Lue keskustelun säännöt.
Miten pysyttelen pinnalla, kun toinen jättää minut yksin vastuuseen kaikesta?
30.05.2022 |
Lasta suunnitellessa tehtiin miehen kanssa päätös, että jään vauvan kanssa kotiin äitiyslomalle.. Hoidin vauvan ja kodin, mutta kävi silti niin, että miehelle järjestelmä ei sopinutkaan, vaan tälle alkoi kehittymään negatiivisia tunteita minua ja kotonaoloani kohtaan. Yksipuolista vihanpitoa, tiuskimista, äkäilyä, katkeruutta, mykkäkoulua.. Tilanne eteni todella nopeasti todella huonoksi ja oli selvää, ettei järjestelymme toiminut, joten päädyimme vaihtamaan rooleja.., mutta mies ei ollut tyytyväinen tähänkään järjestelyyn. Tullessani töistä hän alkoi työntää lasta heti syliini huokaisten ja mennen suoraan sohvalle, minne jää lopuksi iltaa. Kotitöitä ei suostu tekemään, sillä hoitaa kuulemma jo vauvaa, joten "kaikki työt" kuuluu sille joka käy töissä, eli minulle.. Minulle jäi työt, kotityöt ja yöheräilyt.
Lapsen syntymästä asti en ole nukkunut yhtäkään kokonaista yötä, mikä tuntuu epäreilulta, joka on johtanut siihen, etten osaa nähdä miestä enää niin suuressa arvossa. Tuntuu että ne kaikki lupaukset ja suunnitelmat, mitä tehtiin ennen lapsen tuloa on petetty hänen osaltaan. Pidin häntä rehellisenä ja luotettavana, sekä suhdettamme vakaana. Luulin tuntevani hänet, mutta hän muuttui täysin ilman varoitusmerkkejä. Olen valmis tekemään kompromisseja ja järjestelemään asioita uudestaan, mutta mies ei suostu tulemaan puoleen väliin missään asiassa.
Olen aivan uupunut.. Jouduin lopulta jäämään töistä sairaslomalle, kun kaikki stressi ja valvotut yöt aiheuttivat siellä todellisen vaaratilanteen. Tuntuu kurjalta, kun olen saanut enemmän tukea työkavereiltani ja esimieheltä, kuin mieheltä. Koska en ole saanut avattua miehen kanssa avointa puheyhteyttä uudelleen ja välillemme on muodostunut kaikkia näitä uusia puhumattomia tunteita ja patoumia, niin aloin etsimään meille apua perheneuvolasta, kunnalta jne., mutta kaikki palvelut ovat ruuhkautuneet ja avunsaannissa kestää vielä useampi kuukausi. Olen vain niin uupunut ja väsynyt etten jaksa enää, joten oli pakko saada purkaa johonkin tuntemuksiani, vaikkakin hyvin tiivistetyssä muodossa.
Te jotka olette olleet samankaltaisissa tilanteissa: muuttuiko asiat koskaan enää parempaan vai tuleeko dynamiikka välillämme olemaan lopullisesti erilainen? Tuntuu että toinen on muuttunut aivan eri ihmiseksi lapsentulon myötä..
Meidän piti kannatella toisiamme vanhemmuuden läpi, mutta lapsen syntymän jälkeen kaikki on siirtynyt pikkuhiljaa minun vastuulleni kokonaan ja tuntuu, että yritän viimeisillä voimillani pitää meitä pinnalla ja on vain ajankysymys milloin uppoan pohjaan.. samalla kun toisella ei ole huolen häivää maailmassa tai niin ainakin elelee ja käyttäytyy. Olen loppu kuin tämä vuodatuskin.
Kommentit (173)
Ap, uusimmat päivityksesi luettuani ei voi muuta sanoa kuin että tuossa on aika monta varoitusmerkkiä. Ahdistaa ihan vain lukeakin tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroat tietenkin. Silloin olet selkeästi vastuussa kaikesta, mutta et tarvitse sietää ukkoasi.
Kotipsykologina minusta tuntuu että monet miehet haluavat lapsen. Kun mietitään miten se muuttaa elämää niin ajattelevat että kyllä he pelaavat jaloista pojan kanssa jne. Muistavat omaa lapsuuden perhettä ja yleistä perinteistä mallia jossa äiti hoitaa lapsen ja kodin ja mies tulee töistä valmiiseen pöytään jne. Tietysti nykyajasta otetaan se että kaikki maksetaan puoliksi (paitsi naisen kuuluu maksaa lapsen vaatteet ym kaikki koska nainenhan ne hankkii ja vain omaksi ilokseen).
Kun vauva syntyy niin mies alkaa tiedostamatta kohdella vaimoaan äitinä. Äiti hoitaa lapsen. Äiti tekee ruuan. Äiti tekee kaikki perinteiset kotityöt lapsensa puolesta. Ja koska mies näkee vaimon äitinä niin ei edes tajua että jättää kaikki kotityöt vaimolleen kuin silloin kun oli itse pieni poika. Yllättäen vaimo ei innostu miehestä seksuaalisesti kun vaimolle jätetään kaikki kotityöt, lapsen hoito ja kaikesta pitää maksaa puolet vaikka omat tulot tippuneet yhteisen lapsen hoidon takia.
Kun vaimo on kotona lasten kanssa niin on luonnollistakin että nainen hoitaa samalla suuren osan kotitöistä jos lapsi helppohoitoinen. Kun lapsi viedään hoitoon niin usein mies ei halua luopua saavutetusta edusta ja ruveta tekemään puolet kotitöistä ja lapsen hoidosta. Vielä kun taustalla pyörii vanha malli jossa äidin kuuluu hoitaa nuo hommat....
Kuulostaa epämiellyttävälle, että mies ei antaisi sinun hakea itsellesi apua. Valitettavasti näin ulospäin kuulostaa, ettei mies tällä hetkellä kovinkaan välitä sinusta ja lapsesta. En laittaisi kovin paljon odotuksia pariterapialle, kun mies ei varsinaisesti muutoinkaan priorisoi sinun hyvinvointia tai perhettänne. Narsistiset piirteet tulevat kaikkein vahvimmin esiin juuri näissä elämän käännekohdissa ja silloin kun puoliso on onnistuttu sitouttamaan suhteeseen. Jos nyt alat elämään itsenäisemmin ja miettimään eroa, veikkaan miehen taas tarjoavan lämpöä sinulle lyhyen jakson, kunnes tilanne on "pelastettu" ja voi taas jatkaa itsekästä elämäänsä.
Tollaselle miehelle ei kannata yhtään antaa enempää periksi. Olet tehnyt IHAN KAIKEN joustaaksesi ja antaaksesi hänelle mahdollisuuden tehdä ihan mitä häntä lystää ja vastaanotto on silti tuollainen. Mä sanoisin sille ihan suoraan et nyt loppuu pelleily. Jokotai mennään terapiaan just nyt ja laitetaan asiat järjestykseen, tai sitten alkaa kämpänhaku ASAP! Ei sun pidä viimesillä energioilla vielä kävellä varpaillaan kotona varjoissa ettei mies vaan suutu! Ihan järjetöntä käytöstä aikuiselta mieheltä! Nyt kova kovaa vastaan ja näytät sille myös että sä et enää ole mikään kämpän kynnysmatto! Tsemppiä AP, kuulostaa todella raskaalta. Ansaitset kyllä rakkautta ja apua ja ymmärrystä. Miljoona halausta sulle ja pikkuselle! 💛
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen perusteella mitä kaikkea miehestä nyt on kerrottu, en usko terapian auttavan, vaikka hänet jollain ihmeen kaupalla sinne saataisiin raahattua. Sama show saattaisi jatkua sielläkin ja voin kuvitella sitä vihamielisyyden määrää, kun hän kääntäisi kaiken niin, että ap ja terapeutti ovat häntä vastaan.
Olisi kiva tietää ap:n ja hänen miehensä iät. Onko tällainen miehen käytös tyypillistä nuorille reilu parikymppisille isille vai voiko yhtä hyvin nelikymppisenä ekan kerran isäksi tullut mies käyttäytyä näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhyy kaikkii on toisen (miehen) vika ja itse on syytön uhri. Kuulostaa tutulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä miehiä vaivaa, kun he eivät nauti oman vauvansa hoitamisesta?
Christiiina kirjoitti:
Mikä miehiä vaivaa, kun he eivät nauti oman vauvansa hoitamisesta?
Koska todellisuus ei vastaa kuvitelmaa, millaista lapsen hoito on mielikuvissa vs. todellisuus.
Todellisuus ei ole niin kivaa, joten helpompaa lyödä hanskat naulaan ja antaa toisen tehdä kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Mikä miehiä vaivaa, kun he eivät nauti oman vauvansa hoitamisesta?
Koska todellisuus ei vastaa kuvitelmaa, millaista lapsen hoito on mielikuvissa vs. todellisuus.
Todellisuus ei ole niin kivaa, joten helpompaa lyödä hanskat naulaan ja antaa toisen tehdä kaikki.
Sekin on jännä, miten se menee aina niin päin, että mies lopettaa vauvanhoidon mutta nainen tunnollisesti hoitaa vauvan vaikka se ei olisikaan ruusuilla tanssimista,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se mistä kaikesta unelmoidaan ja mitä kaikkea 'päätetään' ennen lapsen syntymää vastaa monesti harvoin mitä sitten oikeasti tapahtuu lapsen syntymän jälkeen. Miehesi ei ehkä ollutkaan niin valmis isyyteen kuin hän ajatuksissaan luuli. Toivottavasti saatte yhteiselon toimimaan koska pitää myös muistaa että jo pienikin lapsi tuntee jos ilmapiiri kotona on kireä ja riitainen ja se tulee tavalla tai toisella vaikuttamaan hänen olotilaansa.
Vaikuttaa siltä, että ap:lle ei ole enää mitään hyötyä miehestä vaan se on sitten sama erota ja viedä lapsi päivähoitoon ja hoitaa lapsi kokonaan itse, jos kerta ap on yksin vastuussa työpäivän jälkeen kotitöistä ja lapsenhoidosta.
Meillä on ainakin ollut päivänselvää, että se joka ei käy töissä hoitaa yöheräilyt. Kotiin jäävä vanhempi voi nukkua vauvan kanssa päiväunet ja ylipäätään olla verkkareissa puolivaloilla, mutta työssä käyvän pitää olla tiptop ja skarppina.
Ihan käsittämätöntä jos ei mies tuollaista tajua eikä toisaalta myöskään se työssä käyvän rooli kelpaa.
Minä pakkaisin tavarani ja lähtisin.
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Mikä miehiä vaivaa, kun he eivät nauti oman vauvansa hoitamisesta?
Koska todellisuus ei vastaa kuvitelmaa, millaista lapsen hoito on mielikuvissa vs. todellisuus.
Todellisuus ei ole niin kivaa, joten helpompaa lyödä hanskat naulaan ja antaa toisen tehdä kaikki.Sekin on jännä, miten se menee aina niin päin, että mies lopettaa vauvanhoidon mutta nainen tunnollisesti hoitaa vauvan vaikka se ei olisikaan ruusuilla tanssimista,
Ei siinä ole mitään jännää, se on ihan puhdasta biologiaa. Raskaus aiheuttaa hormonimyrskyn, jonka tarkoitus on valmistella äitiyteen ja varmistaa jälkeläisen eloonjääminen. Siksi emot suojelevat ja hoivaavat pieniä vauvojaan, on sitten kyse ihmisestä tai eläimestä. Isät eivät tätä hormonitoimintaa koe itse, joten osalla heistä saattaa olla erilaiset tuntemukset omaa lasta kohtaan.
Tämä eskaloituu sitten vanhemmalla iällä, kun tulee isompia asioita hoidettavaksi. Omat vanhemmat, talo, piha jne.
En ymmärrä miksi sallitte tällaista ja katselette tällaista sekuntiakaan. Pistäisin tuollaisen miehen saman tien ulos, mikäli ei osaisi asettua toisen asemaan, keskustella ja sopia asioita. Kiukuttelevat ja itsekkäät miehet vaihtoon ja heti. Sitäkin sopii miettiä, että miksi tällaisen kanssa on lisäännytty, ei kukaan lasten myötä muutu itsekkääksi ja inhottavaksi, kyllä hän sellaista on ollut jo ennen. Nyt vaan väsymys nostaa nämä uudelle tasolle.
Lopettakaa heti mieslasten hyysääminen, hissuttelu ja hyssyttely. Asiat pöydälle heti ja vaaditte omanne tai äijä ulos. Hyvin yksinkertaista, jos on vähääkään omanarvontuntoa ja välittää itsestään. Muistakaa, että näytätte myös lapsillenne mallia siitä, miten teitä saa kohdella ja millainen on parisuhde.
Musta toi kuulostaa vähä siltä että miestä pelottaa et se on menettämässä otettaan ku et enää reagoi sen äkäilyyn tai yritä miellyttää sitä.. sitä pelottaa nähä ku te pärjäätte lapsen kanssa ilman sitä.
Hienoa kuulla että sä ja lapsi voitte hyvin ja mies on jätetty omaan arvoonsa! Upeeta kans että hait itelles apua ja pääset selvittämään ajatuksias.