kanssa vaihtaa vuoroa päikseen, ei pitäisi pomolla olla siihen mitään nipottamista, mutta nauttii elämämme tekemisestä hankalaksi.

Jos on viikon loma ja aikeissa lähteä ulkomaille, laittaa viikonlopputyön juuri ennen loman alkua ja jos ei saa vaihdettua kenenkään kanssa, saa saa matkalle ja rahoilleen hyvästit. 

Antaa kolmen viikon työlistat viime tipassa, mitä laki edellyttää, joskus myöhemminkin. Asioita voi suunnitella yhtään eikä varsinkaan lomamatkoja.

Rahapäivät eli pyhät ja viikonloput antaa vain suosikeilleen. 

Puhuu työntekijöistä halveksien ja mustamaalaa heitä ympäriinsä ja aiheetta. Kun ne ei mitään tajua...

Valehtelee koko ajan ja tekee sen, mikä on helpointa hänelle välittämättä työntekijöiden jaksamisesta.

Esimies sai vaikuttaa työvuoroihin, siihen mitä työvuoroon kellekin kuului, poissaolokäytäntöihin ja toki siitä mikä palaute yksittäisestä työntekijästä kantautuu johdolle asti.

Olin hakenut töitä normaalin työpaikkailmoituksen kautta lähettämällä hakemuksen ja cv:n. Kävin myös haastattelussa enkä tuntenut ketään edes tutun tuttujen kautta tästä työpaikasta. Sain paikan ja heti alkuun esimies teki selväksi, että olen ei-toivottu ja kelpaamaton työhön vaikka itse toimitusjohtaja minut haastatteli ja sitten tarjosi työtä.

Alkoi selän takana puhuminen, minun näkyvä välttely, asiakkaiden ja työkavereiden edessä nolaaminen "rakentavan kritiikin" nimissä. Minulle laitettiin kiireisimmät työvuorot joita jouduin tekemään yksin ilman tarvittavaa opastusta vaikka muilla oli samoissa vuoroissa keakimäärin 1-3 työkaveria apuna. En tietenkään saanut useamman ihmisen työmäärää tehtyä ajallaan ja taas tuli moitteita.

Taukoja en saanut pitää elleivät esimiehen lempparit tätä sallineet koska heidän taukonsa olivat kokonaiskuvassa tärkeämpiä. Sairastuessani ihan tavalliseen flunssaan ja käytyäni lääkärissä saikkutodistuksen aitouttakin epäiltiin.

Ei olisi terveys enää kestänyt tuota menoa niin vaihdoin työtä nopeasti. Esimies oli täysi hirviö eläkeikää lähestyvän, katkeran ja pahansuovan naisen muodossa. Onneksi en ole vapaa-ajalla nähnyt tätä akkaa...

Vierailija kirjoitti:

Niin paska tiimiesimies oli kerran, että kukaan ulkopuolinen ei meinannut uskoa. Nytkin kun nyt kirjoitin siitä ajasta ihan tosiasioita, todellisia tapahtumia jne, niin tekstistä tuli epäuskottava. Ja kuitenkin aivan totta kaikki.

Tuon hullun eläköityneen manipuloivan psykotädin perintöprinssiksi käärmeili itsensä aikanaan ihan yhtä hullu jatkaja ja kolmaskin liero siellä jo samassa paskassa marinoitumassa valmiina tuleville vuosikymmenille.

Itse lähdin jo aikoja sitten. Ennen perintöprinssiä jo. Kuten kaikki tervepäiset ja älykkäät. Muuten olisin itse sairastunut. Ja verovaroilla tätä paskaa johtamista ja typerryttävän paskaa työnlaatua tuotetaan.

En edes ole ihminen, jolle jokainen vaikea ihminen on narsisti. Päinvastoin. Ärsyttää sellainen keittiöpsykologisointi. Silti kun oli pakko selvittää itselleen, mitä ihmettä tämän lajin hulluus on, niin kyllä ne narsistisen persoonallisuushäiriön kriteerit täyttyivät esimiehessäni aivan kaikki ja jokainen todellakin kirkkaasti - paljon hulluutta jäi vielä ylikin.

Ja kun jatkoin tutustumista niin kyllä vain myös lukemani narsisteja kuvaavat kirjat kertoivat psykosta ja prinssistäkin. Muutamat muut aikanani lähteneet olivat täysin samaa mieltä ja kyllähän siellä yhä ovi käy jatkuvasti. Vapaaehtoisesti. Prinssi peri hovinsa ja sairaat työtapansa, kyllä sana kiirii ammattipiireissä. Ja seuraava perintöprinssi on siellä jo kasvamassa (hyi, puistatus).

Ei ikinä, ei koskaan enää. Tosi mukava ja mielenkiintoinen (melko harvinainen) työ, mutta ei. Koska en halua muuttaa satojen kilometrien päähän niin mieluummin tämä ei niin mieluinen virka (johon olen ylipätevä ja saan selvästi vähemmän palkkaakin) kun kuitenkin esimies on terve päästään.

Sellaista rahaa tai statusta ei ole, että enää persoonaltaan noin sairaiden esimiesten alaiseksi lähtisin. Aikanaan menin kuin lammas susien keskelle - nuorena ja aivan tietämättömänä. Niin se elämä opettaa. Ja onneksi myös verotuskuntansa saa vapaasti valita :)

Ihan kuin nykyisessä työpaikassani, kaikki esimiehet järjestäen ihan pähkähulluja ja narsistisia tapauksia, ettei kukaan ulkopuolinen uskoisi. Sairaala...

Läimäytti naispuolista työntekijää takapuolelle niin että koko loossi kaikui. Itketti työntekijää haukkumalla häntä kaikkien kuullen. Kehui itseään minkä ehti. Jos pomon piti saada tehtyä yksinkertainen päätös ja joku sattumoisin puhui samanaikaisesti jossain puolella huonetta, pomo huusi "HILJAA!". Juntti vaihtoi onneksi pistettä, ja tunnelma rauhoittui. Toivoi että olisin vaihtanut mukana. No en vaihtanut. 

Lehmämäinen akka joka sotki asioita minkä kerkisi heti kun aloitti työt. Syytti mm. minua ja muitakin alaisiaan siitä kun asiakkaat kyselivät tämä herttaisen pomoakan tekemistä virheistä aikatauluissa. Mielisteli meitä pikkujouluissa mauttomalla glögillä ja häipyi seuraavan keväänä yhtäkkiä. Akan jäljiltä olikin selvitettävä sotku jos toinenkin.

Oli usein poissa, ja työpaikalle löytäessään oli toistuvasti humalassa (saattoi poissaolonsa aikana myös soitella tai viestitellä humalassa "etätöistä".). Jätti kaiken varsinaisen työn muille, ja itse vaan osallistui tehtäviin joissa sai edustaa tai verkostoitua. Vältteli vastuuta työyhteisöstä, vaikeiden asioiden ja etenkin tyytymättömien alaisten kohtaamista.